Pakko tulla tekemään lyhyt postaus, osittain siksi, että vertaistuki on paikallaan, osittain siksi, että haluan ajatella tulevani vuoden päästä lukemaan tätä ja toteamaan, että luojan kiitos nuo ajat on ohi. Nimittäin meille on varmaankin muuttanut vuosisadan uhma.

Tällä hetkellä meillä on pääosin kaksi eri skenaariota kotona. Joko pikkutuholainen huutaa tai sitten se on pahanteossa. Huuto tulee noin minuutin välein erilaisista asioita. Erilaisten asioiden listalla kärjessä sulkeutuva jääkaapin ovi, pyyntö olla syömättä roskia roskiksesta, toive olla vessassa purkamatta joka kerta paperirullaa lattialle, pöydällä kauemmaksi siirretty maljakko, syliin ottaminen, sukan jalkaan laittaminen... taisitte ymmärtää, että lista on pitkä. 

Mitä pikkutouhuliini sitten haluaa tehdä? No, etsiä sähköjohdot ja vetää ne seinästä, purkaa niistä harvoista avautuvista laatikoista ja kaapeista tavarat lattialle ja kuljetella ympäriinsä - ja kiipeillä. Uusimpana on keksitty, miten noustaan keittiössä tuolille ja siitähän on seisomaannousun kautta suora reitti pöydälle. Yksi ilta hän oli silmän välttäessä käynyt syömässä veljensä jugurtin. Maitojugurtin. Maitoallerginen touhuliini. 

Kertokaa mulle mitä minun pitäisi tehdä?

Olen oikeasti vähän pulassa, miten tällaista lasta kasvatetaan - tai edes jaksetaan päivästä toiseen? Isoveljellä oli vähän tämmöinen samanlainen vaihe tässä vuoden ja puolentoista vuoden välissä. Ainut vaan, että hän oli kuitenkin maailman varovaisin taapero. Ei siis koskaan olisi noussut tuolille auta armias. Ei edes uskaltanut varmaan astua kynnyksen yli ilman tukea. Hänestä ei siis koskaan tarvinnut siinä mielessä olla huolissaan. Pikkutuholaisesta sen sijaan tänään esimerkiksi nappasin kopin, kun hän oli konttausasennosta rahin päältä tulossa päälleen alas. Sain päästä ja olkapäästä kiinni ehkä kolme senttiä ennen maata. 

Siis enhän minä mitenkään voi toisen vieressä kulkea 24/7 - enhän? Ja ei kai huonekalujakaan voi tämän takia myydä tai lasta paketoida kuplamuoviin? Entä ne kuulosuojaimet itselle päähän? Miten paljon näitä jatkuvia kiukkuja pitäisi koettaa sanallistaa ja ymmärtää - missä vaiheessa voi vaan ignoorata ja antaa toisen parkua minuutin sitä, kun ei saanut vetää valurautapannua kaapista varpailleen? 

Voiko yksivuotiaalla jo olla uhma? 

Kertokaa parhaat vinkit, miten tällaisen lapsen kanssa eletään sovussa? :) 

ps. tietenkin rakastan tätä lapsukaista ja olen ihan varma, että tämäkin on vain vaihe. On vaan hemmetin rasittava vaihe :) 

Vauhtivekkuli 13kk - uusia taitoja pukkaa!

Ajatuksena oli kirjoittaa näitä kuukausikuulumisia vauvavuoden ajan, mutta jatkankin vähän pidempään, sillä onhan tämä noin vuoden ikä vauhdikasta kehityksen aikaa. Ihan hullua ajatella, että tasan vuosi sitten ihmeteltiin kuukauden ikäistä pikkuveljeä. 

Viikonloppu on ollut todellakin erilainen viikonloppu, sillä J pakkasi itsensä ja pojat autoon, ja hurautti mumman luo Alavudelle pariksi päiväksi. Olen saanut siis viettää aikaa kotona ihan rauhassa, siististä kodista nauttien ja hiljaisuutta ihmetellen. Kannan vähän huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän olen saanut aikaan, mutta koetan hokea itselleni, että lepääminen ja jouten olo on nyt ollutkin se tärkein asia. Kyllä tässä on taas touhuntäyteinen syksy edessä, että ehkä on ollut ihan hyvä vähän ladata akkuja. Sanotaan nyt suoraan, että olen pääasiassa nököttänyt sohvalla keksipaketin kanssa ja katsonut telkkaria. 

Juoksuaskeleita

Jos vielä kuukausi sitten ennätys oli 10 askelta ja nekin haparoiden, niin kyllä on 30 päivää tehnyt ihmeitä tälle taidolle. Nyt kävely on ehdottomasti se pääasiallinen liikkumismuoto ja Luka jaksaa kävellä jo pitkän aikaa kaatumatta. Ihan viime päivinä hän on oppinut myös nousemaan ylös ilman tukea, joten pienet muksahdukset ei menoa haittaa, poika on sekunnissa pystyssä taas. Nooan kanssa lempparileikki on juosta meidän alakertaa ympäri niin, että pojat menevät eri suuntiin ja aina kun kohtaavat, molemmat vaihtavat suuntaa. Tässä leikissä on nähty myös juoksuaskeleita, kun pitäisi saada kroppa kulkemaan kovempaa. Kaatuminenhan siinä käy, mutta ei menoa haittaa. 

Helteet ja nukkuminen

Tämä kesä on ollut lämpimin kesä kymmeniin vuosiin. Koko toukokuu oli jo hellettä ja nyt on pari viikkoa lämpötila ollut päivisin jopa 33 astetta! Sanomatta selvä, että meidän pieni kaksikerroksinen asunto muuttuu kiertoilmauuniksi. Etenkin yläkerrassa tulee todella kuuma. Tämä on vaikuttanut myös Lukan uniin ja kun hän välillä jo heräili enää vaan kerran yössä, on herätyksiä taas ollut enemmän. Aamut alkavat viideltä tai viimeistään kuudelta, joten päiväunia on edelleen kahdet. Mietin kyllä, että jos väen vängällä koettaisi vaihtaa yksiin uniin, että josko se pidentäisi yöunia tuosta 9-10 tunnista vaikka 11 tuntiin? Tai edes aina se 10 tuntia. 

Syömisen vaikeudet lääkärin näkökulmasta

Lukalla oli muutama viikko sitten korvien jälkitarkastus, jossa J käytti Lukaa. Pyysin häntä samalla kysymään lääkäriltä siitä, voisiko Lukalla olla jotain fysiologista, mikä tekisi syömisestä niin vaikeaa. Lääkäri kurkisti Nasun kurkkuun ja totesi, että hänellä on vähän kapea leuka ja sen takia hieman ahdas kurkku. Tämä siis selittää sitä, miksi tyyppi esimerkiksi niin ärsyttävästi sylkee ruokaa helposti suusta ulos. Kuulema "vika" korjaantuu tässä vuoden sisällä kun poika kasvaa ja sitä myötä kaikki kurkun alueellakin kasvaa. 

Nyt onkin sitten menty ihan sileillä soseilla ja siinä ohessa sormiruokailua sen verran, mitä poika itse haluaa. Varmaan johtuu osaksi helteistä, mutta eipä syöminen kovin menestyksekästä ole ollut. Yksi poikkeus nähtiin ja se tännekin kirjattakoon ylös. J teki thaimaalais-henkistä kana-nuudeli-keittoa ja nuo nuudelit olivat Lukan ihan suosikki! Hellepäivänä hieman suolainen ja mausteinen nuudeli ilmeisesti maistui ja meillä nähtiin ensimmäistä kertaa koskaan se, että ruokaa otetaan pienen linnunannoksen jälkeen vielä lisää. 

Jokellus ja puheen ymmärrys

Puheen ymmärtämisessä on myös otettu askeleita tässä kuukauden aikana. Luka osaa joka kerta näyttää, missä on varpaat. Usein myös näyttää missä on pää ja missä suu. Katseella hakee Nooan, kukan, lampun ja kerran on tuonut nallen, kun sitä häneltä on pyytänyt. Myös "ota tutti pois" menee selvästi ymmärrykseen ja lisäksi jos häntä ei huvita tuttia ottaa pois (no, koska nyt huvittaisi!) hän pyörittää päätään. Ihania edistysaskelia!

Jokellus on vielä samanlaista, kuin kuukausi sittenkin. Hän hokee aika usein minut nähdessään mama tai mamma, mutta toisaalta hokee samaa paljon muutenkin, joten en ihan tiedä, ymmärtääkö hän maman olevan äiti. Siis tämähän on aika hassu tilanne, kun Nooa silloin vuosi sitten alkoi kutsua äitiä mamaksi ja isää papaksi, niin nehän se Luka nyt sitten on oppinut, koska emme itsekään oikein osaa enää käyttää sanoja äiti ja isi. No, onhan mama ja papa silleen helpot sanoa :) 

Tällainen vuoden ja kuukauden ikäinen poika täällä meillä! 

Tästä vaan kohti sitä 1,5 vuoden rajapyykkiä. Jotenkin muistan Nooan kohdalta kaksi vaihetta, joissa selkeästi elämä "helpottui" tai jotenkin muuttui paljon hauskemmaksi. Puolitoista ja kolme vuotta. Ehkä eniten odotan sitä kommunikoinnin laskeutumista Lukan ja muiden ihmisten välille. Puhe tuo niin paljon sisältöä yhdessä olemiseen ja myös lapsen turhautumiset alkaa helpottaa, kun saa ilmaistua itseään. Uhman myötä sitä ilmaisua sitten onkin reilusti luvassa :) 

Mukavaa kesäistä sunnuntai-iltaa ja uutta aurinkoista viikkoa! 💛

Yksivuotisneuvolan kuulumiset

Moikka! Täällä tultiin aivan juuri Lukan yksivuotisneuvolasta. Oli mukava käydä pitkästä aikaa Evan juttusilla ja tietenkin nähdä miten muru on kasvanut ja kehittynyt. Noin niinkuin virallisen mittapuun mukaan. 

Taidot ja vierastaminen

Luka liikkuu pääasiassa kontaten, mutta seisoo myös lyhyitä aikoja ilman tukea ja ottaa muutamia askelia ilman tukea. Liikkuminen on siis oikein hyvissä kantimissa. Odotin mielenkiinnolla päästä kysymään kielellisestä kehityksestä, kun jotenkin poika tuntuu minun mielestäni tulevan vähän perässä siinä. Kuitenkin meille vakuuteltiin, että riittää, kun yksivuotiaana on tavujokellusta ja ymmärtää edes jonkin verran puhetta. Sitten puolitoistavuotiaana pitäisi tulla noin kymmenen sanaa. Pinsettiote sujui mainiosti. 

Toinen kysymykseni koski vierastamista. Luka kun ei vierasta lainkaan. Ehkä vähän pidempään katsoo uusia ihmisiä tai vieraamman sylissä istuu vaisumpana, mutta ihan oikeasti.. siis kyllä kirjoitin juuri, että vieraamman sylissä istuu vaisumpana, kun toiset vauvat alkavat parkumaan heti jos vieras katsoo päin! Myöskään mitään eroahdistusta ei tunnu olevan. Voin mennä yksin vessaan ovi kiinni tai lähteä ulos. Olla poissa pari päivää jopa. Ei mitään erityistä reaktiota. Niin kummalliselta kuin tämä tuntuukin, Eva sanoi, että jotkut lapset vaan reagoivat tosi lievästi, eikä se silti tarkoita, että kiintymyssuhteessa olisi mitään pielessä. Näin siis koetamme uskoa. 

Paino ja pituus

Painoa meidän yksivuotiaalla on 10 630g. Tämä on puoli kiloa lisää tammikuun lopussa mitattuun. Pikkuisen on tultu käyrällä siis alaspäin, mutta ihan normaalia, kun menovaihde on löytynyt ja vauvanpyöreys alkaa häipymään. Nopsu painoi saman ikäisenä 10,5kg. 

Pituutta ukkelilla on 77,5cm eli sitä on tullut tammikuusta 4cm lisää. Pituus kulkee tosi nätisti keskikäyrällä. Nopsu oli tuossa iässä sentin lyhyempi, hän kasvaakin tasaisesti -1 käyrällä. Voi siis olla, että Lukasta tulee aikuisena hieman pidempi. Ehkä. Tätä ei uskalla kyllä isoveljelle ääneen sanoa. 

Rokotukset

Viimeisenä tuli se ikävin vaihe, eli kolme rokotusta. Koska meillä oli Nopsu mukana, niin rokotusten ajaksi me mentiin sen kanssa odotustilaan. Ettei veljen tarvitse katsella parkuvaa pikkuveljeä. Rokotukset meni ihan hyvin, mutta voi mikä reppana oli tämä vaipassa oleva pieni apina, joka kirjaimellisesti tarrasi minuun kiinni, kun mentiin huoneeseen takaisin. Ei ole koskaan ollut tämmöistä äitiin turvautumista ja pidinkin poikaa sylissä tiukasti ihan niin kauan, kuin hän vain halusi olla. Tyyppi heitti kuulema todella tuimaa katsetta isukin suuntaan, että mitä *** sä oikein annoit mulle tehdä :D 

Nyt vaan toivotaan, ettei rokotuksista tule kummempaa. Siellä kun on se kuumottava MPR myös nyt annettu. Olen kuitenkin optimistinen, sillä aiemmista rokotuksista ei ole tullut mitään, enkä muista, että Nopsullekaan olisi koskaan mitään dramaattista tullut. Ensi viikon Tampereen reissukin osuu hauskasti tuohon väliin siten, että kahden ekan rokotuksen mahdolliset reaktiot tulee jo tähän viikonloppuun ja MPR-reaktiot vasta noin viikon päästä. 

Seuraavan kerran neuvolaan mennään syksyllä Nopsun viisivuotistarkistuksen parissa ja sitten Lukan kanssa 1,5v-käynnille juuri ennen joulua. 

Nyt pikkuinen reipas nukkuu päikkäreitään ja meillä muilla olisi luvassa siivousta!

Mukavaa viikonloppua kaikille! 💟

Vauvavuosi takana - Luka 1v.

Onnea rakas Luka, meidän mahtava yksivuotias! Tänään tuli virallisesti kokonainen vuosi elämää täyteen, juhlat me järjestettiin jo sunnuntaina. Oli niin ihanat juhlat, että hyvä mieli jatkui pitkään kemujen jälkeenkin. Koska noita sukulaisia ei lähettyvillä asu, niin ystävien osallistuminen meidän elämään on kultaakin arvokkaampaa. 

Tuoreen yksivuotiaan taidot

Vuoden ikäinen Luka on kova touhuamaan. Leluilla leikkiminen on suhteellisen vähäistä, sen sijaan sohvalta vedetään kaikki alas, keittiön laatikot tyhjennetään ja kaikki on potentiaalista kiipeilytelinettä. Leikkipuistossa Luka kiipesi ihan itse sellaiseen pieneen kiipeilytelineeseen ja laski liukumäen alas. Toki olin koko ajan siinä varmistamassa, mutta valtava ero Nopsuun, sillä hän oli varmasti kolmevuotias, kun uskalsi tehdä saman. Nyt ymmärrän, miten helppoa on sellaisen varovaisen lapsen kanssa. 

Luka osaa seisoa jonkin aikaa ilman tukea ja ottaa muutamia askelia. Ennätys on kymmenen askelta. Konttaaminen on kuitenkin vielä se paras ja nopein tapa päästä paikasta toiseen. 

Kielellinen kehitys etenee omaa vauhtiaan. Jokelluksessa on pitkään ollut vallalla "oho/ohoh/ohhoh" sekä "täätäätää". Nyt ihan toissapäivänä hänelle tuli jokellusvarastoon myös PÄÄPÄÄPÄÄ sekä BÄÄBÄÄ ja satunnainen MÄMMÄMMÄÄ. Nämä isoilla kirjaimilla, koska etenkin tuo pääpääpää pitää kailottaa ihan kamalan kovaan ääneen. Etenkin viiden aikaan aamulla, kun pätkä päättää herätä. Katseella hän osa satunnaisesti hakea lampun ja kukan. 

Tosi näppärästi Luka laittaa jo palikkaa sellaiseen palikkarasiaan ja pinoaa kahta palikkaa päällekäin. Hän myös rakastaa rasioita ja niiden kansia. Pisimmät yksin leikit on nähtykin siinä, kun hän koettaa laittaa kantta rasiaan. 

Syömisen ja nukkumisen vaikeus

Viimeaikoina suurimmat vaikeudet on koettu ruuan ja unen saralla. Ehkä nämä asiat myös tuntuvat vanhemmista ärsyttävimmiltä, koska tietenkin sitä haluaa, että oma rakas söisi hyvin ja nukkuisi. Yöunet Lukalla on noin 20 - 05. Satunnaisesti nukkuu jopa kuuteen. Yöllä heräillään jonkin verran. Tästä johtuen päiväunia on ollut vielä kahdet. Helteillä päiväunet jäivät alle tuntiin, mutta nyt viileämmässä kelissä tyyppi on nukkunut kahden tunnin päikkäreitä! Nukkuu siis aina ulkona rattaissa. 

Syömisestä kirjoitinkin ihan oman postauksen viime viikolla. Tuosta on nyt mielestäni vähän tultu parempaan suuntaan. Olen myös itse hirveästi tsempannut, etten tuputa ruokaa ja koetan pitää ruokailuhetken rentona ja positiivisena. Ajattelen mielessäni, että jokainen lusikallinen on hyvä ja edistystä. Paljon auttaa myös se, että antaa Lukalle omaan käteen pienen lusikan, jolla hän saa syödä (lue: sotkea niin pirhanan paljon, kuin vain ehtii) samaan aikaan, kun häntä syötetään. 

Maidon kohdalla me aletaan nyt totutella pois Nutrilon Peptistä ja testaillaan kaupan kauramaitoa. Olisi ihan kiva, kun ei enää tarvitsisi hakea maitoa apteekista. Muutenkin nyt vuoden ikäiselle tietysti voi alkaa antamaan ainakin osaa koko perheen ruuista, mikä on mahtava juttu. 

Ei enää koskaan vauvaa

On varmasti jo tullut selväksi, että meidän perhe on tällaisenaan kokonainen ja meille ei enää tule lisää lapsia. Siispä nyt kun teoriassa Lukastakin on tullut taapero, ei meillä enää ole vauvaa eikä tule. Silläkin riskillä, että kerään jonkun silmissä huono-äiti-pisteitä, sanon, että olen tästä asiasta tosi tyytyväinen. Osaksi ehkä siksi, että koen pientä painetta siitä, miten "yksin" olemme ja tietenkin arki helpottuu sitä myötä, mitä isommaksi pojat tulevat. Esimerkiksi hätätilanteessa on jo paljon helpompi jättää pojat vaikka naapuriin, kun hoidettavana ei ole ihan pieni vauva. Ja vaikka nyt ei hätä olisikaan, olisi esimerkiksi ihana vaikka käydä kahdestaan lounaalla joku kerta tuon miehen kanssa! 

Olen luonteeltani vähän sellainen, etten kovin hyvin kestä epätietoisuutta ja haluaisin kaikelle syyn ja selkeät toimintaohjeet. Siispä minulle sopii paljon paremmin arki hieman isomman lapsen kanssa. Vauvan kohdalla kun se on aina sellaista arvailua, että mikähän nyt on vinossa ja mitähän nyt pitäisi tehdä? Olisiko pitänyt tehdä jotain? Tajuta jotain? 

Niin suuri kiitollisuus näistä kahdesta pojasta. On tosi ihana tietää, että heillä on koko elämän ajan (toivottavasti) toisensa. Tukena hankalissa paikoissa, jakamaan ilot ja surut - ja sittenkin joskus olemaan toisilleen olemassa, kun meitä vanhempia ei enää ole. Lämmittää niin kovasti nähdä, miten molemmat pojat ovat toisilleen koko ajan enemmän ja enemmän tärkeitä. Ja alkavat osata sitä ilmaistakin. Tosin ärsyttävintä on, kun Nooa haluaisi usein halata Lukaa ja tykkääkö vauvat halauksista? Ei. Selitä siinä sitten päivittäin isommalle, että kyllä vauva sinua rakastaa ja se isona tykkää tosi paljon haleista, mut nyt vielä se ei oikein ymmärrä ja osaa... 

Me pakataan kuulkaa nyt auto ja suunnataan kohti Joensuuta. Siellä odottaa äiti ja sisko. Oma mieli on vähän surullinen, kun äidillä on terveyden kanssa niin suuria haasteita. Toivon kovasti, että meidän käynti toisi ainakin mielelle piristystä. Ja siskoa on tietenkin ihana nähdä! Hän on niin rakas, kun jaksaa lähes loputtomiin aina leikkiä Nooan ja Lukan kanssa. Maailman paras sisko, josta tulee kyllä aikanaan ihan täydellinen äiti. Koska sitähän me kaikki äidit olemme, täydellisiä :) 

Ihanaa juhannusta kaikille!

Toivottavasti sinulla on joku mukava ihminen, jonka kanssa sitä viettää. Ja jos ei ole, niin ota aikaa itsesi hemmotteluun parhain mahdollisin keinoin. Saunaa, hyvää ruokaa, ulkoilmaa ja lepoa 🎀

Mikä avuksi, kun lapsi ei syö?

Tänään minulla taas meinasi mennä hermot. Laitan sosetta lautaselle ruoka-aikaan ja alan syöttämään vauvaa. Lusikka on vihollinen. Se täytyy heittää mahdollisimman pian pois äidin kädestä ja sotkea ruoka pitkin pöytää. Lautasen olisi hyvä päätyä lattialle. Okei, entäs sormiruokailu? Entäs jos vauvalle antaa lusikan? Entä jos sen antaa sotkea, entä jos samalla laulaa, leikittää, jodlaa? 

Mitä jää äidille tehtäväksi, kun vauva ei tykkää syödä? 

Muistan kipeän hyvin tämän saman esikoisen vauva- ja taaperoajalta. Sen, kun viisi kertaa päivässä koetat keksiä ravinteikasta ja maistuvaa ruokaa, jonka lapsi kerta toisensa jälkeen tyrmää. Ei maistu. Isomman pojan kanssa jossain reilun vuoden tietämillä paino jopa lähti laskuun, koska ruoka vain ei maistunut. Se äidin tuska, minkä ainakin minä koen, kun lapsi ei syö. Monet muut raivarit ja kitinät on helpompi kestää, kuin se, että toinen ei syö. En ihan ymmärrä, miksi asia ottaa jotenkin niin kovasti hermoon - siinä täytyy olla kysymys jotenkin rakkaimman hengissäpitämisestä. Että jotenkin tulee sellainen alkukantainen huoli, että tämä lapsi ei selviä, jos se ei syö. Vaikka onneksi se nyt ei ihan näin suoraviivaista ole. Vähintäänkin asia turhauttaa.

Anteeksi, siis kuka söi ja minkä verran? 

Vanhemman pojan kohdalla saimme lääkäriltä lähetteen syömishäiriöklinikalle, jossa ensialkuun olisi videoitu pojan ruokailutilannetta ja tutkittu sitä, mistä vastahakoisuus syömiselle johtuu. No, elämä hoiti tämän homman sillä tavalla, että päivähoito alkoi. "Söi kaksi lautasellista", todettiin kerta toisensa jälkeen tarhapäivän päätteeksi ja joka kerta minä varmistelin, puhutaanko varmasti oikeasta lapsesta. Siis käsittämätöntä! Söi. Söi lautasen tyhjäksi. Söi vielä lisää!? En vielä tähänkään päivään mennessä tiedä tarkasti mistä oli kyse, ehkä ryhmäpaine, mutta päiväkodissa tämä poika oppi syömään. Vielä neljävuotiaaksi hän oli todella huono syömään kotona ja kaikki leikit, lahjonnat ja konstit olivat käytössä. Nyt lähempänä viittä ikävuotta hän syö ihan ok sekä hoidossa että kotona. 

Parahiksi niin, että pienempi voikin aloittaa saman rumban. 

Pikkuveli ei ole ehkä yhtä mahdottoman vaikea tapaus, sillä hänelle maistuu kuitenkin makeat syömiset. Banaani, hedelmäsoseet, marjat ja marja-banaani-kaurajugurtti. Myös itse syödyt leivänmurut menevät. Maidon hän aina juo hyvin. Suolaisten ruokien kanssa joudun kuitenkin itse käymään samoja tunteita läpi, kuin Nopsunkin kanssa. Mitä minä teen väärin? Missä vaiheessa tein jotain väärin, että tämä syöminen on taas näin vaikeaa? Nasuhan söi silloin 4-5kk iässä tosi hyvin. Avasi suunsa, kun lusikka lähestyi. Ai että, saisipa kokea sellaisen taas! 

Sormiruokailu pelastukseksi? 

Olen kokeillut sormiruokailua ja se toimii ehkä hivenen paremmin. Etenkin jos kyseessä on bataatti, banaani tai muut makeampi. Kanavartaat ja kalapihvit syljetään suusta pois. Ja jessus millainen sotku tuosta tulee. Ruoka hierotaan naamaan, levitetään pöydälle, pudotellaan lattialle ja kuorrutetaan sekä tuoli että paita syötävällä. Suuhun päätyy pieni osa ja siitäkin puolet mukelletaan takaisin käteen - pöytään levitettäväksi. 

Juuri tällä hetkellä huonoa syömistä selittää varmasti korvatulehdus ja pian esiin tuleva toinen ylähammas. Silti nämäkin asiat tiedostaen, tänään meinasi itsellä pipo kovasti kiristyä, kun sekä ruoka että äiti miellettiin lounaalla pahimmiksi vihollisiksi. Myönnän, että kävin vessassa vähän rauhoittumassa, että kiukuttelisi vauvalle. Ei vauva sitä tietenkään tahallaan tee, ei tietenkään! Mutta olepa siinä äitinä - viisi kertaa päivässä saman tilanteen äärellä. 

Luon toiveikkaan katseeni vuodenvaihteeseen, kun Nasukin menee hoitoon. Jospa siellä sitten. 

Luulen, että olen jo melko monet taikatemput näiden viiden vuoden aikana kokeillut, mutta kerro silti, jos sinulla on takataskussa joku ässä, jolla vauvan/taaperon saisi syömään! 

Hoitolaukkurakkaus ja suosikit miniretkille

* Yhteistyössä Babyshop.com

Kotona lasten kanssa oleminen on etuoikeus. Etuoikeus, joka voi saada myös seinät kaatumaan päälle, kun arki pyörii samojen lelujen, vaipanvaihtojen ja kitinöiden ympärillä. Minulle on ollut molempien lasten kohdalla itsestäänselvää, että kotiin ei linnoituta koko päiväksi muutoin, kuin kipeänä ollessa. Lyhytkin retki lähistölle piristää kovasti. Pääsee vähän ihmisten ilmoille, lapset tykkäävät uusista maisemista ja pienimmälle tulee tietenkin bussissa helposti uni. 

Me ollaan tämän kevään aikana tehty useampia pieniä retkiä ja ajattelin jakaa teille pari kivaa vinkkiä lähiseudun suosikkipaikkoihin. Edellytys reissun hyvälle onnistumiselle on valmistelu ja kevyt välineurheilu. Olen jo aiemminkin puhunut siitä, että jos johonkin vauvavuoden aikana kannattaa panostaa, niin rattaat. Jos ne ovat samalla tavalla päivittäin tuntitolkulla käytössä, voi hyvin maksaa useammat sataset. Toinen vähintään yhtä olennainen on hoitolaukku. 

Äitielämän kulmakivi - toimiva hoitolaukku

Oli kulkuväline mikä tahansa, en tiedä, voiko kukaan vauvan äiti pärjätä ilman hoitolaukkua? Tuo maagisesti kaiken tarpeellisen sisäänsä syövä kapistus, joka silti pitää jokaisen vaipan ja lusikan hyvin organisoituna. Eikä hoitolaukku pelkästään vauvojen äitien etuoikeus ole. Meillä oli hoitolaukku Nooalle käytössä ihan siihen asti, kun Luka syntyi. Ei tietenkään päivittäin, mutta kun teimme retkiä tai lähdimme pidemmälle matkalle, sai hoitolaukkuun kätevästi varavaatetta, eväitä, nenäliinoja ja pientä tekemistä. Etenkin lentokoneessa hoitolaukku on kätevä, kun sieltä löytää tarvitsemansa nopeasti, eikä tarvitse ahtaissa tiloissa kääntää koko laukkua ympäri. 

Sain viime viikolla paketin, joka sisälsi upouuden hoitolaukun. Ja nyt seuraa vaikea osuus; miten kertoa ihastuksestani hillitysti, kun olen vaan niin fiiliksissä tästä uudesta Babymelin laukusta! Siis katsokaa nyt ensin minkä näköinen se on. Tätä kehtaa helposti kantaa olalla ja muutama kaveri on jo kommentoinut, että tuotahan voisi hyvin käyttää ihan muutenkin laukkuna. Taskuja on runsaasti, kuten kuuluukin. Päällipuolella löytyy jopa kosteuspyyhkeille oma tasku, josta ne saa kätevästi käyttöön ilman edes paketin avaamista! 

Omille tavaroille, kuten lompakolle, puhelimelle ja avaimille löytyy tilava vetoketjutasku. Laukun sisällä on runsaasti tilaa, paljon enemmän, kuin vanhassa laukussani. Siellä on myös pullolle tasku, jossa pullon sisältö pysyy kylmänä tai lämpimänä jopa neljä tuntia. Mukana tulee hoitoalusta, joka on konepestävä. Itse laukun voi pyyhkiä puhtaaksi. 

Kantomahdollisuuksia on kaksi ja olkahihnasta saa kätevästi tarrakiinnityksellä laukun rattaiden työntoaisaan kiinni. Tässä muuten kannattaa varmistaa, etteivät rattaat kippaa, jos laittaa hyvin painavan hoitolaukun roikkumaan. Riippuu vähän mallista, mutta ainakin meillä jos aisasta roikkuu jo seisomalauta, niin täyttä hoitolaukkua ei siihen enää uskalla nostaa. Silloin se kulkee rattaiden alakorissa.

Samassa paketissa saapui myös uusi "stroller organizer" eli tuo pussukka työntöaisaan. Kätevyyshankinta tämäkin. Minulla on tässä aina kaikki omat tavarat ja yleensä myös vesipullo. Tämä Tinkafun organizer on sen verran tilava, että sinne menee hyvin myös nenäliinoja, koko jengin aurinkolasit ja pieni purkki aurinkorasvaa. Vetoketju pitää kamat kyydissä ja kenties lompakon vähän paremmin piilossa. 

Suosikini (puoli)päiväretkiin pääkaupunkiseudulle

Ja tässä vielä ne menovinkkini, kun tarkoituksena on viihtyä muutama tunti lapsen tai lasten kanssa. Meillä menossa mukana siis nämä neljävee ja alleyksvee, mutta kohteet sopivat hyvin isommille myös. Nämä kaikki ovat sisäkohteita, joten tästä ideoita kenties tuleviin sadepäiviin ja syksymmällekin. 

1. Pointin ja Kallion kirjastot

Pääkaupunkiseudulla on paljon kivoja kirjastoja, joissa on otettu lapset hyvin huomioon. Kovat pisteet nappaa Kartanonkoskella sijaitseva Pointin kirjasto. Etenkin taaperoystävällisyydessä. Sinne on juuri rakennettu erillinen taaperoaitaus, jonne konttaajan voi hyvin mielin laittaa viihtymään. Mikrossa voi lämmittää ruokaa ja henkilökunta tuli kerran kertomaan, että meidän kirjastossa lapsia ei tarvitse hyssytellä, lasten äänet ovat meille tervetulleita. 

Toinen lapsiystävällinen kirjasto on Kallion kirjasto. Tuo kaunis rakennus on näkemisen arvoinen jo sellaisenaankin. Lapsille on ihania pieniä "koppeja", jonne voi mennä kirjojen ja pehmolelujen kanssa viettämään aikaa. Tämä kirjasto ehkä enemmän leikki-ikäisille ja koululaisille, kuin ihan taaperoille. 

2. Itiksen Leikkiasema

Itäkeskuksen Itis-kauppakeskuksessa on toisessa kerroksessa oikein kiva leikkipaikka, jonne voi mennä itse lasten kanssa tai tiettyinä aikoina viedä myös lapsen sinne lapsiparkkiin. Tykkään, että leikkipaikassa on erikseen ihan pienten puoli ja sitten vähän isompien alue. Ja että pienten puolelta näkee isompien alueelle. Näin leikit onnistuu hyvin myös kahden eri ikäisen lapsen kanssa. Pisteet maksuttomuudesta!

3. Ratikkamuseo

Lisää maksutonta hupia tarjoaa Ratikkamuseo Töölössä. Nähtävillä on vanhoja ratikoita monilta eri vuosikymmeniltä ja osan kyytiin pääsee kiipeämäänkin. Neljävuotiaan aivan suosikkipaikka. Jos sattuu itsekin pitämään ratikoista ja etenkin niiden historiasta (kuten minä), on tämä paikka ehdoton käyntikohde Helsingissä. Bussilla pääsee mukavasti lähelle Mannerheimintietä pitkin. Ja niin, ratikalla tietysti myös. 

4. Ilmailumuseo

Lentokentän lähellä sijaitsee Ilmailumuseo, jossa on nähtävänä vanhoja lentokoneita. Nyt on pakko kertoa, että etukäteen asiaan perehtymättömänä hämmästyin ensimmäistä hallia tosi paljon, koska siellä oli vain sotakoneita, pommeja ja muuta sotaan liittyvää. Kiitin onneamme, ettei Nopsu vielä tajunnut kysellä sen enempää. Hänelle riitti pahasti pommitetun koneen rungon selitykseksi se, että kyseessä on tosi vanha kone, joka on mennyt jo pahasti rikki, eikä sillä voi enää lentää. En kokenut vielä tarpeelliseksi puhua hänelle sodasta, varsinkin kun kysymykset eivät olisi koskaan loppuneet. 

Toinen halli onneksi tarjosi siviili-ilmailun historiaa ja parasta oli, kun yhteen vanhaan isoon lentokoneeseen pääsi myös sisälle. Tässä museossa riittää tutkittavaa aikuisellekin ja etenkin jos sotahistoria kiinnostaa, niin siihen saa varmasti myös nähtävää. Meillä kysellään usein, että koska mennään uudelleen. Pääsymaksu Ilmailumuseoon on 10 euroa aikuiselta ja alle seitsemän vuotiaat menevät ilmaiseksi 

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä. Ja todellakin sydämellinen suosittelu tähän Babyshop.comista saatavaan hoitolaukkuun. Ihan täydet kymmenen pistettä. Olen varma, että tämä tulee olemaan meillä vielä seuraavat viisi vuotta ainakin käytössä. Ehkä senkin jälkeen itsellä vaikkapa treenikassina. 

Mukavia isompia ja pienempiä kesäretkiä kaikille! 💙

Kesämies 11kk

Vauvavuosi vetelee todellakin viimeisiään. Enää ei ole edessä yksiäkään "kuukausijuhlia" vaan seuraavan kerran juhlitaan jo vuoden ikäistä Lukaa. Minun hyvä ystävä sai maanantaina vauvan ja tuntuu ihan käsittämättömältä, että vielä vuosi sitten Luka oli pienenä myttynä minun masussani. Nyt kun tämä poika jo liikkuu kovaa vauhtia, papattaa omalla kielellään ja oma tahto on kova. 

Vauvanpyöreys on selvästi vähentynyt ja jätkä onkin pelkkää lihasta koko kymmenen kiloa. Kun hän päättää, että peppua ei nyt pestä tai housuja ei jalkaan laiteta, on siinä aikuisella ihan tekemistä, että saa pidettyä pojan putoamatta sylissä. Voimaa ja tahtoa, niitä on täynnä tämä pieni pakkaus! 

Luka konttaa kovaa vauhtia ja nousee sekunnissa seisomaan tukea vasten. Ihan hiljattain hän on myös alkanut työntämään kävelykärryä ja jaksaa jo pidemmän matkaa kävellä sen kanssa. Tai niin, että häntä pidetään käsistä kiinni. Vaikka sanojen ymmärtäminen on vielä vähäistä, hän ymmärtää, jos sanotaan, että "näytä miten Luka seisoo". Silloin poika päästää käsillään irti tuesta ja seisoo maailman ylpeimpänä useampia sekunteja. Joskus jos hänellä sattuu menemään hermot ja tulee huutoitku, hän saattaa seisoa varmaan puoli minuuttia paikallaan parkumassa - pitämättä mistään kiinni :) Ei tätä nyt usein käy, mutta pari kertaa on huvittuneena katsottu vieressä ennen kuin napattu syliin. 

Viimeksi harmittelin sitä, miten vaikeaa pojan syöttäminen on. Se on nyt kyllä hieman helpottunut. Kaksi hammasta nököttää edelleen suussa ja niillä hän raastaa porkkanaa ja mutustaa mitä tahansa, mitä vain itse saa syödä. Itse syöminen on parasta. Pehmeän leivän muruset ja banaani on ihan herkkua. Ja mansikka. Ja appelsiini. 

Vielä syömisestä puheenollen... MILLOIN tämä kaiken suuhun tunkeminen helpottaa? Pihalla ollessa saan aina välillä vaan tyhjentää hänen suunsa kivistä - ainoastaan, jotta hän voi tehdä uuden kivilajitelman sinne ikenien ja kielen väliin. Muistan, että Nopsu kerran saman ikäisenä maistoi hiekkaa ja se kokeilu jäi siihen, koska ei pitänyt kokemastaan. Huokaus... 

Öisin Luka pitää jonkin verran meteliä ja välillä itkeskelee, mutta joskus nukkuu viiteen asti suht heräilemättäkin. Aamulla herätys on aina viimeistään kuudelta. Päivällä tyyppi nukkuu kahdet päiväunet, ekat alkaen 9 - 9:30 (riippuu vähän millainen yö takana) ja unta riittää 1-2h. Toiset päiväunet alkaa 14 tai 14:30, silloin nukutaan yleensä tunti. Illalla unille pikkuisen ennen kahdeksaa. Yleensä siis jos jompi kumpi on yksin kotona, niin nukuttaminen tapahtuu näin. Iltapalat molemmille 19 - 19:30 välissä. Nopsun hampaidenpesu alhaalla ja molemmille yöpuvut päälle. Nooa jää alas katsomaan valitsemaansa piirrettyä sen aikaa, että käyn nukuttamassa Lukan. Siihen menee mitä vaan 10min ja tunnin väliltä. Jos aikaa alkaa mennä yli puoli tuntia, jätän Lukan hetkeksi yksin ja käyn Nooan ylös, kerron sille jonkun minitarinan ja peittelen nukkumaan. Palaan nukuttamaan Lukaa ja jos nukahtaa pian, menen vielä Nooan luo hetkeksi. Voilà! 

Verbaalinen kehitys itsestä tuntuu, että Lukalla on vielä tosi vaiheessa. Mutta niin kai se saa ollakin. Hän ölisee omia juttujaan ja jokeltaa jotain täätäätää bääbääbää ätätätä. Hän ymmärtää, ainakin tuon seisomisen sanan sekä sanan maito. Katseella osaa satunnaisesti hakea lampun, mutta esim. äitiä tai isiä ei hae katseella tai niitä mitenkään koeta itse sanoa. Ajattelin vuosineuvolassa kysyä tästä, että missä vaiheessa niitä sanatapailuita pitikään tulla - tuntuu, että Nopsu tässä kohtaa jo ainakin sitä äitiä jollain tapaa sanoi. 

Näin meillä mennään kohti yksivuotisjuhlia!

Muistatko vielä edelliset kuukaudet? 

￫ Touhukas Luka jo 10 kuukautta

￫ Hampaaton hurjimus - Luka 9kk
￫ Luka 8kk - se jokeltaa ja liikkuu!

ps. kuvat on kaikki jotenkin harmillisen epätarkkoja! En tiedä mistä se johtuu, mutta pirulainen kun inhoan epätarkkoja kuvia!! Mrr.. :) 

Odottamani uutuus: ACO:n lastensarja

Olenkohan koskaan kertonut teille ihottumataustastani? Sain heti syntymälahjaksi atooppisen ihon ja kasan allergioita. Vauvana nukuin tosi huonosti, sillä minulla oli paljon ihottumia joka puolella. Olenkin imenyt itseeni varmasti litroittain hydrokortisonivoiteita jo ennen kouluikää. Lapsena muistan ajatelleeni, että onpa hassua, jos jollain on kaksi ihan sileää pikkusormea, olin niin tottunut itselläni yhden sormen oleman ihottumien karhentama.

Lukioiässä kärsin silmänympärysihottumista, jotka edelleen satunnaisesti vaivaavat. Nykyisin eniten atopia näkyy käsissäni, jotka näin kotona ollessa joutuvat vesihanan alle yli kymmenen kertaa päivässä - eivätkä erityisesti pidä siitä.

Nopsulla on aina ollut ihan mielettömän hyvä iho. Jos hikinäppyjä ei lasketa, niin hänen ihonsa on edelleen kuin vauvan peppu. Ja vauvan pepusta puheen ollen, Luka onkin sitten vähän enemmän samaa maata, kuin minä. Hänellä on ollut paljon pepun punotusta ja kuten ehkä jostain kuvista olette huomanneetkin, kasvoissa on punaisia läikkiä etenkin poskissa. Otsakin oli kauan huonossa kunnossa. Ja jalat. Niin ja peukalot.

Hoidamme Lukan ihoa säännöllisesti kortisonivoiteella, joka tepsiikin ihottumiin hyvin. Ainut vain, että heti muutaman päivän tauon jälkeen ihottumat palaavat. Ja siis vasta eilen kirkas (syyllisyyden) lamppu syttyi pääni päällä. Tajusin, että olen laiminlyönyt ihon hoitoa noiden kortisonikuurien välillä. No, ehkä se on ollut tavallaan helppo kaiken tohinan keskellä unohtaa rasvata näennäisesti hyväkuntoista ihoa.

Pääsin ilokseni osallistumaan viime viikon perjantaina (tämä olikin raskaan viikon kivoin juttu) ACO-ihonhoitotuotesarjan Minicare-uutuuksiin, jotka ovat erityisesti lapsille ja vauvoille suunniteltuja kuivan ja herkän ihon tuotteita. ACO on oma suosikkini ihonhoitoon tällä hetkellä. Atopiaan taipuvainen ihoni ei mitä tahansa tuotesarjaa hyväksy, mutta ACO:lle se on antanut täydet pisteet. Olin siis ymmärrettävästi innoissani, kun kuulin tästä lasten sarjan lanseerauksesta. 

Minicare-sarjaan kuuluu Diaper Rash -vaippaihottumaspray, joka on hajusteeton ja dermatologisesti testattu. Sen koostumus on kehitetty säännölliseen käyttöön sopivaksi ja se suojaa vauvan pepun ihoa koko päivän ajan. Sprayn ihana ominaisuus on se, että... no, se on spray. Sitä ei siis edes tarvitse mitenkään levittää - sen kun vaan nostaa jalat kohti kattoa ja suihkauttaa sprayta pyllyyn! Ei tule sotkua, kun vauhdikas tyyppi venkoilee ja jos peppu on päässyt tosi punaiseen kuntoon, niin eipä tule sitä turhaan hangattuakaan. 

Toinen sarjan tuote on Minicare Lotion, joka on rasvainen, mieto voide. Testasin tätä heti omiin käsiini, joissa siitepölyajan myötä atooppinen ihottuma tekee ikävää punoitusta, kutinaa ja rutisevaa kuivuutta. Voide ei kirvele lainkaan, loistavaa! Tätä laitan mielelläni myös Lukan punoittaviin poskiin. Tuote on tietenkin hajusteeton. 

Kolmas sarjan kolmikosta on pesuneste, Minicare Wash Lotion, joka suojaa ihoa kuivumiselta. Lukan pesuun riittää vielä toistaiseksi ihan vaan vesi, mutta mikäli jäbä pääsisi oikein mullassa itsensä sotkemaan, niin voisin kyllä käyttää tätä. Nopsun iho on hirmuisen hyvä, eikä kuiva millään, vaikka päivittäin pesisi. Hän siis saa käyttää mitä vaan Ryhmä Hau -suihkugeeliä nyt rakastaakaan käyttää :) 

* Yhteistyössä ACO 

ACO:lla on muuten tosi hyvä aurinkosuoja näille pienille palleroille. Suojakertoimella 50 oleva rasva sisältää fysikaalisen aurinkosuojan ja tulee tosi nätissä pakkauksessa. Ostin sen juuri muutama viikko sitten. Muutenkin tykkään kovasti ACO:n designista. Aurinkosarjaan löytyy vaikka mitä tuotteita, kuten aurinkosuojapuikko, jolla suojaa kätevästi menevän leikki-ikäisen kasvot sekä spray, jolla voi vaikka ylösalaisin suihkuttaa lapsen jalat ja kädet. Pullo siis. Vaikka on ne leikki-ikäisetkin kyllä usein ylösalaisin, varsinkin kun koettavat vältellä aurinkorasvan laittamista. Mikä siinä muuten onkin, että ainakin meillä vihataan aurinkorasvausta? 

Lämmöllä siis otan vastaan ja testiin nämä ACO:n uutuudet, on mahtavaa, kun on löytynyt iholle hyvin sopiva sarja, jota on helposti saatavilla, eikä hinta ole aivan mahdoton. 

Mitä tuotteita tai tuotesarjoja te muut suositte herkän tai kuivan (tai atooppisen) ihon hoidossa? 🌿

Viisi vinkkiä yh-viikkoon

Kun on tottunut kahden aikuisen perhearkeen, on viikko yksin lasten kanssa enemmän tai vähemmän ponnistus. Vietin juuri ensimmäistä kertaa koskaan lasten kanssa pidemään ajan yksin. Tähän mennessä olen ollut vain yhden yön. Myönnän, että minua jännitti tämä viikko aivan valtavasti. Asiaan liittyy muutamia ylimääräisiä stressitekijöitäkin, joten hieman apuvoimia oli jo ennakkoon sovittu saapuvan paikalle. Viikko sisälsi paljon touhua ja tekemistä, ja meni paljon paremmin, kuin pelkäsin. 

Keräsin tähän postaukseen omat vinkkini siihen, miten selvitä hetkellisenä yksinhuoltajana yhden tai useamman lapsen kanssa. 

1. Ennakointi

Viime viikolla lauantaina elin kuin viimeistä päivää. No, ainakin jotain siihen suuntaan. Siivosin kodin kunnolla puhtaaksi ja järjestelin kaiken tavaran, mikä on loputon urakka. Kävin ruokakaupasta isot ostoskassit, jotka sisälsivät kaiken, mitä periaatteessa viikon aikana tarvitaan. Kyllähän lasten kanssa myös kauppaan pääsee ja mekin kävimme monta kertaa viikon aikana pienellä kauppareissulla, mutta jotenkin tuo turvaa tietää, että kaapeista löytyy ruokatarpeet koko viikoksi. Samalla jemmasin myös reilusti itselleni suklaata ja jätskiä, joita taivaan tähden viikon aikana kuluikin! 

Myös viikon mittaan jatkuva välttämättömien asioiden hoitaminen ja ennakointi kannattaa. Siivosin keittiön aina, kun se oli sotkuinen, koska tiesin, että illalla kun lapset nukahtaa, en todellakaan jaksa ryhtyä kaaoskeittiön kimppuun. Iltaisin laitoin Nopsulle ulkovaatteet eteisen lattialle valmiiksi ja omat vaatteet makuuhuoneessa hyllyn päälle. Vaikka, jos totta puhutaan, kun vauva herää joka aamu ennen kuutta, ei siinä varsinaisesti kiire tule... 

2. Apu

Ne keillä on lähellä isovanhemmat apuna, lucky you guys! Mun vakkari aihe kateudelle, josta oikeasti olisi ihan terveellistä päästä yli... Jos mummi tai ukki ei kuitenkaan hurauta tunnissa pihaan, niin kannattaa miettiä, mistä muualta voi saada apuja. Asuuko lähellä joku ystävä, joka voisi tulla kylään? Kenties pidemmäksi aikaa niin, että voisi hetken katsoa lapsia ja pääsisit itse vaikka käymään rauhassa kaupassa, lenkillä tai kahvilassa? Asuuko joku ystävä kauempana, mutta saattaisi päästä kylään? Kun mies on poissa, talossa olisi hyvin ehkä tilaa yhdelle yövieraalle. 

Myös neuvolan ja MLL:n kautta voi saada lastenhoitoapua. Näitä kannattaa kysellä jo hyvissä ajoin etukäteen. Jos vaikkapa yksi lapsista sairastuu, tai itse hankkii noro-viruksen, on ihan jees, jos tiedossa on apuvoimia lähempää tai kauempaa. Tuttuja tai jopa entuudestaan tuntemattomia. Myös naapureilta voi kysyä apua ja samanikäisistä lapsista lapsille leikkikaveria. 

3. Riman laskeminen

Poikkeustilanteessa on enemmän kuin ok, laskea rimaa. Kaikessa. Ihan kaikessa. 

Valmisruokia, todellakin ok. Äidille joka päivä puoli levyä suklaata ja päälle annos jätskiä, erittäin ok. En nyt mitenkään voi suositella lapsille karkkipäivää joka päivä, mutta myönnän, että aika väljällä kädellä meidän neljävee sai tämän viikon aikana syödä herkkuja. Varsinkin, kun viikolle sattui vielä vappu, kyläilyt, vieraat kotona ja tarhassa eskarilaisten karkkikioski. 

Ruutuaika - tuplaa se. Ei lapsi siitä rikki mene, että katsoo vaikkapa viikon verran enemmän telkkaria, kuin yleensä. Hampaiden pesu - jos nyt rättiväsyneenä vauvan kitistessä et jaksa pestä millin tarkasti joka ikistä hampaan koloa itseltä tai vanhemmilta lapsilta, ei siihen mikään kaadu. En nyt tarkoita, että kaikki pitää heittää ihan hunningolle, vaan terveellä tavalla laskea rimaa, olla armollinen itselleen ja tyytyväinen siihen, mihin pystyy. Aina ei tarvitse pystyä kaikkeen ja tavoitella täydellisyyttä. 

4. Ohjelma

Äidit on erilaisia. Itse rakastan suunnitelmien tekoa ja oikeasti nautin lomastakin enemmän, kun siihen on tehty hyvät suunnitelmat. Äitini on ihan samanlainen. Vapaapäivän aamuna olennaisinta on tehdä päivälle suunnitelma :) Siispä tämän viikon jokainen päivä sai meidän kalenterissa viivat täyteen kaikkea tekemistä. Sunnuntaina käytiin shoppailemassa, maanantaina Hop Lopissa. Tiistaina oli vappu ja sen vapputapahtumat. Illalla kyläily naapureilla. Keskiviikkona käytiin iltapäivällä avoimessa päiväkodissa ja illalla Ikeassa. Torstaina ystävien luona Espoossa ja kylään tuli minun paras ystäväni. Perjantaina jälleen avoin päiväkoti ja tänään retki Haltialaan. 

Kun on paljon tekemistä, aika sujuu nopeammin. Siinäpä sen juju. 

Koko homma meinasi kaatua siihen, kun lapset kummatkin alkoivat niiskuttamaan ja aivastelemaan. Hetken jo kauhistuin, että jäänkö viikoksi kotiin kipeiden lasten kanssa. Onneksi kyseessä oli vain harmiton kevätnuha ja/tai siitepölyallergiaa. 

5. Uni

Luka nukkui tosi huonosti tämän viikon, mikä oli suurin voimia vievä asia. Poika heräili noin kymmenen kertaa joka yö ja joka aamu hän halusi nousta ennen kuutta. Kaikista huonoimpana yönä tyyppi heräsi noin 15 minuutin välein neljään asti. Neljältä minä en sitten enää saanut unta, viideltä nukahdettiin molemmat ja 5:45 Luka päätti, että noustaan ylös. Tuo päivä tuli mentyä aika silmät ristissä ja siitä eteenpäin alkoi univelka painamaan. Sain aamupäivisin ottaa pienet päikkärit, kun Luka nukkui ja Nopsu oli päiväkodissa. 

Yksi vinkkini onkin siis unen priorisointi. Usein aamupäivisin touhuan omia juttujani sen aikaa, kun poika nukkuu, mutta tämän viikon olin käskenyt itselleni jättää kaikki "joskus" hoidettavat asiat hoitamatta ja käyttävän aamupäivän tunnin tai kaksi nukkumiseen. 

Toivottavasti ensi kerralla, kun jäämme pidemmäksi aikaa kahden, Lukakin nukkuu jo ainakin lähes täysiä öitä. Se nimittäin auttaa jaksamista huomattavasti! 

Kaikenkaikkiaan viikko meni kyllä hyvin, kiitos kylään tulleiden siskon ja äidin. Mutta myös ne päivät, jotka olimme vain kolmistaan. Tietyllä tapaa oli tosi voimaannuttavaa huomata, että minä oikeasti pystyn tähän ja saan perheen arjen jollain tapaa pyörimään omin voimin! Lisätään tähän jonkun sairastelu, kurja räntäkeli tai autottomuus, en enää ole niin varma menestyksestäni, mutta näin hyvissä olosuhteissa minä pärjään kuin pärjäänkin jonkin aikaa lasten kanssa yksin! Jes! 

Onko siellä äitejä, jotka säännöllisesti viettävät aikaa yksin lasten kanssa? 
Miten sen koette? 


ps. kirjoitin tämän tekstin viime yönkin alle tunnin pätkissä nukkuen, antakaa kirjoitusvirheet anteeksi 🙈

Sinua saattaisi kiinnostaa myös 

￫ Tyttömuottien ja poikamuottien murtamista

￫ Kaipaatko sinäkin lomaa vauva-arjesta?

￫ How many likes is my life worth?

Touhukas Luka jo 10 kuukautta!

Vauva. Meillä on virallisesti vauva enää kaksi kuukautta. Sitten kai tänne muuttaa taapero, joka on ihan pian jo neljävuotias. On se hassua, miten jotkut päivät tuntuvat loputtoman pitkiltä, samoin kuin viikot - mutta kuukaudet sitten menevätkin jo nopeasti, puhumattakaan vuosista!

Luka täytti eilen 10 kuukautta ja ajat sylivauvana on to-del-la-kin taakse jääneitä. Touhua ja vauhtia piisaa, kuin pienessä kylässä. On se jännä, miten ainakin liikkumisessa nämä kaksi lasta ovat ihan erilaiset. Nooan pystyi jo vauvana vaikka jättämään hetkeksi sängyn päälle. Hän saattoi kontata sängyn reunalle ja pysähtyi siihen epäuskoisena vuorotellen alas ja äitiin katsoen. Silmät viestivät, että nyt on tässä jotain kummallista lähellä, voitko ottaa minut syliin? Lukan näkemys asiasta on... 20km/h eteenpäin vaan, seikkailu odottaa!! 

Go go go baby 

Tulemme niin olemaan pulassa tämän touhottajan kanssa. Hän koettaa kiivetä ihan kaikkialle ja minkään sortin itsesuojeluvaistoa hänellä ei ole olemassa. Viime viikolla hän keksi, miten portaita kiivetään ja nyt on siis aina muistettava laittaa alhaallakin portti kiinni. Portinhan meillä saa vasta tuohon kolmannelle portaalle, joten kaksi porrasta jää Lukalle opetteluun. Siinä hän saattaa nousta tokalle portaalle ja päättää siitä pyllähtää istumaan alas, ekan portaan ohi. 

Olohuone täynnä leluja on niin nähty. Kaiken aikansa hän viettää keittiössä. Avaa kierrätyspaperilaatikon syödäkseen pari päällimmäistä lehteä. Purkaa muut laatikot lattialle ja silppuaa suuhunsa kaiken paperisen. Syö myös kaiken, mitä pöydän alta saattaa löytää. Jos vessan ovi on auki, maistelukohteena on vessaharja ja vessapaperi vedetään kokonaan rullasta lattialle. Ja maistellaan. 

On se HIENO ikä tämä, kun uteliaisuus on asteikolla tuhat, järkeä päässä ei juuri lainkaan ja kaikki on edelleen pakko tunkea suuhun! 

Syö kaikki muu, paitsi ruoka

Paitsi ruoka. Siinä vaiheessa, kun oikeasti syötävä asia lähestyy lusikalla, PAKENE! Näin hän on asian nyt jotenkin järkeillyt. Olemme viime viikkoina taistelleet tosi paljon syömisen kanssa. Kädet menevät suun eteen ja millään kikalla ei poikaa meinaa saada syömään. Syynä on varmasti suurimmaksi osaksi ollut hampaat, joita nyt alaikenessä komeilee kaksi kappaletta. 

Uni ja uhma

Yöt on viime aikoina olleet vähän parempia. Edelleen öisin heräillään, mutta parhaimmillaan vaan kerran. Yleensä tutti on hukassa tai asento muuten vaan pinniksessä vinksallaan. Viime viikolla yhtenä yönä Lukan mielestä oli ihan järjettömän hauskaa kolmen aikaan kammeta pinnasängyssä seisomaan laitaa vasten, tiputtaa tutti lattialle, sanoa "oho" ja nauraa päälle. Tämä vitsi kesti yllättävän hyvin (Lukan mielestä) toistoja. Papa oli eri mieltä. 

Mitään sanojahan meillä ei vielä kuulla, tämä "oho" taitaa olla ainut. Jokellusta on vähän eri lajeja, mutta ei sitäkään kyllä mitenkään merkittävän paljon. Taitaa tämä liikkuminen viedä nyt aivoista suurimman energian. 

Mutta onneksi energiaa jää uhmaan. 

Tiesitkö, että ensimmäiset uhmat lapsella koetaankin yleensä jo alle vuoden iässä? Lukalle on selvästi kehittynyt oma tahto ja se täytyisi tietenkin saada aina ja kaikkialla läpi. Yhdistettynä hänen touhukkaaseen luonteeseensa, temperamentti ei tietysti ole paras mahdollinen. Ymmärrätte varmaan; vessapaperin syönti -> kielto -> hermoromahdus. Onneksi romahdukset yleensä on vain suht lyhyitä itkuja, mutta muistan kyllä taas hyvin, mitä se taaperon uhma olikaan...

Normipäivä

Menee meillä tällä hetkellä näin:

5-6    Luka herää
7       Nooa herää
8       Nooa hoitoon ja papa töihin
9-11 välillä 1-2h päiväunia
11     Lounas mama ja Luka
12     Nooan haku päiväkodista
12-14   Retki jonnekin, avoin päiväkoti, kerho tms.
14      Välipala
14-16 välillä 1-2h Lukalle päiväunia
17      Iltaruoka
19      Iltapala
20 mennessä Luka nukkumaan
20:30 mennessä Nooa nukkumaan


Tällaista elämää täällä kymmenkuisen kanssa!


ps. Tosi helakan punaiset taas olleet nuo posket. Käytiin niitä (ja muita iho-oireita) allergialääkärille näyttämässäkin. Odotellaan vielä tuloksia, että onko ihan joku bakteeri iskenyt vai ihanko atooppisen ihon oireilua.

Helppoja puurohetkiä vauvan kanssa + kilpailu

* Kaupallinen yhteistyö: Semper

Puuro. Tuo heti hedelmäsoseiden jälkeen usein ensimmäinen kosketus kiinteisiin ruokiin. Aamupalan vakkarikaveri ja hyvien yöunien moottori. Puuroa syödään meidän perheessä joka aamu. Vähintään sitä syö Luka, mutta esimerkiksi viikonloppuisin keitän puurot ihan jokaiselle. Meillä vauvojen kanssa puuroihin totuttelu on aina tehty valmiiden puurojauheiden kautta ja olikin hauska päästä nyt mukaan Semperin testiryhmään maistelemaan puurouutuuksia. 

Nämä puurot ovat saaneet ympärilleen oikein nätit paketit, mikä on plussaa, sillä meillä usein puuropaketti on keittiössä esillä. Mukavan ulkomuodon lisäksi paketti on myös ihanan helppo avata ja sulkea uudelleen. Puuron saa helposti otettua isosta avoimesta pussista lusikalla ja sulkeminen oikeasti sulkee paketin nätisti. 

Paketin kyljessä on helpot ohjeet puuron sekoittamiseen, vaikka eipä siihen nyt välttämättä korkeakoulututkintoa tarvita, kun puurojauhe sekoitetaan lämpimään keitettyyn veteen. Jauhe sekoittui helposti ja puurosta tuli koostumukseltaan mukavan pehmeää. 

Mistä on herkullinen puuro tehty? 

No ja puurohan maistui. Luka olisi syönyt vaikka kuinka paljon, mutta jouduimme vähän rajoittamaan, sillä lievästi maitoallerginen poika ei vielä voi isoja määriä maitoa sisältäviä ruokia syödä. Maistoin puuroa itsekin ja olihan se ihanan kermaista, pehmeää ja aika makeaa. Sokeria puuroon ei kuitenkaan ole lisätty, mistä iso plussa. 

Puurojauheeseen on lisätty myös rautaa, kalsiumia, jodia ja D-vitamiinia. Se sisältää runsaasti terveellistä tyydyttymätöntä rasvaa ja lisäksi vielä maitohappobakteereja. Aika mukava paketti siis kasvavalle pikkuihmiselle. 

Miksi valmispuuro, kun puuron keittää hetkessä kattilassakin? 

On varmasti äitejä, jotka eivät koske pitkällä tikullakaan valmisruokiin ja se sallittakoon, jokainen tyylillään. Itse käytän sekaisin valmistuotteita ja kotona tehtyjä. Mielestäni valmispuuroissa on muutama kiistaton etu. 

1. Ihan aluksi vauvan syömät puuromäärät eivät ole kovin suuria. Kaurapuuroa on hankala keittää kattilassa tai tehdä mikrossa hyvin pientä määrää. Näistä puuroista tekee helposti vaikka ihan miniannoksen. 
2. Joskus äidin arvio nälän suuruudesta meneekin ihan pieleen ja pikkuannoksen jälkeen linnunpoikasen suu on vielä auki odottamassa lisää herkkuja. Valmispuurosta tekee sekunnissa lisää puuroa, eikä tarvitse odotella uuden annoksen kiehumista. 
3. Jos Lukalta kysyisi, hänen mielestään parasta varmasti on pehmeä ja tasainen koostumus. Vauvat ovat usein aika kranttuja pieniäkin paakkuja kohtaan, joten tämmöinen silkkinen puuro on enemmän kuin täydellistä heidän mielestään. 
4. Ei voi olla helpompaa ruokaa vauvalle, kuin vitaminoitu ja hedelmämehulla täydennetty puuro. Samassa annoksessa hiilihydraatit, proteiinit, vitamiinit ja kivennäisaineet. 

Meidän testaamat Semperin valmispuurot on kuuden kuukauden ikäiselle ja kahdeksan kuukauden ikäiselle. Testissä oli maustamaton, eli pelkkä kaurapuuro sekä nämä päärynällä ja banaanilla sekä omenalla ja päärynällä maustetut puurot. Koostumuksessa en huomannut eroja 6kk ja 8kk puurojen välillä, kuituja ja suolaa sen sijaan isompien puuro sisältää hieman enemmän. Suolan määrä toki hyvin pieni jokatapauksessa, alle 0,5g/100g. Puuroihin ei ole lisätty lainkaan suolaa, vaan suola tulee luontaisesti natriumista, jota puurossa on mukana lapselle sopiva annos. 

Vaikka tykkäisitkin kotona tehdä itse vauvalle puuron, kannatta näitä napata ainakin reissuun mukaan! Pieneen pussiin tai purkkiin voi mitata valmiiksi sopivan annoskoon jauhetta ja siihen vain lämmin vesi sekaan. Vauvalle nopeasti ruoka valmiina. Ja testattiinpa meillä puuroa muuten kylmänäkin - maistuu varmasti välipalaksi kuumana kesäpäivänä. 

Eikä tässä vielä kaikki, arvaatteko maistuiko puuro myös meidän neljävuotiaalle? Maistui. Reissuun kannattaa siis napata useampi pussi puurojauhetta, ettei iske annoskateus :) 

Syökö teidän pikkuiset puuroa? Onko teillä käytössä näitä valmiita puurojauheita? 

Ja hei, tässä vielä linkki hauskaan kilpailuun, jossa voi voittaa lahjakortin kylpylään. Kelpaisi nimittäin minulle ainakin ;) 

Osallistu kilpailuun ja voita 150 € arvoinen hemmottelupalkinto!

Kerro mikä Semper tuotteista on sinusta mieluisin ja voita 150 € arvoinen lahjakortti Holiday Club-kylpylään. Osallistu kilpailuun alla olevasta linkistä 4.5.2018 mennessä. Ilmoitamme voittajalle henkilökohtaisesti.

Osallistu kilpailuun tästä! 

Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.