Hiukset

30.3.2015

Miten sen nyt sanoisi.. olen tässä äidiksi tulon jälkeen ollut vähän päättämätön hiusteni suhteen. Seuraavat kuvat siis yhden vuoden ajalta (!) Ensin oli se aika, kun pikkukinyo oli vielä masussa ja tukka kukoisti:


Sitten iski eka uudistustarve. Ensin tuli vaaleat raidat koko tukkaan ja sitten otsahiukset:


Ihan kiva. Kunnes tuli toinen uudistustarve. Blondatut latvat tippuivat kampaajan lattialle ja samalla väristä tuli punertava:


Ai punainen! Niin, sehän on väri myös! Mitenkäs punaiseksi tämän tukan saisikaan?


Värjää värjää, mutta eihän se väri pysy. Pistetään takaisin blondiksi:


Äh, ihan lällyjä nämä uudistukset olleet, nyt leikataan kunnolla lyhyt!


Voi apua. En mä tästä tykkääkään. Ja mistä ihmeestä revin joka päivä muka puoli tuntia tukan laittamiseen aamuisin? En mistään. Millä tätä nyt veisi johonkin suuntaan.. hmm.. pinkki!!


No nyt mulla on siis pinkki ja epämääräisesti leikattu tukka, jota en jaksa laittaa. Terve. Laitetaan tähän vaalea ruskea päälle, niin päästään lähemmäs omaa väriä. OHHOH! Ai monesti blondattu tukka ei ottanutkaan vaaleaa ruskeaa vaaleana vaan imaisi latvat lähes mustaksi. Helou! Pikaiset treffit syväpuhdistavien shampoiden kanssa ja lopputulos oli vähän... no. Vähemmän kamala.


Tällä hetkellä tilanne on se, että kaikin voimin koetan kasvattaa hiuksia ja saada niitä muutenkin voimaan hyvin.

Hyväksi toteamiani keinoja hiusten hoitamiseen ovat seuraavat:

  • Priorin-kapselit. Tuntuu toimivan ainakin hiusten lähdön hillitsemiseen ja sitä kautta sitten ehkä tosiaan tukka saattaa jopa vähän tuuhentua. 
  • Päähieronta. Ai että, tuo konsteista nautinnollisin. Varsinkin, kun mies on semmoista sorttia, että tätä on tarjolla useamman kerran viikossa yleensä. 
  • Hot oil treatments. Eli kuumaöljykäsittelyt. Kuumaa kookosöljyä päänahkaan (no joo, ei polttavan kuumaa tietenkään), hierotaan, pari pyyhettä siihen päälle ja puoli tuntia vaikutusaikaa. Sitten normaali pesu. 
  • Kuumakäsittelyjen välttäminen. Tämä lienee itsestäänselvyys. Mahdollisimman vähän föönausta ja muotoilurautoja. Jos nyt kuitenkin, niin lämpösuoja aina alle.
Kysymysmerkillä ovat: 
  • Hiusten leikkaamisen skippaaminen. Tästä en ole päässyt selvyyteen. Toisaalta noin 2-3kk välein latvojen trimmaus auttaa kokonaisuudessaan hiusta pysymään hyväkuntoisena, mutta toisaalta olen kuullut, että hiuksia kasvattaessa kannattaa vain jättää vaikka vuodeksi kampaajakäynnit väliin. 
  • Kananmunanvalkuaiskäsittely. Tein tämän kerran. Kananmunan proteiini tekee kyllä hiuksille hyvää, mutta onkin eri jekku saada tuo löllö pysymään jotenkin päässä :D 
  • Myös tiedän, että hiusten olisi hyvä saada olla paljon auki, mutta minkäs teet, olen ponnarityttö. Ja tämä nykyinen "malli" on niin avaruudellinen, että tätä ei vaan voi pitää auki. 
  • Ja viimeiseksi, oli kyse laihduttamisesta, unesta tai vaikka perunannostosta, stressiä pitäisi välttää. Pitäisi. Joo. Pitäisi. 
Näillä mennään, varailen alkuviikosta kampaaja-aikaa ja katsotaan, josko tästä saisi semmoisen "kasvatusmallin", jota voisi ihan pitää aukikin :)




Korea lounas

29.3.2015

Hihihii, mikä sanaleikki. Ajattelin postata yhden mun suosikkilounaista, jonka voi tehdä kotona vähän kaikesta mahdollisesta, mitä jääkaapista löytyy. Tässä on pohjana lihaliemessä keitettyt paprikat ja inkivääri, siihen sitten joukkoon soba (tattari) nuudelit.

Päälle juustoraastetta, kananmuna, kimchiä (tästä se korealainen vivahde ja tulisuus) sekä runsaasti kevätsipulia. Rakastan kevätsipulia. Kevätsipuli, varsiselleri ja korianteri - ah, mitkä ihanat vihreät tuoksut!


Ja minipostauksen lopuksi tunnustus; päätin eilen syödä vähän sokeria. Ja ei, kyseessä ei ollut tämä pakastimen houkutus vaan hevosen selän katkaisi Hulluilta Päiviltä ostettu Lindtin mokkatummasuklaalevy. Aivan pakko oli eilen illalla napata siitä pari palaa ja nyt otin yhden päiväkahvin kaveriksi. Ei kerrota kellekään, jooko? :)

Nopsu oppi muuten eilen aivan hirvittävän tärkeän uuden asian. Hän osaa nyt sanoa "isi". Voi pientä rakasta, miten hän sen sanookaan, melkein kuiskaten "ishi". Ihan niinkuin se olisi jotain mittaamattoman arvokasta ja ainutlaatuista. Vaan niinpä se onkin. Tuo meidän ishi <3


The ultimate challenge

28.3.2015

Sain pari viikkoa sitten (taas kerran) tarpeekseni siitä, että puputan joka ikinen päivä suklaata ja pullaa ja mitä nyt milloinkin. Sokerihiiri. Rotta. Samalla, kun tuskailin tämän sokerikoukun kanssa, bongasin Facebookista 21 päivän meditaatiohaasteen. Ajattelin, että tartun sekä siihen, että saman aikaa koetan olla syömättä sokeria.

Internet on pullollaan faktaa siitä, miksi sokeri on huono homma. Sisältää vain tyhjiä kaloreita, nakertaa hampaita, haittaa ihon uudistumista, kuormittaa ruuansulatusta, aiheuttaa riippuvuutta, saa verensokerin ja mielialat heittelehtimään... 

Aikamoiset määrät on mennyt sokeritonta suklaata, raakakakkua, purkeittain hunajaa.. mutta sokeriin en ole koskenut. Sosiaalisen poikkeuksen tein, kun käytiin torstaina kylässä, enkä halunnut seliseli-kieltäytyä siellä jälkiruokakakusta. Myös olen käyttänyt ketsuppia ja maapähkinävoissakin on sokeria, mutta ihan ne perus sokerimössöt on saaneet jäädä.

Hiphurraa!! Hyvä minä! Voi kuulostaa naurettavalta, mutta en ole koskaan ollut näin kauaa syömättä jotain sokerista (yleensä suklaata). Nyt eilen homma nousikin niin sanotusti uudelle tasolle, sillä kaupassa käydessä huomasin, että Ben&Jerry jäätelöissä Suomeen on tullut mun Kaikkien Aikojen Lempparimaku; Cinnamon Buns. Eli korvapuustin/kanelipullan makuinen jätski. Voi nam.

Ja, tämä normaalisti 6,50 maksava purkki oli alennuksessa 3,99.


Siellä se nyt möllöttää. Meidän pakastimessa. Ja mun pitäisi selvitä vielä viikko koskematta siihen. Voi pojat. Tosin, tiedän jo nyt, että tuo 21 päivää tulee jäämään vähän vajaaksi, koska ensi viikolla on pääsiäinen ja saan ystävän Joensuusta tänne kylään, niin kyllä siinä kohtaa pitää avata optio herkuttelulle.

Ihan kiva on kuitenkin ollut huomata:
a) miten paljon kaupoissa ja mainoksissa sitä sokerimössöä on tarjolla
b) miten kuitenkin onnistuu väistämään houkutukset ja pikkuhiljaa tottuu siihen, että oma valinta on joku muu, kuin pulla/suklaa/kakku/karkit

Sanonkin, että mun kohdalla avain tähän on ollut kieltämisen sijaan korvaaminen. Äskenkin ruuan jälkeen kun teki mieli jotain makeaa, pakastimen avaamisen sijaan laitoin sekaisin puolikkaan banaanin, maapähkinävoita, hunajaa ja raakakaakaojauhetta. Voin sanoa, että veti vertoja kyllä ihan täysin herroille Ben ja Jerry!

Nopsun hoitoviikko meni tällä viikolla hyvin, mutta yön nukkumiset on kyllä aikamoista hulinaa nykyään. Viime yön poika heräili vähintään puolen tunnin välein. Pieni nuha hänellä on, mutta muuten ei pitäisi olla mitään kovasti unta haittaavaa. Ellei sitten tietysti ne hampaat. Tuo ikuisuussyy. Voi miten kaukaiselta tuntuukaan se muutaman kuukauden pätkä, kun tyypin saattoi olettaa nukkuvan illasta aamuun asti.. *huokaus*


Mustikkasuu ja hiphurraa!

26.3.2015

Eilen oli yksi niitä päiviä, kun sen pelastamiseksi on illalla ihan pakko leipoa. Okei, ensin teki kyllä mieli hakea kilon irtokarkkipussi, mutta kun olen selvinnyt jo päivään 10 tässä 21-päivän sokerittomuushaasteessa, niin en antanut yhden kurjan päivän kaataa venettä. Irtokarkkien sijaan tehtiin siis illalla Nopsun kanssa sokeriton mustikka-omena-piirakka. Saatiinpahan siitä kivaa tekemistäkin sekä herkkuiltapalaa.


Apuleipuri rakastui jäisiin mustikoihin niin kovasti, että olisi niitä varmasti syönyt koko pussillisen. Itse piirakkakin kyllä sai hyväksyvän arvosanan. Sitä meni hyvä lautasellinen iltapalaksi. Toimiva oli myös ystävältäni bongaama idea roudata kylppärin käsienpesukoroke keittiöön leipomisen ajaksi. Kun vain pitää huolen, että veitset ja muut semmoiset pysyy tarpeeksi kaukana, niin kummasti paremmin sai leivottua näin. Okei joo, en ole ennen edes jaksanut yrittää, koska sitä lahkeessa kitinää ei jaksa kukaan ja 11kg sylissä ei ole maailman helpoin tehdä juuri mitään - ainakaan leipomista.



Piirakan, joka loppujen lopuksi oli kyllä enemmän semmoinen paistos, pohjassa oli kaurahiutaleita, mantelijauhoa ja riisijauhoja (kas, se oli siis myös gluteeniton), reilusti voita ja hunajaa. Päällykseen tuli omenoita, mustikoita, vaniljauutetta, kanelia ja vaniljarahkaa. Itse vetelin tätä herkkua pojan nukahdettua kaksi valtavaa kulhollista - vaniljarahkalla ja maapähkinävoilla vahvistettuna :)


Mutta sitten itse päivän uutiseen: MEILLÄ ON LENNOT!! Tänään aamulla olimme Katjan kanssa 6:20 (okei, mä saavuin vähän myöhässä, 6:23) Stockmannin oven ulkopuolella jonottamassa jonotusnumeroita, joilla pääsi jonottamaan kello 07:00 aukeavaan Finnairin lipunmyyntiin. Meillä oli ihan hulvattoman hauska aamu, shoppailtiin vähän lastenvaatteita ja parit kosmetiikkajutut, käytiin ottamassa parit kahvit ja ennenkaikkea, saatiin ne alle 200 lennot Barcelonaan!

21.6. - 30.6. meidän perheet siis lähtevät Barcelonaan kesälomamatkalle!! Ihan super ihanaa ja tosi jännittävää :) Neljä aikuista, yksi 3v. ja kaksi taaperoa. Lisähuomiona perheiden naisten itäsuomalaisuus. Epäilen, että hiljaista hetkeä noiden 9 päivän aikana ei tule olemaan :D


Minkälainen äiti olen?

25.3.2015

Sain Love Beyond Wordsin Marialta haasteen ja kyllähän nyt haasteisiin pitää tarttua :) Tässä siis ehkä vähän pitkähkö (ehkä vähän!!) vastauspostaus, mutta onneksi tykkään itse pohtia tällaisia, niin ei mua haittaa :D

Vielä huomiona, että vastaan näihin nyt täysin omasta perspektiivistäni. Meillä kun kuitenkin perheeseen kuuluu kaksi aikuista ja se mitä Nopsu kokee, on tietenkin meidän yhteenlaittama.


  1. Minkälainen äiti olet?
On hirveän hankala nähdä itsensä objektiivisesti. Jonkun mielestä olen varmaan hauska ja leikkisä - jonkun toisen mielestä stressaava ja tylsä. Ajattelen kuitenkin olevani ihan keskiverto äiti, joka tekee parhaansa ja antaa arvoa lapselle sekä lapsen ajatuksille ja tunteille.
  1. Eroaako se paljon siitä, minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 
Eroaa siinä mielessä, että ajattelin elämän lapsen kanssa olevan helpompaa. Siksipä olen ollut tähän mennessä väsyneempi ja stressaantuneempi, kuin kuvittelin. 
  1. Mitä luulet, että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi? 
Viittaan ensimmäiseen kysymykseen & vastaukseen :)


  1. Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin? 
Viittaan taas kohtaan yksi (välihuomio; mitä hittoa, kirjoitin varta vasten kaikki kyssärit uusiksi, että saan asettelun nätiksi, niin nyt blogger ystävällisesti numeroi ne kaikki uudelleen, ykkösiksi jokaisen :D ?!?). Niin, siis että pyrin aina tekemään parhaani ja jokainen hetki on uusi mahdollisuus tehdä asiat paremmin. Niinpä en oikein osaa ajatella, että minun pitäisi tehdä jotain toisin. Jos olen pettynyt johonkin asiaan, vaikkapa siihen, että tuli korotettua ääntä lapselle, niin koetan samantien korjata sen ja miettiä, että ensi kerralla toimin eritavalla. 

Yleisesti kyllä; minun pitäisi ottaa rennommin! 
  1. Mitä teet mielestäsi oikein? 
Mielestäni teen oikein esimerkiksi, kun kerron lapselle monin eri sanoin, miten arvokas, ainutlaatuinen ja rakas hän on. Perustelen myös aina, miksi asioita tehdään tai miksi jotain ei saa tehdä. 
  1. Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin. 
Ajattelen yleisesti, että ei saa sattua pahasti. Telineeseen saa kiivetä, jos se ei ole liian korkea - tai jos olen vieressä varmistamassa. Laatikoista turvalukko on siinä laatikossa missä on veitsiä. Muita keittiön laatikoita saa tutkia. Muualla laatikot on teipattu kiinni, koska ne tavarat ei siellä muuten pysyisi hetkeäkään.


  1. Miten toimit seuraavassa tilanteessa; lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla, kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua, mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa olevien katseista ja huokailuista? 
Pakko lähestyä tätä kysymystä niin, että toivon osaavani toimia siten, ettei tuollaiseen tilanteeseen jouduttaisi. Eihän se välttämättä onnistu. Joten; jos juttu on joku pieni ja mitäänsanomaton, voidaan vaan todeta, että ostetaan se. End of story. Jos kyseessä on vaikka karkkipussi, jota en halua lapselle ostaa, niin tilanne on toinen. En koe, että siinä tilanteessa kun/jos raivarit on jo päällä, keskustelu enää toimii. Varmaankin ottaisin lapsesta lempeän jämäkästi kiinni, katsoisin silmiin ja sanoisin napakasti; "Tällä tavalla ei voi käyttäytyä kaupassa, karkkipussin pitää jäädä nyt kauppaan, me voidaan ostaa sen jollain toisella kertaa" ja koettaisin poistua lapsen kanssa tilanteesta mahdollisimman nopeasti. 

Varmaankin pitäisi päästä kaupasta ulos päästämään pahimmat höyryt pihalle ja sitten kun vähän rauhoittunut, koettaa antaa muuta ajateltavaa. Ja sitten hyvän tovin päästä (jos lapsi jo tarpeeksi vanha ymmärtämään), käydä läpi tilannetta ja saada lapsi ymmärtämään, miksi noin tapahtui "sinua harmitti tosi kovasti, kun et saanut mitä halusit", perustella miksi "me ei syödä karkkia kuin vain karkkipäivinä ja siksi sitä pussia ei nyt voinut ostaa" ja sopia, että ensi kerralla lapsi vaikka saa valita mieleisensä purkkapaketin vastaavassa tilanteessa.

Nyt kun asiaa mietin, niin ennaltaehkäisyksi saattaa olla ihan hyvä idea antaa lapsen tehdä pieniä valintoja kauppareissulla "otetaanko omppuja vai banaaneita?" tai "minkä makuista mehua haluat?", niin ehkä välttyy oman tahdon kulminoitumiselta johonkin sopimattomaan tavaraan.. hmm..

  1. Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? (karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka)
Heh, tässä olisin halunnut pitää paljon tiukemman linjan, kuin nyt pidän. Olisin halunnut, että ennen kuin lapsi täyttää kaksi, ei hän saisi mitään sokerista. Elämä kuitenkin meni eri tavalla, joten tällä hetkellä vedetään semmoista perus keskitietä. Terveellinen arkiruoka ja erityistilanteessa voi ottaa palan pullaa tai keksin. Ihan karkkeihin en usko, että poika vielä pitkään aikaan tulee tutustumaan. Myöskään en oikein tiedä, miten muksu saisi käsiinsä sipsejä tai "roskaruokaa", koska en niitä itse koskaan syö.


  1. Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni, yms. Perustelut vastaukseen. 
Aikalailla on. Herää kun herää (yleensä 6-7), sitten laitan päiväunille 11:30-12, päiväkodissa menee ehkä hitusen aiemmin jo. Illalla nukkumaan kahdeksalta. Ruokailut menee myös noin tunnin heitoilla, riippuen nukkumisista ja heräämisistä. 
  1. Mitä luulet ja toivot, että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi? 
Toivon, että ymmärtää, että äiti teki parhaansa (ymmärtää varmasti) ja samaan aikaan uskaltaa ajatella, että "voi ei, omien lasteni kanssa tekisin tuon asian ihan toisin!!" :) 
  1. Mitä kasvatustapoja olet kopioinut omilta vanhemmiltasi?
Apua, varmasti ihan kamalan määrän, mutta nyt en osaisi nimetä mitään! Iik! Sanon vaan, että paljon tulee varmasti geeneissä :)

  1. Ulkoiletteko päivittäin? 
Ainakin kerran päivässä, jos nyt ei ole joku ihan mörkösää. 
  1. Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia? 
Tällä hetkellä telkkaria ei oikein vielä katsomalla katsota. Pikku Kakkosesta katsellaan muutamat pätkät ja välillä Risto Räppääjää. Määrästä en ole kovin tarkkana, ns. perstuntumalta sen kanssa. Sisällöstä olen vähän tarkempi. Esim. en anna katsoa Fox-kanavan "aamupiirrettyjä", koska ne on usein aika tummasävyisiä, äänimaailmaltaan aggressiivisia sekä visuaalisesti välillä pelottavia. 
  1. Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin. 
PALJON! Kaikki tiskiin :D Kyllä, olen huutanut lapseni nähden, kyllä olen itkenyt ja jopa melkein raivonnut. Sen jälkeen olen selittänyt, että "äitille tuli äsken ihan tosi paha mieli ja siksi äitiä itketti/suututti, paha mieli menee aina ohi, nyt on jo vähän parempi olo." Samoin iloitsen ja kerron paljon, vaikka että "mahtava, kun istuit koko automatkan noin kiltisti, Nopsu osaa kyllä käyttäytyä hirmu hienosti! Äitille tulee tosi hyvä mieli tämmöisestä". Pusuja, haleja, rakastan-sanaa ja silityksiä ei säästellä. Onkin aivan ihana nähdä, miten Nopsu osaa jo spontaanisti näyttää omia tunteitaankin halauksilla, pusuilla ja silittämällä. Yksi kerta kävi niin, että kun sanoin, että "äitiä sattuu tosi paljon mahaan, äitin on nyt vähän kurja olla", niin Nopsu silitti poskesta.

Huh mikä maratoonipostaus!
Heippa!


Ihana sunnuntai

23.3.2015

Myönnetään, tähän asti aina kun olen (aikaisempaan) blogiin kirjoittanut otsikolla "ihana sunnuntai", se on lähes poikkeuksetta tarkoittanut päivää ainakin osaksi omassa hyvässä seurassa, ilman pikkuista. Nyt kuitenkin eilinen oli kerrassaan ihana päivä - minijäbän kanssa. Tuntuu, että jollain tapaa tietty hankaluus elämässä alkaa jäädä pikkuhiljaa taakse. On mahtavaa huomata, miten paljon perusvire on muuttunut positiivisempaan suuntaan. Vaikkakin mukaan on nykyään tullut uhmakkaat hermojen menetykset, niin silti yleisesti meininki on paljon rennompaa.

Aamulla käytiin 45min lenkillä kaverin ja hänen tyttönsä kanssa. Päikkäreiden jälkeen hypättiin autoon ja kurvattiin Espoon puolelle hyvän ystävän ja hänen poikansa 3v-juhlille. Nopsulla oli maailman söpöimmät henkselihousut jalassa, mutta auta armias, en saanut hänestä yhtään kunnollista kuvaa takaapäin. Eipä näissäkään kuvissa kehumista ole, kun unohdin kameran kotiin, mutta.. mulle nämä muistoiksi kelpaa :)



Nopsun eroahdistus on viimein (eihän sitä olekaan kestänyt kuin puoli vuotta) helpottamassa. Aivan vaan minuutin poika oli aluksi mun lahkeessa kiinni, sen jälkeen paineli täysillä leikkimään muiden lasten kanssa. Kaiken huipuksi loppuillasta oli ihan tyytyväisenä synttärisankarin isin sylissä, vaikka minä olin siinä vieressä. Jottei nyt kuitenkaan ihan menisi överiksi, niin vessaan äitiä ei kuitenkaan passannut yksin päästää :D




Pojan suosikkipaikka koko juhlien ajan. Pienen pöydän ääressä - ruokaa odotellen. Ja minähän kannoin sitä. Muut varmaan katsoi sekä poikaa (miten se voi syödä noin paljon) sekä minua (miten sen äiti voi olla niin innoissaan asiasta) ihmeissään, mutta kun on se vaan niin ihanaa, kun toinen on viimein löytänyt syömisen ilon. Juhlissa maistui pizza, hedelmät, appelsiinimehu ja keksit. Nam nam!



Kotiin lähtiessä Nopsu yritti todella ovelasti salakuljettaa mukaan tuon kaikkien lasten supersuosikin: Brion lentokoneen. Niin vilkutteli muille ja kantoi kainalossa tätä synttärisankarin aarretta :D Ovella vielä koettiin suloisia hetkiä, kun pyysin, että "Anna Ellalle pusu". Ja nuo sillä hetkellä eri suuntiin touhuavat taaperot välittömästi löysivät toisensa ja muiskauttivat pusun.

Kotimatkalla lauleltiin radion mukana hyviä biisejä ja illalla kiltisti nukkumaan. No, yö menikin sitten hulinoidessa ja herätys oli jo 5:30, mutta.. äh.. nyt keskitytään positiiviseen ja siihen, että eilinen oli ehkä eniten täynnä äitiyden iloa, kuin vielä mikään päivä tähän asti <3




Mom code

22.3.2015

Tiedättekö semmoisen termin, kuin "girl code"? Se tarkoittaa tiettyjä asioita, jotka tyttönä vaan kuuluu tietää. Sama toimii pojille - "guy code". Haluaisin kovasti lanseerata termin "mom code", koska niin tällä saralla selvästi olisi tekemistä.

Seuraan aika paljon äitiys-/vauva-/perheblogeja ja niiden kommenttiboksit on välillä huvittavaa, välillä kiukustuttavaa luettavaa. Ihmisillä hämärtyy nähtävästi usein se, että asia, jota et kuuna päivänä sanoisi kenellekään päin naamaa, onkin yhtäkkia houkuttavan helppo kirjoittaa anonyyminä kommenttiboksiin. Ja sitten taas, jos joku antaa vaikka ihan asiallista palautetta tai kertoo nätisti oman mielipiteensä, kanssalukijat rynnivät lyttäämään tuota ihmistä ja raivokkaasti puolustamaan bloggaajaa. Nämä vaihtelevat sulassa sovussa keskenään ihan samassa blogissakin.


Harmittavan paljon törmää myös sosiaaliseen taitamattomuuteen ihan livenä tai facebookissa koskien äitiyttä. Joku siinä on, mikä tekee vauvan ja lapsen hoidosta, perhe-elämästä semmoisen aiheen, johon suhtaudutaan kovin piikit pystyssä. Sinänsä se on hullunkurista, koska missä muussa asiassa olisi niin paljon tapoja tehdä oikein ja hankala sanoa, mikä on väärin (äärimmäisyydet tässä nyt toki sikseen).

Esimerkki; jos joku äiti sanoo, että "meillä on nykyisin autossa matkustaminen ihan painajaista, muksu huutaa suoraa huutoa koko ajan kun on istuimessa", niin väitän, ettei kukaan äiti halua kuulla vastaukseksi, että "meillä pirpana on aina kyllä matkustanut tosi tyytyväisenä autossa ja ollaankin just viikonloppuna lähdössä pitemmälle reissulle".

Ja tälläiseen törmää usein. Olen pahoittanut sekä itse mieltäni (vaikka varmasti vastapuoli sitä ei ole tarkoittanut) että kiehuttanut fiiliksiäni useita kertoja kanssaäidin puolesta. Jep, olen vähän yliherkkä, tiedän. Mutta siis nyt vielä esimerkkinä; jos minä sanon vaikka jollekin, että "apua, mulle on tullut kolme kiloa painoa lisää, kun olen koko talven mussuttanut pullaa ja suklaata" (fiktiivinen esimerkki, köh, ainakin suunnilleen ;), niin Ei Kai nyt Kukaan edes keskinkertaisilla sosiaalisilla taidoilla varustettu ihminen vastaa siihen, että "Ai, mä sain just talven aikana pudotettua 10 kiloa ja nyt mahtuu taas kaikki farkut jalkaan tuosta vaan!"


Joskus pieni vaikeneminen ja empatia ajaa rehellisyyden ohi. Tai mielestäni kuuluisi ajaa. Kun kaverini kerran sanoi minulle, että "kauppareissut on nykyisin muksun kans ihan tuskaa, kun se haluaa kokoajan pois rattaista", niin tottakai mielummin vastaan, että "voi ei, kuulostaapa aika ikävältä, semmoista se kyllä varmasti on kun energiaa riittää", enkä "aijaa, meillä Nopsu kyllä istuu ihan kiltisti aina rattaissa kaupassa käynnin ajan".

Toki läheiset ystävät on asia erikseen, heille kyllä koen, että voi vähän huolettomammin paukuttaa rehellisyys edellä asioita menemään :)

Ja tottahan toki minullakin on heikot kohdat ymmärryksessä ja äitien valinnoissa paljon asioita, joita en itse allekirjoita (vaikkapa taaperoimetys tai monen vuoden kotona olo), ne vaan eivät ole minua varten, mutta jollekin muulle varmasti toimivat kuin häkä (toimiiko häkä??). Varmasti näihin liittyen on itsekin tullut töksäytettyä omia mielipiteitä ajattelematta toisen näkökulmaa ja kenties vielä hyvin tunteikasta suhtautumista asiaan.


Luin eilen Lähiömutsin blogista aivan ihanan lauseen, jota aion tästä eteenpäin käyttää itse kaikissa kohtaamisissa. "... parasta on, kun kannustaa ja rohkaisee muita äitejä siihen suuntaan, mihin näkee heidän pyrkivän. Jos suunta on eri kuin omat ajatukset asiasta, on parempi pehmeästi ohjata hakemaan neuvoja toisaalta". 

Jokainen äiti tarvitsee tukea tässä maailman palkitsevimmassa, mutta myös haastavimmassa duunissa. Siispä:


  1. Pidetään silmät auki ja seurataan, alkaako joku äiti lähipiirissä väsyä. 
  2. Ollaan ymmärtäväisiä jokaisen omia valintoja ja ongelmia kohtaan. 
  3. Annetaan apua ja vinkkejä avomielisesti, mutta lempeästi. 
  4. Ei vastata toisen murheeseen omalla / oman lapsen menestyksellä/onnella samassa asiassa. 
  5. Kuunnellaan, ja kysellään jaksamisesta, tarjotaan apua ennenkuin sitä kysytään. 
  6. Ripotellaan runsaasti pieniä kehuja toisen lapsesta sekä vaikkapa äidin ulkonäöstä / taitavasta asioiden hoitamisesta / luonteenpiirteistä. Me kaikki tarvitaan välillä piristystä. 

Tässäpä minun sunnuntain ratoksi ideoima Mom Code -lista. Tuleeko muille mieleen hyviä lisäyksiä?  :)



Aika sanoa hyvästit..

19.3.2015

.. tuttipullolle!

Voi vihdoin se tapahtui. Jo lähes puoli vuotta olen halunnut päästä tuttipullosta (ja sen/niiden jatkuvasta pesemisestä) eroon. Pullo on kuitenkin Noppulle ollut niin tärkeä turva ja lisäksi maidon saaminen ollut kirjaimellisesti elintärkeää niinä jaksoina, kun syöminen on ollut todella hankalaa. Nyt kuitenkin havahduttiin siihen, että jäbähän on viimepäivien ajan suorastaan vähän vieroksunut pulloa.


Tähän asti tuo pullo on ollut ainut, mistä maitoa on suostuttu juomaan. Muut juomat menee kyllä nokkamukista, pillipullosta tai lasista - vaan ei maito. Eilen kaadoin lasiin makeutettua soijamaitoa (okei, tietenkin tästä on blandaten pikkuhiljaa siirryttävä makeuttamattomaan) ja poika oikein innostui, osoitti lasiin ja sanoi painokkaasti hymyillen "MAA!". Eli maito. Ja joi. Tämä hieman makea soijamaito siis mursi jään lapsen, maidon ja lasin väliltä.

Pullolle sanottiin sitä myöten eilen hei hei. Tänään kaikki maidot on juotu (muovisesta) lasista. Samoin Noppeli on tällä viikolla syönyt tosi hyvin, mikä on ollut aivan ihanaa kaiken koetun jälkeen. Tänään aamulla meni lautasellinen puuroa. Sitten tyyppi kävi kaivamassa mun laukusta banaanin ja toi sen minulle pyytäen palaa. Ja toista. Ja kolmatta. Söi siinä aamun Pikku Kakkosen ohessa kokonaisen ison banaanin! :D

No, poikanen ei ole ainut, joka tankkaa tällä viikolla kaloreita ;) Tiistaina kokoonnuttiin vanhan työpaikan markkinointi-/viestintätiimillä. Oli tosi kiva nähdä kaikkia mukavia tyyppejä pitkästä aikaa - ja toisaalta myös äärimmäisen kiinnostavaa havainnoida, miten iso ero ajatusmaailmassa ja keskusteluissa on verraten nykyiseen työporukkaan. Illan paras oli eläkkeelle jo jäänyt sympaattinen ja äärimmäisen tyylikäs rouva R. Tämä tarmokas ja energinen nainen oli juuri lähdössä yksin Turkkiin vaeltamaan, koska on aina halunnut ja koska miestä ei kiinnosta tuollainen, niin hitot siitä, hän lähtee itsekseen, no problem.


Huomenna taas lähdetään ulos syömään meidän mammaporukalla. Tässä jengissä saatiinkin tällä viikolla jännittäviä uutisia, kun ensimmäinen "toisen kierroksen" vauva syntyi aikaisin tiistaiaamuna. Pakko myöntää, että kyllä tuommoinen tapahtuma nostaa itsellekin vauvakuumetta. Ei vaan meillä ole tällä hetkellä mahdollisuuksia moiseen. Odotan kyllä kovasti päästä näkemään tuon pienen prinsessan <3 Ja voi miten uskomatonta, että yhdestä meidän "vauvoista" tuli nyt jo isosisko pikkusisarukselle!

Mahtavasta auringonpaisteesta on saatu täällä nauttia kohta viikon verran. Tänään lähdetäänkin iltapäivällä hakemaan ystävältä lainaan kovasti kehuttu Kärcherin ikkunanpesuri :) Jospa sen kanssa saisi sitten aikaan kaikkien näiden ikkunoiden raaputtamisen esiin vuosien (köh) saatossa kertyneestä pölykerroksesta :)


Minttusuklaaraakakakku

16.3.2015

Niinhän siinä kävi, että se flunssa iski minuunkin. Onneksi toistaiseksi vain lievänä. Syynsä asiaan voi olla sillä tulehduskipulääkekuurilla, jota syön tuon olkapään takia. Toivottavasti menisi vaan tässä sivussa ohi, ettei kaataisi ihan sängynpohjalle.

Tänään töiden jälkeen oli vähän naatti olo. Pikkujäbän päivä hoidossa oli mennyt tosi hyvin - ja sen hinta onkin sitten ollut tämä ilta. Huh huh. Pojat lähtivät vähän pihalle jäähdyttelemään tunteita ja minä ryntäsin salamana keittiön kaapeille. Koetan taas pyristellä eroon sokerikoukusta (don't get me wrong, elämässä pitää herkutella ilman mitään huonoa omaatuntoa, liika vaan on liikaa), joten synnynnäiseen makeanhimoon päätin tehdä jonkun maailman nopeimman raakakakun.

Ajattelin jakaa reseptin tähän, koska siitä tuli ihan hirmuisen hyvää! Ainut miinus on se, että luonnollisesti kaikki määrät puuttuu, sillä tekemiseen meni valehtelematta 15-20 minuuttia. Sisältäen liotusajat, heh heh. Ja resepti on siis omasta päästä soveltaen aikaisemmin tekemääni limekakkua.



Minttusuklaaraakakakku PB-yllätyksillä

Pohja: 
Taateleita (liotettuna)
Raakakaakaojauhetta
Mantelijauhoa
Cashew-pähkinöitä (liotettuna)
Vaniljauutetta

Päällinen: 
Avocadoa
Hunajaa
Kookosöljyä
Kookospulveria
Minttu-uutetta
(tiraus sitruunaa estämään tummumista)

Väliin nokareita crunchy peanut butteria, eli rouheaa maapähkinävoita :)
Huomasin kyllä, että tuossa PB:ssä oli ruokosokeria, mutta ei tässä nyt niin tiukkapipoja olla!

Helppoa  & Nopeaa & Herkullista & Terveellistä 


Tervetuloa talvi (?)

14.3.2015

No ei nyt sentään! Kyllä tässä niin innolla kesää odotetaan, mutta kävin eilen tekemässä pari huippuostosta ensi talven varalle. Lasten kausivaatteita (onko se sana?) löytää aina tosi hyvin "kauden" päätteeksi, mutta hitsit miten vaikea on miettiä, että minkä kokoinen muksu about puolen vuoden tai vuoden päästä on. Ja kun vielä kaikilla merkeillä kokomerkinnät vähän eroaa toisistaan.



Tämän kivannäköisen toppahaalarin kuitenkin löysin puoleen hintaan ja vaikuttaa tosi laadukkaalta. Nyt meillä on käytössä koko 80 ja tämä on 92. Voisin jotenkin kuvitella, että jos kesällä käytössä olisi 86, niin ehkä sitten syystalvella 92 on sopiva..? Ainakin se 98 vaikutti ihan jättimäiseltä. Toisaalta, kaupassa (yksin käydessä) tekee aina sen virheen, että kuvittelee oman VAUVAN paljon pienemmäksi, kuin mitä se jo onkaan :)


Itselle tein mahtavan löydön talven ulkoilutakiksi. Haltin noin 220 euron takki 39,90!! Seriously! Tämä siis tehtaanmyymälästä ja (myyjän sanoin) puoli-ilmaiseksi, koska hihassa on värivirhe. Okei, jos valo just oikeessa suunnassa käy, niin hihan valkoisessa osiossa voi nähdä kellertävämmän osion, mutta tuommoinen on mulle aivan yhdentekevää. Todennäköisesti takkiin tulee muutakin käytön jälkeä, joten tämä lähti mukaan.

Myös kenkiä, rukkasia ja pipoja on vaikka millä mitalla tarjolla, mutta jospa nyt tyytyisin jemmaamaan vain tämän haalarin ensi talvea varten. Sitä ennen nimittäin on luvassa KESÄ ja silloin meidän muksukin voi näyttää NÄIN coolilta :D (pojat kävi aamulla aurinkolasiostoksilla)



Pannukakku

13.3.2015

Muistiin itselle; sitä mehusta jäänyttä massaa voi erinomaisen hyvin käyttää pannukakkuun! Ainakin tuo appelsiini-porkkana-inkivääri -massa kävi tosi hyvin ihan perus pannariin. Pannarin taas voi syödä joko näin banaanilla, avocadolla ja Skyr-rahkalla (kuvassa)...


.. tai maapähkinävoilla ja mustikkahillolla (ei kuvaa, mums mums.. vielä yksi pala.. mums mums..)

Hyvää viikonloppua kaikille ja tervehtymistä tänne meidän jengille, nyt on jo papa kaatunut kans flunssaan :/ Kävinkin just kaupasta itselle mehuaineksia ja surautan heti aamulla molemmille perheen aikuisille vitamiinipommin sitruunasta, inkivääristä, kurkusta ja pinaatista!


Karhunpojat sairastaa..

12.3.2015

Näin pitkälle päästiin uudessa blogissa, ennenkuin minulla ei olekaan juuri muuta kerrottavaa, kuin terveisiä sairastuvalta. N on siis ollut maanantaista asti kuumeessa ja flunssassa. Ei näin ärhäkkää flunssapöpöä ole vielä nähtykään. Se on vienyt syömiset ja yöunet (ja välillä äidin ja isin hermot). Taas jäi viikko päiväkotia väliin, joten sekin tietysti harmittaa.


Eikä tässä vielä kaikki, minulle iski vasempaan olkapäähän jännetulehdus. Eilen alkoi tuntua kipeältä, yöllä kipu paheni ja aamulla pieni särky oli jatkuvaa - "hauskimpana" yksityskohtana kuitenkin käden surkuhupaisan onneton liikkuminen. Sykäsin heti aamulla lääkärissä käymään ja sain kahden viikon tulehduskipulääkekuurin. Olen hieman lääkevastainen tyyppi, mutta kun tässä täytyy taas loppuviikko pitää huolta (päivät) yksin tuosta minireppanasta, niin ehkä voin myöntyä tässä kohtaa.


Pikkuisen on käyty ulkona, koska tuolla vaan on ihan mieletön sää pimeän talven jälkeen!! Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämmintäkin on lähes kymmenen astetta. Kävin alkuviikosta hakemassa varastostakin kaikki kesävaatteet ja niitä tässä aamupäivällä murun kanssa järjesteltiin pesuun ja kaappeihin. Tiedän, että joidenkin mielestä on tosi ällöä, kun lapset pussaa suulle, mutta on se vaan niin suloista, kun toinen kääntyy antamaan pusun. Siinä välittyy niin paljon rakkautta ja omalla kohdallani yksi pusu kyllä kuittaa aina pari tuntia kiukkuilua. Toisella vaan vielä on aika tuommoinen.. no.. avonainen tuo muiskautus :D


Uusia sanoja muuten täällä kans tapaillaan jälleen kovasti. Hauskasti aalloissa menee tämän taidon kehittyminen. Tämä viikko on tuonut sanavarastoon päivänselvän mummi (joka välillä kyllä on mummu) sekä beibi (ensinnäkään en tiedä, mistä tyyppi on tämän oppinut ja toisaalta, ei varmaan vielä ihan hoksaa mihin sanaa voisi käyttää :). Myös täti on kuultu. Ja tutti lausuttuna tutti, eikä (a)tüttü.

Aurinkoista päivää ja pusuja, beibit!

Mehukasta meininkiä

9.3.2015

Kun palasin kotiin Tukholmasta, kotona odotti rakkaiden poikien lisäksi ostos, josta olen pitkään haaveillut. Luottokauppamme Clas Ohlson oli nimittäin tarjonnut mehulingon huokeaan hintaan ja tuo ihanuus nyt majailee keittiönpöydällämme. Hyvät hyssykät: super helppo käyttää, mehuista tulee aivan taivaallisen hyviä ja ennenkaikkea järkyttävän terveellisiä!


Katsoin jokin aika sitten dokumentin Fat Sick and Nearly Dead. Suosittelen. Joe Cross on todella symppis tyyppi ja dokumentti tehty hyvin. Dokkarin voisi tiivistää siihen, että se seuraa Crossin 60 päivän mehupaastoa, jonka tarkoituksena on saada hänet takaisin terveiden kirjoihin. Projekti tapahtuu lääkäreiden valvonnan alla. Uskomaton muutos noiden päivien aikana tapahtuukin ja painon pudotuksen lisäksi, hän pystyy luopumaan kaikista lääkityksistään.


No, millekään mehupaastolle itse en todellakaan aio ryhtyä. Mun kroppa ei vastaa hyvin minkään sortin paastoihin, kokeiltu on kolme kertaa ja se riittää. Sen sijaan, tuorepuristetut hedelmä- ja vihannesmehut antavat aivan mahtavan lisän päivittäiseen ruokavalioon. Eilen aamulla mehustin (mehustaa? mehuttaa? puristaa? lingota?) appelsiineja, omppuja, porkkanoita, inkivääriä, sitruunaa ja pinaattia. No, kamalan väristähän siitä tuli, mutta ihan mielettömän hyvää!

Ainut negatiivinen puoli on sen "jätteen" (?) määrä, mitä mehustamisesta syntyy. Kaikki se osa hedelmistä ja vihanneksista, joka jää puristamisen jälkeen jäljelle. Eilen testasin, miten tuo massa toimii sämpylöihin ja hyvinhän se toimi! Itse tehdyn mehun lisäksi meillä taitaa jatkossa olla myös aikamoinen määrä itsetehtyjä sämpylöitä. Jos jollain on joku muu vinkki tuon massan käyttöön, niin otetaan vastaan :)


Ja mikä lämmittää äidin sydäntä - pikkujäbä tykkää näistä mehuista myös. To like is a bit of an understatement. Jopa se rapaveden näköinen pinaattilitku oli "nam NAM NAM" ja sitä olisi pitänyt saada vaikka kuinka paljon lisää :)

Vitamiineja saakin tyyppi litkiä, koska taas täällä sairastetaan. Viime yönä poika heräsi yhtäkkiseen korkeaan kuumeeseen - rauhoittui toki kuume- ja särkylääkkeiden avulla aika pian. Tämä päivä mennyt kunnon flunssassa ja taas on saatu sanoa heiheit päiväkotipäiville. Tosi harmi, kun näistä aina tuo totuttelu ottaa takapakkia, mutta minkäs teet. Onneksi saadaan mummi huomenna minivisiitille, se on kivaa ja piristävää.

Kiitos kaikille, jotka siirtyivät tänne uuden blogin puolelle. Sydän sydän :)


Stockholm

7.3.2015

Hej hej HEJ! Jag kom precis tillbaka från en liten miniresa till Stockholm och jösses tämä olohuone keinuu! Yöllä heräsin (no, sen mitä käytävän teinimeteliltä nukuttua sai) siihen, kun valun vuorotellen sängyssä jalkopäähän ja päätyyn. Okei, en nyt ihan, mutta melkein. Välillä tähän yhdistyi kevyet humpsautukset, kun keulan hyttini kohosi yyyylöööös ja aaaalaaaas. Tutisevin sormin koetin pätkivästä netistä katsoa tietoa ja sen verran minulle selveni, että illalla oli annettu varoitus kovasta tuulesta. Jaiks. Ensi kerran nousen laivaan vaan, jos kapteeni vannoo, ettei lainekaan liplata. 

No niin, tähän alkuun kun nyt tuli listattua reissun hermotmenee-osio, niin voidaankin keskittyä mukaviin asioihin! 


Oli tosi kiva päästä puhumaan ruotsia. Jostain syystä vaan olen aina hirveästi tykännyt ruotsinkielestä. Se on mun mielestä niin mukavaa ja helppoa. Mukava oli myös viettää omaa aikaa ja huomata, että kyllähän niitä poikia tulikin aikamoinen ikävä! Ihan eri tavalla, kuin joskus ennen parin päivän erossa olon aikana.


Tupsuja!! Tofsar! Maria Montazami <3 <3 <3


Hei terve tuolle salaatin koolle! Katsokaa nyt, kuinka pieneltä mun silmälasit näyttää :D Olenkohan muuten maailman ainoa ihminen, joka lähes aina syödessään riisuu silmälasit?



Juuri ennen bussiin hyppäämistä pari todistusaineistofotoa siitä, että ihan oikeesti olin Tukholmassa :)


Huvittaako ja kiinnostaako ketään muuta nämä brändit, jotka hassusti vaihtavat nimeään, kun matkustaa eri maahan? Siis esimerkiksi tuttu hiustuote Elvital on lähes kaikissa muissa maissa Elseve. No mut hei, olihan tää Panodil nyt sit kans vähän hauska :D Ja myös hauska huomio, että Ruotsissa näköjään perus apteekkikama on kassalla tarjolla entiseen tupakkahylly-tyyliin.


Lähes kuuden tunnin kävelyn jälkeen laivalla ei olisi voinut olla mitään parempaa, kuin visiitti laivan kylpyläosastolle. Aijai! Kyllä oli yhdeksän euron väärti! Lillua siellä lämpimissä porekylvyissä ja käydä höyrysaunassa hikoilemassa. Sen jälkeen vähän eväitä hytissä ja pakkohan oli vielä vääntäytyä katsomaan illan tanssishow. Ei, en jaksanut tuonakaan iltana sinne midnight-showhun asti, mutta sentään näin tämän ysin version.


Scandinavian Dancers veti hyvällä meiningillä ja voi että mitä muistoja tulvikaan mieleen. Viimeksi olen näitä esityksiä katsonut noin 15 vuoden ikäisenä ja ihaillut ja haaveillut, että itsekin joskus pääsisin tekemään tanssikeikkoja. Niin sitä vaan toiveet toteutuu :) Itseasiassa, meidän Jyväskylän ryhmälle joskus tarjottiinkin jotain laivakeikkaa, mutta en muista miksi se silloin jäi. Tosin, ei me kyllä (kaikella rakkaudella) ihan näin hyviä edes oltu :D


Viimeisenä muotikatsaus. Tukholman kevätmuoti masensi. Missä kaikki värit? Missä kaikki kevään ilo ja auringonpaiste?! Kaupat oli täynnä nuhjuisia ei-minkään-värisiä vaatteita ja tummaa ja ihan kuin syksyä! En löytänyt yhtään mitään ostettavaa. Sen sijaan, Snöllä oli siellä myynnissä aivan ihania punakultaisia sormuksia ja sieltä ostin kaverin tälle vihkisormukselle. Kiva välillä pitää kahta sormusta :) Lisäksi löysin River Islandilta täydelliset aurinkolasit. Siinäpä olivat ostokset!

Pus å kram <3

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan