Mom code

22.3.2015

Tiedättekö semmoisen termin, kuin "girl code"? Se tarkoittaa tiettyjä asioita, jotka tyttönä vaan kuuluu tietää. Sama toimii pojille - "guy code". Haluaisin kovasti lanseerata termin "mom code", koska niin tällä saralla selvästi olisi tekemistä.

Seuraan aika paljon äitiys-/vauva-/perheblogeja ja niiden kommenttiboksit on välillä huvittavaa, välillä kiukustuttavaa luettavaa. Ihmisillä hämärtyy nähtävästi usein se, että asia, jota et kuuna päivänä sanoisi kenellekään päin naamaa, onkin yhtäkkia houkuttavan helppo kirjoittaa anonyyminä kommenttiboksiin. Ja sitten taas, jos joku antaa vaikka ihan asiallista palautetta tai kertoo nätisti oman mielipiteensä, kanssalukijat rynnivät lyttäämään tuota ihmistä ja raivokkaasti puolustamaan bloggaajaa. Nämä vaihtelevat sulassa sovussa keskenään ihan samassa blogissakin.


Harmittavan paljon törmää myös sosiaaliseen taitamattomuuteen ihan livenä tai facebookissa koskien äitiyttä. Joku siinä on, mikä tekee vauvan ja lapsen hoidosta, perhe-elämästä semmoisen aiheen, johon suhtaudutaan kovin piikit pystyssä. Sinänsä se on hullunkurista, koska missä muussa asiassa olisi niin paljon tapoja tehdä oikein ja hankala sanoa, mikä on väärin (äärimmäisyydet tässä nyt toki sikseen).

Esimerkki; jos joku äiti sanoo, että "meillä on nykyisin autossa matkustaminen ihan painajaista, muksu huutaa suoraa huutoa koko ajan kun on istuimessa", niin väitän, ettei kukaan äiti halua kuulla vastaukseksi, että "meillä pirpana on aina kyllä matkustanut tosi tyytyväisenä autossa ja ollaankin just viikonloppuna lähdössä pitemmälle reissulle".

Ja tälläiseen törmää usein. Olen pahoittanut sekä itse mieltäni (vaikka varmasti vastapuoli sitä ei ole tarkoittanut) että kiehuttanut fiiliksiäni useita kertoja kanssaäidin puolesta. Jep, olen vähän yliherkkä, tiedän. Mutta siis nyt vielä esimerkkinä; jos minä sanon vaikka jollekin, että "apua, mulle on tullut kolme kiloa painoa lisää, kun olen koko talven mussuttanut pullaa ja suklaata" (fiktiivinen esimerkki, köh, ainakin suunnilleen ;), niin Ei Kai nyt Kukaan edes keskinkertaisilla sosiaalisilla taidoilla varustettu ihminen vastaa siihen, että "Ai, mä sain just talven aikana pudotettua 10 kiloa ja nyt mahtuu taas kaikki farkut jalkaan tuosta vaan!"


Joskus pieni vaikeneminen ja empatia ajaa rehellisyyden ohi. Tai mielestäni kuuluisi ajaa. Kun kaverini kerran sanoi minulle, että "kauppareissut on nykyisin muksun kans ihan tuskaa, kun se haluaa kokoajan pois rattaista", niin tottakai mielummin vastaan, että "voi ei, kuulostaapa aika ikävältä, semmoista se kyllä varmasti on kun energiaa riittää", enkä "aijaa, meillä Nopsu kyllä istuu ihan kiltisti aina rattaissa kaupassa käynnin ajan".

Toki läheiset ystävät on asia erikseen, heille kyllä koen, että voi vähän huolettomammin paukuttaa rehellisyys edellä asioita menemään :)

Ja tottahan toki minullakin on heikot kohdat ymmärryksessä ja äitien valinnoissa paljon asioita, joita en itse allekirjoita (vaikkapa taaperoimetys tai monen vuoden kotona olo), ne vaan eivät ole minua varten, mutta jollekin muulle varmasti toimivat kuin häkä (toimiiko häkä??). Varmasti näihin liittyen on itsekin tullut töksäytettyä omia mielipiteitä ajattelematta toisen näkökulmaa ja kenties vielä hyvin tunteikasta suhtautumista asiaan.


Luin eilen Lähiömutsin blogista aivan ihanan lauseen, jota aion tästä eteenpäin käyttää itse kaikissa kohtaamisissa. "... parasta on, kun kannustaa ja rohkaisee muita äitejä siihen suuntaan, mihin näkee heidän pyrkivän. Jos suunta on eri kuin omat ajatukset asiasta, on parempi pehmeästi ohjata hakemaan neuvoja toisaalta". 

Jokainen äiti tarvitsee tukea tässä maailman palkitsevimmassa, mutta myös haastavimmassa duunissa. Siispä:


  1. Pidetään silmät auki ja seurataan, alkaako joku äiti lähipiirissä väsyä. 
  2. Ollaan ymmärtäväisiä jokaisen omia valintoja ja ongelmia kohtaan. 
  3. Annetaan apua ja vinkkejä avomielisesti, mutta lempeästi. 
  4. Ei vastata toisen murheeseen omalla / oman lapsen menestyksellä/onnella samassa asiassa. 
  5. Kuunnellaan, ja kysellään jaksamisesta, tarjotaan apua ennenkuin sitä kysytään. 
  6. Ripotellaan runsaasti pieniä kehuja toisen lapsesta sekä vaikkapa äidin ulkonäöstä / taitavasta asioiden hoitamisesta / luonteenpiirteistä. Me kaikki tarvitaan välillä piristystä. 

Tässäpä minun sunnuntain ratoksi ideoima Mom Code -lista. Tuleeko muille mieleen hyviä lisäyksiä?  :)



6 kommenttia:

  1. Hieno kirjotus! Mä ehkä en enää ajattele ihan tuolla tavalla niin paljon, kun jokainen lapsi on niin erilainen eikä nuille luonteenpiirteille voi oikeen mitään. Tottakai se pikku vauvan kanssa otti päähän ja kovaa, kun toinen sano että esim. että meillä nukahdetaan unille missä vaan ja meillä puolestaan yöunille mentiin aina parin kolmen tunnin huudolla.

    nim. "meidänpä Lilian nukkuu koko yön putkeen" :D

    Sulle on muuten haaste mun blogissa! :) http://lovebeyondwordsblog.blogspot.fi/2015/03/haaste-minkalainen-aiti-olen.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja hehee, no ei kuule mitään, siis todellakin saa ja PITÄÄKIN hehkuttaa silloin kun itsellä joku homma rullaa hyvin!

      Oijoi, pitääpä käydä kurkkimassa :) :)

      Mukavaa (parempaa!!) työviikon alkua sinne suunnalle <3

      Poista
  2. Täyttä asiaa! Oon kans ihmetelly miten äitiyttä niin hanakasti arvostellaan,just esim blogeissa mut myös vaikka päin naamaa sukulaisten suusta ;) varsinkin imetys,lapsen ruokavalio ja nukkuminen on aiheita joista kyllä tosi hanakasti sanotaan oma mielipide ja tuomitaan toinen äiti. Vaikka just noihinki ei oo yhtä ainoaa oikeaa ratkasua vaan kukin perhe tavallaan. Mut kylläpä oon itekki pahoittanu mieleni siitä ku se että F saa herkkuja sillon tällön onki jonkun mielestä tosi paha juttu ja sen voi kyllä laukoa päin naamaa pitäen itekki pullaa kädessä :D Tai et pidettiin unikoulu ku perhepeti on ainut ja oikea vaihtoehto. mut enpä ees uskalla ajatella minkälaista Fannin nukkuminen olis ilman sitä,veikkaan että ei nukuttais omassa huoneessa täysiä öitä.

    Mut tän avautumisen lopuksi täytyy kyllä sanoa että sinä jos kuka oot tosi huomaavainen meitä muita äitejä kohtaan ja meän mammajengin tsemppaavin ja aktiivisin :) en ymmärrä mistä sä aina kaiken energian saat mut ainaki susta on meille muille tosi paljon tukea,kiitos siitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kultainen Tanja!! Kiitos hirmuisen kauniista sanoista, tuli ihan super hyvä mieli <3 Sanoisin kyllä ihan samaa susta, että sulla on niin hyvä asenne koko äitiyteen ja myös siihen, miten suhtaudut muiden "touhuihin". Oot supermutsi :)

      Ja kun just noinhan se on! En nyt väitä, etteikö iteltäkin olis joskus päässyt sammakoita suusta, mutta kyllä moni ajattelemattomana laukoo aikamoisia "totuuksia" ymmärtämättä lainkaan, kuinka ikävältä se saattaa kuulostaa tai tietämättä, millaiset vaikeudet ja haasteet jonkun päätöksen takana saattaa olla.

      Paljon halauksia sinne sinulle ja molemmille pienille <3 <3 <3 <3

      Poista
  3. Anonyymi25/3/15

    Wau. Just näin. Siis JUST näin. :) :) :) :)
    -Anonyymi-Hanna (seuraaja sieltä aamujen puolelta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, voi kiitos :) Tulipa hyvä mieli tuosta kommentista ja kiva "tavata" jälleen :) :)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan