YHTEISTYÖSSÄ SERINA CARE

Stressiä, huonosti nukkuvia lapsia, työhuolia, tekemättömiä hommia... lista uneen negatiivisesti vaikuttavista asioista on pitkä. Tähän jos lisätään yleinen taipumus hermoston joutua ylijännitystilaan, voi nukkumisesta tulla kaikkea muuta, kuin rentouttava ajatus. Nimimerkillä, kokemusta on. Yksi huonosti nukuttu yö ei vielä ehkä haittaa, mutta useampi putkeen saa jo miettimään, saankohan tulevanakaan yönä nukuttua. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut painopeitosta unen apumiehenä ja kehon rauhoittajana. Suhteemme on nyt kestänyt reilun kuukauden enkä voisi olla tyytyväisempi. 

Mikä ihmeen painopeitto? Kyseessä on terapeuttinen, painava peitto, joka on lämmin ja hyvin kehon ympärille muotoutuva. Sen vaikutus perustuu painon tunteen aiheuttamaan syväpainetuntoon, joka lisää mielihyvähormonien tuotantoa aivoissa. Muistatteko sen jakson Sinkkuelämää-sarjasta, jossa Carrie pyysi miestä ihan vaan makaamaan päällään? No, ehkä vähän kaukaa haettu, mutta jotain syvästi turvallista ja lohdullista siinä on, kun kehon päällä tuntee painon. Oli se sitten vauva nukkumassa rintakehän päällä tai osteopaatin painelu käsillä. Painopeiton paino rauhoittaa sekä mahdollisesti myös lievittää ahdistusta ja levottomuutta. Peittoa käytetään paljon lapsilla terapiatyössä, mutta myös aikuisille peitosta voi olla suurta hyötyä. 

Peiton sanotaan helpottavan unensaantia, parantavan keskittymiskykyä ja lievittävän stressiä. Luitteko tällä viikolla uutisen siitä, miten jatkuvat keskeytykset saavat aikaan muutoksia aivoissa, jonka myötä emme enää pysty keskittymään samaan tapaan kuin ennen? Taidamme kaikki olla painopeiton tarpeessa. 

Painopeitto nimensä mukaan on painava, joten on kivaa, että se tulee tuollaisessa repuksi muotoutuvassa pussissa. Jos sattuu nimittäin, että olet kävellen peittoa postista hakemassa. Serinalla peittoa on myynnissä kolmessa eri koossa, joista isoin on ihan tavallisen peiton kokoinen ja menee kätevästi normaalikokoisen pussilakanan sisään. Okei, pakko sanoa, että kyllä seitsemänkiloisen peiton saaminen pussilakanan sisään on kevyt urheilusuoritus :) Peitoissa on neljä painoluokkaa ja niistä voi valita sopivan itselleen arvioimalla mikä on lähimpänä kymmentä prosenttia omasta painosta. 

Ensituntuma peitosta oli aivan ihana. Ei ole yhtään liioiteltua sanoa, että tunne on kuin kokovartalohalaus. Ensimmäiselle yölle oli siis kovat odotukset, mutta mitään ihmeitä ei, tietenkään, yhdessä yössä tapahdu. Vasta noin viikon käytön jälkeen huomasin, että yöheräilyni ovat selvästi vähentyneet ja heräämisen jälkeen nukahdan nopeammin uudelleen. Konkreettisimmin eron huomasin, kun nukuin viikko sitten yhden yön ihan tavallisella peitolla. Siis kuinka höttöiseltä tavallinen peitto tuntuikaan! Tunnetta on hankala kuvailla, mutta selvästi jotain puuttui ja nukahtaminen kesti kauemmin. 

Etenkin nyt, kun elämässä on stressaava jakso menossa ja tiedän sen vielä jonkin aikaa jatkuvan, on yöunen turvaaminen ensiarvoista. Levännyt keho ja mieli jaksaa paljon paremmin ottaa uuden päivän vastaan. Uneen vaikuttaa tosiaan moni muukin seikka aina ravinnosta liikuntaan ja kyllä, niihin keskellä yötä heräileviin lapsiin. Mutta tällä peitolla voi pelastaa ison osan unestaan. Minulle on nyt käynyt niin, että en osaa enää kuvitellakaan palaavani tavallisen peiton kanssa nukkumiseen. 

Kysykää ihmeessä, jos tulee mieleen jotain pohdittavaa tästä peitosta, vastaan mielelläni. Serina palvelee myös kaikissa kysymyksissä ja täältä voit klikkailla ostamaan omasi - nyt vielä alennuksen kera! 

Omalta osaltani voin täydestä sydämestä suositella painopeittoa elämää keventämään 💙

Nyt saat koodilla PANDAMAMA painopeitosta 10 % alennusta! 
Koodi on voimassa lokakuun loppuun, eikä sitä voi yhdistää muihin alennuksiin, eikä se koske kokeilupeittoja. 

Vegaaniruokaa päiväkoteihin?

Kommentoin muutama viikko sitten blogin Facebook-sivulla yleisönosastokirjoitusta, jossa muutama äiti väitti syrjinnäksi sitä, kun heidän vegaanilapsensa eivät saa päiväkodissa vegaaniruokaa. En yleensä ota tällaisiin mielipiteitä vahvasti jakaviin asioihin kantaa - ja muistin kyllä välittömästi miksi. Sitä kommenttien määrää!

Todella moni ihmetteli myös moista vaatimusta päivähoidolle, mutta myös moni piti käsittämättömänä, että vegaaniruokaa ei pyynnöstä tarjota. Itse keikun jossain välimaastossa ja kuulisin aiheesta mielelläni muidenkin mielipiteitä, joten antakaa palaa kommenttiboksiin.

Käsittämätön vaatimus? 

Julkaistun jutun yhteydessä Vantaan sanomat teetti pikagallupin, jossa kysyttiin puolesta ja vastaan reaktioita siihen, pitäisikö lapsille tarjota päiväkodissa vegaaniruokaa. Noin 4000 vastaajasta 63 % oli sitä mieltä, että ei tarvitse. Oma ensi reaktioni oli samoilla linjoilla. 

Tuntui ensinnäkin kiittämättömältä vaatia tuollaista. Olemme Suomessa niin äärimmäisen etuoikeutettuja, kun lapsemme saavat päivittäin jopa viisi kertaa aterian päivähoidossa. Kaksi ystävääni muutti perheineen ulkomaille tänä vuonna ja molemmat tuskailevat päivittäisessä eväiden valmistamisessa. Eväät on oltava mukana sekä päiväkodissa että koulussa. Itse olen nyt syksyn ajan tehnyt pienet eväät esikoiselle kerhoon mukaan ja voin sanoa, että odotan jo sitä, että lapsi saa syödä suhteellisen terveellistä ja monipuolista ruokaa päiväkodissa ihan ilman mitään perheen panostusta asiaan. 

Toisaalta takaraivossa on edelleen ne viimeaikaiset keskustelut, joissa kritisoidaan päivähoidon ryhmäkokojen kasvatusta. Onhan se totta, että yhtä hoitajaa kohti lapsia on todella monta hoidettavaksi. Tuntui siis kummalliselta vaatia, että selvästi vähäisistä päivähoidon rahoista otettaisiin rahaa yhtäkkiä vegaaniruokaan. Jos sitä ruokarahaa nyt yhtäkkiä on paremmin tarjolla, eikö se kannattaisi käyttää yleisesti ruuan laadun parantamiseen? Lisää tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, kenties luomua ja lähiruokaa. Vähemmän pullaa välipalalla. 

Olin itse seitsemän vuotta kasvissyöjä ja meillä kotona syötiin melkolailla lihattomasti silloin, kun esikoinen meni päiväkotiin. Ei minulle tullut mieleenkään vaatia hänelle päiväkotiin jotain erikoisruokaa tämän takia. Ajattelin myös, että sosiaalisesti on ihan kiva, että hän syö samaa, kuin muutkin. Varsinkin, kun hän oli todella huono syömään silloin, niin olin vaan iloinen kaikesta mitä hän söi. Ja olinkin todella yllättynyt, kun huomasin, että päiväkodissa on joka päivä tarjolla kasvisvaihtoehto! Siispä ajatus siitä, että vegaanilapsi ei voisi päiväkodissa syödä ihan vaan kasvisruokaa, tuntuu omalla kohdallani vähän liialliselta. 

Vegaaniruoka on jokaisen oikeus?

No ja sitten on ne kaikki veganismin takana olevat argumentit. Ilmastonmuutos, lihan tehotuotanto, ruuan terveysvaikutukset... Ilmastonmuutos ahdistaa minuakin enkä todellakaan pidä ajatuksesta, että eläimiä kasvatetaan luonnottomasti vain siksi, että saisimme syödä ne. Vegaaniruokavalio on maapallon tulevaisuuden kannalta mahdollisesti yksi viisaimmista ratkaisuista. 

Siispä lasten totuttaminen vegaaniruokaan jo varhaiskasvatuksessa saattaa olla juuri oikea teko. Luulin ennen, ettei vegaaniruokavaliota ole tarpeeksi tutkittu lasten ravitsemuksen näkökulmasta, mutta ilmeisesti onkin. Ja oikein koostettuna se on oikein hyvä vaihtoehto, josta kasvava lapsi saa kaiken, mitä tarvitsee. 

Meillä alkaa nyt päiväkodissa kaksi kuukautta kestävä pilotti, jossa kotonakin vegaaniruokaa syövät lapset saavat vanhempien pyynnöstä päiväkodissa vegaaniruokaa. Kokeilun jälkeen arvioidaan hävikkiä ja kustannuksia, minkä jälkeen päätetään jatkosta. Jään mielenkiinnolla odottamaan testin tuloksia!

Meillähän kotona kaikki ruoka tehdään maidottomasti pienimmän maitoallergian takia ja vehnättömästi minun takia sekä pähkinättömästi esikoisen takia. Kiva olisi jossain vaiheessa ottaa kotiinkin vegaanikuukausi ja katsoa, mitä pojat siitä pitävät - tai huomaavatko edes? 🌱

Milloin lapsi päiväkotiin?

Niin sitä on täällä viety Lukan päivähoitohakemus päiväkotiin ja siitä pääsemmekin polttelevaan kysymykseen, joka jakaa mielipiteitä lähes kuin kantaminen (vs. rattaat), imetys (vs. pullo) ja sormiruokailu (vs. soseet). Milloin lapsi on hyvä laittaa päivähoitoon?

Meillä Nooa oli päivähoidon aloittaessaan 1v3kk. Hän aloitti päivähoidon kolmipäiväisellä viikolla, sillä minäkin palasin töihin tehden vain 60 % työaikaa. Tämä tuntui meille aivan täydelliseltä ratkaisulta ja en tiedä oliko se tuo ikä vai päivähoito, mutta arki lapsen kanssa alkoi kotonakin helpottua ihan valtavasti. Nooa alkoi syömään päiväkodissa, joka oli valtava helpotus meille murheesta mutkalla oleville vanhemmille. Hän nukkui päivähoidossa hyvin ja oli kotona keskimäärin tyytyväisempi lapsi, kuin aiemmin. Toki hän itki hoitoon jäädessä ja kiukkusi kotona selvästi harmitustaan. Ei siis kyse ollut siitä, että poika jotenkin olisi kokenut tarvetta olla kotona superkiltti. Myös tästä iästä eteenpäin meillä alkaa olla Nopsun vanhoja vaatteita tallessa, joten voimme päätellä helpotuksen asteen olleen niin suuri, että aloin miettiä, josko sittenkin vielä joskus pystyisimme tähän kaikkeen uudelleen.

Kolme päivää viikossa töitä ja neljä kotona lapsen kanssa oli itselleni aivan täydellinen arki ja tätä jatkuikin meillä melkein vuoden ajan. Vähän mietin jälkeenpäin sitä, olisiko Nopsu tottunut nopeammin päiväkotiin jäämiseen, jos päiviä olisi kolmen sijaan ollut neljä tai viisi. Ensimmäiset kuukaudet kun hoitoon jäätiin kuitenkin itkun kanssa. Muistan miettineeni, että ehkä neljä päivää noin pienelle saa päivähoidon jo hieman unohtumaan, joten maanantaisin aina vähän niin kuin aloitetaan alusta. Tähän kun sattuu vielä sairasteluja, niin meillä jäi helposti reilun viikon taukoja hoidossa olosta.

Mielestäni paras ikä lapselle aloittaa päivähoito on jotain reilusti päälle vuoden, mutta kuitenkin vielä alle kaksi vuotta. Tällöin lapsi jo kävelee ja osaa hieman ilmaista itseään sanoin. Hän ei kuitenkaan ole vielä tottunut niin kauaa olemaan kotona, eikä myöskään osaa kyseenalaistaa hoitoon jäämistä yhtä paljon, kuin vaikkapa kolme tai neljävuotias osaa. "Hei kuules, minullahan olisi vaihtoehto olla sinun kanssa kotona, miksi ihmeessä minun pitäisi jäädä hoitoon?"

Käytännössä mielipiteitä on varmasti yhtä monta, kuin on perheitäkin. Joku lapsi menee päiväkotiin heti yhdeksän kuukauden iässä ja pärjää loistavasti. Toinen on kotona kaikki kolme vuotta, tai enemmänkin. Päivähoidon aloittamista määrittää aika tavallisesti perheen talouden tilanne sekä lapsi itsenään ja vanhempien mielipide. Jos toinen vanhemmista vaikkapa opiskelee tai on pienipalkkaisessa työssä, voi olla lähes välttämätöntä toisen vanhemman palata töihin keskimääräistä aiemmin. Lapsen luonne varmasti vaikuttaa hieman, meillä Luka on niin ujostelematon rämäpää, että en ainakaan tällä hetkellä osaa jännittää pätkääkään hoidon aloitusta. Tietenkin jos lapsi on kovin pelokas, hänellä on pahoja allergioita tai muita rajoitteita, on varmasti monen perheen päätös pitää lasta kauemmin kotona, jos siihen vaan mahdollisuus on.

Lukan hakemuksessa lukee aloitus 1.1.2019. Luka on tuolloin viikon päälle puolitoistavuotias. Mielestäni siis oikein hyvän ikäinen aloittamaan päivähoidon. Itsekin kaipaan jo hieman töihin takaisin ja uskon, että tulen nauttimaan noista "oman tekemisen" päivistä, vaikka tietenkin aluksi aina jännittää paljon se, miten pieni päiväkodissa pärjää. Lukan reippaan luonteen lisäksi lohtua tuo se, että he menevät isoveljen kanssa samaan päiväkotiin (tämän luotan toteutuvan!), joten aamun lähdöt ovat yhteisiä, isoveljen ollessa tukena ja turvana.

Näin se siis on kääntynyt loppupuolelleen tämäkin kotona olo. Tietty haikeus tietenkin on ilmassa, sillä tiedän tämän olevan viimeinen kerta olla kotona lasten kanssa ja pidempi pätkä pois työelämästä. Tällä ajatuksella aion venyttää hermojani niinä päivinä, kun ulkona sataa räntää ja molemmat lapset kiukkuavat. Koska vuoden kääntyessä uudeksi astumme taas siihen päiväkodin, työn, kodin ja ruokakaupan oravanpyörään, jossa pompitaan riemukkaasti vuositolkulla.

Minkä ikäisenä sinun lapsesi ovat menneet päiväkotiin?

Tai onko heille järjestetty hoitoa jotenkin muuten?

Pari vinkkiä parempaan äitiyteen

YHTEISTYÖSSÄ PILTTI

Luin kesällä Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjan, kirja on jokaisen äidin olisi luettava. Miksei isänkin. Fanitan Maaretia ihan täysillä, sillä hän on jotenkin onnistunut pääsemään sisälle tämän hetken äitien mielenmaisemaan ja siellä kertomaan juuri ne asiat, jotka tarvitsemme kuulla. Oli siis suuri ilo päästä kuuntelemaan Maaretia livenä Piltin paikalle kutsumana. Koostin teille tähän mielestäni tärkeimpiä asioita kaikesta Maaretin kertomasta. Koko jutun juju oli katseen kääntäminen lapsesta vanhempaa kohti. 

Tällä hetkellä nimittäin vanhemmuutta värittää jopa liika lapsikeskeisyys. Parisuhde jää taustalle, läsnäolemisesta tulee suorittamista ja tämän kaiken hinta voi olla kova - ja hinta tulee silloin myös lapselle maksettavaksi. Vanhemmuus ei ole yksinkertaista. Ei ole tiettyjä asioita, jotka täytyy suorittaa. Myös läsnäolon kanssa voi olla lempeä. Hetkittäin on läsnä, hetkittäin ei. Hyvä vanhemmuus ei ole täydellistä, koska eihän me olla ihmisinäkään täydellisiä. Tärkeämpää on opettaa lapsia olemaan ihminen, kuin olemaan täydellinen. 

Itsehavainnointi - mielen työkalujen ykkönen

Itsehavainnointi on keskeinen taito. Se ei tarkoita kritiikkiä ja haukkumista tai yltiöpäistä tsemppaamista. Ennemmin sitä, että huomaa, mitä on tekemässä. Huomaa, mitä ajattelee ja tuntee, mitä tunteita herää tietystä tilanteesta. Se, että pystyy huomaamaan, mitä omassa mielessä tapahtuu. Jos pelottaa, voi koettaa suhtautua pelkoon rauhallisesti ja pyrkiä rauhoittamaan itseään. Itsehavainnointi on ydintaito, joka vaikuttaa myös lapsen kanssa olemiseen. Saattaa helposti ajatella, että varsinkin vaativa taapero "imee minusta kaiken". Sen sijaan, että vatvoo sitä, miten kamalaa tämä on, voi vain huomata, että näin se nyt on. Hyväksyä tuon tunteen. 

Kun huomaa, voi hyväksyä. Kannattaa myös muistaa, että kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on vuorovaikutusta. Miten minä toimin, miten toimii toinen. Saman perheen lapsillakin voi olla erilaisia tapoja olla vuorovaikutuksessa. Jo pieni vauva rakentaa itsensä ja vanhemman välille omanlaistaan vuorovaikutussuhdetta. 

Kiirettä ja kuormitusta

Ehditkö huomaamaan? Ajatus karkailee. Miten kamalasti kaikki voi mennä ja mihin tämäkin tilanne johtaa? Kiire ajatella kauas ja kiire pois tästä hetkestä. Miten osaisi paremmin katsoa, mitä juuri nyt tapahtuu? Lapseltakin koetetaan usein pyyhkiä mahdollisimman nopeasti ikävät tunteet pois. Paljon parempi on todeta vaikkapa, että "onpas kurja tilanne", eikä äidin tai isin tarvitse taianomaisesti järjestää kaikkea kiireesti kuntoon. 

Yksi karkailun kohde on kännykkä. Somea liikaa syyllistämättä, hetkestä karkailun voi tehdä myös siivoamiseen tai vaikkapa vaan omiin ajatuksiinsa. Olenko vai paikalla vai olenko itselleni läsnä? Olisiko mahdollista saada omaan päivään minuutti tai kaksi, jopa viisi, ihan olla vaan. Laittaa silmät kiinni ja havainnoida itseään ja omaa vointiaan. Kuinka voin nyt, mitä kaipaan? 

Aika moni meistä äideistä kokee kuormittuneisuutta. Kuormittuneena kyky tehdä hyviä valintoja elämässä heikkenee. Haetaan pikapalkintoja herkuista ja sosiaalisesta mediasta. Hyviä kuormittuneisuuden merkkejä (itsessä tai vaikkapa puolisossa) on vetäytyminen, negatiivisuus, kiukkuisuus, myötätunnottomuus tai lopulta tunnottomuus. Olisi hyvä koettaa ymmärtää ja mielellistää sekä omaa että toisen käytöstä. Lapseltakin kannattaa kysyä ja miettiä, mikä kiukun takana on. 

Riittävän hyvä elämä, riittävän hyvä äiti 

Mitä sinun hyvään elämään sisältyy? Ei täydelliseen, vaan hyvään. Nimittäin hyvään elämään mahtuu huonoakin. Omaa hyvää elämää kannattaa pohtia myös yhdessä puolison kanssa tai lasten kanssa perheenä. Voi vaikka vuodenvaihteessa ja kesäloman jälkeen istua alas miettimään yhdessä mennyttä ja tulevaa. Mitä haluaisimme yhdessä, ja erikseen, tulevaisuudelta? Mistä meille tulee hyvä elämä ja miten se näkyy arjessa? Mille me sanotaan "kyllä" ja mille "ei"? 

Kun lapset ovat pieniä, intensiteetti elämässä on korkealla, koska lapset tarvitsevat paljon. Lasten tunnesäätelytaito on vielä lapsenkengissä ja väljyys arjessa on vähissä. On hyvä muistaa, että vanhempana saa olla aito ja sellainen, kuin juuri sillä hetkellä on. Jos väsyttää, sen saa sanoa ja pyytää lapsia vaikka rauhalliseen leikkiin. Ei tarvitse esittää. Lapsi kyllä tulee toimeen vanhemmatn tunteiden kanssa, jos vanhempi itsekin tulee. 

Pystytkö vanhempana toteamaan, että nyt mokasin? Myöntämään, että nyt meni koko homma ihan yli. Ei vetäytyä syyllisyyteen, moittia itseään ja hakea jopa lapselta tyynnyttelyä tai vakuutusta sille, että kelpaan vanhempana. Lapsen tehtävä ei ole kantaa vastuuta vanhemman tunteista tai elämästä. Siihen tarvitaan muita aikuisia. Riittää, kun olet inhimillinen ihminen, joka sietää sitä puutteellisuutta, joka meissä kaikissa on. Lapsi saa paljon siitä, kun näkee, että äiti mokaa, ja miten sitten äiti toimii, kun se mokaa. Lapselle riittää inhimillisyys. 

Vanhemmuuteen kuuluvat vaikeatkin tunteet. Syyllisyyskin on ihan hyvä tunne, jos se ei mene yli. Jos joku asia herättää syyllisyyttä, ei sitä kannata vain sivuuttaa. Asioista voi puhua. Kannattaa myös pohtia omia oletuksia ja sitä, ovatko ne sopivalla korkeudella. Muistaa olla hyvänä vanhempana itse itselle. Myötätuntoisesti miettiä, miten voi itse auttaa itseään ja tyynnytellä tarvittaessa. Kehittää kykyä sietää hankaluutta. Nimittäin vanhemmuuteen kuuluu myös ikäviä asioita ja hankaluutta. Se on osa normaalia mieltä ja normaalia vanhemmuutta. Silloin kun on hankalaa, kannattaa yrittää suhteellistaa asioita isoon kuvaan ja rauhoittua. Vahva psyykkinen mieli ei suinkaan ole aina positiivinen. Se voi olla myös ahdistunut, surullinen tai stressaantunut. Itsessään voi kehittää negatiivisten tunteiden sietämistä. Asioiden kohtaamista ja niiden läpi menoa. 

Lapsi tarvitsee sitä, että vanhempi välittää itsestään. Huomaa omat tarpeensa ja on hereillä omille tunteilleen. Pitää huolta omista suhteistaan. Se on kaikki eduksi lapselle. Olemalla myötätuntoinen ja armollinen itseään kohtaan, näyttää lapselle hyvää esimerkkiä. Ottaa vastuun ja pyytää anteeksi, kun mokaa. Ja myöntää, että tarvitsee muita ihmisiä. Nimittäin sillä tavoin kestää paremmin sitä, että lapsi tarvitsee minua. 

Toivottavasti näistä Maaret Kallion ajatuksista oli sinulle yhtä paljon iloa ja lohtua, kuin minullekin. Muistetaan kaikki, että riittävän hyvä riittää. Ja on itseasiassa parempi, kuin täydellisyys. 

Kuvat: Piltti/Svante Gullichsen

Parhaat lelut eri ikäisille lapsille

YHTEISTYÖSSÄ ILOINEN HEPPU

Lasten ikäero. Olen monessa kohdassa ollut niin kiitollinen tästä kolmen vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäerosta. Esikoinen osaa jo monta asiaa ja voi olla ihan apunakin vauvan hoidossa. Mutta tälläkin asialla on tietenkin kääntöpuolensa. Nyt kun vauvasta on tullut reilun vuoden ikäinen taapero ja esikoinen täyttää kohta viisi, tuntuu, että yhteisiä leikkejä vain kertakaikkiaan ei ole. Karrikoiden, sen minkä esikoinen rakentaa, sen kuopus rikkoo.

Turvallisia leluja yhteisiin leikkeihin 

On siis käynyt mielessä se, että jos voimavaroja olisi ollut enemmän, se pieni ikäero olisi sittenkin saattanut palkita tässä kohtaa. No, meidän perheelle juuri hyvä näin ja nyt on vaan mietittävä ja parhaan mukaan tuettava poikia yhteisien leikkien alkuun. Sekä omissa oman iän mukaisissa leikeissä. Meillä on alakerrassa kaikki sellaiset lelut, joilla Lukankin on turvallista leikkiä. Suosituimpana leikkikeittiö, johon saatiin ihanaa täydennystä PlanToysin puisista leikkiruuista. PlanToys käyttää tuotannossa materiaalina kierrätyskumipuuta, joten leluja voi esteettisyyden lisäksi suositella ekologisuuden nimissä myös. Lukalla menee ihan tosi paljon kaikki lelut vielä suuhun, mutta näitä on turvallista vaikka imeskelläkin, sillä lelut on valmistettu myrkyttömistä materiaaleista ja niiden värjäämisessä on käytetty kasvivärejä tai myrkytöntä mustetta.  Nämä keittiöleikit sujuvat siis molemmilta yhdessä.

Pelejä isomman kanssa pelattavaksi 

Nooa täyttää lokakuussa jo viisi ja on tässä kesän aikana innostunut tosi paljon erilaisista peleistä. Unoa on pelattu varmaan sata peliä, joten olikin kiva saada vähän vaihtelua pelivalikoimaan. Perinteinen domino löytyy kauniina puisena versiona myös PlanToysin valikoimasta. Pakko myöntää, että piti googlata, miten sitä dominoa oikein pelattiinkaan. Nämä palikat on myös valittu meille alakerrassa pidettäväksi, koska ne ovat kooltaan sellaisia, ettei Luka saa palikkaa tungettua suuhunsa. Tosin, aika isot lelut sinne suppusuuhun mahtuu, kuten vaikka nuo puisten purkkien kannet, mutta eipä ne onneksi nieluun asti pääse.

Toinen mukava peli on "bussipeli", jossa pääsee harjoittelemaan hieman lukumääriä. Pelin idea on tosi yksinkertainen ja Nooa ainakin oppi nopeasti pelaamaan. Aikuiselle tämä voi epäyllätyksellisyydessään olla hieman tylsistyttävä peli, mutta selvästi neljävuotias on ihan innoissaan, kun saa "ajaa bussia" ja ottaa matkustajia kyytiin ja jättää kyydistä pois. Orchard Toysilla on paljon erilaisia oppimista tukevia pelejä. 

Nämä kaksi peliä on yhdessä vanhemman kanssa pelattavia, joten näitä pelataan pääasiassa Lukan päiväuniaikaan. Haaveilen toki jo siitä ajasta, kun pojat voivat tällaisia keskenään pelata.

Hetki aikaa omien leikkien parissa

Yhteisen tekemisen ja lasten yhteisen leikin lisäksi on hyvä olla myös tekemistä, jota isompi voi tehdä yksin. Siihen meillä on nyt Nooalla omassa huoneessa reilun kokoinen palapeli sekä tämä tosi hauska auto, jonka sanottiin olevan nappivalinta sellaiselle, joka tykkää rakentaa legoja. Ja tämä kyllä piti paikkansa. Auton kyydissä on viisi eri väristä palikkaa ja muotoista, joita täytyy ohjeen mukaan laittaa tietyissä muodostelmissa auton kyytiin. Ohjeita on paljon ja ne vaikeutuvat pikkuhiljaa vihkoa eteenpäin mentäessä. Tosi kivaa puuhastelua siis ihan itsekseenkin. Tässä myöskään ei ole liian pieniä osia, joten tätä voisi kyllä pitää alhaallakin. Ellei JOKU olisi kovin omistushaluinen autostaan ja haluaisi pitää sen poissa pikkuveljen ulottuvilta...

Näillä eväillä mennään siis meillä syksyn sateisiin päiviin ja sairaspäiviin. Nämä lelut on saatu yhteistyössä Iloisen Hepun kanssa, joka on niin ihana lelukauppa, että haluaisin kaikkien käyvän siellä ostoksilla - tai ihan vaan lasten kanssa leluja ihastelemassa. Iloinen Heppu sijaitsee Vantaalla Jumbon kyljessä olevassa Flamingossa ja he siirtyivät juuri isompiin liiketiloihin, joissa on lapsillekin leikkipaikka. Liikkeen yrittäjä on todella sympaattinen ja pyörittää lelukauppaa selvästi suurella sydämellä. Kaikki myynnissä olevat lelut on tarkkaan valittuja, eikä tuolta löydä mitään lyhyen kauden suosiossa olevaa "krääsää". Täältä kaupasta tiedän parin ystäväni hakevan erityisesti lahjaksi leluja.

Koska syksyä kotona lasten kanssa on vielä aika monta kuukautta jäljellä, otan kyllä mielelläni vastaan leikki- ja leluvinkkejä, joilla tämmöiset kohta viisvee ja vähän päälle yksvee saataisiin molemmat viihtymään! 

Miten teillä lapset leikkivät yhdessä ja erikseen?