HEI VAUVA, MIKÄ KESTÄÄ?

13.6.2017



Koska en pysty tällä hetkellä kirjoittamaan mitään järkevää, koska ainut, mikä mielessä pyörii, on että "tule jo", niin piristän päiväänne kuvalla, jossa on aika söpö pieni palomies. Ja tuota noin.. kyllä tuota isompaakin palomiestä ihan katselee ;) Eilen oli Helsinkipäivä ja kaikilla paloasemilla avoimet ovet. Sadepäivä teki sen, että Nopsu oli tuolla vierailuhetkellään ainut lapsi ja saikin yksityiskierroksen kaikkiin paloaseman ihmeellisyyksiin. Neuvolakäynti teki puolestaan minulle sen, että oli pakko jäädä pariksi tunniksi itkemään kotiin. 

On tosi hankala ymmärtää, että nyt ollaan lasketun ajan yli, eikä vauva vieläkään ole täällä. Kaikki omassa olossa tuossa kuukausi sitten viittasi siihen, että ei varmasti tulla menemään tänne asti yhdessä koossa. Ja kun on ihminen, jota ärsyttää yli kaiken jo myöhässä oleva bussi, niin entäs myöhässä ole vauva?

Ja neuvolakäynti ei tosiaan rauhoittanut mieltä yhtään, sillä kuulin, että yliaikaisia raskauksia aletaan käynnistelemään vasta 42+2! Siis että vasta 29.6. tätä vauvaa alettaisiin auttamaan ulos. Ja kun olen ymmärtänyt, että esim. kalvojen puhkaisu (jos ollaan jo vähän auki) on aika lempeä keino kertoa kropalle, että nyt vauva saisi alkaa syntyä, niin en ymmärrä, miksi sitä pitäisi venyttää tuonne asti. Seuraava neuvolakäynti itsellä on ensi viikolla maanantaina ja sitten kai joku yliaikaiskontrolli vasta 41+5 tienoilla. Jestas sentään, minkä kokoisia vauvat on jossain mörköviikolla 43?!?

Eikä stressiä yhtään vähennä se, että J:n loma ns. kuluu hukkaan tässä koko ajan JA että minun parhaan ystävän häät on 30.6. Olin kyllä varautunut menemään tuonne vihkimiseen parin viikon ikäisen vauvan kanssa, mutta en siihen, että pahimmassa tapauksessa olisin tuolloin vasta synnyttämässä :( 

TOKI on mahdollista, että vauva syntyy vielä vaikka TÄNÄÄN, mutta jotenkin tuosta lauseesta on lähtenyt maku, kun sitä on jo melkein pari viikkoa tässä itselleen hokenut. Että "eiköhän se tässä lähipäivinä..." 

Pitäkäähän ystävät siellä peukut pystyssä, että pikkuinen lähtisi ihan luonnollisesti TÄSSÄ LÄHIPÄIVINÄ saapumaan maailmaan. Me oltaisiin täällä TOSI valmiina! 🙏🙏🙏🙏🙏

ps. aika monta kapitaaleilla kirjoitettua sanaa - SORI! 👻

8 kommenttia:

  1. Voihan vauva! Tsempit odotuksen viimeisiin päiviin! Toivottavasti hän suvaitsisi alkaa syntyä ihan vaikka heti, kuulostat kyllä valmiilta 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kyllä täällä ollaan niin valmiina, kuin olla ja voi!

      Poista
  2. Voi itku! Samaistun niin täysin, vaikka omasta vastaavasta tilanteesta on jo kaksi vuotta aikaa! Niin tuoreessa muistissa ne viimeiset, kamalat päivät on. Tuntui, että lasketun ajan yli mentiin suunnilleen 100 päivää, vaikka oikeasti kuopus syntyi viikko lasketun ajan jälkeen. Ihan oikeana päivänä, näin jälkikäteen ajateltuna kyllä. Mutta en aio edes yrittää lohduttaa, kun ei se auta. Vaan sanon, että IHAN SUPERTYMPEETÄ, tiedän!! :D Mutta SITTEN kun aika koittaa, niin tsemppiä! Sitten kaikki on ihanaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista, luin varmaan viisi kertaa! Tämä taitaa olla yksi niistä elämän asioista, jotka oikeasti voi ymmärtää vain toinen saman läpikäynyt. Noin 100 päivää tuntuu täälläkin menneen ihan vaan odottamiseen, että jos NYT viitsisit vauva rakas saapua..

      Poista
  3. Voi teitä! Nyt vaan kaikki vippaskonstit käyttöön! Tiedät kyllä kaikki chilit, saunomiset, ylipitkät (eli 2 kilometrin) kävelylenkit, woodoo-taikomisia ja kröhöm.. läheisyyttä.. :D Kyllä hän vielä sieltä tulee! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 <3 On täällä melkolailla kaikki mahdolliset konstit koetettu :) Sanoinkin just siskolle, että hitto mulla on pian rautaiset reidet ja pakarat, kun tällä +20kg ylipainolla vedän porrastreenejä ja teen kävelylenkkejä :)

      Poista
  4. Käynnistyksen läpikäyneenä: hyvä että se on vasta viimeinen keino. Vaikka kyseessä ei ollut lääkkeellinen käynnistys, en haluaisi enää olla niissä housuissa uudelleen. Ei mennyt mitenkään mutkattomasti ja tuntui että keho harasi vastaan vaikka paikat raottivatkin valmiiksi.

    Tsempit loppuviikkoihin. Nyt tuntuu ikuisuudelta, mutta valitettavasti ihmisen normaali kantoaika on 37-42 viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin itse toivon myös luonnollista käynnistymistä. Jotenkin vaan tässä näin viime metreillä alkaa jo miettiä sektiota myöten kaikkia mahdollisuuksia. Kiitos tsempistä!! Jospa pian jo pääsen päivittämään uutisia vastasyntyneen kanssa!

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan