Minun mielestä kauniit ja huolitellut kynnet tekee todella paljon omaan siistiin oloon. Siispä olinkin aivan innoissani noista geelilakkakynsistä, vaikkakin hirvittelin jo etukäteen, että mistä keksin rahat niiden ylläpitoon. No, kävi sitten ikävästi, että kynsiini käytetty aluslakka (sitä oikeaa ei ollut saatavilla) ei kestänyt, vaan kynnet alkoivat lohkeilla jo parin päivän jälkeen. Vielä huonompi uutinen oli se, että Shellac-lakan maahantuonti oli tässä välillä lopetettu, eli uusia kynsiä ei ollut saatavilla. Otettiin sitten vain ne vanhat pois ja nyt jäin kaipaamaan kauniita kynsiä...

Tänään Citymarketissa kauppareissulla huomasin Sally Hansenin lakat, jotka lupasivat geelilakkaukseen verrattavan lopputuloksen ilman "uunia". En voinut vastustaa kiusausta ja ostin nuo lakat. Värilakan ja päällyslakan. Lopputulos oli ihan kaunis ja lakat oli helppo levittää.

Nyt illalla harmikseni huomaan, että yhden kynnen reuna on jo hieman lohjennut. Voi hitsit, taisin mennä mainoslankaan.. Niinähän se on, että ei ilman valolla kovetusta voi saada kestävää lopputulosta aikaan. No, ehkä siis jatkossa vaan tyydyn hoitamaan kynsiäni tällä lakkojen rivistöllä (apua, miten näitä aina kertyy näin liikaa!?) ja ehkä joskus vielä pystyn hommaamaan ne kauniit ja kestävät geelilakatut kynnetkin.

Nopsun flunssapöpö oli sitten hurjan tarttuvaa sorttia. Joensuussa on kipeinä tällä hetkellä mummu ja Johanna. Samoin kuin ishi täällä kotona. Itse tässä vielä puuta koputtelen ja mietin, että josko olisin kaikille pöpöille altistumisen myötä kehittänyt itselleni jonkun supervastustuskyvyn ja olisin tästä lähtien voittamaton :)

Flunssanhakureissulla

Viikonloppureissu Joensuuhun semi-onnistuneesti takana. Menolento meni hyvin. Itseasiassa oli tähän astisista lennoista Nopsun kanssa helpoin. Viime kerrasta on jo puoli vuotta ja selvästi nyt helpottaa jo, kun poika viihtyy hetken aikaa tutkien penkkejä ja turvavöitä, katsellen ikkunasta suurilla silmillä isoa "poraa" (moottori) sekä ipadin lasten pelejä. Korvien lukkiutumista koetin estää nenäsuihkeella ja nousussa antamalla pillimehua.

Perillä meitä odotti harvinaisen talvinen sää. Perjantaina ja lauantaina satoi kunnolla räntää ja rakeita niin, että meidän oli pakko käydä lauantaina aamulla ostamassa kurahousut (tarvittiin ne toki muutenkin), että päästiin ulkoilemaan. Sukulaisia nähtiin tuttuun tapaan iso kasa. Erityisen kiva oli nähdä minun tätiä, joka on ihana samanlainen höpöhöppänä, kuin minäkin :)

Jo ensimmäisenä reissuyönä poika heräili varmaankin tunnin välein itkahtelemaan. Oma uni jäi siis aika vähäiseksi. Tämä ei kuitenkaan ollut mitään seuraavaan yöhön verrattuna, kun tyyppi piti ottaa viereen nukkumaan ja siinä se itkeskeli vaatien rauhoittelua koko yön. Annoin särkylääkkeetkin, koska piteli korviaan ja muutenkin oli kipeän oloinen. Perus flunssahan sieltä tuli ja voitte vaan arvata, miten jännitti tuo eilinen paluulento!! Kuitenkin, kuin ihmeen kaupalla, kaikki meni hyvin. Käytössä oli kaikki konstit mitä keksin, eli Panadol, Burana, puuduttavat korvatipat, nenäsuihke, banaanit, rusinat, pillimehut ja Risto Räppääjä :) Niin, ja tietenkin MUMMU, joka tuli meidän kanssa samalla lennolla Helsinkiin työmatkalle.

Isimies oli kotona ollut aivan ihana ja vienosta pyynnöstäni hionut sekä lakannut meidän "hieman" kärsineen keittiön pöydän. Ai että, miten kaunis siitä tulikaan! Muutenkin koti oli siivottu lattiasta kattoon <3 Olipa kiva tulla kotiin siis kaikin puolin.

Nyt tässä vaan sitten taas tasapainoillaan tätä viikkoa eteenpäin kiistellen siitä, kumman palaverit on tärkeämpiä aka kumpi jää Nopsun kanssa aina kotiin. Voi sairastelut! Pitää vaan luottaa siihen mitä kaikki äidit sanoo - eka puoli vuotta päivähoitoa on aina pahin. Sitten helpottaa. Siihen luotamme.

Julkinen anteeksipyyntö

Julkinen anteeksipyyntö rakkaalle aviomiehelleni. Eilen kello 10 alkoi varastontyhjennysmyynti Reiman outletissa. Pyysin miestäni menemään sinne.

Oli kuulema sen sortin Hullut Päivät meets kiinalainen metro meets lastentarha, että taidan olla aika monta hierontaa ja jätskiä velkaa :) Lopputulos oli kuitenkin loistava! 80 euron välikausihaalari 35 eurolla. Todella kiva kuosi. Koko tässä on 92 eli aikamoinen harppaus tuosta armottomasti pieneksi jääneestä 74 koosta. Vähän saa tällä hetkellä kääntää hihansuita (jos ei ole hanskoja) ja lahkeita, mutta meneepähän varmuudella myös syksyllä. .

Minähän siis toiveikkaasti ajattelin, että se vanha haalari olisi palvellut vielä tämän kevään ja syksyllä olisi ostettu semmoinen, mikä menisi vielä seuraavana keväänä, mutta kun toisella lahkeet ylsi enää puoleen väliin pohjetta ja pyllystä kirrasi kumartuessa, oli toimittava. Pikaisesti.

Kuvat ovat tämän aamun lääkärireissulta. Käytiin korvien jälkitarkastuksessa. Toisessa korvassa oli vielä jotain nestettä (?) sen verran, että uusi jälkitarkastus on taas kolmen viikon päästä. Lääkäri sanoi, että voidaan lähteä huomenna lentämään, mutta hiukan kyllä jännittää. Varsinkin kun on eka lento ilman tuttipulloa. Olen tähän asti siis aina antanut tuttipullosta maitoa nousut ja laskut.

Kotiin tultua Nopsu halusi tietenkin jäädä pihalle, mutta apua mikä myrsky! Siis voitteko uskoa, tuuli huojutti pientä niin, että meinasi kaatua <3 Siinä se mussukka seisoi pitäen tukea hiekkalaatikosta. Kysyin, että haluaako syliin (kysymys, joka ulkona ollessa on lähinnä absurdi vitsi) ja kädet ojentuivat kohti. Lähdettiin sisälle tuulta pakoon.

Äsken tässä kävi kylässä eräs Tallinnassa asuva kaverini saman ikäisen pojan kanssa. Iltapäivällä lähdetään moikkaamaan Nopsun ihkauutta serkkua! Voi pienet vauvat, niistä tulee kyllä aina sen sortin vauvakuume!

Pidetääs sitten vaan peukut pystyssä huomista lentoa varten, eiks joo?

Kampaajalla

Palataanpa vielä hieman viimeviikkoon. Keskiviikkona kävin kampaajalla, joka oli todellakin tarpeen, kuten ehkä saatoit hiuspostauksestani päätellä. Olen pitkään himoinnut käydä Aka Luovan putiikissa, mutta hintalappu on saanut aina pupun pöksyyn. Nyt sieltä Hanna suositteli heillä harjoittelijana olevaa Adalmiinaa ja uskalsin suositusten pohjalta tehdä varauksen.

Jännittäväksi peli meni siinä vaiheessa, kun harjoittelija olikin sairastunut ja minua oli vastassa toinen harjoittelija, joka oli ehkä neljätoistavuotias ja itsevarmuus ei varsinaisesti hiponut pilviä. Luojan lykky, siinä oli ohjaajana ihana Tuula, joka luuuuuojan kiitos (taas), ei päästänyt tätä harkkaria tekemään juuri mitään itse.

Lopputulos oli a-i-v-a-n täydellinen. Olen niin tyytyväinen! Toki, olisin halunnut puoleen selkään asti vaaleat ja paksut hiukset, mutta.. vissiin ihan kaikkea ei voi saada. Minulle siis tehtiin kevyet balayage-raidat latvoihin, joista ihana lopputulos oli se, että tukka näyttää vain äärimmäisen hyvän väriseltä, luonnolliselta. Latvat kun lähtöjään olivat ilkeästi hieman jopa muuta tukkaa tummemmat, niin nyt ne ovat astetta vaaleammat, aivan kuin vain auringossa vaalenneet.

HUOM. Kuvassa ei ole minun hiukset (ihanko totta) 

Pahoittelut a) että omasta tukasta kuvat puuttuu edelleen ja b) en muista näiden kuvien lähteitä :/

Seuraava kiitos meneekin sitten tämän hetken kuumimmalle tukkajutulle, eli olaplexille. Tuo ihmeaine mahdollisti latvojen vaalennuksen, muuten olisin varmasti saanut latvat minigrip-pussissa mukaani. Olaplex korjasi käsiteltyjen latvojen rakennetta niin, että ne tämän kevyen vaalennuksen jälkeen ovat paremmassa kunnossa, kuin ennen sitä. Ai että! En kyllä enää koskaan tee vaalennuksia ilman olaplexia.

Tästä on nyt hyvä mennä kesää kohti ja antaa tukan kasvaa. Koetan myös pian napata tukasta jotkut kuvat, jotka voi tänne julkaista.

Hirveän kiva olisi kuulla, millaisia tukkahaaveita siellä "lukijoilla" on? Onko kesäksi tulossa vaaleampaa vai kasvatusprojekti meneillään? Kenties jotain otsatukkahimotuksia tai muuta uudistusta mielessä?

ps. Lainausmerkeissä lukijat, koska se kuulostaa ihan siltä, kuin tätä lukisi muutkin kuin äiti. Ja Katja, kun vinkkaan sille, että taas on tukkapostaus :)

Kaksi päivää Oslossa

Tämän viikon loppupuoli meni tosiaan työmatkalla Norjassa. Lähdimme aamuvarhain kolmen kolleegani kanssa Osloon meidän Nordic tapaamiseen, jossa lisäksi oli mukana Kroatia ja Korea. Melkein pohjoismaita nekin :) Oli aivan mielettömän mahtavat kaksi päivää! Niin paljon tärkeää asiaa, inspiraatiota, ihmisiin tutustumista... Ja tietysti itse iloitsin, kun pääsin juttelemaan ihka-aidon korealaisen kanssa. Tuo k-pop kun on aika lähellä meikäläisen sydäntä. Jonkin verran sainkin poikaa hämmästymään, kun luettelin pitkän litanian mun suosikki-k-pop-bändejä :D

Norjan hintatason (ihan uskomattoman kallista kaikki!!) huomioon ottaen majoituimme hotelli/hostelli -tyyppisessä majapaikassa, joka oikeasti oli ihan tosi kiva. Hyvä sijainti, siisti huone, rauhallista, ystävällinen palvelu... kaupanpäällisiksi kunnon reppureissufiilis, kun nukuttiin kerrossängyissä :) Paras yllätys oli aamupala, joka oli rutkasti parempi, kuin monessa hotellissa tai vaikkapa laivalla olen törmännyt! Hurjasti kaikkea tuoretta, leipää varmaan kymmentä sorttia, itse tehtyä näkkäriä sekä mikä parasta - kolmea erilaista suklaalevitettä leivälle! :O

Olso vaikutti pikavilkaisulta kaupunkina tosi kauniilta. Kaikkialla oli siistiä, vanhat rakennukset kauniita ja uudet moderneja. Puuttui täysin se laatikkorakennustyyli, mitä Suomessa on ihan riittämiin. Ruuat, mitä syötiin noiden päivien aikana, oli hurjan hyviä. Tuokin linssikeitto vei kielen mennessään. Myös kylläkin toi kyyneleet silmiin, koska oli aika tulista :)

Lento takaisin (ja arvatenkin myös siis sinnepäin) kesti vain 1h20min, joten mukavasti kahdeksan aikaan päästiin jo kotiin. Pojat olivat minua lentokentällä vastassa ja voi miten ihana olikaan nähdä tuo pieni mussukka! Ihmeellistä, miten kahdessa päivässä pojalle oli jo tullut kolme uutta sanaa; käpy, porkkana (porkka) sekä kaatuu (kaapuu).

Takk Oslo!

Beauty-ful Wednesday

Tämä postaus jäi keskiviikkona julkaisematta. Unohdin kalenterini kampaajalle ja sen välissä olivat sekä lentoliput että presentaation kaikki muistiinpanot. Iltaan tuli siis vielä vähän ylimääräistä säädettävää ja hoidettavaa.

Huh, miten tapahtumarikas viikko! Eilinen varsinkin veti monet kylmät väreet pitkin käsivarsia, kun ystävän 2v tyttö sai äkillisen, tosi pelottavan sairaskohtauksen ja joutui sairaalaan. Tästä seurasi aika monta (epäonnista) vaihetta minun yrittää mennä sairaalaan tueksi ja viedä sinne vähän syömistä. Kun olin tuhatta ja sataa tullut töistä kaupan kautta päiväkodille ja sieltä (pojat toki siitä jatkoivat kotiin) hikoillut ruuhkaisella kehätiellä Jorviin, niin samalla hetkellä, kuin minä parkkeerasin auton - ystävä lapsen kanssa oli noussut toisella ovella ambulanssiin ja kyyti lähti Lastenklinikalle. No, nyt tilanne on kuitenkin rauhallinen ja syitä selvitetään. Saa sitä vaan kuulkaa olla hitsin kiitollinen siitä, että on terve ja että lapsi on terve!

Sitten kevyempiin aiheisiin :)

Tänään on ollut superkauneuspäivä! Lähdin töistä jo pikkuriikkisen etuajassa, jotta pääsin pitkästä aikaa kampaajalle. Viimeksi olin käynyt tammikuun alussa - sen jälkeen olen vain koettanut saada tätä epämääräistä lyhyttä ja huonokuntoista tukkakasaa kasvamaan. Laitan hiuspostauksen ihan erikseen myöhemmin :)

Kampaajan jälkeen pieni hetki kotona Nopsun kanssa leikkien ja vielä iltamyöhään lähdin ystävän luokse (ihana Beauty by Boman Niina) laittamaan geelikynnet. Tämän piti olla se lauantain "ylläripylläri", mutta jouduimme vähän siirtämään ajankohtaa. Kynsistä tuli aivan mielettömän kauniit! Ymmärrän jo nyt hyvin helposti, miten näihin jää koukkuun. Upeaa, kun on koko ajan kauniit ja huolitellut kynnet <3

Nyt täytyy vielä pakata muutamat tavarat huomista reissua varten! Aamulla on jo 6:17 lähtö lentokentälle. Hello Norway!

Uusi mekko käytössä

Pikaterkut töistä - näin kiva on tämä minun uusi mekkoni :)

Pikku aurinko

On kerrassaan mieletöntä seurata vierestä, miten innoissaan lapsi voi olla siitä, kun pääsee ulos. Lähdettiin pyöräretkellä läheiselle maatilalle ja Nopsu tykkäsi niin paljon! 

Aurinkoa, hiekkalaatikkoa, lehmiä aitauksessaan, kissan takaa-ajoa, lämmin sää, ohuet haalarit ja hanskat (joissa pystyy tekemäänkin jotain), isi ja äiti mukana. Toinen ei tiennyt minne päin olisi mennyt, kun oli vaan niin kivaa.

Ulkotouhujen välissä käytiin ihanassa mökkikahvilassa ottamassa kahvit, munkki ja pienelle pillimehua. Aika monta kertaa Nopsu pyysi lisää "leipää", kun tällä kertaa se tarkoitti murusia munkista :) Suurin ihmetys oli kuitenkin eteisen pöydällä korissa auringonpaisteessa tuhiseva kissa. Sille piti käydä maukumassa ja silittelemässä turkkia. 

Eilisen neuvolasta ei oikeastaan mitään ihmeempiä kuulumisia. Kaikki oli perushyvin. Pituutta on nyt 1,5 vuotiaana 81 senttiä ja painoa 11,1kg. Kaikki taidot on hyvin ikään nähden hanskassa ja sanojakin tulee ilmeisesti hyvä määrä. Ainut asia, mihin vielä palataan, on Nopsun askellus. Fysioterapeutti tarkistaa vielä, että jalan kaikki rakenteet on kunnossa, koska poika niin usein kävelee varpaillaan. (köh, puolivarpaillaan, korjaa entinen balettitanssija ;)

Voi ihania kyllä nämä koko perheen vapaapäivät! Ja tuleva kesä! Tässä alkaa päästä jyvälle siitä, miten kivaa on päästä vähemmällä pukemisella ulos ja mikä ilo pienellä on touhuta siellä kaikkea jännittävää :)

Sale!

Nyt tuli kyllä tehtyä niin hyviä löytöjä alennuksesta, että vaikka veromätkyjen takia olenkin pitänyt kukkaron nyörejä erityisen tiukalla, niin nyt niitä tuli höllytettyä. Höllytettyä?

Olen jo monen reissun verran etsinyt itselleni perus kivoja hyväkävellä nilkkureita. Semmoisia vähän maiharin näköisiä, mutta kuitenkin sirompia. Tilanteisiin, joihin ei ihan viitsi mennä converseissa, mutta pitää pystyä samoissa kengissä kävelemään päivän verran. Toki, olisin kyllä halunnut jotkut, joissa on vähän korkoa, mutta koska näidenkin löytäminen oli työn ja tuskan takana, niin jostain pitää tehdä kompromissia.

Upeasti kohdalle osunut "ota 3 maksa 2" -tarjous tarkoitti sitä, että pyöräilin kotiin kolmet kengät kassissa keikkuen. Nilkkurit, kesäksi peruskangaskengät hiekkalaatikolle sekä pienellä kiilakorolla olevat siistimmät kangaskengät.

Eikä tässä kaikki. Lisää alennusmyyntilöytöjä tarjosi viereinen kauppa, josta mukaan lähti ihanan pehmeä harmaa huppari, raidallinen mekko sekä vaaleanpunainen pallopaita. Uskomatonta, että alerekeistä tekee juuri omassa koossa juuri omaan makuun sopivia löytöjä!

Normaalihinnalla nämä kaikki yhteensä olisivat olleet 175 euroa - nyt maksoin koko setistä 73 euroa! Tähän rahat otan minun "hemmottelukassasta", joka syntyi siitä, kun vihdoin ja viimein sain myytyä morsiuspukuni. Sen pienen summan, minkä siitä sain, ajattelin hyvällä omallatunnolla käyttää "turhuuksiin", eli tähän shoppailureissuun, ensiviikon kampaajaan sekä lauantain yllätyspyllätykseen, josta postaan kyllä sitten ;)

Nopsu on jo ihan terve poika, mutta koska tiistain tulehdusarvokontrollissa lukema oli vielä sen verran suuri, saatiin suositus pitää tyyppi tämän viikon kotona. Tänään oli minun kotipäivä ja huomenna tehdään puoliksi. Aamulla tosin on ensin puolitoistavuotisneuvola, joten täytyypä siitäkin sitten kirjoitella kuulumiset!

ps. eilen kuultiin ensimmäinen kahden sanan lause; "anna omppu" <3

Semmoinen reissu

Näitä sairaskertomuksia nyt varmaan kyllä kukaan halua lukea - kaikken vähiten minä kirjoittaa, mutta...

Eilen päiväunien jälkeen pikkuisen yleisvointi humpsahti tosi alas. Se säikytti isosti äidin. Nämä pari juuri tuota ennen napattua kuvaakin saa sydämen nousemaan kurkkuun. J oli koko päivän töissä ja mikä luojan lykky siis olikaan, että Kata oli täällä käymässä ja pääsi meidän mukaan sairaalalle. Saavuttiin taksilla Jorvin lasten päivystykseen joskus 16:30. Ja päästiin sieltä kotiin 22:00. Tähän välille mahtui aikamoinen määrä tapahtumaa - ja ikuisuudelta tuntuvat määrät odottelua äärimmilleen täydessä odotushuoneessa, jossa koko ajan joku lapsi huusi ja osa riehui, osa itki ja vanhemmat olivat kaikki enemmän tai vähemmän kettuuntuneita tilanteeseen. Pikkurakkaalta otettiin kahdesti verikokeet, tutkittiin, putsattiin korvia, otettiin pissanäytettä, nieluviljelyä, kahdet röntgenkuvat... lopputulemana keuhkokuume ja mahdollinen korvatulehdus.

Nopsu pärjäsi ihan mielettömän hyvin tuon reissun. En käsitä. Se piristyi kuume-&särkylääkkeiden avulla tosi paljon, että leikki ja touhusi koko illan. Itki tottakai aina kun tehtiin toimenpiteitä ja tutkimuksia, mutta muuten oli niin reipas rakas! En voisi olla ylpeämpi.

Itsellä koko tuon illan syke oli valehtelematta varmasti 150. Katsoinkin jossain vaiheessa peiliin ja huomasin olevani aivan punainen ja muutenkin kammottava näky. Kotiin palattua kesti yli puolen yön saada unta ja viideltä heräsin aivan järkyttävään päänsärkyyn (stressin purkaantuminen, plus ohoh, olen viimeksi syönyt edellisenä päivänä lounaaksi pari leipää) sekä siihen, että jalkoja pakotti ihan kamalasti. Niin, enhän tainnut kertaakaan tuon viiden tunnin aikana istua alas.

Tämä päivä on mennyt siis ihan toipuessa - koko perheeltä. Onneksi pienen vointi on tasaantunut. Kuumelääkkeillä mennään ja odotetaan, että antibiootti alkaa puremaan.

Kika-tädille (Nopsun antama nimi Katalle) vielä suuri sydän <3

Kuumeiset terveiset

Voi harmitus. Siinäpä kun ehti ihmettelemään, että saatiin kolme viikkoa putkeen käydä töissä ja hoidossa, niin perjantaina aamulla meillä nousikin sängystään kuumeinen ja nuhainen poika. Nyt tänään on kolmas päivä sairastamista ja tosi korkealla kyllä pitää kuumetta. Joudutaan antamaan sekä parasetamolia että ibuprofeiinia maksimimäärät ja silti yöllä kuume nousee reilusti yli 39 asteen.

Eilen kun J oli kotona, niin päästiin Katan kanssa käymään vähän tuulettumassa kaupungilla. Sörnäisissä vaihdettiin metroon ja huomasin, että taitaa olla hetki siitä, kun tämä mami on käynyt Helsingissä - mitä on tapahtunut Kaisaniemelle?! :D

Ajeltiin metrokalla ihan Ruoholahteen asti ja siellä kipsuteltiin Kaapelin Kirppikselle. Tuo megatapahtumaksi paisunut pääsiäisen ajan kirppis oli toden totta täynnä porukkaa. Ei kuitenkaan jouduttu tuntia jonottamaan ulkona, kuten perjantaina oli ollut. Tosin, lähtiessämme pois, ulos oli taas muodostunut pitkän pitkä jono. Kovin ihmeellisiä löytöjä ei tehty. Minä ostin Nopsulle kesähatun ja -paidan. Kata löysi laukun ja yhdessä ostettiin pieni pino Trendi-lehtiä.

Keskustassa himoitsin kovasti matcha-lattea, mutta niitä tarjoava ihana Sis.deli ei ollutkaan auki. Ainoita auki olevia kahviloita oli Forumin Ciao Caffe ja olipa kyllä ihan mielettömän hyvä tämä kahvi, johon tuli pallo suklaajätskiä sekä päälle vielä kermavaahto!

Toivotaan nyt vaan pikaista paranemista pienelle! Huomennahan se on taas sitten lähdettävä lääkärille, jos neljättä päivää pitää näin kovaa kuumetta. Jospa nyt alkaisi vaan jo helpottamaan.. alkaa olla jo vähän mökkihöperökin tuo meidän minipapparainen :)

Hyvää pääsiäistä!

Huh mikä viikko. Niin se työstressi vaan hiipi niskaan ja tarttui kiinni ihan samaan tapaan kuin ennenvanhaan. On tullut paiskittua ylitöitä ja onneksi J on pystynyt sekä viemään että hakemaan Nopsua hoitoon/hoidosta. Arvatkaa vaan, tuleeko tunne, että "siellä ne päiväkodin tädit nyt mutisee, että just semmonen uraäiti että ei paljon näy päiväkodilla.." - vaikka tuskin ajattelevat! Eiköhän ne osat taas joskus sitten ole myös toisinpäin!

Nopsulla on mennyt tosi kivasti tämä viikko hoidossa, alkaa selvästi jo tottumaan ja jää sinne ilman itkuja. Oikeastaan - viime päivinä itku on tullut aina siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä kotiin :) Huomasin vasta tänään Nopsun lokerossa (no mitä hitsiä, en minä sinne nyt joka päivä kurki - pitäisikö?) jo jonkin aikaa olleet piirustukset. Voi pientä. Ja lisäksi tällä viikolla oli askarreltu pääsiäispupu. Hienoin pääsiäispupu ikinä <3

Nopsu on muuten ottanut hurjan spurtin tässä viikon aikana puheen kehittymisessä. Uusia sanoja on tullut varmasti melkein kymmenen. Vanhojen tuttujen lisäksi löytyy nyt myös; isi, anna, avaa, amme, kiitti (tiitti), nalle, kukka, lamppu..

Pojat lähtivät äsken käymään ruokakaupassa, minä koetan sillä aikaa siivoilla ja illalla saadaan Nopsun kummitäti tänne pääsiäiseksi kylään.

Toivottavasti jokainen pääsee nauttimaan näistä vapaapäivistä - perheen, ystävien tai ainakin vaan mukavan tekemisen parissa!