Pakko tulla tekemään lyhyt postaus, osittain siksi, että vertaistuki on paikallaan, osittain siksi, että haluan ajatella tulevani vuoden päästä lukemaan tätä ja toteamaan, että luojan kiitos nuo ajat on ohi. Nimittäin meille on varmaankin muuttanut vuosisadan uhma.

Tällä hetkellä meillä on pääosin kaksi eri skenaariota kotona. Joko pikkutuholainen huutaa tai sitten se on pahanteossa. Huuto tulee noin minuutin välein erilaisista asioita. Erilaisten asioiden listalla kärjessä sulkeutuva jääkaapin ovi, pyyntö olla syömättä roskia roskiksesta, toive olla vessassa purkamatta joka kerta paperirullaa lattialle, pöydällä kauemmaksi siirretty maljakko, syliin ottaminen, sukan jalkaan laittaminen... taisitte ymmärtää, että lista on pitkä. 

Mitä pikkutouhuliini sitten haluaa tehdä? No, etsiä sähköjohdot ja vetää ne seinästä, purkaa niistä harvoista avautuvista laatikoista ja kaapeista tavarat lattialle ja kuljetella ympäriinsä - ja kiipeillä. Uusimpana on keksitty, miten noustaan keittiössä tuolille ja siitähän on seisomaannousun kautta suora reitti pöydälle. Yksi ilta hän oli silmän välttäessä käynyt syömässä veljensä jugurtin. Maitojugurtin. Maitoallerginen touhuliini. 

Kertokaa mulle mitä minun pitäisi tehdä?

Olen oikeasti vähän pulassa, miten tällaista lasta kasvatetaan - tai edes jaksetaan päivästä toiseen? Isoveljellä oli vähän tämmöinen samanlainen vaihe tässä vuoden ja puolentoista vuoden välissä. Ainut vaan, että hän oli kuitenkin maailman varovaisin taapero. Ei siis koskaan olisi noussut tuolille auta armias. Ei edes uskaltanut varmaan astua kynnyksen yli ilman tukea. Hänestä ei siis koskaan tarvinnut siinä mielessä olla huolissaan. Pikkutuholaisesta sen sijaan tänään esimerkiksi nappasin kopin, kun hän oli konttausasennosta rahin päältä tulossa päälleen alas. Sain päästä ja olkapäästä kiinni ehkä kolme senttiä ennen maata. 

Siis enhän minä mitenkään voi toisen vieressä kulkea 24/7 - enhän? Ja ei kai huonekalujakaan voi tämän takia myydä tai lasta paketoida kuplamuoviin? Entä ne kuulosuojaimet itselle päähän? Miten paljon näitä jatkuvia kiukkuja pitäisi koettaa sanallistaa ja ymmärtää - missä vaiheessa voi vaan ignoorata ja antaa toisen parkua minuutin sitä, kun ei saanut vetää valurautapannua kaapista varpailleen? 

Voiko yksivuotiaalla jo olla uhma? 

Kertokaa parhaat vinkit, miten tällaisen lapsen kanssa eletään sovussa? :) 

ps. tietenkin rakastan tätä lapsukaista ja olen ihan varma, että tämäkin on vain vaihe. On vaan hemmetin rasittava vaihe :) 

Erilainen loma Hollannissa

Terveisiä Hollannista! Palasin keskiviikkona myöhään illalla Amsterdamista, jossa olin neljä päivää ystäväni luona käymässä. Katjan tunsin jo opiskeluaikana, mutta paremmin me tutustuttiin, kun oltiin yhtä aikaa kotona minä ensimmäisen lapseni kanssa ja Katja toisen lapsensa kanssa. Katja on yksi ihanimpia ystäviäni ja tietenkin tosi surullista, että hän on nyt perheensä kanssa muuttanut pysyvästi Suomesta pois. Onneksi ystävyyttä on nykyaikana kuitenkin helppo pitää yllä välimatkankin päästä ja parasta tietysti on, että aina kun nähdään, tuntuu, kuin ei mitään aikaa välissä olisi ollutkaan. Lapset vaan kasvavat! 

Lähdin matkaan sunnuntaina aikaisin aamulla. En ollut pitkään aikaan ollut yksin reissussa ja pakko myöntää, että vähän jopa jännitti. Lento lähti 8:10 ja laskeutui hieman etuajassa hyvissä ajoin aamupäivällä Amsterdamiin Schipholin kentälle. Sieltä otin junan kohti Purmerend Weidevenneä, jossa Katjan perhe asuu. Oli tosi hassua nähdä heidät kaikki siellä. Ihan, niinkuin Suomessa - mutta ei tietenkään kuitenkaan Suomessa. 

Koska sunnuntaina Katjan mies Erik oli vapaalla, me hyödynnettiin lapsivapaa aika ja suunnattiin päiväksi Amsterdamin keskustaan. Pieni turistikierros sisälsi muutamia nähtävyyksiä, joista (hehe) tärkeimpänä paikallinen viisikerroksinen Primark. Tuo edullisen shoppailun paratiisi. 

Shoppailua reissussa tosiaan tuli tehtyä! Minulla oli mukana erillinen matkakassi, jonka olin varannut hieman naureskellen ostoksia varten. Mutta onneksi se oli mukana! Tein ihan mielettömän hyviä löytöjä sekä lapsille, että itselle. Itselle ostin käsilaukun, mustat Adidaksen tennarit, farkut, kolme t-paitaa, valkoisen jakun, vihreän ohuen paidan ja vielä raidallisen mekon. Pojille löytyi mukavasti vaatetta ja Nopsulle iso pussillinen sekalaisia askartelutarvikkeita tuliaisiksi. Ihan mieletön ihana "kaiken tavaran kauppa" on - hitto, en muista nimeä! Laitan sen tähän, kun muistan. Toinen kaiken tavaran kauppa on Hema, josta on mahdoton poistua ilman ostoskassia. 

Kaikista parasta oli kuitenkin olla neljä päivää osana ystävän perheen arkea. Heillä on kolme pientä lasta, joten ihan sellaisesta hermolomasta reissu ei käynyt. Tai tavallaan kävi. On nimittäin niin eri asia olla toisen lasten kanssa toisen kotona. Huomasin, miten valtava ero on siinä, kun ei itsellä ole jatkuvasti se kilometrien pituinen to-do-lista jylläämässä päässä ja vastuu paina lääkärikäyntien varaamisista talvihanskojen ostoon. Oli niin helppoa ja mukavaa vaan olla lasten kanssa. Kuinka suloisia oikeasti he ovatkaan, aivan kerrassaan rakastettavia lapsia! 

En vieläkään pääse yli siitä erosta, mikä on Lukan ja heidän samanikäisen Emilian välillä. Emilia suurimman osan aikaa vaan haluaa istua sylissä. Tai sitten hän istuu lattialla, ja näprää jotain omaa juttuaan. Luka on.. erilainen. Siis etenkin tämä päivä kotona on ollut ihan kaamea. Suoraan sanottuna. Luka vaan huutaa tai tuhoaa kotia. Hän repi käsiinsä saaman teepaketin, purki vessapaperirullan, maalasi vessaharjalla lattiaa, veti roskiksen auki ja tyhjensi sitä lattialle... lista on loputon! Koetti saada uunia päälle, hajottin Nooan leikit kymmenen kertaa... pakko myöntää, että meinasi jo itseltäkin palaa pinna! 

No mutta, takaisin vielä Hollantiin. Tosiaan parasta oli päästä arkeen mukaan ja nähdä heidän uutta iiiiiihanaa kotikaupunkiaan Purmerendia. Sekä lähellä olevaa aivan aivan ihanaa Zaandamia. Syödä yhdessä lounaita ja sylitellä lapsia. Kävellä ristiin rastiin kauniita katuja ja kanaalinvarsia. Katjan perheelle rakentuu sinne ihan uusi talo, johon he vielä tänä vuonna muuttavat. Se näyttää aivan mielettömän upealta! Haaveilen, että päästään sinne sitten koko perheen voimin kylään. 

Neljä päivää meni tosi nopeasti ja nyt ollaan taas omassa arjessa tiukasti kiinni. Toivottavasti Lukan haastavuus on joko sitä, että hänellä kuitenkin oli vähän ikävä tai sitä, että hän on vähän nuhainen. En kaipaisi yhtään korvatulehdusta tai muuten vaan jotain ihan kamalaa uhmakautta. 

Vielä tätäkin kautta suuret kiitokset Katja ja perhe! 

Pidetään tiiviisti yhteyttä ja toivottavasti pian nähdään taas!

Suuri kylppäriprojekti starttaa!

Tämä on jännittävin sisustusjuttu sitten muuttomme! Jo kun kävimme katsomassa tätä asuntoa, totesimme, että "kylppäri on laitettava uusiksi". No, sitten tuli pari juttua, kuten yksi lapsi ja rahanmenoa muuhunkin remppaan, mutta nyt kun terassi jäi tältä kesältä tekemättä, niin johonkinhan ne rahat on törsättävä, eikö? 

Meillä on kylpyhuoneessa siis muutama silmiinpistävä ja henkistä ihottumaa aiheuttava juttu. Ensin nyt vaikka nuo kalusteet. Ei ehkä aivan ajan henkeä. Toisekseen ne ovat sen verran jo menneen ajan henkeä, että repsottavat aika monesta kohtaa. Parasta (lue: pahinta) oli se, että noiden isojen kaappien ovet olivat toinen valkoinen ja toinen tumma harmaa. Kyllä, luit oikein. Muuton jälkeen pikaratkaisuna vedin molempiin oviin dx-fixiä ja kieltämättä sillä sai tosi hyvin ostettua vuoden lisäaikaa. Eihän se kuitenkaan kiva ajatus ole, että märkätilassa on neliötolkulla liimattua muovia.

Laatoista voi myös olla montaa mieltä. Itseasiassa ihan tuo peruslaatta on aika ok. Neutraali harmaa lattiassa ja valkoinen seinässä. Vaan mikä ihme on saanut ihmisen valitsemaan tuollaisia yksittäisiä (vieläpä mielestäni aika rumia) kuviolaattoja sinne tänne? Nämä myös viime syksynä pikakorjauksella peitin dc-fixillä ja silmä lepäsi paljon rauhallisemmin seinissä. Mutta jälleen sama juttu - ei ehkä ihan pitkän ajan ratkaisu. 

Myös silikonisaumat kaipaavat uusimista ja lattiassa muutamasta kohtaa sauma on ratkennut, joten nekin täytyy korjata.

Meillä on jo aika hyvä suunnitelma siitä, mitä tuleman pitää. Ikeasta on tulossa kalusteet, sieltä löytyi todella kivan näköiset ja sellaisella budjetilla, että pystymme remonttiin venymään. Lisäksi heiluttelemme itse vähän kaakelimaalia ja saumat tulee myös tekemään ammattilainen. 

Halusin tehdä tämän "ennen"-postauksen, jotta voimme sitten verrata mennyttä uuteen. Toivottavasti uudesta tulee hyvä! Myöskin otan tosi mielelläni vielä tässä vaiheessa vastaan vinkkejä sekä kalusteisiin että etenkin sisustuksellisiin ja käytännöllisiin ratkaisuihin. 

Nyt kaikki parhaat kylppäriremppavinkit kehiin! 💦

ps. olet oikeassa, en siivonnut näitä kuvia varten :) 

Syksy '18 - tuokoon se mukanaan kaikkea hyvää!

Kesä tuntuu jääneen taakse kerhojen ja koulujen alkamisen myötä, vaikka sää onkin tällä hetkellä aivan loistava. Parikymmentä astetta on juuri sopivan lämmin sekä viileä yhtä aikaa. Meilläkin uusi arki pyörii Nopsun kerhojuttujen kanssa ja onkin hyvä heittää katsaus tähän tulevaan syksyyn. Tässä kivoja asioita, jotka ovat startanneet tai joita odotan. 

Reissu Amsterdamiin
Uskomatonta, että ensi viikolla nousee ilmaan kone, joka laskeutuu Amsterdamin lentokentälle mama kyydissään! Toivon kovasti, että tuosta tulee mukava irtiotto arkeen.

Viilenevät säät
Hellekesän jälkeen on ihana ottaa käyttöön pehmeät villapaidat, hyvin istuvat farkut ja tukevat saappaat. Ostin alennuksesta muuten kaksi (!) talvitakkiakin, joiden käyttöönottoa odotan innolla.

Salitreeni
Kesän aikana en pahemmin vaa'alle ole astunut. Ja sen huomaa siitä, kun koettaa pukea taas farkkuja jalkaan... On siis kiva palata salille ja saada kenties itseään vähän sporttisempaan kuntoon taas.

Nooan synttärit
Nooa-rakas täyttää jo viisi vuotta, mikä on ihan hurja juttu! Olen luvannut pitää Nopsulle lego-teemalla synttärit.

Papa 40v. 
No jos on outoa, että Nopsu täyttää vitosen, niin kuinka outoa on se, että pian olen naimisissa nelikymppisen miehen kanssa!

Opiskelu
Olen aloittanut harrastuksen nimissä lukemaan avoimessa yliopistossa terveystieteitä. Instagramin storiesin puolella tästä olenkin jo vähän avautunut, kurssit nimittäin eivät ole helpoimmasta päästä. Mutta super kiinnostavaa ja mukava haastaa itseään!

Ekologisuus
Tämä helleputki on saanut minut muiden mukana miettimään ihan uudella tavalla ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia. Haluankin miettiä uudelleen meidän perheen kulutustottumuksia ja kierrätystä.

Mitä sinun syksyyn kuuluu? Mitä odotat tai mitä toivot? 🍂

Perheemme ammattikuvaajan linssin läpi

YHTEISTYÖSSÄ ILLUSIA PHOTOGRAPHY

Kamera on nykyisin jatkuvasti puhelimessa mukana, mutta silti sieltä ei löydy perheestä yhtään kuvaa? Juhliin lähtiessä oltaisiin kerrankin kaikki laittautuneina, mutta miten siinä lähtökiireessä ehtisi kuvaa ottamaan ja kuka sen edes ottaisi? Kuulostaako tutulta? 

Meillä on tasan yksi kunnollinen perhekuva viime syksyltä ja en voi sanoa pitäväni siitä kuvasta. Kyseessä on aika kliininen studiokuva ja kannan siinä vielä mukanani yli kymmentä raskauskiloa, minkä lisäksi voin tuohon aikaan fyysisesti tosi huonosti. Kuva ei siis herätä minussa yhtään mukavia muistoja. Täten oli korkea aika sopia tapaaminen Ihan Oikean Valokuvaajan kanssa ja ikuistaa perhe tässä hetkessä. Lapset yksi ja neljävuotiaina. Kesäloman lopulla. Helteisen päivän lounasaikaan. Rakastamamme kotiseudun kauneudessa. 

Samalla alueella asuu Iida, joka on kokenut lasten ja perheiden valokuvaaja. Ja toiselta ammatiltaan muuten kätilö! Lasten ollessa kuvissa täytyy kuvaajalta tosiaan löytyä ihan erityisiä taitoja. Kuvat tulee olla hahmoteltuna päässä etukäteen. Missä maisemassa otetaan minkäkinlainen potretti? Missä järjestyksessä? Millä saadaan pienen lapsen huomio? Osa kuvista on kiva olla kaikki kameraan päin katsovia, mutta toisaalta luonnollisemmat kuvat ovat sellaisia, joissa ihmiset katsovat toisiaan. Mutta ei väkisin tuijottaen. Sitten on tietysti nämä karkailevat yksivuotiaat. Kun kärsivällisyys riittää muutaman sekunnin paikallaoloon, on kuvissa oltava nopea. 

Iida oli selvästi hankkinut itselleen kokemusta tämän tyyppisestä kuvaamisesta ja sanoikin juuri meitä ennen kuvaneensa yksivuotiaita kaksosia ja heidän neljävuotiasta isosisarusta - kuulema siinä riitti hänellekin haastetta :) 

Meidän kuvauspäivänä tosiaan aurinko porotti täysillä ja Luka on melko vilkasta sorttia. Kuvaus kesti juuri sopivan aikaa, jotta kaikki jaksoimme hyvin. Hyvä juttu oli myös Iidan etukäteen lähettämä ohjeistus valmistautumiseen. Lapset mahdollisuuksien mukaan nukkuneina ja syöneinä kuvaukseen. Joku kiva suosikkilelu mukaan. Kaikille vähän yhteensointuvaa vaatetta päälle. Me onnistuttiin hyvin kaikessa muussa, mutta kukaan ei muistanut katsoa mitä Nopsu valitsi jalkaansa - crocksit. Niitä sitten parhaamme mukaan piiloteltiin kuvissa, hih.

Saatiin tänään nämä kuvat, joten pääsette ne ihan tuoreeltaan näkemään. Olen niin tyytyväinen! Super super super ihania kuvia, jotka jäävät kullanarvoisiksi muistoiksi meidän perheeseen. Ja voisinpa kuvitella, että sukulaisetkin näistä omansa haluavat. Tuhannet kiitokset ja lämmin suosittelu!

Mitä sinä pidät näistä kuvista? 

"Kyllä mä niin mieleni pahoitin..." Taapero-edition

Kaikki vauvataaperoiden äidit sen tietävät. Hermo menee. Usein ja tulisesti - mitä erilaisimpiin asioihin. Kiitokset meidän mahtavalle Kesäkuisten fb-ryhmälle näistä kuvista ja jakamisluvasta. Tässä katselmus siihen, mihin kesäkuussa 2017 syntyneillä viime päivinä on palanut päreet.  

Toivottavasti viihdyitte tämän humoristisen katsauksen parissa! 

Perheessämme on toinen nainen, Nihola.

YHTEISTYÖSSÄ TAVARAPYÖRÄASIANTUNTIJA

Meillä on nyt ollut kaksi viikkoa käytössä Tavarapyöräasiantuntijoiden punamusta Nihola-niminen pyörä. Ihastuimme Niholaan jo käydessämme koeajamassa menopelejä. Me testasimme kolmea eri pyörää. Ensin ajoimme kolmipyöräistä, jossa eturenkaiden mukana kääntyy aina koko tavarakori. Tämä tuntui ohjauksen kannalta raskaalta ja siirryimme seuraavaan. Sulavalinjainen kaksipyöräinen valkoinen menopeli. Tämä jakoi mielipiteitä; mies oli aivan myyty, koska tällä pyörällä pääsee kovempaa ja se on tietyllä tapaa paremmin koko ajan tasapainossa, koska esimerkiksi mutkissa se käyttäytyy, kuten tavallinenkin polkupyörä. Itse en pitänyt tuosta pyörästä lainkaan. Koin kaksipyöräisen epävakaaksi ja en uskaltanut ajaa edes pihaa ympäri. 

Ja sitten tuli Nihola.

Rakkautta ensi silmäyksellä. Vai testiajolla, heh. Niholassa on tilava tavarakori, jota reunustaa kaksi pyörää. Ajotuntuma on siis tukeva. Niholan paras ominaisuus on se, että pyörät kääntyvät ilman, että itse kori kääntyy. Näin pyörä pysyy helposti ohjattavana. Kolmipyöräisyys tekee pyörästä turvallisen tuntuisen ja sähköapu auttaa matkanteossa. Valinta oli sinetöity, enkä edes yhtään ole tästä uudesta naisesta mustis.

Miksi tavarapyörä? 

Tavarapyörä kääntää ihmisten päät ja kerää hymyjä. Ymmärrettävästi upea sää on tehnyt pyöräilystä kaksin verroin hauskempaa ja hymy on ollut meidänkin kasvoilla. Vaan onhan kätevässä tavarapyörässä hyviä ominaisuuksia ihan listaksi asti. Keräsin tähän alle viisi niistä. 

1. Ekologisuus

Kulunut hellejakso on saanut minut mukaanlukien monet miettimään ilmastonmuutosta ihan uudella vakavuudella. Vaikka suurin syy on pienen suomalaisen perheenäidin vaikutusvallan ulottumattomissa, voi jokainen silti tehdä oman osansa. Itse kannan huonoa omaatuntoa meidän perheen runsaasta autoilusta, etenkin lyhyillä matkoilla. Meillä on supermarketit ihan lähellä kotia, mutta isot ruokaostokset on silti pakko käydä autolla. Myös talvella ja sateella sorrun menemään autolla lähellä olevalle salille. Juuri nämä lyhyet autoilut saastuttavat eniten, joten on mahtava pystyä vähentämään niitä. Voin sanoa oman autoilun kuluneiden viikkojen aikana vähentyneen noin 80%. 

2. Liikunta

En ollut aiemmin ajanut sähköavusteisella pyörällä, joten uusi maailma avautui tämän kokemuksen myötä. Miten mah-ta-vaa on ajaa niin, että voi polkea itselle mukavalla rasitustasolla riippumatta ylämäistä tai vastatuulesta. Niholassa on viisiportainen asteikko siihen, paljonko apua kaipaa. Ykkönen on hyvä esimerkiksi parkkipaikalla kurvailuun, vitosella mennään jo lujaa. Yleensä ajan kolmosella. Jos haluaa, avun saa tietenkin myös kokonaan pois päältä, jolloin jalat saavat treeniä. Eräänä päivänä laskin ajaneeni 36 kilometriä, joten vaikka polkisi kevyemminkin, kyllä pyöräillessä saa ihan mukavasti liikuntaa. Ja tietenkin ulkoilua! 

3. Tavarankuljetus

Tavarapyörällä esimerkiksi ruokakauppareissu sujuu kuin tanssi. Ensinnäkin, pyörän saa takuuvarmasti oven eteen ja ostokset nostaa helposti ostoskärrystä tavarakoriin. Kori Niholassa on niin tilava, että sinne mahtuu helposti nelihenkisen perheen viikonkin ruokaostokset vaippoineen kaikkineen. Suojahuppu suojaa ostokset sateen sattuessa ja sähköapu auttaa polkaisemaan kevyesti kotiin painavankin lastin kanssa vaikka sitten vastatuulessa ja ylämäkeen nousten. 

Kirppisostokset, kirjastokirjat, vaihtovaatteet, rantakamppeet - tavarakorissa kulkee kätevästi kaikki. 

4. Kaksi lasta yhdellä pyörällä

Tavarapyörä on loistoratkaisu kaksilapsiselle perheelle. Meidän tilanteessa Lukan saisi helposti pyörän istuimeen, mutta Nooa ei jaksa vielä pitkiä matkoja ajaa ja tarvitsee muutenkin jonkun viereen kävelemään tueksi ja turvaksi. Tavarapyörällä kulkee molemmat lapset helposti ja mukavasti. Pienemmälle on kolmipisteturvavyöt ja isommalle tavallisempi turvavyö. Ihan pienelle lapselle saa ostettua kaukalo-tyyppisen istuimen, tai laatikkoon voi nostaa auton turvaistuimen. Isompiin tavarapyöriin menee useampikin lapsi. Ihan vähän tuollainen vuoden ikäinen valuu penkillä istuessa, joten taaperotuki olisi vielä meille paikallaan. Suosittelen myös hankkimään vöihin pehmusteet, jos taapero on ihan t-paidassa. Neljävuotias kulki omalla penkillään oikein mukavasti ja ei pidemmälläkään matkalla valitellut yhtään takapuolen puutumista. 

5. Hauskuus 

Ensimmäisenä iltana eteen tuli tilanne, että minä tarvitsin yksin lähteä käymään pyörällä asioilla ja miehen piti samaan aikaan lähteä autolla lasten kanssa asioille. Neljävuotias puhkesi itkemään. Hän vaati saada lähteä "superpyörällä". Pyörän kyydissä on ilmeisen hauska olla. Samaa sanovat naapurin lapset, joita olen myös käynyt ajeluttamassa. Elämässä on ihan tarpeeksi kaikkea tylsää, joten jos liikkumisen paikasta toiseen saa puettua näin hauskaan muotoon, niin miksipä ei. 

Lopuksi on pakko puhua vähän hinnasta, koska se kysymyshän tässä kaikille tulee mieleen. Paljonko pyörät maksavat? No, sähköttömän pyörän saa edullisemmin ja sähköisistä reisilihaksista saa pulittaa pidemmän pennin. Puhutaan useammista tonneista. Ihan heräteostos pyörä näin ollen tuskin on, mutta voisin hyvin kuvitella pyörän korvaavan esimerkiksi perheen kakkosauton. Tai tulevan niin sanotusti auton tilalle perheelle, joka asuu kaupungin keskustassa. Tai mietinpä sitäkin, että vielä yhden hengen taloutena eläessä, tämä olisi varmasti ollut itselle realistisempi hankinta liikkumiseen, kuin auto. Äitini taasen ehdotti, että pyörän voisi hankkia kimpassa naapureiden kanssa yhteiskäyttöön. Vaihtoehtoja on siis monia. 

Toivottavasti tästä postauksesta välittyi kaikki se vilpitön ilo, mitä Nihola-pyörä meidän perheen kesään toi. En olisi koskaan arvannut, että kaikki ihastumme näin ja jäämme tosiaan ikävöimään superpyöräämme. 

Suosittelen lämpimästi koeajoa Tavarapyöräasiantuntijoiden Espoon toimistolla! Runsaasti pyöriä ja ystävällinen palvelu. Mutta pieni varoituksen sana, näihin pyöriin on vaarallisen helppo ihastua 💘

Kaksi naista, auto ja Turku

Mitä tarvitaan mukavaan ja hieman erilaiseen päivään? No, yksi kappale ystäviä, auto ja kiinnostava kaupunki sopivan matkan päässä. Meidän auto suuntasi tänään aamulla Turkuun. 

Miksi sitten juuri Turkuun? No, minulla Turkuun liittyy kolmeen otteeseen tosi ihania muistoja. Oltiin lukioaikana juurikin Katan kanssa siellä "kesälukiossa" yhtenä kesänä. Joku kielikesälukio, joka lukioteinien mielissä tietenkin kuulosti vain mahtavalta vapaudenkesältä asuen asuntolassa ja mennen omia menoja kaiken ajan tuntien ulkopuolella.

Toiset ihanat muistot liittyvät yliopistoaikaiseen poikaystävään. Olimme vastarakastuneita ja ensimmäinen kesämme erillään meni niin, että minä olin palannut Jyväskylästä omaan kotikaupunkiini Joensuuhun kesätöihin ja samoin poikaystäväni Turkuun. Voitteko kuvitella, että matkustimme useamman kerran viikonloppuisin tuon 8h junamatkan edestakaisin, nähdäksemme toisemme. Ja liikuttavin muisto on se, että perjantaina illalla juna ei edes kulkenut Joensuusta Turkuun asti, joten poikaystäväni tuli hakemaan minut Tampereelta - no siinähän se ihan on Turun vieressä :)

Kolmannet Turku-muistot liittyvät UNICEF-työni ensimmäisiin viikkoihin. Olin Turussa kuuntelemassa feissareiden koulutusta, jossa heidät perehdytettiin UNICEFiin, työ jota itse tulin myöhemmin tekemään. Olin valtavan innoissani siitä, miten hienoa työtä UNICEF tekeekään ja mitä olen pääsemässä osaksi. 

Tänään me reissasimme ilman mitään tarkkoja suunnitelmia. Yli kuukauden sateettoman kauden jälkeen saavuimme Turkuun vesisateen saattelemana. Tarkoitus oli mennä käymään Vegånia-vegaanifestareilla, mutta festarit aukesivatkin vasta yhdeltä ja meidän lounasmasut kurnivat jo yhdentoista aikaan. Siispä sen sijaan suunnaksi vanha kauppahalli. Siellä harmittavasti Roots oli tämän päivän kiinni, joten keräsimme molemmat lounaat muista tarjolla olevista. Kata valitsi ronskisti hodarin ja minä söin vietnamilaista tofuwokkia. 

Seuraavana oli shoppailun vuoro. Oma ehdoton ykkösostokseni on superhieno Coston lakki. Olen niitä jo vuosia himoinnut, mutta hinta vaan on niin kova. Nyt löysin hatun reilusta alennuksesta ja vaikka se edelleen maksoi ihan liikaa, en voinut enää poistua myymälästä pää paljaana. Tulisipa pian jo hattukelit! 

Muita ostoksia oli ihan vaan rento neuletakki syksyyn ja pari kaunista luomiväriä. Sekä karkkikaupan alennusmyynnistä karkkia :) 

Iltapäivän kohokohta oli käynti sympaattisessa Gaggui-kahvilassa, joka vegaanifestareiden kunniaksi oli valmistanut kaikki päivän kakut vegaanisina. Syötiin aivan ihanaa vadelmaista kakkua ja suklaista unelmaa, kahvin ja kaakaon kera. Turussa sattui samana päivänä olemaan myös Pride, joten hauska oli katsella katukuvassa värikkäitä ihmisiä ja nähtiin Gagguissa ihana naispari viettämässä polttareitaan. 

Iltapäivän päätteeksi ajettiin vielä Turun lähellä olevaan Skanssiin katselemaan parit kaupat ja syömään pientä välipalaa, minkä jälkeen suuntana oli jälleen Helsinki. 

Tosi kiva oli tällainen päivän mittainen retki. Varmasti oltaisiin voitu tehdä paljon enemmänkin kaikkea ja käydä läpi nähtävyyksiä, mutta oikeastaan kaikista tärkeintä oli kiireetön yhdessä vietetty aika, jolloin lauseita ei tarvinnut tiivistää tai keskeyttää kymmentä kertaa pienten ihmisten Tärkeiden Asioiden takia. Elämän yksi isoimpia aarteita on kyllä tämä kohta 30 vuotta kestänyt ystävyys. 

Seuraava reissu on jo suunnitteilla, silloin suuntana Porvoo 🚗