MITÄ KUULUU NELJÄVUOTIAAN ELÄMÄÄN?

12.12.2017


Meillä on jo jonkin aikaa asunut hirvittävän fiksu neljävuotias. Ero kolmivuotiaaseen on merkittävä. Kolmevuotias karistelee olkapäiltään vielä taaperouden rippeitä ja on kaikessa ihanuudessaan vielä kovin pikkuinen. Liekö se neljäs ikävuosi vai isoveljeys - vai niiden yhdistelmä, mutta Nopsu on kyllä viimeisien kuukausien aikana kehittynyt tosi paljon. Siispä tässä pieni katsaus, millainen neljävuotias täällä oikein on. 

Nopsu rakastaa legoja. Ja hän on niiden rakentamisessa todella taitava. 5-12 vuotiaiden legoja hän kokoaa ihan itse ohjeiden mukaan. Legot ovat jatkuvasti levällään milloin missäkin pöydällä ja niille neljävuotiaan omien sanojen mukaan tarvittaisiin aina yksi pöytä lisää. Piirtäminen ei koskaan ole ollut Nopsun suurin kiinnostuksen kohde, joten siinä hän ei olekaan kovin loistanut. Meillä on vasta tässä syksyn aikana nähty ensimmäistä kertaa ihan oma-aloitteisesti piirretyt ukkelit, joilta löytyy maha, jalat, pää, silmät ja suu. Vähän pohdittiin yhdessä, että kädet ehkä olisi kiva olla myös, joten ne lisättiin. 



Piirtämisessäkin Nopsua oikeastaan enemmän kiinnostaa uusin juttu, eli lukeminen ja kirjoittaminen. Kirjaimia hän tykkää kovasti koettaa piirtää oikein ja tunnistaakin niistä hienosti jo todella monta, ainakin N, O, A, L, M ja P. Toisin sanottuna: 3 ekaa = mun kirjaimet, L = Ludun kirjain, M = mummin kirjain ja P = Pihlan (paras ystävänsä hoidossa) kirjain. Niin ja E taisi olla tuttu myös. 

Numeroista hän tunnistaa ainakin 1, 2, 3, 4, 5 ja 7. Niin ja 10 sekä 100. Nopsu osaa hurjan taitavasti tehdä yhteen ja vähennuslaskuja lukualueella 1-5. Tästä "treenauttamisesta" kiitos kummitädille :) Nopsu tykkää valtavasti laskea kaikkia sekä tunnistaa kirjaimia ja numeroita milloin mistäkin; ratikoista, mainoksista, lehdistä... 


Syöminen on meillä aina ollut vähän takkuista. Kotona on aina näihin päiviin asti saatu erilaisin keinoin houkutella poikaa syömään paremmin - päiväkodissa hän sen sijaan on aina syönyt hyvin. Mutta nyt on kotonakin nähty merkittävä parannus tällä saralla! Yksi hyvä idea (en käsitä, miten tätä ajattelin vasta nyt!!!) on ollut antaa Nopsun itsensä ottaa ruokaa lautaselle sen verran kun haluaa. Hän ottaa aina tosi vähän. Ja sitten 4-5 kertaa lisää :) Kovasti poika on innostunut myös kattamaan kaikille lautaset, ruokailuvälineet ja lasit. Niin ja tällä viikolla hän ilmoitti, ettei tarvitse enää lasten ruokailuvälineitä, vaan syö ihan aikuisten haarukalla ja lusikalla. Niin. Neljävuotias. 


Nopsu on ollut aina hieman vähäuninen. Hän siis vain tarvitsee hieman keskivertoa vähemmän unta. Päiväunet jäivät jo keväällä kokonaan pois. Yöunille hän käy 20 - 20:30 välillä ja herää aamuisin 6 -7 välillä. Päiväkodissa hän iiiiiinhoaa päikkäreitä, eli "nukkariaikaa". Koetan kovasti häntä piristää ja lohduttaa tässä asiassa, samalla kun muistan, että itse inhosin päikkäreitä päiväkodissa :) 

Isoveljenä Nopsu on aivan ihana. Hän on tosi huolehtivainen Ludun suhteen. Ei niin, että kauheasti haluaisi hoitaa kotona, mutta on tosi tarkka siitä, että kukaan ei saa tarttua pikkuveljeen liian kovasti tai ettei peitto mene kokonaan veljen päälle. Ihana yhteys noilla kahdella on - Nopsu pistää lähes joka ilta pystyyn Antti Tuisku -musiikkiesityksen ja pikkuveli on haltioitunut yhden miehen yleisö. 


Tällainen ihana iso pieni poika meillä asuu. 
Fiksu ja utelias neljävuotias. 

Millaisia neljävuotiaita siellä lukijoiden lapsissa on? Löytyykö samoja taitoja tai kiinnostuksen kohteita? 

Kuvat on muuten otettu viime lauantaina auenneessa Roihupellon HopLopissa. Tosi kiva paikka, uudenraikas ja sopivan kokoinen - ei ihan niin giganttinen, kuin jotkut muut. Lämmin suositus, autolla pääsee helposti monesta suunnasta ja ihan edessä on runsaasti parkkipaikkoja. Ja siellä oli muuten joku "aikuisten lounge" myös, joka harmittavasti unohtui tsekata! 

2 kommenttia:

  1. Neljä on vaan niin huippu ikä! Mulla oli kauhean haikea olo kun T täytti 5. Ja kyllähän tuossa iässä niitä taitoja tulee niin vauhdilla, että iso muutos 4:n ja 5:n välillä onkin. Ihana fiksu ja empaattinen neljävuotias teillä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on hassua, miten nämä vauva- ja taaperoajat koko ajan odottaa, että lapsi kasvaisi ja oppisi kaikkea uutta ja myös hieman irtaantuisi äidistä. Mutta sitten tässä nelosta ja vitosta ja varmasti viimeistään kutosta ja seiskaa lähestyessä hiipii takaraivoon semmoinen pieni käsijarrun tarve, että äääääää... ole nyt vielä kuitenkin äitin pieni mussukka, joka kiipeää syliin, jooko jooko jooko? :)

      Ja kiitos kauniista sanoista. Hän on juuri noita, mutta välillä tietenkin myös maailman ärsyttävin - kuten lapset nyt yleensäkin ;)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan