MITÄ SYÖ MAIDOTON JA VILJATON?

29.11.2017


Minusta on mielenkiintoista aina lukea erilaisista ruokavalioista ja kokeillakin niitä. Uskon aika vahvasti ruuan merkitykseen terveytemme tukipilarina. Kärjistetysti, jos syömme pikaruokaa ja karkkia joka päivä, ei kehomme varmasti voi hyvin. Olen tässä loppukesän ja syksyn ajan kärsinyt terveysongelmista ja kuten jokainen moderni ihminen, minäkin olen käyttänyt tunteja erilaisten helpottavien asioiden googlailuun. Muutama on saanut apuja maidottomasta ja viljattomasta ruokavaliosta, joten ajattelin nyt testata niitä. Maitoa olen jo vuosien ajan epäillyt syypääksi muutamaan vaivaan, joten sen pois jättäminen tuntuu tosi hyvältä idealta kaikin puolin. 

Ajattelin kirjoittaa tämän postauksen, sillä aika moni joutuu imetysdietillä kohtaamaan saman tilanteen. Vauvan allergiaepäilyjen (tai muuten huonon ruuansulatuksen) takia äidiltä rajataan maitotuotteet ja viljat pois. Siispä tästä voi ehkä olla hyötyä jollekin!


Mitä ihmettä maidoton ja viljaton sitten syö? No, kaikkihan on kiinni tottumuksesta ja jos ajatellaan vaikkapa itselle niin rakasta Aasian maailmanosaa, siellähän tavallinen ruokavalio on hyvin yleisesti (lehmän)maidoton ja (suomalais)viljaton. Hieman tähän perustuen siis itsekin hölläsin viljojen rajausta niin, että jätin pois vain nämä tutut suomalaiset vehnän, kauran, ohran ja rukiin, sallien riisin ja maissin. Mutta takaisin Aasiaan! Mietipä vaikka thaimaalaista ruokaa - riisiä, kasviksia, lihaa, kalaa, kanaa ja maitona kookosmaitoa. Tai japanilainen - sushia, lihaa, kalaa, kasviksia, riisiä, misokeittoa, sobanuudelikeittoa... Pastat, pizzat ja täytetyt leivät ovat näin suuressa roolissa ruokapöytää vain Euroopassa ja Amerikassa. Sallikaa tietämättömyyteni, teen tässä vähän vain yleistyksiä asiaa pohtien ja en ihan oikeasti tiedä yhtään, mitä syödään vaikkapa islannissa tai Perussa :) 

Ja sitten pois Aasiasta ja takaisin asiaan. Tässä yleisimmät kysymykset koskien maidotonta ja viljatonta dieettiä. 


Mitä leivän tilalle? 

Suurimmat haasteet ruokavalio asettaa leivälle. Viljatonta leipää en minä ainakaan ole onnistunut kaupasta löytämään. Yhden hyvältä kuulostavan reseptin löysin eräästä blogista ja sitä kyllä haluaisin koettaa. Leivän tilalla syön siemennäkkäriä sekä riisi- ja maissikakkuja. 


Mitä maidon tilalle? 

Olin pienenä kuusivuotiaaksi asti maidolle allerginen. Voitteko kuvitella, silloin soijamaitokin piti hakea reseptillä apteekista! Nyt kaupan hyllyt ovat täynnä erilaisia kasvimaitoja ja kasvimaitovalmisteita. Maidon korvaaminen on siis melkolailla helppo homma. Koska viljat ovat nyt rajattu pois, myös kauravalmisteet ovat rajattu pois. Juomamaitona ja kahvin sekaan käytän soijamaitoa. Jugurttina soijajugurttia. Smoothieen tai puuroon laitan joko soija- tai mantelimaitoa. 

Juustona olen käyttänyt vuohenjuustoa ja pizzan päälle lätkäisin sellaista vegaanijuustoa, johon en sen tarkemmin perehtynyt, muuta kun että se maistui oikeastaan tosi hyvältä pizzassa.


Mitä herkutteluun? 

Suklaa on tällä hetkellä minulta myös kokonaan kiellettyjen listalla, joten herkuttelujutuiksi soveltuvat lakritsi (perhana, tätä kirjoittaessa tajuan, että lakussahan taitaa olla vehnäjauhoa!), salmiakki, (soija tai tofu)jäätelö sekä erilaiset kuivahedelmät. Tai tuoreet hedelmät/marjat kinuskikastikkeella. Lisäksi olen syönyt tässä parin viikon aikana kaksi pötköä mantelimassaa. Se on ihan mielettömän hyvää!


Saako tarpeeksi kalsiumia? 

Useimpiin kasvimaitotuotteisiin on lisätty kalsiumia, joten sen saanti on ihan hyvällä tasolla. Pienen kalsiumlisän ottaminen ei varmaankaan haittaisi. Raskaana ollessa söin jatkuvasti kalsiumlisää, koska en silloinkaan paljon käyttänyt maitotuotteita.


Saako tarpeeksi kuituja? 

Kuitujen saaminen tässä ruokavaliossa on varmaankin alle suosituksen. Viljojen lisäksi kuituja kuitenkin aika runsaasti saa kasviksista ja palkokasveista sekä siemenistä ja pähkinöistä. Niitä kaikkia syönkin runsaasti. Lisäksi käytän päivittäin pellavansiemenrouhetta, joka on todella kuitupitoista.


Käykö gluteeniton? 

Gluteeniton valitettavasti ei ole yhtä kuin viljaton. Gluteenittomassa tuotteessa viljasta on vain poistettu gluteeni.


Mistä hiilihydraatit? 

Perunasta, bataatista, riisistä ja hedelmistä.


Mitä aamupalaksi ja välipaloiksi? 

Aamupalalla syön ihan tavallisia asioita. Riisipuuroa soijamaitoon tehtynä, hedelmäsosetta ja manteleita. Siemennäkkäriä tavallisilla leivänpäällisillä, voin tilalla hummusta. Kahvia (decaf) soijamaidolla. Smoothieta. Munakasta tomaatilla ja vuohenjuustolla tai munakokkelina sinappisillin kanssa. Tai tulisen salsan kanssa.

Samat menee hyvin myös välipalana tai iltapalana. Paljon syön myös itsetehtyä viljatonta mysliä  (kuvassa) soijajugurtin tai soijamaidon kanssa.


Miten perheen yhteiset ruuat? 

Näissä ei nyt ole pahemmin ollut ongelmia. Perunaa ja riisiä syön tavallisesti ja mikäli ruokaan kuuluu pasta, käytetään joko kikherne-pastaa tai sobaa (tattarinuudelia) tai riisinuudelia. Ruuanlaitossa ruokakerman korvaa soijakerma tai kookosmaito. Päivällä kun olen yksin kotona, syön lähes aina runsaan salaatin, jossa proteiinina härkistä, tofua, kanaa tai kalaa. Tai jotain keittoa. Ruokia on oikeasti niin valtavasti koko maailma täynnä, että sieltä oppii aika pian valitsemaan omaan ruokavalioon sopivat jutut.


**

Hieman hämmästyneenä olen huomannut tämän ruokavalion sopivan tosi hyvin itselleni. En edes osaa sanoa miksi, mutta tämä vain tuntuu sopivalta. Ihan aina en varmasti näin tiukalla rajauksella jatka, koska esimerkiksi kyläilysyömiset näin on aika hankalaa, koska en halua olla vaivaksi. On kuitenkin ollut hauskaa haastaa ajatteluaan; kun tarvitsee kotoa poissa ollessa hakea aamupala, mitä otan? Täytetty leipä ei ole vaihtoehto. Eikä kahvilan croissant ja kaakao. Viime viikolla kävin kaupasta smoothien ja pussin suolattuja pähkinöitä sekä kuivattuja hedelmiä. Sain siinä vitamiineja, hyviä rasvoja, suolaa ja kuituja. Ei huono valinta! 

Onko teillä lukijoista joskus ollut imetyksen tai muun asian seurauksena rajattua ruokavaliota? Miltä se on tuntunut? Entä onko teistä joku nyt maidoton ja/tai viljaton? Kuulisin mielelläni kokemuksia! 


DIY: VANHAN PULPETIN KUNNOSTUS

26.11.2017



Nopsu rakastaa legoja. Paljon. Niillä rakentaminen on ainut homma, minkä parissa hän viihtyy vaikka tunnin putkeen ja siitä osan jopa ihan ilman seuraa. Tähän asti meillä on saanut olla pikkulegot levällään olohuoneen lattialla, mutta eipä sellainen oikein käy enää. Pikkuveli kääntyi eilen ensimmäistä kertaa itse selältään mahalleen ja osaa jo hieman liikutella itseään mahallaan ns. kellonviisarina. Legoille täytyy siis löytää uusi paikka.  

Tuntuisi todella tympeältä roudata kaikki pikkulegot yläkertaan (sekin vaihe ehkä joskus vielä on edessä), joten aloin miettimään niille jonkinlaista rakennuspaikkaa Nopsulle. Samaan aikaan asuinalueen kirppispalstaa selatessani sieltä osui silmiin ihana vanha pulpetti! Tajusin, että se sopisi aivan ihanasti isimiehen alakerran työpöydän viereen. Tein tarjouksen ja perjantaina kävin hakemassa pulpetin tänne meille. 




Tämä ihana kokopuinen pulpetti oli selvästi jo elämää nähnyt. Varmasti useampaan kertaan jo maalattu ja uusinkin maalikerros oli saanut piirtojälkiä ja muutamia tarroja. Yleiskunto oli kuitenkin hyvä, joten pienellä vaivalla tästä sai oikein siistin näköisen. 

Maalipinnat olivat sen verran siistit, etten lähtenyt hiomaan. Pesin vain maalipesulla ja annoin hetken kuivua. Huomasin meillä kaapissa olevan mustaa spraymaalia ja valkoista huonekalumaalia. Peruin siis suunnittelemani maalinhakureissun, säästin muutaman kympin ja hyödynsin vanhat maalit.


Peitin ensin sanomalehdillä ja jätesäkeillä valkoiset osat ja menin pihalle sprayaamaan kannen mustaksi. Spraymaalin kanssa ei muuten todellakaan kannata leikkiä sisätiloissa. Sitä maalisumua leviää tosi laajalle alueelle ja lisäksi maali haisee kamalan pahalle. Viritin itsellenikin Ludun harsosta hengityssuojan. 


Mustan maalin hieman kuivuttua oli valkoisten osien käsittelyn aika. Maalasin kapeimmat kohdat pienellä siveltimellä ja muut osat pienellä superlonitelalla. Ja tässä lopputulos!




Olen tähän tosi tyytyväinen. Vain 15 eurolla saatiin näin ihana ja nostalginen legorakennuspöytä  (tai piirustuspöytä) Nopsulle ja ehkäpä tämä säilyy vielä kirjoituspöydäksi vaikkapa Ludulle, kunhan hän tuosta vähän kasvaa. Jos nyt tosiaan oppisi kunnolla kääntymään ensin :) 

Tuoli tähän vielä täytyisi löytää! Millainen tuoli teidän mielestänne pulpettiin sopisi? 


BLOGIHAASTE: SISUSTA MINIBUDJETILLA

25.11.2017



Sisustaminen ja kodin laittaminen pikkubudjetilla on ehdottomasti yksi suosikkiasioistani. Siispä intouduin valtavasti Suvin omassa blogissaan heittämässä haasteesta tehdä edullisia sisustusratkaisuja. Tässä siis omat viisi vinkkiäni kodin laittamiseen kukkaroa kurittamatta. 

1. SAUMAMAALI

Pinttyneet saumat kylppärissä tai vessassa? Apu löytyy joko saumanpuhdistusaineesta tai saumamaalista. Jos saumat eivät ole kovin kauaa olleet pinttyneen likaiset, saumanpuhdistusaine todennäköisesti does the trick. Mikäli saumat eivät tuollakaan aineella vielä puhdistu, tai kontrasti valkoiseen laattaan on edelleen liian suuri, suosittelen lämpimästi saumamaalia. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy miten tummuneista ja likaisista saumoista sai ihanan raikkaat valkoisella maalilla. Maalia myy muunmuassa Biltema. 



2. KAAKELIMAALI

Karmean väriset kaakelit? Harkitse vielä kerran moukarin esiin kaivamista ja suuntaa sen sijaan esimerkiksi K-rautaan. Kaakelimaalit eivät nykyisin tarvitse enää edes pohjustusta vaan niillä voi suoraan hyökätä maalattavan pinnan kimppuun. Meillä maalattiin keittiön kaakelit jo ennen muuttoa. Ne olivat alunperin vaaleanruskeat, joissa siellä täällä kuviolaattoja. Lisäksi kaakelimaalista uuden pinnan meillä sai tuulikaapin lattia. Kovasti tekisi mieli koettaa maalia myös kylppäriin, mutta en ole varma sen kestävyydestä märkätiloissa. 




3. KONMARI

Karsi kotoa kaikki ylimääräinen tavara, niin voit olla varma, että yllätyt. Kaappeihin ilmestyy yhtäkkiä lisää tilaa, hyllyt näyttävät selkeämmiltä ja lattioilla sekä pöydillä pyörivän tavaran määrä vähenee. Käytät myös vähemmän aikaa järjestelyyn. Oikein kannattava panostus kodin ulkonäköön ja fiilikseen.



4. VALAISTUS

Valitse yhden ison valon sijaan aina monta valonlähdettä oleskelutilaan. Sijoita valot mieluiten huoneen nurkkiin ja saat sillä aikaan tilan tuntua. Huoneesta tulee myös paljon tunnelmallisempi näin valaistuna. Meillä olohuoneessa on kattovalon lisäksi tämä kuvassa näkyvä suuri kirkasvalolamppu, joka tohottaa pienenä aurinkona näin kaamosaikaan lähes kaikki päivät. Lisäksi yhdessä nurkassa on ns. pallovaloja. Kaipaan kuitenkin vielä muutamaa valonlähdettä lisää, etenkin juuri näin pimeään vuodenaikaan. 




5. EDULLISET HANKINNAT

Blogimaailma saattaa olla pullollaan kalliista sisustusliikkeistä hankittuja asioita, mutta pikkuisen aikaa ja energiaa, niin yhtä kivoja löytöjä voi myös tehdä edullisesti. Varsinkin tällaisiin asioihin, jotka eivät ole käytössä ikuisesti, ei mielestäni kannata tuhlata kovin paljon rahaa. Nuo ylemmän kuvan kivat tuikkukipot ovat Jyskistä ja nämä alemman kuvan lelukorit Hong Kongista. Tuikkukipot olivat muutaman euron kappale ja nämä kolme lelukoria olivat alle 30e yhteensä. 

Tässä päällimmäiset minibudjetin sisustusvinkeistä! 
Heitän samalla haastetta eteenpäin - mitkä ovat omat vinkkisi pienen rahan kodinlaittoon?




VIISI VIISAUTTA LEMPEÄMPÄÄN PERHEARKEEN

23.11.2017


YHTEISTYÖSSÄ PILTTI 

Minulla oli ilo päästä kuuntelemaan psykoterapeutti Maaret Kalliota Piltin 65-vuotisjuhlalounaalla. Puheenvuoro oli tapahtuman loppupuolella ja Lulun kärsivällisyys alkoi jo olla käytetty, joten itsellekin hyväksi kertaukseksi tuli kirjoittaa ylös Maaretin viisi viisasta teesiä lempeämpään perhearkeen. Tässä on todella fiksu nainen, jonka sanat olivat jokainen yhtä aikaa rautaa ja kultaa. Toivottavasti sinäkin saat näistä yhtä paljon irti, kuin minä ja me muut paikallaolleet.


1. KUUNTELE LASTA SINUSSA

Palaa mielessäsi omaan lapsuuteesi. Mikä siellä oli arvokkainta? Aikuisina emme enää muista, kuka teki soseet ja olivatko vanhempamme sävy sävyyn. Mutta sen muistamme, miltä näytimme vanhempiemme silmissä ja millaisina tulimme varmimmin rakastetuiksi. Herkkyys itseä kohtaan lisää herkkyyttä myös lasta kohtaan. 

2. LUOTA TAVALLISEN TAIKAAN

Rutiinit ja ennakoitavuus rakentavat perusturvaa, joka on erikoisuuksia suurempaa. Hyvää elämään tarvitaan loppujenlopuksi vain vähän: aikaa, rakkautta ja turvaa. Vaali väljyyttä. Sen turvissa ehtii kertoa murheensa, tasata suuttumuksensa ja kaivautua kainaloon. 

3. KOSKETA JA KOSKETU

Fyysinen läheisyys rauhoittaa tehokkaasti ja on loistava kipulääke mielen ja kehon murheisiin. Pieni sulaa sylissä, isompi rauhoittuu hartiahieronnassa. Koskaan ei saa olla liian kiire halauksille. Kosketa ohimennen, arkisesti ja lempeästi. 

4. PIDÄ HUOLTA - MYÖS ITSESTÄSI

Lapsi ei opi vain siitä, miten kohtelet häntä, vaan myös siitä, miten kohtelet itseäsi. Kun vanhempi voi hyvin, voi lapsi huokaista helpotuksesta. Kuulostele lämmöllä kuormittuneisuuttasi, säätele arjessa stressiäsi. Vanhemmallakin on rajansa ja tarpeensa. Ole esimerkki inhimillisestä ihmisestä, älä sankarista. 

5. USKALLA TEHDÄ HUONOSTI 

Armollisemman arjen viisautta löytyy keskinkertaisesti ja huonostikin tehdyistä asioista. Riman laskeminen on tärkeä taito. Pohdi tarkoin, mikä teille on tärkeintä tehdä hyvin ja mihin haluatte keskittyä perhearjessa. Mutta mieti vähintään yhtä tarkoin, mitä kaikkea voi tietoisesti hoitaa seiskankin suorituksella.

**

Rakastan itse lasten kanssa rutiineita. Päivät sujuvat paljon iisimmin, jos kaikki tiedämme, että vaikkapa aamiaisen jälkeen on ulkoilu ja päiväruuan jälkeen lepohetki. Tuntuu, että arjessa kuitenkin päivät koostuvat erilaisista palasista, jotka koettavat löytää oman paikkansa vauvan eri pituisten päiväunien, hoidettavien asioiden ja räntäsateen siivittämänä. Ihan hyvä näinkin. Kohta kolme herätti myös ajatuksia. Pienten lasten kanssa kosketusta tulee luonnostaan paljon, etenkin vauvan kanssa. Mutta entäpä kun pojat ovat teini-ikäisiä. Ei varmasti äidin syliin tulla tuosta vaan istumaan, mutta jospa äidin kainaloon sentään joskus. Tai tosiaan pieni hartioiden hierominen telkkaria katsoessa. Toivottavasti molemmat pojat kasvavat rakastavan kosketuksen "kulttuurissa", jossa päivittäin halataan ja kosketus ei ole mitään ällöä tai tarkoita ainoastaan jotain seksuaalista. Kosketus on lempeä huomionosoitus.

Vanhemmat usein haluavat lapsilleen parempaa lapsuutta, kuin itsellä oli. Monessa suhteessa en osaisi toivoa mitään parempaa omaan lapsuuteeni, mutta ehkä tuon kohdan neljä voisin "suorittaa" vähän paremmin. Muistan aavistuksen stressaavana kotoa lapsuudesta sen, että aistin itse vanhemmissa kuormitusta, mutta he eivät osanneet sitä kunnolla purkaa tai lapsille sopivasti sanoittaa. Itse koetan Nopsulle aina todeta ikään sopivin sanoin, jos vaikka itsellä on terveyshuolia ja sen takia pinna kireällä.

Jotain, missä itse voisin parantaa, on tuo huonosti tekeminen. Pieni perfektionisti sisälläni ei antaisi millään minun huokaista, ennen kuin laskut on maksettu, seuraavan kuukauden ruuat suunniteltu, joululahjatoiveet listattu, varavaatteet päiväkodista tsekattu.... lista on loputon ja kuten arvata saattaa, jos odottaa koko listan suoritusta ennen kuin henkäisee, saa odottaa aika kauan. Ehkä siis voisi välillä ottaa rennommin ja henkäistä ihan muuten vaan - kaiken keskeneräisyyden keskellä.

Mitä ajatuksia viisi teesiä sinussa herätti? Löysitkö jotain, missä on parantamisen varaa tai jotain, joka menee jo mukavasti? 


Kuva täältä


AURINKONI 5KK

22.11.2017


Tänään juhlitaan viittä kuukautta! Tavallaan ihan hullua, että L on ollut meidän perheessämme vasta viisi kuukautta, koska en osaisi kuvitella enää päivääkään ilman häntä. Ihan kuin hän olisi aina ollutkin täällä. Havahduin tässä yksi päivä tajuamaan, etten kertaakaan ole "katunut" toisen lapsen hankkimista. Okei, katuminen on ehkä vähän vahva verbi, mutta olin aivan kyllä varautunut siihen, että useamman kerran tulee hiljaa mielessään kirottua, että mihin sitä oikein lähtikään. Että kun juuri arki on neljäveen kanssa muuttumassa helpommaksi, niin mikä idea oli aloittaa kaikki alusta? 

Ehei, Ludde on ihan erottamaton osa meidän kaikkien elämää. Itse tunnen oloni jatkuvasti jotenkin vajavaiseksi, jos olen useamman tunnin ilman Ludua. Hän on perheen viimeinen vauva ja olen kyllä ottanut kaiken ilon irti vauvan nuuskuttelusta ja pussailusta. Nopsu ja Ludde alkavat myös olla mainio parivaljakko! Siis se, miten Ludde rakastaa ja ihailee Nopsua, on jotain ihan mieletöntä. Varsinkin iltaisin vähän väsyneenä Nopsun ei tarvitse kun vain kääntää katseensa iltapalapöydässä Ludun suuntaan, niin alkaa hirmuinen naurun kikatus. Hän myös niin nauttii veljensä vauhdikkaista musiikkiesityksistä, nauraa, kirkuu ja läpsyttää innosta pulleita käsiään masuaan vasten. Hän myös päivittäin saa paljon halauksia ja pusuja veljeltään. Aivan hellyyttävä kaksikko ovat he! 


Liikkumisessa L tulee vähän keskivertoa rauhallisempaa tahtia. Hän ei vielä osaa kääntyä selältään mahalleen. Kaksi kertaa on melkein onnistunut kääntyminen mahaltaan selälleen. Hieman osaa kyynärnojassa liikutella itseään eri ilmansuuntiin. Sen sijaan hän on todella taitava nappaamaan käsillään kiinni se, mitä haluaa ja vie sen salamana suun lähelle tutkittavaksi. Hän on alkanut myös selvästi ilmaisemaan, mitä haluaa käsiinsä ja helposti pahastuu, jos näin ei käy. 

TUTTI on täällä löydetty viikko sitten! Ai että. Helpottaa kovasti öisin takaisin uneen pääsyä ja auttaa jaksamaan pidemmän aikaa paikallaan vaikkapa autossa tai bussissa. 

Yöunet ovat edelleen pätkittäiset, nukkumaan L käy noin 20:30 ja aamulla nousee ylös 7-8 aikaan. Päivisin hän on muutaman kerran onnistunut ihan hyvin nukkumaan ulkona paikallaan olevissa rattaissa. Ja niin, vaunukoppa on myös taaksejäänyttä vauvaelämää ja liikumme tällä hetkellä jo pelkillä rattailla. Toki L makoilee siellä melkein vaakatasossa koko ajan. Näkee kuitenkin siitä maman kasvot ja vähän maisemiakin, joten paljon parempi ratkaisu, kuin pikkuvauvojen vaunukoppa :)



Tykkää
Isoveljestään yli kaiken muun. Ja sitten oikeastaan kaikista ihmisistä, jotka vaan hymyilevät hänelle. Ja oikeastaan lähes kaikesta muutenkin. 

Ei tykkää
Edelleenkään siitä, kun auto on pysähdyksissä. 

Suosikkiruokaa
Kaikki - paitsi porkkana, se oli yök. Ja peruna - superyök! 

Pituus
68cm 

Paino
9060g

Vaatekoko 
68/74


Sitten vain puolta vuotta kohti, pieni urhea ritarini! 😘


ps. hirveä "ongelma" tämä bloginimi pikkuiselle. Nopsua kutsutaan niin paljon Nopsuksi, että se kulkee luontevasti blogissa Nopsuna. L taas on meillä lähes jatkuvasti ihan vaan oman niminen, harvoin joskus Ludu tai yleisimmin tulee sanottua Lulu, mikä tietysti ei ehkä ole se miehekkäin lempinimi :) Mietinkin, että alkaisin täällä blogissa puhumaan lapsista ihan niiden oikeilla nimillään. Mitä mieltä muut olette tästä lapset ja nimet ja blogi ja yksityisyys aiheesta? 

SEITSEMÄN VINKKIÄ TUUHEAMPAAN TUKKAAN

20.11.2017


Kyllä, se on taas se aika elämästä. Synnytyksestä on kulunut neljä kuukautta, imetys päättynyt pari kuukautta sitten. Adios, tukka. Oli oikein hyvä idea leikata lyhyt malli nyt, sillä lähtevät lyhyet hiukset eivät ole lainkaan niin kammottavia, kuin kylppärissä pitkin seiniä ja lattioita märkinä luikertelevat pitkät suortuvat. Mutta sitä tukkaa todella lähtee! Lyhytkin kuontalo onnistuu pesun jälkeen peittämään hyvin lattiakaivon ritilän. 

Onneksi näin toisella kierroksella tietää tämänkin olevan vain vaihe, joka menee ohi. Mutta harva sitä haluaa ihan kalju olla, joten päätin listata asiat, joilla voi ainakin yrittää vaikuttaa hiustenlähtöön. Ihan yhtälailla nämä vinkit sopivat jokaiselle, joka haluaa kasvattaa hiuksistaan pidemmät tai saada niistä tuuheammat. 

#1 BIOTIINI

Nappaan joka aamu monivitamiinin, omegakolmoset sekä biotiiniä ja sinkkiä sisältävän lisäravintovalmisteen. Priorin on itseasiassa ihan suosikkini, mutta se on aika kallista ja huomasin kaapeissa olevan pari muuta vastaavaa tuotetta, joten käytetään nämä nyt ensin. 

#2 MSM-JAUHE

MSM on rikkiyhdistejauhe ja rikkiä tarvitaan kehossa sidekudosten ja kollageenin muodostumiseen. Vahva on uskomus, että tämä MSM jauhe tukee hyvin nivelten, luiden, hiusten ja kynsien hyvinvointia. Kannattaa valita joko tämä mustaherukalla maustettu vaihtoehto tai sitruunainen, sillä ihan maustamaton kuulemma on aikamoisen kirpsakan makuista.

#3 SEERUMI PÄÄNAHKAAN

Tätä Cutrinin BIO+ seerumia olen käyttänyt useamman kerran elämässäni, kun hiusten sykli tulee siihen vaiheeseen, että niitä alkaa lähteä tavallista enemmän. Samoin viimeksi raskauden jälkeen tämä oli käytössä. Ihan loistava aine ja helppo levittää päänahkaan korkin avulla. Ainut vaan, että tämä jättää hiukset kyllä vähän likaisen oloiseksi, joten itse olen laittanut tätä aina reilusti yöksi ja sitten aamulla pessyt hiukset. 


#4 KUUMAKÄSITTELYN MINIMOINTI 

Kun minulla oli pitkät hiukset, en koskaan föönannut niitä ja suoristin/taivutin/kiharsin todella harvoin, ehkä kerran tai pari kertaa kuussa. Nyt tämä lyhyt malli on kyllä melkein "pakko" föönata pesun jälkeen, jotta se asettuu hyvin malliinsa. Mutta jos/kun muuten tiedossa on vain päiviä kotosalla, en todellakaan sen enempää hiuksia käsittele, vaan teen jonkun pienen letin tuohon etutukkaan tai huitaisen pidemmän osion puoliponnarille tai jotain muuta, mikä pitää hiukset pois kasvoilta. 

#5 ORGANIC SHAMPOO JA HOITOAINE

Koska ne hiukset tosiaan kasvavat sieltä päänahasta, emme tässä vaiheessa halua tuolle kasvualustalle mitään ylimääräistä rasitetta. Shampoo ja hoitoaine kannattaa siis päivittää luomukosmetiikan merkkeihin. Itse en tätä ole vielä tehnyt, sillä haluaisin käyttää kesken olevat purkit loppuun. Toinen syy on se, etten vielä ole löytänyt ihan täydellistä puhtaan tuntuiseksi tekevää luomumerkkiä. Saa vinkata hyvistä! 

#6 KUUMAÖLJYKÄSITTELY 

Aikaa itsensä hemmotteluun tällä hetkellä ei ihan liikaa ole, mutta edes joskus voisi tehdä kuumaöljykäsittelyn päänahalle. Se tuntuu NIIN hyvältä! Kookosöljyä vaan mikrossa pieni kippo kuumaksi, siihen sekaan tippa eteeristä öljyä (vaikkapa rauhoittava laventeli tai piristävä piparminttu) ja öljy päähän. Nopeasti pyyhe päälle pitämään lämpö paikallaan ja hetkeksi vaikka vain selälleen makaamaan. Tämän jälkeen luonnollisesti hiusten pesu.

#7 HIUSNAAMIO

Kaikkia sulkasadosta selviytyviä hiuksia on syytä hemmotella, joten laadukas naamio kerran tai pari viikossa on hyvä idea. Tämä kuvassa oleva on yksi suosikeistani, eikä mikään kallis edes.



Mitä muita vinkkejä te tiedätte hiustenlähdön taltuttamiseen? 
Kaikki hyvät ideat otetaan lämmöllä vastaan! 


OMILLA VALINNOILLA MAAILMAA PAREMMAKSI

18.11.2017



YHTEISTYÖSSÄ SUKHI-MATOT

Puhun täällä blogissa aika vähän työasioista, mutta nykyistä edeltävä työpaikkani oli Suomen UNICEF. Olin val-ta-van onnellinen ja ylpeä, kun pääsin tuonne töihin. Olin siinä kohdassa elämääni lopen kyllästynyt pinnallisiin ihmisiin, itsekeskeisiin uraohjuksiin ja siihen, että maailmassa iso raha tuntuu löytävän niiden luo, joiden luona iso raha jo on. Kaipasin muutosta ja sitä sain. UNICEF on edelleen mielestäni maailman hienoin järjestö, joka toimii joka päivä, jokaisessa maailman nurkassa sen eteen, että huominen olisi parempi. Auttaen niitä meistä heikoimpia, jotka apua kipeimmin kaipaavat, eli lapsia. Kestävästi, eli niin, että lopulta apua ei enää tarvita. 

Tämä postaus ei kuitenkaan käsittele UNICEFia, vaan halusin yleisesti tulla pohtimaan sitä, mitä me kaikki voimme arjessamme tehdä paremman maailman eteen. Tällä hetkellä työpaikkani on jälleen yksityisellä sektorilla ja olen siitä onnellisessa asemassa, että (etenkin normaalilla palkalla) minulla on mahdollisuus tehdä valintoja sen suhteen, mitä ostoskoriini laitan. Tämä siis sen lisäksi, että kuulun siihen maailman onnekkaaseen osaan, joka pystyy suhteellisen helposti maksamaan asumisensa, lasten menot ja jääpä vielä vähän rahaa huvitteluunkin. 

Arjessa sitä harvoin tulee ajatelleeksi, että itseasiassa jokainen ostoskärryn valinta on tietoinen tai tiedostamaton päätös sen suhteen, millaisessa maailmassa haluamme elää. Otanko sen hiukan kalliimman Reilun kaupan kahvin ja tuen oikeudenmukaista tuottajien kohtelua? Valitsenko edullisen muutaman euron paidan, joka kestää käytössä korkeintaan vuoden - vai laitanko hieman enemmän rahaa laadukkaaseen vaatteeseen, joka kestää käyttöä, pesua ja kulutusta. 


Kirjoitin hetki sitten täällä blogissa makuuhuoneemme uudesta matosta ja lupasin vielä toisen postauksen yhteydessä palata siihen, mistä matto oikein on hankittu. Sain sen blogiyhteistyönä, joka on tavallinen tapa meidän bloggaajien saada satunnaista korvausta tekemästämme työstä, joka joillain toki on enemmän harrastus, joillain ihan päätoiminen työ. Sukhi-matoilla on ihana tarina takanaan ja markkinointiviestinnän ihmisenä rakastan tarinoita brändien takana. 

Sukhin perustanut hollantilainen Nasia Burnet teki Royal Academy of Arts -oppilaitoksessa opiskellessaan useita matkoja Nepaliin, Intiaan ja Marokkoon, mikä innoitti häntä viemään paikallista käsityökulttuuria myös muiden saativille. Hän halusi saada käsityöt tarjolle mahdollisimman ekologisina tuotteina, ilman AZO-aineita tai allergeeneja sisältäviä väriaineita. 


Sukhi on nepalia ja tarkoittaa onnellista. Sukhin toiminnan periaatteena onkin toimia vastuullisesti sekä mattoja valmistavien käsityöläisten suuntaan, että mattoja ostavien asiakkaiden suuntaan. Tehdä kaikista ketjun ihmisistä onnellisia. Matot toimitetaan koteihin ympäri maailmaa suoraan käsityöläisiltä, ilman väliportaita. Voikin siis todeta, että tämän lähemmäksi vastuullisuus+laatu -yhdistelmää on hankala päästä. Matto on ihana käyttötuote, joka tekee paljon sisustukseen, minkä lisäksi on ihana tietää, että omalla matolla on tarina ja sen käsityönä tehnyt ihminen on saanut työstään kunnollisen korvauksen sekä arvostusta työlleen. 

Voin siis lämmöllä suositella Sukhi-mattoja, mikäli haluat tehdä kaikin puolin kestävän ja kauniin valinnan.

Miten paljon sinä mietit ostokäyttäytymisessäsi vastuullisuutta? 
Paljonko olet valmis maksamaan extraa, jos tiedät, että tuote on vastuullisesti tuotettu? 



Kuvat: Sukhi-matot


ASUNTOHAAVEITA - USKO TAI ÄLÄ

13.11.2017

Rakastan asuinaluettamme ja kotimme on ihana. Okei, muutama neliö siinä saisi olla lisää, etenkin kohdistettuna poikien huoneisiin. Enhän vielä kauppoja tehdessä tiennyt edes, tuleeko meille toinen lapsi. Oikeastaan ensimmäistä kertaa huomaan asuvani asunnossa, jossa potentiaalisesti voisimme asua koko loppu elämämme. 

No siitä se ajatus sitten jotenkin lähti. Että jos me vielä joku päivä muutamme tästä pois, niin mitkä olisivat ne asiat, jotka saisivat meidät muuttamaan Mistä vielä haaveilla? 


Uusi asunto

Nykyinen kotimme on 12 vuotta vanha. Tässä on asunut monta lapsiperhettä ja pakko sanoa, että ihan täydellä sydämellä tästä asunnosta ei ole pidetty huolta. Olemme tehneet valtavasti kunnostavia toimenpiteitä ja soitelleet huoltoyhtiötä sekä sähkömiestä fiksaamaan ne asiat, joihin itse emme pysty. Tilanne tällä hetkellä on varsin mukava, mutta ai että millaista olisi joskus vielä muuttaa ihan uuteen asuntoon! Sellaiseen, jossa kukaan ei ole ennen asunut. Tai täysin vastaremontoituun. Kiiltävät kaakelit, moderni sisustus, sileät lattiat ja toimivat kaikki vimpstaakkelit. Tästä voi hyvin vielä haaveilla!  




Iso lasitettu parveke

Oma piha on aivan ihana juttu. Varsinkin, kun on pieniä lapsia. Aikuisen näkökulmasta omasta mielestäni aivan yhtä ihana on iso lasitettu parveke. Jos ajatellaan, että pojat olisivat jo isompia koululaisia, niin voisin hyvin vaihtaa pihan tuollaiseen parvekkeeseen, jonne rakentaisi ihanan sohvanurkkauksen tyynyineen tai pöytäryhmän aurinkoisia aamupaloja varten. Koska Suomessa asumme, kesä on harmittavan lyhyt ja lasitetulla parvekkeella käyttöaikaa on vuodessa huomattavasti pihoja enemmän. 



Kodinhoitohuone

Tämä valitettavasti todennäköisesti jää ikuisesti vain haaveeksi, sillä asunnossa täytyisi neliöitä olla reilusti enemmän, jotta niihin mahtuisi kodinhoitohuone. Ja niitä reiluja neliöitä ei saa näiltä leveyksiltä, joilla haluamme pysytellä. Olen kuitenkin aidon kateellinen jokaisesta pikkulapsiperheestä, jolla kodinhoitohuone on käytössään. Etenkin, jos huoneesta on käynti ulos. Siitä ovesta vaan lapset kurakelillä sisään, vaatteet ja kengät kodinhoitohuoneeseen roikkumaan. Eipä pyykkivuoretkaan tukkisi kylpyhuonetta, vaan ne voisi hoitaa tuolla nätisti pesuun ja lajitella jokaisen omaan pinoon. 



Viides huone

Samoin, todennäköisesti ikuinen haave vaan. Yksi ylimääräinen huone toimisi loistavasti työhuoneena ja vierashuoneena. Molemmille meillä olisi hyvin käyttöä. Tällä hetkellä työpiste meillä on alakerran olohuoneessa ja ihan mukavasti se siinäkin menee. Yhden vieraan nukkumispaikka on olohuoneen sohvalla. Sohvan valinta onneksi meni täydellisesti nappiin ja siinä on oikein mukava myös nukkua. 



Helsinki

Harmillista, mutta totta - Helsingin puolella monet kunnalliset palvelut on hoidettu paremmin, kuin muutamissa lähellä olevissa kunnissa. Samoin meidän molempien työt, etenkin J:n työt, tulevat aina olemaan Helsingissä. Näin äitiyslomalla on helppo unohtaa päivittäisen työmatkan vaikutus arkeen, mutta tottahan se on, että jos työmatka lohkaisee päivästä kolmekin tuntia, on se ihan kamalan paljon pois ajasta perheen kanssa. Minulla tällä hetkellä luojan kiitos ei ole noin karmea työmatka, mutta yhdessä vaiheessa, kun hain työtä, joka sijaitsi Lauttasaaressa, olisi yhteen suuntaan matkan kesto ollut 1h15min. Tällä hetkellä meiltä töihin pääseen puolessa tunnissa, joka on pk-seudulla todella kohtuullinen aika! Ei siis ehkä Helsinki sinällään, vaan se, ettei työmatkoihin kuluisi mahdottoman kauan aikaa. 


90+ neliötä

Tämä viimeinen haave voisi toteutua, jos muuttaisimme rivitalosta kerrostaloon. Tätä nykyistä enempää asuntolainaa meistä kumpikaan ei halua ottaa, mutta silti olisi mukava saada hieman enemmän tilaa. Täydellinen olisi noin 95 neliötä kahdessa tasossa tai 90 neliötä yhdessä tasossa. Onneksi olemme miehen kanssa sen verran samoilla linjoilla, ettei kumpikaan meistä haaveile omakotitalosta. Rivitalo on paras mahdollinen ratkaisu, kerrostalo mahdollinen sekin. Ehkä juuri näin, että jos onnistuisimme kohtuuhinnalla saamaan uuden kerrostaloasunnon reiluilla neliöillä hyvältä sijainnilta.


Millaisia asuntohaaveita teillä muilla on? 
Millaisia rajoitteita haaveille antaa teidän muiden työt, alueen hintataso tai muut asiat? 


HYVÄ ÄITI SYNNYTTÄÄ ALATEITSE? AJATUKSIANI ÄITIYDESTÄ

11.11.2017



Luin tässä yksi ilta uusinta Kaksplus-lehteä ja bongasin sieltä Essi Hellénin haastattelun. Ihana, kaunis ja lahjakas Essi! Haastattelu oli tehty muutamien väitteiden muotoon ja salamana sain idean, että hitsit minäkin haluan vastata näihin väitteisiin! Siispä kerrankin vähän pidempi ja pohdiskelevampi postaus. 

Hyvä äiti synnyttää alateitse. 


Synnytys on hurja kokemus. Joko tuolta alapään pienestä reiästä puskee pihalle monen kilon vauva tai vaihtoehtoisesti vatsaan suhaistaan ihmislapsen mentävä aukko, josta vauva nostetaan päivänvaloon. Olen itse alatiesynnytyksen kannalla, olenhan kaksi lasta niin synnyttänyt. Mutta tiedän monta tapausta, jossa sektio on ollut ainut järkevä ratkaisu monesta eri syystä. Jos meillä olisi ajatus kolmannesta lapsesta, vaatisin sektion perustuen siihen kipuun, jota koin tämän kesän synnytyksessä. Vaikkakin suosittelen kaikkia synnytyspelkoisia käymään juttelemassa kätilön kanssa ja edes harkitsemaan alatiesynnytystä, asetan kuitenkin nämä kaksi synnytystapaa täysin samalle viivalle. Loppujenlopuksi, sisälläsi on kasvanut vauva, joka on jotain kautta tullut ulos. Olet synnyttänyt. 


Hyvä äiti imettää vähintään vuoden. 


Aah, imetys! Mielestäni äidit kokevat liikaa painetta imetyksen onnistumisen suhteen. Sen aloitus kun ei osu mitenkään rennoimpaan hetkeen elämässä: mahastasi on juuri kaivautunut ihminen pihalle ja mullistanut koko perheen elämän. Jokapuolelle sattuu, hikoiluttaa, stressaa, väsyttää.. ja samassa pitäisi onnistua tisseillään ruokkimaan pieni tyyppi. Toivoisin enemmän alkumetreille tukea imetyksen aloitukseen ja siinä rinnalla tietoa pulloruokinnasta ja muutamat lohduttavat sanat, että imetys ei todellakaan ole ainut tapa ruokkia lapsi. Ja ettei pulloruokinta tee sinusta yhtään huonompaa äitiä. Samaan aikaan tiedostan kaikki imetyksen hyödyt ja tiedän, että olisin varsinkin Ludden kohdalla toivonut imetyksen kestäneen paljon pitempään. Samaan hengenvetoon hirveällä riskillä vielä totean, että en voi ymmärtää taaperoimettäjiä. Kyllä, sanoin sen ääneen. Imetys siis on omassa päässäni hyvin ristiriitainen asia, johon rehellisesti liittyy pettymyksen tunteita. Hyvä äiti ruokkii lapsensa parhaalla mahdollisella tavalla, joka kuormittaa koko perhettä isossa kuvassa vähiten. 


Kun lapsi syntyy, hän tulee osaksi meidän elämäämme. Meidän elämämme ei muutu. 


Meidän perheessä ekan lapsen kohdalla maailman suurin vitsi! Toisen lapsen kohdalla, vähän enemmän totta. Uskon, että useimmille se ensimmäinen lapsi laittaa kyllä elämän ja rutiinit ihan uusiksi. Varsinkin, jos lapsen saa siinä iässä, että on jo tottunut aikuiselämään ilman lapsia. Toinen lapsi onneksi sujahtaa jo mutkattomammin osaksi arkea. Elämä on kertaalleen jo muokattu "lapsiystävälliseksi", joten siinä mielessä se toinen menee siinä missä ensimmäinenkin. 


Kunnon äiti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole vauvansa kanssa.


No just. Muotoilisin asian niin, että kunnon äiti viettää aikaa välillä muutenkin, kuin vauvansa kanssa.


Vanhemmuus ja sen askareet on mahdollista jakaa 50-50. 


Teoriassa kyllä. Ja käytännössäkin kyllä, mutta harvemmin varmaan toteutuu noin. Äitiysloman aikana on selvää, että vanhemmuudessa suuremman lohkon itselleen nappaa kotona oleva vanhempi. Jos nyt mietin meidän perhettä silloin, kun molemmat teki täyttä työviikkoa ja lapsi oli hoidossa, niin sanoisin, että äiti kantaa suuremman taakan ns. metatyöstä. Tiedättekö, huolehtii, että lapsella on oikean kokoiset kuravaatteet, huolehtii yhteydenpidon tarvittaessa päiväkotiin, varaa lääkäriaikaa, jos joku asia mietityttää... Ja kyllä, olen tästä myös muutaman kerran ärsyyntynyt. Sen sijaan meillä mies heittäytyy paljon enemmän leikkiin ja hullutteluihin lasten kanssa, kun äiti taas samalla aina siivoaa keittiötä, laittaa ruuan, tekee ostoslistaa jne. Että niin, molemmat ehkä tekevät asioita 50-50, mutta ne asiat vaan ovat erilaisia. 


Hyvä äiti on kotona vähintään vuoden, mielellään kolme. 


Hyvä äiti on kotona juuri niin kauan, kun se koko perheen dynamiikan, jaksamisen ja talouden kannalta on parasta. 


Äidillä on isää tärkeämpi rooli lapsen tunne-elämän tukemisessa. 


En edes ymmärrä kysymystä. Miksi olisi?


Nainen voi saada kaiken: kunnianhimoisen uran, tasapainoisen perhe-elämän ja mielekästä omaa aikaa. 


Voi. Helppoa se ei ole, eli vaatii varmasti paljon järjestelyä ja mahdollisesti kompromisseja, mutta mahdollista se on. Enemmän kuitenkin itse ajattelen, että pyrin saamaan mukavan uran, toimivan perhe-elämän ja jonkin verran omaa aikaa. Ei siis täysillä kaikkea, mutta mukavasti kaikkea! 


Vauva tuhoaa parisuhteen ja etenkin seksielämän. 


Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta osaksi kyllä. Tähän vaikuttaa jonkin verran lähellä olevan tukiverkoston määrä. Jos on mahdollista päästä vaikkapa kerran kuussa ulos puolisonsa kanssa kahdestaan tai kuten olen kuullut, joskus jopa ulkomaan matkalle (!!), niin varmasti parisuhde selviää vähemmillä kolhuilla. Itse en edes muista, koska ollaan J:n kanssa käyty treffeillä. Tasan KAKSI kertaa ollaan päästy olemaan yö ilman Nopsua koko neljän vuoden aikana. En nyt silti sanoisi, että vauva (ja lapset) mitään pysyvästi tuhoaa, parisuhde vaan muuttaa muotoaan. Olen ehkä ankea realisti, mutta ajattelen tällä hetkellä, että me ollaan J:n kanssa tiimi, joka vetää tämän vauvavuoden läpi vaikka päällä seisten. Olen varma, että kun pojat vähän kasvavat, niin parisuhdekin saa enemmän omaa aikaa ja sitten voi taas fiilistellä sitä, kuinka hyvän valinnan tulikaan tehneeksi. 


Hyvä äiti jaksaa leikkiä nukeilla. 


Anteeksi, miksi nukeilla? Viitataanko tässä haastateltavan tyttölapseen? Varmaankin. Aika, no, sukupuolistereotyyppinen kysymys. Ei sillä, että tarttuisin näihin herkästi... *sarkasmia* :) 

Hyvä äiti jaksaa leikkiä. Kyllä. Mutta miten paljon ja kuinka usein? Siitä voi varmasti olla montaa mieltä. Itse en pidä itseäni minään superleikkijänä ja minulla on (äideille tyypilliseen tapaan) huono tapa jatkuvasti tehdä jotain muuta siinä sivussa tai välissä. "Äiti käy vaan laittaa noi pyykit, äitin täytyy ihan kohta tehdä ruoka, äiti vastaa tähän yhteen viestiin.." 


Äitiys tekee tytöstä naisen. 


Äitiys tekee naisesta äidin. Lähipiirissäni on lapsettomuutta ja olisi ihan naurettavaa sanoa, että äitiys liittyy millään tavalla naisen.. öö.. johonkin laatuluokitukseen, hahah. Miten sen nyt sanoisi paremmin? Jokainen tyttö kasvaa upeaksi naiseksi (okei, osa omasta tahdostaan myös miehiksi) ja osasta naisista tulee äitejä. 


Kaksi lasta on täydellinen perhekoko. 


Vajaan viiden kuukauden kokemuksella voisin sanoa, että useampi lapsi on parempi, kuin yksi. Heh, varmaan voisikin olla vähän huolestuttavaa, jos olisin vahvasti toista mieltä. Kyllähän sisarus tai sisarukset antavat lapsen elämään paljon. Opettavat sosiaalisia taitoja, empaattisuutta, jakamista ja parhaassa tapauksessa antavat loppuiäksi sydänystävän, joka on läsnä silloinkin, kun äiti ja isä eivät (enää) ole. Kaikki eivät kuitenkaan voi saada enempää lapsia ja osa eivät halua. En usko, että lapsista kasvaa yhtään sen "huonompia" niinkään. Yhtä lasta tulee varmasti paljon enemmän kuljeteltua harrastuksiin ja ystävien luokse, joten hyvät eväät elämään sekä sosiaalisia suhteita saa niinkin.

Kolme tai neljä lasta? Viisi tai kuusi? Jos itse olisin vasta 25 vuotias ja meillä olisi hyväkuntoiset isovanhemmat tukiverkkona, ehkä haaveilisin vielä joskus tulevaisuudessa kolmannesta lapsesta. Iso sisarusparvi on jotenkin romanttinen ajatus. Meille kaksi lasta on kuitenkin se täydellinen perhekoko.


Haastan kaikki Kaksplussan verkostobloggaajat tekemään tällaisen samanlaisen "omahaastattelun" blogiinsa :) 



DEAR SANTA...

9.11.2017





On aika... JOULUTOIVEIDEN! Olen melko varma, että joulupukki lukee blogiani, sillä jo muutamana vuonna on paketeista löytynyt hämmästyttävän paljon sellaisia asioita, joita täällä olen toivonut. Siispä ei jätetä tänäkään vuonna arvauksen varaan tätä tärkeää pakettiasiaa, vaan isketään joulutoiveet tiskiin! 

Aloitan, köh, itsestäni. Vannon, että noiden kumppareiden lisäksi oikeasti oli tosi hankala keksiä mitään toiveita! Selailin yksi ilta netissä ja nappailin sieltä asioita, joita olisi mukava saada. 

Toivelistalla siis: 

1. Kumpparit. Mieluiten keltaiset. Matala varsi olisi kiva. Mikä tahansa merkki käy, kunhan ei ole Crocksit. Niiden kumpparimalli on minun jalalle huonoksi todettu. 
2. Kuulokkeet. Nykyiset kuulokkeeni ovat.. no.. rumat. Haluaisin kauniit valkoiset, jotka menevät silleen päätä myöten, eivätkä sojota joka suuntaan kuin mikäkin satelliittiantenni. 
3. Hiusnaamio olisi ihana juttu, joko tämä Bodyshopin banaaninaamio tai joku muu. 
4. Eteerinen appelsiiniöljy olisi ihana lisä öljyjen kokoelmaan. 
5. Kauniin värinen, lämmin huivi, kuten tämä Lindexin kaunotar. 
6. Rawbar-patukat sopivat loistavasti välipalaksi, joten niitä voi aina varastossa olla lisää. 





Ja sitten rakkaat lapsukaiset. He varmasti puraisisivat mamaa varpaista, jos näkisivät tämän toivelistan. Jep, siinä ei ole yhtään leluja. KOSKA ME HUKUTAAN LELUIHIN! No, se oli ehkä vähän liiottelua, samalla kun todellakin sarjassa first world problems. Mutta kuitenkin, en kaipaa yhtään tukkirekkaa, traktoria tai purulelua enää lisää tähän huusholliin. Sen sijaan olen järkevä (tylsä) äiti. 

1. Nokkamuki. Pieninkin opettelee jo tulevana vuonna tuttipullosta pois ja nokkamuki olisi  kätevä.
2. Mehujehu. Tämä pelastaisi monet pillimehukatastrofit, kun pienet kädet tarraavat voimalla purkkiin ja kaikki tietää miten nopeasti se mehu sieltä pillistä syliin livahtaa.
3. Työpöytä. Tämä on Nopsulle äidin isoin toive. Ikeasta löytyy tämä hyvä, tarpeeksi pieni, mutta kuitenkin kivasti säilytystilaa mukanaan tuova malli. Haaveilen, että tämän ääressä poika jopa malttaisi vähän tehdä omia juttuja, kuten piirtämistä tai askarteluja, omassa huoneessaan.
4. Vaatteita. Ludulle oikeastaan mitä vaan vaatteita koossa 80/86. Etenkin joku terällinen yöpuku olisi poikaa. Ja Nopsulle koossa 110. Joustavan malliset farkut ovat pojan suosikkeja sekä hupparit. Mieluiten pinkki. Kunhan vaan ei musta.




Vielä viimeisenä koko perheelle kohdistuvat lahjat! Eniten toivoisin oikeastaan kasan lautoja, jotka joulun taian hengessä muotoutuisivat keväällä uudeksi terassiksi tuohon takapihalle. Jos tämä on haastava toteuttaa, meitä mahdollisesti ilahduttaisi kylpypyyhe-koossa hamam-pyyhkeet, lasten hiusten leikkaamiseen semmoinen mikä lie hiustenleikkuri onkaan ja kolmantena toiveena Malm-lipaston kapea, korkea versio, joka tulisi meillä eteiseen. 

Joten näin. Ja vielä lopuksi, hyvä Joulupukki, täällä ollaan kaikki oltu hirrrrmuisen kiltteinä. Helppoa se aina ei ole ollut, olet varmasti huomannut tänä vuonna perheemme kasvaneen yhdellä pikkutontulla, ja sen tuomat muutokset ovat aiheuttaneet kaikissa välillä pieniä hermojen kiristymisiä. Mutta olemme aina silti muistaneet halata, pusuttaa ja sanoa kauniita sanoja. 

Jouluisin terveisin,
Pirita & tonttutrio


Mitä teidän muiden joulutoivelistoilta löytyy? 


OLETKO NÄKYMÄTÖN?

6.11.2017


Joskus olisi ihan kiva olla näkymätön. Itse hiippailisin päiväkotiin seuraamaan Nopsun touhuja päivän aikana tai kävisin kurkistelemassa asuinalueellamme jokaisen ikkunan takana muiden sisustusratkaisuja. Mutta kun liikun ulkona pimeässä, haluan olla kaikkea muuta, kuin näkymätön. 

Syksyn ensimmäiset pimeät illat ja vesisade muistuttivat jälleen näkymisen tärkeydestä. Huomasin asian autonratista käsin. Kun ajaa pimeällä, sateessa, liikenteeseen keskittyen, ovat heijastimettomat ja valottomat ihmiset tummissa vaatteissa oikeasti täysin näkymättömiä. Sellainen jos yhtäkkiä lähtee ylittämään tietä yllättävästä kohtaa, niin en tiedä ehtisinkö reagoimaan. Siispä ajattelin omistaa yhden kokonaisen postauksen sille, että NÄKYKÄÄ, ihmiset rakkaat! 

Tuollaiset ekan kuvan kaltaiset pienet valot maksoivat Stadiumin Outletissa pari euroa. Niitä voi hyvin ripustaa lasten haalareiden vetoketjuihin, koiran talutushihnaan, rattaisiin... Ja lapsista yleensä valot pimeässä ovat vielä tosi hauska juttu. 


Meidän rattaiden runko on musta, ja tänään jo testikäytetty (jihaa, L on jo iso poika!) istuinosa on musta myös. Rungossa on ihan hyvät heijastimet tuossa työntöaisan yläosassa sekä tavarakorin jokaisella reunalla. Ostin kuitenkin lisäksi vielä liimattavia heijastintarroja, jotka mukavasti ovat mustat, ellei niihin juuri valo osu. Näin ei tarvitse muuttaa rattaita ihan joulukuuseksi kuitenkaan :) 


Ostin ystävältä käytettynä myös uuden sadesuojan. Entinen kun oli kokonaan musta, niin se vaan ei ole se turvallisin väri pimeässä. Tämä ihanan vaalea suoja on ensinnäkin piristävä näky hämärässä syksyssä, mutta lisäksi heijastimineen myös turvallisempi ratkaisu. 


Ja vielä viimeiseksi omat heijastimet. Ostin lenkkejä varten tällaiset helposti tarralla lahkeen ympäri pyöräytettävät. Liikkuvat jalat osuvat hyvin auton valojen korkeudelle. Vielä olisi syytä hankkia takkeihin muutamia heijastimia. Niissä vielä etsin jotenkin kivan näköisiä, mutta paremman puutteessa menee vaikka se lapsena saatu pankin logolla oleva kova heijastin, joka kiinnitetään hakaneulalla :) 

Syksy on pimeä ja talvi lumettomana vielä pimeämpi - näkykää, ystävät!

LAATUA JA TYYLIÄ MAKUUHUONEESEEN

4.11.2017


YHTEISTYÖSSÄ SUKHI-MATOT

Se tunne, kun saa kotiinsa jotain arvokasta, tyylikästä ja käsintehtyä... Muutama viikko sitten soi ovikello ja lähetti toi meille odottamamme paketin. Pyöreään pakettiin oli tiiviisti rullattu tämä kaunotar. Upea villamatto, joka tekee makuuhuoneemme ilmeelle ihmeitä. Tosin mainittava, ettei taso nyt lähtöjään ihan hirveän korkea ollut. Muovin alta paljastui ihana hento villan tuoksu, kun pyöritin maton lattialle. Tervetuloa uuteen kotiin, Kalim! 



Tuntuu kornilta laittaa ylistyssanoja jonoon, mutta matto vaan on ihan täydellinen. Se on kaunis kuin mikä, varmasti vastaavaa ei tule ihan jokaisessa kodissa vastaan. Se tuntuu jalan alla i-ha-nal-ta. Sen päällä tekee mieli venytellä, lukea kirjaa - vaikka nukkua päiväunet! 


Näin äitiyslomalla kotona ollessa haluaisi remontoida sitä sun tätä ja sisustaa koko koti uudelleen. Tässä asunnossahan tosiaan riittäisi tekemistä vaikka kuinka. Makuuhuoneeseen haaveilen uusista kaapinovista. Unelma olisi peiliovet, mutta vähän tuntuu, että se on liian hinnakas hankinta ainakin tähän vaiheeseen elämää. Mietin, jos uusisi ovien vetimet - se on muuten hyvin edullinen tapa päivittää koko huoneen ilmettä! Uusi sängynpääty meille on tulossa, joten ehkä pian uutta postausta makuuhuoneen sisustuksesta. 

Nyt tämä matto onneksi tekee koko huoneesta tunnelmallisen, lämpimän ja viihtyisän oloisen. Tiedän jo nyt, että tämä matto tulee kulkemaan mukanamme koko elämämme, riippumatta mihin vielä tästä muutamme. Jos muutamme. 


Sukhimatot on vähän erilainen mattokauppa ja haluankin siitä kertoa teille vielä hieman paremmin toisessa postauksessa. Oma nykyistä edeltävä työpaikkani oli kansainvälinen hyväntekeväisyysjärjestö, jossa edistettiin lastenoikeuksia. Koen siis tärkeäksi eettisyyden ja vastuullisuuden liiketoiminnassa. Siksi mielelläni nostan yrityksiä, joissa näihin asioihin on panostettu. Oma pieni korren kantaminen kekoon maailman ihmisten hyvinvoinnin eteen. 

Mitäs pidätte matosta? 
Millainen on teidän muiden mielestä täydellinen matto? 

Käykää ihmeessä kurkkaamassa millaisia mattoja Sukhilla on tarjota - sieltä löytyy ihania värikkäitä yksilöitä myös :)


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan