Uskomatonta, neljäsosa vauvavuodesta jo takana! Toisaalta mahtavaa ja toisaalta kovin haikeaa. Ludde on kasvanut jo tiiviiksi osaksi meidän perhettä ja tuntuisi oudolta edes ajatella menoa ilman häntä. Samoin itselle on tullut jonkinverran varmuutta kahden lapsen äitinä olemiseen ja suoriuduin kiitettävästi eilen jopa Ikea-reissusta molempien poikien kanssa. No, mainittava tietysti, että Nopsu jäi innoissaan lapsiparkkiin ja Ludde veti sikeitä koko kierroksen - kunhan vaan kärryt eivät tehneet yhtään yli 10sek pysähdystä.
Ludu, Ludde, Ljuba-ljuba osaa olla ihan mieletön hymypoika. Hän tykkää istua Stokken Newborn setissä tuossa vieressä, kun äiti syö tai tekee jotain hommia hetken tietokoneella. Usein kun häneen kääntää katseen, kasvoille leviää korvasta korvaan hymy ja silmät tapittavat suurina. Tuo on ihanin näky ikinä.
Haasteita koetaan tällä hetkellä päivänukkumisen kanssa, kun poika tosiaan ei nuku kuin vain liikkeessä. Kaksi kertaa taitaa olla saldo, monestiko ollaan saatu poika nukahtamaan päivällä ilman vaunuttelua tai autolla ajamista. Silloin uni on kestänyt maksimissaan tunnin. Autossa hän osaa herätä jopa ihan vain siihen, kun pysähdytään liikennevaloihin. Eikä tosiaan puhettakaan, että jäisi ulos vaunuihin nukkumaan päikkäreitä, kun äiti hipsii sisälle. Alta minuutin alkaa kitinä ja vääntelehtiminen. Ihan reppana toinen, kun näkee, että edelleen väsyttää (no shit sherlock, nukuit 30min monen tunnin valvomisen jälkeen), mutta jotenkin se uni vaan ei jatku.
Isoveli muistaa välillä ihanasti käydä juttelemassa pikkuveljelle tai silittämässä, halaamassa ja antamassa pusuja. Yhtä usein hän kyllä muistaa nyrpistää nenäänsä, kun äitin tai isin huomio menee vauvalle. Pahimmat mielenosoitukset ovat kuitenkin laantuneet ja varsinkin yksin näiden kahden kanssa pärjää ihan mainiosti. Jostain syystä tämä isompi poika reagoi paljon kipakammin, kun molemmat vanhemmat ovat läsnä.
Tässäpä vielä kolmen kuukauden kuulumiset. Neuvolakäynti on vasta ensi viikolla, joten päivitän sitten luvut. Siellähän muuten tuleekin sitten taas rokotuksia, toivottavasti selvitään tälläkin kertaa ilman ihmeempiä reaktioita. Apua, miettikää, enää kuukausi ja me aletaan maistattamaan tälle pikkuruiselle kullanmurulle jo kiinteitä ruokia!
Tykkää
Sitterinsä lelukaaresta, poskien kutittelusta, kylvyistä, hymyilystä kenen tahansa kanssa. Ja "syödä" loputtomasti omia käsiään.
Ei tykkää
Olla kovin pitkään yksin missään (kovin pitkään tarkoittaa useampia minuutteja).
Suosikkiruokaa
Maito, josta on tosin käynnissä allergiaselvittelyt...
Pituus
62,5cm
Paino
7430g
Vaatekoko
62-68
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti