On perjantai-ilta ja kello melkein yhdeksän. Lapset on juuri saatu nukkumaan ja molemmat istuvat omilla tietokoneillaan töitä tehden. Jos oikein saisi haaveilla hauskasta perjantai-illasta, niin ehdittäisiin molemmat katsomaan Sohvaperunat, yhdessä!
Näin siinä sitten kävi, että elämä, joka vielä kuukausi sitten oli suhteellisen väljää, laittoi turbovaihteen päälle ja tässä sitä mennään. Tämä rakas harrastukseni, eli blogi joutuu nyt selvästi lapsipuolen asemaan (mikä kamala sanonta!!) ja mietin jopa, laittaisinko koko blogin hetkeksi tauolle. Toisaalta, en ehkä halua määrittää mitään selkeitä taukoja tai tauottomuuksia. Te, jotka ihanasti seuraatte blogia säännöllisesti - täällä ollaan, vaikka blogi seuraavien kuukausien ajan päivittyisikin harvemmin.
Viikkoni työssä käyvänä äitinä
Meidän tämä viikko alkoi aika karsealla tunnelmalla. Minulla oli koskenut koko sunnuntain mahaan ja tiesin saaneeni Lukalta hänellä olleen vatsapöpön. Oletin kuitenkin maanantaina aamulla pirteänä lähteväni seiskalta töihin. Mutta siinä vaiheessa, kun viideltä en kyennyt oksetukseltani muodostamaan edes kokonaisia ajatuksia ja kuudelta viestin näpyttely esimiehelle sai pään ja mahan pyörimään, tiesin toisin. Ja en ollut ainut. Me molemmat aikuiset saatiin yhtä aikaa tuo kamala vatsatauti. Papa oli aloittanut pöntön halailun jo aiemmin yöllä ja hänen vointinsa oli muutenkin parempi (lue: pystyi kävelemään ja ajamaan autoa), joten hän vei lapset hoitoon. Sitten saimme yllättäen ihan kokonaisen päivän kahdestaan kotona!! Toinen yrjöämässä ylhäällä ja toinen alhaalla. Välissä voimat riitti huikata toiseen kerrokseen, että "miten siellä menee?", johon vastaus oli molemmilla "aika huono olo."
Maanantaina illalla oli vielä heikko olo, enhän ollut syönyt koko päivänä yhtään mitään. Sain kuitenkin kaurapuuroa hieman alas ja mietin, että jos aamullakin saan syötyä puuroa, niin lähden töihin. Mietin kuitenkin uudelleen seuraavana yönä kolmen aikaan, kun Nooan huoneesta kuului ensin yskimistä, sitten oven avautuminen ja sitten.. no.. tiedätte kyllä mitä. Lapsen ohjaaminen vessanpöntölle, silittely ja lohduttelu. Käytävän ja ovien (miten se lentääkin joka puolelle?) siivoaminen ja yöksi patjalle pojan huoneeseen. Sankon viereen.
Tiistai meni myös siis kotona. Toisella kädellä rakensin legoja ja toisella kädellä roikuin etänä kaksi tuntia kestäneessä kuukausipalaverissa mukana.
Keskiviikkona papalla oli pitkä päivä, joten vietin illan lasten kanssa kotona. Luka on ollut to-del-la kiukkuinen tapaus ja onkin saanut lempinimen Kiukkis. Tuo keskiviikko oli kuitenkin mukava poikkeus ja vältyttiin isommilta raapimilta, raivokohtauksilta ja puremisilta.
Torstaina otin takaisin missattuja työtunteja, kun papa pystyi hakemaan pojat. Tein sellaisen 11 tunnin työpäivän. Illalla Nooa nukahti seitsemältä sohvalle ja olin aivan varma, että nyt iski joku tauti taas ja aloimme vetää pitkää tikkua kumman on enemmän pakko päästä huomenna töihin. Onneksi olin väärässä.
No niin, nyt on siis perjantai.
Voin kertoa, että olen aika naatti. Hoidin yhden roikkumaan jääneen työasian ja nyt tulin tänne kirjoittamaan teille ajatuksen virtaa. Edessä on viikonloppu, joka se tarkoittaa minulle kahta päivää lasten kanssa, papan ollessa töissä molemmat päivät. Onneksi meillä on ilo saada mummi tänne kylään huomenna. Vaikka hänen terveys onkin taas huonona, on se pojille suuri ilo - ja minulle tietenkin myös.
Mutta ei tässä oikeastaan tämän kummempia.
Ai niin, päiväkodissa on täitä. Kuivausrumpu hajosi ja imurin laturi tippui seinältä. Sadatta kertaa. Kukaan ei ehdi tai jaksa hoitaa näitä asioita kuntoon. Niin ja pitää tapella vielä sen hemmetin puhelinliittymän kanssakin. Ja kuka voisi selvittää yhden auki olevan vakuutusasian?
Ainiin, papa sentään muisti tänään käyttää Nooan puheterapiassa!
Enää jää vaan jäljelle kysymys, mitä kaikkea me ollaan unohdettu?
Pitäisikö mennä tarkistamaan, että molemmat lapset nukkuvat omissa sängyissään, ettei kumpaakaan unohdettu päiväkotiin?
Ruuhkavuodet - elämä kuin aamuliikenne kehä ykkösellä 💛
Voi kyllä. Maanantaina koulusta soitettiin puoliltapäivin, että kuopus on kuumeessa. Soitin miehelle ja pohdittiin siinä kummalla on elintärkeää olla töissä, kummalla ihan vaan tärkeää. Hain lapsen, mies oli kotona tiistain, minä taas keskiviikon ja torstaiksi saatiin isoisä hoitamaan. Ja tämä oli vaan se sairastamisen osuus viikosta. Mulla on viikon päästä kaksi tenttiä, olen lukenut kohta kaksi kirjaa neljästä. Mutta hei, öisin ehtii kun päivät tekee töitä ja hoitaa kotia, perhettä ja niitä sataaseitsemääkymmentä roikkuvaa asiaa. Että summa summarum, I feel you.
VastaaPoistaHuoh. Ai että tiiän noi fiilikset! Mua harmittaa, kun jouduin jättää nyt opiskelun tauolle tämän ruuhkautumisen takia :/ Sä oot kyllä sissi, kun jaksat painaa vielä sitäkin!
PoistaI feel you too. Ruuhkassa on aikamoista ��
VastaaPoistaJep. Kyllä on. Pitäisi ainakin muistaa hengittää <3
Poista