YHTEISTYÖSSÄ VIHERPEUKALOT

Tämä kesä oli meidän perheen ensimmäinen puutarhakesä. Ja sattuipa aika kuuma kesä todellakin. Kaikkea kasvavaa sai kastella aina kun vain muisti sen tehdä.

Etupihalle laitettu varjonurmikko lähti kuivuudesta ja huonosti muistetusta kastelusta huolimatta hyvin kasvuun. Tuntuu ihan kaukaiselta, kun etupihalla oli se kummallinen betonihässäkkä - nyt piha on selvästi löytänyt oman muotonsa. Tuijat eivät vielä silmiinpistävästi ole kasvaneet, mutta elossa ne sentään on. Tässä nyt vielä loppukesän terveiset puutarhaprojektista!

Tämän kesän sato ja kuulumiset

Eteläisellä takapihalla kuivuus on vienyt veronsa nurmikosta ja ensi kesänä on laitettava vähän uutta nurmea kasvamaan. Istutettu viinimarjapensas on tehnyt hieman uusia lehtiä. Hankala sanoa, mikä on tavallinen kasvu yhdessä kesässä, mutta hengissä tämäkin yksilö siis. Isompi, jo olemassa ollut viinimarjapensas on viime syksyn leikkaamisesta huolimatta räjähtänyt oikein kunnolla ja lisäksi ei tehnyt kuin 1/4 siitä marjamäärästä, mitä viime kesänä. Tähän tarvitsenkin vinkkejä - miten pensas syksyllä leikata? Vai leikatako keväällä? Johtuuko huono marjasato vain kuivasta kesästä? 

Viljelylaatikot ovat olleet aivan ihania. Salaatti tuntui aluksi lähtevän tosi hitaasti kasvuun, mutta härräguud kuinka sitä tulikaan runsaasti! Emme mitenkään ehtineet edes syömään kaikkea ja jaoimme salaattia naapureillekin. Chili kasvoi mukavasti omassa ruukussaan ja teki useamman chilipötkylän.

Tomaatteja on tulossa runsaasti, mutta ne ovat kaikki vielä ihan vihreitä. Mietinkin, riittääkö tuo ympäristö kunnollisesti tomaatin kasvamiseen? Tämä tomaatti kun on ennemmin parvekkeella kasvatettava, kuten paprikatkin. Jos kaikki vihreät muuttuvat punertavaksi, saadaan oikein mukava määrä tomaattia lautasille. Napostelupaprikat lähtivät loistavasti kasvuun! Ainut ihmetys tällä hetkellä on se, että paprikat ovat jo sen kokoisia, kuin niiden kuuluukin, mutta ovat vielä aivan vihreitä. Niiden kuitenkin pitäisi olla punaisia, oransseja tai keltaisia. Täytyy vielä kärsivällisesti odottaa niiden kypsymistä. Yhden paprikan kyllä ehdin jo syömään, kun ajattelin, että ehkä ne ovatkin vihreitä. Oli aika kirpsakka. Mutta tässä tosin myös ehkä syynä se, että vaatisi lasitetun parvekkeen tai kasvihuoneen. 

Korianteri meillä oli alkukesästä isossa ruukussa, mutta sen satoaika oli todella lyhyt. Kerran sai kerätä lehdet herkulliseen thai-salaattiin, mutta siinäpä se sitten olikin. Tarkoitus oli loppukesästä laittaa siemenet vielä uudelleen multaan ja katsoa, josko sieltä olisi saatu satoa, mutta jotenkin homma jäi. Sekin homma. 

Amppelimansikat ovat aivan ihania! Niitä otetaan ehdottomasti ensi kesänäkin. Niin helppoa mansikan kasvatusta ja mikä ilo jokaisesta löytyneestä marjasta. Tässäkin tuli tehtyä aloittelijan moka, eli en suojannut mansikoita linnuilta. Juuri kun siellä oli tulossa kymmenkunta herkullista mansikkaa, niin perskutarallaa linnut olivat eräs kaunis iltapäivä käyneet vähän mansikkavarkaissa. Voi sitä itkua, mikä Nopsulta pääsi! Hän huusi pihalla, että "Tyhmät linnut, ette kyllä saa talvella meiltä yhtään talipalloa!!!". Nyt siellä on tullut, kuumasta kesästä johtuen varmaankin, jo toinen kukkimiskausi ja uudet mansikat. Tällä kertaa suojana on verkkoa, jotta pääsemme itse herkuttelemaan mansikoilla. Noiden amppelimansikoiden (miksi meinaan aina kirjoittaa temppelimansikoiden) maku on ihan erilainen, kuin millään muulla mansikalla. Ihan kuin isoja metsämansikoita. Ihan parhaita!

Millä eväillä ensi kesään? 

Hyvä ystäväni sanoi, että puutarhaopit kannattaisi aina kirjoittaa ylös, jotta seuraavana keväänä kaiken muistaa. Tässäpä siis muistiinpanot. 

1. Takapihalle lisää nurmikonsiemeniä ja lannotetta. 
2. Ison viinimarjapensaan leikkaus syksyllä tai keväällä. 
3. Yksi viljelylaatikko lisää, jotta saadaan lisää yrttejä. Ajatuksena voisi hyvin olla muutama erilainen yrtti ja yksi laatikollinen salaattia. Nyt tiedän myös, että jotkut yrtit täytyy esikasvattaa ajoissa, eikä vaan olla siementä heittämässä multaan juhannuksena :) 
4. Amppelimansikoita jälleen kaikkien iloksi. 
5. Huvittaisi kokeilla kasvattaa myös jotain juureksia, kuten perunaa tai porkkanaa. Ne tosin tarvitsevat varmaankin syvemmät viljelylaatikot. 

Etupiha on hyvä tuollaisenaan ja niin halusimmekin, että se on nyt valmis. Takapihalle isompi juttu olisi terassin uusiminen, mikä tältä kesältä jäi. Saattaa nimittäin olla, että emme pystykään hyödyntämään vanhaa terassin runkoa, joten projekti vähän kasvoi aiotusta. Sen sijaan meillä on tulossa kutkuttava remontti täällä sisällä kotona ja en malta päästä kertomaan siitä! 

Viherpeukalot oli mahtava yhteistyökumppani tähän puutarhakesään. Tuotteiden valinta kotoa käsin on helppoa ja toimitus tapahtuu niin lähelle, että pienimmät ostokset voi käydä vaikka kävellen hakemassa lähikaupasta kotiin.

Vielä on jäljellä paprikoiden keräämistä, muutamia mansikoita ja toivottavasti tomaatteja myös. Sen jälkeen valmistellaan sitten piha syksyn ja talven varalle - ihan tietää, että sieltä se sitten taas keväällä kurkistaa, kuin kysyäkseen, mitäs hauskaa tänä kesänä keksitään? 🌱

Vehnätön, sokeriton ja (melkein) maidoton kesäkakku

Tässä ihana kesäinen kakku, johon voit laittaa päälle itse valitsemiasi kesän hedelmiä tai marjoja. Pienillä muokkauksilla teet kakusta sopivan maidottomalle, viljattomalle, vehnättömälle, gluteenittomalle tai vegaanille. Niin ja sokeri tästä puuttuu kokonaan, joten suhteellisen terveellinen herkku kyseessä. Voi huoletta ottaa aamupalalla tai kuitata tällä välipalan. 

Näillä helteillä uunin käyttäminen ei juuri houkuttele, joten siinäkin mielessä tämmöinen kuumentamaton kakku sopii hyvin tähän Suomen trooppiseen kesään. 

Pohja: 

Mantelijauhoja
Voita
Hunajaa

Kaada mantelijauhoja silmämääräisesti sopiva määrä kulhoon ja valuta päälle sulaa voita niin, että massasta tulee muovailtavaa. Lisää hunajaa sen mukaan, miten makeaa haluat. Suosittelen lisäämään pohjaan psyllium-jauhetta tai korvaamaan hunajan (ja osan voista) taateleista tehdyllä tahnalla. Näin pohja pysyisi varmasti leikatessa paremmin kasassa, kun tässä omassa pikaversiossani. Jos haluat täysin maidottoman kakun, tee pohja "raakana" eli sekoita taatelit, mantelijauhe ja kenties vähän kookosöljyä kiinteäksi massaksi.


Täyte: 

Soijavispiä
Oatlyn kauralevitettä
Steviatippoja (vanilja)

Vaahdota soijavispi ja lisää joukkoon kauralevitettä, joka maistuu melkolailla tuorejuustolta. Itse laitoin noin puoli purkkia molemmista, koska kakkuni oli pieni. Makeuta steviatipoilla sopivaksi. Voit hyvin käyttää myös hunajaa tai agavesiirappia makeutukseen.


Päälliset: 

Nektariinia
Mustikoita

Koristele kakku runsailla kesän hedelmillä ja marjoilla. Mansikat, vadelmat, vesimeloni - tähän päälle sopii vaikka kaikki kerralla.

Tarjoile ehdottomasti kylmänä ja säilytä jääkaapissa.

Ihania kakkuhetkiä! 🍑

Vauhtivekkuli 13kk - uusia taitoja pukkaa!

Ajatuksena oli kirjoittaa näitä kuukausikuulumisia vauvavuoden ajan, mutta jatkankin vähän pidempään, sillä onhan tämä noin vuoden ikä vauhdikasta kehityksen aikaa. Ihan hullua ajatella, että tasan vuosi sitten ihmeteltiin kuukauden ikäistä pikkuveljeä. 

Viikonloppu on ollut todellakin erilainen viikonloppu, sillä J pakkasi itsensä ja pojat autoon, ja hurautti mumman luo Alavudelle pariksi päiväksi. Olen saanut siis viettää aikaa kotona ihan rauhassa, siististä kodista nauttien ja hiljaisuutta ihmetellen. Kannan vähän huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän olen saanut aikaan, mutta koetan hokea itselleni, että lepääminen ja jouten olo on nyt ollutkin se tärkein asia. Kyllä tässä on taas touhuntäyteinen syksy edessä, että ehkä on ollut ihan hyvä vähän ladata akkuja. Sanotaan nyt suoraan, että olen pääasiassa nököttänyt sohvalla keksipaketin kanssa ja katsonut telkkaria. 

Juoksuaskeleita

Jos vielä kuukausi sitten ennätys oli 10 askelta ja nekin haparoiden, niin kyllä on 30 päivää tehnyt ihmeitä tälle taidolle. Nyt kävely on ehdottomasti se pääasiallinen liikkumismuoto ja Luka jaksaa kävellä jo pitkän aikaa kaatumatta. Ihan viime päivinä hän on oppinut myös nousemaan ylös ilman tukea, joten pienet muksahdukset ei menoa haittaa, poika on sekunnissa pystyssä taas. Nooan kanssa lempparileikki on juosta meidän alakertaa ympäri niin, että pojat menevät eri suuntiin ja aina kun kohtaavat, molemmat vaihtavat suuntaa. Tässä leikissä on nähty myös juoksuaskeleita, kun pitäisi saada kroppa kulkemaan kovempaa. Kaatuminenhan siinä käy, mutta ei menoa haittaa. 

Helteet ja nukkuminen

Tämä kesä on ollut lämpimin kesä kymmeniin vuosiin. Koko toukokuu oli jo hellettä ja nyt on pari viikkoa lämpötila ollut päivisin jopa 33 astetta! Sanomatta selvä, että meidän pieni kaksikerroksinen asunto muuttuu kiertoilmauuniksi. Etenkin yläkerrassa tulee todella kuuma. Tämä on vaikuttanut myös Lukan uniin ja kun hän välillä jo heräili enää vaan kerran yössä, on herätyksiä taas ollut enemmän. Aamut alkavat viideltä tai viimeistään kuudelta, joten päiväunia on edelleen kahdet. Mietin kyllä, että jos väen vängällä koettaisi vaihtaa yksiin uniin, että josko se pidentäisi yöunia tuosta 9-10 tunnista vaikka 11 tuntiin? Tai edes aina se 10 tuntia. 

Syömisen vaikeudet lääkärin näkökulmasta

Lukalla oli muutama viikko sitten korvien jälkitarkastus, jossa J käytti Lukaa. Pyysin häntä samalla kysymään lääkäriltä siitä, voisiko Lukalla olla jotain fysiologista, mikä tekisi syömisestä niin vaikeaa. Lääkäri kurkisti Nasun kurkkuun ja totesi, että hänellä on vähän kapea leuka ja sen takia hieman ahdas kurkku. Tämä siis selittää sitä, miksi tyyppi esimerkiksi niin ärsyttävästi sylkee ruokaa helposti suusta ulos. Kuulema "vika" korjaantuu tässä vuoden sisällä kun poika kasvaa ja sitä myötä kaikki kurkun alueellakin kasvaa. 

Nyt onkin sitten menty ihan sileillä soseilla ja siinä ohessa sormiruokailua sen verran, mitä poika itse haluaa. Varmaan johtuu osaksi helteistä, mutta eipä syöminen kovin menestyksekästä ole ollut. Yksi poikkeus nähtiin ja se tännekin kirjattakoon ylös. J teki thaimaalais-henkistä kana-nuudeli-keittoa ja nuo nuudelit olivat Lukan ihan suosikki! Hellepäivänä hieman suolainen ja mausteinen nuudeli ilmeisesti maistui ja meillä nähtiin ensimmäistä kertaa koskaan se, että ruokaa otetaan pienen linnunannoksen jälkeen vielä lisää. 

Jokellus ja puheen ymmärrys

Puheen ymmärtämisessä on myös otettu askeleita tässä kuukauden aikana. Luka osaa joka kerta näyttää, missä on varpaat. Usein myös näyttää missä on pää ja missä suu. Katseella hakee Nooan, kukan, lampun ja kerran on tuonut nallen, kun sitä häneltä on pyytänyt. Myös "ota tutti pois" menee selvästi ymmärrykseen ja lisäksi jos häntä ei huvita tuttia ottaa pois (no, koska nyt huvittaisi!) hän pyörittää päätään. Ihania edistysaskelia!

Jokellus on vielä samanlaista, kuin kuukausi sittenkin. Hän hokee aika usein minut nähdessään mama tai mamma, mutta toisaalta hokee samaa paljon muutenkin, joten en ihan tiedä, ymmärtääkö hän maman olevan äiti. Siis tämähän on aika hassu tilanne, kun Nooa silloin vuosi sitten alkoi kutsua äitiä mamaksi ja isää papaksi, niin nehän se Luka nyt sitten on oppinut, koska emme itsekään oikein osaa enää käyttää sanoja äiti ja isi. No, onhan mama ja papa silleen helpot sanoa :) 

Tällainen vuoden ja kuukauden ikäinen poika täällä meillä! 

Tästä vaan kohti sitä 1,5 vuoden rajapyykkiä. Jotenkin muistan Nooan kohdalta kaksi vaihetta, joissa selkeästi elämä "helpottui" tai jotenkin muuttui paljon hauskemmaksi. Puolitoista ja kolme vuotta. Ehkä eniten odotan sitä kommunikoinnin laskeutumista Lukan ja muiden ihmisten välille. Puhe tuo niin paljon sisältöä yhdessä olemiseen ja myös lapsen turhautumiset alkaa helpottaa, kun saa ilmaistua itseään. Uhman myötä sitä ilmaisua sitten onkin reilusti luvassa :) 

Mukavaa kesäistä sunnuntai-iltaa ja uutta aurinkoista viikkoa! 💛

Unelmia etsimässä

Katsoin telkkarista Evelinan keikkaa YleX:n tapahtumassa ja pysähdyin fiilistelemään sen tuomaa tunnetta. Muistin elävästi, millaista oli teini-ikäisenä katsoa erilaisia livekeikkoja. Tätä tunnetta on vähän hankala pukea sanoiksi, mutta pelkkään keikan katsomiseen liittyi tuhat eri unelmaa. Artistilla oli tosi upeat hiukset tai mahtavat vaatteet - minäkin haluan pukeutua noin, minäkin haluan kasvattaa tuollaiset hiukset. Minäkin haluan laulaa tuolla tavalla - ehkä joskus pääsen itsekin lavalle ja keikalle. Millaistahan se olisi? Mahtavaa, tietenkin! Tämä biisi on niin hyvä, tätä voisin kuunnella, kun ajaisin autolla kesällä jonnekin kaupunkilomalle, parhaan ystävän kanssa. Voi kun nämä festarit ovat kivat, olisinpa ensi kesänä täällä jonkun ihanan pojan kanssa. Voitaisiin katsoa käsikädessä illan viimeisiä keikkoja ja ehkä pussailla. 

Nuo kaikki menneisyyden haaveet tuntuivat käsin kosketeltavilta. 

Olen aiemminkin huomannut saman tunteen - tai oikeastaan sen puuttumisen. Kun oli lukioikäinen, koko elämä oli vielä edessä. Aamulla herätyskellon sointi tarkoitti samaan aikaan sitä, että tänään voin keksiä unelmieni opiskelupaikan. Ehkä tänään se ihastukseni katsoo minun perään vähän pidempään. Jokainen uusi vuosi toi uusia mahdollisuuksia ja unelmia rakkauden, opiskelujen, harrastuksien ja reissaamisen suhteen. 

Nyt olen reilusti päälle 30-vuotias, eli aivan ikäloppu tuon lukiotytön mielestä. Tai jos ei ikäloppu, niin ainakin aikuinen isolla a:lla. Jos pysähdyn miettimään, olen saavuttanut aivan huikeita asioita elämässä. Oikeastaan, ne kaikki suurimmat haaveet ovat toteutuneet. Sain reissata, olen päässyt festareille tanssimaan lavalle ja laulamaankin joskus. Olen vaihtanut hiustyyliä sata kertaa ja pitänyt poikaa kädestä festareilla. Olen monen mutkan jälkeen tavannut ihmisen, jonka kanssa tiesin, että minun on hyvä olla koko loppuelämä. Tanssin häävalssia omissa häissäni. Meille syntyi lapsi. Ja vielä toinenkin. Asun jo kolmannessa omassa asunnossa. Minulla on vakituinen työ. 

Mistä haaveilen nyt? 

On aika pysäyttävä kontrasti tuon lukiolaisen mielenmaiseman ja tämän hetken mielenmaiseman välillä. Tällä hetkellä arki täyttyy paljolti velvotteista. On hoidettava lapset ja siivottava kotia. Joka päivä. On ehdittävä salille tai edes lenkille, että pysyisi kunnossa. Pitäisi syödä terveellisesti ja jaksaa vähän ehkä opiskella itseään kehittääkseen. Aikaa on jatkuvasti vähemmän, kuin olisi tekemistä. 

Täyttä elämää? Varmasti. Kutkuttavaa tunnetta tulevasta, optimistista suhtautumista tulevaisuuteen? Hmm... 

Tajusin, että myös paikalleen asettuneen perheenäidin täytyy unelmoida. Unelmien vähyys verottaa suoraan elämäniloa ja asennetta tulevaan. Siispä halusin pinnistää listalle edes muutaman asian, josta tällä hetkellä tulevaisuuden suhteen haaveilen: 

KUVAN LÄHDE

1. Unelma isosta perheestä

Ei, en haaveile enää yhdestäkään omasta lapsesta, mutta haaveilen siitä, että reilun 30 vuoden päästä meillä on joka sunnuntai syömässä iso porukka. Nooa, hänen puolisonsa ja heidän lapsensa. Luka, hänen puolisonsa ja heidän lapsensa. Kaikki pidämme tiiviisti yhteyttä, jaamme arjen ilot ja surut. Olemme toisillemme perhe. Tämä on unelmistani suurin. 

KUVAN LÄHDE

2. Unelma nopeista autoista

Mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä enemmän mä pidän autoista. Siis ihan pöhköä. Mutta jos tällä mielentilalla olisin kaksikymppinen, lähtisin treffeille heti miehen kanssa, jolla on hieno ja kallis auto. Naurattaa itseänikin. Mutta tykkään vaan niin kovasti autolla ajamisesta ja hyvässä autossa matkustamisesta. Siinä on joku ihana vapauden tunne. Haaveilen siitä, että vielä joskus istun autossa etupenkillä, kun J on ratissa ja ajetaan Saksassa autobahnilla 150km/h. Onneksi mies on niin hyvä ja turvallinen kuski. Itse en varmaan tuolla uskaltaisi ajaa, mutta kyydissä haluan olla. 

KUVAN LÄHDE

3. Unelma hiuksista

Ohuet ja taipuvaiset hiukseni eivät varmaan koskaan kasva pitkäksi, ainakaan niin, että ne olisi jotenkin kauniit. Haaveilen siis siitä, että ottaisin jonkinlaiset pidennykset ja saisin kokeilla millaista olisi elämä pitkien hiusten kanssa. Mietin tätä jopa vähän seuraavaksi synttärilahjaksi, saa nähdä :) 

KUVAN LÄHDE

4. Unelma New Yorkista

Sain jo joskus pitkä aika sitten päähäni, että haluan lähteä Katariinan kanssa New Yorkiin, kun täytän 40 vuotta. Silloin ajatus tuntui tosi kaukaiselta, mutta eihän siihen ole enää kuin 4 vuotta! 

KUVAN LÄHDE

5. Unelma opiskelusta

Yliopisto-opinnoista tuntuu olevan ikuisuus! Näin hoitovapaalla kaipaan aivojumppaa ja aloitinkin opiskelemaan itseä kiinnostavaa opintokokonaisuutta. Se ei ole se ammatillisesti hyödyllisin, mutta olen siitä kuitenkin aidosti innoissani ja kiinnostunut. Pääsenkö ehkä ensimmäistäkään tenttiä läpi? En tiedä. Onko näistä opinnoista koskaan minulle suoranaista hyötyä? En tiedä. Antaako opiskelu tällä hetkellä iloa elämään. Kyllä! 

KUVAN LÄHDE

6. Unelma työstä 

Tunnustan, että työssä, josta jäin äitiyslomalle en voinut kovin hyvin. Se johtui muutamasta huonosti olevasta asiasta kyseisessä yrityksessä. Nyt universumi on kuitenkin järjestellyt asioita loistavalla tavalla ja nämä kyseiset asiat ovat kokeneet yrityksessämme isoja muutoksia. Menen siis avoimin mielin katsomaan, millainen työ siellä minua odottaa. Haluan tehdä töitä yrityksessä, jossa osaamistani ja panostustani arvostetaan, minua kunnioitetaan ihmisenä, työn ja perheen yhdistäminen ymmärretään ja lisäksi työ antaa sopivasti haastetta sekä iloisia onnistumisen kokemuksia. Ja ennenkaikkea siellä on hyvä yhdessä tekemisen meininki. 

KUVAN LÄHDE

7. Unelma paremmasta parisuhteesta

Parisuhteemme on tällä hetkellä aika arkinen. Hyvä, mutta arkinen. Olen tosi onnellinen, että meillä on kaikki perusasiat kunnossa, luotamme toisiimme ja tiedämme, että tämä on se liitto, jossa haluamme olla viimeiseen vitsin murjaisuun asti. Kuitenkin vauva-arki verottaa ja yhteinen aika on lähes olematonta. Väsyneenä ja stressaantuneena tulee (minun) tiuskittua ja puututtua ihan epäolennaisiin ärsytyksiin. Unelmoin siitä, että arjesta tulee vähän rennompaa, meillä on enemmän mahdollisuuksia ottaa hetkiä kahdestaan ja muistetaan useammin kertoa toiselle, että se toinen on ihan kiva. Ihan oukkidoukki, kuten Nooa sanoo asioista, jotka on hänestä huippuja. 

KUVAN LÄHDE

8. Unelma notkeudesta

Oma kunto poikien kanssa touhutessa pysyy väkisinkin suht hyvänä ja siihen päälle kun käy vähän salillakin. Mutta venyttely... sen olen laiminlyönyt kohta pari vuotta. Hyvä jos saan kämmenet lattiaan suorilta jaloilta! En halua kangistua, joten haaveena ehdottomasti on notkeampi kroppa. Olisi huippua saada joskus spagaatti, tosin siihen on matkaa ehkä puoli metriä, ellei enemmän.

KUVAN LÄHDE

9. Unelma metsästä

Haluaisin löytää itselleni jonkun sellaisen latautumisen ja rauhoittumisen paikan - ja oikeastaan tiedänkin, mikä siihen toimii. Metsä tai meren/järven ranta. Ja meillä on aivan ihania metsiä ihan tässä lähellä. En tiedä, miten sinne on niin pitkä matka mennä! Toivoisin, että metsäkävelyistä tulisi minulle sellainen erottamaton osa arkea. 

KUVAN LÄHDE

10. Unelma kummilapsesta 

Tiedättekö, minulla ei ole vielä yhtään kummilasta! Olisi niin ihanaa ja suuri kunnia olla kummitäti jollekin läheisen vauvalle. Jos tämä onni minulle suodaan, niin ihan varmasti tulen hukuttamaan kyseisen vauvan haleihin, pusuihin, lahjoihin, hoitotarjouksiin ja isompana yökyläilykutsuihin. 

Olipa ihanaa kirjoittaa tämä postaus!

Taisin tätä kirjoittamalla päästä aika hyvin kiinni siihen mielentilaan, jossa olin Joensuun Norssin lukiota käydessä tai Jyväskylään muuttaessa vuosituhannen alussa. Kyllä bloggaamisella on ihanat yllättävät vaikutukset! 

Heitänkin sinulle haasteen listata ylös omia tämän hetken unelmia. Jos haluat, kerro niitä tässä alla kommenteissa, olisi ihana lukea niitä 💖

Ylin kuva: Ilosaarirock / Arttu Kokkonen

Maailman paras kesäpäivä Särkänniemessä

* Yhteistyössä Särkänniemi

Tukkijoki, Näsinneulan ravintola lähes pilvissä asti ja delfinaariosta mukaan ostettu Ninni-niminen pehmodelfiini, joka oli vuosia rakas unikaveri. Siinä omat muistoni Särkänniemestä lähes 30 vuoden takaa. Tällä viikolla tuli eteen päivä, kun jälleen nelihenkinen perhe lähti autolla kohti Särkänniemeä. Nyt vain lähtöpaikkana oli Joensuun sijaan Vantaa ja isosiskon rooli on vaihtunut äidin rooliin. 

Tosiaan, kun viime visiitistä on vierähtänyt aikaa, en muistanut lainkaan, millainen huvipuisto Särkänniemi oikeastaan on. Sen ymmärsin (ja ymmärsi nelivuotiaskin), että kyseessä on huvipuisto (jes!) ja sinne ei ole ihan liian pitkä matka (jes!). Sijainti tosiaan on loistava, kaikkialta Suomesta on ihan inhimillinen matka. Me hurautettiin perille vähän reilu puolitoista tuntia, joka oli juuri yhdet Lukan unet ja Nopsulle tuhti annos iPadia. Todella kätevää! 

Kannattaa muuten huomioida, että huvipuisto aukeaa vasta puolen päivän aikaan. Me ehdittiin sopivasti käymään Tampereella lounaalla ja sitten jonottamaan rannekkeita. Jono lippuluukulle oli henkeäsalpaava, mutta onneksi luukkuja oli todella monta ja jonoja vain yksi, joten kaikkien kärsivällisyys riitti hyvin jonotukseen. Paikalliset tiesivät selvästi, että rannekkeita voi nähtävästi ostaa myös mäen päältä parista pisteestä, joten vink vink vaan... 

Heti ensi silmäyksellä Särkänniemi oli jotenkin tosi... ihana. Hankala täsmentää, mutta samaa sanoo moni muu. Onko se ympäristön siisteys, rakennusten arkkitehtuuri ja väritys, laitteiden sijoittelu vai koko puiston upea sijainti järven rannassa? Varmaan kaikkia noita. Alueella on todella helppo viihtyä sekä päästä kulkemaan rattaiden kanssa. 

Rannekkeet laitteisiin otettiin tällä kertaa Nooalle ja papalle. Ajatuksena oli se, että toinen meistä kun joutuu kuitenkin aina jumittamaan Lukan kanssa, jos yksi aikuinen menee laitteeseen Nooan kanssa. Ja itse en ole kovien hurjastelulaitteiden fani. Vielä viime kesänä Nopsulle pienikin laite oli tosi jännittävä, joten aloitettiin päivä rennosti Leppäkerttujen ja Rekkarallin kyydissä. Mutta niinhän siinä kävi, että nälkä kasvaa syödessä ja ei aikaakaan, kun Nopsu jonotti jo vauhdikkaampiin laitteisiin. 

Särkänniemessä on ihan super ihanasti laitettu alue, jossa on täydellisiä laitteita juuri tämän ikäiselle lapselle. Sellaiselle, jolle possujuna on jo vähän nähty juttu ja hurjat kieputtimet vielä liian hurjia ja/tai pituus ei riitä. Kreisibussi, Taikapyörät, Red Baron -lentokoneet... superii! Puiston keskellä on iso Angry Birds -teemainen leikki- ja kiipeilypaikka, jonne pääsee ilman ranneketta. Oli siis kiva käydä Lukan kanssa siellä pyörimässä ja hänkin sai kiivetä huvitella kiipeämällä portaita ja laskemalla liukumäkeä. 

Huvipuiston huvittelu väsytti pienimmän rattaisiin niin sikeästi, ettei unta häirinnyt mikään laitteiden meteli ja lasten kiljahdukset. Hattara kruunasi Nopsulle hauskan huvipuistopäivän. Meillä oli sovittuna vielä poikien kummitädin tapaaminen Lempäälän Ideaparkissa, joten pakkasimme reissujengin autoon ja hurautimme muutaman kymmenen kilometriä etelään. Ensi kertaan jäi siis vielä paljon nähtävää, koko Koiramäen alue, planetaario, akvaario... Särkänniemi valloitti iloisuudellaan ja toimivuudellaan meidät kaikki, joten todellakin tuonne on päästävä vielä toisen kerran käymään. Pian. 

Ai niin, tosiaan itse en ole mikään hurjien laitteiden ystävä. Klassikkomuistot ovat lapsuudesta ne kerrat, kun ylikokoisena ja -ikäisenä ahtauduin possujunaan ja jäin sinne hanuristani jumiin. Tai kun eräs laite piti kesken vauhdin minun takiani pysäyttää, kun itkin päästä sieltä pois. Nyt kun näin Tukkijoen, muistin miten hauska se on ja vitsit olisi ollut kiva mennä kyytiin. Nopsu vaan ei jostain syystä halunnut. Ja toinen super hauskalta näyttävä laite oli MotoGee. Siinä ollaan niinkuin moottoripyörän päällä ja laite starttaa hurjalla kiihdytyksellä ja ajaa kovaa kiemurtelevan radan, menemättä kuitenkaan pää alaspäin. Siihen mun on vielä joku kerta päästävä!

Lämmin suositus tosiaan Särkänniemelle etenkin juuri tämmöisten alle kouluikäisten leikki-ikäisten kanssa. Tai toisaalta, niiden vähän isompien kanssa käynti on ehkä vielä sata kertaa huisimpi! 🎢

Uskallatko kertoa, jos mielesi on sairastunut?

Kaveri kirjoittaa Facebookiin hypänneensä trampan ohi ja jalka on paketissa viisi viikkoa. Alle satelee pahoitteluja, tsemppiä, pikaista paranemista ja muita empaattisia toivotuksia. Toinen tuttu kertoo olevansa kevään aikana neljättä kertaa poskiontelon tulehduksessa. Tsemppitoivotuksia, veikkauksia tulehduskierteen syystä, luonnollisia hoitokeinoja, piristäviä hymiöitä. 

Monestiko olet törmännyt kaverisi kertovan avoimesti mielenterveyden haasteista? Mielen sairauksista. Työuupumus - se on vielä suhteellisen helppo kertoa. Olet siis ahkera työntekijä ja hoidat hommasi liiankin tunnollisesti. It's ok. Nyt iisimpää vaihdetta kehiin ja lepoa. Synnytyksen jälkeinen masennus - tuollaisenkin näkee välillä kerrottavan. Aika usein sitten, kun lapsi on jo leikki-ikäinen. Kun tapahtuneesta on jo turvallisen verran aikaa. Jep, olit uusi äiti, hormonit pistivät kropan sekaisin, tavallinen juttu. Myötätuntoa ja ymmärrystä. 

Entä jos siirrytään hieman vaikeampiin aiheisiin. Syömishäiriö - monestiko olet nähnyt jonkun puhuvan avoimesti aiheesta, etenkin silloin, kun se on juuri ajankohtainen? Ahdistuneisuushäiriö? Masennus? Kaksisuuntainen mielialahäiriö? 

Mielen sairaudet ovat edelleen tabu 

Miksi psyykkisistä sairauksista on edelleen niin vaikea puhua? Uskon, että pääasiallinen syy on leimautumisen pelko. En halua kertovani sairastavani masennusta, koska voin varmasti sanoa hyvästit töissä ylennystoiveille sen myötä. En halua kertoa sairastavani ahmimishäiriötä, koska ystäväni ehkä käyttäytyvät sen jälkeen seurassani eri tavalla. 

Toinen syy on varmasti se, että koska asia on tabu ja koska mielenterveyden vaikeuksia näkee julkisuudessa niin harvoin, ei niihin osata oikein reagoida sopivalla tavalla. Ahdistushäiriöstä kärsivää kehoitetaan ottamaan elämä vähän rennommin ja keskittymään positiiviseen. Ei auta. Bipolaarisuus ja moni muu ovat vieläkin vieraampia, joten siihen on hankala keksiä mitään empaattista ja auttavaa sanottavaa. Ainakin paljon vaikeampaa, kuin siihen hajonneeseen nilkkaan. 

Harva meistä tietää, millaista on elämä vaikkapa ahdistuksen kanssa. Kuinka se ottaa vallan ja vääristää koko elämän. Kuinka jokainen aamu ja/tai ilta voi olla taistelu. Emme osaa arvioida, miten kauan toipuminen kestää, tai voiko sairaudesta koskaan toipua. Emme tiedä miten paljon sairaus vaikuttaa läheisten elämään. Ihan ymmärrettävää, että sanoja voi olla hankala löytää. 

Paineet harteillamme

Kuluneen kevään aikana luimme Kate Spaden, Anthony Bourdainin ja Aviciin itsemurhista. Itsemurhatilastot ovat nousseet viimeisen 20 vuoden aikana 25 %*. Silti mielisairauksia ympäröi vahva stigma ja häpeän tuntemukset. Etenkin niillä ihmisillä, joilla näennäisesti on "kaikki". Ne, jotka ajavat tyylikästä autoa, tekevät ruokaostokset Stokkan herkussa ja kuljettavat lapsiaan erilaisiin harrastuksiin. Ovat menestyneitä yritysjohtajia tai tunnettuja esiintyjiä. Mutta kun juttu on se, että sairaus ei katso statusta. Se voi iskeä rikkaaseen tai köyhään, yksinäiseen yvonneen tai sosiaaliseen simoon. 

Nykyaikana onnellisuudesta on tullut minimivaatimus. Siinä, missä ennen riitti värikäs arki ylä- ja alamäkineen, nyt vaadimme itseltämme ammatillista kehitystä, jatkuvasti siistin kodin, hyvin käyttäytyvät lapset ja laajan ystäväpiirin. Näemme päivittäin sosiaalisesta mediasta esimerkkejä siitä, miten näennäisesti kaikilla muilla elämä sisältää vain täydellisiä rakennuspalikoita. Tämän hetken ilmapiiri etenkin pari-kolmikymppisten naisten kohdalla sisältää niin valtavasti ilmaan kirjoitettuja vaatimuksia, että on jo ihme, jos itseensä voi olla täysin tyytyväinen sellaisena kuin on. 

Koetetaan jokainen muistuttaa sekä itseämme, että läheisiämme, että riitämme juuri näin. Sotkuinen koti, ruokakaupassa hermoromahduksen saavat lapset, sairastelukierre, epätoivon tunteet... ne ovat kaikki aitoja elämän palasia ne. 

Mitä minä voin tehdä? 

Jos joku ystäväsi kertoo sosiaalisessa mediassa tai kasvotusten sairastavansa psyykkistä sairautta, suhtaudu siihen avoimin mielin. Jos et tiedä, kysy. Masentunut ei tosiaan ehkä kaipaa erityisiä tsemppilauseita. Aina on kuitenkin sopivaa luoda uskoa tulevaan ja muuten voi vain reilusti kysyä, että miten toinen jaksaa tällä hetkellä. Saatko tarpeeksi apua ja tukea? Onko jotain, mitä voisin tehdä? Mennäänkö joku päivä kahville tai tulisinko hetkeksi hoitamaan lapsia? 

Jos tätä sattuu lukemaan joku, jolla on mielen sairaus, älä häpeile sitä. En tarkoita, että kenenkään tarvitsee omia asioitaan jakaa yhtään sen enempää, kuin mitä haluaa. Toki suosittelen aina puhumaan jollekin, mutta ehkä siihen riittää oma puoliso, äiti tai ystävä. Älä missään kohtaa kuitenkaan häpeä itseäsi tai tunne huonommuutta. Et ole yksin, sairaus ei ole sinun vikasi tai kerro mistään epäonnistumisesta. Jos rohkeutta piisaa, niin kerro ääneen sairaudestasi. Kerro, miten se sinuun vaikuttaa ja millaista apua olet saanut. Parhaimmillaan olet isona vertaistukena jollekulle, sillä kuten sanottu, näitä aiheita ei tänä päivänä vielä liikaa somessa ja blogeissa näy. 

Seuraan Instagramissa ihanaa ja aitoa @dariadaria -tiliä, jossa kirjoittaja otti tämän aiheen hetki sitten esille. Jaoin hänen tekstejään ja koin vahvaa halua tuoda itsekin teemaa esille. Sain hyvää palautetta ja kannustusta jakaa ajatuksia blogissakin. Kiitos teille, tässä nyt teksti, jolla toivon olevan edes vaikka pieniä positiivisia vaikutuksia. 

👓 Luitko jo saman tyyppisen teksin "En olisi koskaan arvannut" - elämä somepinnan alla?


* lähde: https://bigthink.com/brandon-weber/cdc-u-s-suicide-rates-have-increased-by-25-in-the-last-20-years

Tuo mulle lämpöö, vie mut aurinkoon... tai ainakin hot joogaan! (SIS. ALEKOODI)

* YHTEISTYÖSSÄ YOGA NORDIC

Oli vuosi 2007. Seurustelin silloin pojan kanssa, jolla oli aivan loistava kaveriporukka, joka keksi milloin mitäkin hauskaa. Heillä oli perinteenä "Kulttuurikeskiviikko", jolloin tehtiin jotain (mielen tai kehon kulttuuriin) liittyvää uutta. Käytiin Kiasmassa tai sushikurssilla. Eräänä kertana joku oli saanut päähänsä lähteä testaamaan juuri Suomeen rantautunutta hot joogaa. Täynnä itseluottamusta tämä lähes kymmenhenkinen kaveriporukka marssi joogasaliin ja minä tietysti tanssijana etunenässä, valmiina olemaan parhaimmillani. 

No en ollut. 

Jokainen meistä poistui vuorollaan jonkun tekosyyn takia hetkeksi ulos ottamaan happea ja voin sanoa, että oma peilikuva tunnin jälkeen ei ehkä ollut se, jonka olisin tuoreelle poikakaverille halunnut esitellä. 

No, seurustelu päättyi aikanaan, mutta rakkaus joogaan oli syttynyt. 

Miksi ihmeessä joogaisin kuumassa salissa? 

Jooga on upea laji, jonka laajasta kirjosta löytyy takuulla jokaiselle jotakin. Mitä hektisempi elämä, sitä tärkeämpää muistaa välillä keskittyä hengitykseen ja vain olemaan. Joogassa yhdistyy tämä ihanasti hyvää tekevään liikkeeseen. Lempeät tunnit avaavat lihasjumeja ja vaativammilla tunneilla kehittyy lihaskunto sekä tasapaino.

Hot Jooga on Yoga Nordicin kehittämä konsepti, jonka toi Suomeen ihastuttava Harriet Linnankivi vuonna 2004. Tuntitarjonnan kulmakivi Yoga Nordicilla on läpi vuosien ollut Hot Jooga 90min -tunti, joka on voimakas Hatha-tunti 38 asteen lämmössä. Lämmöllä on vauhdittava vaikutus verenkiertoon ja lihasten joustavuuteen. Syke nousee, keho pysyy lämpimänä ja hiki virtaa. Sanotaanpa lajista olevan myös painonpudotuksen tueksi. En tiedä, itse ainakin huomaan ihon kirkastuvan runsaan hikoilun myötä. 

Tunteja on tarjolla moneen lähtöön ja kannattaakin vaikka soittaa ja kysyä jos ei ole varma, mikä tunti itselle sopisi. Jos ihan perinteinen hot jooga ei innosta, niin ehkä haluaisit kokeilla Hot Pilatesta? Tai miksipä et testaisi Air Joogaa! Kävin itse talvella kokeilemassa tätä ja oli yllättävän mukavaa ja hauskaa roikkua erilaisissa asennoissa liinan varassa. Ainut vaan, että en koskaan kestä kauaa olla pää alaspäin ja tässä lajissa se on vähän niinkuin vaatimus. Tarvitsisi siis treeniä asian suhteen, että pää tottuisi, eikä protestoisi päänsäryllä. 

5 vinkkiä ensikertalaiselle hot joogaan

1. Ota mukaan reilusti vettä. Tavallinen salilla käyttämäsi juomapullo ei välttämättä riitä 1,5h tuntiin. Itse otan mukaan rankemmalle tunnille ehkä litran vettä.

2. Jos olet laiminlyönyt veden juonnin päivän aikana ja menet illalla tunnille, ei keho treenin aikana pysty imeyttämään itseensä nestettä määräänsä enempää. Joten huolehdi päivän aikana hyvästä syömisestä ja juomisesta.

3. Ota mukaan kolme pyyhettä. Yksi suihkussakäymistä varten. Yksi ohut pyyhe joogamaton päälle ja yksi pienempi hikipyyhkeeksi. Jos hikoilussa menee päälle megavaihe, on todella ärysttävää liukastella joogamaton päällä, joten pyyhe auttaa tassuja pysymään paikallaan.

4. Jos suinkin mahdollista, älä poistu kesken tunnin salista. Tee siis niinkuin minä sanon, ei niinkuin minä teen. Keholle on pieni shokki siirtyä kertaheitolla +38 asteesta huoneenlämpöön, kun kaikki vaatteet ovat hiestä märkiä. Jos alkaa yhtään hiipiä huono olo tai heikotus, kokeilen ensin istua alas ja juoda vähän vettä. Tai käy pitkälleen matolle.

5. Kerro, että olet tunnilla ensimmäistä kertaa. Näin ohjaaja tietää, että saatat välillä ottaa iisisti ja saattaa kehoittaakin sinua tekemään jotkut asanat kevyemmin.

Nyt edullisesti kokeilemaan uutta lajia!

Saan suuren ilon tarjota teille neljä erilaista superhyvää tutustumisetua Yoga Nordicille. Nyt jos koskaan kannattaa lähteä hot joogaan! 

🔥 Tutustumisviikko (rajattomasti tunteja viikon ajan) 15e (norm. 35e)

🔥 Tutustumisviikko + 10 kerran kortti 85e (norm. 175e)

🔥 Tutustumiskuukausi 50e (norm. 130e)

🔥 10 kerran kortti 100e (norm. 140e)

Pääset hankkimaan nämä ihanuudet itsellesi 

TÄMÄN LINKIN KAUTTA 

Ihania joogahetkiä juuri sinulle, toivon kovasti, että löydät joogan ilon! Ja hei näistä tarjouksista voi vinkata myös kaverille, Yoga Nordicin studiot löydät Helsingistä, Vantaalta, Espoosta ja Turusta. 

ps. kuvissa rakas ystäväni ja juuri valmistunut joogaopettaja Elina Johnson, joka on saanut hot joogasta apua astmaoireisiinsa 💛