Mitä oikein tapahtuu puheterapiassa?

15.11.2018


Tiedättekö mitä, lapseni sanoo täydellisesti japanilaisen ärrän. Äänne, joka ei monelta suju, sillä se on erikoinen yhdistelmä kirjaimia R, L ja D. Onnistuu myös ranskalainen ärrä ja tietysti englannissa käytettävä R-kirjain. Mutta tämä suomalainen ärrä - se ei vielä luonnistu. 

Nopsu alkoi puhumaan hyvin aikaisin ja jo parivuotiaana hänen sanavarastonsa oli yleinen ihmettelyn aihe. Nytkin poika puhuu kuin Runeberg, joten olenkin saanut hämmästyneitä reaktioita, kun kerron käyvämme puheterapiassa. "Ai Nooan kanssa? Miksi ihmeessä?". No, sen takia, että häneltä ei vielä puheessa tule R eikä S kirjain suomalaisittain oikealla tavalla. Ässässä kieli aina kurkkaa hampaiden etupuolelle ja ärrä tulee muutamalla eri tavalla, yleisimmin poskissa päristen tai sitten japanilaisen kevyesti. Vielä olisi voinut hyvin vuoden verran odotella näitä puuttuvia kirjaimia, mutta kun niiden suhteen ei nyt pariin vuoteen ole tapahtunut mitään muutosta, niin en jaksanut uskoa, ettäkö ne yhtäkkiä loksahtaisivat kohdalleen ihan tuosta vaan. Tiedän myös, että eskari-iässä on paljon muutakin uutta jännää opeteltavaa, joten mieluummin laitetaan nyt nämä pari kirjainta kuntoon. 

Olemme nyt käyneet kahdesti kunnallisella puheterapeutilla. Ensimmäisestä käynnistä on jo muutama kuukausi aikaa ja tänään kävimme toisen kerran. Pitkä väli johtunee osaksi puheterapeuttipulasta, mutta varmasti suuremmaksi osaksi siitä, ettei lasta haluta väsyttää ja kotitreeni toimii hyvin harjoitteluun. Harjoituksia tulisi tehdä kaksi tai kolme kertaa viikossa, noin 10 minuuttia kerrallaan.


Kirjaintohtorilla käymässä 


Jännitin vähän koko puheterapia-asiaa, että miten poika sen ottaa. Tuntuuko se hänestä jotenkin nololta. Mutta ihan turhaan. Nopsu on vaan innoissaan, että pääsee nyt viisi vuotta täytettyään puhekouluun harjoittelemaan ärrää. Naapurissa asuva ystävä aloitti juuri hieman aikaisemmin oman puheterapian ja vähän luulen, että Nopsu ajattelee itseasiassa kaikkien käyvän jossain vaiheessa "koulussa" harjoittelemassa kirjaimia. 

Meidän puheterapeutti on todella mukava, keski-ikäinen nainen. Hän otti iloisesti ja mutkattomasti Nopsun vastaan. Maman jännityskin katosi, kun näin pöydällä Nopsun suosikkipelin ja hoksasin, että he aloittavat session sitä pelaamalla. Pelin myötä terapeutti näki ja kuuli hyvin kaikki äänteet ja pääsi tekemään havaintojaan. Ihanasti hän myöskin jatkuvasti etenee positiivisen kautta eikä juuri tartu virheisiin sinällään. 

Pelaamisen jälkeen siirryttiin tekemään kielijumppaa ja lapsestahan on vaikka kuinka hauskaa tehdä kielestä erilaisia muotoja. Äitikin oli jatkuvasti samoja harjoituksia mukana tekemässä. Jumppailun jälkeen tehtiin erilaisia sanojen ja äänteiden toistamisia, pelattiin harjoittavia pelejä ja tehtiin lopuksi vielä äänneharjoituksia lattialla maaten sekä pomppien. 


Mitä ihmettä, eikö sitä ärrää harjoitellakaan? 


Tällä hetkellä ensimmäisenä listalla on ärrän opettelu ja kuulema S tulee sen jälkeen helposti itsestäänkin. Mutta eipä sitä ärrää sitten lähdettykään treenaamaan, vaan D-äännettä! Sen kautta saadaan kieli oikealle paikalle ärrää varten. Nopsulla D tulee ihan loistavasti, joten lähtökohdat on hyvät. Nyt ollaan siis monella tapaa harjoiteltu deetä, eikä vielä tälläkään kertaa saatu mitään lupaa lähteä päristelemään sitä ärrää - malttia vaan ja deetä kehiin. 

Sen sijaan saatiin yksi peli nyt jo ässän harjoitteluun. Kyllä näissä harjoituksissa on hyvin ajateltu pienen ihmisen maailmaa - pelejähän tällainen viisivuotias jaksaa pelata ihan loputtomiin, joten harjoittelu tulee siinä kuin itsestään. 

Yksi uusi tehtävä saatiin, nimittäin hassu punainen koukku, joka laitetaan sähköhammasharjan päähän. Sillä kuulkaa pitää kutittaa kieltä samalla, kun lapsi sanoo tiettyjä äänteitä. Hassu kutitus saa aikaan sen, että ihan huomaamatta saattaa ilmoille pärähtää kunnollinen R-kirjain. 

Nyt me sitten vaan teemme näitä R- ja S-harjoituksia taas tammikuun alkuun asti, kunnes on seuraava käynti. Todella jännä seurata, miten nopeasti tällaiset harjoitukset alkavat näkyä puheessa. Pari kertaa olen pysähtynyt jonkun Nopsun sanoman sanan kohdalla ja pyytänyt toistamaan, sillä olin kuulevani ihan oikean R:n siellä. 


Ässävika yllätti äidin


Arvaatteko mitä tänään puheterapeutin käynnillä selvisi. Minä olen sanonut noin 35 vuotta ässän ihan väärin! Mietipä, miten sinä sanot s-kirjaimen. Meneekö kieli ylähampaiden taakse ja onko hampaat kevyesti yhdessä "puruasennossa"? Minulla ei! Minulla etuhampaiden kärjet ovat vastakkain ja kieli osuu alahampaiden juureen. Kuulema tällainen "ässävika" on nykyään yleistynyt ja onkin vaikea määritellä, mikä nyt on täydellisen oikea tapa sanoa joku kirjain. Kuten jo alussa todettu, riippuuhan asia täysin kielialueestakin. 

Kuulema minun ei tarvitse alkaa opetella ässää uudelleen vaan voin kyllä tehdä pojan kanssa harjoituksia näin "vajavaisenakin". Pääasiahan on, että ymmärretään kaikki toisiamme. Minusta on muuten aivan ihanaa, kun Huomenta Suomessa on se yksi sympaattinen miestoimittaja, jolla on selkeä ärrävika. Antaa hyvin esikuvan monelle jollain tapaa puheen kanssa "erilaiselle", että pari kirjainta sinne tänne ei haittaa mitään - puhumisesta voi silti tehdä itselleen vaikka ammatin! 

Millaisia kokemuksia teillä muilla on puheterapiassa käynnistä? 
Joko omalla kohdalla tai lapsen kanssa 🍂



My Day -maanantai

6.11.2018



Toisaalta sitä haluaisi aina tehdä jonkun informatiivisen ja tyylikkään postauksen, mutta jos itse mietin, luen tosi mielelläni arkisia "tällainen oli päiväni" -postauksia. Niitä sellaisia, joita ennen nähtiin paljon enemmän. Siispä tässä instagramin puolellakin toivottu My Day -postaus meidän maanantaista. 


Tänään oli Nopsulla tarhapäivä, joten aamulla hän kiirehti isukin kanssa lähtemään jo ennen kahdeksaa ovesta ulos. Minä ja Luka jäätiin pitämään rauhallisempi aamu. Luka oli jo syönyt aamupalan, kun minä tulin alakertaan, joten annoin hänelle leipää mutustettavaksi samalla kun suht pikaisesti jälleen söin oman aamiaiseni. Sen jälkeen siivosin keittiön ja lähdettiin avoimeen päiväkotiin. Tuo lähellä oleva avoin on pelastanut niin monta päivää, kun pääsee sinne viettämään aikaa muiden äitien kanssa ja lapsikin tottuu olemaan lapsiryhmässä. Hyvää harjoitusta päiväkotia varten. Lukalla edelleen menee tosi paljon ihan kaikki suuhun ja tutista luopuminen on viikon vitsi!



Kotiin tultiin sopivasti päikkäreille. Miten i-ha-naa nyt kun Nooa on hoidossa, niin saan päiväuniajan oikeasti itselleni. Tänään otin esiin pitkästä aikaa tenttikirjan ja vitsit oli ihana opiskella hengityselimistöä ja keuhkoja kaiken viimeaikaisen muun stressin ohella. Luka nukkui hieman vajaat kaksi tuntia. Sen jälkeen vuorossa oli välipala ja suuntasimme hakemaan Nooan hoidosta. Heillä olikin ollut erikoispäivä, koska olivat tehneet retken Sea Lifeen. 


Päiväkodilta suuntasimme Jumboon, josta käytiin ostamassa vähän askartelutarvikkeita. Minuun iski inspiraatio tehdä korvikset itse. Jep, ihan kun tässä ei mitään muuta olisi, hahahaha. Tiesittekö, että olin pienenä ihan mielettömän taitava askartelemaan. Värjäsin itse silkkiä ja tein siitä koruja. Korviksia löytyi varmasti satoja itsetehtyjä. Nooalle haettiin pahvia ja lankaa, jotta voisin tehdä hänelle kanavaneulatöitä. Neulat on ostettu jo elokuussa, mutta... en ole saanut aikaan... 


Kotiin tultiin bussilla ja sen jälkeen olikin iltaruuan aika. Mentiin hyvin helpolla valmisruokalinjalla, pinaatti- ja porkkanalettuja sekä kalapullia. Ruuan jälkeen laitettiin Netflixistä Nooalle luvattua Madagaskaria. Illalla kun isimies tuli kotiin, lähdin käväisemään pyörällä nopeasti Eurokankaassa ostamassa niitä korutarvikkeita lisää. Kotiin tultua ovella oli ihan mieletön ylläri - mutakakku! Tiesin heti, ketä siitä oli kiittäminen. Maailman paras naapuri tietää, että nyt on meikämammalla vähän ressiä päällä. Tuhannet kiitokset tätäkin kautta. 



Illalla sitten pojat unille kahdeksan aikaan ja mama istumaan tietokoneelle. Jatkuvasti on jotain rästissä olevaa ja hoidettavaa asiaa. Tai vähintään sitten opiskelua. Sitten vielä tämän postauksen teko ja tadaa, kello vähän vajaa kymmenen ja nyt suunnaksi sohva ja neulepuikot!

Tällainen oli meidän maanantai! 
Toivottavasti viihdyitte mukana 💛



Mainio marraskuu - puhtia pimeään!

3.11.2018


Hämärät aamut, pimeät illat. Kylmä tuuli ja viluttavat lämpötilat. Karun näköinen luonto ja flunssakausi. Onko joku, joka oikeasti tykkää marraskuusta? Marraskuu-parka, ihan mainio kuukausi, jonka kaveri ei oikein kukaan halua olla. Lokakuu on vielä syksyn väriloistoa ja joulukuun kruunaa itse joulu. Mitäpä jos otettaisiin marraskuusta meidän uusi kaveri? 

Viime vuonna huomasin, kun Arkeen kätketty aarre -blogi heitti ilmaan #mainiomarraskuu -haasteen, jossa marraskuusta tehtiinkin voimavarojen tankkaamiselle omistettu kuukausi. Päätin jo silloin, että ensi vuonna olen takuulla meiningissä mukana. Omassa elämässä on juuri nyt meneillään aika kuormittava vaihe ja huomaan, että voimat on vähissä, flunssa meinaa jatkuvasti iskeä ja pahimmillaan valvon öisin. Nyt jos koskaan tarvitaan siis lempeän napakkaa otetta elämään ja katsaus siihen, miten marraskuusta voisikin tehdä oman kehon ja mielen huoltokuukauden. Tässä muutama hyvä vinkki kaikille jakoon. 

1. Puhtia ravinnosta

Jos herkkulakot ovat juttusi, go for it. Muuten en välttämättä suosittele minkään syömisen kieltämistä, sen sijaan käsken tankkaamaan kroppaan mahdollisimman paljon hyviä ravintoaineita. Väsyneenä ja uupuneena keho jo luonnostaan kaipaa nopeita hiilihydraatteja, yleensä sokerin muodossa. Ole siis itsellesi armollinen, kun käsi ojentuu kohti suklaalevyä. Pala tai muutama rivi ei mitään pahaa tee. Mutta kiinnitä huomiosi muuhun ravintoon. 

Syötkö ravitsevan aamupalan? Löytyykö lautaselta joka kerta jotain tuoretta ja ravinteikasta? Vaihda lounaalla tai illallisella hiilihydraatit runsaaseen määrään kasviksia tai surauta välipalalla iso smoothie. Syö herkkuhimoon raakasuklaata ja pähkinöitä. Tein muuten eilen välipalaksi todella hyvän smoothien, laitoin siihen banaanin, kourallisen pinaattia, reilun peukalonpään kokoisen palan tuoretta inkivääriä, kauramaitoa, jääpaloja ja kourallinen jäisiä mustikoita. Ehkä vielä nokare maapähkinävoita olisi kruunannut kokonaisuuden! 



2. Valoa ja ulkoilua 

Kun valon määrä vuorokaudessa on vähäinen, on sitäkin tärkeämpää ottaa siitä kaikki ilo irti. Hoitovapaalla on se luksus, että päivittäin pääsee ulkoilemaan valoisan aikaan. Mutta ei se mahdotonta työelämässäkään ole. Kävele hieman pidempää reittiä lounaspaikkaan tai ota eväät mukaan ja käytä puolet lounastauosta kävellen rivakasti pari kertaa korttelin ympäri. Myös työmatkoista voit mahdollisuuksien mukaan kulkea osan kävellen tai jopa pyöräillen. Tarvitsemme raikasta ulkoilmaa ja siihen kannattaa näin pimeän aikaan kiinnittää erityisesti huomiota. 

Kun aamulla on noustava ennen aurinkoa, auttaa kirkasvalolamppu. Meillä on yksi iso lamppu kotona ja töissä käytin työpöydällä pientä lamppua. Tällä herätät kehon hormonituotannon ja kerrot sille, että nyt on aamu. Vastaavasti illasta kannattaa panostaa tunnelmavalaistukseen ja kertoa himmenevällä valolla keholle, että ilta saapuu. Näin pimeys voikin olla ystävä, joka auttaa menemään aiemmin unille ja nukkumaan paremmin. 




3. Lupa chillata 

Marraskuussa on lupa chillata. Kun sohvan nurkka viltteineen ja tyynyineen kutsuu lasten mentyä nukkumaan, anna sille periksi. Ehkä sinullakin on tuhat asiaa tehtävänä vielä lasten käytyä unten maille, mutta pyri hiljentämään tahtia viimeistään tunti ennen omaa uniaikaa. Tiedän, että tämä on vaikeaa, mutta pingottaminen vielä illalla kymmenen tai yhdentoista aikaan väistämättä vaikuttaa unen laatuun. Itse herään pahimmillaan aamuyöstä rytmihäiriöihin ja olen sitten seuraavana päivänä entistä väsyneempi. 

Parastahan on, jos sinulla on oma kultamussukka, jonka kanssa sohvalle köllähtää. Olisiko marraskuu sopiva kuukausi panostaa parisuhteeseen? Ottaa yhdessä kainaloaikaa ja katsoa vaikka Sohvaperunoita. Meidän ehdoton telkkarisuosikki, jonka yksin katsominen vaan ei ole yhtään niin hauskaa. Jutella siinä samalla arkisia kuulumisia, jotka päivän aikana jäävät lasten huudon ja rellestyksen jalkoihin. 




4. Liikunta 

Terveystieteiden opiskelu on saanut minut vielä enemmän ymmärtämään, mikä valtava vaikutus kehoon liikunnalla on. Se laittaa veren virtaamaan nopeammin, kuljettaa enemmän ravintoaineita ja happea sekä lihaksille että aivoille. Laittaa vauhtia ruuansulatukseen ja vahvistaa verenkiertoelimistöä. Henkisellä puolella vaikutukset ovat vielä upeammat. Vahvempi kroppa yleensä parantaa itsetuntoa ja kohentaa ryhtiä. Ulkona liikkumisesta saa vielä bonuksena raikasta ilmaa keuhkojen täydeltä. 

Jos sali ei houkuta tai ulkona sataa räntää, voit silti liikkua. Tykkäätkö tanssia? Ihan sama osaatko vai et, mutta voi miten pieni olohuonetanssi piristää! Laita pari lempparibiisiä soimaan ja tanssi mahdollisimman hölmösti. Kiemurtele kuin mato ja pyöritä peppuasi. Selkärangan nikamat saavat voitelua ja hartioiden jumit lähtevät helpottamaan. 




5. Jotain mukavaa

Minua auttaa arjen ankeissa hetkissä jaksamaan se, kun tietää jotain mukavaa olevan tulossa. Sen ei tarvitse olla mitään kummallista, riittää kun se piristää juuri sinua. Onko se kampaajakäynti tai hierojalla pistäytyminen? Kenties glögihetki parhaan ystävän kanssa tai lasten kanssa riehuretki HopLopiin. Me sovimme parhaan ystäväni kanssa pikkujoulut ensi viikolle. Kyseessä ei ole mikään bailukeikka, vaan aiomme käydä kaupassa, tehdä rauhassa hyvää ruokaa, juoda glögiä ja syödä suklaata, höpötellä kiireettä koko ilta ja kenties vähän neuloa ja virkata samalla. Siis en kestä, miten mummolta tämä kuulostaa - ja miten innoissani olen samaan aikaan. Kun arjen täyttää viisveen ja yksveen loputon sähellys, tuollainen ilta on oikeasti aivan täydellinen. 


Toivottavasti näistä vinkeistä on sinullekin hyötyä! 
Mites on, lähdetkö sinäkin mukaan #mainiomarraskuu -haasteeseen? 
Voit miettiä omat mainiot juttusi tai hyödyntää näitä samoja 🎃


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan