10 viikon valmennus ohi - mitä opin?

29.6.2019


YHTEISTYÖSSÄ FITFARM

Kymmenen viikkoa FitFarmin Bikini Challenge -valmennusta päättyi sunnuntaina. Olen siitä pätkiä aina päivitellytkin Instagramin puolelle, mutta tässä kattava katsaus siihen, miten tämä valmennus osaltani sujui. Mitkä olivat tulokset ja mitä opin. 


Kymmenen viikon matka 


Aloitin valmennuksen huhtikuussa valtavalla innolla. Ruokavalio tuntui järkevältä ja siihen oli helppo sitoutua. Treeneistä olin alusta lähtien todella innoissani. Ensimmäistä kertaa minulla oli oikea saliohjelma ja sen mukaan treenaamisesta sai paljon enemmän irti. Neljä viikkoa meni mukavasti ja tuloksia alkoi näkyä hieman sekä vaa'alla että mittanauhassa. Noin puolessa välissä valmennusta sai pitää "vapaapäivän", jolloin sai syödä mitä huvittaa. Voitte arvata, että suklaan, mutakakun ja jätskin määrässä ei säästelty. Sain siitä seuraavaksi päiväksi mojovan päänsäryn ja armottoman herkkuhimon. Tämäkin selätettiin ja valmennus jatkui hyvällä tahdilla viikolle viisi. 

Noihin aikoihin tulikin sitten tämän valmennuksen yllätyshaaste. Sain pienen terveyteen liittyvän vaivan, joka paheni niin, että se jouduttiin yhden viikonlopun aikana kahdesti operoimaan. Tämän takia treenit olivat vajaalla teholla kolme viikkoa, siitä kaksi viikkoa täysin tauolla. Tämän yllätyksen aiheuttama harmitus ja stressi tekivät sen, että sallin itselleni muutamia jätskiannoksia ja suklaapatukoita. Ehkä vähän liiankin hövelisti. 

Palasin täydellä teholla takaisin treeniin ja ruokavalioon viimeiseksi kahdeksi viikoksi. Intoa löytyi edelleen, mutta harmitti, että olin missannut näin ison pätkän tehokasta valmennusaikaa.



Tulokset ja pieni pettymys 


Viimeinen viikko oli valmennuksen vaikein. Otti päähän, että viimeisen viiden viikon aikana ei ollut senteissä tapahtunut mitään kehitystä, vaakakin näytti enemmän kuin puolessa välissä. Deadline odotti jo muutaman päivän päässä ja ilmassa leijui pettynyt fiilis. Teki niin mieli heittää hanskat tiskiin, käydä lähikaupasta paketti jätskiä ja rojahtaa sohvalle toteamaan, että hittoako tässä pingotan, kun mitään ei tapahdu.

Olisi ollut todella hyvä idea käydä kehonkoostumusmittauksessa ennen ja jälkeen valmennuksen. Olen nimittäin varma, että olen onnistunut kasvattamaan lihasmassaa. En ole koskaan treenannut näin täysillä salilla ja voimatasojen nousun huomaa kyllä. Mittanauhalla olen katsonut vyötäröä, ylälantiota (eli se pömppiksen kohta) sekä lantiota. Vyötäröltä on lähtenyt neljä senttiä, ylälantiolta seitsemän senttiä ja lantiolta kolme senttiä. Paino on tullut alaspäin 2,2 kiloa.  Ja tiedän, tiedän, että nämä on ihan hyviä lukuja - pettymys tulee siitä, että tämä kaikki kehitys on tapahtunut ensimmäisen viiden viikon aikana.


Senttejä ja kiloja tärkeämpi oppi

Tulokset ovat mitä ovat ja kokonaisuutena olen niihin kuitenkin ihan tyytyväinen. Kaikista tärkein oppi löytyi kuitenkin vähän syvemmältä. Löysin itsestäni sellaisen "Sportti-Piritan", ai kamala muuten mikä nimi, älkää kukaan käyttäkö ikinä, haha. Ehkä se sama tyyppi, joka olin, kun kävin monta kertaa viikossa tanssitreeneissä tai tanssitunneilla. Huomasin, että haluan olla se tyyppi, jolle on poikkeus normaalista olla kaksi viikkoa treenaamatta. Haluan, että se vähän harmittaa. Koska sohvan pohjalle on varsinkin talvisin niin helppo rojahtaa ja jos liikkumattomuudesta tulee tapa, ei kaksi viikkoa löhöilyä tunnu missään. 

Ihastuin myös täysin tällaiseen tavoitteellisempaan salitreeniin. On mahtava tunne, tuntea itsensä vahvaksi. Jos haluan itselleni itsevarman olon, on takuuresepti siihen vetää niin kova salitreeni, että seuraavana päivänä tuntuu. Aivan paras tunne, kun tietää tehneensä jotain. Huomasin myös, että tykkään hieman haastaa itseäni liikunnan saralla. Etenkin nyt, kun fyysinen terveys muuten sen sallii. Kävin sunnuntaina kävelemässä 12 kilometrin lenkin ja aivan mahtava voittajafiilis. 


Treenit ja ruuat tästä eteenpäin


Dieetti on nyt ohi ja olen siitä kyllä ihan iloinen. Voin suurella lämmöllä suositella FitFarmin dieettejä, koska ne todella on fiksusti mietittyjä. Tiedän myöskin monta naista, jotka tekevät koko perheen ruuat niin, että saavat siitä napsittua itselleen tietyn grammamäärän proteiinia, hiilareita ja kasviksia. Itse kuitenkin palaan ilolla siihen, että voin tehdä koko perheelle lasagnen ja me kaikki syödään sitä. 

Hauska juttu muuten, minkä hoksasin tässä viimeisellä viikolla on se, että rahka-tyyppinen annos pitää minulla paljon paremmin aamupalan jälkeen nälän kurissa lounaaseen asti - ja illalla taas rahka tuntuu jotekin vähäiseltä. Puuro taas aamulla ei pidä nälkää, mutta illalla se maistuu niin hyvältä. Taidan siis arkiruokailuissa vaihtaa aamupuuron rahkaan ja iltapalaksi keitellä muhkean puuroannoksen. Näin estän aamupäivien napostelua ja saan illalla masun täyteen lämmintä puuroa ihanilla lisukkeilla. 

Treenejä jatkan valmennuksen ohjeiden mukaisesti. Olen tykännyt tosi paljon tästä kolmijakoisesta treenistä, mitä nyt teen, joten kolme kertaa viikossa tullaan minut näkemään salilla jatkossakin. Lisäksi otan nyt ilon irti hyvistä keleistä ja juoksulenkeistä sekä pitkistä kävelyistä. Tavallisen, hieman runsaamman ruokavalion myötä niihin riittää hyvin energiaakin. 

Tavoitteita pitää jatkossakin olla ja ne ovat minulla nyt seuraavat:

  • jaksaa juosta/hölkätä 5km (nyt menee 3km)
  • jaksaa vetää yksi leuka (nyt menee todella isolla avustuksella salilla)
  • tehdä spagaatti (olen kangistunut kuin rautakanki)
  • seisoa käsillä ilman tukea (pysyn vain vähän aikaa seinää vasten)


Joten, kuten huomaatte, ei tämä ole minkään loppu - tämän on sporttisemman elämän alku! Koska minä en suostu olemaan kankea, väsynyt ja voimaton keski-ikäinen!

Sydämellinen kiitos FitFarm ja valmentaja Satu Kalmi.
Ehkä näemme vielä jonkun valmennuksen parissa!




Kaksivuotias Tiikeri Tomera

22.6.2019


Kaksi vuotta sitten Kätilöopistolla näki ensimmäisen kerran päivänvalon tiikeri tomera. Kello oli 20:24, mutta keskellä kesää silloin tosiaan oli vielä täysin valoisaa. Poika oli pieni ja tummatukkainen. Hänet kääräistiin kapaloon ja nostettiin omaan sänkyyn synnytysvuoteen vierelle. Se lieneekin viimeisiä kertoja, kun olen tämän, nykyisin vahvan ja vaaleatukkaisen, touhukkaan nähnyt paikallaan pysyvän. 



Iso osaa


Kuulemme kovin usein Lukan suusta sanat "iso osaa", kuten myös "Luka osaa" ja "Luka on iso". Oli tehtävä mikä tahansa, Luka on siihen valmiina ja täysin varma omista kyvyistään esimerkiksi leipoa kakku tai korjata rikki mennyt kuivausrumpu. Kun iso osaa. Saisipa itselleen hippusen tuota itsevarmuutta. Ja sitten jos ei osaakaan, niin.. entäs sitten. Katse on jo seuraavissa seikkailuissa. 

Iso ihailee valtavasti isoveljeään ja onkin haastavaa koettaa sanoa pienelle, ettei hän ihan kaikkea vielä saa tai osaa tehdä, mitä isoveli. Usein Luka matkii Nooan kokonaisia lauseita tai tunnetiloja. Joskus kun jouduin sanomaan tiukemmin Nooalle jostain asiasta ja hän pärähti itkemään, heittäytyi Luka lattialle parkumaan - ihan vaan solidaarisuudesta. 


Reipas ja tahdokas


Paljon pieneen uhmaikäiseen mahtuu kyllä tahtoa ja tunnetta. Etenkin yhdessä isomman pojan kanssa he ovat paljon voimia vievä kaksikko. Konflikteja syntyy kymmeniä tunnissa. Pienempi on myös hyvä keksimään kaikkea, mitä joku muu on hänelle tehnyt. Joten usein käy niin, että Luka tulee parkumaan, että "Nooa tönii", vaikka ei häneen olisi koskettukaan. Todennäköisempää on kuitenkin, että Nooa on töninyt. Koska Luka ehkä puri. Sen takia, että Nooa otti jonkun lelun, joka Lukalla oli mielessä ottaa. Ai että. 



Rohkeutta tältä taaperolta ei puutu ja kuten sanottu, uhmaikä koettelee meitä kaikkia. Mutta on reippaasta luonteesta hyötyäkin. Päiväkodista Luka nauttii kovasti ja on aina innoissaan aamulla sinne lähdössä. Leikkii innolla, syö paljon ja nukkuu hyvin. Vieraita ihmisiä hän moikkailee kovaan ääneen ja on aina valmis kaikkeen uuteen. Uskon, että luonteen lujuudesta on varmasti myöhemmin paljon myös hyötyä. 

Pakko todeta tähän, että *** pääsi suusta äsken, kun kirjoittamani pitkä teksti katosi kuin tuhka tuuleen. Tämä postaus siis nyt vähän lyhyempi, koska en ketutukseltani pysty muistamaan kaikkea päivällä kirjoittamaani. Mrr!! 

Kuvat tähän on napattu tänään päivällä, kun käytiin Suomenlinnassa piknikillä juhlistamassa kaksivuotiasta. 

Mukavaa juhannusviikonloppua kaikille!


Ensimmäistä kertaa yökylässä

17.6.2019


Niin se vain tapahtui. Nooa oli ensimmäistä kertaa kaverin luona yökylässä. Usein yökyläilyt aloitetaan mummolasta ja sen sellaisista paikoista, mutta meillä on vähän hankalaa viedä poikaa päivän automatkan päähän mummolaan. Lisäksi vielä se, ettei pojilla ole elämässään ukkeja ja näistä "sinkkumummoista" toinen hoitaa puolet ajasta yhtä lapsenlastaan ja toisella mummolla isoja terveysongelmia. Niinpä yökyläilyyn paikka täytyi keksiä lähempää.

Ollaan jo pidemmän aikaa koetettu saada Nopsua innostumaan lähteä kummitädilleen Helsinkiin yökylään, mutta huonoin tuloksin. Epäilen, että syy on vähän "karskin" oloisessa kummitädin miehessä, vaikkei hänessä yhtään mitään vikaa tietenkään olekaan! On vaan iso, parrakas mies. Joku päivä keksin kysäistä, että haluaisiko Nooa mennä jollekin kaverilleen yökylään. "JOOO!!!", innostui hän välittömästi.



Miksi viisivuotias kaverille yökylään?


Kavereiden luona ehtii kyllä yökyläillä varsin paljon myöhemminkin. Itselle on tärkeää saada pojille kokemusta siitä, että maailmassa on paljon ihania, luotettavia aikuisia, jotka voivat pitää heistä huolta. Koska meidän tukiverkko ei luonnostaan ole kovin tiivis, täytyy sitä tietoisesti tilkitä. Otimme Stellalta hoitajan päiväksi katsomaan lapsia ja nyt halusin Nooan näkevän, että hän pärjää vallan mainiosti yön myös muualla, kuin kotona. Jos joskus tulee joku hätätilanne, että joudutaan laittamaan lapsia äkkiä jonnekin toiseen kotiin hoitoon, niin on kivempi, että se yökyläilyn kokemus on jo hankittu tavallisessa ja rauhaisassa tilanteessa.

Yökyläpaikaksi valikoitui tietysti parhaan päiväkotikaverin koti. Paras päiväkotikaveri on hyvin samanhenkinen poika, kuin Nooa. Rauhallinen, vähän varovainen, mutta kuitenkin kova hassuttelemaan. He asuvat meiltä alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä, joten tiesimme, että tarvittaessa pääsemme hänet hakemaan hetkessä kotiin vaikka keskellä yötä. Pojan vanhemmat ovat kovin mukavia, rauhallisia hekin. Heillä on vain tämä yksi lapsi, joten ympäristö oli varmasti ilahduttavan seesteinen ainaiseen kotisirkukseen ja veljen kanssa kinasteluun tottuneelle isoveljelle. 



Miten yökyläily meni? 


No hyvinhän se meni. Olin itse ajatellut viedä Nooan vasta vähän myöhemmin kylään, mutta kaveri toivoi häntä "niin aikaisin, kuin mahdollista". Söimme siis kotona vähän ennen viittä ja vein sen jälkeen Nopsun. Hän jäi tosi reippaasti eikä malttanut edes tulla halausta antamaan. Illalla pojat olivat nukahtaneet yhdeksän aikaan ja aamulla olivat heränneet vähän seitsemän jälkeen. Menin hakemaan Nooan kotiin aamulla aamupalan ja lyhyiden leikkien jälkeen.

Ja kuulkaa miten helppoa ja rauhallista meillä oli kotona pelkän Lukan kanssa! Voi apua! Tajusin, että minun energiasta ja hermoista 80% menee siihen jatkuvaan pieneen kiusantekoon, kilpailuun ja nahisteluun, mikä veljesten välillä on. Kun kaitsettavana oli vain yksi uhmaikäinen, ei se ollut homma eikä mikään. Voitiin mennä taaperoikäiselle sopivilla säännöillä ja Lukakin nautti selvästi, kun sai olla "ainut lapsi".

Yökyläily oli siis ihana kokemus aivan meille jokaiselle!


Kukas tutuista tai kavereista nostaa seuraavaksi käden ylös, että voidaan tuoda poika ison repun kanssa ovikelloa soittamaan? 👋



Täydet viisi tähteä Stellan lastenhoitopalvelulle!

12.6.2019

YHTEISTYÖSSÄ: STELLA 

Jos aivan rehellisiä ollaan, niin kyllähän tämä pikkulapsiaika ilman lastenhoitoapua on hieman raskas parisuhteelle. Iltaisin ollaan molemmat väsyneitä (etenkin kun herätys pienimmän toimesta on viideltä), joten keskustelut pyörivät hyvin arkisella tasolla - tai totta puhuen nautimme molemmat ihan vaan hiljaisuudesta. Sitten nukkumaan ja aamulla sama rumba alusta. Olemme viettäneet yhdessä lapsivapaata aikaa Lukan syntymän jälkeen ehkä noin kuusi tuntia, parissa eri pätkässä. Ja Luka täyttää ensi viikolla kaksi. 

Kun viisi tuntia lapsivapaata saimme


Viime viikon lauantai jää siis todellakin meidän historiankirjoihin. Saimme Stellan tarjoamana viideksi tunniksi meille kotiin lastenhoitajan! Toki tuntikin jo aikaa ilman lapsia on ihmeellistä, mutta viisi tuntia tarkoittaa jo, että saamme hetkeksi oikeasti karistaa vastuun harteiltamme ja olla pienen ajan välittämättä siitä, moneltako pitää lähteä takaisin, jotta ehdimme. Mikä ihana vapaus!

Stella on vuonna 2014 perustettu kotipalveluja tarjoava suomalainen yritys. Heiltä saa apua lastenhoitoon, kotisiivoukseen, kotihoitoon tai vaikka sairaan lapsen hoitamiseen. Kaikkeen tärkeään siis. Luin itseasiassa juuri artikkelin iäkkäämmästä psykologian tohtorista, joka ihmetteli sitä, miten edelleen koetaan kummalliseksi pyytää apua pikkulapsiarkeen, vaikka juuri silloin sitä apua eniten kaipaa. Etenkin, jos ei ole luontevasti tukiverkkoa ympärillä. Me suomalaiset haluamme jotenkin sisukkaasti pärjätä, koska "itsehän ootte lapsenne tehneet" ja onhan se "rahan tuhlausta" maksaa lastenhoitajalle. Mutta sanonpahan vaan, että omaan jaksamiseen ja parisuhteeseen laitetut muutamat sataset ovat hyvin sijoitettua rahaa. Ja näistähän hei tietysti saa kotitalousvähennyksen.


Mitä sitten teimme, kun saimme puolikkaan päivän vapaa-aikaa yhdessä? Ensin kurvasimme Starbucksiin hakemaan matkajuomat, sillä lähes kymmenen vuotta sitten Suomessa ei ollut Starbucksia ja siellä käynti oli meille aina sellainen "juttu", kun reissasimme. Sitten vaan musa soimaan ja auringon porottaessa kohti Porvoota.



Porvoossa emme tehneet yhtään mitään erityistä. Käytiin lounaalla Zum Beispiel -nimisessä ravintolassa, jota oli ansaitusti kehuttu. Jälkkäriksi käsin tehtyä jätskiä sekä kakkua. Kierreltiin pieniä putiikkeja ja käveltiin rannassa. Muisteltiin tehtyjä reissuja ja haaveiltiin tulevasta kesän lomamatkasta. Oltiin vaan, vähän niinkuin silloin joskus ennenkin.



Miltä tuntui jättää lapset vieraan ihmisen hoiviin? 


Olin kuullut Stellasta kehuja jo aiemmin ja nyt pääsimme itse tutustumaan heidän tuottamiinsa palveluihin. Ymmärrän hyvin, että saattaa olla todella jännittävää ensinnäkin päästää vieras ihminen omaan kotiin ja vain vartin tuntemisen jälkeen jättää lapsensa tuolle aikuiselle hoitoon. Meillä kuitenkin oli suositusten perusteella vahva luotto Stellaan ja tiesin samalla hetkellä, kun avasimme oven, että tämä tulee menemään hyvin. Ovella seisoi hieman minua vanhempi, hymyilevä ja tyylikäs nainen. Hän kumartui heti ensin tervehtimään lapset ja huomioi heidät todella lämpimästi. Sitten aikuisten kättelyt ja kohtelias esittäytyminen. Juuri kuten pitääkin!

Annoimme Nooan hoitaa talon esittelyn ja siinä samalla kävin läpi tuon viiden tunnin "aikataulua". Olin tehnyt lounaan ja välipalan valmiiksi jääkaappiin ja kirjoitin myös paperille hieman sitä, missä aikataulussa olemme tottuneet asiat tekemään. Meille tuli tosiaan niin heti varma olo koko hommasta, joten emme jääneet sen pidemmäksi aikaa kotiin roikkumaan, vaan vilkutimme lapsille heipat. Nooa jäi ihan reippaasti, Lukalle tuli pieni itku, koska hän olisi halunnut lähteä mukaan. Pikkuriikkisen siinä kohtaa kirpaisi, mutta tiesin hänen jäävän hoitoonkin samalla tavalla ja tiesin myös, että minuutin päästä itku on jo ohi ja leikit täydessä käynnissä. Suoraan sanottuna, tuo uhmaikäinen nyt parkuu milloin mitäkin paljon kovempaakin, hehe.


Olimme juuri syömässä siinä kahdentoista jälkeen, kun puhelimeen piippasi viesti. Siinä oli pari kuvaa hiekkalaatikolta ja teksti: "Täällä kaikki loistavasti, tässä muutama kuva aamupäivältä." Tuli niin hyvä mieli tästä! Ihanaa, että pyytämättä päivitettiin tilannetta ja saimme huoletta jatkaa vapaapäiväämme.

Saavuimme kotiin vähän ennen sovittua ajankohtaa ja täällähän oli kaikki enemmän kuin hyvin. Legoista tehty hienompi linna, kuin minä koskaan osaisin rakentaa. Lapset touhottivat omia juttujaan ja eivät erityisemmin edes huomioineet meidän paluuta. Moikat, pikahalit ja takaisin touhuamaan. Kiittelimme vuolaasti meidän lastenhoitajan ja kyselimme voimmeko pyytää nimenomaan häntä tulemaan uudelleenkin. Kuulema kyllä kaikki Stellan hoitajat ovat aivan loistavia. 

Nyt minua kyllä kiinnostaa kovasti kuulla, onko muilla kokemusta perheen ulkopuolisen lastenhoitajan käytöstä? 💕

ps. Stellalla on muuten juuri nyt lastenhoidosta -15% kesäale!


Pyykkiseinä ratkaisee perheen pyykkiongelman

5.6.2019


Muistatteko, kun viime syksynä uusimme kylppärimme sisustuksen? Siitä tuli todella ihana ja valinta osoittautunut myös käytännössä erittäin toimivaksi. Ikean kylpyhuonekalusteissa on yksi huono puoli - niissä ei ole pyykkikoreja. Yhdessä kaappimallissa taisi olla korit, mutta se taas ei miellyttänyt meitä muuten. Täytyi siis keksiä uusi ratkaisu likapyykin säilytykselle ja lajittelulle.

Jo edellisessä asunnossamme meillä oli pyykkikorit saunassa, sillä kylppärin kaapissa oli tilaa vain yhdelle korille. Siispä otimme saman idean käyttöön nytkin. Saunaan kolme isoa pyykkisäkkiä, joiden kyljessä luki missä lämpötilassa pestävästä pyykistä on kyse. Tästä kuitenkin seurasi kaksi ongelmaa:

1. Aina, kun haluamme saunaan, on saunasta raivattava jonnekin nuo korit. Sitten ne pyörivät siinä pari päivää tiellä kylppärissä tai käytävässä.

2. Kukaan perheestä ei jaksa tietenkään päivän päätteeksi viedä likaisia vaatteita pyykkikoriin, vaan jokaisessa huoneessa on myös ollut oltava pyykkikori. Tämä taas vie ihan liikaa tilaa etenkin poikien pienistä makuuhuoneista.



Ratkaisu löytyi sattumalta jotain sisustuskuvia katsellen. Pyykkiseinä. Projekti alkoi sillä, että maalasin yläkerran tumman harmaan seinän valkoiseksi. Näin saatiin vähän lisää tilan tuntua kapeaan käytävään. Siihen sitten kiinni kolme koukkua, joihin pyykkisäkit roikkumaan. Tarvikkeet löytyivät kaikki Ikeasta. Kolmen koukun paketti maksoi noin kympin ja säkit olivat vähän alle kympin kappale. 

Tarkoituksena oli vielä koukkujen päälle askarrella mustasta tarrasta numerot 30, 40 ja 60 tai tyylikkäämmin pisteillä niin, että yhden säkin päälle kolme palleroa, toisen neljä ja kolmannen kuusi, mutta eipä niitä käytännössä tarvitsekaan. Aikuiset muistavat, että eka säkki on 30 pyykkiä, toinen 40 ja kolmas 60. Lapsille riittää muistaa, että vaatteet laitetaan keskimmäiseen säkkiin. Säkit ovat vielä niin kätevän kokoisia, että kun yksi on täynnä, voi sen sisällön kipata suoraan pesukoneeseen ja laittaa pyörimään. 



Käytännöllinen ja edullinen ratkaisu, joka helpottaa kummasti arkea. Mies oli vähän sitä vastaan, että laitetaan pyykkisäkkejä seinälle, mutta mielestäni tämä on käytännöllisyyden huomioon ottaen varsin kiva ratkaisu. Mitä mieltä sinä olet? 


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan