THE BODY SHOP

28.2.2016


Olen jo hyvän aikaa haaveillut ostavani The Body Shopin shampoota, koska ne eivät sisällä silikonia eikä sulfaatteja. Kun toiveena on paremmin voivat hiukset, shampoolla on tosiaan on väliä. Kun huomasin, että The Body Shopissa on tänä viikonloppuna "osta 3 maksa 2" -kampanja, oli minun suorastaan pakko tarttua tuumasta toimeen.

Koska tarjous, niin ostin sitten myös saman sarjan hoitoaineen ja siihen "ilmaiseksi" päälle manteliöljyn kynsinauhojen ja kynsien hoitamiseen. Kynteni ovat viime vuosina muuttuneet tosi helposti liuskoittuviksi, niin tämän luulisi auttavan. Niin ja tavallaan sitten kun vielä oli nuo ihanat body butterit vain kympin.. Oli muuten aivan ihana palvelu tuolla liikkeessä ja kassalla myyjä vielä vinkkasi heillä tulossa olevasta beauty-päivästä, jolloin saa ilmaiseksi 45min meikkiopastuksia ja -20% kaikista meikeistä. OMG. Kyllä kiitos. Varasin ajan :)

Ihan ensimmäiset meikkiostosmuistoni liittyvät muuten nimenomaan The Body Shopiin. Kultaisen 90-luvun loppupuolella muistan isäni kanssa käyneeni Joensuun The Body Shopissa ostoksilla. Siellä kerättiin koriin kaikkea, mitä nuori tyttö nyt voi tarvita. Lähinnä varmaankin huulirasvaa ja jotain kosteusvoidetta. Muistan myös useita kertoja keränneeni siellä punottuun koriin kaverille lahjaksi kokoelman tuoksuvia eläimen muotoisia saippuoita ja kirkkaita kylpyöljykuulia! Muistatteko vielä nämä?! Minä muistan vielä niin elävästi esimerkiksi, miltä vihreä kiwi-tuoksuinen huulirasva purkissa tuoksui. Ja kuinka suihkussa neulalla piti pistää reikä kylpykuulaan ja koettaa sieltä metsästää öljy iholle. Voi muistot!

Tiesittekö muuten, että hajuaisti on ihmisellä alkukantaisin aisti ja sen tuoma informaatio käsitellään aivoissa paljon suorempaa reittiä, kuin muut aistimukset. Tämän takia myös tuoksuihin liittyvät muistot ovat monesti hämmästyttävän tarkkoja ja eläviä. Terkuin, psykologian sivuaine yliopistossa ;)


KIIKARISSA UUSI TUKKA

25.2.2016

Oh guys, tiedättehän sen, kun tulee vaan pakottava tarve tehdä jotain hiuksilleen? Itsehän kasvatan edelleen hiuksia pois siitä reilu vuosi sitten leikatusta ihan lyhyestä mallista, josta en sitten pitänytkään. Latvat ovat kasvatuksen aikana kokeneet erilaisia raidoituksia ja paljon kuumakäsittelyä. Sanomatta selvä, että ne on Aika Huonossa Kunnossa. En edes muista, milloin ikinä olisin pitänyt viimeksi hiuksia auki.

Tarkoitukseni oikeastaan oli nyt vaan kasvattaa hiuksia nykyisessä kerrostetussa mallissa ja käydä Tukholmasta hakemassa Rapunzelilta laadukkaat klipsipidennykset. Nykyiset klipsipidennykset on nekin ihan ok, mutta vähän jo huonossa kunnossa. Kuitenkin, nyt kun olen niitä enemmän pitänyt, huomaan, miten ne kuitenkin rasittaa hiuksia. Päivän päätteeksi tekee mieli jo bussissa napsia klipsut irti, kun ne painaa ja kiristää.

Fiksu nainen kun olen, niin mietin, että ei ne varmaankaan nyt sitten varsinaisesti hyvää tee hiusten kasvatukselle ja hyvinvoinnille. 

Samaan aikaan bongailin instagramista nii-iin ihania polkkatukkia. Tukkia? Hiuksia? Erityisesti juuri löytämäni suosikki-vloggaaja Esteé Lalonde. Ai että! (kuvat 1 ja 3) Siispä.. varasin ensi viikolle ajan kampaajalle ja ajattelin marssia sinne mukanani nämä kuvat:


Pohdinnassa on vielä väri. Tavallaan tykkään omasta väristä, joten joku viileän ruskea tyyliin värinaamio voisi olla riittävä. Toisaalta tuohon malliin sopii ihan sairaan hyvin balayage-raidat, joten se olisi toinen vaihtoehto. What do you say? Oma perus ruskea, vaaleat tavalliset raidat vai balayage?

Kuvat Pinterestistä

23.02.2013

24.2.2016










Tasan kolme vuotta sitten oli jännät hetket. Ei siinä vielä mitä, että olin yllättäen juuri joutunut pieneen leikkaukseen ja olin vasta toipumassa siitä. Eikä siinä, että olin toisella kuulla raskaana ja tuskin pysyin hereillä neljää tuntia putkeen. Mutta että käsillä oli tämän lisäksi SE päivä, josta jokainen (no okei, aika moni) tyttö haaveilee. Olin menossa naimisiin elämäni rakkauden kanssa.

Se päivä oli luminen ja upea - ja meni aivan liian nopeasti. Myös nämä kolme vuotta ovat menneet hujauksessa, mutta tuoneet elämääni sen kaikista tärkeimmän asian. Perheen. Näiden kahden pojan kanssa on aivan mahtava elää; itkeä, nauraa ja hassutella. Olette minun aarteet, elämäni sokeripalat <3


ps. piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta tulin kipeäksi (lunssapöpö) ja painelin kotiin päästyäni suoraan vaan nukkumaan.

JUNARETKELLÄ

20.2.2016


Terveisiä junareissulta Lempäälästä! Päätettiin puoli-extempore lähteä Nopsun kanssa minireissulle, kun isimies tekee tällä hetkellä tosi paljon töitä. Suunnaksi valikoitui kummiperhe Lempäälässä ja kuulkaa, tämä oli eka reissu ikinä Nobben kanssa kahdestaan muualle, kuin mummin luokse Joensuuhun. Että siinä mielessä uusi saavutus!

Eilen lähdettiin matkaan iltapäivällä ja bussissa meiltä juna-asemalle selkärankaani hiipi karmiva skenaario. Huomasin, että meidän "paikat" onkin lähijunaan, eli paikkoja ei ole.. ja perjantai. Ja talviloman alku. Silmiini muodostui painajaismainen mielikuva junasta, joka pysähtyy kohdalla, mutta näyttää siltä, että hyttynenkään ei enää mahtuisi sisään. No, arvatkaas kuinka kävi?

No juuripa niin. Sekunnin jo ajattelin, että se siitä reissusta.

Kanssamatkustaja kuitenkin lohdutti, että suurin osa jää viimeistään Järvenpäässä pois, joten hyökkäysvaunutyyppisesti puskettiin sisälle ja siinä sitten oltiin kuin sillit purkissa ensimmäiset 20min. Nopsuressukan ilme oli just semmoinen, että "äiti.. ihan oikeesti.. tämäkö on se junamatka, josta ollaan puhuttu viikko?!"

Onneksi tosiaan pian ruuhka helpotti ja loppumatkaksi saatiin ihan istumapaikat. Perillä Sini oli meitä jo asemalla vastassa. Ilta meni rattoisasti, Nopsu leikki valtaisalla automäärällä, syötiin pitsaa sekä Nopsun nukkumaan mentyä kohtuudella viiniä ja ei-niin-kohtuudella karkkia ja suklaata.

Vielä toinenkin eka kerta mahtui matkalle - nukuin ekaa kertaa ikinä yön Nobsun vieressä. Ihan totta! Tai, no, jos rehellisiä ollaan, niin en kyllä nytkään nukkunut. Miten pikkutyyppi voi koko yön olla sitä mieltä, että ainut mahdollinen nukkuma-asento on meidän molempien tyynyjen päällä poikittain - ja samalla jatkuvasti käsillä huitoen. Nuku siinä sitten. Ja arvatkaa paljonko lisäsi iloa, kun tyyppi sitten päätti kello 5:25, että herätään. Ejh.

No, tänään kun päästiin kotiin, niin otettiinkin molemmat kahden ja puolen tunnin päiväunet :D Reissaaminen on rankkaa. Ihana oli kuitenkin huomata, miten hyvin pärjätään jo kahdestaan ja tyypistä on oikeasti esim. junassa ihan hauskaa seuraakin! Toinen esimerkiksi muisteli koko paluumatkan hauskaa aseman nimeä ja "kuulutti" aina jokaiselle asemalle tullessa, että "seulaavana Lyttylä!" ja nauraa kikatti perään.

Myöhäisistä ja pitkistä päikkäreistä huolimatta uni tuli myös illalla aivan sekunnissa. Nyt mussuttelen itse täällä korvapuusteja (jep, sokeriton/vehnätön on lomaviikolla) ja katselen juuri alkavaa kolmatta UMK:n karsintaa.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille kaverit! Take it easy!

ps. otin mukaan kameran, mutta unohdin muistikortin!! Hence the kamala kuvanlaatu :)

YSTÄVÄKIRJA-HAASTE

18.2.2016


Nimi ja blogin nimi
Nossu. Pandamama.

Ikäsi
Kassi vuotta. 

Parasta just nyt
Jos vaan saisi katsoa loputtomiin Yle Areenasta "Isot koneet" -klippejä. Ai että! Se olisi elämää se. Ja syödä rusinoita. Ai että! Isona aion tehdä noin JOKA ilta! 

Lempiruoka
Kakku. Kessit. Sukkaa. Jäski!

Lempijuoma
Mehu, kaakaa tai koheiiniton.

Suosikkileikki
Kilpa-ajo roska-auton ja betoniauton kanssa. Vedin sitä yks aamu isin kanssa 243 erää. Isi laski.

Harrastukset
Uhmaaminen. Jaksan aika hyvin tehdä sitä joka päivä, mutta joskus jää vähän vähemmälle. Koetan paikata sitä kyllä sitten heti seuraavana päivänä. Oon ymmärtänyt, että kaikkien 2-3 vuotiaiden on hyvä harrastaa tätä! On se kyllä välillä hauskaa, mutta välillä menee tiiättekö ihan kaikki voimat!

Idolini
Mummi.



Potta / Vaippa
Siis käyttääks joku mun ikäinen vielä vaippaa..? Iyyyh.. 

Auto / Juna
No ei näistä voi valita!! Autot ja junat <3 Isot autot ja pitkät junat <3

Parsakaali / Kukkakaali
Pienenä tykkäsin parsakaalista, mutta sitten aloin tajuta, että isi inhoaa sitä, joten päätin myös inhota sitä. Yäk. Kukkakaali on kai sama juttu, eiks oo? 

Lämmin / Viileä
Mulle tulee ulkona aina tosi helposti kylmä. Barcelonassa oli kivan lämmin. Äiti kyllä sanoi, että yli +30 alkaa olla jo vähän liikaa. Outo äiti.

Oma sänky / Äidin syli 
Oon nukkunut omassa sängyssä 4kk ikäisestä asti. Olis kamalaa nukkua jonkun sylissä! Häh? Eihän siinä voi rauhoittua. Syli on kiipeilyä ja pomppimista varten! 


Kiitos haasteesta Love Beyond Words blogin suloiselle pikku prinsessalle, Lilianille.

Laitan haasteen eteenpäin In Her Eyes blogin jumalaiset hiukset omistavalle Emmille ja hänen taitavasti kirjoittavalle äidilleen.

Halauksin,
Nossu ja mama


MY DAY

17.2.2016

Ajattelin tehdä yhden sellaisen postauksen, joita tykkään muista blogeista lukea. Miun päivä, eli my day. Tämä päivä ei todella ole mikään erikoisen mahtava tai tyylikäs tai yhtään mitään - muuta, kuin tavallista arkea. Joten, let's go.

Aamu alkoi tavalliseen tapaan kello 06:00 soivalla herätyksellä. Yleensä lähden 06:32 bussiin, mutta tänä aamuna (taas!) Nopponen heräsi jo vähän kuuden jälkeen, joten aamu venähti seuraavaan bussiin asti. Olihan sitä lämmintä ja suloista pientä mussukkaa pakko käydä silittelemässä ja pusuttamassa. Aamuisin on vielä aika pimeää, mutta toivoa on, sillä näin MYÖHÄbussilla (06:41) lähtiessä työmatkalla aurinko jo alkaa nousta.



Aamupalan syön aina vasta töissä. Tässä puuron ja Alpen-myslin sekoitusta, jossa päällä bulgarian jugurttia sekä mustikkajauhetta. Oli muuten hyvää! Otin kyllä pari peiliselfietäkin esitelläkseni itseäni (obviously) ja päivän asuani, mutta kettu vie, niihin oli kaikkiin mätkähtänyt huomaamattani semmoinen tausta, josta käy ilmi työpaikkani. Ja se kun ei blogiin kuulu, niin sorry guys, no OOTD today.


Lounaalla minulla oli mukana tonnikalakastiketta ja riisinuudelia. Oli myös tomaatteja, mutta unohdin syödä niitä :) Jälkkärinä iso kaakao, koska annos oli aika pieni. Iltapäivällä lähdin hetkeksi kahvilaan tekemään töitä, koska oli tosiaan niin hiljainen päivä toimistolla, että näin pystyi tekemään. Samalla, kun maksoin näistä goddamn seitsemännelkyt, niin muistin myös, miksi en tee näin useammin.


Päivän paras hetki; oman poikasen haku hoidosta <3 <3 <3 Kotiin tultua lämmiteltiin kasvissosekeittoa ruuaksi. Leikkasin myös Nopsulta tukan, jonka ajan lahjoin pojan ipadilla ja rusinoilla olemaan paikallaan :)



Illalla kun J tuli kotiin, lähdin käymään salilla. Jee, hyvä minä! Iltapalan (mantelibanaanipuuroa, chiahilloa ja tummasuklaarouhetta) ohessa editoin vähän videojuttuja ja loppuillan vietin sohvalla katsoen ystäväni vinkkaamaa tosi mielenkiintoista dokumenttia Yle Areenasta. Ja söin vielä yhden juustoleivän, koska päivän ruuat oli ehkä vähän kevyet.



Yritän joka ilta olla 22:00 sängyssä, jotta saisin kahdeksan tuntia unta. En juuri koskaan ole. Kymmeneltä havahdun siihen, että kello ON kymmenen. Sen jälkeen meikin ja hampaiden pesut. Huomiset työvaatteet valmiiksi sohvalle. Huomisten tavaroiden pakkaaminen laukkuun. Huomisten eväiden miettiminen. Ja näin kello yleensä on about 22:30, kun vihdoin pää mätkähtää tyynylle. Onneksi yleensä nukahdan ihan samalla sekunnilla. Tällä hetkellä "vaivana" on se, että heräilen jo ennen kellonsoittoa, silti ollen tosi väsynyt. Kuka osaisi kertoa jotain vinkkiä tällaiseen? Onko se stressi vai mikä, kun häiritsee aamuyön unia..?


Siinäpä oli My Day, eli Meikamamman Tuikitavallinen Tiistai :)

Oliko hauska lukea? Teenkö näitä joskus muulloinkin? 


HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ, MUISKIS!

14.2.2016

Ystävät, nuo elämän.. nystyrät? Ympyrät? Sykkyrät?

Ensimmäinen ystävä, jonka muistan, on Anni. Anni asui naapurissa kun olin 2-8 vuotias ja olin hänen äidillään perhepäivähoidossa. Annilla oli hamsteri, jonka nimi oli Emma ja usein me leikittiin koulua. Parasta oli, kun tehtiin kasetille leikisti omaa radio-ohjelmaa. Sen nimi oli APPH:n studio.

Ala-asteella ystävystyin toisella luokalla (koulua vaihtaessani) Katariinan ja Ellin kanssa. Heidän kanssa ystävyys jatkui aina lukioon saakka. Katariina on edelleen se sydänystäväni, johon voin luottaa aina kuin kallioon ja jolle toivon aina vain pelkkää hyvää ja onnea elämässä. Okei, tietenkin sitä toivon kaikille ystävilleni, mutta on siinä jotain erityistä, kun on tuntenut tyypin 26 vuotta.

Lukiossa meitä oli mahtava neljän tytön porukka, Katariina, Merja, Irene ja minä. Harmittavasti näitä muita tyttöjä olen enää nähnyt tosi harvoin. Olin heistä ainut, joka muutti heti lukion jälkeen Joensuusta pois.

Yliopistoaikana sain kymmeniä ja kymmeniä kavereita ja tuttuja - mutta vähän harvempia ystäviä. Elina on edelleen rakas ystävä ja Hellun kanssa pidetään yhteyttä satunnaisesti. Itseasiassa myös opiskeluaikaisista poikaystävistä kaksi on edelleen tärkeitä ihmisiä, vaikka niitäkin näen harvemmin.

Äitiyden myötä olen saanut onnekkaasti uusia ystäviä elämääni. Mammaporukan äidit on sellaiset, joihin tiedän hädän hetkellä aina voivani tukeutua. Johannan ystävyys on erityisen arvokasta ja meillä on Johannan ja Leenan kanssa tavatessa aina aivan mahtavat keskustelut. Kirsikkana kakun päällä Katja ja ihanat lapset sekä hurmaava isimies siellä.

Ystävyydestä puhuminen jäisi aivan vajaaksi, jos ei mainitsisi omaa siskoa. Rakas sisko on äidin jälkeen SE ihminen, johon ripustautuisin vaikka.. öö.. vuoristoradan.. öö.. hattara ja.. silleen, no, oot vaan ihan älyttömän rakas, vaikka pystytäänkin harmittavan harvoin näkemään.


Tämä postaus oli kuin pieni tribyytti ystävilleni. Olette tosi rakkaita ja tärkeitä <3

Postauksen lopun kopioin taitavalta bloggaajalta, Marialta. Hän kirjoitti hetki sitten postauksen, jossa pyysi lukijoita ns. ilmiantamaan itsensä. Kommenttiboksi oli tosi mahtavaa luettavaa ja silläkin uhalla, että oma boksini jää puolityhjäksi, haluan kysyä sinulta:

Kuka siellä? Kuka uusi, vanha tai "piilo"ystävä blogiani lukee? Missä asut, onko sinulla lapsia? Mitä haluaisit itsestäsi kertoa? 
Vakkarikommentoijista moni on tuttuja ihmisiä, mutta statistiikasta sherlokkina näen, että kyllä teitä isompi määrä siellä juttuja lukee, kun kommentoi :)

Jätä siis tähän terveiset, olisi kiva tutustua!!


ps. osa nimistä vähän tuunattuja, kun en tiedä haluavatko tulla blogissa esille. 




MOSSA

13.2.2016





Olen jo jonkin aikaa tilaillut luonnonkosmetiikkaa netistä, koska a) laiskuus b) alebongailut c) illan omat hetket. Suosikkikauppani on The Natural Goods Company, jota olen jo aiemminkin kehunut. Tyylikkäät nettisivut, selkeä navigaatio, toimiva nettikauppa ja salamannopea toimitus. Ainiin, ja tietenkin välillä hyvät alet ;)

Kyseinen putiikki toi juuri markkinoille Mossa-sarjan, jota sain kunnian testata. Mossa nimi sarjalle tulee englannin moss-sanasta. Se sammal, ei se Ronn.

Mossa on nyt alkuvuodessa Suomeen saapunut sertifioitu (ECOCERT) luonnonkosmetiikkasarja, joka edustaa edullisempaa luomukosmetiikkaa. Mossan aktiiviaineet ovat lähtöisin pohjoisessa kasvaneiden marjojen tehoaineista. Pohjolan pitkät, kylmät ja pimeät talvet luovat kasveille haastavat kasvuolosuhteet, eivätkä useat kasvilajikkeet pysty menestymään pohjoisen ilmastossa. Vuosikausien sopeutumisen jälkeen monet marjalajikkeet ovat kuitenkin kehittäneet mekanismin, jonka avulla ne selviävät näistä ääriolosuhteista. Tämän prosessin ansiosta näissä marjoissa on erityisen paljon ravinteita, kuten antioksidantteja ja vitamiineja.

Pienet, mutta tehokkaat pohjoisen marjat ovat inspiroineet Mossan syntyä. On jo pitkään tiedetty, että ne ovat terveellisiä syötyinä, mutta tutkimukset vahvistivat, että marjat ovat erittäin hyviä raaka-aineita myös ihonhoidossa. Mekanismit, jotka saavat nämä marjakasvit selviytymään pohjoisen luonnon ääriolosuhteista, suojaavat myös ihoa vapailta radikaaleilta ja stimuloivat solujen uusiutumista. Tuotteissa käytetään uutteita sekä viljellyistä että villinä kasvavista marjoista, kuten lakasta, vadelmista, mustikoista, ruusunmarjasta, herukoista, tyrnimarjoista, pihlajanmarjoista ja karpalosta.


Tässä omia kokemuksiani:

Pakkausten ulkonäkö 
Oikein kauniit pakkaukset, sekä pahvit että itse purkit. Näitä pitää tosi mielellään kylppärin kaapissa. Hieman ehkä yllätti muutaman pahvipakkauksen ylimääräinen tila - odotin hieman suurempaa purkkia sisällöksi.

Pakkausten toimivuus
Pumppupulloista ehdoton plussa. Sormista ei hyppele voiteeseen pöpöjä ja purkit myös säilyy tosi siistinä. 

Tuotteiden tuoksu 
Ai-van ihana. Minulla oli näitä ennen käytössäni L300-sarja, joka sopii iholleni tosi hyvin. Ja siinä ei ole mitään hajusteita. Hyvä juttu, mutta vähän tylsää. Siispä mikä ihana tuulahdus näistä Mossan purkeista tulikaan. Ihanan raikas marjojen tuoksu, niin että tuntuu, kuin söisi samalla sorbettia, kun taputtelee voidetta kasvoille.

Tuotteiden koostumus
Todella hyvä. Ei liian tuhti eikä liian litku. Pahinta on se, kun jotkut kosteusvoiteet tai meikkivoiteet ikäänkuin jäävät ihon pintaan ja koskettaessa rullautuvat siitä pieninä hippuina pois. Iyh. Nämä imeytyivät nopeasti, selvästi ihoa kosteuttaen. 

Tuotteiden toimivuus
Parin viikon käytön jälkeen iho on oikein hyvässä kunnossa. Voisin siis ainakin omalle iholleni sanoa Mossan toimivan hyvin. Ainut epäilyni on silmänympärysvoide, joka harmittavasti kaikilla muilla "kriteereillä" on selvä suosikkini. Silmäkulman ihottuma nimittäin palasi tämän reilun viikon kokeilun aikana. Saanen kuitenkin korostaa, että se voi kyllä tulla ihan mistä vaan muustakin syystä, Mossalla ei välttämättä ole asian kanssa sen enempää tekemistä, kuin hamsterilla triathlonin kanssa. 

Hinta
Hinta näissä on mielestäni tosi kohdallaan. Luonnonkosmetiikaksi tosiaan jopa edullinen sarja. Siitä iso plussa. 

Yleisarvosana 
9 ja päivänkakkara!


Lisätietoa:
http://mossacosmetics.com/fi
Mossa The Natural Goods Companyn sivuilla



RUNEBERGIN PAREMMAT MUFFARIT

8.2.2016




Tajusin, että söin viikonlopun aikana viisi suklaalevyä. Viisi. Oli synttärit tai ei, toi määrä on aika HC. OD. OMG. Siispä aloitin tänään sokerittoman ja vehnättömän kauden. Veikkaan itse, että kestää keskiviikkoon. J veikkasi, että kestää tänään puolille päivin. Sokeriton yleisen terveyden vuoksi ja vehnätön ihmeellisten masuvaivojen mahdolliseen karkoittamiseen.

No kuis kävi, töissä oli tarjolla Runebergin torttu. Jep. YKSI. Joku oli jättänyt sen kahvipöydälle. Siinä se nökötti ja katsoi minua kaihoisasti. En koskenut! Sen sijaan googlasin reseptiä sokerittomalle Runen tortulle ja löytyihän semmoinen! Pikkuisen vielä muokkasin reseptiä (alkuperäinen täältä) ja voilà, uunista tulivat juuri nämä suloisuudet, jotka oikeasti on ihan sai-raan hyviä. Läpäisivät myös miehen ja kaksveen herkkutestin.

Runebergin tortut (sokeriton, vehnätön)

150g voita
1dl hunajaa/vaahterasiirappia
2 munaa
3,4dl mantelijauhetta
1/2dl mantelirouhetta
1dl kauralesettä
2tl leivinjauhetta
1/2tl inkiväärijauhetta
1tl kardemummaa
1 appelsiinin raastettu kuori
1,5dl kermaa

+ maustamatonta tuorejuustoa, sitruunamehua, vaniljaa ja sokeritonta vadelmahilloa

Vatkaa voi ja hunaja/vaahterasiirappi (itse käytin näiden sekoitusta). Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja mausteet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää viimeisenä kerma. Lusikoi muffinssivuokiin. Tästä määrästä tulee 12-15 torttusta. Paista 200 asteessa 15min.

Taiteile jäähtyneiden muffinssien päälle kuorrutteet. Sekoita tuorejuustoon vähän sitruunanmehua ja vaniljajauhetta, pursota sitä ympyrät. Tässä kohtaa aloin hifistelemään, koska mistä ihmeestä olisin keksinyt sokeritonta hilloa tähän hätään. Sen sijaan kaapista (plus pakastimesta) löytyi pussi vadelmia, chiasiemeniä, taateleita (muussattuna), hunajaa ja vaniljauutetta. Näitä vaan kattilassa sekaisin ja sörsseli jääkaappiin jäähtymään. Tadaa, meillä on sokeriton vadelmahillo! Tästä kruunut tortuille ja hyvällä omalla tunnolla nautiskelemaan teekupposen kanssa.

Jos oikeasti jatkan vielä huomiseen tätä sokeritonta ja vehnätöntä, niin onko siellä joku, kenellä on kokemusta tämmöisestä ruokavalion siistimisestä? Onko jotain hyviä reseptejä tai millä korvata tuttuja herkkuja? 

ps. mikä se on se likööri tai joku, jota näihin torttuihin laitetaan? Sitä näihin kyllä olisi voinut mielellään lorauttaa loron tai kaksi :)


MIKÄ SEINÄLLE VÄRIKSI?

4.2.2016



Vaihdamme olohuoneessa taas järjestystä. No, ei se ole kyllä mikään "taas", koska edellisestä kerrasta on jo pari vuotta. Taas se on siinä mielessä, että vaihdamme huonekalut niin kuin ne olivat ennen. Meidän olohuone kun ei oikeastaan näitä kahta vaihtoehtoa enempää anna.

Nykyinen on todella kiva ja sopii huoneen muotoon, mutta kun a) sohva on ikkunoiden alla ja siinä istuessa talvella tulee tosi paljon vetoa niskaan ja hartioihin. Niin ja b) telkkari taas on suoraan ikkunoiden edessä niin, että kesällä verhot täytyy aina laittaa kokonaan kiinni, jos aikoo siitä jotain iltaisin katsoa.

Koska tuohon kyseiseen seinään jää parit ruuvien jäljet, ajateltiin, että voitaisiin maalata se. Nythän seinä on sen värinen, kun se oli alun perinkin - harmaan lila. Kiva sävy, mutta houkuttaisi tuoda vähän ns. väriä elämään.

Tässä vaihtoehdot, joita olen pyöritellyt. Jotenkin nuo turkoosin ja sinisen sävyt houkuttavat eniten. Toisaalta vaalea roosaan taittava voisi myös olla ihana ja lämmin sävy.

Mikä miellyttää silmää eniten? Entä mikä sinun mielestäsi sopisi juuri tuohon seinään? Onko teillä kotona jotain eri värisiä seiniä? Jos on, niin mitä värejä löytyy? 



KUVAKUULUMISIA

3.2.2016


  • Farkkupaitakuva viime perjantailta, kun tein pitkästä aikaa tapahtuman ja sitä myöten 13 tunnin työpäivän. On jotenkin mahtava fiilis pitkän päivän jälkeen rojahtaa bussiin (ja sitten metroon ja sitten vielä toiseen bussiin) - ja sitten simahtaa kotona ja nukkua yksitoista tuntia!
  • Miksi ihmeessä talvipukeutuminen on niin mustaa? Kun ulkona on tosielämän fifty shades of grey ja pimeää yli puolet vuorokaudesta, niin miksi ei voisi valita sitä talvitakkia keltaisena, violettina tai vaikka kukallisena?
  • Mietin hieman, voiko tätä kuvaa laittaa, mutta.. YOLO. Röhnötin yksi päivä sohvalla ja jostain syystä nostin paitaa hetkeksi. Nopsu leikki kamerallaan ja sanoi, "Äiti minä otan kuvan sinun vaipasta." Ei hitsit, nyt nämä vahingossa ostetut ylisuuret alushousut kyllä saa lähtöpassit :D

  • Sain J:ltä ihanan kuvaviestin. 
  • Vaihdetaan olohuoneessa järjestystä ja ajateltiin samalla maalata yksi seinä, koska siihen jää ikävät ruuvien jäljet. Värien pähkäilyä Clas Ohlsonilla. 
  • That is me. 

  • Hoidosta kotiin. Päivän paras hetki. On se vaan ihana työpäivän jälkeen käydä oma pallero nappaamassa tarhasta kainaloon. 
  • Ei vitsit, miten teki mieli eilen kaupassa ostaa tämä; legohinausauto!! Ja vielä -40% hinnasta. Hitsi kun ei just nyt ole pitkään aikaan Nopsulla tulossa mitään juhlia. 
  • Tänään käytiin ennakkoon murusen kanssa synttärilounaalla, sillä perjantain synttäripäivänä J:llä onkin tooooooosi pitkä työpäivä. Jos minä saan valita, valintani on lähes aina Silvoplee. 


Toivottavasti kaikki pysyivät mukana osoitteenvaihdoksen kanssa! Huippua on se, että Bloglovin' toimii taas ja itseasiassa kaikki lukijat saatiin siirrettyä seuraajina. Kiitos Bloglovin'in Jarnon New Yorkissa, joka pienin kätösin fiksasi koodissa olleen ongelman. Thänkjuu!


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan