Tarvitsevatko lapset lomamatkoja?

Arvatkaas mitä me teimme tuossa hetki sitten? Varattiin meidän porukalle lomamatka! Edellisen kerran ollaankin oltu reissussa vuonna 2015, Barcelonassa, josta nämä kuvatkin ovat. Jos tuo reissu kiinnostaa, niin tässä linkki postaukseen meidän Barcelonan matkasta. 

Ihan liian usein meidän perhe ei siis reissaa. Ollaan käyty tuon kesän jälkeen kerran Tukhomassa kolmihenkisenä perheenä, mutta sekin oli osaksi työreissu. Suurin syy siihen, miksi emme ole reissuja tehneet, on raha. 

Kun yhdestä lentolipusta tuli neljä

Olin ennen lapsia aika kova tyttö reissaamaan. Saatoin käydä ulkomailla neljästä viiteen kertaa vuodessa, josta osa toki työmatkoja, mutta osa myös pitkiä reissuja kauemmas, kuten Malesiaan, Japaniin tai USA:han. Olin hyväpalkkaisessa työssä ja sinkkutyttö (tai korkeintaan seurusteleva), joten reissaaminen oli todella osa minua. Rakastin lähteä reissuun yksinkin, jolloin sai kunnolla heittäytyä paikalliseen arkeen ja kulttuuriin. 

Nyt meitä on neljä. Jos olen ihan rehellinen, niin en ymmärrä, miten jotkut perheet käyvät joka vuosi (tai jopa useamman kerran vuodessa!) lomamatkalla perheen kanssa. No, jokaisella on varmasti omat järjestelynsä, mutta kyllähän tuosta on helppo tulla kateelliseksi. Lomamatka on  kuitenkin niin ainutlaatuinen tapa päästä irti arjesta ja rentoutua hieman. Voin vaan sanoa, että kun iskimme luottokortille neljän hengen lentoliput, niin ei tarvitse ihan heti taas ajatella reissuja. 

Tarvitsevatko lapset lomamatkoja? 

Mutta niin, tarvitsevatko lomamatkoja aikuiset vai lapset? Monet, varsinkin nuoret ja varsinkin vain yhden lapsen vanhemmat, ajattelevat matkustelun olevan ainutlaatuinen tapa antaa lapselle elämyksiä ja muistoja koko loppuiäksi. Kasvattaa hänestä maailmankansalaista ja avartaa näkemyksiä. Aivan varmasti tämä pitää paikkansa. Etenkin, jos sijoituksen tekee vähän muuhun, kuin valmiiksi paketoituun kanariffan lomaan. Väitän, että lomamatkaa ensisijaisesti tarvitsevat kuitenkin vanhemmat. Loma on aina lomaa, mutta piru vie kun kotona on aina se sama pyykkivuori, ulkona se sama leikkipaikka vuoden ympäri, kauppareissu suuntautuu joka viikko samaan Prismaan ja hoidettavien asioiden lista ulottuu kotoa sinne Prisman ovelle asti. Maiseman vaihto toimii niin älyttömän hyvin siihen, että pystyy hetkeksi jättämään ne arjen paineet ja rutiinit taakse. Hetken aikaa olla oikeasti läsnä perheelle ja nauttia hetkestä. 

Ei ne lapset niitä reissuja varsinaisesti tarvitse. He tarvitsevat turvallista arkea ja perhettään. Päivähoidosta on tietysti hyvä pyrkiä pitämään kesällä lomaa, jotta pieni saa oman irtaantumisen "työpaikkaansa", mutta aivan yhtä elämyksellisen ja silmiä avartavan loman voi järjestää kotoa käsin. Reissuja voi tehdä myös edullisesti ja lähelle. Ja hyvänä esimerkkinä se, kun Nooan ekalla reissulla Korkeasaareen parasta olivat kaivon kannet. Että elämykset voivat pienille löytyä yllättävistäkin paikoista. 

Minne nyt suuntaamme? 

Näin neljän vuoden jälkeen on kuitenkin tullut aika meidän perheen lähteä lomamatkalle. Me suuntaamme Hollantiin. Hauska "sattuma", että menemme käymään saman perheen luona, jonka kanssa olimme tuolla Barcelonassa neljä vuotta sitten. Tässä välissä perheisiin on tullut yksi lapsi lisää kullekin ja tuo ystäväperhe on muuttanut Hollantiin. Olinkin siellä yksin käymässä viime syksynä. Nyt he ovat siellä muuttaneet upeaan isoon uuteen kotiin, jonne mahtuu vaikka kokonainen perhe kerralla kylään. Ja mehän tartuimme heti tilaisuuteen. 

Tässä reissussa on monta hyvää puolta. Lennot ovat suhteellisen lyhyet, pääsen näkemään rakasta ystävääni, lapsille on paljon seuraa - ja tietysti majoitus on meille ilmainen. Lennämme Amsterdamiin, mutta asumme siellä Purmerendissa, joka on ihana, idyllinen kylä noin 20 kilometrin päässä Amsterdamista. Aivan täydellinen paikka siis olla lasten kanssa. 

Eniten odotan kuitenkin breikkiä arkeen. Tällä hetkellä olo on aika kuormittunut työvelvotteiden, taaperon uhman, viisivuotiaan juttujen sekä itse kalenteriin haalittujen blogijuttujen ja treenien kanssa. Kotona todellakin on jatkuvasti enemmän tekemistä, kuin aikaa. Ja sama toistuu töissä. Teemme todella vähän perheenä mitään ja myönnän, että itse olen tosi huono elämään hetkessä, ennenkuin keittiö on siivottu ja pyykit laitettu. Tämä viikon reissu toivottavasti antaa sen mitä siltä eniten odotan. Hetkessä elämistä ja elämästä nauttimista. Reissu kahden pienen kanssa tuo varmasti tullessaan monta yllättävää käännettä, mutta ainakin olemme siellä kaikki yhdessä.  Ja Hollannista saa maailman parhaita kakkuja sekä vohveleita. Slurps. 

Mitä mieltä sinä olet, tarvitsevatko lapset lomareissuja?