Maailman paras (gluteeniton) mustikkapiirakka

20.7.2020



No nyt tuli kuulkaa niin älyttömän hyvä mustikkapiirakka, että oli pakko tulla laittamaan resepti tänne ylös. Vaikkakin luulen, että taika oli noissa eilen Nooan kanssa itse poimituissa mustikoissa. Kävin sitten ensimmäistä kertaa kahteen kymmeneen vuoteen mustikassa! 

Ensimmäiset kymmenen vuotta piti karistaa pois lapsuuden "vihaan marjojen keräämistä" angstia ja toiset kymmenen vuotta mietin, että mistä ihmeestä niitä täällä pääkaupunkiseudulla oikein löytää. Nyt lämmin kiitos ystävälleni, joka tarjoili mustikat suoraan heidän pihastaan - eipä olisi voinut olla helpompaa. 


Maailman paras (gluteeniton) mustikkapiirakka


Pohja: 
175 g voita
1/2 tl leivinjauhetta
1,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 dl sokeria
1 rkl hienoksi jauhettua kardemummaa

Täyte: 
2 dl kermaviiliä
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
4 dl mustikoita

Sekoita pohjan kuivat aineet sulatetun voin sekaan. Painele vuokaan ja kaada päälle mustikat. Mustikoiden päälle täyte. Uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi. 

Täydellistä! 
Laita tarjolle vaniljajäätelön tai vaniljajugurtin kanssa. 


Reseptissä on yhdistelty useita eri reseptejä. Pohja mukailee Sikke Sumarin mustikkapiirakkapohjaa, joten siitä kiitokset sinne suuntaan. Nyt menen ottamaan vielä yhden annoksen. 

Pientä keittiöremonttia


Me ollaan asuttu tässä kodissa nyt kolme vuotta. Ensimmäisenä kesänä tehtiin muuttoa edeltävät remontit, toisena kesänä rempattiin kylppäri ja viime kesänä tehtiin terassi. Ei kesää ilman pientä remonttia, joten tänä kesänä käsittelyyn pääsi keittiö. Meillä on hajoamispisteessä sekä pyykinpesukone että kuivausrumpu, joten siinä jo tulee rahanmenoa plus keittiö on kuitenkin ihan kiva. Olin jo päättänyt, että haluan maalata vetimet mustaksi, mutta mitä muuta? 

Kyselin asiaa eräässä Facebookin ryhmässä ja sain valtavasti ideoita, mitä remppa voisi pitää sisällään. Osa ehdotuksista oli aika massiivisia, mutta sieltä löytyi kivojakin ideoita ja lopputuleman näkee näistä kuvista. 





Helppo keittiöremppa


Pöytätasot olivat ihan kamalassa kunnossa, kun muutimme tänne. Ne hiottiin ja öljyttiin ensimmäistä kertaa jo ennen muuttoa. Nyt täyspuiseen pöytään oli taas jäänyt hieman elämän jälkiä ja pari kohtaa kaipasi tarkempaa käsittelyä, kuin mitä muuttohässäkän keskellä oli aikaa. Pöydän pintaan valittiin vaalea öljy, jonka piti hieman vaalentaa pöydän sävyä. No, se ei kyllä toteutunut. Tasoon jäi ennemmin sellainen vähän hassu utuinen pinta. 

Hiomisessa kannattaa muuten panostaa kunnolliseen hiomakoneeseen. Oli valtava ero aiempaan, kun kone ei täristänyt kamalasti, paperi irronnut koko ajan ja suurimman osan pölyäkin tämä kone keräsi säiliöön. Silti kannattaa kyllä suojata kaikki paikat, koska pientä pölyä leijailee ihan kaikkialle. 

Välitila sai uuden, tummemman kaakelimaalin, josta tykkäämme tosi paljon. Paitsi Nooa. Hänen mielestään se on liian tumma, valkoinen olisi ollut parempi. Tai keltainen tai pinkki. Vetimet maalasin spraymaalilla, joka sekin oli muuten yhdenlainen savotta. Vetimiä kun on kaikenkaikkiaan 35 kappaletta. Osa eteisen puolella. Vielä lopuksi valkoiset saumasilikonit täytyi peittää mustalla silikonilla ja se se vasta homma olikin. Aika vekkulia työstettävää tuo silari! 

Oikeasti tietysti silikonit kannattaa poistaa tällaisen projektin aluksi ja laittaa uudet lopuksi, mutta me oltiin ihan ammattilaisilla laitatettu alle vuosi sitten uudet silikonisaumat ja ne oli niin hurjan siistit, että haluttiin jättää ne paikalleen. 



Tällaisilla pienillä muutoksilla saatiin uutta ilmettä keittiöön ja näin viikon kokemuksella voin sanoa, että pysyy muuten keittiö paljon paremmin siistinä, kun se on visuaalisesti uuden näköinen. Luulen, että tämä taika rapisee viimestään ensi viikon aikana. 


Mitä opin tästä remontista? 


Plussat: 
❤ Vetimien maalaaminen muuttaa todella paljon ilmettä edullisesti. Maalit maksoivat kympin. Uudet vetimet olisivat olleet edullisimmillaan viisi euroa kappale, eli yhteensä yli 150 euron juttu. 

❤ Kaakelimaalilla maalaaminen on helppoa ja tuosta V33-sarjasta on tullut aivan ihania uusia sävyjä sekä erikseen vielä maaleja lattialle, seinälle ja keittiöön. 


Miinukset: 

❤ Ei kannata lähteä kikkailemaan täyspuisen tason värin vaalentamisen kanssa. Ihan kiva on tuo lopputulos, muttei lainkaan sellainen, kuin rautakaupassa meille lupailtiin. 

❤ Harmittavaa, että ei ollut saman väristä silikonia, kuin laatat. Luonnossa laattojen väri näyttää kuitenkin näitä kuvia tummemmalta, joten kontrasti ei ole ihan noin suuri. Sitäpaitsi kun silmä tuossa välissä viikon katseli niitä kirkuvan valkoisia saumoja, niin on tämä siihen tietysti parannus. 

❤ Pienikin remppa vie aina aikaa ja todennäköisesti jotain yllättäviä kustannuksia tulee. Kannattaa siis suhtautua joustavasti sekä budjettiin että varata reilusti aikaa. Vetimien maalaamiseen mulla on hyvä vinkki, miten se kannattaa tehdä, mutta pohdin tuota ratkaisua niin kauan, että veloitan sen kertomisesta. No ei sentään, mutta hankala selittää tähän. 


Nappaa tästä itsellesi parhaat ideat, jos keittiön pikkuremppa innostaa! 
Kaunista kesäpäivää! 🌞

Siskojen patikkaretki Kolilla

5.7.2020

Koli

Meidän piti lähteä 1.7.2020 Pariisiin. Lennot oli ostettu ja reissua odotettu vaikka kuinka. Mutta sitten tuli korona. Pariisiin suuntaavan koneen sijaan istuin kyseisenä aamuna Joensuuhun suuntaavaan Teslaan. Loman ensimmäisenä päivänä lähdimme koko perhe Joensuuhun, jossa meillä oli kaksi hurjan täyteen buukattua lomapäivää. Plus vielä siskojen oma retkipäivä. 

Heti keskiviikkona illalla me juhlittiin äidin, Johannan, Antin sekä Tatun kanssa Lukan kolmevuotissynttäreitä valtavan suklaakakun voimin. Luka sai lahjaksi leikkitrukin sekä pehmolelun. Seuraavana päivänä heti aamulla kylään tulivat Saara-mummi ja Aulis-ukki, siitä suunnattiin Johannan ja Tatun kanssa leikkipuistoon, tämän jälkeen Lukan päiväunien aikaan itse kävin kävelyllä ja loppupäivä vietettiin keskustassa kaikkea mukavaa puuhaten ja syötiin maailman parasta kreikkalaista ruokaa, joka on meidän Joensuun kesäperinne. Perjantaina lähdettiin käymään Rääkkylässä minun isovanhempien mökillä. Sekä pienet ihmiset että vanhimmat ihmiset pitivät tästä valtavasti. Minun ukki ja Luka olivat ihan parasta kaveria ja Nooa kävi viisi kertaa järvessä uimassa. Illaksi vielä siskon luokse grillaamaan ja Nooa jäi sinne yökylään. Me saatiin nauttia mummin luona tosi rauhallisesta illasta, kun seurana oli vain Luka. 

Kolilla

Mäkrän vaara


Mäkrän huiputus 


Lauantaina aamulla pojat lähtivät ajamaan kohti Vantaata ja minä siskon kanssa kohti Kolia. Kartturi ei ilmeisesti saanut ihan täysiä pisteitä reittivalinnasta, mutta ainakin saatiin nauraa mahat kippurassa tuolla matkalla. Onneksi lähdettiin heti aamusta, sillä jo ennen kymmentä parkkipaikat alkoivat täyttyä kovaa tahtia. Itse en ollut koskaan ennen käynyt Kolilla, joten maisemat kirvoittivat kyllä monta huudahdusta jo heti lähtöpisteellä. Kolillahan moni reitti lähtee nimenomaan sieltä vaaran päältä, joten heti startissa näkee upeita maisemia. 

Me oltiin valittu reitiksi 7,5km pituinen Mäkrän kierros, jolla noustaan viereisen Mäkrän vaaran laelle. Matka ei pituuden puolesta kuulostanut yhtään pahalta ja vähän viittasin kintaalla maininnalle "reitti on vaativa suurista korkeuseroista johtuen". No, en viittaile enää. Nousut olivat tosiaan aika kovia. Etenkin to Mäkrälle nousu nosti kyllä sykkeet kattoon ja vaati kaikki tehot reisi- ja pakaralihaksista. Maisema kyllä palkitsi ylhäällä. Oli aivan mahtavaa syödä eväät katsellen näitä maisemia, joita tässä postauksessa nyt piisaa. 

Nousu Mäkrän vaaralle

Näkymä Mäkrän vaaralta

Mäkrän huipulla


Eikä siinä vielä kaikki 


Oman sävynsä patikointiin toivat vielä itikat, joita oli valtavan paljon kaikkialla muualla, paitsi huipuilla tuulessa. Sattuipa lisäksi vielä niin, että tulkitsimme reittiä hieman väärin ja Mäkrältä alatasanteelle palaamisen sijaan kiipesimme vielä uudelleen Kolin päälle ja siellä vielä Kolin huipulle, jossa emme olleet aluksi edes käyneet. Toinen nousu oli siis a) ylimääräinen b) vielä vaativampi, kuin Mäkrälle nousu. Hieman nauratti, kun kotona tämän huomasimme. No mutta, olen onnellinen, että tehtiin se. Hieman tutisevin jaloin saavuttiin siis maaliin ajassa 3 tuntia ja 10 minuuttia. 



Voin suurella lämmöllä suositella tätä reittiä kaikille. Jalkaan kannattaa laittaa hieman lenkkareita tukevammat kengät, tarpeeksi vettä mukaan sekä hyttysmyrkkyä. Ja kamera. Myös jonkinlainen reittiopas kartan tai puhelimeen napatun kuvan muodossa on paikallaan, sillä vaikka reitin sanotaan olevan hyvin opastettu, ei se sitä kaikissa kohdissa ole. Onneksi saatettiin muiden turistien kanssa välillä pähkäillä oikeita suuntia. 

Patikoinnin jälkeen oli täysi työ pitää itsensä hereillä paluumatkan ajan ja suihkun jälkeen maistuikin pienet päikkärit. Sen jälkeen suunnattiin vielä keskustaan syömään, koska sen kerran kun äidit on vapaalla, ei me jaksettu laittaa ruokaa! Vielä kaupan kautta kotiin jäätelöiden ja suklaan kanssa, loppu ilta menikin sohvalla peiton alla maaten ja leffaa katsoen. Voisin sanoa, että aika täydellinen päivä, vaikkei Pariisi ollutkaan. Parasta oli viettää aikaa siskon kanssa. Ja Koli - sinne on päästävä kyllä vielä uudelleen!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan