Yksi asuntomme huoneista (niistä lukuisista höhöhö) on viimeisen parin vuoden aikana käynyt hirmuisen määrän muutoksia ja vaiheita läpi. Vielä kaksi vuotta sitten tuo huone oli työhuone, jossa oli kahdenistuttava sohva, työpöytä (jossa läppärit) ja kaapit oli kaikki pyhitetty minun vaatteille ja tavaroille. Sitten tuli Nopsu.

Aluksi huoneelle ei tapahtunut mitään. Nopsu kun nukkui ensimmäiset 4kk vaunuissa. Niitä oli hyvä kärrätä ympäri asuntoa pitkin yötä, että poika pysyisi unessa. Alun skitsohullunmyllypyörityksen jälkeen Nobbe siirtyi Omaan Huoneeseen nukkumaan omaan pinnasänkyyn. Tämä oli iso muutos. Aluksi toki toinen meistä aina nukkui siellä seurana. Jossain vaiheessa lähti sohva. Jossain vaiheessa mun vaatteet saivat väistyä ja kaapeista tuli Nopsun kaappeja. Pinnasänkykin vaihtui lastensänkyyn ja  valitettavasti myös pyykkiteline sai saunan käyttöön oton myötä muuttaa tähän huoneeseen.

Nyt pieni huoneen ilmeen muutos tapahtui sen takia, että nuo pimennysverhot blokkaavat niin tehokkaasti valon lisäksi lämpöä, että ne olisi talveksi taas pitänyt jotenkin taitella ja jesseteipata puolimittaan, jotta patteri ikkunan alla antaisi myös öisin lämpöä. Tulipa sitten mieleen, että on olemassa myös pimennysrullaverhoja..

Ja rullaverho tarvitsee tietenkin seurakseen uudet sivuverhot. Ja uudet sivuverhot tarvitsevat luonnollisesti uuden lippunauhan sävy sävyyn. Muutaman illan proggis homma tietenkin oli, mutta mitäs sanotte, aika kiva tuli, eikö?

Huomenna startataan juhlien lokakuu, kun meidän mammaporukan kaikki lapset ovat siis syntyneet lokakuussa (ja vielä siitä ensimmäisten 2vk aikana oikeastaan kaikki!). Luvassa on siis ensin Fannin synttärit, sitten sunnuntaina Nopsu. Seuraavalla viikolla luvassa Onni (sekä "blogiystäväni" Maria ja hänen Lilian) ja sitten seuraavalla Jenna. Hauska muuten, että näistä Fannilla ja Jennalla on jo pikkusisarukset olemassa - ja Onnillekin kovaa vauhtia tulossa <3 Kyllä noissa perheissä tohinaa riittää!

Onnea jo etukäteen kaikille "meidän" ihan pian kaksivuotiaille <3 Pitkälle hei mekin ollaan jo sieltä neuvolan perhevalmennuksesta päästy! :D Hyvä me!!

Suuri Brion ratasvertailu!

Joko näitte tämän tulevan? Olihan minun pakko tehdä pieni vertailu näistä rattaista, mitä meillä nyt on ollut. Itse kun olen miettinyt valintoja, olen selannut läpi kaikki mahdolliset blogit, missä rattaita vertaillaan tai niiden ominaisuuksia esitellään. Tässä minulla nyt hyvää todellista käyttökokemusta, sillä jokaisen kanssa on tullut useampi kuukausi kärräiltyä. Kiva, jos tästä on jollekin hyötyä tai edes viihdykettä! Ainakin itseni sain viihtymään tuntitolkulla, kun koetin tunkea tekstiä ja kuvaa samaan kuvaan, joka skaalautuisi julkaistaessa menemättä blurriksi. Teepä se ilman fotaria. Siinäpä nakki purtavaksi! Niin ja miksi ihmeessä bloggerissa ei saa tehtyä palstoja.. (vai saako? jos joku tietää, niin kertokoon!)

Tässä nyt vertailussa siis Brio Spin -rattaat, Brio Smile -rattaat (joista saatavilla yhdistelmä joko kovalla tai pehmeällä vaunukopalla) sekä Brio Go -rattaat, jotka nykyisin Britax Go (näihin myös saatavana kova vaunukoppa ja mahdollisuus liittää adapterilla turvakaukalo). 

EDIT: unohtui alkuperäistekstissä, että myös Smileihin saa turvakaukalon (plussa) ja että Smilen kuomu pitää liikuteltaessa kovaa rutinaa, johon ainakin meidän herkkäuninen olisi pienenä rattaissa nukahdettuaan herännyt (miinus). Kuomun kun tietenkin saa laskea alas vasta kun lapsi on nukahtanut..

Kaikissa rattaissa kääntyvät etupyörät, koska muunlaisia ei olla edes harkittu. Talven yli on pärjännyt nyt jo kaksi kertaa hienosti edes lukitsematta eturenkaita. Kaikissa myös viisipistevyöt sekä säädettävä selkänoja. Spinissä laskeminen sisäpuolelta (mikä vähän haastavaa, jos lapsi juuri nukahtanut), muissa ulkopuolelta. 

Mitäs tykkäsitte vertailusta? Onko teillä jollain jotkut näistä rattaista käytössä? Kuten huomaa, jokaisessa on vähän omia hyviä ja huonoja puolia :)



Kuvat järjestyksessä 1) kolmistaan.bellablogit.fi 2) lekmer.fi 3) idealo.de ja kaikki hinnat A-T lastenturva

Mummin juhlat

Onnea mummi!!

Lennettiin perjantaina tänne Joensuuhun juhlistamaan Nopsun mummin pyöreitä vuosia. Oli tosi kiva tulla pitkästä aikaa tänne ja mitä Nopsuun tulee, niin hän on jo tänään kovaan ääneen ilmoittanut, että "huomenna ei kotiin - mummin luona!". Mummi on kyllä semmoisen fanituksen kohteena täällä, että luulisi siinä olevan jo synttärilahjaa kerrakseen ;)

Tässä ihania kuvia eiliseltä ja tältä päivältä. Huomatkaa tuo ihana neljän sukupolven kuva <3 Nopsu muuten yhtäkkiä alkoi täällä kutsua Titaa Johannaksi ja se kuulostaa nyt ihan hassulta :)

Huomenna sitten takaisin kotiin, mutta onpa vaan ollut kiva reissu. Nopsu on varmasti viettänyt unelmiensa viikonloppua jatkuvan huomion keskipisteenä, meillä on masut täynnä herkkuja ja todella kiva oli nähdä sukulaisia, jota näen ihan tosi harvoin. Mukavaa loppuiltaa ja sunnuntaita kaikille!

Neljäs kerta toden sanoo

Hyvät ystävät, me ostimme maanantaina uudet rattaat. Ja eihän siinä muuten, mutta ne nyt sattuu olemaan neljänne tälle lapselle ostetut. Ja eihän SIINÄ vielä mitään, mutta ne sattuu myös olemaan samat, kuin mitkä ostettiin ihan ekana :D

Tässä tarina.

Meillä oli siis aluksi koko Brio Go –setti sisältäen turvakaukalon, vaunukopan ja istuinosan. Kun Nopsu tuli 6kk ikään ja saimme hänet siirrettyä istuma-asentoon, elämä helpottui kovasti, koska sitä ennen pojan kanssa ei voinut lähteä rattailla/vaunuilla mihinkään, koska tyyppi huusi makuuasennossa kuin pikku hyeena. Kun näennäisesti tarve oli enää pelkille rattaille ja kaverit olivat kiinnostuneita ostamaan koko setin, teimme ratkaisun myydä setti ja hankkia tilalle vain perus rattaat.

Ostimme hieman nopealla ratkaisulla alennuksesta uudet Brio Spinit, jotka toimivat ihan hyvin meillä kesän yli, mutta viimeistään syksyllä selvisi, että ei nuo mitkään ”maastorattaat” ole. Myös muutamat muut puutteet harmittivat. Aloin haaveilla Brio Smilestä ja ne löytyikin kohtuulliseen hintaan käytettynä marraskuussa 2014. Smilet toimivat upeasti ja olin tosi harmissani, ettei ostettu niitä aiemmin. Sydäntä nimittäin kirpaisi työnnellä 6kk tyyppiä kasvot menosuuntaan, kun olisi halunnut nähdä vauvelin. Tosin, Nopsu oli tyytyväinen :D 

Smilejen kanssa oltaisiin varmasti menty pidempäänkin, mutta muutama sinnikäs vika sai meidät toisiin ajatuksiin. Ilmatäytteiset renkaat tarkoitti sitä, että noin kerran kuussa puhkesi joku renkaista. Ensinnäkään; se ei ole kiva yllätys tienpäällä (!!) ja toisekseen, uusi sisäkumi maksoi aina semmoiset 12-14 euroa. Lisäksi eturenkaisiin ilmeni aika pahana ns. tyyppivika, eli renkaiden väpätys kun työntää vähänkin kovempaa vauhtia. Tämä oli to-del-la rasittavaa. Tiesin myös, että jos näistä meinaa vielä jotain rahoja saada, niin pitää myydä nyt, ennenkuin isompia vikoja ilmenee.

Siispä, kun bongasin tuossa reilu viikko sitten ”käytettynä” tutut Brio (nykyisin Britax) Go:t, joilla siis ei oltu ajettu yhtään ja takuutakin jälkellä 2 vuotta, oli päätös tehty. Saimme 400 eurolla nämä suloisuudet kotiin (kaupassa lähemmäs 800e). Pari ominaisuutta edelleen mielestäni Smilessä on paremmin, mutta ehdottomasti nämä ovat nyt meille ykköset. Edelleen mahdollisuus kääntää istumasuuntaa (esim. bussimatkat), kestävät renkaat, loistava työntöaisa, reilummin lapselle tilaa, iso tavaratila kauppareissuja varten… Ja mikä ehkä parasta: kahden vuoden takuu!! Jos siis tulee mitä tahansa vikaa, niin Brio hoitaa :)

Niin ja Smilet meni kaupaksi päivässä - vikoinen kaikkineen :)

Näillä go-go mennään nyt sitten toivottavasti "loppuun asti" ja sittenkin vielä jää hyvät rattaat seuraavalle käyttäjälle!

Mitä rattaita teillä lukijat on käytössä ja oletteko olleet tyytyväisiä? Oletteko onnistuneet alusta saakka menemään samoilla vai onko mukana samanlaisia sarjavaihtajia, kuin meikämamma? 

Ekompaa elämää shoppailemassa

Tiedättekö, kun joskus pysähtyy miettimään, että mille määrälle kemikaaleja sitä itsensä altistaa. Mietitäänpä aamun ensimmäistä puolta tuntia. Herääminen. Kylppäriin ja kasvojen pesu. Hampaiden harjaus hammastahnalla, deodoranttia kainaloon, huulirasvaa ja kosteusvoidetta. Meikkivoidetta. Kulmaväriä ja ripsaria. Poskipunaa ja puuteria. Hiuksiin hiuspuuteria ja päälle hiuslakkaa. Ehkä vielä suihkaus jotain tuoksua. Päälle vaatteet, jotka on uineet ensin pesuaineessa ja sitten huuhteluaineessa.

Aikamoinen määrä kamaa ekaan puoleen tuntiin! Oma haaveeni on vähentää kemikaalien kuormaa kehossani, mutta otan aiheen parissa aika rennosti. Teen pieniä muutoksia ja valintoja. Hiljattain vaihdoin deodorantin suoladödöön, joka luonnonmukaisuudessaan ei ainakaan sisällä myrkkyjä ja kun itse hikoilen aika vähän, niin se riittää minulle mainiosti. Seuraavana listalla on pyykkihommaan paneutuminen.

No, nyt saan pian pari uutta tuotetta piristämään aamuja. Aina niin ihana Lähiömutsi vinkkasi blogissaan The Natural Goods Companystä ja ennenkaikkea siellä olevasta syysalesta. Näin väsyneen päivän päätteeksi en jaksanut alkaa tarkemmin miettimään, vaan suuntasin sydäntäni kuunnellen ostoksille. Yli 50 euron setille kun vielä sai ilmaisen toimituksen, niin oli suorastaan PAKKO päästä sillä eurolla tuon rajan yli. Vähän tietenkin kirpasee noin iso summa, mutta käytän aika vähän yleensäkin rahaa kosmetiikkaan, joten ehkä nämä pari kertaa vuodessa tapahtuvat isommat ostokset on ihan ok. Ja olipa muuten todella miellyttävästi toteutettu verkkokauppa. Pisteet.

Huulirasvaa, huulirasvaa ja huulikiiltoa. Huulilta päätyy ihan järkky määrä huulirasvaa/-kiiltoa/-punaa suuhun ja sitä kautta elimistöön, joten on enemmän kuin perusteltua vaihtaa näissä luonnonkosmetiikkaan.

Aromaspray!! Voi tästä olen haaveillut. Rakastanhan aromaterapiaa ja samaan aikaan olen alkanut kokemaan teolliset tuoksut vähän luotaantyöntäviksi. En voi sanoin kuvata, miten paljon odotan, että voin aamuisin suihkaista päälleni omaa lempituoksuani: laventelia <3

Kun ei tässä enää 18-kesäisiä olla (!!), niin silmänympärysvoidetta on tuutattava silimäkulumiin. Mun silmänympärysiho on niin herkkä, ettei se edes kestäkään montaa markettituotetta. Siispä uskon, että tämä Weledan puteli on loistovalinta.

Ja vielä lopuksi hammastahnaa. Hammastahna sisältää sekin aikamoisen määrän kemikaaleja ja erityisesti se sodiumlauryylisulfaatti tekee helposti aftoja suuhun. Siispä tämä lienee aika hyvä valinta. Lapselle varsinkin haluaisin vaihtaa eko-hammastahnaan (lapsihan käytännössä syö sitä tahnaa teelusikallisen päivässä), mutta nopea vilkaisu kertoi, että näissä ei missään ole fluoria. Ja sitä taas ei kyllä suositella jättämään pois.

Jessöör! Tämmöinen paketti on nyt tälle mammalle matkalla.
Nyt voikin käydä unille ja haaveilla tulevista astetta ekommista aamuista :)


ps. en saa tästä postauksesta mitään mainosetuja tai alennuksia - wish I did!!! *vink vink*

Elämä Lapselle 2015

Oon ihan hengästynyt. Mä vaan rakastan hyvin tehtyjä isoja konsertteja, kunnon lavashowta, oon ihan saakelin ylpeä tuosta miehestäni, oon iloinen että pääsin itsekin olemaan mukana tässä spektaakkelissa pieniltä osin.. huh..

Elämä Lapselle, tuo u-pe-a Lastenklinikoiden Kummien jokavuotinen konsertti vei kyllä nyt ihan jalat alta. Niin mieletön artistikattaus ja mahtava meininki!!

Valitettavasti ei voitu Nopsun kans jäädä katsomaan itse showta paikanpäälle, koska se oli sen verran myöhään, mutta oltiin pari tuntia siellä muuten pyörimässä. Meillä mukana oli myös ihana kummiperhe. Nopsukin alkaa niin hirmuisen hyvin tajuta sen läheisiä ihmisiä. Koko bussimatkan jo kyseli, että "Missä Sini-täti ON?!" ja tuolla Hartwallilla sitten kuului vaan "Enilinajassiiiii!!" (toim.suom. Eveliina ja Lassi).

Antti Tuisku ja Robin veti ehdottomasti kovimmat setit. Ai että! On se ilo katsella kun toiset osaa ja sit vielä toiset osaa tehdä ne puitteet siihen ympärille ja sit toiset osaa vielä tehdä siitä telkkariin mahtavan näköistä settiä! Ai että! Näihin fiiliksiin ja tunnelmiin! Ei paljon oma flunssa paina, kun on näin huippuja juttuja maailmassa!

Ainii.. meidän jokavuotinen Robbarifanikuva :)

Kiinnostaako vyöhyketerapia?

Kävin eilen toisen kerran vyöhyketerapeutilla. Nimittäin, sen viime kerran jälkeen sydämeni on voinut paljon paremmin. JEE! Käsittelyn jälkeen pari päivää oli huonompaa, mutta siitä hän varoittelikin. Kuulema keho reagoi saatuun hoitoon ja rauhoittuu sitten sen jälkeen.

Tänään töissä kollega kysyi, että "mitä se vyöhyketerapia on, en ole koskaan kuullutkaan?" Hyvä kysymys. Helpommin selität vaikkapa fysioterapian tai hieronnan. Lähdin ihan tutkimaan netistä vyöhyketerapian määritelmiä ja törmäsin tosi ärsyttävään suomi-englanti -käännökseen. Siinä missä englanniksi käytetään termiä alternative medicine (vaihtoehtoinen lääketiede), suomeksi puhutaan uskomushoidoista. Aika.. öö.. semioottinen termi, etten sanoisi :)

Itse olen sen verran universumihippi, että uskon reiki-hoitoihin, akupunktioon ja erilaisiin energioihin. Siispä suuntasin avoimin mielin vyöhyketerapiaan. Vyöhyketerapiassa ymmärretään kehosta löytyvän erilaisia heijasteita, jotka keskittyvät erityisesti jalkapohjiin, käsiin ja korvanlehtiin. Minulta on nyt molemmilla kerroilla käsitelty kaikkia noita. Lisäksi korvan heijastepisteisiin on hoidon jälkeen jätetty pienet magneetit jatkamaan ratojen puhdistamista. Käsittääkseni sama toimintalogiikka, kuin akupunktiossa. Kivempi vaan kulkea nämä magneetit korvissa, kuin akupunktioneulojen kanssa :D

Ainut harmi hoidossa on kova hinta, jota ei todellakaan työterveys tai Kela korvaa. Kuitenkin, jos elämässään johonkin rahaa käyttää, niin kyllä oma terveys on niistä ykkönen. Jos vyöhyketerapialla esimerkiksi välttää jonkun operaation tai jatkuvan lääkityksen, niin onhan se nyt keholle aika paljon parempi vaihtoehto. Pidän myös siitä ajatuksesta, että tässä hoidetaan aina kipujen ja vaivojen syytä, ei vain poisteta tai vähennetä oireita.

Ihmiset ovat erilaisia ja varmasti kaikille vyöhyketerapia ei sovi. Itsellä nyt on kuitenkin niin hyvät kokemukset takana, että voin lämmöllä suositella ainakin kokeilemaan! Varmasti on paljon kiinni siitä, että sattuu myös löytämään osaavan terapeutin, jonka kanssa myös ns. kemiat kohtaavat. Minulla kävi tässä tuuri, hoitaja on aivan ihana ja todella sympaattinen. Hän myös sanoi, että selvästi minun keho vastaa hyvin hoitoon, koska saatiin jo kerran jälkeen vastetta aikaan. Olenkohan muuten koskaan kertonut, että eräs reiki-hoitaja näki muutama viikko ennen minun raskaaksituloa, että tulen saamaan poikavauvan! Niin, ja myös yhden ystäväni molemmat lapset ovat lähteneet syntymään vyöhyketerapialla "käynnistettyinä" :) Sattumaa vai ei? ;)

Kysynkin nyt mielenkiinnolla, onko sinulla kokemuksia vyöhyketerapiasta tai muista vaihtoehtoisista hoitomuodoista? Kuulisin tosi mielelläni tarinoita :) 

ps. tässä se paikka, jossa olen käynyt, jos joku haluaa vinkin! http://www.elonaskel.fi

Parhaat korvapuustit

Käsi ylös, kuka rakastaa korvapuusteja? Kanelipullaa? Cinnabonbun? Kanelbulle?

Minä ainakin. Sekä pojat. Siispä onkin hassua, että vasta tänä vuonna ekaa kertaa tein itse korvapuusteja. Olin aina ajatellut, että pullan tekeminen on jotenkin vaikeaa, kun.. eihän se ole :) Mitä nyt vähän habaa kysytään taikinan alustuksessa, mutta siihenkin on ratkaisuja. Kuten tänään se, että tein itse taikinan siihen vaiheeseen, kun piti alustaa, kunnes huomasin, että ollaan jo vähän myöhässä eräältä kirpparitavaran hakureissulta Nopsun kanssa - ja jätin miehen siis vaivaamaan taikinan loppuun!

Jos joltakulta muultakin on vielä kokeilematta omatehdyn korvapuustin lumo ja huumaava tuoksu, niin nyt tuumasta toimeen. Tällä reseptillä onnistuu! Ja voin kun tietäisin vaan, mistä olen tämän alunperin kirjoittanut keittokirjan väliin olevalle lapulle, niin kertoisin..

Parhaat korvapuustit

200g voita (oikeaa voita)
5dl maitoa (punaista tai sinistä)
50g hiivaa (aitoa, ei kuivahiivaa)
2dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
2rkl kardemummaa
2tl suolaa
1 muna
n. 15dl vehnäjauhoja

Sulata voi. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokerit, kardemumma, suola ja muna. Lisää jauhoja vähän kerrallaan. Lisää loppupuolella voisula. Veivaa, kunnes kimmoisaa. Kohota 45min.

Kohotukseen vinkki; lämmitä hetki lasillista vettä mikrossa. Sitten lasi ulos ja taikinakulho liinalla peitettynä tilalle. Mikron ovi kiinni. Selviät paljon lyhemmällä kohotusajalla. 

Jaa taikina kahteen osaan. Tee molemmista levy, jonne täytteeksi reilulla kädellä voita, fariinisokeria ja kanelia. REILULLA kädellä.

Rullaa, pätki, munaa pintaan, raesokeria päälle.

Uuniin 200 asteeseen noin 10-15min. Jos teet jättipullia, kuten minä, niin pikkuisen alempi lämpö ja voi olla lähes 20min.

ps. keinovalossa otetut kuvat. Ai yök. Tervetuloa vaan taas talvi ja pimeys..

Ristituulia

Erikoislaatuinen viikko takana. Tuntuu vähän, kuin olisin pikkaisen irrallani omasta elämästä. Fiilistä kun määrittelee niin kovasti sydämen vointi ja sen suhteen on ollut paljon parempi viikko, kuin edellinen. Sen takia olen tosi, tosi onnellinen. Pienet oireet kuitenkin pitävät aiheen koko ajan mielessä ja se saa päivittäin muistamaan, miten kiitollinen pitää olla jokaisesta päivästä, jonka saa elää.

No, oikeasti viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista töyssyä. Töissä on ihmeellisen sekavia asioita meneillään ja myös vähän stressaavia juttuja, mutta.. koska mun fokus vaan nyt niin on tässä kliseisessä elämästä kiitollisuudessa, en osaa niistä nyt ottaa mitään isompia murheita. Kaikki varmasti järjestyy. Lisäksi järkytyin siitä, kun en mahdu osaan omista farkuistani! Skarppaaminen liikunnan ja syömisten kanssa olisi siis kiireellisesti paikallaan! Kaikenlainen sykkeen nosto on vaan ajatuksenakin nyt ollut niin vastenmielinen, plus lohtua on tullut lähes joka ilta haettua suklaasta. No, aikansa kaikelle. Huomenna menen aamulla pitkästä aikaa joogaan, joten ehkäpä siinä pientä lempeää paluuta kehon ylläpidon pariin.

Nopsu myös hankki tällä viikolla jonkun pienen pöpön. Eilen alkoi nenä vuotamaan ja pikkuisen on tänään aivastellut ja yskinyt. Ei kuitenkaan lämpöä, joten toivotaan, että päästään ihan nuhalla vaan. Myös ihan siksi, koska ensi viikolla ei olisi alkuviikosta oikein kummallakaan mahdollisuuksia sairaspäiviin ja keskiviikkona on luvassa jotain superhauskaa koko perheen juttua! Toisaalta - on se vaan onni, että meillä on perusterve lapsi, jonka voinnista tarvitsee huolestua vain satunnaisesti, jos tulee joku isompi pöpö.

Mun mielestä on ihan supermahtavaa, että meillä on jo puhuva lapsi. En tiedä miettiikö jokainen vanhempi näin, mutta on se nyt ihan huippua pystyä juttelemaan oman lapsensa kanssa. Ja hassuttelemaan. Ja laulamaan. Puhumisesta se toi poika tykkääkin. Maanantaina kun käytiin lääkärissä korvien jälkitarkistuksessa, niin tyyppi kiukkusi takapenkillä puoli matkaa ja papatti muita juttujaan toisen puolikkaan, kunnes veti henkeä ja totesi, että "Vooooi pojat, N höpöttää tosi paljon!" :D

Ja mitäs sanotte näistä kuvista - eikö vaan olekin jo ihan hurjan iso tyyppi meillä? Vastahan me kärrättiin sitä vaunuissa äitiyspakkauksen makuupussissa tuossa pihalla..

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Elämäniloa

Jep. Tuolta minusta on moneen otteeseen viimepäivinä tuntunut. Olen hetkittäin päässyt kiinni aitoon ja kutkuttavaa elämäniloon ilman mitään sen kummempaa syytä. Tiedättehän kaikki niitä tarinoita, joissa joku selviää hurjasta onnettomuudesta tai paranee pelottavasta sairaudesta, ja sen jälkeen julistaa koko maailmalle, miten onnellinen on, että saa olla elossa. Kliseeltähän se kuulostaa, ennenkuin omalla kohdalla saa jonkun tuollaisen kokemuksen.

Mun sydänasiat edelleen on ns. auki. En voi tietää, miten paljon tästä on mulle tulevaisuudessa vaivaa tai päädytäänkö jotain tekemään asioille. Onko mulla edessä vielä 60 vuotta elämää - vai kuusi. Kun sitähän meistä kukaan ei voi omalla kohdallaan tietää. Elämä on rajallista, se päättyy joskus. Tuosta ajatuksesta ei kannata masentua, vaan päinvastoin, ammentaa siitä lisää iloa elämään.

Torstaina kävelin ostoskeskuksessa ja hymyilin, kun katselin ympärillä olevia ihmisiä ja mietin, miten monta erilaista tarinaa ympärilläni kävelee. Noilla on selvästi uusperhe, tuolla äidillä palaa ihan just pinna lastensa kiukutteluun. Tuossa vanha herrasmies laskee rauhassa rahojaan kassalla. Nuo teinitytöt on niin epävarmoja itsestään, mutta voi miten kauniita ja koko elämä edessä. Niin siistiä, että meitä ympäröi koko ajan tuhat tarinaa.

Tänään ajoin autolla postiin hakemaan lahjakorttia. Radiosta alkoi hiipiä ilmaan "Men in Black" biisin ekat tahdit ja mulla lähti tanssimuuvit ihan lapasesta. Hiljentelin siihen punaisiin valoihin, käänsin volyymia kaakkoon ja tanssin niin (nolosti) kuin vain auton ratissa pystyy. Tuo biisi on nimittäin se, minkä olen noin 15 vuotiaana päässyt ekaa kertaa ikinä tanssimaan ihailemani tanssiryhmän riveissä. Sitä en unohda koskaan.

Meillä kaikilla on omat murheemme ja jos oikein miettii, niin elämästä löytyy niin paljon harmitusta, NIIN moni asia voisi olla paremmin. Kyllä, niin minullakin/meilläkin. Mutta kun jotenkin saa (harmittavasti kyllä usein vain jonkun dramaattisen käänteen myötä) veivattua näkövinkkeliään oikeaan suuntaan, mahtuu tähän elämään NIIN paljon iloja ja hauskoja hetkiä. Niistä täytyy ottaa kaikki irti ja elää täysillä. Kerran täällä vaan ollaan. "Here comes the men in black, the galaxy defenders.."

Kampaaja ja vyöhyketerapiaa

Nonni, kampaajalla käyty! Johan siitä viimekerrasta olikin rapiat yli neljä kuukautta. Ajattelin hyödyntää tuon Hairstoren aamutarjouksen, kun nyt kyse ei ollut mistään radikaalimmasta muutoksesta. Ja hyvä ettei ollut. Kyllä aikamoisella vauhdilla tukka leikattiin ja kaikki viimeistely jäi tekemättä. Ei puhettakaan siitä semmoisesta "oi kattokaa mua tulen just kampaajalta - fiiliksestä".

Kuitenkin toivotusti sinne ne kuivat latvat tippuivat salongin lattialle ja sanoinpa lämpimikseni höpötellessäni, että pätkäsepä siihen semmoinen otsatukka kaupanpäälle. No, siinä se nyt on. Toki, mun piti tätä jo vähän kotona itse saksia lisää, koska latvat asettuivat YLIylipitkinä ystävällisesti mun silmiin.

Tsekkaan ehkä leikkauksen itse vielä ekan pesun jälkeen - voisi ehkä olla vähän paksumpi. Ja laitan kunnolla suoristusraudan kanssa ja hiuspuuterin avulla ojennukseen. On tämä ainakin kivaa vaihtelua tähän ikuisuuspitkään kasvatusprojektiin.

Kampaajan jälkeen ajelin Tuusulaan ja menin elämäni ekaa kertaa vyöhyketerapiaan. Ajattelin kokeilla sitä näihin mun jatkuviin sydänvaivoihin. Oli kyllä ihan kiva kokemus, todella kiva hoitaja ja  ihana paikka, mutta tosi hankala sanoa, että onko siitä apua vai ei. Mulla on nyt pari päivää semmoiset minimagneetit teipattuna korvanlehtiin (!) pitämässä niitä akupisteitä aktiivisina. Ja sitten (tietenkin) suositeltavaa oli toinen tai kolmaskin hoitokerta. Voi hitsi kun se ei maksaisi tuota 69 euroa kerta, niin kävisin ehdottomasti. Ehkä nyt kuitenkin vaan jostain nipistän rahat ja käyn toisen kerran, koska jos tästä on apua, niin aika hyvä homma!

No, nyt J pääsi sitten vihdoin lähtemään töihin ja N nukkuu. Ehkä itsekin otan vähän lepoa, kun ollut niin rankka aamu ;)

ps. sutaisin nopsasti vaan lopputukan ponnarille, joten siitä roikkumaan jäi toi sivuhaipake. Ei siis noin onnettomasti sitä kuitenkaan saksittu :)