KIPUKOHTIA
31.5.2016
Pitää olla kiitollinen siitä, mitä on. Mutta entä kun haluaa samaa, kuin kaverit?
Äitiys on tuonut elämään paljon upeita asioita, mutta se on tuonut jännän näkökulman myös sosiaalisiin suhteisiin. Ja piikittelevän kateuden. Myönnän sen. Olen vähintäänkin limenvihreä todella monelle ystävälleni, jolla on lapsia. Ja syy on tukiverkot.
Lähes kaikilla ystävilläni on lapsien mummi tai ukki lähellä auttamassa, kun lapset sairastavat tai yllättävä työkeikka osuu toisen työmatkan kanssa samaan rakoon. Tai vanhemmat haluavat mennä johonkin iltamenoon yhdessä. Lapset saattavat olla useita kertoja vuodessa yökylässä - jopa useita kertoja kuussa, god forbid! Kun lapsi on selvinnyt oksutaudista ja vanhemmat yökkäävät kilpaa vessassa - isovanhemmat tulevat apuun ja ottavat lapsen koko päiväksi luokseen.
Joka kerta, kun kuulen tällaisia lauseita tai pahimmillaan valitusta siitä, miten ei moneen viikkoon ole ollut miehen kanssa yhteistä "lapsivapaata", hakkaan mielessäni varvasta seinään. Nuppineula kynnen alla. Meillä "aktiivisesti osallistuvia" isovanhempia on yksi - 500km päässä.
Toinen on pihapiiri. Parilla ystävälläni on aivan mieletön onni, että tuntevat pihapiirinsä ihmiset. Ja että noilla ihmisillä sattuu olemaan saman ikäisiä lapsia. Tuntuu aivan satumaiselta se, että voisi lapsen vaikka jättää hetkeksi naapuriin, jos tarvitsee itse esimerkiksi hoitaa joku erikoisen tärkeä asia. Tai että pihalla olisi joku tuttu ihminen, jolle saisi sanoa, että on ollut ihan kaamea päivä ja lapsi ei nuku ja pää hajoaa.
Antaisin pikkusormeni tällaisesta tukiverkosta. Vaikka molemmat pikkurillit.
Okei, no ehkä vaan toisen ;)
Myös vauvavuoden tuomaa yksinäisyyttä ja ylimääräisten käsiparien tarvetta tämmöiset tukiverkot auttaisivat valtavasti. Se, että olisi pihapiirissä tuttuja ihmisiä, että olisi edes joku isovanhempi lähellä. Tai sisko tai veli, joka auttaisi pyytämättä. Jos meillä olisi onni nauttia tämmöisistä elämän eduista, olen lähes varma, että meille olisi tullut toinen lapsi. Onkin hivenen surullista ja tuntuu epäreilulta, että joillain elämä on tässä mielessä helpompaa.
Toki minulla on ystäviä ja luojalle kiitos niistä! Myös äitini on aina puhelimen päässä ja hätätilanteessa valmis hyppäämään junaan lyhyelläkin varoitusajalla. Suuri onni on viime syksynä Helsinkiin muuttanut kummitäti. Samaan hengenvetoon kiitollisuus siitä, että meillä on lapsi. Ja että minulla on upea aviomies. Ja terveys kaikilla.
Ehkä eniten varpaaseen sattuukin se, että suurin osa näistä etuoikeutetuista ihmisistä ei tajua, kuinka onnekkaita he ovat. Ja kuinka paljon elämä muuttuisi, jos nuo tukiverkot repäistäisiin pois. Ja että se tila - se on meille sitä arkea.
Bloggaaminen on ihana harrastus. Se ei kuitenkaan ole niin suoraviivaista, kuin miltä se ulospäin näyttää. Kirjoitin aiemmin blogia, jossa kerroin paljon avoimemmin vauvavuoden haasteista. Toki sielläkin jonkinlainen sensuuri oli. Sainkin paljon kiitosta siitä, että kirjoitan "aidon tuntuista" blogia, jossa uskalletaan sanoa, että välillä *tuttaa. Nyt olen tullut vielä varovaisemmaksi. Tiedän, että blogiini eksyvät työkaverit, tuntemattomat ihmiset ja ehkä joskus tulevaisuudessa Nopsunkin kaverit.
Samaan aikaan haluaisin taistella sitä vastaan, että blogeissa ihmisten (myös äitien) elämä näyttää valkoisen täydelliseltä, johon ei paljon ahdistukset ja murheet kuulu. Siksi kirjoitin tämän postauksen. Tietynlainen yksinäisyys on meidän perheen (etenkin minun) kipukohta.
Katsotaanhan uskallanko koskaan julkaista tätä tekstiä :)
29.5.2016
Sieltä se saapua tärähti minunkin kouraan, iPhone. Olen ollut viimiset.. öö.. APUA, siis voitteko uskoa, minulla on AINA ollut Nokian puhelin. Tajuan sen nyt tätä kirjoittaessa! Sain ensimmäisen kännykän lukiossa ollessani (noin vuosi 2000) ja siitä lähtien kädessä on ollut Noksu. Viimeiset kolme vuotta Lumia.
Siispä oli lähes Kiinan reissua vastaava kulttuurishokki ottaa käteen tuo valkoinen namupala. Tässä havaintoni:
#1 KIRJOITTAMINEN
Miten voi olla vai-ke-aa kirjoittaa eri näppäimistöllä. Ensimmäiset päivät kirosin ja naputin. Ja sitten soitin vastapuolelle, koska hermot ei riittäneet. Lienee myös Applen hyvää huumoria, että iPhonen "lähetä" on samalla kohtaa, kuin Lumiassa oli "pyyhi tekstiä". Jep.
#2 SPOTIFY
Nakkaat kuulokkeet kiinni luuriin, niin se ymmärtää, että todennäköisesti olet aikeissa kuunnella Spotifyta. Kyllä, kiitos!
#3 KAMERA
Todella kiva, että kameran saa esiin heti lukitustilasta. Varsinkin kun uudessa puhelimessa se kameran esiin räplääminen kestää kau-an, niin siinä on kuulkaa jo jätski sulanut ja rusakko luikkinut karkuun.
#4 LIUKAS LENNART
No on sitten kuulkaa sulava silava tuo pelkkä naku puhelin. Heti ekana päivänä marssin suorinta tietä ostamaan kuoret, jotka edes vähän auttaa kallisarvoista rakkinetta pysymään räpylässä. Clas Ohlson tarjosi todella kivat silikoiset valkoiset kuoret sopuhintaan. Olikohan kympin.
#5 ASKELMITTARI
Hyppäsin henkisesti askeleen taaksepäin, kun huomasin, että tuo pirulainen on jo päivätolkulla syynännyt mun liikkumista. WTF? Valikosta näkyy paljonko on otettu askeleita, mikä matka on kävelty/juostu ja montako kerrosta noustu. Hiukan stalkattu olo tuli kuulkaa, hiukan! Välilehdiltä löytyy myös kauhistuttavia kohtia, kuten ravinto ja lisääntymisterveys. "Jaaha, sitä tuli mussutettua 300 000 kaloria puhdasta sokeria viime viikolla" ja "Jaaha, no siitä alkaakin tädillä olla aikaa viime kerrasta.. hohhoijjakkaa.." :D Tarvitseeko sanoa, etten ole uskaltanut edes kurkata noihin osioihin!
#6 KAMERA
Kuvat ovat tällä otettuna paaaaaaaljon laadukkaampia, kuin Lumialla. ISO PLUSSA!
#7 SHERLOK
On se vaan hassua, että puhelimen lukituksen saa auki sormenjäljellä. Voi on. Sitten kun vielä oppisi, että ei se auta, että siihen skanneriin tunkee etusormia tai vasenta peukaloa. Ei toimi niin, ei.
Onko siellä muilla aifoun? Ootteko tykänneet (tottuneet)?
28.5.2016
Tervetuloa taikamatkalle sinne, missä kakut ovat vain hyvästä sekä mielelle että keholle. Raakakakut. Näin tämän kakun ohjeen yhtenä aamuna työmatkalla bussissa instagramissa - ja illalla olin jo kokkaamassa. Illassa ei todellakaan ollut liikaa aikaa saati energiaa, joten oli aivan huippua huomata, että tämän teki helposti muutamassa minuutissa (oikeasti!) muksun pyöriessä jaloissa. Ainoastaan cashewpähkinöiden liottamiseen tulee varata aikaa. Miellellään yön yli, mutta testasin, että myös kahden tunnin liotus toimii. Sillä aikaa pystyi hyvin pyöräilemään hakemaan taatelit ;)
Ohje on löydetty täältä, mutta tämä versio mukailee omatekemääni, joka taasen perustui siihen, mitä kotona sattui sopivasti olemaan. Lämmin suositus sekä tälle että tuolle ihanalle Rawberry Fields -blogille/ig-tilille!
RAW COOKIES & CREAM PIE
Pohja
90g hasselpähkinöitä
100g manteleita
40g carob-jauhetta
300g tuoreita taateleita
Täyte
340g cashewpähkinöitä (liotettuna)
6 rkl kookosöljyä
4-5 rkl vaahterasiirappia
1 tl vaniljauutetta
4 palaa raakasuklaata
pari tippaa vettä
Kuorrute
1,5 dl vaahterasiirappia
1,5 dl raakakaakaojauhetta
1 dl kookosöljyä
hippunen suolaa
Tekemisessä vedin ”hieman” mutkia suoraksi. Pohjaa varten suristin ensin hasselpähkinät ja mantelit karkeaksi jauhoksi. Sitten vaan muut ainekset sekaan ja sur SUR. Taikina paineltuna esim. silikoniseen vuokaan ja vuoka jääkaappiin jäähylle.
Täytteen suristin suklaapaloja lukuunottamatta samaan tapaan kaikki sekaisin mössöksi. Lopuksi sekoitin vaan sekaan rouhitut suklaapalat. Tämä sitten pohjan päälle.
Kuorrute oli myös hauska tehdä noin, että kaikki vaan blenderiin sekaisin ja sur SUR. Kuorrute koko komeuden päälle kolmanneksi kerrokseksi ja kakku jääkaappiin jähmettymään.
Raakakakut on siitä niin mahtavia, että voi hyvällä omallatunnolla antaa lapsellekin vaikka heti aamupalan jälkkäriksi pienen palan KAKKUA :)
Teettekö itse koskaan raakakakkuja? Kiinnostaako muuten kuulla täällä lisää raakaherkkujen reseptejä?
24.5.2016
Kuten kaikki tietävätkin, aloitin viime viikolla uudessa työssä. Jokaisella työpaikalla on oma dresscode, vaikka sitä ei minnekään olisi kirjoitettukaan. Olen elämässäni ollut nyt neljässä ns. merkittävässä työpaikassa (eli ajallisesti kolme vuotta tai yli). Ensimmäinen oli asiakaspalvelutyö, jossa meillä oli työvaatteet. On muuten kuulkaa helppo elämä, kun ei ikinä aamulla tarvitse miettiä, mitä laittaa töihin päälle! Plus se, ettei rahaa tarvitse käyttää työvaatteisiin.
Toinen ja kolmas työpaikka olivat suunnilleen samanhenkisiä pukeutumisen suhteen (kuin yö ja päivä muuten). Molemmissa oli se puku-kauluspaita-korkokenkä -porukka (toisessa isompi, kolmannessa pienempi) ja se porukka, joka kulki vuodesta toiseen suunnilleen samassa villapaidassa ja farkuissa. Jopa hupparissa. Ja talvella villasukissa hipsien (tässä sama suhteutus, mutta toisinpäin).
Nykyisen työpaikan kirjoittamaton dresscode on hyvin samantyyppinen, kuin toinen työpaikkani. Eron tekee oikeastaan se, että teen itse töitä nyt siinä vähemmän-villasukka-enemmän-kauluspaita -porukassa ja lähin esimieheni on toimitusjohtaja, joka on todella tyylikäs mies. Joka päivä töissä puku päällä. Ja se muuten hänelle myös hyvin sopii! On silti ihan rento tyyppinä.
Siispä huomaan, että vaatekaappini jakautuu yhä enemmän kahtia; työvaatteet ja vapaa-ajan vaatteet. Olin tätä pohdintaa tehnyt jo talvella, kun luin ihanan Hanneleen kirjoittaman Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta -kirjan. Siinä oli esitelty ranskalainen vaatekaappi, jota nyt peilasin omaan tyyliini ja löysin muutamia puuttuvia vaatteita - tai vaatteita, jotka muuten kaipaavat päivitystä.
Tässä inspiraatioksi kuvakollaasit H&M:n tuotteilla. Sinäänsä hassu valinta, koska nimenomaan nämä ovat niitä super-luotto-käyttövaatteita, joihin ehdottomasti pitäisi panostaa. Laadussa. Nämä kuvat siis inspiraatioksi ja laadukkaan (ehkä silti kesän alennuksista edullisen) vaatekaapin metsästys alkakoon/jatkukoon! :)
Lyhyt ja ohut neuletakki // Laadukas T-paita muutamassa eri värissä // Balleriinat, joissa mielellään vähän paksumpi pohja ja kannan alla edes sentti // Farkkupaita, saisi olla vähän istuvampi // Valkoinen kauluspaita
Mustat suorat, istuvat housut // Tummansiniset istuvat farkut // Löysät, mutta siistit kangashousut // Hieman paksumpaa kangasta oleva hyvin leikattu mekko
Ohut neulepaita // Musta hame // Värikkäämpi mekko
Kiinnostaisi kovasti, millainen pukeutumistyyli sinun työpaikallasi on? Ja miten itse pukeudut töihin? Kerro, kerro! :)
Toinen ja kolmas työpaikka olivat suunnilleen samanhenkisiä pukeutumisen suhteen (kuin yö ja päivä muuten). Molemmissa oli se puku-kauluspaita-korkokenkä -porukka (toisessa isompi, kolmannessa pienempi) ja se porukka, joka kulki vuodesta toiseen suunnilleen samassa villapaidassa ja farkuissa. Jopa hupparissa. Ja talvella villasukissa hipsien (tässä sama suhteutus, mutta toisinpäin).
Nykyisen työpaikan kirjoittamaton dresscode on hyvin samantyyppinen, kuin toinen työpaikkani. Eron tekee oikeastaan se, että teen itse töitä nyt siinä vähemmän-villasukka-enemmän-kauluspaita -porukassa ja lähin esimieheni on toimitusjohtaja, joka on todella tyylikäs mies. Joka päivä töissä puku päällä. Ja se muuten hänelle myös hyvin sopii! On silti ihan rento tyyppinä.
Siispä huomaan, että vaatekaappini jakautuu yhä enemmän kahtia; työvaatteet ja vapaa-ajan vaatteet. Olin tätä pohdintaa tehnyt jo talvella, kun luin ihanan Hanneleen kirjoittaman Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta -kirjan. Siinä oli esitelty ranskalainen vaatekaappi, jota nyt peilasin omaan tyyliini ja löysin muutamia puuttuvia vaatteita - tai vaatteita, jotka muuten kaipaavat päivitystä.
Tässä inspiraatioksi kuvakollaasit H&M:n tuotteilla. Sinäänsä hassu valinta, koska nimenomaan nämä ovat niitä super-luotto-käyttövaatteita, joihin ehdottomasti pitäisi panostaa. Laadussa. Nämä kuvat siis inspiraatioksi ja laadukkaan (ehkä silti kesän alennuksista edullisen) vaatekaapin metsästys alkakoon/jatkukoon! :)
Lyhyt ja ohut neuletakki // Laadukas T-paita muutamassa eri värissä // Balleriinat, joissa mielellään vähän paksumpi pohja ja kannan alla edes sentti // Farkkupaita, saisi olla vähän istuvampi // Valkoinen kauluspaita
Mustat suorat, istuvat housut // Tummansiniset istuvat farkut // Löysät, mutta siistit kangashousut // Hieman paksumpaa kangasta oleva hyvin leikattu mekko
Ohut neulepaita // Musta hame // Värikkäämpi mekko
Kiinnostaisi kovasti, millainen pukeutumistyyli sinun työpaikallasi on? Ja miten itse pukeudut töihin? Kerro, kerro! :)
22.5.2016
Ei seepra raidoistaan, eikä Pandamama listoistaan. Tässä Tukholman shoppailut :)
#1 VAATTEET
Äärimmäisen mukavat college housut Hollisterilta. Olen elänyt näissä vapaa-ajan joka minuutin ostamisen jälkeen. Jumppatoppi ja äärimmäisen hyvässä alennuksessa ollut pitkä jakku H&M:ltä.
#2 MEIKIT
Alla olevan kirjan inspiroimana oli pakko mennä hankkimaan tällainen Oil Cleanser. Erittäin hyvä, tykkään! Tämän semi-edullisen version tarjosi Kicks. Sephorasta menin ostamaan nimenomaan tiettyä ripsiväriä, mutta höh ja pöh, ei heillä ollut sitä enää myynnissä! Ostin tämän mahdollisimman lähelle osuvan ja.. no.. tässä on plussat ja miinukset. Plussa: ripsaria voi hyvin kerrostaa ilman, että se paakkuuntuu. Miinukset: eipä tämä ripsistä kovin tuuheita ja pitkiä tee, minkä lisäksi kestävyys on huono. Testaamatta on vielä Sephorasta ostettu kulmaväri, joka on hauskasti ns. applikaattorin päässä, mutta silti puuterimainen. Kädelle testatessa vaikutti oikein hyvältä.
#3 KIRJAT
American Apparelista mukaan tarttui kaksi kirjaa. Koska rakastan kaikkea Korea- ja Japani-juttua, niin tämä alennuksessa ollut kirja korealaisesta ihonhoidosta osui ja upposi. Hauskalta vaikuttaa myös pilke silmäkulmassa kirjoitettu ns. self help kirja.
#4 MUUTA
Åhlensilta uudet aurinkolasit. Nämä peittää ainakin puoli naamaa, mikä on useimpina päivinä täysin vaan loistohomma ;) Pumpulipuikot on aika random ja sarjassamme ehkä TMI, mutta kun kerrankin onnistuin löytämään kapeapäisiä pumpulipuikkoja (kiitos Muji), niin niitä lähti salamana mukaan. Tarve näihin on se, että lapselle kun tulee vaikkua korvaan, niin näillä sen saa kaikista näppärimmin pois! Tiedän, ei näitä saa tunkea korvaan, mutta se, mitä siitä helposti pyyhkäisemällä saa.
Ihan hyvät ostokset, ottaen huomioon, että olimme perillä siis vain pari päivää :)
Sain muuten J:ltä äitienpäivälahjaksi kirjekuoressa Ruotsin kruunuja. Ei ollut osannut keksiä, mitä ostaa ja päätti, että parempi näin. No, en valita :) Sitä rennommin sai nyt tehdä vähän näitä shoppailuja!
#1 VAATTEET
Äärimmäisen mukavat college housut Hollisterilta. Olen elänyt näissä vapaa-ajan joka minuutin ostamisen jälkeen. Jumppatoppi ja äärimmäisen hyvässä alennuksessa ollut pitkä jakku H&M:ltä.
#2 MEIKIT
Alla olevan kirjan inspiroimana oli pakko mennä hankkimaan tällainen Oil Cleanser. Erittäin hyvä, tykkään! Tämän semi-edullisen version tarjosi Kicks. Sephorasta menin ostamaan nimenomaan tiettyä ripsiväriä, mutta höh ja pöh, ei heillä ollut sitä enää myynnissä! Ostin tämän mahdollisimman lähelle osuvan ja.. no.. tässä on plussat ja miinukset. Plussa: ripsaria voi hyvin kerrostaa ilman, että se paakkuuntuu. Miinukset: eipä tämä ripsistä kovin tuuheita ja pitkiä tee, minkä lisäksi kestävyys on huono. Testaamatta on vielä Sephorasta ostettu kulmaväri, joka on hauskasti ns. applikaattorin päässä, mutta silti puuterimainen. Kädelle testatessa vaikutti oikein hyvältä.
#3 KIRJAT
American Apparelista mukaan tarttui kaksi kirjaa. Koska rakastan kaikkea Korea- ja Japani-juttua, niin tämä alennuksessa ollut kirja korealaisesta ihonhoidosta osui ja upposi. Hauskalta vaikuttaa myös pilke silmäkulmassa kirjoitettu ns. self help kirja.
#4 MUUTA
Åhlensilta uudet aurinkolasit. Nämä peittää ainakin puoli naamaa, mikä on useimpina päivinä täysin vaan loistohomma ;) Pumpulipuikot on aika random ja sarjassamme ehkä TMI, mutta kun kerrankin onnistuin löytämään kapeapäisiä pumpulipuikkoja (kiitos Muji), niin niitä lähti salamana mukaan. Tarve näihin on se, että lapselle kun tulee vaikkua korvaan, niin näillä sen saa kaikista näppärimmin pois! Tiedän, ei näitä saa tunkea korvaan, mutta se, mitä siitä helposti pyyhkäisemällä saa.
Ihan hyvät ostokset, ottaen huomioon, että olimme perillä siis vain pari päivää :)
Sain muuten J:ltä äitienpäivälahjaksi kirjekuoressa Ruotsin kruunuja. Ei ollut osannut keksiä, mitä ostaa ja päätti, että parempi näin. No, en valita :) Sitä rennommin sai nyt tehdä vähän näitä shoppailuja!
18.5.2016
Nyt tuli hyvä hetki istua alas selaamaan kuvia ja tekemään niistä pieni postaus. Listoja kun rakastan, niin saatte tämänkin nyt sitten listan muodossa. Varoitan jo nyt, postauksesta tulee pitkähkö :)
#1 LEIKKIPUISTOT
Ajateltiin ensin mennä Junibackeniin ja Skansenille ja sen sellaista, mutta huomattiin, että liput sinne on aika hinnakkaat. Päätettiin sitten tutustua ennemmin paikallisiin leikkipuistoihin. Ja pojat, että se kannatti!! Tukholmassa on aivan täydelliset leikkipuistot tuollaiselle 2-3 vuotiaalle. Sekä aikuisille. Sekä Vasaparken että Humlegården olivat ainakin sellaisia, joissa oli ns. ylläpito ja henkilökunta paikalla.
Puistossa oli valtava määrä hiekkaleluja sekä mopoja ja autoja, joilla sai ajaa. Ne olivat roskattomia, siistejä ja näissä molemmissa oli rakennus, jossa sisällä oli mukavat vessat, vauvanhoitohuoneet ja aikuisille tarjolla pikkuhintaan kahvia ja teetä. Humlenissa oli myös grilli kuumana ulkona ja sisältä sai ostaa nakkeja ja hodareita. Nakkejakin oli tarjolla tavallista, kalkkunaa tai soijanakkia. Siellä myös piha oli jaettu kolmeen osaan suurin piirtein ikäryhmien mukaan, jolloin vauvat saivat rauhassa syödä hiekkaa yhdellä hiekkalaatikolla, eikä vanhempien tarvinnut pelätä, että viisvee ajaa autolla sentin päästä. Myös kaikki kiikkualueet oli molemmissa puistoissa aidattu - samoin kun tietysti puistot itsessään.
#2 RATTAAT
Tukholmassa oli tosi helppo liikkua rattaiden kanssa. Kaikilla käyttämillämme metroasemilla oli hissit ja missään emme jääneet (kadulla tai sisällä) rattaiden kanssa jumiin. Oli hyvä idea ottaa mukaan nuo ns. paremmat rattaat, koska on niiden kanssa vaan paljon mukavempi liikkua. Huomasin (olen vähän vaunuhullu), että Tukholmassa oli ihan erilainen rataskanta (hehe), kuin täällä. Todella paljon Bugaboota ja hyvin paljon Brioa/Britaxia. Kaikilla tuntui olevan uutuuttaan kiiltelevät menopelit alla.
#3 HOTELLISSA
Hotellissa tuon ikäisen lapsen kanssa on vähän tylsää. Tylsää. Pienemmän kanssa vielä menee vaikka laivan hytti, mutta kyllä ehdottomasti asunto on parempi vähänkään pidemmälle lomalle. Hotellihuoneessa kun tekeminen ja tila aika äkkiä loppuu, ulos ei pääse helposti ja illalla kun pieni käy unille, ei vanhemmat enää voi mennä vaikkapa sohvalle katselemaan telkkaria ja ottaa lasit viiniä. Ainakaan kovin helposti, jos on pieni huone ja herkkäuninen lapsi.
Meillähän oli miehen työhön liittyen siis ihan huippuhotelli. Neljä tähteä näkyi niin palvelussa, kuin vaikkapa aamupalan laadussakin. Voih, tuonne menisin aamiaiselle mikä päivä vaan!! Tai siis, joka päivä :)
#4 LENTÄMINEN LAPSEN KANSSA
Matkustaminen (ainakin menomatka) meillä meni tosi hyvin. Meillä oli aikainen lento ja menin herättämään Nopsun kuudelta. Ekat sanat olivat: "Nytkö mennään?" ja sitten "Sitten ei saa karata, pitää olla äitin lähellä." Koulutus oli siis mennyt perille. Ja huippuhienosti Nopsu käyttäytyikin. Kentällä nuo rattaat on ihan mahtavat, koska niihin kun lastaa tavarat ja lapsen, niin johan liikkuu. Tuhannet kiitokset myös Reiman leikkipaikalle. Taas.
Lento itsessään oli ihanan lyhyt ja helpotti kovasti, kun pojalle nyt jo oli oma paikka. Nopsu istui tosi reippaasti nousut ja laskut omalla paikallaan, eikä jännittänyt yhtään. Olen todistanut kahta huutokohtausta, kun juuri ja juuri kaksivuotias haluaisi ehdottomasti nousussa ja laskussa vanhemman syliin...
Paluumatka oli sitten vähän kireämpi. Olimme joutuneet koko porukka heräämään jo viideltä ja jostain syystä pienelle sattui uhmakas olo samaan kun vanhemmille paha flunssa ja väsymys. Ei tarvitse sanoa, että olimme ihan onnellisia päästessämme kotiin. Seuraavana yönä pienin nukkui 12 tuntia, isoin 11 ja minäkin jotain 8-9.
#5 EUROVIISUT
Viisut oli Tukholmassa aivan huikea juttu. Olimme katsomassa porukalla toisen semifinaalin harjoituksia ja miettikää - pelkästään tuolla harjoituksia katsomassa oli about 10 000 ihmistä (lipuilla, jotka maksoivat 80 euroa). Lava oli ihan mieletön, kaikesta tekniikasta puhumattakaan.
Euroviisuhuuma oli vallannut koko kaupungin. NK:n jokainen näyteikkuna oli omistettu Ruotsin eri viisuvoittajille ja niillä kohdilla soi aina voittajan kappale. Parasta oli, että keskustan liikennevaloista kuului myös piippauksen sijaan musiikki, johon piippaus oli lisätty. Mahdoton selittää, mutta ihan mahdottoman hauska juttu!
EXTRA
Ruotsissa näki niin paljon enemmän isiä lastenvaunujen ja rattaiden kanssa, kuin täällä Suomessa. Monesti leikkipaikalla oli enemmän isiä, kuin äitejä. Hyvin tyypillinen bongaus oli tyylikäs nuori mies kauluspaidassa, latte kädessä ja työntämässä pinkillä tai beigellä kuomulla varustettuja Bugaboo-merkkisiä rattaita :D En riktig lattepappa-meininki!
Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi hyvä miniloma ja voin kyllä suositella Tukholmaa lämpimästi myös tällaisen kaks-ja-puol-veen kanssa reissaamiseen. Olenkin muuten itse lähdössä taas Tukholmaan, kun pääsen työn puolesta sinne viikoksi. Sanoisinko, että ei nyt varsinaisesti harmita ;)
Mitä reissuja teillä muilla on tulossa tai suunnitteilla? Tai ihan vaan haaveissa?
#1 LEIKKIPUISTOT
Puistossa oli valtava määrä hiekkaleluja sekä mopoja ja autoja, joilla sai ajaa. Ne olivat roskattomia, siistejä ja näissä molemmissa oli rakennus, jossa sisällä oli mukavat vessat, vauvanhoitohuoneet ja aikuisille tarjolla pikkuhintaan kahvia ja teetä. Humlenissa oli myös grilli kuumana ulkona ja sisältä sai ostaa nakkeja ja hodareita. Nakkejakin oli tarjolla tavallista, kalkkunaa tai soijanakkia. Siellä myös piha oli jaettu kolmeen osaan suurin piirtein ikäryhmien mukaan, jolloin vauvat saivat rauhassa syödä hiekkaa yhdellä hiekkalaatikolla, eikä vanhempien tarvinnut pelätä, että viisvee ajaa autolla sentin päästä. Myös kaikki kiikkualueet oli molemmissa puistoissa aidattu - samoin kun tietysti puistot itsessään.
#2 RATTAAT
Tukholmassa oli tosi helppo liikkua rattaiden kanssa. Kaikilla käyttämillämme metroasemilla oli hissit ja missään emme jääneet (kadulla tai sisällä) rattaiden kanssa jumiin. Oli hyvä idea ottaa mukaan nuo ns. paremmat rattaat, koska on niiden kanssa vaan paljon mukavempi liikkua. Huomasin (olen vähän vaunuhullu), että Tukholmassa oli ihan erilainen rataskanta (hehe), kuin täällä. Todella paljon Bugaboota ja hyvin paljon Brioa/Britaxia. Kaikilla tuntui olevan uutuuttaan kiiltelevät menopelit alla.
#3 HOTELLISSA
Hotellissa tuon ikäisen lapsen kanssa on vähän tylsää. Tylsää. Pienemmän kanssa vielä menee vaikka laivan hytti, mutta kyllä ehdottomasti asunto on parempi vähänkään pidemmälle lomalle. Hotellihuoneessa kun tekeminen ja tila aika äkkiä loppuu, ulos ei pääse helposti ja illalla kun pieni käy unille, ei vanhemmat enää voi mennä vaikkapa sohvalle katselemaan telkkaria ja ottaa lasit viiniä. Ainakaan kovin helposti, jos on pieni huone ja herkkäuninen lapsi.
Meillähän oli miehen työhön liittyen siis ihan huippuhotelli. Neljä tähteä näkyi niin palvelussa, kuin vaikkapa aamupalan laadussakin. Voih, tuonne menisin aamiaiselle mikä päivä vaan!! Tai siis, joka päivä :)
#4 LENTÄMINEN LAPSEN KANSSA
Matkustaminen (ainakin menomatka) meillä meni tosi hyvin. Meillä oli aikainen lento ja menin herättämään Nopsun kuudelta. Ekat sanat olivat: "Nytkö mennään?" ja sitten "Sitten ei saa karata, pitää olla äitin lähellä." Koulutus oli siis mennyt perille. Ja huippuhienosti Nopsu käyttäytyikin. Kentällä nuo rattaat on ihan mahtavat, koska niihin kun lastaa tavarat ja lapsen, niin johan liikkuu. Tuhannet kiitokset myös Reiman leikkipaikalle. Taas.
Lento itsessään oli ihanan lyhyt ja helpotti kovasti, kun pojalle nyt jo oli oma paikka. Nopsu istui tosi reippaasti nousut ja laskut omalla paikallaan, eikä jännittänyt yhtään. Olen todistanut kahta huutokohtausta, kun juuri ja juuri kaksivuotias haluaisi ehdottomasti nousussa ja laskussa vanhemman syliin...
Paluumatka oli sitten vähän kireämpi. Olimme joutuneet koko porukka heräämään jo viideltä ja jostain syystä pienelle sattui uhmakas olo samaan kun vanhemmille paha flunssa ja väsymys. Ei tarvitse sanoa, että olimme ihan onnellisia päästessämme kotiin. Seuraavana yönä pienin nukkui 12 tuntia, isoin 11 ja minäkin jotain 8-9.
#5 EUROVIISUT
Viisut oli Tukholmassa aivan huikea juttu. Olimme katsomassa porukalla toisen semifinaalin harjoituksia ja miettikää - pelkästään tuolla harjoituksia katsomassa oli about 10 000 ihmistä (lipuilla, jotka maksoivat 80 euroa). Lava oli ihan mieletön, kaikesta tekniikasta puhumattakaan.
Euroviisuhuuma oli vallannut koko kaupungin. NK:n jokainen näyteikkuna oli omistettu Ruotsin eri viisuvoittajille ja niillä kohdilla soi aina voittajan kappale. Parasta oli, että keskustan liikennevaloista kuului myös piippauksen sijaan musiikki, johon piippaus oli lisätty. Mahdoton selittää, mutta ihan mahdottoman hauska juttu!
EXTRA
Ruotsissa näki niin paljon enemmän isiä lastenvaunujen ja rattaiden kanssa, kuin täällä Suomessa. Monesti leikkipaikalla oli enemmän isiä, kuin äitejä. Hyvin tyypillinen bongaus oli tyylikäs nuori mies kauluspaidassa, latte kädessä ja työntämässä pinkillä tai beigellä kuomulla varustettuja Bugaboo-merkkisiä rattaita :D En riktig lattepappa-meininki!
Kaiken kaikkiaan meillä oli tosi hyvä miniloma ja voin kyllä suositella Tukholmaa lämpimästi myös tällaisen kaks-ja-puol-veen kanssa reissaamiseen. Olenkin muuten itse lähdössä taas Tukholmaan, kun pääsen työn puolesta sinne viikoksi. Sanoisinko, että ei nyt varsinaisesti harmita ;)
Mitä reissuja teillä muilla on tulossa tai suunnitteilla? Tai ihan vaan haaveissa?
16.5.2016
Kun en tiedä, mitä leipoa tai ei ole varaa ottaa riskiä uuden reseptin kanssa. Palaan kerta toisensa jälkeen näihin suklaamuffinsseihin. Reseptiin saa hyvää twistiä rouhimalla sekaan minttusuklaata, lorauttamalla vahvempaa kahvia, laittamalla kuorrutteeseen pari rommiesanssitippaa.. you name it! Ainut, mikä kannattaa ottaa huomioon, on se, että kuorrutteessa voi tekee keltaisen sävyn, eli jos laitat sekaan tipan sinistä väriä, on lopputulos kuvan kaltainen ihana turkoosi.
Resepti on alunperin bongattu niinkin hauskasta paikasta, kun yhdestä Ruotsin suosituimmasta blogista fokis.se - joskus vuonna 2010! Foki oli tuolloin varmaankin vasta lukiolaistyttö ja kirjoitteli sekä kuvasi ihanan kotikutoisesti. Vähän on eri meininki nykyisin :) En oikeastaan blogia ole enää vuosiin seurannutkaan. Mutta hauska muisto menneestä tämä!
Foki's Cupcakes
Muffinssit
- 3 munaa
- 2,5 dl sokeria
- 1tl vaniljasokeria
- 50g voita
- 1 dl kermaviiliä
- 2 rkl kylmää kahvia
- 3,5 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 4 rkl kaakaojauhetta
- hyppysellinen suolaa
- 100g suklaata
Kuorrute
- 60g pehmeää voita
- 5 dl tomusokeria
- 1 tl vaniljasokeria
- 0,5dl kaakaojauhetta (jätä pois, jos et halua ruskean sävyistä kuorrutetta)
- 100g Philadelphia-juustoa
- 1 rkl kahvia (jätä pois, jos et halua ruskeaa sävyä)
- vapaavalintaisia koristeluja
- Uuni 175 astetta.
- Vispaa munat, sokeri ja vaniljasokeri kuohkeaksi.
- Sulata voi, sekoita joukkoon kermaviili ja kahvi. Lisää taikinaan.
- Sekoita keskenään vehnäjauho, leivinjauhe, kaakao ja suola. Lisää taikinaan varoen.
- Sulata suklaa vesihauteessa ja lisää taikinan sekaan.
- Täytä vuoat noin 2/3 taikinalla.
- Paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuorrutusta.
- Sekoita kuorrutuksen aineet keskenään ja pursottele muffinssien päälle. Koristele mielesi mukaan :)
Mikä on teidän luottoresepti, johon voi palata aina silloin, kun ei jaksa olla kokeilunhaluinen?
10.5.2016
Käytiin yksi aamu salilla Nobben kans. Pätkä oli lapsiparkissa ja mamma nosteli rautaa. Treenin jälkeen Nopsu katsoi kiinnostuneena salin laitteita, johon minä "Haluaisitko sinäkin isona sitten tulla joskus salille ja kuntoilla?". Nopsu: "Joo, haluan. Ja sitten.. sitten äiti voisi mennä lapsipaakkiin."
Isimies oli viikonloppua töissä ja itse podin taas kerran huonoa omaatuntoa siitä, kun leikin niin vähän Nopsun kanssa. Juttelin ruokaa laittaessa "Huomenna sitten isi on taas kotona ja leikkii paljon Nopsun kanssa. Isi on kyllä paljon taitavampi leikkimään, kuin äiti, mutta kyllä äitikin yrittää." Nopsu kallisti päätään ja totesi lähes teatraalisen säälivällä katsella "Niin.. Äiti yrittää."
Menen makuuhuoneeseen ja poika on levittänyt jalkoihinsa vähintään sentin kerroksen valkoista kosteusvoidetta. Hämmentyneeseen katseeseen vastaus on:
"Minun jalat oli ihan tummat!"
"Niin, tarkoitat varmaan, että kuivat, että jalat oli ihan kuivat, niinkuin äiti aina sanoo."
"Ei, kun tummat."
"No, ainakaan enää ei ole tummat."
Rauhassa pohdiskellen:
"Betoniautoa... kippiautoa... lakaisukonetta.. ja pakettiautoa minä ajan sitten kun.. minä kasvan isoksi.. viikonloppuna."
8.5.2016
Optimisti voisi tuosta otsikosta ajatella, että ollaanko päästy miehen kanssa olemaan viikko kahdestaan. Buhaha, ei sentään! Ollaan päästy kahdestaan olemaan yön yli tasan kaksi kertaa Nopsun syntymän jälkeen :) Sen sijaan kulunut viikko meni meillä kahdestaan niin, että isukki oli Tukholmassa töissä. Tässä vähän kännykällä napsittujen kuvien kera koonti viikosta.
J lähti sunnuntaina puolen päivän aikaan. Me käytiin iltapäivällä Espoossa (älä kysy missä siellä, jossain kaaaaaukana) lasten vapputapahtumassa. Eka kuva sieltä. Mukana oli mun opiskeluaikaisen ystävän (paljastus: poikaystävän!) perhe, mutta juttelu jäi vähän köykäiseksi, kun lapset juoksivat sinne tänne. Illalla Nopsu alkoi sitten jo niiskuttamaan ja aivastelemaan. Nuhahan sieltä tuli meille alkuviikoksi kylään. Startti oli kieltämättä aika kaoottinen. Sairastumassa oleva lapsi, itsellä viimeiset päivät töissä, mies eri maassa, ei hoitoapuja saatavilla. Miten IHMEESSÄ tästä selvitään? Untakin sain vain noin neljä tuntia ekana yönä Nopsun heräilyn ja oman stressaamisen kanssa. Tilanne tarvitsikin maanantaina välitöntä suklaakakulla tasapainotusta!
Onneksi pojalle ei kuitenkaan noussut kuumetta ja nuha oli sen verran lievä, että pystyi olemaan hoidossa kaikki nuo kolme päivää. Itse siis pääsin töihin. "Äiti, miksi sinulla ei ole housuja jalassa?", kysyi Nopsu monta kertaa aamulla, kun mekossa töihin lähdin :) Toinen kuva on iloa ja vapauden riemua kun KOULU LOPPUI JA PITKÄ KESÄLOMA ALKAA! Okei, tämä oli se fiilis mikä minulla oli. Todellisuudessahan kyseessä on melko tasan 10 päivää lomaa :)
Säät sen sijaan osuivat aivan nappiin näille lomapäiville. Koko viikon on ollut yli 20 astetta. Uskomatonta! Oltiin vapaapäivinä ulkona lähes koko ajan. Toisessa kuvassa on ihana päiväkodilta kotiin tuotu paketti, jonka sain tänään aamulla avata.
Torstaina saatiin seuraa Nopsun kummitädistä (jeee!!) ja lähdettiin tekemään Ikean reissu. Se meni ihan huippuhyvin, vaikka eihän tuo tirriäinen siellä paikallaan halua pysyä hetkeäkään. Ruoka oli hyvää ja pikakelauksella saatiin myös tehtyä ostokset. Okei, ehkä puolet suunnitelluista, mutta kuitenkin.
Perjantaina illalla koetti se hartaasti odotettu hetki, kun hurautettiin lentokentälle isiä vastaan! Oltiin siellä jo hyvissä ajoin ja käytiin hakemassa Alepasta Nopsulle pillimehua ja Starbucksista mamalle iced decaf vanilla latte. Eli koheiiniton herkkukahvi :) Isukin lento oli jopa hieman etuajassa, joten kauaa ei tarvinnut odotella! Mikä ihan tunne oli saada koko perhe taas autoon ja huristella kotiin! Kyllä me ollaan onnekkaita, kun meillä on me!
Viikonloppu onkin allekirjoittaneella mennyt nyt sitten kipeänä, mutta onneksi on saanut rauhassa sairastaa, kun on toinen aikuinen pitämässä tuolle duracell-pupulle seuraa <3
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille äideille tänään!!
J lähti sunnuntaina puolen päivän aikaan. Me käytiin iltapäivällä Espoossa (älä kysy missä siellä, jossain kaaaaaukana) lasten vapputapahtumassa. Eka kuva sieltä. Mukana oli mun opiskeluaikaisen ystävän (paljastus: poikaystävän!) perhe, mutta juttelu jäi vähän köykäiseksi, kun lapset juoksivat sinne tänne. Illalla Nopsu alkoi sitten jo niiskuttamaan ja aivastelemaan. Nuhahan sieltä tuli meille alkuviikoksi kylään. Startti oli kieltämättä aika kaoottinen. Sairastumassa oleva lapsi, itsellä viimeiset päivät töissä, mies eri maassa, ei hoitoapuja saatavilla. Miten IHMEESSÄ tästä selvitään? Untakin sain vain noin neljä tuntia ekana yönä Nopsun heräilyn ja oman stressaamisen kanssa. Tilanne tarvitsikin maanantaina välitöntä suklaakakulla tasapainotusta!
Onneksi pojalle ei kuitenkaan noussut kuumetta ja nuha oli sen verran lievä, että pystyi olemaan hoidossa kaikki nuo kolme päivää. Itse siis pääsin töihin. "Äiti, miksi sinulla ei ole housuja jalassa?", kysyi Nopsu monta kertaa aamulla, kun mekossa töihin lähdin :) Toinen kuva on iloa ja vapauden riemua kun KOULU LOPPUI JA PITKÄ KESÄLOMA ALKAA! Okei, tämä oli se fiilis mikä minulla oli. Todellisuudessahan kyseessä on melko tasan 10 päivää lomaa :)
Säät sen sijaan osuivat aivan nappiin näille lomapäiville. Koko viikon on ollut yli 20 astetta. Uskomatonta! Oltiin vapaapäivinä ulkona lähes koko ajan. Toisessa kuvassa on ihana päiväkodilta kotiin tuotu paketti, jonka sain tänään aamulla avata.
Torstaina saatiin seuraa Nopsun kummitädistä (jeee!!) ja lähdettiin tekemään Ikean reissu. Se meni ihan huippuhyvin, vaikka eihän tuo tirriäinen siellä paikallaan halua pysyä hetkeäkään. Ruoka oli hyvää ja pikakelauksella saatiin myös tehtyä ostokset. Okei, ehkä puolet suunnitelluista, mutta kuitenkin.
Perjantaina illalla koetti se hartaasti odotettu hetki, kun hurautettiin lentokentälle isiä vastaan! Oltiin siellä jo hyvissä ajoin ja käytiin hakemassa Alepasta Nopsulle pillimehua ja Starbucksista mamalle iced decaf vanilla latte. Eli koheiiniton herkkukahvi :) Isukin lento oli jopa hieman etuajassa, joten kauaa ei tarvinnut odotella! Mikä ihan tunne oli saada koko perhe taas autoon ja huristella kotiin! Kyllä me ollaan onnekkaita, kun meillä on me!
Viikonloppu onkin allekirjoittaneella mennyt nyt sitten kipeänä, mutta onneksi on saanut rauhassa sairastaa, kun on toinen aikuinen pitämässä tuolle duracell-pupulle seuraa <3
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille äideille tänään!!
6.5.2016
Viime aikoina… mielialani on parantunut sitä mukaa, kun auringon valo on lisääntynyt. Stressaava talvi tuntuu vihdoin olevan menneen talven lumia, heh.
En ymmärrä… miksi puhelinliittymän vaihtaminen operaattorilta toiselle voi olla näin nykyaikana niin vaikeaa. Jos mun edellinen työsuhde päättyy 15.5. ja uusi alkaa 16.5. niin MIKSI minun täytyy kuitenkin siinä välissä (missä välissä?) siirtää liittymä ensin omiin nimiini? Hä? Miks?
Seuraavaksi ajattelin… mennä parvekkeelle aurinkoon lukemaan kirjaa siksi aikaa, kun Nopsu nukkuu päiväunia.
En osaa päättää… kumpi on mun suosikkimaku Ben&Jerrysiä; Cherry Garcia vai Fish Food. No, kumpi??
Muistan ikuisesti… millaista oli lapsena mennä isin kanssa laskettelemaan. Se fiilis, kun pakettiautossa sai kuunnella Madonnan kasettia tarpeeksi kovalla ja laskettelurinteet tulivat näkyviin. Sen muistan. Ikuisesti.
Päivän paras juttu… on samalla päivän haikein juttu. Viimeinen hoitovapaapäivä. Olen tähän asti tehnyt 80% työaikaa eli ollut aina perjantait pojan kanssa kotona. Näistä päivistä on tullut jo tosi tärkeitä ja ihania yhdessäolon päiviä. Myös siivouksen ja pyykinpesun päiviä.
Noloa myöntää, mutta… hieman raskas talvi toi itselle muutamia (köh, muutamia) lisäkiloja. Voi kun kesä jotenkin maagisesti veisi ne mennessään!
Viikko sitten… olin viettämässä kotona 7h vapaapäivää, josta 6 tuntia siivosin. Jep, KonMari.
Kaikista pahinta on… hammaskivenpoisto. Siis ihan oikeasti en tiedä juuri mitään kivuliaampaa. Ja arvatkaa, olen just ensi viikolla menossa. Ja arvatkaa, lykkäsin tätä käyntiä PUOLI VUOTTA eteenpäin, koska.. (palaa lauseen alkuun).
Jos saisin yhden toiveen niin se olisi… Terveys. Itselle ja läheisille. Sitä mahdollisimman paljon koko loppuelämäksi!
Minulla on pakkomielle… käydä aina ennen jumppaa tai salia vessassa, vaikka olisin juuri kotona ennen lähtöä käynyt.
Söin tänään… ihan tavallista kotiruokaa. Eilen tuli herkuteltua vaikka ja mitä, joten tänään taas koetettava tehdä terveellisempiä valintoja.
Tekisi mieli… lähteä viikonloppulomalle jonnekin kivaan kaupunkiin jonkun ihanan ystävän kanssa. Kuka ilmoittautuisi seuraksi ja mistä keksittäisiin aikaa ja rahaa?
Minusta on söpöä… kun vanhempi pariskunta kävelee käsikädessä <3
Hävetti… moni sanominen ja tekeminen raskausaikana. Siis minusta tuli välillä jopa fyysisesti hieman aggressiivinen. Muistan joskus esim. ruuhkabussissa astuneeni ”vahingossa” jonkun varpaille, koska tyyppi oli vahingossa tönäissyt minua tms. En edes muista kunnolla näitä juttuja, mutta hitto että noi hävetti jälkeenpäin! Tuntui ihan, että tekijä oli joku muu kuin minä.
Olenko ainoa, jonka mielestä… Fitnesspäiväkirjojen Oona on ihan supercool ja Nanna on ihan sairaan ärsyttävä? :D
Seuraavaksi ajattelin… mennä parvekkeelle aurinkoon lukemaan kirjaa siksi aikaa, kun Nopsu nukkuu päiväunia.
En osaa päättää… kumpi on mun suosikkimaku Ben&Jerrysiä; Cherry Garcia vai Fish Food. No, kumpi??
Muistan ikuisesti… millaista oli lapsena mennä isin kanssa laskettelemaan. Se fiilis, kun pakettiautossa sai kuunnella Madonnan kasettia tarpeeksi kovalla ja laskettelurinteet tulivat näkyviin. Sen muistan. Ikuisesti.
Päivän paras juttu… on samalla päivän haikein juttu. Viimeinen hoitovapaapäivä. Olen tähän asti tehnyt 80% työaikaa eli ollut aina perjantait pojan kanssa kotona. Näistä päivistä on tullut jo tosi tärkeitä ja ihania yhdessäolon päiviä. Myös siivouksen ja pyykinpesun päiviä.
Noloa myöntää, mutta… hieman raskas talvi toi itselle muutamia (köh, muutamia) lisäkiloja. Voi kun kesä jotenkin maagisesti veisi ne mennessään!
Viikko sitten… olin viettämässä kotona 7h vapaapäivää, josta 6 tuntia siivosin. Jep, KonMari.
Kaikista pahinta on… hammaskivenpoisto. Siis ihan oikeasti en tiedä juuri mitään kivuliaampaa. Ja arvatkaa, olen just ensi viikolla menossa. Ja arvatkaa, lykkäsin tätä käyntiä PUOLI VUOTTA eteenpäin, koska.. (palaa lauseen alkuun).
Salainen taitoni on… heiluttaa korvia, ja koukistaa etusormi niin että se taipuu VAIN ylhäältä päin toisesta nivelestä! Haha, testaapa sitä!
Jos saisin yhden toiveen niin se olisi… Terveys. Itselle ja läheisille. Sitä mahdollisimman paljon koko loppuelämäksi!
Minulla on pakkomielle… käydä aina ennen jumppaa tai salia vessassa, vaikka olisin juuri kotona ennen lähtöä käynyt.
Ärsyttävintä on… Kun sukat menee kengässä ryttyyn tai tennarin/lenkkarin kantapää menee ryttyyn, kun tunkee kenkää jalkaan. Ai että!! MGHRHGHRR!
Tekisi mieli… lähteä viikonloppulomalle jonnekin kivaan kaupunkiin jonkun ihanan ystävän kanssa. Kuka ilmoittautuisi seuraksi ja mistä keksittäisiin aikaa ja rahaa?
Minusta on söpöä… kun vanhempi pariskunta kävelee käsikädessä <3
Hävetti… moni sanominen ja tekeminen raskausaikana. Siis minusta tuli välillä jopa fyysisesti hieman aggressiivinen. Muistan joskus esim. ruuhkabussissa astuneeni ”vahingossa” jonkun varpaille, koska tyyppi oli vahingossa tönäissyt minua tms. En edes muista kunnolla näitä juttuja, mutta hitto että noi hävetti jälkeenpäin! Tuntui ihan, että tekijä oli joku muu kuin minä.
Olenko ainoa, jonka mielestä… Fitnesspäiväkirjojen Oona on ihan supercool ja Nanna on ihan sairaan ärsyttävä? :D
Postauksen "kysymykset" kopioitu luvan kanssa Saijiksen blogista. Saa lainata eteenpäin vapaasti! :) Voisin haastaa mukaan mun bloggaajakaverit Maria / Love Beyond Words ja Minna / In Her Eyes
3.5.2016
Tässäpä toivotut kootut vinkit työnhakuun! Toivottavasti näistä onnistuu olemaan jollekin hyötyä. Haluan alkuun todeta, että nämä pohjautuvat omiin kokemuksiini työnhausta eikä minulla ole hajuakaan, miten esimerkiksi sairaanhoitajan tai lentokapteenin töitä haetaan. Oma koulutukseni on kauppatieteiden maisteri ja työkokemus enemmän tai vähemmän siltä saralta.
#1 TYÖHAKEMUS JA CV
Lienee itsestäänselvyys, mutta älä ajattele, että yksi hakemusteksti riittää, vaihdan vaan yrityksen nimen. Tuskin onnistut puhuttelemaan juuri sen yrityksen rekrytoinnista vastaavaa, jos puhut ympäripyöreitä osaamisestasi ja kiinnostuksestasi.
Työnhaussa päivän sana on visuaalinen cv. Voi kuulostaa pelottavalta, mutta käytännössä tarkoittaa sitä, että varsinkin jos haet viestinnän tai markkinoinnin alan, graafisen työn tai vaikkapa stailistin paikkaa, on työhakemus ja cv se ensimmäinen työnäyte, jonka tuleva työnantaja sinusta saa. Lisää siis vähintään oma kuvasi ja käytä rohkeasti fontteja ja värejä. Varo kuitenkin sillisalaattia, pidä lopputulos tyylikkäänä.
Hakemus on samalla työnäyte sinun kirjoitustaidoistasi. Suhtaudu siihen siis kuin mihin tahansa kirjoitustehtävään. Hahmottele pääkohdat paperille ja kirjoita tarvittaessa useampi eri versio. Jos haluat, voit hyvin antaa tekstin myös jonkun toisen luettavaksi.
Olen kuullut joskus juttua, että hakemus kannattaa laittaa heti ensimmäisenä päivänä, kun työpaikka ilmoitetaan avoimeksi. Että joskus saattavat sulkea haun jo heti sopivan ihmisen löydyttyä. No, voi ehkä pitääkin paikkansa, mutta olen kyllä itse laittanut useamman kerran hakemuksen viimeisenä päivänä ja päässyt haastatteluun.
#2 VALMISTAUTUMINEN HAASTATTELUUN
Kun hakemuksen lähettämisen jälkeen tulee se odotettu viesti tai puhelinsoitto, pääset valmistautumaan haastatteluun. Tutustu ajan kanssa yritykseen ja sen toimialaan. Selaile toimialaa koskevia uutisia ja käy kilpailijoiden nettisivuilla.
Valmistaudu myös tavallisimpiin haastattelukysymyksiin. Niitä löytyy hyvät määrät googlailemalla. On helpompi vaikkapa nimetä kolme onnistumista työelämässä, jos niitä on valmiiksi jo hieman muistoistaan kaivellut esiin.
Kysy etukäteen, ketkä sinua ovat haastattelemassa ja kirjoita heidän nimet sekä tittelit ylös. Olet paljon valmistautuneempi, kun tiedät, mikä/ketkä sinua odottaa. Itse myös stalkkasin haastattelijoita esim. LinkedInistä, jotta sain jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisista ihmisistä on kyse.
Printtaa tai ota mukaan tarvittavat paperit (ainakin kappaleet hakemusta ja cv:tä) ja tsekkaa viimeistään edellisenä iltana vaatteet. Pukeudu aina astetta paremmin, kuin pukeutuisit arjessa kyseiseen työhön. Siisti meikki ja hiukset tekevät huolitellun ilmeen.
#3 HAASTATTELUSSA
Ensin tärkein; ole oma itsesi. Liika yrittäminen tai päteminen saa sinut todennäköisesti vaan näyttämään hassulta. Jos olet ihan hullun innostunut tarjolla olevasta työstä; anna sen näkyä. Vaikka rekrytointi tehtäisiin kuinka tarkkojen kriteerien mukaan tahansa, voin vannoa, että kyllä hyvin paljon päätetään myös tunteella. Jos olet iloinen, aito ja avoin, on sinusta helppo tykätä.
Muista, että haastattelun lopussa yleensä eteen tuleva, sinänsä mitättömältä vaikuttava kysymys; onko sinulla jotain kysyttävää?, on itseasiassa paikkasi loistaa. Valmistele etukäteen pari kolme osuvaa kysymystä ja saatat olla tuuman verran edellä muita hakijoita.
Kysy lopuksi, miten prosessi etenee ja milloin saat tietää jatkosta. Tämä auttaa sinua pitämään hermosi kasassa seuraavat päivät.
#4 SOVELTUVUUSTESTIT
Pääsit jatkoon? Jee! Edessä soveltuvuustesti? Apua (?)
Soveltuvuustestejä on monenlaisia. Niitä voidaan teetättää etukäteen netissä. Niillä voidaan tutkia persoonallisuutta, työtyyliä ja/tai sosiaalisia taitoja. Välillä törmää ns. älykkyystesteihin, joissa hakija pääsee ratkomaan lukujonoja sekä palloja ja viivoja tiukassa aikapaineessa. Jep, kokemusta on. Testit voivat kestää parista minuutista moneen tuntiin.
Kannattaa pitää mielessä testien perimmäinen tarkoitus ja et pyörry ahdistukseen. Ollaanpa rehellisiä, taitava puhuja pystyy antamaan itsestään aika ruusuisen kuvan haastattelussa. Näiden testien tarkoitus on selvittää sitä, onko kaikki juteltu oikeasti linjassa ihmisen persoonallisuuden kanssa vai näkyykö ristiriitoja. Testit tuovat hyvin myös esiin sitä, olisiko hakija oikeasti sopiva juuri kyseisen haettavan työn ominaisuuksiin.
Muista siis, että samalla kun tässä testataan sitä, sovitko sinä työhön, testataan sitä, sopiiko työ sinulle. Jos siis tiput soveltuvuustestien jälkeen pois, ei se tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa - työ vaan ei olisi sellainen jossa pidemmänpäälle tulisit viihtymään.
Jos sinulla on käynyt munkki ja pääset puoli päivää tai kokonaisen päivän kestävään testaukseen, paras mitä voit tehdä, on nukkua ja syödä hyvin. Ja ottaa mahdollisimman rennosti. Suklaapatukka laukussa on ihan pätevä vinkki, jotta tauoilla voit pitää verensokeria ja vireystasoa korkealla. Myös kahvi toimii hyvin :)
#5 LOPPUTULOS
No niin, sitten on käyty läpi X-määrä haastatteluja ja soveltuvuustestausta. Ja sitä soittoa vaan ei kuulu. Jos viimeinen haastattelu on ollut maanantaina, osaat ehkä päätellä, että päätös tehdään about tiistaina ja siitä valitulle kerrotaan varmaankin tiistaina tai keskiviikkona. Lopuille tieto tulee varmaankin loppuviikosta. Ei ihme, että jokainen tunti tuossa viikossa tuntuu pitkältä!
Jos se soitto sitten tuli (ehkä loppuviikosta, ehkä aiemmin tai myöhemmin) ja sait kuulla, että "Meillä oli monia upeita hakijoita ja kilpailu oli tosi kova. Tällä kertaa et tullut valituksi.", ei ihme, jos kyyneleet nousevat silmiisi. Olethan tehnyt tosi kovan työn ja ollut täydellä sydämellä valmis uuteen työhön.
Klisee, mutta totta, että se työ vain ei ollut sinua varten. Kun olet saanut pahimman pettymyksen aallon selvitettyä, on hyvä idea ottaa vielä puhelu valinnan tehneelle ihmiselle. Tai ehkä paremmin vielä, laittaa sähköpostiviesti, jossa kiität prosessissa mukana olosta ja kysyt, voisiko henkilö sopivan hetken tullen soittaa sinulle ja kertoa muutamalla sanalla palautetta. Ehkä tähän on mahdollisuus, ehkä ei. Jos on, niin voit olla varma, että saat todella arvokasta tietoa jatkoa varten. Voit myös lopuksi vielä kiittää, että sait olla mukana ja halutessasi kertoa, että näet edelleen yrityksen kiinnostavana ja pyytää heitä pitämään cv:si tallessa jatkoa ajatellen. Tiedän parikin tapausta, joille on soitettu jopa puolen vuoden päästä, että nyt olisi avautunut juuri sopiva paikka.
Jos se soitto sitten tuli niinä ensimmäisinä päivinä ja sisälsi tiedon, että sinut on valittu...
BILEET!!!!!
Mitäs sanotte, oliko hyödyllisiä vinkkejä? Oletteko kokeneita työnhakijoita vai olleet pitkälti samassa paikassa aina töissä? Millaisia työnhakukokemuksia itselläsi on? Kuulisin tosi mielelläni!!
Kuvat: www.weheartit.com
#1 TYÖHAKEMUS JA CV
Lienee itsestäänselvyys, mutta älä ajattele, että yksi hakemusteksti riittää, vaihdan vaan yrityksen nimen. Tuskin onnistut puhuttelemaan juuri sen yrityksen rekrytoinnista vastaavaa, jos puhut ympäripyöreitä osaamisestasi ja kiinnostuksestasi.
Työnhaussa päivän sana on visuaalinen cv. Voi kuulostaa pelottavalta, mutta käytännössä tarkoittaa sitä, että varsinkin jos haet viestinnän tai markkinoinnin alan, graafisen työn tai vaikkapa stailistin paikkaa, on työhakemus ja cv se ensimmäinen työnäyte, jonka tuleva työnantaja sinusta saa. Lisää siis vähintään oma kuvasi ja käytä rohkeasti fontteja ja värejä. Varo kuitenkin sillisalaattia, pidä lopputulos tyylikkäänä.
Hakemus on samalla työnäyte sinun kirjoitustaidoistasi. Suhtaudu siihen siis kuin mihin tahansa kirjoitustehtävään. Hahmottele pääkohdat paperille ja kirjoita tarvittaessa useampi eri versio. Jos haluat, voit hyvin antaa tekstin myös jonkun toisen luettavaksi.
Olen kuullut joskus juttua, että hakemus kannattaa laittaa heti ensimmäisenä päivänä, kun työpaikka ilmoitetaan avoimeksi. Että joskus saattavat sulkea haun jo heti sopivan ihmisen löydyttyä. No, voi ehkä pitääkin paikkansa, mutta olen kyllä itse laittanut useamman kerran hakemuksen viimeisenä päivänä ja päässyt haastatteluun.
#2 VALMISTAUTUMINEN HAASTATTELUUN
Kun hakemuksen lähettämisen jälkeen tulee se odotettu viesti tai puhelinsoitto, pääset valmistautumaan haastatteluun. Tutustu ajan kanssa yritykseen ja sen toimialaan. Selaile toimialaa koskevia uutisia ja käy kilpailijoiden nettisivuilla.
Valmistaudu myös tavallisimpiin haastattelukysymyksiin. Niitä löytyy hyvät määrät googlailemalla. On helpompi vaikkapa nimetä kolme onnistumista työelämässä, jos niitä on valmiiksi jo hieman muistoistaan kaivellut esiin.
Kysy etukäteen, ketkä sinua ovat haastattelemassa ja kirjoita heidän nimet sekä tittelit ylös. Olet paljon valmistautuneempi, kun tiedät, mikä/ketkä sinua odottaa. Itse myös stalkkasin haastattelijoita esim. LinkedInistä, jotta sain jonkinlaisen käsityksen siitä, millaisista ihmisistä on kyse.
Printtaa tai ota mukaan tarvittavat paperit (ainakin kappaleet hakemusta ja cv:tä) ja tsekkaa viimeistään edellisenä iltana vaatteet. Pukeudu aina astetta paremmin, kuin pukeutuisit arjessa kyseiseen työhön. Siisti meikki ja hiukset tekevät huolitellun ilmeen.
#3 HAASTATTELUSSA
Ensin tärkein; ole oma itsesi. Liika yrittäminen tai päteminen saa sinut todennäköisesti vaan näyttämään hassulta. Jos olet ihan hullun innostunut tarjolla olevasta työstä; anna sen näkyä. Vaikka rekrytointi tehtäisiin kuinka tarkkojen kriteerien mukaan tahansa, voin vannoa, että kyllä hyvin paljon päätetään myös tunteella. Jos olet iloinen, aito ja avoin, on sinusta helppo tykätä.
Muista, että haastattelun lopussa yleensä eteen tuleva, sinänsä mitättömältä vaikuttava kysymys; onko sinulla jotain kysyttävää?, on itseasiassa paikkasi loistaa. Valmistele etukäteen pari kolme osuvaa kysymystä ja saatat olla tuuman verran edellä muita hakijoita.
Kysy lopuksi, miten prosessi etenee ja milloin saat tietää jatkosta. Tämä auttaa sinua pitämään hermosi kasassa seuraavat päivät.
#4 SOVELTUVUUSTESTIT
Pääsit jatkoon? Jee! Edessä soveltuvuustesti? Apua (?)
Soveltuvuustestejä on monenlaisia. Niitä voidaan teetättää etukäteen netissä. Niillä voidaan tutkia persoonallisuutta, työtyyliä ja/tai sosiaalisia taitoja. Välillä törmää ns. älykkyystesteihin, joissa hakija pääsee ratkomaan lukujonoja sekä palloja ja viivoja tiukassa aikapaineessa. Jep, kokemusta on. Testit voivat kestää parista minuutista moneen tuntiin.
Kannattaa pitää mielessä testien perimmäinen tarkoitus ja et pyörry ahdistukseen. Ollaanpa rehellisiä, taitava puhuja pystyy antamaan itsestään aika ruusuisen kuvan haastattelussa. Näiden testien tarkoitus on selvittää sitä, onko kaikki juteltu oikeasti linjassa ihmisen persoonallisuuden kanssa vai näkyykö ristiriitoja. Testit tuovat hyvin myös esiin sitä, olisiko hakija oikeasti sopiva juuri kyseisen haettavan työn ominaisuuksiin.
Muista siis, että samalla kun tässä testataan sitä, sovitko sinä työhön, testataan sitä, sopiiko työ sinulle. Jos siis tiput soveltuvuustestien jälkeen pois, ei se tarkoita, että sinussa olisi jotain vikaa - työ vaan ei olisi sellainen jossa pidemmänpäälle tulisit viihtymään.
Jos sinulla on käynyt munkki ja pääset puoli päivää tai kokonaisen päivän kestävään testaukseen, paras mitä voit tehdä, on nukkua ja syödä hyvin. Ja ottaa mahdollisimman rennosti. Suklaapatukka laukussa on ihan pätevä vinkki, jotta tauoilla voit pitää verensokeria ja vireystasoa korkealla. Myös kahvi toimii hyvin :)
#5 LOPPUTULOS
No niin, sitten on käyty läpi X-määrä haastatteluja ja soveltuvuustestausta. Ja sitä soittoa vaan ei kuulu. Jos viimeinen haastattelu on ollut maanantaina, osaat ehkä päätellä, että päätös tehdään about tiistaina ja siitä valitulle kerrotaan varmaankin tiistaina tai keskiviikkona. Lopuille tieto tulee varmaankin loppuviikosta. Ei ihme, että jokainen tunti tuossa viikossa tuntuu pitkältä!
Jos se soitto sitten tuli (ehkä loppuviikosta, ehkä aiemmin tai myöhemmin) ja sait kuulla, että "Meillä oli monia upeita hakijoita ja kilpailu oli tosi kova. Tällä kertaa et tullut valituksi.", ei ihme, jos kyyneleet nousevat silmiisi. Olethan tehnyt tosi kovan työn ja ollut täydellä sydämellä valmis uuteen työhön.
Klisee, mutta totta, että se työ vain ei ollut sinua varten. Kun olet saanut pahimman pettymyksen aallon selvitettyä, on hyvä idea ottaa vielä puhelu valinnan tehneelle ihmiselle. Tai ehkä paremmin vielä, laittaa sähköpostiviesti, jossa kiität prosessissa mukana olosta ja kysyt, voisiko henkilö sopivan hetken tullen soittaa sinulle ja kertoa muutamalla sanalla palautetta. Ehkä tähän on mahdollisuus, ehkä ei. Jos on, niin voit olla varma, että saat todella arvokasta tietoa jatkoa varten. Voit myös lopuksi vielä kiittää, että sait olla mukana ja halutessasi kertoa, että näet edelleen yrityksen kiinnostavana ja pyytää heitä pitämään cv:si tallessa jatkoa ajatellen. Tiedän parikin tapausta, joille on soitettu jopa puolen vuoden päästä, että nyt olisi avautunut juuri sopiva paikka.
Jos se soitto sitten tuli niinä ensimmäisinä päivinä ja sisälsi tiedon, että sinut on valittu...
BILEET!!!!!
Mitäs sanotte, oliko hyödyllisiä vinkkejä? Oletteko kokeneita työnhakijoita vai olleet pitkälti samassa paikassa aina töissä? Millaisia työnhakukokemuksia itselläsi on? Kuulisin tosi mielelläni!!
Kuvat: www.weheartit.com