Viisi vinkkiä vanhuuden varalle, sinä nuori ihminen

15.1.2019


Nuorena sitä kuvittelee olevansa jotenkin voittamaton ja kuolematon. Keski-ikä on kaukainen käsite ja kuuluu lähinnä omille vanhemmille. Sairastaminen tarkoittaa yleensä flunssaa ja masennus sitä, kun jätkä (joo, niin Joensuussa ysärillä poikia kutsuttiin) ei vastaa tekstariin saman päivän aikana. Eläkejutut taas kuuluvat isovanhemmille. 

Voi kuinka itsekin olen joskus kaivannut tuota huoletonta aikaa, kun koko maailma tuntui lähtökohtaisesti olevan avoin ja mahdollisuuksia täynnä. 

Fakta vaan on se, että jokainen meistä ikääntyy. Ensin se nuoruus jää taakse ja aikuisuuden takaa alkaa pilkistää sananakin epäilyttävä keski-ikä. Ja sen jälkeen huomataan äkkiä laskevamme vuosia eläkeikään. Vaikka kuinka mieli olisi vielä se parikymppinen tyttö, joka tekstailee jätkille. 


Mitä voin tehdä nyt, ollakseni terveempi vanhana? 


Tuo kysymys nousi mieleeni kerta toisensa jälkeen, kun luin terveystieteiden erääseen kurssiin liittyvää Vanheneminen ja terveys -kirjaa. Tarkoitus oli oppia ymmärtämään ikääntyneiden ihmisten terveyttä ja siihen tuo kirja antoikin hyvät eväät. Samalla se sai miettimään, mitä me kaksi-, kolme- ja nelikymppiset ihmiset voisimme tehdä nyt sen eteen, että olisimme vanhuksina terveempiä. Tässä keräämäni viisi hyvää vinkkiä. 



1. Liiku, liiku, liiku, liiku 


Elämme yhteiskunnassa, jossa moni ajaa työmatkansa autolla, istuakseen toimistolla kahdeksan tuntia. Minä myös. Harmi vaan, että kehomme eivät ole evoluution myötä tuohon sopeutuneet. Lihaksistomme, hermostomme, luustomme sekä mielemme tarvitsee liikuntaa. Kun vanhukselta leikataan polvi ja hänen kotiutumista mietitään, katsotaan mitekä se mummo tai pappa saa itsensä sängyltä ylös seisomaan. Ja millä tuo liike tehdään? Reisi- ja pakaralihaksilla. Kun otetaan huomioon, että iän myötä lihaskato tekee tehtävänsä, lienee itsestäänselvää kumpi pääsee aiemmin kotiin; pappa, joka treenasi jalkojaan viimeksi armeijassa vai mummo, joka eläkkeelle jäätyään otti salitreenin viikoittaiseksi harrastuksekseen. 

Ihmisen hermosto on melko pitkälti valmis jo kymmenvuotiaana, mutta senkin jälkeen teemme paljon asioita, jotka vaikuttavat hermoston kuntoon ja käyttöön. Jos työikäisenä et koskaan heitä kroppaasi uusien haasteiden eteen, voit olla varma, ettei se eläkeiässä helposti opi korvaavia liikeratoja, jos vanhat kuviot eivät enää taivukaan. Myös luumme tarvitsevat rasitusta pysyäkseen kunnossa. Hyvää rasitusta luustolle ovat hypyt, tömähdykset ja äkilliset suunnanmuutokset. Jos ainut lajisi on  kävely tai uinti, haluat ehkä harkita repertuaarin laajentamista. 

Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan pitkälti lapsena ja nuorena, mutta ei peli vieläkään ole menetetty. Totuta kehosi liikkumaan, vahvista sitä ja tiedät, että olet askelta edellä ottamaan vastaan vanhuuden väistämättä mukanaan tuomat muutokset ja yllätykset. 




2. Koska näit viimeksi ystävääsi? 


Jotkut meistä ovat sosiaalisempia, kuin toiset. Yksi viihtyy parhaiten kotona rauhassa itsekseen, kun taas toinen nauttii isosta porukasta ympärillään. Kuitenkin ihminen tarvitsee toisia ihmisiä, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tutkimukset ovat osoittaneet sosiaalisten suhteiden, sosiaalisen tuen ja aktiivisuuden yhteyden ikääntyneiden terveyteen. Sosiaalinen verkosto ja sosiaaliset suhteet voivat edistää terveyttä ja suojata riskeiltä, sekä vaikuttaa sairastumiseen ja sairauden kestoon. 

Aikuisena etenkin perheen perustamisen myötä sosiaalinen piiri helposti kutistuu. Päivät kuluvat töissä ja ilta rauhoitetaan perheen kanssa olemiseen. Siinä, missä nuorena aikuisena töiden jälkeen tapasi kavereita ja viikonloppuisin tehtiin milloin mitäkin porukalla, yhtäkkiä huomaa olevansa kolmekymppinen perheenäiti tai -isi, joka miettii, koska viimeksi edes jutteli rauhassa ystävänsä kanssa? 

Oma perhe on tietenkin sosiaalisena verkkona kullan arvoinen, mutta sen lisäksi on aina hyvä pitää elämässä mukana ystäviä. Vertaistuki elämän loppupuolen käänteissä on korvaamattoman arvokasta. Etenkin jos ne hetket saa jakaa ystävien kanssa, jotka muistavat vielä, millaista oli olla yhdessä nuori. Sitten voi villasukkien kutomisen lomassa lorauttaa tilkan konjakkia lasiin ja ihmetellä yhdessä, miten tässä näin kävikään. 


3. Jumppaa myös aivojasi


Työelämä, ja miksei kotielämäkin, antaa kyllä pähkinää toisensa jälkeen purtavaksi. Mutta jos suinkin rahkeet riittää, välillä on hyvä haastaa itseään myös uudenlaisiin juttuihin. Opiskelu yksi hyvä vaihtoehto. Koska olet viimeksi päntännyt tenttiin? Koettanut ensin löytää aiheesta sen olennaisen, murustella sen itselle parhaiten omaksuttavaan muotoon ja sitten vielä muistaa sen ulkoa? Erinomaista aivojumppaa. Etenkin jos päivittäin tehtävä työ ei kovasti vaadi uuden oppimista, voin lämpimästi suositella opiskelua. Se voi olla vaikka uusi kieli tai mitä vaan! 

Iän myötä kognitiiviset toiminnot heikkenevät. Muutokset voivat kuitenkin olla suunnaltaan ja suuruudeltaan hyvin erilaisia ja alkaa eri ikävaiheissa. Aivojen ja kehityksen plastisuus tarkoittaa joustavuutta ja muovautuvuutta, mikä ei lakkaa eläkeiässäkään. Harjoituksen avulla 80-vuotiaat ovat voineet päästä 60-vuotiaiden tasolle kognitiivisesti. Älä siis ajaudu rutiineihin vaan haasta itseäsi älyllisesti. Pidät aivosi vetreinä ja luot hyvän pohjan vanhenemiselle. 




4. Tasapainoinen mieli on terve mieli 


Kaikilla ihmisillä on kyky vastata jollakin tavoin elämän haasteisiin. Ajan ja elämän olosuhteiden myötä mielen voimavarat kasvavat tai jäävät vähäisiksi. Mielenterveyden tasapaino voidaan nähdä myös ihmisen kykynä sopeutua rajoihin, joita ei voi välttää - ja luoda noissa rajoissa positiivista mieltä. Make the best of what you've got. Millä tavalla sinä suhtaudut elämän eteen tuomiin haasteisiin? 

Taisteletko niitä vastaan ja hoet, miten väärin ja epäreilua tämä on? Arvatkaapa mitä, olen itse täysin syyllinen tähän. Joustava mieli on kuitenkin avain pois monesta stressistä ja ahdistuksesta. Koherenssin tunne, kuten tieteessä sanotaan. On välttämätöntä, että vanheneminen tuo tullessaan menetyksiä. Kuolema saapuu yhä lähemmäksi ja oma fysiikka ei vain enää ole sitä, mitä se kaksikymppisenä oli. Jäämmekö loppuelämäksi kiinni, suruun, vihaan ja pettymykseen - vai pystymmekö pikkuhiljaa hyväksymään muuttuneen tilanteen ja elämään mahdollisimman hyvää elämää niillä korteilla, jotka meille on jaettu? 

5. Seksuaalisuus (vs. seksi) 


Viimeisenä hieman yllättävä näkökulma. Voin sanoa, että hieman oikaisin itsekin ryhtiä, kun kirjassa eteen avautui kappale iäkkäiden ihmisten seksuaalisuudesta. Mummot ja papat panopuuhissa, mitä ihmettä! No, anteeksi huumorini, onhan se vaan totta, että siinä samassa, missä yhteiskunnassa seksikkyys on läsnä aina teinien instagram-kuvista keski-ikäisille kohdistettuihin automainoksiin saakka, tietyllä tapaa olemme myös etääntyneet siitä, mitä seksuaalisuus oikeasti on. Siitä, että se ei ole pelkästään peittojen heiluttelua, vaan toisen fyysistä ja henkistä huomioimista. Pusuja ja silittelyä. Halauksia. Ehkä sen arkisen whatsapp-viestin perään heitetty söpö emoji. Sitä jännitettä, joka meillä kaikilla pareilla alussa oli. 

Toki meitä on moneen junaan, mutta aika monella perhearki jyrää parisuhteen edelle. Moni havahtuu huomaamaan, että viimeisimmistä makuukammarihetkistä on vierähtänyt niin pitkä aika, ettei kehtaa edes parhaalle ystävälleen tunnustaa. Itse pitäisin paljon tärkeämpänä "mittarina" sitä, miten puolison huomioi arjessa. Olemmeko vain lastenhoitoyksikkö, joka tuottaa lapsille puitteet toimivaan arkeen? Vai muistammeko huomioida toisemme myös rakkauden kautta? 

Jos saan käyttää sanaa vireä suhde, niin käytän sitä nyt. Vireä suhde pitkin elämää antaa hyvät lähtökohdat sille, että suhteen seksuaalinen puoli pysyy kunnossa myös iän karttuessa. Ja se nyt vaan on ihan tieteellisesti todistettu, että seksuaalisuudella on selkeä yhteys terveyteen ja etenkin koettuun hyvinvointiin. 

Vireitä vuosia ystävät, vireitä vuosia! 


Olipa hauskaa kirjoittaa tällainen vähän erilainen postaus. Kuulen todella mielelläni ajatuksianne näistä aiheista. Oletko sinä koskaan ajatellut sitä, miten tämänhetkinen elämäsi luo pohjaa tulevaisuudelle? Ja hei kertokaa vaikka facebookin kautta, jos teilläkin tuo kommentointi tänne blogiin tökkii. Itse en pääse kommentoimaan lainkaan "itsenäni" ja anonyymina joudun vastailemaan ties kuinka moneen kuva-arvoitukseen ja mitä kaikkea.. ei pitäisi olla niin. 


Toivon teille kaikille VIREITÄ vuosia sekä tähän ikään että tulevaisuuteen!
Eikö niin, että täältä pesee sukupolvi vetreitä, vauhdikkaita sekä valloittavia mummoja ja pappoja? 👵👴💪




Lähde: Vanheneminen ja terveys. Toimittanut Lyyra, Pikkarainen ja Tiikkainen. 2007. 

Päiväkotiin tutustumassa

11.1.2019


Sisätossut, vaipat, unipussi, tutti, unilelu, varavaatteet… ja tietenkin laminoidut kuvat isistä, äitistä ja veljestä. Meidän pikkuinen Luka aloitti tällä viikolla päiväkotitaipaleensa ja voi että miten tärkeät nämä kolme harjoittelupäivää ovat meille olleetkaan. Juu, meille. Minulle, Lukalle ja isoveljelle.

Mitä mukaan päiväkotiin?


Ensimmäinen rasti oli tietenkin taas miettiä, mitä sinne päiväkotiin tarvitsikaan ottaa mukaan. Ajattelin tuleville päiväkotilaisille ja vanhemmille hyödyksi listata asiat, jotka ainakin itselle tuli mieleen.

Vaippoja, teippivaippoja, koska niitä hoitajat pystyvät vaihtamaan riisumatta lasten housuja kokonaan.

Sisätossut tai jarrusukat

Unilelu tai -rätti

Tutti, jos sellainen käytössä (varalta pari)

Xylitol-pastillit 

Varavaatteita, ainakin näin pienille niitä saa olla reilusti.

Kuravaatteet, mukaanlukien kurahanskat, kumpparit ja villasukat niihin.

Kuvat äidistä ja isästä (sekä sisaruksista), joita voi katsella ikävän yllättäessä.


Lisäksi meillä mukaan lähti unipussi, koska Luka on sellaisessa tottunut nukkumaan.



Kuinka paljon varata aikaa tutustumiselle? 


Ajattelin etukäteen, että onkohan tämä kolmen päivän tutustuminen vähän liikaa, kun koko talo on itselle todella tuttu, pienten ryhmän hoitajista yksi ollut Nopsulla ennen, yksi supermukava muuten vaan ja yksi itseasiassa hyvä ystäväni. Myös Lukalle paikka oli tietenkin jo tuttu, koska kymmeniä, ellei satoja kertoja sieltä ollut isoveljeä hakemassa kotiin. Mutta ei, nämä päivät olivat äärimmäisen tärkeät. 

Aina niin reippaasta ja touhukkaasta Lukasta näkyi heti vähän varautuneempi versio, kun mentiin pienten ryhmään. Myös äidin näkyvistä häviämistä hän parahti heti itkemään. Oma juttunsa oli iso- ja pikkuveljen välinen suhde, joka näyttäytyi todella jännässä valossa päivähoidon puitteissa. Nopsulle oli kova paikka se, ettei päiväkodissa voi olla koko aikaa pikkuveljen kanssa - vaikka hän hyvin tiesi, että Luka menee pienten ryhmään. Kurjalta tuntui joka kerta, kun päivän aikana piti sanoa pikkuveljelle heipat ja niitä heippoja tultiin sanomaan kymmeniä kertoja. Mikä tietenkään ei auttanut yhtään Lukaa "itsenäistymisessä". Ulkona isoveli kulki kavereidensa kanssa jatkuvasti pienen perässä ja en oikein tiennyt, mikä se juttu oli - varmaankin täytyi jotenkin osoittaa kavereille, että tämä on MINUN pikkuveli.  

Paljon on opeteltavaa myös päiväkodin "säännöissä", että esimerkiksi ruokaa odotetaan nätisti pöydässä istuen ja ruokailun ajan istutaan paikallaan. Mutta tässäpä haasteet oikeastaan olivatkin, muuten meillä meni ihan älyttömän hyvin ja olen todella luottavaisella fiiliksellä Lukan päivähoidon alusta. 



Päivän rutiinit ja yhteistyö vanhempien kanssa 


Pienten ryhmässä on 12 lasta ja kolme hoitajaa. Aamuisin he ulkoilevat noin 9:30 - 10:30 ja tulevat yhdentoista aikaan sisälle lounaalle. Siitä sitten käsien ja naamanpesut, potatukset ja pastillit niin, että koko joukkue taapertaa 11:30 nukkariin päiväunille. Luka nukahti ihmeen hyvin omaan alasänkyynsä, vaikka eräs neitivauva parkui täyttä häkää ensimmäiset puoli tuntia. Ensimmäisenä päivänä nukkui kaksi tuntia ja toisena puolitoista. Kahden aikaan on välipala, jonka jälkeen sisäleikkejä ja sen jälkeen noin neljän maissa ulos. Meillä pojat tulee olemaan päivähoidossa noin 9-16 mittaista päivää. Onni, että saadaan päivä pidettyä noinkin lyhyenä. 

Meillä oli ryhmän yhden hoitajan kanssa aivan ihana aloituskeskustelu, vaikka kuten sanottu, itselle ihmiset ovat niin tuttuja, että olisin mikä päivä tahansa luottanut Lukan heidän käsiinsä vaikka koko viikoksi. Ihanaa, kun voi täysillä luottaa, että omasta lapsesta pidetään hyvää huolta. Toisaalta, ymmärrettävä on, että edes se minun ystäväni ei ole mikään Lukan "omahoitaja", vaan hänellä on monta muutakin lasta jatkuvasti silmällä pidettävänä. Oikeastaan yksi harvoista oikeista huolistani liittyy siihen, että pikkunooa menee tuhatta ja sataa ulkona isoveljensä perässä ja jos siinä ei hoitajien silmät ehdi mukaan, niin hän on kiivennyt ties minne isoihin kiipeilytelineisiin tai vedetty isojen mukana rajumpiin leikkeihin. 

Meillähän olisi ollut mahdollisuus toivoa pojat lähemmäs kotia päivähoitoon, mutta nyt olen kovin tyytyväinen, että jatkamme tuossa tutussa ja hyväksi todetussa päiväkodissa. Toivoisin, että jokainen äiti (tai isi) saa yhtä lämpimän vastaanoton, tulee yhtälailla kuulluksi ja hänelle painotetaan samalla tavalla viiteen kertaan, että pitää aina sanoa, jos jotain on mielenpäällä. Yhdessä näistä lapsista vastuuta kannetaan. 



Ensi viikolla sitten päästään tositoimiin, kun Luka jää keskiviikkona ensimmäistä kertaa yksin hoitoon. Nooo, vaikka tässä kuinka olen luottamusta ja itsevarmuuttani korostanut, olen ihan tyytyväinen, että meillä se on tuo papa aina joka vie lapset. Luka aivan varmasti jää itkemään, mutta kun ei siinä vielä kaikki. Nopsuhan jää kans hoitoon aina vähän surkeana ja tarvitsee sata halia. Eli ensin pitää jotenkin raapata itsestään irti yksi viisivuotias, sen jälkeen estää häntä kerta toisensa jälkeen tulemasta pienten puolelle sanomaan vielä kerran heipat ja sen jälkeen kyetä irrottamaan kaulan ympäriltä yhdet yksivuotiaan kädet. 

Mutta hyvä tästä tulee, olen ihan varma! Oli niin kiva nähdä, että näin kolmantena päivänä Luka lähti jo kivasti mukaan muiden kavereiden leikkeihin ja hyväksyi äidin hetkellisessä puutteessa jo jonkun hoitajankin sylin lohdutukseksi. 

Onnea matkaan Luka, tässä oli meidän yhteinen kotitaival - uusia seikkailuja kohti rakas poikaseni! Mama on aina sinun lähellä tukena ja turvana, koko elämän 💕


Muistatko, juurihan vasta kerroin Lukan synnytystarinan?! 

Hei sinä ihana 2019!

3.1.2019


Vuoden vaihtumisessa on Sitä Jotakin. Mahdollisuus päästää irti menneen vuoden pettymyksistä, suruista ja murheista. Mahdollisuus hengittää syvään ja lähteä uudella energialla uuteen vuoteen. Jospa tänä vuonna saan sen unelmieni työpaikan. Jospa tänä vuonna kohtaan rakkauden. Jospa tänä vuonna löydämme täydellisen kodin. Olipa unelmasi mikä tahansa, uusi vuosi tuntuu tuovan siihen ihan uudenlaista potkua. 


Vuoden 2019 teemat


Kun ajelimme Joensuusta jouluna kotiin, näpyttelin puhelimen listaan asioita, jotka tällä hetkellä innostavat tai joihin haluan tarttua. Huomasin niissä olevan tiettyjä teemoja, jotka varmasti tulevat näkymään täällä blogissakin. Löytyykö sinun inspiraatiolistalta samoja aiheita? 

1. Kemikaalien vähennys

Jo viime vuonna aloin entistä enemmän kiinnittämään huomiota siihen kemikaalikuormaan, mikä helposti jokaisen kannettavaksi hiipii. Kodin pesuaineet, pyykinpesuaineet, meikit... 

Ihailen ihmisiä, jotka isolla kädellä vähentävät kemikaalit elämästään, itse kuitenkin tanssahtelen jossain tien puolivälissä, jossa on ok myös napata se marketin halvin puuteri ostoskoriin tai käyttää suosikkihoitoainettaan tukkaan. Kuitenkin olen varannut nyt tammikuulle ajan kampaajalle kasvivärjäykseen. Vuosi tätä piti haudutella, mutta nyt olen varma, että haluan siirtyä kokonaan kasvivärjäykseen. Ekologisuus ja kemikaalittomuus toki joo, mutta haluan myös nähdä, mitä kasviväri saisi aikaan kuivalle ja kihartuvalle tukalleni - josko saisin sen kasvamaan pidemmäksi. 

Luonnonkosmetiikkaa aion edelleen suosia kauneudenhoidossa, jospa senkin suhdetta saisi nostettua tuosta nykyisestä noin 50/50 -suhteesta. Olen myös taas aloittanut oil pullingin, joka vahvistaa ikeniä ja tekee hampaista valkoisemmat. 


2. Terveellinen ravinto


Terveellinen ravinto lienee käsitteenä ja tavoiteena itsestäänselvyys, mutta haluan keskittyä tänä vuonna nimenomaan ravinteikkuuteen. Onko se sana? Viime vuotta leimasi vähän se, että alkuvuodesta pudotin raskauskiloja ja söin dieettiä, joka oli kyllä terveellinen, mutta sisälsi paljon maitotuotteita sekä makeutusaineita. Sitten loppuvuosi menikin toinen käsi suklaarasiassa ja toinen jäätelökulhossa. En edes uskalla käydä vaa'alla juuri nyt... 

Tänä vuonna jos pystyisin jättämään sokeria vähemmälle ja nauttimaan enemmän Hyvästä Ruuasta. Satunnaisia mutakakkuja ja pätkispusseja unohtamatta, toki. Vehnää en ole syönyt yli puoleen vuoteen. Testasin puolivahingossa jouluna sitä syömällä karjalanpiirakan, vehnäjauhoon tehtyä kastiketta sekä vehnää sisältävää mysliä. Kaikki samana päivänä. Ja pojat minulla oli maha kipeä koko yön ja kädet ihottumassa. 




3. Liikunta


Loppuvuonna liikuntakin jäi vähemmälle, sillä koetapa itse lähteä liikkumaan kädet suklaarasiassa ja jätskissä! Stressi teki myös sen, että sain helposti sydämen rytmihäiriöitä liikunnan jälkeen. Uskon sen johtuneen siitä, että kroppani ei erottanut sykkeennousua liikunnasta johtuvaksi, vaan aisti sen stressipiikiksi ja jo muutenkin tiukilla ollut kroppa reagoi. Nyt olen palannut salitreenin pariin ja pojat se tuntuu hyvältä! 

Minulle on myös tullut tosi iso kaipuu tanssin ja etenkin baletin pariin. En usko, että tänä vuonna minulla on mahdollisuuksia mennä ihan oikeille balsutunneille, mutta jospa kaivaisi kaapista tossut ja tubesta jonkun kivan videon, jonka mukaan voisi vähän oikoa kroppaansa. 

Toinen laji, joka kiinnostaa sitten yläasteajan (!) on.. hiihto! Olen aina lapsena vihannut hiihtoa, johtuen ylitiukasta miesopettajasta ala-asteella, joka hiihdätti meillä lapsilla aivan liian pitkiä ja vaarallisia lenkkejä. Nyt ilmeisesti noin 30 vuotta on tehnyt tehtävänsä ja voisin uudelleen kokeilla hypätä suksien päälle. 


4. Mieli 


Positiivisempi ja luottavaisempi asenne elämään. Siinä se tiivistetysti. Olen vähän sellainen, että tuppaan murehtimaan liikaa enkä juuri osaa luottaa siihen, että asiat järjestyvät kyllä. Miten sitä onkin niin vaikea muuttaa omaa ajatteluaan! Onneksi rakas mieheni on tässä mielessä aivan täysi vastakohtani, joten oppimisen malli ainakin on lähellä. 

Miehestä puheenollen, toivon tähän vuoteen myös enemmän läheisyyttä ja pusuja. Vauva-aika on painettu enemmän tai vähemmän pelkkänä lastenhoitoyksikkönä taistellen milloin minkäkin haasteen kanssa. Yhteistä aikaa ei ole ollut juuri lainkaan ja iltaisin molemmat vaan on ihan naatteja. Jospa nyt uuden vuoden myötä ja lasten kasvamisen myötä elämään mahtuisi enemmän sylittelyjä ja silittelyjä -  perheen aikuisillekin. 

Somen käytön rajaaminen olisi myös ihan terveellistä. Tietyllä tapaa ymmärrän, että näin kotiäitinä some on päivän mittaan sellainen pieni pako lapsikaaoksesta, kun voi kurkkia muiden kuulumisia ja vaihtaa kommentteja. Vietin kesällä somevapaata viikkoa ja sen oppeja voisi ottaa enemmän taas käyttöön. 



5. Ilmasto ja ympäristö


Ilmastoasiat ja planeettamme pelastaminen ovat tulleet todellisuudeksi vuoden 2018 aikana monelle. Ahdistuksen aiheuttajana, mutta myös fiksuina tekoina. Itse koetan jatkuvasti kotona tehdä pientä karsimista turhan tavaran suhteen ja miettiä entistä enemmän uusien tavaroiden hankkimista. Tarvitsenko tätä? Tuoko tämä minulle iloa? Voisinko löytää sen käytettynä? 

Roskaa tiedättekö meidän perheestä tulee ihan järkyttävä määrä, en viitsi edes kertoa. Yksi älyttömyys on roudata kaupasta kotiin vettä pyykinpesuaineen ja muiden puhdistusaineiden muodossa. Niitä siis teen tästä lähtien itse. Muutenkin pakkauksissa pyrin suosimaan vähemmän jätettä jälkeensä jättävää zero waste -hengessä. 

Yksi konkreettinen juttu on kuukautissuojat. Mikä määrä muovia ja roskaa ympäristölle joka kuukausi. Ja rahanmenoa. Minulla on jo pidempään ollut kuukuppi, mutta luovutin aikanaan sen käytön, koska en saanut sitä koskaan istumaan hyvin. Jolloin se vuosi ohi ja tuntui ikävältä. Nyt heti seuraavien kuukautisten yhteydessä otan kupin kanssa uuden kohtaamisen ja jospa se näin kaksi lastan ulos puristaneena (ole hyvä mielikuvasta) istuisikin paremmin! 



Näillä teemoilla siis tulevaan vuoteen! 🌿🌍🍉

VIELÄ KERRAN IHANAA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan