Moikka! Täällä tultiin aivan juuri Lukan yksivuotisneuvolasta. Oli mukava käydä pitkästä aikaa Evan juttusilla ja tietenkin nähdä miten muru on kasvanut ja kehittynyt. Noin niinkuin virallisen mittapuun mukaan. 

Taidot ja vierastaminen

Luka liikkuu pääasiassa kontaten, mutta seisoo myös lyhyitä aikoja ilman tukea ja ottaa muutamia askelia ilman tukea. Liikkuminen on siis oikein hyvissä kantimissa. Odotin mielenkiinnolla päästä kysymään kielellisestä kehityksestä, kun jotenkin poika tuntuu minun mielestäni tulevan vähän perässä siinä. Kuitenkin meille vakuuteltiin, että riittää, kun yksivuotiaana on tavujokellusta ja ymmärtää edes jonkin verran puhetta. Sitten puolitoistavuotiaana pitäisi tulla noin kymmenen sanaa. Pinsettiote sujui mainiosti. 

Toinen kysymykseni koski vierastamista. Luka kun ei vierasta lainkaan. Ehkä vähän pidempään katsoo uusia ihmisiä tai vieraamman sylissä istuu vaisumpana, mutta ihan oikeasti.. siis kyllä kirjoitin juuri, että vieraamman sylissä istuu vaisumpana, kun toiset vauvat alkavat parkumaan heti jos vieras katsoo päin! Myöskään mitään eroahdistusta ei tunnu olevan. Voin mennä yksin vessaan ovi kiinni tai lähteä ulos. Olla poissa pari päivää jopa. Ei mitään erityistä reaktiota. Niin kummalliselta kuin tämä tuntuukin, Eva sanoi, että jotkut lapset vaan reagoivat tosi lievästi, eikä se silti tarkoita, että kiintymyssuhteessa olisi mitään pielessä. Näin siis koetamme uskoa. 

Paino ja pituus

Painoa meidän yksivuotiaalla on 10 630g. Tämä on puoli kiloa lisää tammikuun lopussa mitattuun. Pikkuisen on tultu käyrällä siis alaspäin, mutta ihan normaalia, kun menovaihde on löytynyt ja vauvanpyöreys alkaa häipymään. Nopsu painoi saman ikäisenä 10,5kg. 

Pituutta ukkelilla on 77,5cm eli sitä on tullut tammikuusta 4cm lisää. Pituus kulkee tosi nätisti keskikäyrällä. Nopsu oli tuossa iässä sentin lyhyempi, hän kasvaakin tasaisesti -1 käyrällä. Voi siis olla, että Lukasta tulee aikuisena hieman pidempi. Ehkä. Tätä ei uskalla kyllä isoveljelle ääneen sanoa. 

Rokotukset

Viimeisenä tuli se ikävin vaihe, eli kolme rokotusta. Koska meillä oli Nopsu mukana, niin rokotusten ajaksi me mentiin sen kanssa odotustilaan. Ettei veljen tarvitse katsella parkuvaa pikkuveljeä. Rokotukset meni ihan hyvin, mutta voi mikä reppana oli tämä vaipassa oleva pieni apina, joka kirjaimellisesti tarrasi minuun kiinni, kun mentiin huoneeseen takaisin. Ei ole koskaan ollut tämmöistä äitiin turvautumista ja pidinkin poikaa sylissä tiukasti ihan niin kauan, kuin hän vain halusi olla. Tyyppi heitti kuulema todella tuimaa katsetta isukin suuntaan, että mitä *** sä oikein annoit mulle tehdä :D 

Nyt vaan toivotaan, ettei rokotuksista tule kummempaa. Siellä kun on se kuumottava MPR myös nyt annettu. Olen kuitenkin optimistinen, sillä aiemmista rokotuksista ei ole tullut mitään, enkä muista, että Nopsullekaan olisi koskaan mitään dramaattista tullut. Ensi viikon Tampereen reissukin osuu hauskasti tuohon väliin siten, että kahden ekan rokotuksen mahdolliset reaktiot tulee jo tähän viikonloppuun ja MPR-reaktiot vasta noin viikon päästä. 

Seuraavan kerran neuvolaan mennään syksyllä Nopsun viisivuotistarkistuksen parissa ja sitten Lukan kanssa 1,5v-käynnille juuri ennen joulua. 

Nyt pikkuinen reipas nukkuu päikkäreitään ja meillä muilla olisi luvassa siivousta!

Mukavaa viikonloppua kaikille! 💟

Ihania hetkiä Joensuun reissulta

Terveisiä kesäisestä Joensuusta! Päästän nyt kirjoitusotteen rennoksi ja naputtelen ihan päiväkirjatyyppisesti kuulumisia idästä. Meillä matka sinne suuntaan meni aivan loistavasti. Ei olisi voinut mennä paremmin. Luka nukahti yhdeksän aikaan lähtiessä ja nukkui noin tunnin. Pärjäsi toisen tunnin hereillä, joten päästin huristamaan Mikkeliin asti ilman pysähdyksiä. Siellä reilu tauko ja sattuipa ihanasti, kun lapsuuden ystävä osui samaan paikkaan perheensä kanssa. Tauon jälkeen Lukalle tuli jälleen uni ja nukkui puolitoista tuntia, joten päästiin juuri sopivasti Varkauden ohi ja Karvion kanavalle asti pitämään jätskitauko. Tuosta oli enää noin tunti perille ja se meni hyvin Lukaa viihdyttäen. Kaksi avainasiaa matkalle: iPad (Nopsulle) ja lasten hereillä ollessa isomman istuin etupenkille. Näin sain vapauden viihdyttää Lukaa takana. 

Perille päästyä juhlittiin taas Lukan synttäreitä, tällä kertaa lähes oikeana päivänä, vain päivän myöhässä. Sisko oli tehnyt aivan ihanaa "puoloffeeta", eli banoffeeta puolukoilla. Minun äitini pitkäaikaissairaus on huonompana ja se teki koko reissuun vähän alakuloisen fiiliksen. Sydämeni särkyy, kun tiedän miten paljon enemmän hän haluaisi pystyä olemaan apuna, leikkiä lasten kanssa ja jutella kaikesta mahdollisesta, mutta sairastaminen vie paljon voimia. Sisukas nainen hän silti on, ei voi kuin ihailla. 

Lapsille, etenkin Nooalle Johanna on edelleen ihan ykkönen. Tuo loputtomasti leikkiä jaksava aina iloinen ilmestys - jokainen perhe tarvitsisi arkeensa yhden Johannan! Tapahtuipa Joensuussa ollessa sellainenkin hurja juttu, että Nopsu oli ensimmäistä kertaa koskaan yökylässä! Mahdollisuuksia yökyläilyyn meillä ei liiemmin ole ollut ja jos mitä on ollut, Nopsu ei ole halunnut/uskaltanut. Nyt tätä oli pohjustettu jo pitkään ja kun lähdön aika tuli, pomppi poika tasajalkaa innoissaan. Aamulla sanoi ensimmäisenä kotiin tultuaan, että voihan hän taas ensi yöksikin mennä Johannalle ja Antille. 

Sunnuntaina lähdettiin käymään pitkästä aikaa minun ukin ja mummin Rääkkylän mökillä. Sisäinen navigaattorini on ollut syntymästä saakka rikki ja oli ehkä pieni virhe kuvitella, että kahden vuoden jälkeen muistan kyllä reitin lossille. En muistanut. Pientä kiertotietä päästiin kuitenkin perille. 

Mökkireissu oli vallan mainio. Aivan parasta oli nähdä Nooan ja Aulis-ukin ainutlaatuinen yhteys. Miten voi olla, että 85-vuotias "äijän köriläs" innostuu aivan täysillä selittämään Nooalle vesipumpun toimintaa ja uskokaa tai älkää, intoutui itsekin juoksemaan sadettajan ali. Teräskuntoinen tuo ukki, aivan terästä! Luka alkoi Joensuussa kunnolla kävelemään ja tepasteli mökilläkin jopa nurmikolla monia askelia. Mökkiruokaa on tietenkin muurikkaruoka, meikäläinen vähän siirteli vaan nakkeja ja kanoja sivuun, syöden pääasiassa kasviksia. Välipala-aikaan olikin jo nälkä ja söin viisi (!) lettua. Saara-mummin omatekemällä mansikkahillolla. Ei ole parempaa! 

Joensuussa käytiin vähän pyörimässä kaupungilla. Ihan paras ruokapaikka on kreikkalainen Mihailin taverna, jolla on kesällä torilla terassi. Vieressä on Vesikioski, josta saa maailmankuuluja pullavohveleita. Just saying. Jos olet joskus siellä päin. Ihan mieletön mäihä kävi, kun satuin sattumalta paikalle It's Puren, eli Joensuun entisen Punnitse&Säästän konkurssiloppuunmyyntiin. Kaikki myymälässä -50%! Voi olla, että vähän hullaannuin kahmimaan hyllyjä koriini... Löysin myös aivan ihanan paidan alennuksesta, joka oli tänään päällä ja näkyy IG-storiesin puolella. 

Yksi ilta käytiin Johannan ja Nooan kanssa pelaamassa minigolfia. Ihan kivasti onnistui Nooaltakin, vaikka hän loppuradasta aina vain työnsi palloa mailalla. Mutta pääasia oli, että oli kivaa! 

Minulle tuli siellä ollessa mieleen, että mummillanihan on itsetehty karjalainen kansallispuku, eli fereesi. Kysyin, onko se vielä tallessa ja mummihan toi puvun meille sovitettavaksi. Se sopi tosi hyvin ja on todella kaunis! Aion ehdottomasti käyttää tätä jossain sopivassa juhlassa. Kyseessähän on karjalainen arkivaate, johon kuuluu mekon lisäksi paita, eli rätsinä ja esiliina, eli peretniekka. Arkena käytettiin värillisiä peretniekkoja ja juhlassa tällaista valkoista, pitsireunaista. Mekossa on laskokset niin, että se sopii myös odottavalle äidille ja yläosassa napillinen halkio imetystä varten. Kyllä on karjalaiset naiset ymmärtäneet käytännöllisyyden päälle. Nykyisin fereesejä käytetään paljon juhlavaatteena. 

Ainiin, tässä vielä kuva "konemiehistä". En tiedä, kumpi nautti traktorikirjan lukemisesta enemmän. Ja sitten he joivat yhdessä lasilliset "konemiesten mehua". Eli viinimarjamehua :)

Todella onnistunut oli meidän reissu. Kotiin tultiin eilen illalla myöhään. Lähdettiin ajamaan ns. yötä vasten niin, että 17:30 auto suuntasi kohti etelää. Ajettiin lasten hereillä ollessa Varkauteen, jossa pidettiin pitempi tauko. Kahdeksan aikaan siirrettiin taas molemmat pojat takapenkille, jossa ne pian nukahtivatkin. Nooa nukkui yhtä soittoa aina kehä kolmoselle asti. Luka heräili useamman kerran ja allekirjoittanut sai selkä mutkalla silitellä ja taputella sinne takapenkin suuntaan. Mukavahan se on kyllä kesällä valoisassa ja hyvässä kelissä ajella. Vielä sivuhuomiona, että olipa outoa, kun Varkaudessa yhtäkkiä J:n puhelin ilmoitti, että "olet kotona noin 23:20." Whattaheck! Ei siis oltu laitettu mitään navigaattoria tai mitään. Puhelin ilmeisesti tietää, missä koti on ja sen, että hiljattain ajoimme pidemmän matkan A-B. Ja nyt kun olemme tarpeeksi kauan kulkeneet samaa reittiä vastakkaiseen suuntaan, voidaan meidän olettaa olevan matkalla kotiin. Aika hurjaa! 

Ja lähelle meni, oltiin kotona 23:10. 

Lapset unille, aikuiset unille ja arki taas kotona rullaamaan. Lukan herättäessä 4:50. 

Vauvavuosi takana - Luka 1v.

Onnea rakas Luka, meidän mahtava yksivuotias! Tänään tuli virallisesti kokonainen vuosi elämää täyteen, juhlat me järjestettiin jo sunnuntaina. Oli niin ihanat juhlat, että hyvä mieli jatkui pitkään kemujen jälkeenkin. Koska noita sukulaisia ei lähettyvillä asu, niin ystävien osallistuminen meidän elämään on kultaakin arvokkaampaa. 

Tuoreen yksivuotiaan taidot

Vuoden ikäinen Luka on kova touhuamaan. Leluilla leikkiminen on suhteellisen vähäistä, sen sijaan sohvalta vedetään kaikki alas, keittiön laatikot tyhjennetään ja kaikki on potentiaalista kiipeilytelinettä. Leikkipuistossa Luka kiipesi ihan itse sellaiseen pieneen kiipeilytelineeseen ja laski liukumäen alas. Toki olin koko ajan siinä varmistamassa, mutta valtava ero Nopsuun, sillä hän oli varmasti kolmevuotias, kun uskalsi tehdä saman. Nyt ymmärrän, miten helppoa on sellaisen varovaisen lapsen kanssa. 

Luka osaa seisoa jonkin aikaa ilman tukea ja ottaa muutamia askelia. Ennätys on kymmenen askelta. Konttaaminen on kuitenkin vielä se paras ja nopein tapa päästä paikasta toiseen. 

Kielellinen kehitys etenee omaa vauhtiaan. Jokelluksessa on pitkään ollut vallalla "oho/ohoh/ohhoh" sekä "täätäätää". Nyt ihan toissapäivänä hänelle tuli jokellusvarastoon myös PÄÄPÄÄPÄÄ sekä BÄÄBÄÄ ja satunnainen MÄMMÄMMÄÄ. Nämä isoilla kirjaimilla, koska etenkin tuo pääpääpää pitää kailottaa ihan kamalan kovaan ääneen. Etenkin viiden aikaan aamulla, kun pätkä päättää herätä. Katseella hän osa satunnaisesti hakea lampun ja kukan. 

Tosi näppärästi Luka laittaa jo palikkaa sellaiseen palikkarasiaan ja pinoaa kahta palikkaa päällekäin. Hän myös rakastaa rasioita ja niiden kansia. Pisimmät yksin leikit on nähtykin siinä, kun hän koettaa laittaa kantta rasiaan. 

Syömisen ja nukkumisen vaikeus

Viimeaikoina suurimmat vaikeudet on koettu ruuan ja unen saralla. Ehkä nämä asiat myös tuntuvat vanhemmista ärsyttävimmiltä, koska tietenkin sitä haluaa, että oma rakas söisi hyvin ja nukkuisi. Yöunet Lukalla on noin 20 - 05. Satunnaisesti nukkuu jopa kuuteen. Yöllä heräillään jonkin verran. Tästä johtuen päiväunia on ollut vielä kahdet. Helteillä päiväunet jäivät alle tuntiin, mutta nyt viileämmässä kelissä tyyppi on nukkunut kahden tunnin päikkäreitä! Nukkuu siis aina ulkona rattaissa. 

Syömisestä kirjoitinkin ihan oman postauksen viime viikolla. Tuosta on nyt mielestäni vähän tultu parempaan suuntaan. Olen myös itse hirveästi tsempannut, etten tuputa ruokaa ja koetan pitää ruokailuhetken rentona ja positiivisena. Ajattelen mielessäni, että jokainen lusikallinen on hyvä ja edistystä. Paljon auttaa myös se, että antaa Lukalle omaan käteen pienen lusikan, jolla hän saa syödä (lue: sotkea niin pirhanan paljon, kuin vain ehtii) samaan aikaan, kun häntä syötetään. 

Maidon kohdalla me aletaan nyt totutella pois Nutrilon Peptistä ja testaillaan kaupan kauramaitoa. Olisi ihan kiva, kun ei enää tarvitsisi hakea maitoa apteekista. Muutenkin nyt vuoden ikäiselle tietysti voi alkaa antamaan ainakin osaa koko perheen ruuista, mikä on mahtava juttu. 

Ei enää koskaan vauvaa

On varmasti jo tullut selväksi, että meidän perhe on tällaisenaan kokonainen ja meille ei enää tule lisää lapsia. Siispä nyt kun teoriassa Lukastakin on tullut taapero, ei meillä enää ole vauvaa eikä tule. Silläkin riskillä, että kerään jonkun silmissä huono-äiti-pisteitä, sanon, että olen tästä asiasta tosi tyytyväinen. Osaksi ehkä siksi, että koen pientä painetta siitä, miten "yksin" olemme ja tietenkin arki helpottuu sitä myötä, mitä isommaksi pojat tulevat. Esimerkiksi hätätilanteessa on jo paljon helpompi jättää pojat vaikka naapuriin, kun hoidettavana ei ole ihan pieni vauva. Ja vaikka nyt ei hätä olisikaan, olisi esimerkiksi ihana vaikka käydä kahdestaan lounaalla joku kerta tuon miehen kanssa! 

Olen luonteeltani vähän sellainen, etten kovin hyvin kestä epätietoisuutta ja haluaisin kaikelle syyn ja selkeät toimintaohjeet. Siispä minulle sopii paljon paremmin arki hieman isomman lapsen kanssa. Vauvan kohdalla kun se on aina sellaista arvailua, että mikähän nyt on vinossa ja mitähän nyt pitäisi tehdä? Olisiko pitänyt tehdä jotain? Tajuta jotain? 

Niin suuri kiitollisuus näistä kahdesta pojasta. On tosi ihana tietää, että heillä on koko elämän ajan (toivottavasti) toisensa. Tukena hankalissa paikoissa, jakamaan ilot ja surut - ja sittenkin joskus olemaan toisilleen olemassa, kun meitä vanhempia ei enää ole. Lämmittää niin kovasti nähdä, miten molemmat pojat ovat toisilleen koko ajan enemmän ja enemmän tärkeitä. Ja alkavat osata sitä ilmaistakin. Tosin ärsyttävintä on, kun Nooa haluaisi usein halata Lukaa ja tykkääkö vauvat halauksista? Ei. Selitä siinä sitten päivittäin isommalle, että kyllä vauva sinua rakastaa ja se isona tykkää tosi paljon haleista, mut nyt vielä se ei oikein ymmärrä ja osaa... 

Me pakataan kuulkaa nyt auto ja suunnataan kohti Joensuuta. Siellä odottaa äiti ja sisko. Oma mieli on vähän surullinen, kun äidillä on terveyden kanssa niin suuria haasteita. Toivon kovasti, että meidän käynti toisi ainakin mielelle piristystä. Ja siskoa on tietenkin ihana nähdä! Hän on niin rakas, kun jaksaa lähes loputtomiin aina leikkiä Nooan ja Lukan kanssa. Maailman paras sisko, josta tulee kyllä aikanaan ihan täydellinen äiti. Koska sitähän me kaikki äidit olemme, täydellisiä :) 

Ihanaa juhannusta kaikille!

Toivottavasti sinulla on joku mukava ihminen, jonka kanssa sitä viettää. Ja jos ei ole, niin ota aikaa itsesi hemmotteluun parhain mahdollisin keinoin. Saunaa, hyvää ruokaa, ulkoilmaa ja lepoa 🎀

Kaksplussan bloggajien kesäkemut

Kulunut viikonloppu piti sisällään juhlia toisensa perään. Ja sehän sopii vallan mainiosti perheenäidin arkea piristämään! Lauantaina olin ensin Nopsun kanssa naapurissa käymässä ystävien yhdistetyillä yksivuotis- ja neljävuotisjuhlilla, josta suuntasin jo aiemmin alkaneisiin Kaksplussan verkostobloggaajien kesäkemuihin. 

Ehdin hyvin mukaan vielä tutustumaan uuteen vaatemerkkituttavuuteen Pop&Co, jonka vaatteet tekivät laadullaan vaikutuksen. Harmittavasti tarjolla oli toistaiseksi vain hyvin tyttömäisiä kuoseja, joten jään odottelemaan syksyllä ilmestyvää poikien mallistoa. Saimme myös tutustua aivan ihanalta vaikuttavaan suomalaiseen luonnonkosmetiikkamerkkiin Fiini Naturally. Heidän sheavoi tuntui imeytyvän täydellisesti kuiviin ja atooppisiin käsiini. Innolla odotan myös päästä tutustumaan heidän pyykkietikkaan, joka tuoksui tosi hyvältä. 

Illassa kamerat räpsyivät, kännykät kävivät kuumana ja lasit täyttyivät kuplivista juomista. Tuossa porukassa osa pitää tiiviisti yhteyttä ja heillä oli osittain ihan omat juttunsa meneillään. Eikä se mitään, ymmärtääkseni kyseessä on pitkään mukana olleita bloggaajia. Meille muillekin löytyi myös tietenkin loistavaa seuraa. Kävimme yhdessä syömässä Love Beyond Wordsin Marian kanssa, jonka tunnen täältä samalta asuinalueeltakin. Mukana oli myös toista lastaan odottava ihastuttava Jerina Eat Hoop Love -blogista. Miesten päitä käänsi joukossamme myös pirteä vaasalaisäiti Maria, joka kirjoittaa Nyt heti -blogia. Jep, en muista, koska olisin viimeksi kuullut peräänhuuteluita, mutta varmasti meidän nätti pukeutuminen ja lauantai-iltana baariravintoloiden ohi kipsuttelu oli omiaan saamaan hieman huomiota. 

Lähdin itse hyvissä ajoin kotiin, sillä meillä oli sunnuntaina jo puolen päivän aikaan Lukan yksivuotisjuhlat, joihin oli vielä leipomista ja siivoamista tehtävänä. Näistä bloggajakemuista on aina niin super hauskaa saada mukaan vähän tuotteita yhteistyökumppaneilta. Goodie bagin lisäksi illassa arvottiin myös muutama arvokkaampi tuote ja minulla kävi ihan älytön tuuri. Yksi kolmesta arvottavasta tuotteesta oli Aarni Wooden kello - ja sen kohdalla nostettiin lappu, jossa luki Pirita! Minulla kesti monta minuuttia tajuta, että se olen oikeasti minä! Siis apua tämä kello on niin hieno. Vein kellon tänään lyhennytettäväksi, jotta pääsen sitä mahdollisimman pian käyttämään. 

Nämä Aarni Woodsin kellot on tehty suomalaisesta puusta, kuten koivusta, tammesta, saarnista ja jalavasta. Muutamissa malleissa on hirvennahkaiset rannekkeet. Tällä hetkellä niin kovin ajankohtainen muoviroskan vähentäminen on tämänkin yrityksen toiminnan filosofian ytimessä. Kotimaiset design-tuotteet ovat ekologinen valinta, eivätkä lisää maapallon muoviroskakuormaa entisestään. Ranteessa tämän kellon koivuinen ranneke tuntuu todella mukavalta. Jotenkin pehmeältä. Ja kevyeltä. Malli menee muuten hyvin sekä miehelle että naiselle. Instan storiesin puolella kuva kellosta käytössä. 

Näin mukavissa tunnelmissa siis vietettiin viikonloppua.

Suuret kiitokset kesäkemujen yhteistyökumppaneille!
Ja kuvista kiitos Inka ja Lapsen Askelin -blogi!

| AARNI WOOD | AVAIN | BANGERHEAD | BLUE HOUSE | BOLERO-DRINKS | CLOETTA | ELLAS KITCHEN | FIINI NATURALLY | FOR MINIS AND MOMMIES | ESCAPE GAME OVER | HOUSE OF ORGANIC | HYVINVOINNIN TAVARATALO | LINKOSUO | LUIN LIVING | LUSH | MARTINEX | MAXIKARKKI | MIRABEAU WINE | NOKIAN PANIMO | POP&CO | PUHDAS + | RAIKASTAMO | SLURP COFFEE | THE UFO SHOT | VIMMA COMPANY | YOUR HUMBLE | YO ZEN |

Mikä avuksi, kun lapsi ei syö?

Tänään minulla taas meinasi mennä hermot. Laitan sosetta lautaselle ruoka-aikaan ja alan syöttämään vauvaa. Lusikka on vihollinen. Se täytyy heittää mahdollisimman pian pois äidin kädestä ja sotkea ruoka pitkin pöytää. Lautasen olisi hyvä päätyä lattialle. Okei, entäs sormiruokailu? Entäs jos vauvalle antaa lusikan? Entä jos sen antaa sotkea, entä jos samalla laulaa, leikittää, jodlaa? 

Mitä jää äidille tehtäväksi, kun vauva ei tykkää syödä? 

Muistan kipeän hyvin tämän saman esikoisen vauva- ja taaperoajalta. Sen, kun viisi kertaa päivässä koetat keksiä ravinteikasta ja maistuvaa ruokaa, jonka lapsi kerta toisensa jälkeen tyrmää. Ei maistu. Isomman pojan kanssa jossain reilun vuoden tietämillä paino jopa lähti laskuun, koska ruoka vain ei maistunut. Se äidin tuska, minkä ainakin minä koen, kun lapsi ei syö. Monet muut raivarit ja kitinät on helpompi kestää, kuin se, että toinen ei syö. En ihan ymmärrä, miksi asia ottaa jotenkin niin kovasti hermoon - siinä täytyy olla kysymys jotenkin rakkaimman hengissäpitämisestä. Että jotenkin tulee sellainen alkukantainen huoli, että tämä lapsi ei selviä, jos se ei syö. Vaikka onneksi se nyt ei ihan näin suoraviivaista ole. Vähintäänkin asia turhauttaa.

Anteeksi, siis kuka söi ja minkä verran? 

Vanhemman pojan kohdalla saimme lääkäriltä lähetteen syömishäiriöklinikalle, jossa ensialkuun olisi videoitu pojan ruokailutilannetta ja tutkittu sitä, mistä vastahakoisuus syömiselle johtuu. No, elämä hoiti tämän homman sillä tavalla, että päivähoito alkoi. "Söi kaksi lautasellista", todettiin kerta toisensa jälkeen tarhapäivän päätteeksi ja joka kerta minä varmistelin, puhutaanko varmasti oikeasta lapsesta. Siis käsittämätöntä! Söi. Söi lautasen tyhjäksi. Söi vielä lisää!? En vielä tähänkään päivään mennessä tiedä tarkasti mistä oli kyse, ehkä ryhmäpaine, mutta päiväkodissa tämä poika oppi syömään. Vielä neljävuotiaaksi hän oli todella huono syömään kotona ja kaikki leikit, lahjonnat ja konstit olivat käytössä. Nyt lähempänä viittä ikävuotta hän syö ihan ok sekä hoidossa että kotona. 

Parahiksi niin, että pienempi voikin aloittaa saman rumban. 

Pikkuveli ei ole ehkä yhtä mahdottoman vaikea tapaus, sillä hänelle maistuu kuitenkin makeat syömiset. Banaani, hedelmäsoseet, marjat ja marja-banaani-kaurajugurtti. Myös itse syödyt leivänmurut menevät. Maidon hän aina juo hyvin. Suolaisten ruokien kanssa joudun kuitenkin itse käymään samoja tunteita läpi, kuin Nopsunkin kanssa. Mitä minä teen väärin? Missä vaiheessa tein jotain väärin, että tämä syöminen on taas näin vaikeaa? Nasuhan söi silloin 4-5kk iässä tosi hyvin. Avasi suunsa, kun lusikka lähestyi. Ai että, saisipa kokea sellaisen taas! 

Sormiruokailu pelastukseksi? 

Olen kokeillut sormiruokailua ja se toimii ehkä hivenen paremmin. Etenkin jos kyseessä on bataatti, banaani tai muut makeampi. Kanavartaat ja kalapihvit syljetään suusta pois. Ja jessus millainen sotku tuosta tulee. Ruoka hierotaan naamaan, levitetään pöydälle, pudotellaan lattialle ja kuorrutetaan sekä tuoli että paita syötävällä. Suuhun päätyy pieni osa ja siitäkin puolet mukelletaan takaisin käteen - pöytään levitettäväksi. 

Juuri tällä hetkellä huonoa syömistä selittää varmasti korvatulehdus ja pian esiin tuleva toinen ylähammas. Silti nämäkin asiat tiedostaen, tänään meinasi itsellä pipo kovasti kiristyä, kun sekä ruoka että äiti miellettiin lounaalla pahimmiksi vihollisiksi. Myönnän, että kävin vessassa vähän rauhoittumassa, että kiukuttelisi vauvalle. Ei vauva sitä tietenkään tahallaan tee, ei tietenkään! Mutta olepa siinä äitinä - viisi kertaa päivässä saman tilanteen äärellä. 

Luon toiveikkaan katseeni vuodenvaihteeseen, kun Nasukin menee hoitoon. Jospa siellä sitten. 

Luulen, että olen jo melko monet taikatemput näiden viiden vuoden aikana kokeillut, mutta kerro silti, jos sinulla on takataskussa joku ässä, jolla vauvan/taaperon saisi syömään! 

"En olisi koskaan arvannut" - elämä somepinnan alla

Tapasin viime viikolla viisaita naisia, jotka ovat vanhoja työkavereitani jo vuosien takaa. Olemme porukalla pitäneet yhteyttä ja tapaamme muutaman kerran vuodessa. Tällä kertaa meitä oli paikalla vain neljä ja ehkä sen takia keskustelut lähtivät menemään melko syvällisiin vesiin. Luontevaa tietysti olikin, sillä erästä meistä oli kohdannut suuri suru. Ilta jäi pitkäksi aikaa pyörimään mieleeni, sillä otimme esille erään tärkeän näkökulman - olisiko kukaan somesta arvannut?

Tuhat tykkäystä vai yksi ystävän soittama puhelu? 

Olen tätä aihetta jo aiemminkin sivunnut, mutta koen tärkeäksi ottaa sen jälleen kerran esille. Luen tällä hetkellä mielenkiintoista kirjaa... heh, "tällä hetkellä" on aika pitkä hetki, koska saan sitä pari sivua kerrallaan aina eteenpäin ja olen uusinut lainan jo kaksi kertaa... jossa tuotiin esille se, että viimevuosien aikana ihmisten läheisten ystävien määrä on tippunut keskimääräisestä kolmesta kahteen. Samaan aikaan meillä on satoja "ystäviä" Facebookissa ja kenties satoja seuraajia Instagramissa. On tutkittu, että Facebookin ystävien määrä ei itseasiassa lisää onnellisuutta lainkaan. Pidämme paljon yhteyttä ystäviin, kavereihin ja sukulaisiin tällä hetkellä kirjoittelemalla. Viestejä kulkee parhaimmillaan kolmea tai neljää kanavaa pitkin. Monelleko ystävälle soittelet? Montako ystävää näet säännöllisesti? Kirjoittamisessa ja lukemisessa jää puuttumaan niin paljon. Jo puhelimessa kuulet äänensävystä ja taukojen pituudesta paljon siitä, mikä jää sanomatta. Ymmärrät hetkessä, jos tuli sanottua jotain tyhmää. Jaat naurun reaaliajassa. Vielä parempi on kasvokkain kohtaaminen. Kohtaat siinä ihmisen kokonaisena ja se on meidän jokaisen minuudelle arvokasta. 

Surullisen tarinan lisäksi esille tuli muutama muukin tarina lähipiiristä, joita ei suureen ääneen oltu kerrottu. Kun mietimme noita ihmisiä ja sitä kuvaa, minkä he antavat (suurimmaksi osaksi sosiaalisessa mediassa, ehkä jopa työyhteisössä), päädyimme useamman kerran toteamaan, "en olisi koskaan arvannut". Instagram täyttyy värikkäistä ja terveellisistä ruoka-annoksista, Facessa kerrotaan olevan taas matkalla lentokentällä jonnekin lämpimään, kuvissa hymyilee aina samat iloiset kasvot. Mutta kukaan meistä ei tiedä, mitä pinnan alla tapahtuu. 

Eikä siinä mitään pahaa ole, jos itse käy vaikeita asioita läpi, voi olla hyväkin tarttua tiiviisti niihin hyviin hetkiin ja esimerkiksi ikuistaa niitä instagram-kuviksi. Mutta kun sosiaalinen media on tehnyt oman elämän muihin vertailun houkuttelevan helpoksi, on välillä hyvä muistuttaa itseään siitä, että joogatunti ja hymyilevät kasvot eivät kerro mitään siitä, millainen ihmisen päivä on oikeasti ollut.

Kysy kasvotusten, "miten voit?" 

Ja se mitä kertomatta jää, on yleensä jotain suurta. Useampi meistä jakaa harmitukset toistuvista flunssista, liian suurista hammaslääkärilaskuista tai valvottavasta vauvasta. Mutta entä kun kyseessä on läheisen kuolema, vakava sairaus, henkinen sairaus itsellä tai läheisellä... nämä asiat jäävät usein pinnan alle. Ne näkyvät kenties vain päivitysten hetkellisenä puuttumisena. 

Tällaisten asioiden kohdatessa eivät ne 400 faceystävää tule kysymään, että miten jaksat, voinko olla avuksi? Ne ovat ne läheiset ystävät, jotka näkevät tuskasi. Ne, joille voit sen kertoa. Ne, jotka tuntevat sinut, ymmärtävät ja osaavat valita hyvät lohduttavat sanat. 

Pitäkää siis huoli siitä, että teillä on elämässä läheisiä ihmisiä ja ystäviä. Kertokaa, että he ovat sinulle tärkeitä ja kertokaa silloin, kun on paha olla. Yksin ei saa jäädä eikä ketään yksin jättää.


Miten sinä teet, jaatko elämästäsi kaiken sosiaalisessa mediassa? 

30 asiaa, jotka haluan opettaa pojilleni

Tätä blogia ennen kirjoitin toista blogia elämästäni äitinä. Ja sieltä huomasin aivan ihanan postauksen "30 asiaa, jotka haluan opettaa pojalleni". No, poikia on nyt kaksi, mutta opetukset voin edelleen allekirjoittaa.

Pojat, nämä on teille: 

1. Ole ystävällinen. Ihan kaikille.

2. Ole erityisen ystävällinen itseäsi vanhemmille, sekä tytöille/naisille.

3. Ei ole koskaan mitään mitä et voisi kertoa minulle. Kaikkeen löytyy ratkaisu.

4. Älä koskaan pidä asioita sisälläsi. Jos et voi puhua minulle, puhu jollekin, kunhan vain puhut.

5. Kaikki ihmiset ovat arvokkaita. Ja tasa-arvoisia. Ihan kaikki.

6. Älä koskaan epäile asettua heikomman puolelle. Jokainen meistä tarvitsee apua joskus.

7. Myrskyn jälkeen paistaa aina aurinko. Aina.

8. Tunteiden näyttäminen on vahvuus, ei heikkous.

9. Opettele sanomaan pieniä kohteliaisuuksia.

10. Älä koskaan, koskaan käytä väkivaltaa. Mene vaikka metsään ja huuda tai hakkaa tyynyä.

11. Luota itseesi, olet tarpeeksi hyvä juuri noin.

12. Älä luota, kun tyttö sanoo syövänsä pillereitä.

13. Soita äitille. Tarpeeksi usein.

14. Halaa läheisiäsi. Tarpeeksi usein.

15. Käytä rohkeasti sanaa "rakastaa".

16. Voit valita oman tyylisi, mutta pidä huoli, että olet pessyt hampaat ja hiukset - ja että tuoksut raikkaalta ja hyvältä.

17. Liiku. Totuta itsesi siihen, ettet voi elää ilman liikuntaa, oli lajisi sitten mikä tahansa.

18. Ala anna oman egosi kasvaa suuremmaksi kuin sydämesi. Älä välitä ihmisistä, joilla näin on käynyt.

19. Pidä aina tililläsi hätävaraa.

20. Kun saat rahaa, käytä hyvällä omallatunnolla osa johonkin mukavaan ja laita osa säästöön.

21. Opettele pyytämään anteeksi.

22. Ystävät ovat elämässä aika hiton tärkeitä.

23. Tee jotain, mikä tekee tästä maailmasta kaikille paremman ja tasa-arvoisemman.

24. Älä koske energiajuomiin. Ne on myrkkyä.

25. Tiedosta se valtava vaikutus, mitä syömälläsi ruualla on kehoosi ja vointiisi.

26. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

27. Käytä aurinkorasvaa, sinulla on isäsi geenit.

28. Älä kiroile. Ellei ole ihan, ihan pakko.

29. Olet ihana, ainutlaatuinen ja arvokas.

30. Muista, että olen aina olemassa sinua varten. I've always got your back.


Rakkaudella, mama.


Ihanaa viikonloppua kaikille! 💝

Hoitolaukkurakkaus ja suosikit miniretkille

* Yhteistyössä Babyshop.com

Kotona lasten kanssa oleminen on etuoikeus. Etuoikeus, joka voi saada myös seinät kaatumaan päälle, kun arki pyörii samojen lelujen, vaipanvaihtojen ja kitinöiden ympärillä. Minulle on ollut molempien lasten kohdalla itsestäänselvää, että kotiin ei linnoituta koko päiväksi muutoin, kuin kipeänä ollessa. Lyhytkin retki lähistölle piristää kovasti. Pääsee vähän ihmisten ilmoille, lapset tykkäävät uusista maisemista ja pienimmälle tulee tietenkin bussissa helposti uni. 

Me ollaan tämän kevään aikana tehty useampia pieniä retkiä ja ajattelin jakaa teille pari kivaa vinkkiä lähiseudun suosikkipaikkoihin. Edellytys reissun hyvälle onnistumiselle on valmistelu ja kevyt välineurheilu. Olen jo aiemminkin puhunut siitä, että jos johonkin vauvavuoden aikana kannattaa panostaa, niin rattaat. Jos ne ovat samalla tavalla päivittäin tuntitolkulla käytössä, voi hyvin maksaa useammat sataset. Toinen vähintään yhtä olennainen on hoitolaukku. 

Äitielämän kulmakivi - toimiva hoitolaukku

Oli kulkuväline mikä tahansa, en tiedä, voiko kukaan vauvan äiti pärjätä ilman hoitolaukkua? Tuo maagisesti kaiken tarpeellisen sisäänsä syövä kapistus, joka silti pitää jokaisen vaipan ja lusikan hyvin organisoituna. Eikä hoitolaukku pelkästään vauvojen äitien etuoikeus ole. Meillä oli hoitolaukku Nooalle käytössä ihan siihen asti, kun Luka syntyi. Ei tietenkään päivittäin, mutta kun teimme retkiä tai lähdimme pidemmälle matkalle, sai hoitolaukkuun kätevästi varavaatetta, eväitä, nenäliinoja ja pientä tekemistä. Etenkin lentokoneessa hoitolaukku on kätevä, kun sieltä löytää tarvitsemansa nopeasti, eikä tarvitse ahtaissa tiloissa kääntää koko laukkua ympäri. 

Sain viime viikolla paketin, joka sisälsi upouuden hoitolaukun. Ja nyt seuraa vaikea osuus; miten kertoa ihastuksestani hillitysti, kun olen vaan niin fiiliksissä tästä uudesta Babymelin laukusta! Siis katsokaa nyt ensin minkä näköinen se on. Tätä kehtaa helposti kantaa olalla ja muutama kaveri on jo kommentoinut, että tuotahan voisi hyvin käyttää ihan muutenkin laukkuna. Taskuja on runsaasti, kuten kuuluukin. Päällipuolella löytyy jopa kosteuspyyhkeille oma tasku, josta ne saa kätevästi käyttöön ilman edes paketin avaamista! 

Omille tavaroille, kuten lompakolle, puhelimelle ja avaimille löytyy tilava vetoketjutasku. Laukun sisällä on runsaasti tilaa, paljon enemmän, kuin vanhassa laukussani. Siellä on myös pullolle tasku, jossa pullon sisältö pysyy kylmänä tai lämpimänä jopa neljä tuntia. Mukana tulee hoitoalusta, joka on konepestävä. Itse laukun voi pyyhkiä puhtaaksi. 

Kantomahdollisuuksia on kaksi ja olkahihnasta saa kätevästi tarrakiinnityksellä laukun rattaiden työntoaisaan kiinni. Tässä muuten kannattaa varmistaa, etteivät rattaat kippaa, jos laittaa hyvin painavan hoitolaukun roikkumaan. Riippuu vähän mallista, mutta ainakin meillä jos aisasta roikkuu jo seisomalauta, niin täyttä hoitolaukkua ei siihen enää uskalla nostaa. Silloin se kulkee rattaiden alakorissa.

Samassa paketissa saapui myös uusi "stroller organizer" eli tuo pussukka työntöaisaan. Kätevyyshankinta tämäkin. Minulla on tässä aina kaikki omat tavarat ja yleensä myös vesipullo. Tämä Tinkafun organizer on sen verran tilava, että sinne menee hyvin myös nenäliinoja, koko jengin aurinkolasit ja pieni purkki aurinkorasvaa. Vetoketju pitää kamat kyydissä ja kenties lompakon vähän paremmin piilossa. 

Suosikini (puoli)päiväretkiin pääkaupunkiseudulle

Ja tässä vielä ne menovinkkini, kun tarkoituksena on viihtyä muutama tunti lapsen tai lasten kanssa. Meillä menossa mukana siis nämä neljävee ja alleyksvee, mutta kohteet sopivat hyvin isommille myös. Nämä kaikki ovat sisäkohteita, joten tästä ideoita kenties tuleviin sadepäiviin ja syksymmällekin. 

1. Pointin ja Kallion kirjastot

Pääkaupunkiseudulla on paljon kivoja kirjastoja, joissa on otettu lapset hyvin huomioon. Kovat pisteet nappaa Kartanonkoskella sijaitseva Pointin kirjasto. Etenkin taaperoystävällisyydessä. Sinne on juuri rakennettu erillinen taaperoaitaus, jonne konttaajan voi hyvin mielin laittaa viihtymään. Mikrossa voi lämmittää ruokaa ja henkilökunta tuli kerran kertomaan, että meidän kirjastossa lapsia ei tarvitse hyssytellä, lasten äänet ovat meille tervetulleita. 

Toinen lapsiystävällinen kirjasto on Kallion kirjasto. Tuo kaunis rakennus on näkemisen arvoinen jo sellaisenaankin. Lapsille on ihania pieniä "koppeja", jonne voi mennä kirjojen ja pehmolelujen kanssa viettämään aikaa. Tämä kirjasto ehkä enemmän leikki-ikäisille ja koululaisille, kuin ihan taaperoille. 

2. Itiksen Leikkiasema

Itäkeskuksen Itis-kauppakeskuksessa on toisessa kerroksessa oikein kiva leikkipaikka, jonne voi mennä itse lasten kanssa tai tiettyinä aikoina viedä myös lapsen sinne lapsiparkkiin. Tykkään, että leikkipaikassa on erikseen ihan pienten puoli ja sitten vähän isompien alue. Ja että pienten puolelta näkee isompien alueelle. Näin leikit onnistuu hyvin myös kahden eri ikäisen lapsen kanssa. Pisteet maksuttomuudesta!

3. Ratikkamuseo

Lisää maksutonta hupia tarjoaa Ratikkamuseo Töölössä. Nähtävillä on vanhoja ratikoita monilta eri vuosikymmeniltä ja osan kyytiin pääsee kiipeämäänkin. Neljävuotiaan aivan suosikkipaikka. Jos sattuu itsekin pitämään ratikoista ja etenkin niiden historiasta (kuten minä), on tämä paikka ehdoton käyntikohde Helsingissä. Bussilla pääsee mukavasti lähelle Mannerheimintietä pitkin. Ja niin, ratikalla tietysti myös. 

4. Ilmailumuseo

Lentokentän lähellä sijaitsee Ilmailumuseo, jossa on nähtävänä vanhoja lentokoneita. Nyt on pakko kertoa, että etukäteen asiaan perehtymättömänä hämmästyin ensimmäistä hallia tosi paljon, koska siellä oli vain sotakoneita, pommeja ja muuta sotaan liittyvää. Kiitin onneamme, ettei Nopsu vielä tajunnut kysellä sen enempää. Hänelle riitti pahasti pommitetun koneen rungon selitykseksi se, että kyseessä on tosi vanha kone, joka on mennyt jo pahasti rikki, eikä sillä voi enää lentää. En kokenut vielä tarpeelliseksi puhua hänelle sodasta, varsinkin kun kysymykset eivät olisi koskaan loppuneet. 

Toinen halli onneksi tarjosi siviili-ilmailun historiaa ja parasta oli, kun yhteen vanhaan isoon lentokoneeseen pääsi myös sisälle. Tässä museossa riittää tutkittavaa aikuisellekin ja etenkin jos sotahistoria kiinnostaa, niin siihen saa varmasti myös nähtävää. Meillä kysellään usein, että koska mennään uudelleen. Pääsymaksu Ilmailumuseoon on 10 euroa aikuiselta ja alle seitsemän vuotiaat menevät ilmaiseksi 

Toivottavasti näistä vinkeistä on hyötyä. Ja todellakin sydämellinen suosittelu tähän Babyshop.comista saatavaan hoitolaukkuun. Ihan täydet kymmenen pistettä. Olen varma, että tämä tulee olemaan meillä vielä seuraavat viisi vuotta ainakin käytössä. Ehkä senkin jälkeen itsellä vaikkapa treenikassina. 

Mukavia isompia ja pienempiä kesäretkiä kaikille! 💙