YKS PIENI HOIDETTAVA HOMMA...

25.5.2017


Tällä viikolla se viimein iski. Synnytysjännitys. Tähän asti koko synnytys on tuntunut jotenkin kaukaiselta ja lähinnä siltä, etten jaksaisi koko urakkaa. Siis tarkoitan niinkuin että ei huvittaisi. Voisiko se vauva vaan saapua jollain pikatoimituksella tuohon ovelle tai joku muu hoitaa homman?

Tiistaina neuvolassa hoitaja totesi, että vihdoin pikkuritarin pää on kiinnittynyt lähtökuoppaan, eli enää ei tarvitse soittaa ambulanssia, mikäli lapsivedet menisi. Juteltiin samalla siitä, missä vaiheessa kannattaa ajatella lähteä sairaalaan, ottaen huomioon oman ekan synnytyksen ja muun. Oikeastaan ainut varma on se, ettei mikään ole varmaa ja että aina kannattaa soittaa synnärille ja kysyä arviota. Vaikka ekan synnytyksen avautumisvaihe oli minulla poikkeuksellisen pitkä, saattaa toinen tulla huomattavasti vauhdikkaammin.

Itsellä on kyllä ihan se fiilis, että sitten kun ne kunnon supistukset alkaa, niin sieltä se poika sitten tulee, eikä meinaa. Tuntee tyypin hengaavan jo niin alhaalla ja semmoista pientä jomotusta/supistuksen tunnetta on ihan päivittäin. Tosi kuumottava uusi ÄÄNI on muuten se, että kalvot napsuu. Jep. Kalvot voi napsua, googlaa vaikka. Naps. J kuulee sen kans. Ihan täysin semmoinen olo, että yksi kerta toi napsaus on yhtä kuin vedenpaisumus ja sit mentiin :) 

En muuten kestä tuota Nopsun synnytyksestä otettua kuvaa - pliis rakkaani, ei tuosta kulmasta enää kuvia musta toista kertaa, jooko? Näyttää, kun olisi tulossa kolmoset! 

Koko synnytys tuntuu tällä hetkellä vähän pelottavalta ja ensimmäinen jännitys on tietysti Nopsun saaminen turvallisesti hoitoon. Kata on meidän pelastava enkeli ja luvannut olla puhelimen päässä lähes ympäri vuorokauden. Riippuu vaan tosiaan täysin vuorokaudenajasta, että viedäänkö me Nopsua jonnekin vai tuleeko Kata taksilla tänne meille. Samaan aikaan soitan sitten Joensuuhun äitille ja siskolle, niin että jompi kumpi heistä alkaa katsella seuraavaa mahdollista junaa, jolla saapua paikalle. Näin Kata vapautuu takaisin omaan arkeensa viimeistään vuorokauden sisällä. 

Itse synnytykseen suhtaudun jotenkin aika avoimin mielin. Sitä kun ei voi itse hallita eikä päättää. Se alkaa kun alkaa ja menee kuten menee. Olen hyvin avoin kaikille lääkkeille ja puudutteille. Näen kuitenkin parhaaksi hoitohenkilökunnan tehdä ratkaisut, mitä annetaan ja missä vaiheessa. Ponnistaa haluan kyljellään tai kontallaan - toivonkin, että se otetaan huomioon, koska viimeksi olin niin sumussa siinä kohdassa, että tein vaan mitä pyydettiin ja ponnistin siis puoli-istuvasti, joka ei ehkä ollut paras ratkaisu. 

Ihan hullua kyllä, että vauva saattaa olla täällä jo muutamien päivien päästä - tai sitten vielä kuukauden ajan odotellaan! En tiedä kumpi ajatus kauhistuttaa enemmän 🙈

Taaskin otetaan lämmöllä vastaan hyviä ajatuksia, vinkkejä ja tsemppiä synnyttämiseen liittyen 💝


6 kommenttia:

  1. Mä liputan jumpoapallon testaamista!!!rentoutti super hyvin avautumista vaiheessa,ehkä vähän liiankin,kun meidän vauva meinas syntyä siihen:)mutta suosittelen. Hurjasti tsemppiä synnytykseen ja sen odotteluun♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aah, jumppapallo! Vitsit kun mun äidillä on ihan ylimääräinen, mutta se sijaitsee 500km päässä. Saan sen kyllä sitten vauvan pomputtelua varten tänne, mutta tekisi kyllä mieli nyt vaikka lainata jostain palloa tuohon pikku hommaan, joka on suoritettava ennen vauvan sylissä pomputtelua :) Kiitos!! <3

      Poista
  2. Oi, kyllä se synnytysjännitys varmasti iskee jokaiselle. <3 Sen voin sanoa, että melkein poikkeuksetta toinen synnytys on huomattavasti lyhyempi kuin ensimmäinen. (Meillä 23t. vs. 4,5t.) Toisen lapsen synnyttäjänä sinulla on varmasti jo selkeämpi kuva siitä mitä odottaa ja mitä haluat. Sitten vaan pitää sanoa toiveet ääneen. Tsemppiä loppurutistukseen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin kai se vähän väistämätöntä on, ellei vauva sitten tule niin aikaisin, että ehtii ennen jänskätyksen saapumista :) Toivotaan tosiaan, että todennäköisyydet osuvat kohdalle ja toka kerta menee vähän kevyemmin, kuin ensimmäinen. Mun tsemppibiisi onkin "Mä tiedän mitä teen, on selkeet tavoitteet, ja nyt mun enää täytyy jaksaa." :D (Elastinen)

      Poista
  3. Huh! Todellakin NIIN hyvin ymmärrän jännityksen. Tokalla kerralla ainakin itsellä olis paljon enemmänkin jännitettävää kun tietää hommasta enemmän. Mut kaikki menee hyvin ja sulla on niin positiivinen asenne, että sillä nyt synnyttää vaikka ne kolmoset. Onnea matkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sehän se, että tieto myös lisää tuskaa, kun tietää mitä kaikkia mutkia voi tulla matkaan ja tässä viikonlopun aikana minimaaliset supistukset ovat hyvin muistuttaneet mieltä, että AI NIIN tältä se sitten tuntui, mutta vaan x 10 000 :D Kiitos Suvi, ihanasti sanottu! :)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan