THE KOREAN TEN-STEP SKIN-CARE ROUTINE

28.9.2016


Ostin keväällä Tukholmasta kirjan korealaisesta kauneudenhoidosta (koska rakastan kaikkea Koreaan liittyvää) ja lupasin silloin jo tehdä kirjasta jonkun lainauksen tänne. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Esittelyyn tunnettu (?) korealainen 10 vaiheen ihonhoitorutiini.


THE KOREAN TEN-STEP SKIN-CARE ROUTINE

#1 Meikinpoisto ja öljypuhdistus

Puhdista silmä- ja huulimeikki siihen tarkoitetulla puhdistusaineella. Sen jälkeen nappaa käteen oil cleanser. Tämän sanotaan puhdistavan ihon paremmin, kuin pelkät puhdistusaineet. Öljy ikäänkuin nappaa mukaansa kaiken rasvaan sekoittuneen meikin kasvoilta ja puhdistaa siten tehokkaammin.

#2 Vesipohjainen puhdistusaine

Ja sitten pesemme kasvot uudestaan. Kyllä! Kun meikki on puhdistettu iholta pois, pääsee puhdistusaine putsaamaan ihon. Tähän käy erilaiset vaahtoavat tai voidemaiset puhdistusaineet.

#3 Kuorinta

Kuorinta poistaa kuolleen ihosolukon ja puhdistaa ihon tukkeutuneet huokoset. Kuori ihosi kerran tai kahdesti viikossa. Muista kuoria myös huulet.

#4 Kasvovesi

Kasvoveden yli tulee helposti hypättyä, mutta sitä ei korealaiset kanssasiskot tee. Kasvovesi vie iholta pois kaikki puhdistusainejämät ja valmistaa ihon ottamaan vastaan seuraavien vaiheiden tuotteet.

#5 Essence

Taivaan tähden, ei hajuakaan mikä tämä on! Kirjakin kertoo, että tätä tuotetta on hankala löytää muualta kuin Koreasta, mutta tämän pitäisi kosteuttaa ja uudistaa ihosoluja. Essencen puutteessa, hörppää vaikka lasi viiniä.

#6 Ampullit ja seerumit

Seerumi ravitsee ihoa ja niitä on mahdollista löytää juuri erilaisiin ihon tarpeisiin sopivia. Naamaan siis vaan!

#7 Sheet mask

Taas liikutaan oudoilla vesillä. Nämä ilmeisesti on tuubissa tai purkissa tulevia tuotteita, mutta tarkoitus on naamiolla estää juuri iholle levitettyjen tuotteiden haihtuminen ilmaan ja siten maksimoida niiden teho. Tätä suositellaan tehtävän pari kertaa viikossa. Itse mietin, että pyyhe kasvoilla makaaminen ajaa varmaankin saman asian.

#8 Silmänympärysvoide

Tap tap tap taputtele voide silmänympäryksille. Ei yhtään ylimääräistä venytystä ohuelle silmänympärysiholle.

#9 Kosteusvoide

Kosteutus on tärkein osa iltarutiinia (samalla kuin aurinkosuoja on tärkein osa päivärutiinia). Kosteusvoide on tämän kymppisetin tuhdein tuote.

#10 Aurinkosuoja

Tämä ei ole oikeastaan enää iltarutiini vaan korealainen kaunotar levittää aurinkosuojakerrointa kasvoilleen aina aamuisin ja lisää sitä pitkin päivää. Vaikka vain istuisi sisällä ikkunan lähellä. Aurinko kun vanhentaa...


Lopuksi sanottava, että olen itse jo puoli vuotta kärsinyt tosi näppyisestä ihosta kasvoissa. Ihan pyllyä! Minulla on aina ollut vauvanpeppua (jep, takapuoliteema) muistuttava iho ja onkin ihan epäreilua, että yhtäkkiä taistelen lähes akneihon kanssa. Kenelläkään hyviä vinkkejä aikuisen ihon murrosikäiseen käyttäytymiseen?


Kirja: The Little Book of Skin Care, Korean Beauty Secrets for Healthy, Glowing Skin by Charlotte Cho
Kuva lainattu täältä 


TALLINNAN TUOMISET

26.9.2016




Halusin vielä jakaa nämä Tallinnan ostokset. Saldo oli melko kosmetiikkapainotteinen. Meillä ei ollut kummallakaan intoja lähteä vaatekaupoille, mutta sen sijaan hyvät meikki- ja ihonhoitotuotteet kiinnostivat. Omat ostokseni olivat:

1. Valkaiseva hammastahna - oli alennuksessa Viru-keskuksen apteekissa.
2. GOSHin ripsiväri - huippualennuksessa, joten ihan sillä testiin.
3. Avokado-öljy. Tällä toivon pelastavani talvi-ihon kuivuuden.
4. Keratiiniöljy hiuksille. 
5. Kovettava kynsilakka - koska tarvitsen hyvät tuotteet pitämään kynnet kunnossa kunhan vihdoin pääsen pian näistä geelien kasvatuksista eroon.
6. Kasvonaamioita - jos samassa tuotteessa yhdistyy japani ja kollageeni, niin YES YES YES.

Viimeisenä laivalta hyvään hintaan löytynyt Isadoran luomiväripaletti. Tämä oli aivan nappilöytö! Etsin jo Tallinnastakin täydellistä luomoväripalettia, jossa olisi mattavaalea ja mattaperusruskea - ehkä lisäksi vaalea korostusväri ja mahdollisesti joku muu väri. Tässä ne nyt on kaikki ja pari päälle. Isadora on itselle toistaiseksi tuntematon merkki, joten mielenkiinnolla odotan, miten toimii. Peukut myös pystyyn, että herkkä silmänympärysihoni hyväksyy :)

Onko teillä jotain vakkarijuttua, mitä nappaatte mukaan aina Tallinnasta tai laivalta? Hihi, aika monella tuollainen tuote tuntui sisältävän jossain muodossa alkoholia ;)


LAATUAIKAA LAIVALLA (JA TALLINNASSA)

25.9.2016






Eilen oli aivan huippu päivä! Aamulla hurautin bussilla keskustaan, torilta vähän suklaapullia matkaan, ratikkapysälillä treffit ihanan rakkaan Katan kanssa ja kohti laivaterminaalia. Edessä oli päivä Tallinnassa! Tämän reissun ehdoton fokus oli siinä, että saatiin ajan kanssa jutella elämästä, omista harmituksista ja haaveista. Juoruilla ja kommentoida kanssamatkustajia. Sekä tietysti vähän shoppailla Tallinnassa.

Paluumatkalla syötiin laivan buffetissa (en muista tätä tehneenikään lapsuuden jälkeen) ihan hillittömät överit ja mahat pulleina vaaputtiin iloisella mielellä molemmat hämärän saapuessa koteihimme. Ajettiin hauskasti vielä vierekkäin monta kilometriä minä bussissa ja Kata ratikassa :)

Kiitos ystäväni, olet aarre!


"Ă„ITI MIKSI SINĂ„ OLET PIIRTĂ„NYT TUOHON?"

23.9.2016

Olen muutaman kerran saanut pikkuiselle Nospulle vastata, että miksi äitin jalkaan ja käteen on piirretty :) Ne ovat semmoisia koruja, olen vastannut. Nilkassa minulla on japanilainen kirjoitusmerkki, joka tarkoittaa valoa. Se luetaan hikari, mikä tietysti on hauskasti itseironista, sillä olin koulukiusattu sen takia, että pärjäsin koulussa niin hyvin. Japani on pitkään ollut minulle rakas ja inspiroiva asia, joten se selittänee valinnan. Valolla koetan muistuttaa itseäni keskittymään niihin elämän valoisiin puoliin. Success rate ei niin kovin korkea..

Toinen tatuointini on ranteessa oleva pieni sydän. Se kuvastaa rakkautta. Lähinnä sitä, että pitää koettaa muistaa tykätä itsestään. Olen siinä vähän huono. SiinäKIN. Tajuan tätä kirjoittaessani, että olen siis tatuoinut itseeni post it -muistilappuja :D

Välillä iskee aina tatuointihimo.

Mietin odotusaikana, että sitten kyllä otan jonkun tatuoinnin kuvaamaan äiti-lapsi -asiaa. Ihastelin tämän tyyppisiä kuvia äitinorsusta ja pikkunorsusta.


Uusin into kohdistuu maatuska-nukkeen. Nuo ihanat maatuskat muistuttavat lapsuudesta, koska mummin ja ukin luona aina sellaisia kokosin. Mummi onkin Karjalasta lähtöisin, joten nuo maatuskat kuvaavat myös hänen tarinaansa. Myös maatuskoiden ajatellaan kuvastavan elämän jatkuvuutta ja niitä onkin yleensä sisäkkäin pariton määrä, sillä venäläisessä kulttuurissa ymmärrykseni mukaan parillinen määrä kuvastaa päättymistä ja pariton jatkuvuutta.

Siispä sekä visuaalisuudeltaan että ajatukseltaan tämä olisi ihana tatuointi. Paikkana houkuttaisi käsivarren sisäpuoli heti tuosta kyynärpäästä alaspäin. Löysin tällaisen ihanan kuvan, jossa on sellaista tyyliä, mikä miellyttää silmää. Paikkana tuo kyllä on ehkä liian näkyvä... Mikähän muu paikka voisi olla hyvä?


Mitä te pidätte tatuoinneista? Onko ne turhaa hömpötystä ja ihan liian mainstreamia? Vaiko tapa kertoa elämänsä tarinaa kehollaan? Itse rinnastan tatuoinnit tosiaan lähinnä koruihin, sillä en välitä kovin käyttää koruja ja näillä ns. koristan elämää :)

Elefanttikuva täältä
Maatuskakuva täältä 


YHDEN NAISEN BLOGIWORKSHOP

19.9.2016


No niin, tervetuloa tänne tämän illan blogiworkshoppiin, täällähän onkin paikalla.. yksi osallistuja! 

Bloggaaminen on kiva harrastus, mutta ei se aina helppoa ole. Olen pitänyt säännöllisesti blogia nyt kolme ja puoli vuotta - okei, puolen vuoden tauolla silloin kun Nobbe syntyi ja oli ihan pikkuvauveli. Kuten kaikissa asioissa elämässä, välillä tulee vastaan kasvukipuja. Tämä on kolmas bloginimi ja Kaksplus on ensimmäinen blogiporukka, jossa olen mukana. Tänä vuonna olen kipuillut muunmuassa seuraavia asioita: 

  • miten selvitä avoimena ihmisenä bloggaamisesta silloin, kun elämässä on menossa jotain, joka täyttää kaikki ajatukset, mutta silti et voi kumota niitä juttuja blogiin (esim. kevään työnhaku)?
  • mistä löytää aikaa ja energiaa bloggaamiselle, kun töissä jo istuu 8h päivässä tietokoneen ääressä (ja tällä hetkellä vielä tekee työkseen aiheiden miettimistä, kirjoittamista, kuvien käsittelyä, sosiaalista mediaa)?
  • mihin vedän rajoja perheeni yksityisyyden suhteen? 
  • mikä on oma tyylini kirjoittaa, valokuvata, otsikoida, hyödyntää blogille somea? 
Siispä kutsuin koolle tänään Fazerin sinisen levyn äärelle yhden naisen blogiworkshopin. 

Mietipä vaikka ensin mitkä on ne syyt, miksi bloggaat? 

No, tämä on vähän semmoista omaa aikaa itseä kiinnostavien aiheiden parissa. Samalla tämä on tärkeä paikka muistojen keräämiselle - mitä tapahtui milloinkin ja mitä kuvamuistoja on sieltä reissusta ja sieltä tapahtumasta. Tämä on myös paikka kirjoittaa huolettomasti ajatuksen virtaa -tyyppisesti, kun töissä saa ihan tarpeeksi viilata tekstejä. Tykkään myös, että voin itse päättää kaikesta visuaalisesta ilmeestä. Vaikka samaan hengenvetoon, en todellakaan osaa/jaksa toteuttaa kaikkea sen näköiseksi, kuin haluaisin! 

No, siinähän tuli jo hyviä vastauksia. Kyllä tuossa on monta hyvää syytä jatkaa tätä harrastusta. No, kyselläänpä sitten miten suhtaudut seuraaviin asioihin. Nämäkin on hyvä välillä kirkastaa itselle... 

  1. Kaksplus-blogiverkostossa mukana oleminen? 
Olin tosi otettu päästessäni mukaan ekaa kertaa johonkin "blogijengiin". Huomasin pian, että tässä jengissä riittääkin populaa vaiks kuinka - ja blogeja/bloggaajia on myös laidasta laitaan. Osa päivittää blogiaan silloin kuin milloin muistaa ja jaksaa. Kuvat saattaa olla kännykällä napattuja pystykuvia ja blogin ulkoasu on sympaattisen kotikutoinen kirjoitus- ja yhdyssanavirheineen. Sitten toisaalta on todella monta blogia, jotka on ihan sairaan upeita! Kuvat on ammattimaisesti otettuja, visuaalinen ilme on kaunis ja yhdenmukainen instagrameja ja facebookkeja myöten. Postaukset on selvästi hyvin mietittyjä ja niitä tulee tasaiseen tahtiin. Sanomatta selvää, että näillä blogeilla on myös isot lukijamäärät. 

Yhteisöllisyys ei ihan ole antanut sitä, mitä kuvittelin, mihin osasyynä lienee juuri blogien valtaisa määrä sekä bloggaajien erilaisuus. Toisaalta - enpä itsekään ole ollut verkostoitumisessa kovin aktiivinen. Facebookissa olevassa ryhmässämme on kuitenkin hyvä ja kannustava henki. Tykkään siitä, että kavereita autetaan ja vinkkejä kysyville jaetaan. 

En myöskään ole ihan perus "kaksplusbloggaaja", koska en hössötä imetysleluista (vai mitä ne kaulassa roikkuvat muovikorut onkaan..) tai pohdi sisarusten suhdetta toisiinsa ja kiinteisiin opettelun eri vaiheita. Olen 30+ ja teen täyttä työviikkoa - mutta samaan aikaan olen 100% äiti ja elän omalla tyylilläni täysillä tätä upeaa etuoikeutta olla tuon pienen poikasen mamakinyo. Kiitokset Kaksplussalle tosiaan siitä, että blogiporukkaan mahtuu vähän erinäköisiäkin blogeja! 

  1. Lukijamäärät ja kommentit
(jep, sait kohdan 1 uudelleen, koska vastasit niin saakelin pitkästi) 

Lukijamäärien piikit on motivoivia, en sitä kiellä. Kyllä jokainen bloggaaja varmasti bloggaa pikkaisen edes muillekin, kuin itselleen. Kommentit on itselleni niitä ihania kultahippuja, joita bloggaaminen antaa. Tuntuu tosi kivalta, jos joku sanoo tekstin olleen mukava. Tai että on saanut itselleen siitä jonkun idean tai vinkin. Tai että joku kertoo, että mukava pysytellä blogin välityksellä meidän elämässä mukana. En jatkossakaan aio linkitellä blogiani mihinkään ihmeellisiin faceryhmiin, joista kai niitä lukijoita saa. Suoraan sanottuna en jaksa/ehdi. Hyvä kun saan aikaan sen facenoston blogin omalle sivulle :) Kiitän kuitenkin lämpimästi jokaisesta kommentista - ne antavat kummasti potkua bloggaamiseen. 

Jep, anna tulla vaan tekstiä. Tuskin tätä oikeastaan enää kukaan lukee, mutta hyvä, että saat purettua! 

Osaisitko sanoa, mitkä asiat antaa sinulle eniten iloa bloggaamisessa? 

No ne kommentit. Ja se, että on itse tyytyväinen tekemäänsä postaukseen! Tekstiin, kuviin ja kaiken tasapainoon. 

Hyvä, se oli napakka. 

Näyttää kyllä siltä, että et sinä tätä bloggaamista ihan heti ole jättämässä. Ehkä tämä harrastus vaan nyt hakee muotoaan sopivaksi nykyiseen elämäntilanteeseen. Mitä tavoitteita voisit asettaa, että pikkuhiljaa blogisi menisi kohti? Näistä ei tarvitse ottaa painetta, enemmänkin ota nämä motivaationa tekemiselle. 

Jos aikaa ja energiaa vaan riittäisi, niin panostaisin visuaalisuuteen. Sekä blogin ulkoasuun että valokuvien laatuun. Lisäksi selkeyttäisin aiheita, joita blogi käsittelee. Nyt kun ne on ihan just sitä, mitä mieleen tulee. Mistä olen kyllä saanut myös hyvää palautetta. 

Nyt alkaa kuule meiltä aika loppumaan. Kiitos osallistumisesta tähän blogiworkshopiin. Lasku tulee perästä. 

Kiitos teille jotka seurasitte mukana tätä livestreamia. Itselle tuli kyllä hyvä olo, kun sai vähän pohdittua asioita. Pitää vaan uskoa omaan tekemiseensä, jatkaa bloggausta omalla tyylillä ja mennä pieni askelin omia tavoitteita kohti! Eiks niin? 






UNIHIEKKAPULA

18.9.2016


No kertokaas, kuinka teidän about kolmevuotiaat nukkuu? Täällä viimeiset viikot on hieman ihmetyttänyt se, kun lapsen unentarve tunneissa on lähes sama kuin äidin. Esimerkiksi eilen illalla unille poika kävi 20:45 ja heräsi tänä aamuna 5:50. Eli unta vain 9 tuntia. Eilen ei edes suostunut nukkumaan päiväunia (vaikka eilenkin oli herännyt jo reilusti ennen kuutta). 

Olemme aina noudattaneet säännöllistä päivärytmiä ja samaan aikaan nukkumaan blaa blaa.  Kokeiltu on laittaa nukkumaan aikaisemmin/myöhemmin, huoneessa on pimennysverhot ja en muutenkaan keksi mitään syytä, miksi unen tarve nyt näennäisesti on noin pieni. Hoidossa nukkuu päiväunet, kotona oikeastaan enää ikinä ei. 

Ă„rsyttävän tästä tekee se, kun eihän sitä itse koskaan pysty/malta mennä nukkumaan samaan aikaan kuin lapsi. Ja jos oma uni jää siihen 22:30 - 05:30, niin on se nyt ihan älyttömästi liian vähän. Itse kun tarvitsen oikeastaan yhdeksän tuntia yöunta. Viikonloppuisin pystyn nukkumaan helposti vaikka kahden tai kolmen tunnin päiväunia, koska... tarvitsen vaan unta. 

No, tänään väsymys ei niin paljon harmita, koska eilen oli aivan super hauska ilta. Oltiin meidän hyvien ystävien luona heidän tupareissa/synttärijuhlilla. Ja kuulkaa nyt tätä; ekaa kertaa IKINĂ„ Nopsun syntymän jälkeen kahdestaan iltaa viettämässä kavereiden kanssa! Kiitämme kauniisti kummitätiä, joka tuli Nopsun iltapuuhat hoitamaan ja alkuyön unet vahtimaan. Oli kyllä niin kivaa ja virkistävää! 

Toivottavasti muilla pikkumiesten ja -naisten unihiekka on vähän riittoisampaa sorttia kuin täällä meillä! 

LIHATONTA MEININKIĂ„

12.9.2016


Tjaa-a, vielä hetki sitten uhosin jatkavani überterveellistä sokeriton-vehnätön-maidoton -linjaa ainakin osittain. No, bullshit, jos näin kansan termein voin ilmaista asian. Kuluneet viikot ovat sisältäneet aikamoisen määrän stressiä suunnasta jos toisesta ja silloin en todellakaan jaksa pitää mistään järkevästä kiinni. Pastan sijaan olen valinnut lähes aina riisiä tai perunaa ihan vaan siksi koska pastasta tulee raskas olo. Maidon kanssa ehkä 50/50 lehmänmaito- ja kasvimaitotuotteita. Sokeria olen syönyt päivittäin ja ihan liikaa.

MUTTA, jotain hyvää sentään!


Palasin tuossa pari viikkoa sitten takaisin vanhaan tuttuun ruokavalioon, eli jätin lihan taas kokonaan pois. Minähän olin ovo-lakto-pesco-vegetaari (häh mikä??) jotain 6-7 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Söin siis kasvisruuan lisäksi maitoa, munaa ja kalaa. Raskaana ollessa himoitsin ihan hirveästi lihapullia, kinkkupitsaa ja nakkikastiketta, joten.. noh.. niinpä niin :) Se sitten ns. jäi päälle ja onhan tietyllä tapaa helppoa, kun koko perhe syö samaa ruokaa kotona.

Pikkuhiljaa kuitenkin olen jättänyt kotiin ostamatta lihaa ja koska minä teen koko perheen ruokalistan aina kuukaudeksi eteepäin (siihen on syynsä, miksi minä ;) niin pitkään siellä olikin jo vain yksi kerta punaista lihaa viikossa. Nyt sitten minä en ainakaan kotiin osta lihatuotteita. Kalaa kyllä syömme edelleen ja sitä syödäänkin monta kertaa viikossa. Pojat saa töissä/hoidossa syödä sekaruokaa, mutta kotona meillä on nyt pysyvästi nakkikastikkeessa soijanakit, makaroonilaatikossa soijarouhe ja uusin suosikki näkyy kuvissa, quorn! Kerralla koko perheen suosioon! Kanaa muistuttava kasvisprotsku, joka on todella helppo valmistaa ja koostumukseltaan tosi ihanaa. Tein siitä nyt kastikkeen, jossa oli Oatlyn kaurakerma maustettuna keltaisella currytahnalla ja sekaan herneitä. Voiko olla helpompaa!


Onpahan nyt tältä osin ainakin laitettu parempaan kuosiin omaa ja koko perheen ruokavaliota. En taida tässä edes kirjoittaa syitä, miksi lihan syönti on huono idea. Jokainen osaa ne varmasti googlata ja tietääkin - enkä puutu muiden valintoihin sen enempää. Pojatkin eilen pisti omien hampurilaistensa väliin jauhelihapihvit, kun itse taas iskin sinne viipaleen tofua. Tulee varmasti se aika, kun Nopsun kanssa jutellaan enemmän siitä, mistä liha tulee, miten sitä tuotetaan ja paljonko se maapallon varoja kuluttaa. Mutta siihen keskusteluun on vielä pitkä aika. Siihen asti äiti voi despoottina kotona riistää pojan lautaselta lihan aina kun siihen pystyy, hähää.

Syödäänkö teidän muiden perheissä ihan sekaruokaa koko perheen voimin? Löytyykö muita kala-kasvis-perheitä? Entä onko sellaisia joukkueita, joissa osalle valmistetaan allergian tai muun syyn takia ihan erikseen oma ruoka? Kuulisin mielelläni :) 


GOLDEN GIRL

11.9.2016


Kuka muistaa vielä Tyttökullat? Siinä oli muuten jäätävän hyvä tv-sarja, vaikka olinkin itse vielä pieni lapsi kun se tuli. Löytyisiköhän sitä jostain nähtäväksi...

No niin, aiheeseen!

Kuten ehkä muistat, jouduin tuossa muutamat viikot takaperin varsinaiseen kynsikatastrofiin. Geelilakkaus ei tod. lähtenyt irti niinkuin olisi pitänyt ja muistona edelleen puoleen väliin kynttä ulottuvat geelilakkajämät. Ne siis täytyy (joo, täytyy ja "täytyy") peittää. Olen jo pidempään tykännyt tällaisesta "puolikkaasta" lakkauksesta ja tähän outoon kasvatusvaiheeseen lakkaus sopii täydellisesti. Pientä kimallusta sisältävä lakka toimii parhaiten, koska se peittää jämien epätasaisuuden.


Vahva suositus muuten hyvin edulliseen kynsilakkasarjaan; Essencen The Gel Nail Polish. Hinta on vain pari euroa ja pysyvyys todella hyvä. Tässä minulla on kärjessä kaksi kerrosta Essencen kultaista lakkaa ja päällä yksi kerros Essien Let It Shine, high shine päällyslakkaa.

Aika kiva, eikö?


KADONNEEN ILON JĂ„LJILLĂ„

9.9.2016


Poikkeuksellisen rankan työviikon päätteeksi luin iltapalalla Me Naiset -lehden (36/2016) pääkirjoituksen, jossa kirjoittaja osuvasti pohti sitä, minne lapsenomainen ilo elämästä katoaa. Okei, hän ei käyttänyt sanaa lapsenomainen, mutta kuvasi sen sijaan upeasti sitä, kuinka nykyisin on jotenkin muotia näyttää lentokentällä arkisen tylsistyneeltä - hohhoijaa, mä kun lennän niin usein ja tää on niin nähty tuhat kertaa - vaikka olisi suuntaamassa ihanalle lomamatkalle.

Sitähän se aikuisuus valitettavasti on. Bussilla on tullut ajeltua noin miljardi kertaa, niin ei se paljoa enää hetkauta. Kaupasta voi ostaa mitä vaan, mihin rahansa päättää käyttää. Jep. Linnanmäki on nähty kymmenen kertaa ja hattara on liian tahmeaa ja siinä on liikaa kaloreita sokerista, joka sekin on vain huonoksi elimistölle.

Siispä onkin yksi elämän siunauksia, että meillekin on annettu lahjana tuo lapsukainen.

Lapsi tuo välttämättä mukanaan elämään lapsenomaista iloa (ja jos ei tuo, niin suosittelen katsomaan peiliin pitkään). Se ILO, mitä lapsi kokee elämässä. Kun kauppareissulla poiketaan jätskille ja eteen saa OMASSA kipossa ITSE valitsemaansa jätskiä ja saa IHAN itse syödä sen kipon kokonaan sillä IHANALLA pienellä lusikalla, jonka SENKIN värin sai itse valita ja se on PINKKI!! Nauru raikuu ympäri ostoskeskusta.

Bussissa on väljää ja pääsee rattaista pois istumaan äitin viereen omalle paikalle. Voi sitä jännityksen ja ilon määrää, mikä silmistä heijastuu. Käsi puristaa seinässä olevaa kahvaa ja voi vaan kuvitella, miten pienen pään sisällä juuri tuolla hetkellä lapsi tuntee olevansa maailman isoin ja tärkein ja pystyvänsä mihin vaan.

Puhumattakaan siitä, jos tiellä menee hinausauto, jonka kyydissä on kaivinkone, jonka perässä ajaa vielä pitkä rekka. Hei KATO äiti, kato!! Kato, äiti! Näitkö? Tulitko sinäkin iloiseksi??

Eräänä aamuna koko elämä tuntui ihan karvaiselta yskänlääkkeeltä ja raahustin töihin. Ohitseni ajoi paloauto. Huomasin refleksinä pikkuisen hymyileväni. Olihan se sentään paloauto.

Kiitos, Nopsu <3



TENNARITYYLIĂ„

8.9.2016


Tykkään itse, kun jalan alla on vähän korkoa. Mielellään semmoinen tukeva tolppakorko tai kiilakorko. Olen 172 pitkä, joten vaikkapa viisi senttiä jalan alla antaa jo mukavan pituuden. Vapaa-ajalla kuitenkin kuljen aina tennareissa. Minulla on kolmet converset. Ensimmäiset ostin Bangkokista ja ne on vaaleanpunaiset nilkkakorkuiset. Toiset kirkkaanpunaiset ostin äitiyslomalla, kun ei oikeasti ollut yhtään ylimääräistä rahaa, mutta ihan kamalasti halusin juuri nuo kevättä piristäään. Kolmannet on valkoiset matalavartiset (tai siis varrettomat) ja ne sain toissavuonna äidiltäni synttärilahjaksi.


Bongasin nämä kuvat eilen ja wau miten ihania tyylejä. Ja kaikki tennareitten kanssa! Tuli välittömästi himo vaihtaa työtyyliinkin vakioksi tennarit. Kun vaan olisi silmää sitten pukeutumiselle niin, että lopputulos olisi kuvien kaltainen. Haluaisinkin kovasti ostaa taas kaappiini Adidaksen perus mustavalkoiset Superstarit. Minulla on niitä ollut eläessäni jo kahdet ja ne on vaan aivan mahtavat kengät. Olen molemmat kuluttanut lähes rikki asti.


Mitä pidätte näistä tyyleistä? Entä tykkättkö itse käyttää ennemmin korkoa vai matalia kenkiä? Mitäs mieltä yhdistelmästä siisti mekko + tennarit? 

Kaikki kuvat on löydetty täältä 

ILOISIA UUTISIA

3.9.2016


Toissa yö meni vähän valvoessa. Kävimme nimittäin kuumaa neuvottelua asuntokaupasta sähköpostin välityksellä. Muutaman käänteen ja hetkellisen hermoromahduksen jälkeen voin iloisena (ja vähän kauhuissani) kertoa: 

ME OLEMME LĂ–YTĂ„NEET UUDEN KODIN.

Aloimme etsiä kesällä uutta kotia, sillä halusimme rivitaloon sekä mielellään yhden huoneen lisää. Kriteerejä oli aikamoinen kasa muutenkin ja siihen kun lisättiin tämän alueen valtavan suuri kysyntä rivitaloneliöistä, ei homma ollut missään määrin helppo. Ja arvatkaapa kuinka pääsimme nyt tähän hyvään lopputulokseen; laputtamalla! Jaoimme ihmisten postilaatikoihin lappuja (semmoisia söpöjä haluamme-ostaa-tältä-alueelta-rivitaloneliön -lappuja) ja totta tosiaan, yksi otti yhteyttä. Heillä valmistuu keväällä omakotitalo ja tuo asunto vapautuu. 


Mikä meitä siis keväällä odottaa?

* rivitalo, jossa ihana oma pieni terassi ja piha
* pihalla viinimarjapensas! <3
* sisäpihalla todella kiva leikkipaikka
* kaksi kerrosta, alhaalla keittiö ja olohuone, ylhäällä kylppäri ja kolme makuuhuonetta
* 86 neliötä, eli ei me sinne eksymään päästä ;)
* hyvässä kunnossa oleva asunto, mutta muutama pieni remonttihomma odottaa
* minulla vähän lyhenee työmatka
* tulevaisuudessa Nopsulle erittäin hyvä ja turvallinen koulumatka
* pieni kauppa lähellä

Nyt pitäisi vaan malttaa odottaa vielä yli puoli vuotta! Ja sinä aikana myydä tämä oma asunto. Tosi hyvä, ettei meille tule kiire, vaan voimme rauhassa alkaa kohta laittamaan asuntoa myyntiin. Meillä on jo hyvät (ja realistiset) kuvat otettuna - on muuten ärsyttävää, kun niin moni kiinteistövälittäjä käyttää sellaista linssiä, että huoneiden koko vääristyy aivan liikaa. Niin, ja onpa muuten ihanaa, että tässä kaupassa ei ole välittäjää välissä. Nuo "kauppakumppanit" ovat aivan ihania ihmisiä ja heidän kanssa varmasti (toivottavasti!!) kaiken sopiminen on helppoa ja mukavaa. 

No niin, nyt kaadamme vähän kuohuvaa lasiin ja skoolaamme uudelle kodille, olethan hengessä mukana? :)

Kuvat ovat inspiraatiokuvia Pinterestistä. Niitä tulee varmasti selattua tässä tulevina kuukausina ihan riittämiin ;)




CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan