YHTEISTYÖSSÄ PILTTI
Meillä vauveli on nyt muutamien päivien aikana maistellut ensimmäiset lusikallisensa soseita, joten hyvään saumaan osui kutsu juhlistamaan suomalaista Pilttiä, joka täyttää tänä vuonna jo 65 vuotta! Tilaisuudessa oli kaksi upeaa puhujaa, joista molemmista haluan kertoa teille. Hyviä vinkkejä kun ei koskaan ole liikaa jaettavaksi.
Ravitsemusneuvoja Kati Kuisma kertoi, miten syömisestä ja ruokahetkistä tulee koko perheelle mukava rutiini, joka toivon mukaan säilyy lapsilla hyvänä suhteena ruokaan aina aikuiselämään asti. Hän antoi neljä vinkkiä hyvän mielen ruokapöytään:
1. Syödään yhdessä
Otetaan lapset mukaan ruuanlaittoon, tehdään yhdessä ja syödään yhdessä. Puhutaan myönteisesti ruuasta. Tehdään ruokailusta mukava asia.
2. Arki ratkaisee
Vanhemmat tekevät valinnat, ohjaavat ja tarvittaessa rajoittavat. Olennaista kokonaisuudessa ei ole se, miten upea synttäripöytä lapselle katetaan tai kuinka värikäs on jouluateria. Keskity mieluummin toimivaan arkeen ja tee arjen ruokahetkistä positiivisia kokemuksia. Viikossa istutaan pöydän ääreen yhdessä parhaimmillaan 35 kertaa, siinä on monta mahdollisuutta muokata lapsen suhdetta ruokaan.
3. Ruokarohkeus kasvaa ajan kanssa
Lapset syövät sitä, mistä pitävät ja useimmiten he pitävät siitä, mikä on tuttua. Osa lapsista on selvästi herkempiä syömisen suhteen. Heidän suussaan vähänkin erilainen koostumus voi tuntua epämukavalta ja he suosivat pehmeää suutuntumaa. Toiset taas hätkähtävät yhtään karvaampaa tai voimakkaampaa makua. Anna lasten rauhassa totutella uusiin ruokiin ja anna heille aikaa oppia pitämään uusista mauista sekä koostumuksista.
4. Ruokailo
Kehu, kannusta ja huomaa hyvä. Jotkut lapsista tuntuvat tarvitsevan loputtomasti kannustamista ja silti lautanen usein jää koskematta tai vähintään puoliksi syömättä. Pyri näissäkin tilanteissa jättämään ruokailusta positiivinen fiilis. Mainitse vaikka, että olipa mukava jutella kanssasi päivän kuulumisia samalla, kun syötiin. Ja kun huomaat, että lapsi maistaa rohkeasti uutta ruokaa tai on oppinut syömään jotain, mistä ei ennen pitänyt - kehu lämpimästi.
En voinut olla tuntematta pieniä omantunnon pistoksia, kun kuuntelin Katia. Meillähän Nopsu ei ole kovin innokas ruokailija. Hoidossa hän kyllä on aina syönyt parikin lautasellista ruokaa - kotona en muista, että juuri koskaan olisi pyytänyt ruokaa lisää. Tavanomaisempaa meillä on, että tuota kannustamista (köh, välillä tuputtamista ja lahjomista) harrastetaan päivittäin. Mietin, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko vielä tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko Ludden kohdalla osata tehdä jotain toisin!?
Nopsu on jo neljävuotias ja voisimme hyvin hänen kanssaan jutella joku hyvä hetki siitä, miten hän syömisen kokee (oma ajatus: mikä hemmetti siinä on niin vaikeaa). Voisin myös ottaa Nopsun mukaan kuukauden ruokalistan suunnitteluun ja antaa hänen valita vaikkapa jokaiselle viikolle yhden tai kaksi ruokaa.
Ludde on aloittanut oma syömisuransa kyllä vallan mainiosti. Bataatti ja päärynä on kotona testattu ja molemmat kelpaavat hyvin. Piltti oli ihanasti ottanut tilaisuudessa huomioon myös pienet ruokailijat ja heille tarjoiltiinkin aikuisten ruokaa vastaava soseruoka ensimmäisenä pöytiin. Ludulle kysäisin, että sattuisiko heillä olemaan jotain, mitä vaan yhtä raaka-ainetta sisältävää sosetta ja saimmekin herkullisen lautasellisen porkkanaa pöytään. Ainut vaan, että nuori herra oli sitä mieltä, että porkkana on kammotus ja ei varmasti ole syötäväksi tarkoitettu! Hän siis tyytyi tuolla ruokailukerralla maitoon sekä järsi jälkiruuaksi purulelua ja kuolalappuaan.
Piltin Ensimaut-sarja on kiinnittänyt jo ennen tätä tilaisuutta huomioni kaupoissa. Ihana saada napata vain yhtä tai kahta makua sisältäviä soseita ostoskoriin. Näin aluksi, kun määrät ovat kovin pieniä, olen itse tehnyt soseita jääpalarasioihin, mutta reissussa valmispurkit ovat kätevät ja niihin siirrymme kyllä kotonakin ruokahalun kasvaessa.
Toinen tilaisuuden puhuja oli i-ha-na Maaret Kallio ja minun täytyy saada jakaa hänen viisautensa myös teille! Se kuitenkin seuraavassa postauksessa, ettei tämä veny ihan kilometrin mittaiseksi.
Mitä kriteereitä teillä on purkkisoseille? Suositteko kotimaista tai sokerittomia? Vai nappaatteko luomua ostoskärryyn?
Harmi etten ehtinyt työkiireiltäni mukaan juhlimaan Pilttiä, mutta katsoin sen Piltin liven Facebookissa lounastauon lomassa. Hyvä että pienten ruokailuasiat on nostettu pöytään :) Taisi olla aika kiva tilaisuus! Ajatella, ei ole enää meillä Suomessa mikään pikku-Piltti vaan jo aika sopivan ikäinen :D Meillä soseajat on takanapäin, mutta kyllä se kotimaisuus on tärkeää ja meillä on ihanat Piltti-ruokamuistot. Ja kyllä noi koululaisetkin välillä haluaa vielä Pilttiä jugurttiin ;)
VastaaPoistaVoi että, töissä käydessä tilaisuuksiin pääseminen on tosiaan vähän hankalaa. Meinasi meilläkin jäädä väliin, kun vauva on nuhainen, mutta onneksi kuitenkin oli keskiviikkona sen verran reippaassa kunnossa, että uskallettiin lähteä.
PoistaJoo, 65-vuotta on aika huikea ikä! Hauska ajatella, että mun äiti on varmaankin kans vauvana maistellut Pilttiä :) Kotimaisuus on kyllä iso plussa ja tykkään myös, että nykyisin hedelmä-Pilttejä saa sokerittomana.