Oskillometria lapselle - mitä siellä tapahtuu?

22.3.2019


Minulla oli eilen pieni assistentti aamupäivän mukana töissä. Tosin, kuten joskus harkkareiden kanssa käy, niiden työnohjaaminen vie enemmän resursseja, kuin että sen aikaa tekisi itse töitä. Etenkin jos harkkari on viisivuotias. 

Nooa oli mukana toimistolla, koska olimme puolen päivän aikaan menossa Tapiolan Pikkujättiin oskillometriaan. Oskillomikä? 



Mikä on oskillometria


Oskillometria on lapsille spirometriaa vastaava tutkimus, eli sillä tutkitaan mahdollista astmaa. Nooalla nyt ei mitään dramaattisia oireita ole, mutta tutkimusta hänelle kaavailtiin jo vuosia sitten, kun kaikki pöpöt tuntuivat johtavan keuhkoputkentulehdukseen tai jopa keuhkokuumeeseen ja yskät kestivät kauan. Nyt kun poika on alkanut tekemään sellaista pientä jatkuvaa köhimistä (köh, kuten äitinsä), niin meidän allergialääkäri sanoi, että jos meitä kiinnostaa lähteä sulkemaan astmaa pois, niin hän voisi laittaa lähetteen oskillometriaan. No kyllähän meitä kiinnosti. 

Nooa on maailman reippain ja tottelevaisin poika, joten emme kumpikaan jännittäneet tutkimusta lainkaan. Nooahan on kova tiedefani (ja mama lääketiedefani), joten puhuimme menevämme Tieteelliseen Tutkimukseen ja molemmat lähinnä puhkuimme intoa. Meille sattui vielä todella mukava hoitaja, joka veti tutkimuksen sellaisella ilolla läpi, että taisi Nooa vähän häneen ihastuakin.



Tutkimuksen vaiheet


Ensin lapselta katsotaan pituus ja paino sekä kysellään mahdollisista käytössä olevista lääkkeistä. Lääkäri kuuntelee keuhkot ja opastaa testiin. Lapsen tulee istua paikallaan, nenään laitetaan nipsu "vaahtokarkkipyykkipoika", ja suu asetetaan tiiviisti putken ympärille. Poskia painetaan kevyesti joko itse tai hoitaja tekee sen. Tämän jälkeen kone antaa kevyitä paineaaltoja hengitysteihin, joiden heijastuman se mittaa. Siis kerrassaan nerokasta. Lapsen tarvitsee vain hengittää tavallisesti. Samalla seurattiin happisaturaatiota sormesta. Muutama hyvä lähtömittaus ja sen jälkeen seurasi Nooan suosikkiosio. Juoksua pihalla. 

Lapselle laitettiin sykevyö ja sykekello ranteeseen. Lenkkarit jalkaan ja pihalle juoksemaan. Kuusi minuuttia reipasta juoksua. Reipasta se olikin, kun syke nousi yli 190. Suoraan kuuden minuutin jälkeen vielä juoksulla portaat ylös, takki päällä tuoliin istumaan ja hengittämään koneeseen. Tämän jälkeen sai juoda vettä ja riisua ulkovaatteet. 

Mittaus toistettiin siis välittömästi rasituksen jälkeen ja siitä viiden sekä viidentoista minuutin päästä. Tämän jälkeen annettiin avaavaa lääkettä, viisitoista minuuttia odottelua ja sen jälkeen vielä yhdet mittaukset. 


Mikä oli tutkimusten tulos?


Varsinaista lääkärin lausumaa tulosta odotamme vielä muutaman viikon. Testistä kuitenkin pystyi heti jo päättelemään jotain. Mitään astmakohtausta ei tullut - se tosin olisi kyllä yllättänytkin meidät. Heti rasituksen jälkeen tehty mittaus osoitti kuitenkin selvän laskun viitearvoihin verrattuna. Arvo lähti kuitenkin paranemaan itsestään jo ennen avaavaa lääkettä. Tästä voi olettaa, etteivät keuhkot aivan täysin "normaalisti" toimi, mutta toisaalta ei nyt ihan selkää astmaakaan. Oirehdinta voi helpottaa iän myötä itsestään - tai toisaalta pahentua. Jäämme siis nyt vain odottelemaan lääkärin näkemystä asiasta. 

Nooa on niin ihana tunteikas poika, että hänellehän tuli autossa lähes itku, koska kuulema testissä oli niin kivaa ja se Nina oli niin ihana. Suunnittelipa hän illalla jopa Ninalle kirjeen kirjoittamista ja piirsikin kuvan heistä ja kirjoitti "Nooa ja Nina". Täytyy äidinkin mainita, että Pikkujätti on ollut aivan mieletön paikka meidän lasten terveyden tueksi. Emme asu ihan minkään Pikkujätin lähellä, mutta ajamme silti mielellämme puoli tuntia, jotta pääsemme takuulla hyvään hoitoon. Nopeasti. Mutkattomasti. Samalla reissulla labrat ja kaikki. Mutta mikä ehkä jopa tärkeintä, lapset on niin selvästi ykkösjuttu Pikkujätissä, että epäilenkin, että kaikki työntekijät käyvät läpi jonkun "miten olla lapsen mielestä maailman paras lääkäri"-koulutuksen. Niin hyvin jokainen osaa siellä lapsipotilaat ottaa vastaan. Ja tarvittaessa rauhoitella myös vanhempia. 


Onko siellä muita, joiden lapset ovat käyneet oskillometriassa? Millaisia kokemuksia ja näyttivätkö tulokset heti jotain selkeästi viitettä astmasta? 




Self care week - tärkein oivallus

18.3.2019

 

Vietin viimeviikolla self care -viikkoa. Uusi työ tuntuu edelleen aika kuormittavalta, kun tekemistä on paljon enemmän kuin aikaa ja kaikki lisäksi uutta. Tähän päälle tietysti perhearki kahden pienen lapsen kanssa ilman mitään tukijoukkoja, niin vie kyllä mehut sitkeämmästäkin mimmistä. Siispä ajattelin, että viikon ajan keskityn omaan hyvinvointiin. Tein muutaman pienen lupauksen. Ja osan niistä jopa pidin. 

1. Ei töitä iltaisin

En ole koskaan erityisesti ihaillut ihmisiä, jotka tekevät ensin työpäivän toimistolla ja sitten jatkavat hommia heti kun lapset menevät nukkumaan. Missä on aika omille harrastuksille, levolle ja rentoutumiselle? Huomasin itse ajautuvani myös tuohon iltojen duunarijoukkoon. Haluaisin saada aikaan enemmän ja edistää useampia asioita yhtä aikaa. Tiedän myös monen kollegani tekevän iltaisin töitä ja houkutus ihan vaan kurkata sähköpostit on suuri. Nyt jätin rohkeasti päivän päätteeksi viikon ajan tietokoneen töihin. Hieman uhkarohkeaa siinä mielessä, että jos tulisi kipeäksi tai lapsi kipeäksi, mutta.. toisaalta.. silloin kai periaatteessa ihan saisi pitää sairaspäivän.. Tämä rasti onnistui siis täydellisesti. En tehnyt töitä iltaisin. Jos ei lasketa sitä, että yksi päivä tein 11h pitkän työpäivän toimistolla, hups. 




2. Tauot työpäivän aikana

Koetan pitää tiukasti kiinni siitä, että pidän joka päivä 10 minuutin kävelytauon. Muita taukoja en varsinaisesti pidäkään ja lounaankin syön meidän keittiössä noin 15 minuuttia. Miten siis voi olla niin vaikeaa, koettaa ottaa se 10 minuuttia happihyppelylle? Aamupäivä menee vielä hyvällä energialla, sitten on lounas ja joskus kahden aikaan lähden yleensä ulos. Samaan aikaan myös tajuan, että työpäivää on enää 1,5 tuntia jäljellä, joten siitä hetken pois ottaminen tuntuu jotenkin "väärältä". Taon kuitenkin itselleni järkeä päähän päivittäin ja koetan lähteä ulkoilemaan. Self care viikon aikana onnistuin tässä melkein joka päivä. 

3. Liikunta ja venyttely

Ajatukseni oli käydä salilla vähintään kaksi kertaa ja venytellä aina iltaisin. No, tasan sen kaksi kertaa pääsin salille ja venytellyt en kertaakaan. Puoli pistettä tästä. 

4. Hieronta

Olin varannut keskiviikolle hieronnan, mutta valitettavasti hierojani tuli kipeäksi ja aika peruuntui! 





5. Yhteistä tekemistä perheen kanssa

Teemme hirveän vähän perheenä mitään yhdessä. Arki-illat menee nopeasti (ja väsyneesti), lauantaina on hoidettavana siivous, kaupassakäynti ja yleensä se viikon ainut salitreeni. Sunnuntain olen aina yksin lasten kanssa. Nyt siis tein jotain yllättävää ja varasin meille brunssin Fazerilassa. Nämä kuvat ovat sieltä. Todella kaunis paikka ja erityisesti kaikki arvostimme loputonta kakkubuffetia. Oli mukava tehdä jotain erilaista, yhdessä. 

Tärkein opetus ja oivallus 


Mutta mikä oli tärkein opetus viikon aikana? 

Niin tärkeää, että se sai minut miettimään koko henkistä hyvinvointiani ja jaksamistani. 

Tajusin, että puhun itselleni tosi tylysti. Kun ajatuksena oli olla itseään kohtaan erityisen lempeä, sai se huomaamaan, miten kova olen itse itselleni. Pääni täyttyy tällaisista tylytyksistä: 

Lähdössä kävelylle kesken päivän: Olisit voinut tehdä tämänkin ajan töitä. Mitähän työkaverisi sinusta ajattelevat? 

Lounaalla valmisruoka: Et sitten tämän terveellisempää keksinyt. Pitäisi kyllä tehdä eväät töihin ja panostaa tuoreisiin asioihin. 

Jumissa ruuhkassa: Miten sä nyt tällaiseen tilanteeseen ajauduit, että käytät päivästäsi ison osan ruuhkassa istumiseen. Tää autokin on niin kallis pitää. Oon varmasti taas myöhässä päiväkodilta. Töissäkin olisi kyllä pitänyt saada enemmän aikaan. Miksi en ollut tehokkaampi jo heti aamusta. 

Menetän hermoni taaperon kiukkuiluun: Miten tämä lapsi nyt on näin hankala? Mitähän olen tehnyt väärin? Miten en osaa paremmin olla äiti kahdelle lapselle? Pitäisi olla pidemmät hermot ja leikkiä enemmän lasten kanssa. Ja jotenkin handlata yleensäkin tämä arki paremmin. 

Kuulostaako tutulta? 

Tekeekö joku muu samaa? 



Nämä pään sisäiset puheet ovat niin tiukkaan juurtuneita, että niitä on todella hankala kitkeä. Se vaatii tietoista työskentelyä. Mutta mietinpä vaan, kuinka paljon energiaa saisi siitä, että puhuisi itselleen vähän kauniimmin ja tsemppaavammin. Testataanko? 

Lähdössä kävelylle kesken päivän: Onpa hyvä, että otit pienen tauon, vaikka töitä on paljon. Saat liikettä ja happea. Teet hyvän palveluksen itsellesi ja työkaverisi voisivat ehkä ottaa sinusta mallia. 

Lounaalla valmisruoka: Elät juuri nyt niitä todellisia ruuhkavuosia. Jos arkea helpottaa valmisruoka lounaaksi, niin entä sitten. Ihan hyvää ruokaa sekin on. 

Jumissa ruuhkassa: Tälle ruuhkalle nyt ei voi mitään. Työpaikka on missä on ja asutaan missä asutaan. Koeta ottaa mahdollisimman rauhassa tämä matka, sillä ei hermoilu ja kiroilu auta yhtään. Saavut vaan perille kiukkuisena ja stressaantuneena. Hengitä. 

Menetän hermoni taaperon kiukkuiluun: Taaperot on sitten just tällaisia. Ihan hyvin sä pärjäät ja pojat kasvavat hienosti. Riittää, kun tekee parhaansa. Olet ihan hyvä äiti. 

Näitä jään opettelemaan. Ja opettelen varmasti vielä kauan. 



Ekologisia ruokahetkiä pikkuisille

13.3.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KIDDEX

Et varmasti sinäkään ole välttynyt viimeaikoina pinnalla olleelta muovikeskustelulta? Mikromuoveja kasvojenkuorinnasta ja urheiluvaatteista sekä maailman meriä kuormittavia muovipussiriuttoja. Muovissa tosiaan on tuhansia ainesosia, joiden vaikutuksia ihmisiin ja luontoon on vasta alettu selvittämään. 

En itse kuulu fanattisimpiin muovin välttäjiin, mutta allekirjoitan sen, että muoviin on hyvä suhtautua varauksella. Esimerkiksi Evira suosittaa Suomessa luopumaan vanhoista muoviastioista ja vaihtamaan muoviset säilytysrasiat keraamisiin tai lasisiin. Mutta mitäpä teet, kun ruokapöydän ääreen istuu vauhdikas taapero, jonka käsissä lautanen päätyy usein lentäväksi lautaseksi ja lasia hivutetaan pöydän reunalle kuin tutkimusmielessä, että missä vaiheessa se kippaa. No, ennemmin tai myöhemmin se päätyy lattialle. Kun parketti tulvii jo maidosta, ei siihen kaipaa sekaan enää lasin sirpaleita. 

Ratkaisu voi löytyä BIOmuovista. BIO-mikä? 


BIOmuovi, joka ei olekaan muovia 


BIOmuovi valmistetaan luonnonmukaisista raaka-aineista, kuten maissista, punajuuresta ja hirssistä. Vaikka nämäkin eKoalan astiat muistuttavat muovia, on niiden kemiallinen koostumus täysin erilainen. BIOmuovi on 100% biohajoavaa, joten sen voi käyttöiän päätyttyä vaikka kompostoida! 

Me saatiin testiin nämä eKoalan ihanat ruokailuastiat. Settiin kuuluu kaksi lautasta, muki, haarukka ja lusikka. Värit ovat ihanan pirteät ja muotoilu sekä käytännöllinen että tyylikäs. Setti myydään pahvisessa pakkauksessa, joten muovittomuus toteutuu läpi linjan. Taapero tarttui heti innolla lusikkaan ja kauhoi sillä ruokaa helposti suuhunsa Myös mukista juominen onnistui mainiosti. 

Saimme käyttöömme myös tämän su-per ihanan ruokalapun. Meillä on nähty jos jonkinlaista ruokalappua ja yleensä sotkussa on tavasta riippumatta sekä lapsi, että pöytä ja lattia. Jostain syystä kaulaan kiedottu harso kerää yllättävän hyvin putoavat lusikalliset. Söpö eKoalan harso on aivan nerokas, sillä sen mukana tulee kuvassakin näkyvä pidike. Tämä 100% biohajoavasta BIOmuovista valmistettu pidike pitää harson napakasti paikallaan, sen saa kiristettyä juuri sopivasti kaulan ympärille ja jos harson asettelee kuvassa näkyvällä tavalla, se suojaa myös tosi hyvin syliin asti. 

Harso on valmistettu todella pehmeästä kasvipohjaisesta cashmeresta, joka on männyn puumassasta valmistettu tekstiilikuitu. Jos tausta kiinnostaa vielä enemmän, osaan kertoa, että raaka-aineeksi käytellään viljeltyjä puita ja sadonkorjuu tavoittelee normaalia karsimista. Täydet pisteet siis. Oikeastaan tekisi mieli tilata noita kolme, ja ommella yhteen itselle kaulahuiviksi! 


eKoalan plussat ja miinukset 


On itsestäänselvää, etten lähde mukaan mihinkään yhteistyöhön, minkä takana en pysty täysin seisomaan. Tämä päätös eKoalan kanssa tehtävästä yhteistyöstä oli helppo. Tuote, joka valmistetaan ekologisesti ja pyrkii parantamaan sekä ympäristön että pienten ihmisten hyvinvointia ei nyt vaan voi olla huono juttu. Tässä vielä listaamani plussat ja miinukset: 

+ kauniit värit 
+ tyylikäs ja käytännöllinen muotoilu 
+ 100% biohajoava materiaali 
+ pehmeä cashmere harsossa 
+ astiat kestävät mikrossa kuumentamisen 

- astioita ei voi konepestä 
- hinta on (ymmärrettävästi) selvästi korkeampi, kuin tavallisilla muoviastioilla tai ruokalapuilla

Täältä eKoalan sivulta löydät muuten kaikki paikat, joista näitä pääsee ostamaan 🌿

Lopuksi vielä näyte siitä, miltä suurin osa kuvista näyttää, kun koetat ottaa vauhdikkaan taaperon kanssa pari kuvaa ;) 


Lähteet:
https://www.kiddex.fi/ekologinen-ekoala-saapuu-valikoimaan/
https://yle.fi/uutiset/3-10114508

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan