Synttärikatsaus vuosien taakse

Heippa vaan, se on kuulkaa helmikuun viides, Runebergin tortun päivä ja meikämamman synttärijuhlat! Pojat olivat hankkineet kaksi pientä konfettipyssyä ja ampuivat niillä ilman täyteen kiiltäviä punaisia sydämiä, kun tulin alakertaan. Siinä oli synttäripäivän aloitus kohdallaan. Nyt ikää on 37 vuotta, mutta millaista oli elämä kun olin 27? Tai 17, tai vasta 7? 

Pirita 7v.

Seitsemänvuotias Pirita asui Joensuussa ja oli eskarissa. Päiväkodista olin vapaalla, koska edellisenä syksynä oli syntynyt pikkusisko ja äiti oli vauvan kanssa kotona. Kävin vain esikoulupäivinä päiväkodissa ja muuten olin kotona. Osasin jo lukea ja kirjoittaa ja olin valtavan innokas askartelemaan ja tekemään kirjoja. Laskettelu oli siistein harrastus ikinä ja olin vähän ihastunut päiväkodissa Ottoon, joka lasketteli myös. Parhaat kaverit olivat päiväkodista Outi ja naapurista Anne. Tämä oli viimeinen vuosi, ennen kuin tapasin Katariinan, joka on sieltä asti ollut paras ystäväni. 

Pirita 17v.

Seitsemäntoistavuotiaana tyttö on kauneimmillaan ja jotenkin pikkuvanhana sieluna muistan ymmärtäneeni tuon tuolloin. Muistan katsoneeni luokkakuvaa ja jotenkin epäuskoisena todenneen, että se on sitten alamäki tästä vaan eteenpäin :D Asuin Onttolassa vielä viimeistä vuotta kahden vanhemman perheessä. Tuota seuraavana vuonna isäni lähti, emmekä sen koommin ole olleet tekemisissä. Harrastin intohimoisesti tanssia. Olin päässyt mukaan joensuulaiseen Cat People -ryhmään, jonka kanssa teimme keikkoja ja treenasimme kisoihin. Kävin Joensuussa norssin lukiota ja tykkäsin erityisesti fysiikasta, kemiasta ja englannista. Noihin aikoihin minulla oli ensimmäinen oikea poikakaveri. Seurustelu kesti kolme kuukautta, mikä tuossa iässä oli ikuisuus. 

Pirita 27v.

Kaksikymmentäseitsemänvuotias Pirita oli töissä tv-alalla. Asui Kalliossa ja vietti opiskeluvuosien jatkoksi sopivasti osuneita sinkkuvuosia. Tai no, ainahan sitä joku poikakaveri oli siellä ja täällä. Nyt kun mietin, niin aikalailla helmikuussa 2009 erosimme silloisen poikakaverin kanssa, jonka kanssa myös asuimme hetken yhdessä. Aloimme suunnitella töissä kaveriporukalla kesäksi Kaakkois-Aasian reppureissua. Kärsin vielä jonkin verran syömishäiriöstä, mikä näkyi hoikkana olomuotona sekä valtavana stressinä. Elämä oli kuitenkin tuolloin hyvin huoletonta, rakastin shoppailua ja tanssimista edelleen. Vietin lähes kaikki illat Step Up -tanssikoululla. Seuraavana vuonna tulisin tapaamaan miehen, josta tulee aviopuolisoni ja lasteni isä. 

Pirita 37v.

Kolmekymmentäseitsemänvuotias Pirita on aikuinen. Enää ei voi oikein laskea itseään nuorisokategoriaan, vaikka mielelläni itseäni vielä nuorena naisena ajattelen. Minulla on kaksi pientä lasta. Se määrittelee tällä hetkellä minua aika paljon ja saakin tehdä niin. Nooa on viisi vuotta ja Luka puolitoista. Asumme kivassa rivitalon pätkässä kauniilla asuinalueella. Olen aloittanut juuri hoitovapaan jälkeen uudessa työpaikassa. Harrastuksille ei jää liiemmin aikaa, mutta koetan säännöllisesti käydä lenkillä sekä salilla. Neulominen rentouttaa. Opiskelen terveystieteitä avoimessa yliopistossa, mikä nyt kuitenkin on pienellä tauolla uuden työn alkamisen takia. Pidän elämässä tärkeinä asioina perhettä, rakkautta, musiikkia, läheisistä välittämistä, hyvää ruokaa ja huumoria. Ihan niin kuin seitsemänvuotiaanakin. 

Hyvää syntymäpäivää, nuorelle aikuiselle naiselle, minulle!