Ella's Kitchen - terveellinen välipala minuutissa

29.3.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ELLA'S KITCHEN

Neljä patukkaa, pussillinen naksuja ja kaksi tai kolme smoothiepussia. Tässä vierestä seuranneen arvio siitä, paljonko pienempi pojista nautti Ella's Kitchenin herkkuja meidän mammatreffeillä. Isoveli ylsi suunnilleen samaan. Meidät oli poikien kanssa kutsuttu tosi hauskaan mammatreffit-tapahtumaan, jossa päästiin näkemään muutamaa bloggajakollegaa lapsineen sekä maistelemaan näitä Ella'sin herkkuja ja iloksemme saatiin niitä hyvä kassillinen kotiin myös. 

Ruuhkavuosien ruokapulmat 


Kuten kaikki jo tiedätte, elämme tällä hetkellä niitä kliseisiä ruuhkavuosia kahden työssäkäyvän vanhemman ja kahden pienen lapsen perheessä. Töihin paluu on ollut ihanaa, mutta kyllähän sitä aikaa kotiarjen pyörittämiseen jää hirveän vähän. Pidän tärkeänä sitä, että lapset syövät laadukasta, terveellistä ja monipuolista ruokaa - asia, jonka haluaisin olevan paljon paremmalla tolalla. Onneksi jotain parannuksia voi tehdä todella helposti. 


Ella's Kitchenin uudet smoothiepussit ja patukat tekevät välipaloista, iltapaloista ja aamupaloista himpun verran helpompia, sekä terveellisempiä. Olemme aina suosineet tällaisia tuotteita reissu- ja retkieväinä sekä kotona sairastaessa, koska nämä nyt vaan ovat lasten mielestä niin hyviä ja hauskoja syötäviä. Pidän paljon näiden smoothiepussien koosta, sillä ne pienet vaan ovat tosi pieniä. Meidän hyvällä ruokahalulla varustettu yksivuotias imaisee sellaisen hetkessä ja huutelee vielä pussi suussaan "lisää!". Näissä pusseissa on vähän enemmän syötävää, joten esimerkiksi tuollaisen patukan kanssa menee hyvin hieman isommallekin lapselle välipalasta tai jopa reissunpäällä aamu- tai iltapalasta.

Pisteet Ella's Kitchenille myös siitä, että he pitävät huolta pienten ihmisten lisäksi planeetastamme panostamalla ympäristöasioihin, eläinten hyvinvointiin, laadukkaisiin raaka-aineisiin, sosiaaliseen vastuuseen sekä kestävään kehitykseen. 


Maailman nopein välipala-annos


Me "Instagram-aikuiset" rakastamme kauniita ruoka-annoksia, mutta kyllä lapsetkin arvostavat visuaalisesti kaunista ja mielenkiintoisen näköistä annosta. Näillä tuotteilla saa aikaan välipalan, joka näyttää kivalta, maistuu hyvältä ja sen tekeminen oikeasti ottaa minuutin, jos sitäkään. Laitoin kulhoon pohjalle soijajugurttia, töräytin siihen päälle mansikkaista smoothieta ja murustin päälle mansikkaista välipalapatukkaa. Tadaa! 

No, yksi ongelmahan näissäkin on. 

Meille tulee näistä kauhea kiista. Tunnustan, että olen joutunut salakuljettamaan pusseja töihin, koska nämä ovat aivan ihania pieniä välipaloja kahvikupillisen kanssa. Näitä voi heittää hyvän setin työpaikan jääkaappiin ja siellä ne on ihanina ja kylminä valmiina siihen hetkeen, kun kaipaa pientä syötävää. Makuja on paljon erilaisia ja osassa on ihanan luovasti laitettu sekaisin esimerkiksi bataattia ja jotain hedelmiä. Makuyhdistelmät ovat todella onnistuneita. 


Kun elämä tuuttaa vaatimuksia ja aktiviteetteja jokaisesta ilmansuunnasta, pienetkin helpotukset arkeen ovat tervetulleita. Kuten nämä. Aina ei tarvitse lähteä itse vääntämään hedelmäsalaattia tai paistamaan välipalakeksejä. Aina ei tarvitse tehdä lämmintä ruokaa, vaan voi tyytyä kaupan pinaattilettuihin tai tilata pizzan. Kun laskee hieman rimaa, pystyy ehkä ottamaan aavistuksen rennommin ja siitä hyötyy sekä äiti että lapset. 

Mitkä asiat auttavat sinua jaksamaan ruuhkavuosien pyöritystä? 🍉


Oskillometria lapselle - mitä siellä tapahtuu?

22.3.2019


Minulla oli eilen pieni assistentti aamupäivän mukana töissä. Tosin, kuten joskus harkkareiden kanssa käy, niiden työnohjaaminen vie enemmän resursseja, kuin että sen aikaa tekisi itse töitä. Etenkin jos harkkari on viisivuotias. 

Nooa oli mukana toimistolla, koska olimme puolen päivän aikaan menossa Tapiolan Pikkujättiin oskillometriaan. Oskillomikä? 



Mikä on oskillometria


Oskillometria on lapsille spirometriaa vastaava tutkimus, eli sillä tutkitaan mahdollista astmaa. Nooalla nyt ei mitään dramaattisia oireita ole, mutta tutkimusta hänelle kaavailtiin jo vuosia sitten, kun kaikki pöpöt tuntuivat johtavan keuhkoputkentulehdukseen tai jopa keuhkokuumeeseen ja yskät kestivät kauan. Nyt kun poika on alkanut tekemään sellaista pientä jatkuvaa köhimistä (köh, kuten äitinsä), niin meidän allergialääkäri sanoi, että jos meitä kiinnostaa lähteä sulkemaan astmaa pois, niin hän voisi laittaa lähetteen oskillometriaan. No kyllähän meitä kiinnosti. 

Nooa on maailman reippain ja tottelevaisin poika, joten emme kumpikaan jännittäneet tutkimusta lainkaan. Nooahan on kova tiedefani (ja mama lääketiedefani), joten puhuimme menevämme Tieteelliseen Tutkimukseen ja molemmat lähinnä puhkuimme intoa. Meille sattui vielä todella mukava hoitaja, joka veti tutkimuksen sellaisella ilolla läpi, että taisi Nooa vähän häneen ihastuakin.



Tutkimuksen vaiheet


Ensin lapselta katsotaan pituus ja paino sekä kysellään mahdollisista käytössä olevista lääkkeistä. Lääkäri kuuntelee keuhkot ja opastaa testiin. Lapsen tulee istua paikallaan, nenään laitetaan nipsu "vaahtokarkkipyykkipoika", ja suu asetetaan tiiviisti putken ympärille. Poskia painetaan kevyesti joko itse tai hoitaja tekee sen. Tämän jälkeen kone antaa kevyitä paineaaltoja hengitysteihin, joiden heijastuman se mittaa. Siis kerrassaan nerokasta. Lapsen tarvitsee vain hengittää tavallisesti. Samalla seurattiin happisaturaatiota sormesta. Muutama hyvä lähtömittaus ja sen jälkeen seurasi Nooan suosikkiosio. Juoksua pihalla. 

Lapselle laitettiin sykevyö ja sykekello ranteeseen. Lenkkarit jalkaan ja pihalle juoksemaan. Kuusi minuuttia reipasta juoksua. Reipasta se olikin, kun syke nousi yli 190. Suoraan kuuden minuutin jälkeen vielä juoksulla portaat ylös, takki päällä tuoliin istumaan ja hengittämään koneeseen. Tämän jälkeen sai juoda vettä ja riisua ulkovaatteet. 

Mittaus toistettiin siis välittömästi rasituksen jälkeen ja siitä viiden sekä viidentoista minuutin päästä. Tämän jälkeen annettiin avaavaa lääkettä, viisitoista minuuttia odottelua ja sen jälkeen vielä yhdet mittaukset. 


Mikä oli tutkimusten tulos?


Varsinaista lääkärin lausumaa tulosta odotamme vielä muutaman viikon. Testistä kuitenkin pystyi heti jo päättelemään jotain. Mitään astmakohtausta ei tullut - se tosin olisi kyllä yllättänytkin meidät. Heti rasituksen jälkeen tehty mittaus osoitti kuitenkin selvän laskun viitearvoihin verrattuna. Arvo lähti kuitenkin paranemaan itsestään jo ennen avaavaa lääkettä. Tästä voi olettaa, etteivät keuhkot aivan täysin "normaalisti" toimi, mutta toisaalta ei nyt ihan selkää astmaakaan. Oirehdinta voi helpottaa iän myötä itsestään - tai toisaalta pahentua. Jäämme siis nyt vain odottelemaan lääkärin näkemystä asiasta. 

Nooa on niin ihana tunteikas poika, että hänellehän tuli autossa lähes itku, koska kuulema testissä oli niin kivaa ja se Nina oli niin ihana. Suunnittelipa hän illalla jopa Ninalle kirjeen kirjoittamista ja piirsikin kuvan heistä ja kirjoitti "Nooa ja Nina". Täytyy äidinkin mainita, että Pikkujätti on ollut aivan mieletön paikka meidän lasten terveyden tueksi. Emme asu ihan minkään Pikkujätin lähellä, mutta ajamme silti mielellämme puoli tuntia, jotta pääsemme takuulla hyvään hoitoon. Nopeasti. Mutkattomasti. Samalla reissulla labrat ja kaikki. Mutta mikä ehkä jopa tärkeintä, lapset on niin selvästi ykkösjuttu Pikkujätissä, että epäilenkin, että kaikki työntekijät käyvät läpi jonkun "miten olla lapsen mielestä maailman paras lääkäri"-koulutuksen. Niin hyvin jokainen osaa siellä lapsipotilaat ottaa vastaan. Ja tarvittaessa rauhoitella myös vanhempia. 


Onko siellä muita, joiden lapset ovat käyneet oskillometriassa? Millaisia kokemuksia ja näyttivätkö tulokset heti jotain selkeästi viitettä astmasta? 




Self care week - tärkein oivallus

18.3.2019

 

Vietin viimeviikolla self care -viikkoa. Uusi työ tuntuu edelleen aika kuormittavalta, kun tekemistä on paljon enemmän kuin aikaa ja kaikki lisäksi uutta. Tähän päälle tietysti perhearki kahden pienen lapsen kanssa ilman mitään tukijoukkoja, niin vie kyllä mehut sitkeämmästäkin mimmistä. Siispä ajattelin, että viikon ajan keskityn omaan hyvinvointiin. Tein muutaman pienen lupauksen. Ja osan niistä jopa pidin. 

1. Ei töitä iltaisin

En ole koskaan erityisesti ihaillut ihmisiä, jotka tekevät ensin työpäivän toimistolla ja sitten jatkavat hommia heti kun lapset menevät nukkumaan. Missä on aika omille harrastuksille, levolle ja rentoutumiselle? Huomasin itse ajautuvani myös tuohon iltojen duunarijoukkoon. Haluaisin saada aikaan enemmän ja edistää useampia asioita yhtä aikaa. Tiedän myös monen kollegani tekevän iltaisin töitä ja houkutus ihan vaan kurkata sähköpostit on suuri. Nyt jätin rohkeasti päivän päätteeksi viikon ajan tietokoneen töihin. Hieman uhkarohkeaa siinä mielessä, että jos tulisi kipeäksi tai lapsi kipeäksi, mutta.. toisaalta.. silloin kai periaatteessa ihan saisi pitää sairaspäivän.. Tämä rasti onnistui siis täydellisesti. En tehnyt töitä iltaisin. Jos ei lasketa sitä, että yksi päivä tein 11h pitkän työpäivän toimistolla, hups. 




2. Tauot työpäivän aikana

Koetan pitää tiukasti kiinni siitä, että pidän joka päivä 10 minuutin kävelytauon. Muita taukoja en varsinaisesti pidäkään ja lounaankin syön meidän keittiössä noin 15 minuuttia. Miten siis voi olla niin vaikeaa, koettaa ottaa se 10 minuuttia happihyppelylle? Aamupäivä menee vielä hyvällä energialla, sitten on lounas ja joskus kahden aikaan lähden yleensä ulos. Samaan aikaan myös tajuan, että työpäivää on enää 1,5 tuntia jäljellä, joten siitä hetken pois ottaminen tuntuu jotenkin "väärältä". Taon kuitenkin itselleni järkeä päähän päivittäin ja koetan lähteä ulkoilemaan. Self care viikon aikana onnistuin tässä melkein joka päivä. 

3. Liikunta ja venyttely

Ajatukseni oli käydä salilla vähintään kaksi kertaa ja venytellä aina iltaisin. No, tasan sen kaksi kertaa pääsin salille ja venytellyt en kertaakaan. Puoli pistettä tästä. 

4. Hieronta

Olin varannut keskiviikolle hieronnan, mutta valitettavasti hierojani tuli kipeäksi ja aika peruuntui! 





5. Yhteistä tekemistä perheen kanssa

Teemme hirveän vähän perheenä mitään yhdessä. Arki-illat menee nopeasti (ja väsyneesti), lauantaina on hoidettavana siivous, kaupassakäynti ja yleensä se viikon ainut salitreeni. Sunnuntain olen aina yksin lasten kanssa. Nyt siis tein jotain yllättävää ja varasin meille brunssin Fazerilassa. Nämä kuvat ovat sieltä. Todella kaunis paikka ja erityisesti kaikki arvostimme loputonta kakkubuffetia. Oli mukava tehdä jotain erilaista, yhdessä. 

Tärkein opetus ja oivallus 


Mutta mikä oli tärkein opetus viikon aikana? 

Niin tärkeää, että se sai minut miettimään koko henkistä hyvinvointiani ja jaksamistani. 

Tajusin, että puhun itselleni tosi tylysti. Kun ajatuksena oli olla itseään kohtaan erityisen lempeä, sai se huomaamaan, miten kova olen itse itselleni. Pääni täyttyy tällaisista tylytyksistä: 

Lähdössä kävelylle kesken päivän: Olisit voinut tehdä tämänkin ajan töitä. Mitähän työkaverisi sinusta ajattelevat? 

Lounaalla valmisruoka: Et sitten tämän terveellisempää keksinyt. Pitäisi kyllä tehdä eväät töihin ja panostaa tuoreisiin asioihin. 

Jumissa ruuhkassa: Miten sä nyt tällaiseen tilanteeseen ajauduit, että käytät päivästäsi ison osan ruuhkassa istumiseen. Tää autokin on niin kallis pitää. Oon varmasti taas myöhässä päiväkodilta. Töissäkin olisi kyllä pitänyt saada enemmän aikaan. Miksi en ollut tehokkaampi jo heti aamusta. 

Menetän hermoni taaperon kiukkuiluun: Miten tämä lapsi nyt on näin hankala? Mitähän olen tehnyt väärin? Miten en osaa paremmin olla äiti kahdelle lapselle? Pitäisi olla pidemmät hermot ja leikkiä enemmän lasten kanssa. Ja jotenkin handlata yleensäkin tämä arki paremmin. 

Kuulostaako tutulta? 

Tekeekö joku muu samaa? 



Nämä pään sisäiset puheet ovat niin tiukkaan juurtuneita, että niitä on todella hankala kitkeä. Se vaatii tietoista työskentelyä. Mutta mietinpä vaan, kuinka paljon energiaa saisi siitä, että puhuisi itselleen vähän kauniimmin ja tsemppaavammin. Testataanko? 

Lähdössä kävelylle kesken päivän: Onpa hyvä, että otit pienen tauon, vaikka töitä on paljon. Saat liikettä ja happea. Teet hyvän palveluksen itsellesi ja työkaverisi voisivat ehkä ottaa sinusta mallia. 

Lounaalla valmisruoka: Elät juuri nyt niitä todellisia ruuhkavuosia. Jos arkea helpottaa valmisruoka lounaaksi, niin entä sitten. Ihan hyvää ruokaa sekin on. 

Jumissa ruuhkassa: Tälle ruuhkalle nyt ei voi mitään. Työpaikka on missä on ja asutaan missä asutaan. Koeta ottaa mahdollisimman rauhassa tämä matka, sillä ei hermoilu ja kiroilu auta yhtään. Saavut vaan perille kiukkuisena ja stressaantuneena. Hengitä. 

Menetän hermoni taaperon kiukkuiluun: Taaperot on sitten just tällaisia. Ihan hyvin sä pärjäät ja pojat kasvavat hienosti. Riittää, kun tekee parhaansa. Olet ihan hyvä äiti. 

Näitä jään opettelemaan. Ja opettelen varmasti vielä kauan. 



Ekologisia ruokahetkiä pikkuisille

13.3.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KIDDEX

Et varmasti sinäkään ole välttynyt viimeaikoina pinnalla olleelta muovikeskustelulta? Mikromuoveja kasvojenkuorinnasta ja urheiluvaatteista sekä maailman meriä kuormittavia muovipussiriuttoja. Muovissa tosiaan on tuhansia ainesosia, joiden vaikutuksia ihmisiin ja luontoon on vasta alettu selvittämään. 

En itse kuulu fanattisimpiin muovin välttäjiin, mutta allekirjoitan sen, että muoviin on hyvä suhtautua varauksella. Esimerkiksi Evira suosittaa Suomessa luopumaan vanhoista muoviastioista ja vaihtamaan muoviset säilytysrasiat keraamisiin tai lasisiin. Mutta mitäpä teet, kun ruokapöydän ääreen istuu vauhdikas taapero, jonka käsissä lautanen päätyy usein lentäväksi lautaseksi ja lasia hivutetaan pöydän reunalle kuin tutkimusmielessä, että missä vaiheessa se kippaa. No, ennemmin tai myöhemmin se päätyy lattialle. Kun parketti tulvii jo maidosta, ei siihen kaipaa sekaan enää lasin sirpaleita. 

Ratkaisu voi löytyä BIOmuovista. BIO-mikä? 


BIOmuovi, joka ei olekaan muovia 


BIOmuovi valmistetaan luonnonmukaisista raaka-aineista, kuten maissista, punajuuresta ja hirssistä. Vaikka nämäkin eKoalan astiat muistuttavat muovia, on niiden kemiallinen koostumus täysin erilainen. BIOmuovi on 100% biohajoavaa, joten sen voi käyttöiän päätyttyä vaikka kompostoida! 

Me saatiin testiin nämä eKoalan ihanat ruokailuastiat. Settiin kuuluu kaksi lautasta, muki, haarukka ja lusikka. Värit ovat ihanan pirteät ja muotoilu sekä käytännöllinen että tyylikäs. Setti myydään pahvisessa pakkauksessa, joten muovittomuus toteutuu läpi linjan. Taapero tarttui heti innolla lusikkaan ja kauhoi sillä ruokaa helposti suuhunsa Myös mukista juominen onnistui mainiosti. 

Saimme käyttöömme myös tämän su-per ihanan ruokalapun. Meillä on nähty jos jonkinlaista ruokalappua ja yleensä sotkussa on tavasta riippumatta sekä lapsi, että pöytä ja lattia. Jostain syystä kaulaan kiedottu harso kerää yllättävän hyvin putoavat lusikalliset. Söpö eKoalan harso on aivan nerokas, sillä sen mukana tulee kuvassakin näkyvä pidike. Tämä 100% biohajoavasta BIOmuovista valmistettu pidike pitää harson napakasti paikallaan, sen saa kiristettyä juuri sopivasti kaulan ympärille ja jos harson asettelee kuvassa näkyvällä tavalla, se suojaa myös tosi hyvin syliin asti. 

Harso on valmistettu todella pehmeästä kasvipohjaisesta cashmeresta, joka on männyn puumassasta valmistettu tekstiilikuitu. Jos tausta kiinnostaa vielä enemmän, osaan kertoa, että raaka-aineeksi käytellään viljeltyjä puita ja sadonkorjuu tavoittelee normaalia karsimista. Täydet pisteet siis. Oikeastaan tekisi mieli tilata noita kolme, ja ommella yhteen itselle kaulahuiviksi! 


eKoalan plussat ja miinukset 


On itsestäänselvää, etten lähde mukaan mihinkään yhteistyöhön, minkä takana en pysty täysin seisomaan. Tämä päätös eKoalan kanssa tehtävästä yhteistyöstä oli helppo. Tuote, joka valmistetaan ekologisesti ja pyrkii parantamaan sekä ympäristön että pienten ihmisten hyvinvointia ei nyt vaan voi olla huono juttu. Tässä vielä listaamani plussat ja miinukset: 

+ kauniit värit 
+ tyylikäs ja käytännöllinen muotoilu 
+ 100% biohajoava materiaali 
+ pehmeä cashmere harsossa 
+ astiat kestävät mikrossa kuumentamisen 

- astioita ei voi konepestä 
- hinta on (ymmärrettävästi) selvästi korkeampi, kuin tavallisilla muoviastioilla tai ruokalapuilla

Täältä eKoalan sivulta löydät muuten kaikki paikat, joista näitä pääsee ostamaan 🌿

Lopuksi vielä näyte siitä, miltä suurin osa kuvista näyttää, kun koetat ottaa vauhdikkaan taaperon kanssa pari kuvaa ;) 


Lähteet:
https://www.kiddex.fi/ekologinen-ekoala-saapuu-valikoimaan/
https://yle.fi/uutiset/3-10114508

Yllättävän helppo hiusten kotivärjäys kasvivärillä

9.3.2019


Muutaman vuoden jahkailun jälkeen päätin vihdoin siirtyä kasvivärin käyttöön hiuksissani. Tilannehan on se, että voisin ihan hyvin pitää omaa väriäkin, mutta a) kaipaan vaihtelua hieman ja b) harmaat. Viimeiset vuodet olen tykännyt mennä vaalean raidoituksen kanssa, mutta siinä on vain yksi huono puoli. Taipuisalle ja kuivalle tukalle vaalennus on ihan myrkkyä, enkä koskaan tuolla tapaa saisi ainakaan niitä haaveilemiani pitkiä ja hyväkuntoisia hiuksia. Okei, on vaalennuksessa ehkä toinenkin huono puoli - eihän se vetyperoksidi nyt suoranaisesti hyväksi ole ihmiselle sen enempää kuin luonnollekaan. 

Kävin siis tammikuussa ekokampaajalla ja otin koko hiuksiin kasvivärin. Ihastuin samantien. Oikeasti kasvoilleni taitaa aika kivasti sopia punaiseen taittava sävy! Sitä vissiin luonnostaankin minulla hieman on, sillä joka ikinen kerta kun olen kampaajalla pyytänyt VIILEÄN sävyn, taittaa lopputulos aina punaiseen kuitenkin. Että jospa vaan antaisi luonnolle periksi. 

Ekokampaajalla käynti on tietenkin ihanaa, mutta ei siihen veny pienten lasten äidin lompakko sen enempää kuin kalenterikaan. Onneksi on kotivärjäys.


Jännitin vähän etukäteen kasvivärin laittamista päähän. Aivan turhaan! Voisin sanoa, ettei homma ole yhtään sen kummempi, kuin tavallisenkaan värin laittaminen kotona hiuksiin. Eikä aikaa mene paljoakaan sen enempää. Kasviväri kun tulee hiuksessa valmiiksi noin puolessa tunnissa. Toki näissäkin Cultivatorsin väreissä on sanottu, että väriä voi pitää päässä 30-90 minuuttia, mutta kampaaja kertoi, että ei se väri sillä lisäajalla enää mitenkään paremmaksi muutu. Itse pidin väriä päässä tunnin. Ajattelin jakaa teille muutaman vinkin hiusten värjäämiseen kotona kasvivärillä. 

1. Jauhepusseja on Cultivatorsin pakkauksessa neljä. Minun hiuksiin (ohuehkot ja olkapäille asti) riitti aivan juuri ja juuri kaksi pussia, joten yhtään pidemmälle tai paksummalle tukalle suosittelen tekemään kolme.

2. Käy ostamassa kunnon hanskat. Pakkauksen mukana tulevat on aivan yhtä kamalan surkeat, kuin monessa tavis-värissäkin. Aivan raivostuttavaa joutua värjäyksen joka välissä kiskomaan niitä ylemmäs ja jotenkin saada pysymään paikallaan. Esimerkiksi Clas Ohlson tarjoaa aika edullisesti paketillisin kunnollisia kertakäyttöisiä suojahanskoja.

3. Laita lämmintä vettä jauheen sekaan pikkuhiljaa, jotta näet koostumuksen. Koostumus saa olla vähän puuroa ohuempaa, mutta ei ihan jogurttiakaan. Itsellä onnistui heti kerralla koostumus oikeaan ja seos oli tosi helppo levittää tukkaan.

4. Laita väri pyyhekuivaan tukkaan. Tätä ei pakkauksessa sanota, ja jouduin vähän googlaamaan asiaa.

5. Kasviväri tekeytyy tukassa vielä noin 48 tuntia, joten sinä aikana ei suuremmin suositella hiusten pesua. Itse laitoin värin maanantaina illalla ja pesin hiukset keskiviikkona illalla.


Toivottavasti mahdollisimman moni hiuksiaan säännöllisesti värjäävä uskaltaisi hypätä kasvivärien maailmaan. Tosi mukava tunne, kun tietää ettei tunge mitään kemikaaleja tukkaan ja että näillä voi huoletta värjätä hiukset ihan niin usein kun huvittaa. Ei siis kärvistelyä juurikasvun kanssa, jos haluaa lähteä vähän erilaiseen värimaailmaan, kuin mitä omat hiukset ovat. Tai ne harmaat puskee innolla esiin. 

Kasviväreissä ei muuten todellakaan tarvitse tyytyä sellaiseen tyypilliseen punaiseen, vaan löytyy myös viileämpiä ja tummempia sävyjä. Suosittelen lämpimästi ensimmäistä kasvivärjäystä ammattilaisella, jolloin saat hyviä vinkkejä esimerkiksi juuri sävyn valintaan. 

Millaisia kokemuksia muilla on kasviväreistä? Oletteko kokeilleet? 🌿

Jos istuminen tappaa, miten pysyä hengissä?

1.3.2019


Vielä kuukausi sitten vietin päiväni pääasiassa liikkeessä. Lasten kanssa ollessa sitä illalla rojahtaa sohvalle, kun on ollut jalkeilla ja menossa koko päivän. Tiesin jo tuolloin olevani onnekas - ja että tämä onni tulee pian muuttumaan. 

Nykyaikainen elämäntapa suosii istumista. Minä olen siitä loistava esimerkki. Aamulla herään 6:30. Kello 7:00 istun autoon ja ajan noin 30 minuuttia töihin. Töissä istun toimistossa kahdeksan tuntia. Lounaan syön keittiössämme. Noin 15:30 istun jälleen autoon ja tällä kertaa ruuhkassa ajan parhaimmillaan 40 minuuttia päiväkodille - pahimmillaan reilusti yli tunnin. Lapset autoon ja ajo kotiin. Nopealla laskutoimituksella päiväni istumasaldo on vähintään 9 tuntia ja 10 minuuttia. Yhdeksän tuntia ja kymmenen minuuttia! Ja tähän vielä lisäksi sohvalöhöily illalla.

Istumisella ja muulla paikallaanololla on yhteys useiden pitkäaikaissairauksien ilmaantumiseen. Esimerkkeinä valtimosairaudet ja diabetes. Myös kehon tukirakenteet kuormittuvat ja tuloksena voi olla niska- ja alaselkäkipuja. Puhumattakaan painon noususta, minkä olen nyt jo huomannut. Istumiseen kun on vielä niin helppo yhdistää napostelu. Ja mikäs taittaakaan sen iltapäiväväsymyksen paremmin kuin suklaa... 



Tietoisia valintoja istumista vastaan 


Jos vaan solahdan tähän annettuun tilanteeseen, tiedän löytäväni itseni kymmenen vuoden päästä sekä ylipainoisena että huonokuntoisena. Vaaditaan siis tietoisia toimenpiteitä, joilla kumota edes osaksi istumisen haitallisia vaikutuksia. 

1. Sähköpöytä


Meillä on töissä onneksi kaikilla käytössä sähköpöydät. Seisomista ei suositella missään nimessä koko työpäivän ajaksi ja harva jaksaakaan seisoa kauaa kerrallaan. Loistavasti se kuitenkin toimii vaihteluna tuolilla istumiselle. Joskus sopivan työtehtävän parissa olen laittanut hyvää musaa korville ja huomaan tanssivani töitä tehdessä. Kyllä vain, työthän sujuvat silloin kuin tanssi. 

2. Jumppapallo


Ostin myös jumppapallon, jonka päällä voi välillä tuolin sijaan istua. Jumppapallon päällä istumista ei sitäkään suositella pitkäaikaisesti, koska se voi rasittaa selkärangan alimpia nikamia. Luulen kuitenkin, että tämä kolmen tyylin vaihtelu päivän aikana auttaa taklaamaan istumatyön haittoja. Välillä tuolilla istuen (okei, näin menee kyllä suurin osa ajasta), välillä seisoen ja välillä jumppapallon päällä. Ai niin, välillä myös makaan sohvalla! Silloin, kun teen hommia Instagramin parissa, heittäydyn sohvalle pitkälleni! 

3. Vartin lenkki 


Olen töissäkin kovaan ääneen julistanut periaatepäätökseni käydä joka päivä ulkona reippaalla vartin kävelyllä. Kahdeksan tuntia sisällä samassa huoneessa (jos nyt ei ole muita palavereja tms) on kyllä jo ihan jaksamiselle ja tehokkuudellekin haaste. Iltapäivällä kun lounaan jälkeen meinaa väsymys iskeä, heitän takin päälle ja käyn lyhyellä kävelyllä. Toimii joka kerta! Mitä kamalampi sää, sitä parempi vaikutus. 



4. Liikunta ja venyttely iltaisin


Tämän kanssa on eniten tällä hetkellä tekemistä. Olen ollut tosi väsynyt ja lisäksi vähän kipeänä. Liikunta jo jäänyt tosi vähiin ja miten sitä ei sohvalta jaksa illalla valua edes lattialle venyttelemään... tämä ehdottomasti laitettava seuraavana kuntoon. Odotan niin kovasti kesää, että voi aina iltaisinkin lasten kanssa lähteä ulos touhuamaan! 

5. Stressitön ajaminen


Minulle on ihan uutta istua päivässä vähintään reilu tunti autossa. Tietyllä tapaa olen vähän oppinut tykkäämään siitä, mutta toisaalta ruuhkassa jumittaminen ärsyttää ihan kamalasti. Koetan kuitenkin tietoisesti olla ärsyyntymättä liikenteestä, sillä ei ole mitään järkeä, että kun kuitenkin joudun sen tunnin istumaan autossa, niin istun siellä otsasuoni pinkeänä rystyset valkoisena rattia puristaen. Aamuisin lähden sen verran aikaisin, että vältän pahimmat ruuhkat. Kuuntelen matkan Yle X:ää, koska Köpin ja Vikin jutut vaan on hauskoja kuunnella. Iltapäivisin kuuntelen jonkun podcast-jakson. Nyt olen kuunnellut läpi ihania Food Medic jaksoja, joissa Hazel Wallace puhuu asiantuntijoiden kanssa kaikesta ravintoon, terveyteen ja liikuntaan liittyvästä. 

6. Kevyt ja säännöllinen syöminen


Kun tekee istumatyötä, ei todellakaan tarvitse valtavaa määrää ruokaa lounaalla. Koetan itse syödä kasvispainotteisesti ja jättää raskaat riisit ja perunat vähemmälle. Pastaa nyt en vehnäallergian takia syökään. Minulle ehdoton on myös iltapäivän välipala siinä kahden ja kolmen välillä. Tunnustettava on, että olen tuhonnut ihan kamalan määrän suklaata työpöydän ääressä nyt ensimmäisen kuukauden aikana, sen kanssa täytyy vähän tsempata. 

7. Vedenjuonti 


Minulla on aina vesipullo tai iso vesilasi työpöydällä. Tavoitteeni on käydä täyttämässä se kahdesti päivän aikana. Näin pysyisi hyvin nesteytettynä kuivassa toimiston huoneilmassa. Ja toisaalta ehkä hillitsisi myös sitä tarvetta napostella jotain herkkuja töitä tehdessä. 


Kadonneiden taukojen metsästys


Kuukausi toimistotyötä ja automatkoja tuntuu ja näkyy. Housut puristavat ja niska-hartia -seutu on toivottoman jumissa. On paljon helpompi tietenkin listata näitä ideoita, kuin pitää niistä arjessa kiinni. Toisaalta on hyvä olla itselleen armollinen ja esimerkiksi panostaa iltaisin liikunnan sijaan lepoon, kun on väsynyt ja nuhainen. Toisaalta taas, on hyvä pitää tiukasti kiinni siitä, että työpäivän aikana ottaa edes yhden kunnon tauon, käy haukkaamassa happea ja liikuttaa itseään. Paljon tekee myös työkavereiden suhtautuminen asiaan. On ihan eri asia, että saa kannustusta liikkumiseen, kuin että tuntisi niskassaan tuhahteluja siitä, miten paljon töitä on työpöydällä. Töitä kun on aina paljon, eikä ne minnekään siitä katoa. Todennäköisesti vaan saat tehokkaammin niitä tehtyä pienen tauon jälkeen. 

Miten teillä muilla töissä, kuuluuko työpäivään automaattisesti tauot? Saatteko pitää niitä oman mielen mukaan, vai onko ne tarkasti määritelty? Tiedän, että ainakin jossain kaupan alalla tauot saattaa olla minuutilleen määrätty eikä aikaa passaa ylittää. Myös jonkun kuuden tunnin työvuoron saattaa joutua tekemään ilman kunnon lounastaukoa, vaikka se osuisi lounasaikaan. Olenko oikeassa? 

Vielä muutama vuosikymmen sitten, ainakin omissa mielikuvissani, toimistotyöhön kuuluivat kahvitauot sekä aamupäivällä että iltapäivällä. Sen lounastauon lisäksi. Henkilökunta kerääntyi kahvihuoneeseen ja siellä vaihdettiin kuulumisia ja pohdittiin päivän puheenaiheita. Itse voisin sanoa, että viimeisen 10 vuoden aikana olen käynyt ehkä 10 kertaa perinteisellä kahvitauolla työkavereiden kanssa - ihan muuten vaan. Kahvi nyt vaan on tapana ottaa siihen työpöydän ääreen ja hörppiä töitä tehdessä. Jollain tapaa kaipaan työelämään hieman koulumaailman tapaista struktuuria, jossa selkeät tauot rytmittävät päivän. Ehkä vaikka sitten niin, että nousisi tunnin välein venyttelemään tai käymään ulkona - tai ehkä joskus jopa siellä kahvilla työkaverin kanssa.


Kertokaa ihmeessä teidän kokemuksianne työelämästä, sen tauoista ja tavoista taistella istumisen aiheuttamia haittoja vastaan 📝




Lähteenä käytetty UKK-instituutin sivustoa. 

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan