YHTEISTYÖSSÄ OSTEOPAATTI KRISTIAN KIVIMÄKI

Yleensä, kun sitä itselleen varaa jonkin palvelun, sen odottaa myös saavansa. Minäpä tiedän hierojan, joka on kieltäytynyt hieromasta, ja vielä kahdesti! Ja uskokaa tai älkää, juuri sen takia kyseinen hieroja on ollut jo vuosia suosikkini. Kerron tässä hieman miksi.

Stressaantuneen istumatyöläisen keho 

Yksi tehokkaimpia keinoja rauhoittaa itsensä, on keskittyä rauhalliseen hengittämiseen. Samaan tapaan stressaantuneena hengitys on ensimmäisiä asioita, joissa kuormitus alkaa näkyä - ja puutteellinen hengitys saa aikaan myös erilaisia jumituksia kehossa.

Tiedättehän sen, miten urheilijat maaliviivan jälkeen kumartuvat nojaamaan polviinsa ja odottavat hengityksen tasaantumista. Tuolle on ihan fysiologinen selitys. Eteenpäin kumartuminen auttaa keventämään apuhengityslihasten työkuormaa ja näin helpotetaan pallean tekemää työtä. Normaalissa hengityksessähän lihakset tekevät työtä vain sisäänhengityksessä (rintakehä palautuu takaisin rintaontelossa olevan alipaineen takia), mutta kun tarvitaan lisää voimaa, tulevat mukaan uloshengitystä tukevat lihakset. Sama asennon hienovarainen muutos tapahtuu väsyneellä ja stressaantuneella ihmisellä. Tuon seurauksena selkärankaan kohdistuu luonnotonta kuormitusta ja lihakset sekä niskassa että palleassa kiristyvät.

Kristian kertoikin, että näkee heti asiakkaan tavatessa, onko hän stressaantunut. Ryhti, hengitystapa ja lopulta selkärangan liikkuvuus sekä pallean joustavuus ja arkuus paljastavat senkin, mitä järki ei haluaisi myöntää.

Kun ei saa mitä tilaa - ja hyvä niin

Ensimmäisen kerran koin tämän kummallisen, mutta kovin viisaan reaktion, kun reilu vuosi sitten menin Kristianille hierottavaksi. Olin todella stressaantunut, kehoni oli sairastellut ja mielen jaksaminen myös kovilla. Olin niin jännittyneessä tilassa, että Kristian totesi, ettei kehoni yksinkertaisesti suostu ottamaan hierontaa vastaan. Hän olisi voinut toiveeni mukaan runnoa jumissa olevia hartioitani, mutta todennäköisesti olisin vain tullut kipeämmäksi. Sen sijaan hän teki kevyttä ja lempeää hierontaa. Lähdin vastaanotolta kiitollisena ja kevyemmin hartioin. 

Toisen kerran menin tänä syksynä hierottavaksi - pienessä flunssassa. Olin odottanut hierontaa kovasti ja totesin ohimennen, että hankin sitten edellisenä iltana flunssan. Kristian katsoi minua pitkään ja totesi, että voi kyllä hieroa, mutta ei kai minulla ole seuraavalla viikolla mitään, minne on pakko päästä. Eli siis hierominen tuossa kohtaa, kun tauti on juuri iskemässä päälle tekee saman, kuin rankka treeni. Entistä kipeämmäksi ja viivästyttää paranemista. Häntä koipien välissä, mutta jälleen kiitollisena lähdin kotiin, käyden kotimatkalla kaupasta sitruunaa, inkivääriä ja tuorepuristettua appelsiinimehua. 

Ihminen on kokonaisuus

Ihminen. On. Kokonaisuus. Asia, jonka toivoisin kaikkien terveydenhuollon parissa toimivien ihmisten ymmärtävän. Keho ja mieli toimivat täysin käsi kädessä. Kun polvi on kipeä, sitä varoo ja pian on kipeä selkä. Kun sydämen tykytykset ahdistaa ja saa nukkumaan huonosti, on seuraavana päivänä ahdistuneempi ja väsyneempi ja taas tykyttää enemmän. Stressi vaikuttaa sekä mieleen että kehoon. Yksi viisaimpia asioita on kysyä, "miten sinä tällä hetkellä voit?". Päänsärky voi toki johtua huonosta työasennosta ja sen takia jumiin menneistä hartioista, mutta se voi myös johtua huonosta ilmapiiristä töissä. 

En ole lainkaan lääkevastainen, lääkkeillä (myös psyykelääkkeillä) on tärkeä roolinsa meidän terveydenhuollossa, mutta aina kannattaa miettiä, voisiko lääkkeiden sijaan tai niiden ohella muun tyyppisellä hoidolla saada parempia lopputuloksia aikaan. Itse sain keväällä purentakiskot, jotka kyllä  estävät hampaita kulumasta, mutta päänsärkyyn auttoi kummasti Kristianin tekemä purentalihasten hieronta. Ja loppujenlopuksi tulee kaivautua alkuperäisen syyn lähteille - onko elämässä jotain, mikä kuormittaa ja mikä näkyy öisenä hampaiden yhteenpuremisena? 

Haluan tällä postauksella kannustaa teitä kaikkia etsimään hyvän hierojan, osteopaatin tai fysioterapeutin, joka katsoo sinua kokonaisuutena. Tällainen sinut tunteva ihminen on loistava lisä terveyskeskusten ja lääkäriasemien tarjoamaan terveydenhoitoon. 

LUE MYÖS:

• BRUKSISMI - KUN HAMPAAT OVAT VAARASSA 
• SELF CARE WEEK - TÄRKEIN OIVALLUS 

My Day 13.10.2019

Hei se olisi pitkästä aikaa ihanan my day -postauksen aika! Päiväksi valikoitui viime sunnuntai. Tervetuloa mukaan! 

Aamulla sain ilon nukkua pitkään, sillä yö oli mennyt tosi huonoilla unilla. Nousin ylös vasta 8:30, mikä on meidän huushollissa to-del-la pitkään nukuttu. Aamupäivällä lähdin käymään lyhyellä lenkillä, mutta harmittavasti nyt minun polvissa on jotain vialla ja polviin sattui koko lenkin ajan. Tämä vaiva on ollut hieman jo kesästä saakka, mutta ei koskaan näin, että jäisi rasituksen jälkeen "päälle". Toivottavasti pian menee ohi. 

Puolen päivän aikaan lähdin bussilla kohti keskustaa, sillä minulla oli sinne sovittuna kaksi mukavaa juttua. 

Rakastan autolla ajamista, mutta bussikyydissä on se hyvä puoli, että matkan voi jotenkin käyttää hyödykseen. Nyt nappasin mukaan neulomisen, mutta tajusin, että tällaiset pitkät puikot eivät ole kovin bussiystävälliset. Onneksi nyt vieressä ei istunut ketään, sillä muuten olisi varmaan tullut puikosta kyynärpäähän. 

Keskustassa näin mun parasta ystävää ja otettiin hänen loman alun kunniaksi vähän hyvää kahvia ja herkkuja. Opettajilla on kyllä hitsin kadehdittavat lomat! Ja kauhulla vaan odotan ensi vuotta... siis mihin ihmeeseen me laitetaan Nooa lomaviikon ajaksi?! Ja joululoma. Ja talviloma. En edes mainitse sitä k-lomaa. 

Kata hyppäsi kahvittelun jälkeen junaan kohti itää ja minulle jäi pieni hetki käydä shoppailemassa. Roudasin hirmuisen kasan vaatetta sovituskoppiin, mutta yhden niistä vain kiikutin kassalle. Vähän jäi houkuttamaan tuo farkkumekkopaita, joka kuvassakin näkyy... ehkä käyn sen vielä jollain toisella kerralla ostamassa. 

Tämän jälkeen suuntasin fysioterapiaan, jossa kuntoutetaan minun vatsalihasten erkaumaa. Ajattelin tästä tehdä ihan oman postauksensa, koska kyseessä on aihe, josta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. Niin, ettei tarvitsisi vasta kaksi vuotta toisen lapsen synnytyksen jälkeen havahtua miettimään, että ei tuollainen valtaisa harjanne varmaan kuulu keskelle vatsaa. 

Tässä kohtaa taas täytyi vähän tiivistää perheen aikatauluja, sillä J:llä oli alkamassa jo työpäivä Redissä. En olisi ihan ehtinyt ajoissa kotiin asti, joten sovittiin treffit Rediin. Käytiin syömässä siellä maailman parasta artesaanijätskiä ja sen jälkeen tultiin poikien kanssa bussilla kotiin.

Bussissa aloin miettimään, että nyt muuten ei taida olla mitään iltaruokaa kotona. Ei valmiina, mutta ei oikein aineksiakaan. Kaivoin pakastimesta ison pussin wok-vihanneksia, nappasin jääkaapista palan silken-tofua, siihen päälle kaurakermaa, soijaa, inkivääriä ja paljon sweet chili -kastiketta. Riisiä siihen lisäksi ja avot, saatiin oikeasti tosi hyvä ruoka ihan "tyhjästä" aikaan. 

Ruuan jälkeen lähdettiin vielä hetkeksi oman taloyhtiön pihalle leikkimään. Voi mä oon kyllä niin "kesä-äiti". Kesällä, kun on lämmintä ja valoisaa, tulee aina lähdettyä ulos vielä illemmallakin. Kun pitää pukea kymmenen kerrosta ja ulkona on pimeää, niin ulkoiluinto kummasti laskee. Luka vielä reppana jotenkin vähän pelkää pimeää ja pyysi pihalla koko ajan vaan olla sylissä ja kiskoi kädestä, että "mennään kotiin, mennään sisälle". 

Seitsemän jälkeen vielä iltapalaa pojille. Molempien poikien saaminen ajoissa nukkumaan vaatii sen, että iltatoimiin ryhdytään jo heti puolen kahdeksan jälkeen. Univaatteet päälle, hampaiden pesut. Lukalle jalkojen rasvaus. Lelujen raivaus, jos jaksetaan. Sitten menen aina lukemaan Lukalle iltasadun ja toivotan hyvät yöt. Sen jälkeen Nooalle iltasatu ja Nooakin omaan huoneeseensa nukkumaan. 

Kun pojat oli saatu unille, tein itselleni iltapalaa ja siihen vähän mutakakkua kylkeen. Meillä ei oikeasti saa olla varalla pakastimessa mutakakkua! Mä syön sen. Katsoin pari jaksoa Orange is the New Blackia. Olen viimeisen kauden ihan viimeisissä jaksoissa ja tekee mieli katsoa ne kaikki putkeen. 

Itse koetan olla nukkumassa kello 22 mennessä, vaikka yleensä kello kyllä hiipii lähemmäs puolta yhtätoista. Aamulla puhelimen kello soi 6:15. 

Sellainen oli meidän sunnuntai!

Kiitos, kun seurasit mukana 💖

Puhti poissa, kerro Puhti missä vika?

YHTEISTYÖSSÄ PUHTI 

Terveys. Tuo rakkauden lisäksi tärkein asia elämässä. Omaan terveyteen voi suhteellisen helposti panostaa arjessa nukkumalla tarpeeksi (not happening), liikkumalla tarpeeksi (melko hyvällä tolalla), syömällä terveellisesti (hieman retuperällä) ja välttämällä ylimääräistä stressiä (jaiks). Mutta miten sinun kroppa oikeasti voi? 

Puhti auttaa helposti saamaan kuvan omasta terveydentilasta ja seuraamaan tapahtuvia muutoksia. Ja mikä parasta, tähän ei tarvita edes lääkärin lähetettä. Aikoja on hyvin saatavilla ja tulokset saa todella nopeasti - itse sain osan jo samana päivänä ja loputkin heti seuraavana. Ne pääsee näkemään kätevästi ja luotettavasti netistä kertakäyttöisen salasanan takaa. Kaikki tietojen käsittely tehdään THL:n ohjeistuksen mukaisesti ja tiedot pysyvät korkean turvaluokituksen palvelinsalissa Suomessa. 

Miksi seurata terveyttä verikokein?

Verikoe on yksinkertaisuudessaan käsittämättömän tehokas ja helppo tapa mitata monia eri terveyden määreitä. Ei kannata lykätä terveyskartoituksen tekoa siihen hetkeen, kun jotain on jo pielessä, vaan ennemmin tilannekatsauksen tekee jo hyvissä ajoin. Kun kerran tietää omat arvonsa, on niitä myös hyvä seurata. Puhtiin jokainen mittaus jääkin kivasti kuvaajaksi, josta näkee kehityksen. Itse visuaalisena ihmisenä arvostan aina grafiikkaa, joka auttaa hahmottamaan asioita. 

Puhti tarjoaa erilaisia paketteja oman terveyden mittaamiseen. Löytyy räätälöityä pakettia niin kasvissyöjälle, raskautumista toivovalle kuin ferritiinistä kiinnostuneelle. Itse valitsin naisen laajan terveystarkastuksen, joka sisältää oikein kattavasti eri tutkimuksia. Itseäni kiinnosti erityisesti kolesteroli (HDL ja LDL), ferritiini, d-vitamiini sekä kilppariarvot. Hain näistä tilannetietoa sekä mahdollista selitystä siihen, miksi koko alkusyksyn on ollut niin väsynyt ja voimaton olo. 

Mitä tulokset kertoivat?

1. Kolesteroli

Kävin Lukaa odottaessa ikätarkastuksessa töiden kautta ja siellä tietysti tsekattiin myös verikokein terveysmarkkereita. Sain hälyttävät tulokset kolsterolin suhteen. Ja siihen päälle pitkät luennot ruokavaliosta sekä morkkiksen siitä, että syön liikaa herkkuja. Olin hämilläni, ei minulla koskaan ollut ennen ollut kolesterolin kanssa mitään häikkää. En enää muista kuka se oli, mutta joku kertoi minulle, että eihän nyt raskaana olevalta pidä mitata kolesterolia. Puhti sen osaakin kertoa, että kolesteroliarvot nousevat yleensä raskauden aikana ja synnytyksen jälkeenkin kannattaa mittaamista odottaa tovi. Aika ihme juttu, ettei silloinen työterveyslääkäri tätä tiennyt. 

Nyt minulla HDL (eli se "hyvä kolesteroli" oli 1,7 mmol/l ja LDL (eli se "huono kolesteroli") 1,5 mmol/l, eli molemmat nätisti viitearvojen keskellä. 

2. Ferritiini

En voinut uskoa korviani, kun mieheni kysyi, että "mikä ferritiini?" Itse olen lukenut kymmeniä ammatillisia ja ei-niin-ammatillisia artikkeleita ja kommentteja ferritiinistä. Olen sitä mieltä, että mikä ikinä saa oman voinnin paranemaan, niin do it. Ymmärrän myös hieman lääkäreiden turhautumista siihen, että jokaiseen oireeseen koetetaan hakea selitystä matalasta ferritiinistä. Ja kun se S-ferrit ei ihan yksiselitteisesti kuitenkaan anna kuvaa kehon rautavarastoista ja niiden käytöstä. Samaan aikaan tiedän tapauksia, joissa todella matalalla ferritiiniarvolla ihmiset ovat päässeet rautainfuusioon ja aivan kuin heränneet henkiin uudelleen. Itsellä matala ferritiini selittäisi hyvin väsymystä sekä ajoittain vaivaavia lisälyötejä. 

Ferritiinin viitearvoistahan on ollut paljon keskustelua. Kaikki taidetaan olla yhtä mieltä siitä, että alle 10 on liian vähän, mutta joku 40 on jonkun mielestä ihan hyvä ja toiset sanovat, että alle 60 voi hyvin olla oireilua. Minulla arvo oli 39,2. Uskallan kyllä siis jälleen ottaa rautakuurin ja käydä tsekkailemassa arvoa vaikka puolen vuoden päästä uudelleen. 

3. D-vitamiini

Minä olen todella huono ottamaan itse D-vitamiinia ja pikkuisen hiinä ja hiinä, että muistan lapsillekaan vitskut antaa. Odotin siis mielenkiinnolla myös tätä tulosta. 

Tulos oli 91,4 nmol/L. D-vitamiinitasoa 75 nmol/l tai yli pidetään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltavana. Tilanne ei siis ole katastrofaalinen, mutta täytyy muistaa ne d-vitamiinit nappailla. 

4. Tyreotropiini

Kilpirauhasen toimintaa kuvaava arvo kiinnosti minua myös, koska samaan tapaan tämä voisi selittää sydämen oireilua, sekä hiustenlähtöä, väsymystä ja painon nousua. Oireet nyt eivät ole mitään massiivisia, mutta ainahan sitä miettii, josko irtonaisille asioille olisi joku yhteinen selittävä tekijä. 

Arvo oli 1,83 mlU/L, joten ihan viitearvojen sisällä mennään. Taitaa siis tuon viimeisen osalta ainakin olla katsominen vaan mutakakkujen ja suklaalevyjen määrään...

Näiden perusteella siis aloitan nyt rautakuurin sekä d-vitamiinin ottamisen. Katsotaan, josko näillä olisi vaikutusta yleiseen vireystilaan. Itsellä on sellainen fiilis, että varmasti tuo ferritiini saisi olla korkeampi. Katsotaan, mitä "tankkaus" tekee! 

Jos joku tuloksista mietityttää, niin Puhdin kautta on saatavilla myös lääkärin arvio tilanteesta. Minulla monosyytit olivat hieman koholla. Odotankin niihin vastausta, että tarvitseeko asiasta huolestua vai onko kyseessä normaali vaihtelu. Sairaanhoitajan arvion mukaan kaikella todennäköisyydellä on ihan normaalia vaihtelua, koska viitearvot on tosiaan vain viitearvoja. Hyvähän nuo silti on varmistaa. 

Käytkö sinä säännöllisesti tarkistamassa omia veriarvoja? 💞

Paljon onnea kuusivuotias esikoiseni!

Juurihan se oli se syksy, kun pitkän jahkailun jälkeen uskalsit syntyä tähän maailmaan. Ja sitten tuli ensimmäinen syntymäpäivä, jota seurasi toinen syntymäpäivä. Pian oli jo kolmannen ja neljännen aika. Viime vuonna juhlittiin viidettä ikävuotta. Blogi on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet sekä juhlat. Nyt oli meidän rakkaan kuusivuotisjuhlien aika!

Juuri sopivasti iso ja pieni kuusivuotias

Siitä asti, kun Nooa täytti kolme, olen ollut jatkuvasti sitä mieltä, että tämä (kulloinenkin) ikä on aivan ehdottomasti paras ikinä. Ja taas voin sanoa, että tämä kuusi on kyllä ihmisen elämässä aivan mahtava ikä. Saa olla vielä pieni eikä tarvitse kantaa liikaa vastuuta omista asioista. Kuitenkin saa olla päiväkodin isoin, ei tarvitse enää nukkua päiväkodissakaan päiväunia (ne on jo vuosia ollut Nooan inhokki) ja saa opetella ties mitä hienoja juttuja eskarissa. Meillä on tosi hyvä tuuri siinä, että Nooan eskariryhmässä on mielettömän ihanat aikuiset. Toisaalta nyt kun minulla on tosi pitkä työmatka, niin päiväkoti saisi olla vähän lähempänä. Myös kavereita Nooalla tuntuu ihan mukavasti olevan.

Jokainen äitihän sitä kehuu lapsensa olevan maailman ihanin ja fiksuin, mutta kun Nooa nyt vaan on!! Hän oppi lukemaan tässä juuri vielä viisivuotiaana ja kirjoittaakin melkoisen sujuvasti. Yhteen- ja vähennyslaskut sujuvat jopa kymmenaluetta vaihtaen. Kertolaskuistakin helpoimmat onnistuvat. Saanko muistuttaa, viisivuotiaana. 

Nooa rakastaa musiikkia ja osaa ulkoa kaikki Tuure Boeliuksen ja suurimman osan Antti Tuiskun biiseistä. Niin ja JVG:n. Ja Paula Vesalan. Eskarissa hän välillä harjoittelee pitkään eri biisien esityksiä kaverinsa kanssa ja sitten he esiintyvät muulle ryhmälle. Ai että, kun saisi olla kärpäsenä katossa.  

Synttäribileet kaikki sileeks 

Tänään me juhlittiin tätä ihanaa kuusivuotiasta kaksilla juhlilla. Ensin pöytään istuivat Nooan valitsemat ystävät. Muutamat kaverit eskarista ja loput tästä pihapiiristä. Voitte uskoa, että kun laitetaan 12 noin kuusivuotiasta (plus Luka) lasta yhteen, niin siitä syntyy aika paljon meteliä, tosi paljon naurua, oikein kovaäänistä laulua ja valtavasti iloa. Sen jälkeen illemmalla kahvittelemaan saapuivat läheiset aikuiset. Iltaa istuttiin vielä melkein kymmeneen asti, kun sain saman keittiön pöydän ääreen kaksi omaa rakasta ystävää.

Lahjaksi Nooa sai ison, kauan haaveilemansa Techic-legon (10+ ikäiselle tarkoitettu), Lasten Monopoli-pelin, Pikkiriikki-kirjan, uuden polkupyörän, Labyrinttipelin, lisää legoja ja vaikka mitä muita ihania paketteja.

Voi kunpa Nooa saisin aina pitää sinut niin lähellä, kuin nyt olet. Tämä hetki on meille niin hyvä, mutta välillä ajatuksiin hiipii ne samat pelot, kuin sinä päivänä, kun kuulin, että odotan poikavauvaa. Tulenko koskaan saamaan sen kanssa sellaista ihanaa yhteyttä aikuisena, kuin äidin ja tyttären välille helposti syntyy? En tietenkään voi sitä tietää, mutta toivon... ja ehkä myös uskon, että kyllä meillä säilyy aina jossain muodossa tämä taianomainen ihana yhteys, joka meillä tällä hetkellä on. Mikään ei kuulosta kauniimmalta kuin se, kun illalla sanot, että "sä oot mama vaan niin ihana". 

Onnea vielä kerran Nooa, olet aarre!