Olen saanut ilon käydä reissaamassa Aasiassa neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla vietin kuukauden reppureissaten Thaimaata, Malesiaa ja Singaporea. Toisella kertaa käytiin J:n kanssa Malesiassa ja Thaimassa. Kolmas kerta suuntautui Japaniin ja neljäs kerta oli häämatka Kiinaan ja Thaimaahan. Yksi parhaista asioista noilla reissuilla on ehdottomasti ruoka. Etenkin thairuoka.

Häämatkalla J jopa kävi lyhyen kokkikurssin, jossa opeteltiin tekemään thairuokaa ja kannoimme kotiin paikallisia ruuanlaittokirjoja. Suomessa meidän the luksusravintola on aina ollut Farang, jossa tarjoillaan juurikin thaimaalaista ruokaa. Kallista. Aivan järjettömän hyvää.

Thairuokaa lasten makuun

Meidän perheessä minä teen kuukaudessa suurinpiirten 25 kertaa ruuan ja J loput kerrat. Joista niistä puolet on pizzan tilaamista tai sushin hakemista. Rakkaudella sanottuna. On muutamia ruokia, jotka annan aina J:n tehtäväksi, koska se vaan osaa tehdä niistä niin paljon parempia, kuin minä. No, jos totta puhutaan, niin J saa ai-na lapsilta ihan älyttömät kehut ruuasta, oli se sitten mitä vaan. Mikä tietysti lämmittää sen mieltä, joka tekee ruokasuunnittelun, käy kauppareissut ja lähes aina tekee sen ruuan. Mutinaa.

No niin, ne "papan ruuat" ovat siis lihapullat, kaalipata sekä thai-keitto. Tämä thaikeitto ei ole mikään "virallinen" thaikeitto, mutta siinä yhdistyy juuri täydellisesti Thaimaan maut ja sillä lempeydellä, että sitä syövät mielellään myös lapset. Jätän mainitsematta, että meillä lapsilla on paljon parempi chilinsietokyky, kuin minulla.

Thaikeitto à la Papa

Tarvikkeet: 

1 tlk Kookosmaitoa
1 kanaliemikuutio
1 kasvisliemikuutio
1 sitruunaruoho
1-2 tl Tom Yam Kung -tahnaa
1 limen mehu
4 porkkanaa
3 tomaattia
Kanaa / tofua / katkarapuja 300- 300g
Inkivääriä
Thai-basilikaa
Reilusti vettä

Lisäksi riisiä

Valmistus: 

Paista kana, jos käytät sitä. Muut ainekset vaan isoon pataan ja kiehumaan. Lopuksi lisätään kookosmaito. Etenkin jos sen unohtaa ostaa ja pitää käydä lähikaupasta. 

Tarjoiluun korianteria ja lisää limeä, jos sattuu tykkäämään siitä tosi paljon kuten me. 

Etenkin näihin viileisiin syksyn ja talven päiviin tämä ruoka on aivan täydellinen. Ja tätä voi tehdä ison padan, josta riittää syödä monta päivää. Riisin sijaan voi tietysti tehdä tähän kaveriksi nuudelia. 

Hyvää ruokahalua! 🍜

Palkkaisitko sinä siivoojan?

YHTEISTYÖSSÄ STELLA

Minulla oli eilen toisiksi viimeinen vapaapäivä. Lähdin käymään salilla, Ikeassa ja Jumbossa kahvittelemassa sekä hieman ostoksilla. Kun palasin kotiin, lattia kiilsi puhtauttaan, vessassa tuoksui raikkaalle, keittiöstä oli hinkattu jokainen tahra pois ja mikä parasta, kaikkien sänkyihin oli vaihdettu lakanat. Nimittäin, lakanoiden vaihto, tuo kotitöistä ärsyttävin.

Arvaatte varmaankin, että meillä oli käynyt siivooja. Mutta miksi?

Stella auttaa arjessa 

Me päästiin keväällä jo tutustumaan Stellan lastenhoitopalveluun ja saatiin sitä myötä harvinaislaatuinen mahdollisuus viettää aikaa kahdestaan miehen kanssa. Nyt kun minulla alkaa huomenna uusi työ, jossa 100% työaika, niin tulemme kyllä tarvitsemaan hieman apua arjen kotiasioihin. Lastenhoito itseasiassa on siirtynyt Stellalta tässä syksyn aikana pois, mutta muuta arjen helpotusta on kyllä saatavilla ja niistä yksi on tämä kotisiivous. 

Me pääsimme eilen tutustumaan Stellan kotisiivouspalveluun ja kokemus oli todella miellyttävä. Siivooja saapui ajallaan ja oli ystävällinen sekä kohtelias. Kävimme lyhyesti läpi työtehtävät, jotka itseasiassa oli puhelimessa jo etukäteen listattu. Lähdin kotoa hieman yhdeksän jälkeen ja palasin neljän jälkeen poikien kanssa putipuhtaaseen kotiin. 

Toki rehellisyyden nimissä mainittava, että aamulla täytyi tunti käyttää kaiken sekalaisen roinan raivaamiseen, jotta siivooja pääsee kunnolla hommiin. Toki siivoojakin voi tavarat nostella lattialta, mutta eihän kukaan muu tiedä minne mikäkin vaate, lelu, muistilappu, henkari, avaimenperä (lista jatkuu loputtomiin) kuuluu.

Miksi emme siivoaisi itse? 

Varsinkin, kun itse tykkään siivota ja pidän tärkeänä sitä, että pojatkin oppivat siihen, ettei koti taikasanojen voimalla pysy siistinä ja puhtaana. 

Pointti on ajan vapauttaminen tärkeämpiin asioihin, kuten yhdessäoloon. Eilen illalla meille jäikin kaikille aikaa illalla osallistua poikien kanssa legojen rakentamiseen ja Nooa oikein kiitti, että ehdimme rakentamaan hänen kanssaan. Tunsin pienen piston sydämessä. Mutta niin, kun koti oli järjestelty ja puhtaaksi siivottu, ei ollut sitä jatkuvaa keskeneräisten asioiden tunnetta ja ainakin itse pystyin paremmin keskittymään leikkiin ja läsnäoloon. 

Eikä sitä siivousta tarvitse joka viikko ostaa. Mietimme, että jatkossa voisimme pyytää siivoojan käymään joko kerran tai kaksi kuussa. Jos kerrankin kuussa tehdään näin siistiä jälkeä, niin kevyempi siivous ja se loputon tavaran paikoilleen paimentaminen riittää hyvin siinä välissä. 

Ihanasti nykyisin on tarjolla siivouspalveluita ja tietty korkealuokkainen leima on kotisiivouksen ostamisesta karissut. Moni elää pikkulapsiarkea ilman sen ihmeempiä tukijoukkoja ja silloin on mielestäni enemmän kuin ok kääntyä lastenhoitopalvelun tai siivouspalvelun puoleen. Kotitalousvähennys tekee myös sen, ettei siivouksen ostaminen ole mitenkään mahdotonta rahallisesti. 

Ja mistä pidän itse on se, että siivoojalle voi tosiaan vaikkapa sysätä ne kotihommat, joista itse ei satu pitämään lainkaan. Minulla ne on lakanoiden vaihtaminen, lattiakaivon putsaaminen sekä mattojen tamppaaminen. Tai miksipä et käyttäisi siivouspalvelua esimerkiksi ennen juhlia, jolloin itsellä on muutenkin kädet täynnä käytännön järjestelyjä? Juuri luin sosiaalisesta mediasta jostain äidistä, joka oli ottanut Stellalta siivouksen ennen ristiäisiä. Kuinka viisasta! 

Stellan siivouksella on myös 100% tyytyväisyystakuu ja he kysyvätkin mielipidettäsi siivouksen jäljestä heti seuraavana päivänä. 

Mitkä kotihommat sinä jättäisit mieluiten siivoojan hoidettavaksi? 

Luetaanko teillä?

"Mikään ei enää pidättele Tupunaa, kun on päästy kolmanteen kerrokseen ja se huomaa leluosaston. Huiskis vaan! Se hyppää tytön sylistä ja ryntää innoissaan eteenpäin. "Ei voi olla totta! Ei näin paljon leluja ole olemassakaan. Mikähän olisi kivointa ja mitähän katsoisin ensin!" Pupu onkin aivan sekaisin eikä edes ensisilmäyksellä tajua, mitä kaikkia leikkikaluja täällä on." 

Kuinka moni muistaa lapsuudestaan Pupu Tupuna -kirjat? Kieli on ehkä jossain kohdin hieman vanhahtavaa eikä monesta kaupungista enää meinaa edes löytyä tavarataloja, mutta silti Pupu Tupuna tavaratalossa on ollut meillä hyvin luettu kirja. Ensin Nooan ja nyt myös Lukan kanssa. 

Iltasatuja kaksivuotiaille 

Meillä molemmille pojille aloitettiin iltasatujen lukeminen heidän ollessa noin kaksivuotiaita. Nooan kohdalla ehkä vähän aikaisemmin - Lukan kohdalla kävi se klassinen, että "ainiin, tällekinhän voisi jo lukea kirjaa illalla!" Nooa ei aluksi malttanut pysyä yhdellä sivulla kahta sekuntia enempää ja kirja oikeastaan selattiin läpi. Luka sen sijaan jaksoi yllättävän hyvin seurata tarinaa sekä tutkia kuvia. Lukan ensimmäinen iltakirja oli "roska-autokirja", joka on lyhyt, neljän aukeman kirja, jossa tekstiä on yhteensä ehkä kymmenen lausetta. Lisäksi aukeaman sivussa on kuvia esineistä, joita voi etsiä sieltä isommasta kuvasta. Kirja luettiin pitkään ainoana iltakirjana ja Luka selvästi vain nautti siitä, kun alkoi muistaa ulkoa tiettyjä kohtia. 

Molemmille pojille luettiin paljon Maisa-kirjoja, joita meillä on kaksi. Lyhyet tekstit ja värikkäät yksinkertaiset kuvat tekevät tarinan seuraamisesta helppoa. Näidenkin kirjojen kohdalla molemmat tykkäsivät vuorollaan siitä, että tarina alkoi jo muistua mieleen jopa ennen sivun kääntämistä. Ja kumpikin nauroi katketakseen (ja pyysi lukemaan noin kymmenen kertaa uudelleen), kun eräänä iltana luinkin, että "täytti altaan.. ketsupilla!" ja sitten altaassa reiän sijaan olikin "leipä". Toisaalta, tällä taisin tilata itselleni sen, että Nooa edelleen pyytää välillä lukemaan tuttua kirjaa hassutellen, eli pitää keksiä hullunkurisia kohtia tekstin sekaan. 

Kummankin pojan suosikki ja minun inhokki on ollut traktorikirja. Kirja, jossa siis monotonisesti ja hyvin teknisesti esitellään menneiden aikojen traktoreita. Luulisin, että kirja nukuttaisi kenet tahansa alta minuutin, mutta pojat se on vain saanut innostumaan. Nooa tiesi jo pian puolet enemmän teknistä traktorisanastoa, kuin minä olin koskaan aiemmin kuullutkaan. 

Oodi kirjastolle!  

Nooan kanssa on tietysti pikkuhiljaa siirrytty lukemaan isompien kirjoja. Kirjastosta on kannettu kotiin varmaan pakettiautollisen verran luettavaa. Olen niin kiitollinen tästä Suomen kirjastojärjestelmästä. Tuota kautta on tullut tutuksi Tatu ja Patu, Pupu Tupunat, Puppe-kirjat sekä tuhannet auto-, traktori-, juna- ja laivakirjat. Sekä ihmisen biologiaa ja jätteenkäsittelykeskuksten toimintaa. Osa meidän perheen kirjoista on aina kirjastolainoja, osa on minun vanhoja ja osa lahjaksi saatuja. 

Meiltä sitten kirjat siirtyvät vuorostaan Tatu-serkulle luettavaksi. Montakohan lukijaa yksi vauvakirja keskimäärin näkee? Lähes kaikki ihan pienten kirjat ovat tulleet meille käytettynä, olleet kahden pojan iltojen ilona ja jatkavat vielä mataa. Kierrätys ja kirjasto - kiitos teille! 

Lukutaito viisivuotiaana 

Nooa kiinnostui neljävuotiaana kirjaimista. Aika pian hän osasi nimetä kaikki kirjaimet ja sen verran olen oppinut tässä äitiydessä, että kun jonkun asian suhteen tuntuu joku herkkyyskausi olevan meneillään, siihen kannattaa tarttua. Kannustin poikaa tutustumaan kirjaimiin ja koetin useamman kerran saada häntä hoksaamaan kirjainyhdistelmiä, kuten UI tai EI. Vaikka kuinka liu'utin noita vokaaleita peräkkäin, niin vastaus oli yleensä jotain tyyliin: "uuuuuu iiiiii (pitkä tauko ja sitten iloinen huudahdus) uima-allas!!". Oli hankala olla nauramatta, mutta en kuitenkaan puskenut lainkaan tätä taitoa, koska mikään kiirehän ei vielä ollut. 

Sitten tuli tammikuu, Nooa oli hieman päälle viisi vuotta ja matkustimme junalla Joensuuhun. Hän nappasi konduktööriltä saamansa lasten junalipun ja alkoi lukemaan siitä "maaaaattttkaaaallaaaa..." Siis aivan kerrassaan yhdessä hetkessä hän tajusi, miten kirjaimia/äänteitä sidotaan yhteen ja siitä alkoi lukutaito kehittymään. Nyt tuosta junareissusta on 10 kuukautta ja poika lukee sujuvasti lauseita. Aivan mieletöntä, miten nopeasti lukemiseen tulee vauhtia. Ja selvästi kuinka koukuttavaa lukeminen on. Nooa katselee lähes jatkuvasti ympärilleen etsien jotain sanoja, joita voisi lukea. Muistan tuon tunteen, kun olin Japanissa. Osaan lukea hiraganat ja kataganat (merkeistä muut paitsi vaikeat kanjit) ja olin päivän jälkeen aina aivan uupunut, kun kaupungilla en voinut lopettaa sitä, että koetin joka paikassa saada luettua sanoja ja mietittyä, voisinko ymmärtää ne. 

Iltasatujen voima 

Olen vahva iltasatuihin ja nimenomaan lapselle ääneen lukemisen kannattaja. Tiedän, että moni laittaa iltaisin vaikka jostain äänikirjapalvelusta kirjan soimaan. Ihan hyvä sekin ja kyllä meilläkin joskus iltasatu kuitataan yhdellä jaksolla Muumeja, jos allekirjoittanut on todella väsynyt tai on pakko saada joku asia juuri sillä hetkellä tehtyä. Mutta vähintään 350 iltaa vuodessa meillä luetaan molemmille pojille iltasadut. 

Vielä toistaiseksi lukemista on tuplaten, sillä kummallekin luetaan erikseen oma kirja tai pätkä kirjaa. Onhan se selvä tällä melkein neljän vuoden ikäerolla. Luulen myös, että Nooa vielä hyvän aikaa vaatii hänelle luettavan iltasadun, vaikka periaatteessa pystyisi itsekin jo lukemaan. Onhan tuo lukeminen hänelle kuitenkin vielä niin aivoja kovasti aktivoivaa, että paremmin uneen rauhoittaa maman tai papan ääni kirjaa lukiessa. Tällä hetkellä suosiossa ovat olleet Pikkiriikki-sarjan kirjat. Tuo hassunhauska, kiltti ja tuhma pikkutyttö saa aikaan monet kikatukset ja hyvän mielen. Hanneleen kirjoitus on myös aikuiselle mukavaa luettavaa ja siksi itsekin ehdotan usein iltakirjaksi Pikkiriikkiä. 

Asiasta on varmasti tutkimuksiakin, mutta oma veikkaus on, että kyllä lapselle lukeminen tekee hyvää sekä lapsen ja aikuisen väliselle suhteelle että muokkaa maaperää otolliseksi lukutaidolle. Tiedän, että sitten kun pojat ovat teini-ikäisiä, tulen kaipaamaan niitä yhteisiä hetkiä iltaisin kirjan äärellä. Toivon, että silloin he kumpikin lukevat omia kirjojaan sängyssä hetken ennen nukahtamista. 

Luetaanko teillä iltasatuja lapsille? 

Vatsalihasten erkauman kuntoutus

YHTEISTYÖSSÄ FYSIOTERAPEUTTI IRA RISSANEN

Haluatteko alkuun esimerkin siitä, miten priorisointi ruuhkavuosissa toimii? Olen synnyttänyt toisen (ja viimeisen) lapseni kesällä 2017. Kesällä 2019 aloin miettimään, että jaa niin.. ei vissiin kehoa taaksepäin taivuttaessa tuohon vatsan keskelle kuuluisi nousta tuollainen iso pystysuora harjanne. 

No ei kuuluisi ei. 

Mutta kun on ollut muutakin tärkeämpää asiaa tässä viimeiset kaksi vuotta, kuten vauvan kasvattaminen taaperoksi, töiden haku, töiden aloitus, lasten sairastelut, omat tärkeämmät sairastelut. Yksi harjanne siinä paljon ole kaivanut tietään tietoisuuteen. Nyt viime kesänä kuitenkin tuo harjanne alkoi vaivata mieltä. Olin jotenkin laittanut sen sinne kategoriaan, että eipä se kroppa kahden synnytyksen jälkeen enää ole entisensä. Mutta jotenkin.. ihan kuin tuo harjanne olisi kevään aikana suurentunut. Myös maha pömpöttää tosi paljon ja tosi helposti. 

Miten arvasin, että minulla on vatsalihasten erkauma? 

Tuo harjanne tosiaan oli asia, joka sai minut hakeutumaan fysioterapeutille. Hyvin epävarmoin askelin ja hieman hermostuneesti naureskellen menin heinäkuussa ensimmäisen kerran Femihealthin Ira Rissasen vastaanotolle. Selitin alkuun omat tuntemukseni ja toistelin sitä, kuinka saatan kyllä olla ihan turhaan täällä. Ira otti lempeän ammattitaitoisesti minut epävarmuuksenine vastaan ja pyysi asettumaan tutkimuspöydälle. Hän kehoitti ensin nostamaan kevyesti yläkroppaa ja totesi jo siinä, että kyllä - erkaumaa on. Ultralla katsominen poisti viimeisetkin epäilyksen rippeet. Erkauma oli leveimmillään 4cm tuossa navan kohdalla ja sen yläpuolella. Lisäksi syvä poikittainen vatsalihas ei aktivoitunut lainkaan lantionpohjan aktivaation kanssa. Sen siis tulisi tehdä niin. Yhteys oli totaalisesti poikki eikä siihen auttanut mitkään apukonstit. 

Olin yhtäaikaa hämmentynyt ja tyytyväinen. En siis ollut tullut vastaanotolle turhaan, mutta mitä ihmettä, neljän sentin erkauma! 

Erkauman synty - ja paheneminen 

Suorien vatsalihasten erkauma on yleinen raskaanaolevilla sekä synnyttäneillä naisilla. Raskauden aikana kasvava kohtui tarvitsee tilaa ja vatsalihakset ystävällisesti siirtyvät sivulle mahdollistaakseen vauvan kasvun masussa. Tämä venyttää kehon keskilinjassa kulkevaa jännesaumaa sekä vatsan lihaskalvoja. Venyessään jännesaumasta tulee hauras ja sen jännitekyky heikkenee. 

Aina vatsalihasten erkauma ei palaudu synnytyksen jälkeen ennalleen ja tarvitaan kuntoutusta. Pieni erkauma ei välttämättä haittaa elämää, mutta minulla selvästi haittaa oli. Esimerkiksi polvessa. Kyllä, otin vastaanotolla puheeksi usein kipeytyvän polven ja Ira totesi muutaman testiliikkeen jälkeen, että vartalon keskiosan tuki ei toimi normaalisti ja tästä voi hyvin johtua huono askellus kävellessä. Viimeistään tässä kohdassa olin todella tyytyväinen, että olin tullut osaavan fysioterapeutin vastaanotolle. Muuten olisin varmasti kärsinyt enenevässä määrin erilaisista oireista, joita epätasapaino kehon tukilihaksissa aiheuttaa. 

Tajusin vastaanotolla myös sen, miksi tavallaan heräsin tähän asiaan vasta näin myöhään. Olinhan treenannut kevään aika kovaa treeniohjelman mukaisesti. Ja tuohon ohjelmaan kuului runsaasti myös suorien vatsalihasten harjoituksia. Veikkaan, että erkauma oli tammikuussa paljon pienempi, kuin mitä se oli kesällä. Enhän nimittäin olisi saanut tehdä yhden yhtä istumaannousua tai lankutusta tässä kunnossa. 

Vatsalihasten erkauman kuntoutus

Sain kotiin mukaani neljä erilaista liikettä, joita minun tuli tehdä 3-5 kertaa viikossa. Liikkeitä oli runsaasti ja niihin sain kulumaan noin 20 minuuttia aina kerrallaan. Ensimmäiset liikkeet olivat todella pieniä. Ira katsoi tarkasti, missä liikkeissä pito vatsalihaksissa pysyy ja missä se herpaantuu. Tein esimerkiksi bussia odotellessa rauhallisia taaksetaivutuksia jännittäen lantionpohjaa ja vetäen vatsalihakset sivuilta yhteen. Uskon, että omasta tanssitaustasta on tässä hyötyä, sillä aika helposti hahmotan omaa kroppaa ja sen lihaksia. 

Nyt harjoituksia on takana jo useampi kuukausi ja erkauma on kaventunut sentin. Myös jännesauma on napakoitunut. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, sillä sitkos kehittyy hitaasti. Itselle mahtavinta oli nähdä toisella käyntikerralla ultrassa, miten yhtäkkiä se täysin uinuva poikittainen vatsalihas heräsi heti, kun jännitin lantionpohjaa. Aivan mieletön juttu, että kuntouttavalla treenillä vain kahdessa kuukaudessa on saanut noin hienon hermotuksen muutoksen aikaan! Kokonaisuutena tämä on todella hyvä tulos kolmen käyntikerran jälkeen. 

Miksi vatsalihasten kuntoa ei tarkisteta? 

Jos lähdin ensimmäiseltä fysioterapiakäynniltä hämmentyneenä, niin osa hämmennystä oli se, miksi ihmeessä tästä asiasta ei puhuta enempää? Miksi neuvolan jälkitarkastuksessa ei sanallakaan kummankaan pojan synnytyksen jälkeen puhuttu vatsalihaksista? En sitä kyllä osannut kysyäkään, mutta mikään jälkitarkastuksen asia ei saa olla tuoreen (ja yleensä järkyttävän väsyneen) äidin vastuulla muistaa. Parasta olisi, jos synnyttäneelle naiselle kuuluisi automaattisesti yksi tai muutama fysioterapiakäynti synnytyksen jälkeen. Tuolla voitaisiin katsoa sekä erkauman tilanne, mutta myös muuten mahdollisesti kehoon jääneitä virheasentoja. Ranskassa tämä kuuluu jokaiselle synnyttäneelle äidille. Tällä hetkellä Suomessa asia on täysin äidin oman tietämyksen varassa ja vaatii mahdollisesti käynnin yksityisellä fysioterapeutilla. 

Moni on kysynyt minulta, missä vaiheessa synnytyksen jälkeen sinne fyssarille sitten kannattaisi mennä. Ihan heti synnytyssairaalasta tietysti ei vatsaa kannata lähteä tutkimaan, vaan antaa rauhassa aikaa palautumiselle. Noin pari kuukautta on hyvä aika käydä ainakin ottamassa ensimmäinen arvio tilanteesta. Jos erkaumaa on ollut aiemmin ja tulee uudelleen raskaaksi, kannattaa asiaan perehtyneelle fysioterapeutille suunnata jo raskausaikana. Mitä aiemmin asiaan päästään puuttumaan, sitä vähemmillä vahingoilla selvitään. Toinen tavallinen kysymys on myös ollut se, voiko vielä vuosi tai vuosia synnytyksen jälkeen asialle tehdä jotain. Kyllä voi. Ja lämpimästi sitä suosittelen. Ennemmin panostus tässä kohdassa asiaan, kuin epämääräiset selkäkivut tai vastaavat myöhemmin. 

Onko sinulla ollut tai onko sinulla vatsalihasten erkauma? 

Millaisia kokemuksia sinulla on erkauman kuntoutuksesta? 

Syksyn suurin yllätyskäänne

Jäin tänään 19 päivän lomalle. Olo on todella vapaa, sillä olen juuri hyppäämässä yhdestä aikakaudesta toiseen. Eilen suljin viimeistä kertaa toimiston oven Lauttasaaressa ja matkustin kotiin bussilla, metrolla ja bussilla - monenlaisten tunteiden ja ajatusten kanssa. Vanhan taakse jättäminen on aina tietysti jollain tapaa haikeaa, mutta tiedän tehneeni 100% oikean päätöksen. Aloitan 19 päivän päästä uudessa työssä, joka vaikuttaa todella innostavalta, sopivasti haastavalta ja ihmiset siellä aivan ihanilta. 

Olen yleensä ihmisenä tosi sovitteleva ja haluan, että kaikki on samaa mieltä. Nyt olin hieman tiukkana molempiin suuntiin (vanhaan ja uuteen työhön) siitä, että haluan tähän väliin jäävän pienen loman. Olin kesällä vain kaksi viikkoa lomalla ja siinä olikin kaikki tämän vuoden lomat. Syksy on ollut kuormittavan työn, uuden työn hakemisen, satunnaisen opiskelun ja lasten sairastelun kanssa aika rankka. Omasta hyvinvoinnista huolenpito on tarkoittanut suklaalevyä per päivä ja huomaan olevani todella väsynyt. Eilen tulin kotiin kahden aikaan ja nukuin kuin tukki sen kaksi tuntia, ennen kuin lähdin hakemaan pojat. Tänään siivosin kaksi tuntia aamulla alakertaa (en kestä, millaisen pöly-, roska- ja hiekkamäärän keskellä ollaan eletty) ja sen jälkeen otin tunnin päikkärit, joita olisin voinut vaan jatkaa ja jatkaa. 

On siis sekä tilaisuus että pakko ottaa hieman hengähdystaukoa ja aikaa itselle. 

19 päivää vain minulle (ja perheelle)

Mitä sitten ajattelin näiden 19 päivän aikana tehdä? Tarkoitus on kerätä itselle voimia, saada hieman asioita aikaan ja tehdä kivoja juttuja. Nämä ovat asiat, jotka täyttävät henkisen kalenterin seuraavat reilut kaksi viikkoa: 

1. Uni ja lepo 

Ihan ykkönen. Tarpeeksi ajoissa nukkumaan ja jos Luka jatkaa viideltä heräämisiä, niin sitten vaan reilusti päiväunet aina kun mahdollista. 

2. Erkauman ja polven kuntoutus

Olen aivan hävyttömän paljon laistanut erkauman kuntoutuksesta - nyt on hyvä hetki skarpata sen kanssa. Ja jos en ole saanut erkaumatreeniä mahdutettua viikkooni, niin arvatkaas mitä, sain lisäksi polvitreenin! Minullahan on kesästä asti toinen polvi vihoitellut ja kipuillut välillä enemmänkin. Kävin tällä viikolla fyssarilla ja siinä on toiminnallinen vika. Täytyy vahvistaa tiettyjä lihaksia ja saada ylikireitä ulkoreisiä löysytettyä. 

3. Venyttely

Tiesinkin, etten koskaan ole ollut näin kankeassa kunnossa kuin nyt, mutta fyssarilla sen vasta huomasin kunnolla. Minua nauratti, että miten ex-tanssija voikin olla näin kankikaikkonen. Olisi ihanaa, jos saisin aikaan venytellä joka päivä, mutta jos edes jokatoinen! 

4. Liikunta 

Liikunta viime aikoina on ollut karkkipussin hakemista kesken työpäivän lähikaupasta. Rakastan liikkumista, mutta jotenkin se silti helposti välillä jää unholaan. Nyt on siis hyvä hetki lisätä treenit takaisin viikkoon. Juoksua pitää polven takia välttää ja sydän/hermosto ei tykkää kovasta treenistä, mutta rauhallinen kuntopyöräily, kävelylenkit sekä kevyehkö salitreeni on on paikallaan ja maistuu kyllä. 

5. Terveellinen ruoka 

Terveellinen, monipuolinen, värikäs kasvispitoinen ruoka. Välillä herkkuja. Paljon vettä. Tällä reseptillä saisi jo aikaan ison parannuksen tämän alkusyksyn ruokavalioon. Ihanaa olisi löytää aikaa jonain päivänä vaikka leipoa jotakin! Ihania reseptejä kirjat täynnä, ei vaan ole ollut aikaa leipoa. 

6. Kodin organisointi 

Rakastan siistiä, puhdasta kotia, jossa on tavarat paikallaan. Viimeksi kesällä kävin kodin huone huoneelta läpi. Konmaritin ja puunasin lähes hammasharjan kanssa joka nurkan. Nyt jos saisi hieman samantapaisen järjestelyn tehtyä edes perheen vaatteiden osalta. Arki vaan pyörii paremmin, kun on tällaiset perusasiat kunnossa. 

7. Opiskelu

Minulla on ollut tämä kirja lainassa lähes koko tämän vuoden. Olisi huippua saada kurssi viimein tehtyä. Tämä kurssi on todella laaja, siihen sisältyy tästä lääketieteen tiiliskivestä tentti, seurattavat luennot ja vielä oppimispäiväkirja. Täytyy tässä viikonloppuna tutkia vielä kurssin vaatimukset ja katsoa, jos saisi ainakin tehtyä muut osiot, paitsi tentin. Ja ilmoittauduttua sinne tenttiin. 

8. Lukan pottakoulu 

Kun Nooa täytti kaksi vuotta, käytimme häntä säännöllisesti potalla ja hän oppi tosi pian kuivaksi. Lukan kohdalla se on vaan jäänyt. Nyt olisi hyvä aika ottaa säännölliset pottakäynnit käyttöön ja jospa tuokin lapsi jossain vaiheessa "kuivuisi". 

9. Äiti-poika -päivät 

Pojat ovat tämän aikaa ihan normaalisti hoidossa, mutta muutamat päivät kyllä pidän heitä kotona. Meillä on suunnitteilla molempien kanssa "hauskuuspäivät", jolloin tehdään poika kerrallaan koko päivä kivoja juttuja yhdessä. Nooan spontaani toive oli käydä kaupasta jätskiä ja siivota mopilla. 

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua!