HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ, MUISKIS!

14.2.2016

Ystävät, nuo elämän.. nystyrät? Ympyrät? Sykkyrät?

Ensimmäinen ystävä, jonka muistan, on Anni. Anni asui naapurissa kun olin 2-8 vuotias ja olin hänen äidillään perhepäivähoidossa. Annilla oli hamsteri, jonka nimi oli Emma ja usein me leikittiin koulua. Parasta oli, kun tehtiin kasetille leikisti omaa radio-ohjelmaa. Sen nimi oli APPH:n studio.

Ala-asteella ystävystyin toisella luokalla (koulua vaihtaessani) Katariinan ja Ellin kanssa. Heidän kanssa ystävyys jatkui aina lukioon saakka. Katariina on edelleen se sydänystäväni, johon voin luottaa aina kuin kallioon ja jolle toivon aina vain pelkkää hyvää ja onnea elämässä. Okei, tietenkin sitä toivon kaikille ystävilleni, mutta on siinä jotain erityistä, kun on tuntenut tyypin 26 vuotta.

Lukiossa meitä oli mahtava neljän tytön porukka, Katariina, Merja, Irene ja minä. Harmittavasti näitä muita tyttöjä olen enää nähnyt tosi harvoin. Olin heistä ainut, joka muutti heti lukion jälkeen Joensuusta pois.

Yliopistoaikana sain kymmeniä ja kymmeniä kavereita ja tuttuja - mutta vähän harvempia ystäviä. Elina on edelleen rakas ystävä ja Hellun kanssa pidetään yhteyttä satunnaisesti. Itseasiassa myös opiskeluaikaisista poikaystävistä kaksi on edelleen tärkeitä ihmisiä, vaikka niitäkin näen harvemmin.

Äitiyden myötä olen saanut onnekkaasti uusia ystäviä elämääni. Mammaporukan äidit on sellaiset, joihin tiedän hädän hetkellä aina voivani tukeutua. Johannan ystävyys on erityisen arvokasta ja meillä on Johannan ja Leenan kanssa tavatessa aina aivan mahtavat keskustelut. Kirsikkana kakun päällä Katja ja ihanat lapset sekä hurmaava isimies siellä.

Ystävyydestä puhuminen jäisi aivan vajaaksi, jos ei mainitsisi omaa siskoa. Rakas sisko on äidin jälkeen SE ihminen, johon ripustautuisin vaikka.. öö.. vuoristoradan.. öö.. hattara ja.. silleen, no, oot vaan ihan älyttömän rakas, vaikka pystytäänkin harmittavan harvoin näkemään.


Tämä postaus oli kuin pieni tribyytti ystävilleni. Olette tosi rakkaita ja tärkeitä <3

Postauksen lopun kopioin taitavalta bloggaajalta, Marialta. Hän kirjoitti hetki sitten postauksen, jossa pyysi lukijoita ns. ilmiantamaan itsensä. Kommenttiboksi oli tosi mahtavaa luettavaa ja silläkin uhalla, että oma boksini jää puolityhjäksi, haluan kysyä sinulta:

Kuka siellä? Kuka uusi, vanha tai "piilo"ystävä blogiani lukee? Missä asut, onko sinulla lapsia? Mitä haluaisit itsestäsi kertoa? 
Vakkarikommentoijista moni on tuttuja ihmisiä, mutta statistiikasta sherlokkina näen, että kyllä teitä isompi määrä siellä juttuja lukee, kun kommentoi :)

Jätä siis tähän terveiset, olisi kiva tutustua!!


ps. osa nimistä vähän tuunattuja, kun en tiedä haluavatko tulla blogissa esille. 




8 kommenttia:

  1. Anonyymi14/2/16

    Hetken jo mietin, että mikä ihmeen nimidementia siulle on iskenyt. :D

    Itsekin olet rakas, senkin Tikru. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D
      <3

      (voiko vastata pelkillä hymiöillä, vissiin voi :)

      Poista
  2. Ihana postaus 😘

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ihan ei varsinaisesti vielä tukossa ole tämä kommenttiosio, mutta toivossa on hyvä elää :D

      Poista
  3. Vuoristorata ja hattara... eli oksentaisit miun päälle... kiva :D Rakas olet sinäkin ^^ <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheehöhöö, paitsi kun en OSAA oksentaa, joten worries away mi sister, worries away :D

      Poista
  4. Ystävät ovat kyllä niin tärkeä palanen elämää ettei ilman niitä selviäisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan totta. Ollaan tosi onnekkaita, että on ystäviä! Se ei ole mikään itsestäänselvyys se.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan