The food we eat

28.5.2015

Viime päivinä taas on tullut pohdittua ruokaa ja sen merkitystä kehollemme sekä eettisiä valintoja, joita teemme ruuan suhteen. Puhuimme eilen työpaikalla lounaalla siitä, miten yksi työkaverini oli katsonut sunnuntaina tunnin videon vegaaniuden puolesta ja sen jälkeen hän ei kerta kaikkiaan enää ole kyennyt koskemaan edes juustoon tai maitoon.

Ennen odotusaikaa olin ollut vuosikausia pesco-vegetaristi. Kunnes, raskausaikana lautaselta löytyi valtavat kasat lihapullia ja kinkkupitsaa. Ounou. Nyt kun siitä raskausajasta todistetusti on jo puolitoista vuotta, ei enää varmaan voi vedota hormooneihin lihan syönnin kanssa. Kuten eräs toinen kollegani hyvin oli sanonut; lihan syönnille ei oikeasti ole yhtään pätevää argumenttia.

Silti meillä syödään sekaruokaa. Meillä on tässä perheessä kaksi aikuista ja kummatkin osallistuvat yhtälailla (ruoka)arjen pyörittämiseen. Nyt siis vaan meille luontevin ja arjessa toimivin on ostaa/valmistaa/syödä sekaruokaa. Teemme ruokasuunnitelmaa kalenteriin aina tulevalle about viikolle eteenpäin ja minä koetan siinä suunnitteluvaiheessa pitää huolen, että meillä on viikossa ainakin yksi kasvisruokapäivä ja ettei punaista lihaa ole kovin usein.


Meidän perus arki ruokien suhteen pyörii ihan toimivasti. Muutaman pienen viilauksen siihen kuitenkin haluaisin tehdä. Kun nyt kuitenkin ruoka näyttelee valtavan suurta roolia meidän kaikkien jaksamisessa, terveydessä ja kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa!

Luomu. Koska se nyt vaan on fakta, että lihan tuotannossa on monta epäkohtaa, jotka heijastuvat aina lopputuotteen terveellisyyteen asti, on luomu paljon parempi vaihtoehto. Juteltiinkin tässä juuri, että kyllä meillä varmasti olisi varaa eläinkunnan tuotteissa siirtyä ostamaan luomua. Jos ei kokonaan, niin ainakin niissä, missä helposti ja edullisesti onnistuu. Maidot, jugurtit, kananmunat. Jauheliha. Ne nyt ainakin tulee mieleen.

Sokeri. Kenellekään minut tuntevalle ei ole yllätys, että olen ihan kamala sokerihiiri. Voin syödä kokonaisen 200g suklaalevyn helposti ja puputankin makeaa ihan liian usein. Nopsunkin kohdalla ollaan pidetty suhteellisen rentoa linjaa. Karkkia ja suklaata poika ei ole vielä maistanut, mutta pullaa ja keksiä kyllä. En jatkossakaan pojan kohdalla aio alkaa miksikään sokerinatsiksi, vaan ihan hyvin voidaan leipoa kotona joskus korvapuusteja ja kylässä saa palan kakkua, jos me muutkin otetaan. Kuitenkin yritän aina keksiä jonkun paremman vaihtoehdon sokeriherkulle. Ihan jo päiväkodissakin kun saa harmittavan paljon sokeria (mehut ja välipalat).

Niinpä eilen tehtiinkin iltapalaksi noita edellisen postauksen kikhernekeksejä (tällä kertaa suklaan tilalla rusinoita) ja tänään välipalaksi jäätelöä. Kummassakaan ei ole sokeria eikä valkoista jauhoa. Laitan jäätelön ohjeen loppuuun ;)

Täysjyvä. Tämä siirto on varmasti helppo tehdä. Koetettaisiin siis kaikissa viljatuotteissa valita täysjyvää. Myönnän, että mielestäni pasta maistuu täysjyvänä jotenkin pahvimmalta, kuin vaalea versio, mutta tuokin lienee tottumiskysymys.

Sokeri minimiin, täysjyvää kehiin ja eläinkunnan tuotteet luomuun - siinä tavoitetta kerrakseen tälle perheelle.

Kuvassa muuten näkyy eilen alennuksesta ostamani ihana kirja. Olin oikein odottanut, että tuo kirja tulee joskus alennukseen. Kyseessä on yli 600 sivuinen perus keittokirja. Olen kaivannut tällaista. Sisältää valtavan määrän perus reseptejä, joiden puoleen voi kääntyjä, ja josta ottaa ideoita tavalliseen kotiruokaan. Meillä kun luonnostaan sinne ruokalistaan löytää tiensä aina massaman curryt, sushit ja thaikeitot, niin tekee hyvää täydentää valikoimaa perinteisillä ruoilla. Plus ettei tarvii aina roudata läppäriä keittiönpöydälle, kun kokkaa :)

Tulipa pitkä postaus! Tässä vielä loppuun lupaamani jätskiresepti. Annos kahdelle.

1,5 banaania (siivutettuna pakastettuna)
iso kourallinen mangokuutioita (pakaste)
pieni puolikas avokado
pari ruokalusikallista hunajaa
tippa vaniljauutetta

Ota banaanit ja mangot huoneenlämpöön pehmenemään hetkeksi. Lisää muut aineet ja surista sauvasekoittimella ihanaksi jäätelöksi. Koristele kookoshiutaleilla ja syö. Nam.


Olisi mielenkiintoista kuulla, miten muilla lapsen tulo on vaikuttanut omaan tai koko perheen ruokavalioon? Vai onko? 





4 kommenttia:

  1. Anonyymi30/5/15

    Ei vaikuttanut mitenkään ruokavalioon mutta syötiin säännöllisemmin "päiväruoka ja iltaruoka". Perunoita lähes joka päivä, ruuan laitto alkoi sillä, että perunat kiehumaan ja sitten jauhelihakastiketta, nakkikastiketta tai seitiä, tai sitten riisiä ja broileria, makaronilaatikkoa ja sen sellaista. Tuorepuolelta tomaatti ja kurkku, hedelmistä omena, appelsiini ja banaani. Kukaan ei edes ajatellut, että ruokaa pitäisi jotenkin erityisesti "ajatella". Ja sitten lauantaina oli karkkipäivä. Hih, olipa helppoa ;)

    Pieni lisäys, että tämä tapahtui -80 -luvulla :) Arvaat varmasti kuka kirjoitti ja tuntee nyt itsensä tosi mummoksi tämän kommentin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, mahtava kommentti!! Se on niin totta, että nykyisin ajatellaan ruokavalioita välillä ihan liiankin kanssa. Tottakai hyvä on miettiäkin, koska nykyisin niin paljon tuotteita käsitellään, käytetään lisä- ja säilöntäaineita plus lihan tuotannossa antibiootteja yms. mikä päätyy ihan lopputuotteeseenkin asti pieninä määrinä. Toista se oli silloin, kun liha ja maito tuli Pirttilahdessa omalta tilalta ;)

      Mutta niin, kyllä meillekin on tullut paljon enemmän perinteistä kotiruokaa "ruokalistalle" nyt Nopsun myötä. Hyvä niin. Nopsulle haluan antaa perus terveellisen ruokavalion mallin sekä avoimen asenteen kaikkea ruokaa kohtaan. Oli se sitten raakakakkua, makkarakeittoa tai tofu kormaa :)

      Poista
  2. Omalla kohdallani on vaikuttanut melko paljonkin. Noin 1-vuotiaana poika siirtyi syömään täysin samoja ruokia koko perheen kanssa ja samoihin aikoihin hänen kananmuna-allergiansa varmistui. Muna onkin jäänyt lähes kokonaan ruokavaliomme ulkopuolelle, en oikein uskalla pitää kotona mitään kananmunaa sisältävää kun allergia on sen verran vakava. Toki töissä syön mielelläni kananmunaa lounaalla.

    Ennen lasta me syötiin vain viikonloppuisin lämmintä ruokaa kotona. Arkisin paahdettiin paljon töitä ja syötiin jotain voileipiä ja jugurtteja. Ja viikonloppuisin kokkailtiin sitten se yksi isompi lämmin ruoka. Noh, nyt arki on sitä, että pitää olla kaksi lämmintä ruokaa joka päivä ja välipalat päälle. Siis tosi sännöllistä syömistä. Se on tehnyt itsellekin tosi hyvää! Olen myöskin oppinut nauttimaan kokkaamisesta työpäivän jälkeen. On oikeastaan aika ihanaa häärätä keittiössä lapsen kanssa, sellainen rentouttava siirtymäriitti työstä vapaalle. Me yritetään aina tehdä parin päivän ruuat kerralla, jos ihan joka iltapäivä kokkaisi, niin ei ehkä olisi ihan niin rentouttavaa.

    Me syödään suolattomampaa ruokaa kuin ennen ja vähemmän sokeria sekä paljon vähemmän leipää. Enemmän kasviksia (koska yritetään tunkea joka ruokaan niitä mahdollisimman paljon) ja varmasti myös enemmän pastaa, riisiä ja perunaa. Meillä kokkaillaan paljon itämaisia makuja, ne maistuu koko perheelle.

    Tämä kaksi lämmintä ateriaa -periaate on nyt itsellä niin ehdoton, etten jätä töissäkään enää lounasta väliin kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Lounaalla syön aina ison kasan salaattia. Ja vaikka syön nyt ihan epätrendikkäästi tosi sekaruokaa, niin voin kyllä tosi hyvin. Syön hiilareita, rasvaa, lihaa, kaikkea.

    Luomutuotteita ostan jonkin verran ja pyrin myös ostamaan aina kotimaista ruokaa, jos vain mahdollista. Meille ei osteta juurikaan ns. kevyttuotteita. Mutta eettiseen puoleen voisi kiinnittää paljon enemmänkin huomiota kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi pitkästä ja kivasta vastauksesta! Olipa kiva lukea. Itse aina tuntuu, että olisi niin paljon tehtävää kaiken syömisen suhteen, mutta sitten on arki ja sitten on väsymykset ja sitten on mielihalut, joten täydelliseen pyrkimisen sijaan tyydynkin nykyisin pyrkimään rentoon ja mukavaan keskitiehen hampurilaisten ja lehti-vesi-"pirtelöiden" välissä :)

      Vitsi olisi kyllä kiva nähdä teitä joskus! Juhis lähtee huomenna päiväseltään Tampereelle, mutta jos joku toinen kerta tehdään koko perhe sinne suunnalle reissua, niin pitää kyllä sopia treffit!

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan