Kuusi ja puoli vuotta. 478 postausta. Kaksi raskautta ja kaksi synnytystä. Uuteen kotiin muutto. Pari työpaikan vaihtoa. Tämä blogi on elänyt mukana viime vuosien elämän kaikki käänteet ja kasvanut nyt eskari-ikäiseksi. Bloggaaminen on ollut minulle todella rakas harrastus. Kirjoittaminen alkoi Nooan odotusaikana ja silloin kirjoitin blogia nimellä Aurinkoisia aamuja. Vuoden 2015 alussa vaihdoin blogin nimen ja aloitin uudessa osoitteessa Pandamama-nimellä. Pian tuon jälkeen blogi liittyi Kaksplussan blogiverkostoon, joka on ollut minulle se yksi ja ainut blogikoti. Suurimman kunnianosoituksen sain, kun Pandamama valittiin syksyllä 2018 vuoden verkostoblogiksi. Blogistani sanottiin näin kauniisti:

”Pirita on monipuolinen kirjoittaja, joka osaa hyvin tasapainoilla kirjoituksissaan yksityisen ja yleisen välimaastossa. Hän myös hallitsee tekstin rakenteen, väliotsikot ja käyttää kuvia monipuolisesti. Kirjoittaja tuo blogissa esiin myös omia arvojaan muiden valintoja syyllistämättä. Kiitettävää on lisäksi into kehittyä bloggaajana, mikä heijastuu positiivisena yhteistyönä toimituksen ja kaupallisen tiimin kanssa.”

Suuria päätöksiä 

Nyt olen kuitenkin tehnyt päätöksen siitä, että en jatka enää blogin kirjoittamista. Tuntuu tosi kummalliselta ja vähän surulliseltakin sanoa tämä täällä ääneen. Sain muutama viikko sitten tiedon, että Kaksplus-lehti lopetetaan ja vaikka sillä ei mitään suoraa vaikutusta blogeihin olekaan, sai tämä uutinen kuitenkin aikaan hurjalta tuntuvan ajatuksen siitä, josko Pandamama-blogi olisi myös tullut tiensä päähän.

Rakastan kirjoittamista sekä myös valokuvausta, vaikka en siinä huippuhyvä olekaan. Toisaalta tiedän myös, mitä menestyksekäs bloggaaminen vaatii ja luulen, ettei minulla ole nyt tarpeeksi intoa siihen. Haluan antaa elämässäni tilaa muille asioille ja katsoa mitä tilan antaminen tuo tullessaan. Lapset ovat pieniä ja minulla uusi, haastava sekä innostava työ. Siinä on jo kaksi isoa asiaa, joihin keskittyä arjessa. Lisäksi haluan löytää paremmin aikaa liikunnalle ja hyvinvoinnille sekä tehdä siellä täällä kurssin itseäni kiinnostavaa opiskelua. Lisäksi Nooa alkaa myös jo olla niin iso poika, etten hänen asioitaan enää koe luontevaksi tuoda täällä esiin. Tiedättekö, tällä viikolla posti toi meille ilmoituksen oppivelvollisuudesta - Nooa menee oikeasti ensi elokuussa kouluun!

Lämmin kiitos 

Haluan koko sydämestäni kiittää ensinnäkin kaikkia teitä lukijoita. Tiedän, että jotkut ovat pysyneet mukana matkassa kaikki nämä kuusi vuotta. Aivan mieletöntä. Osa ehkä on tullut uutena vasta mukaan tai käynyt lukemassa postauksen sieltä, toisen täältä. Toinen kiitos menee yhteistyökumppaneiden suuntaan. Olen saanut tehdä niin ihania, hauskoja ja innostavia yhteistöitä tässä vuosien varrella. On ollut kiva olla mukana tukemassa oman alueen pienyrittäjiä sekä tuoda esiin tuotteita ja palveluita, joiden takana voin 100% seisoa. Parasta lienee ollut se, kun joku oma postaus on tuonut lukijalle iloa, herättänyt ajatuksia tai tuonut vinkkejä elämän haasteisiin.

Nyt kun tämä blogi ei tänne enää päivity, voit seurata minun kuulumisia edelleen Instagramissa tilillä @piritajekaterina. Pidän myös toistaiseksi elossa Facebookissa sivun Pandamama, jos tulee vaikkapa jotain hyviä havaintoja lapsiarjesta. 

Ja koska koskaan ei pidä sanoa ei-koskaan, niin voi hyvin olla, että palaan vielä joskus bloggaamisen pariin. Ehkä täällä tai ehkä jossain toisessa osoitteessa. Ehkä perheblogina tai ehkä jostain toisesta näkökulmasta. En tiedä. Ja hyvä niin. Vastaus tähän löytyy kyllä aikanaan.

Vielä kerran kiitos juuri sinulle. 

Ja ihanaa, rauhallista joulunaikaa. 

Sekä sen jälkeen minun lempparihetki vuosien kierrosta, uuden vuoden alku! Ja nyt uuden vuosikymmenen alku! Tuokoon se kaikille terveyttä, rakkautta, iloisia yllätyksiä ja vedet silmissä nauramista. Pitäkää huolta itsestänne ja rakkaistanne 💖

Pandamaman parhaat palat vuosien varrelta

Näin vuoden lopussa on aina luontevaa summata mennyttä ja ajattelin nyt kääntää katseen ihan blogin alkuaikoihin. Oikeastihan tämä blogi kulki jo pari vuotta nimellä Aurinkoisia aamuja eri osoitteessa, mutta tässä nyt varsinaisen Pandamaman ihania hetkiä vuosien varrelta. Huomaathan, että otsikot on linkkejä postauksiin. 

1. Pandamama-blogin ensimmäinen postaus 

Siirryin alkuvuonna 2015 kirjoittamaan blogia uudella nimellä ja uudessa osoitteessa. Ensimmäinen Pandamama-nimen alla julkaistu postaus kertoi reissusta Tukholmaan. 

2. Perheen ensimmäinen lomareissu

Kesällä 2015 käytiin ystäväperheen kanssa lomalla Barcelonassa. Tämä oli meidän porukan ensimmäinen ulkomaanmatka, jos ei risteilyä Tukholmaan lasketa. Reissulta jäi paljon ihania muistoja ja nyt onkin haaveissa kunnon lomamatka neljän hengen perheenä - unelmissa siintelee Thaimaan turkoosi meri ja herkulliset ruuat. 

3. Elämä lapselle -konsertti

Syksyllä käytiin Elämä lapselle -konsertissa, joka on meidän vuosittainen juttu ollut jo vuodesta 2013 saakka. Silloin olin konsertissa mukana valtavan mahan kanssa ja jännitin, tuleeko jo lähtö Kätilöopistolle. Tuohon aikaan ihmisillä oli vielä tapana aktiivisesti kommentoida blogeja. 

4. Nooa vastasyntyneestä kaksivuotiaaksi 

Jos haluat nähdä miltä Nopsu (oli monta vuotta, kun kutsuimme Nooaa paljon enemmän Nopsuksi, kuin Nooaksi) näytti joka kuukausi vauvasta kaksivuotiaaksi, niin sen näet täältä. 

5. Ensimmäinen blogiyhteistyö

Jos ei ensimmäinen, niin ainakin yksi ensimmäisistä blogiyhteistöistä oli Mossa. En yhtään muista mitä kautta tämä tuli, mutta olin tästä tosi innoissani ja olenkin tuon jälkeen saanut tehdä tosi monta aivan super ihanaa yhteistyötä. Lämmin kiitos niistä. 

6. Vinkkejä uhmaikäisen kanssa pärjäämiseen

Tarjoili äiti, jonka esikoislapsella oikeasti oli maailman helpoin uhmaikä, haha. Mutta hyviä vinkkejä! 

7. Kuukauden suosikit

Vuonna 2016 oli muotia tehdä "kuukauden suosikit" -postauksia, joten minäkin sellaisia tein. Oli ihan kivaa, kunnes oli tylsää. 

8. Euroviisuja Tukholmassa 

Käytiin Nooan kanssa moikkamassa papaa Tuhkolmassa kun hän oli töissä Euroviisuissa. Voi miten toivonkaan joka vuosi, että Ruotsi voittaisi, jotta olisi helppo mennä poikien kanssa käymään kans siellä. Toki Suomenkin voittoa voi toivoa, mutta menetin toivoni, kun Saara Aalto ei voittanut. 

9. Siskon häät

Loppukesästä 2016 minun rakas sisko meni naimisiin. Voi kun saisi tuollaisia päiviä elää uudelleen ja uudelleen. Nooan mielestä Johanna oli aivan oikea prinsessa, jota täytyi vain huokaillen ihailevasti tuijotella. 

10. Nooa täytti kolme vuotta

Ja saman päivän aamuna tein positiivisen raskaustestin Lukasta. Uutiset päästiin kertomaan vasta joulukuussa ja voitte uskoa, että oli vaikeaa pitää tästä suu supussa! 

11. Postaussarja vahvoista naisista 

Tämä oli upea sarja kirjoittaa. Kiitos kaikille siihen osallistuneille, jopa Hannalle taivaasta käsin. 

12. Vauvavuosi 2017 - sukupuolen paljastus 

Blogi täyttyi odotuksesta, synnytyksestä ja vauvan ensimmäisistä kuukausista vuoden 2017 ajan. Tässä paljastettiin, oliko tulossa tyttö vai poika. Muistan, kuinka järkyttynyt olin itse uutisesta, sillä olin varma, että odotan tyttöä. Nyt tietenkään en osaisi edes kuvitella, että meillä asuisi tyttö. Oma identiteetti on täysin olla kahden pojan äiti. 

13. Äitiyden pelkoja

Odotukseen kuului myös pelkoja ja murheita. Niinkun vanhemmuuteen kuuluu. 

14. Toukokuussa päästiin esittelemään uutta kotia 

Jossa on kyllä nähty monta remppaa ja sisustuksen muutosta tuon muuttokuukauden jälkeen. Toisaalta, lattiaa ei enää olla nähty noin puhtaana ja kolhuttomana, hih. 

15. Ja sieltä se vauva sitten saapui

Kymmenen pitkää päivää lasketun ajan jälkeen. Ja kunnon rytinällä saapuikin. Jos uskallat, niin täältä voit lukea edelleen synnytyskertomuksen. Valittavanasi on kaksi versiota. 

16. Rakkaimman ystävän häät

Jännitettiin aika kovasti, olenko ystäväni häiden aikaan synnyttämässä. Oli aivan hilkulla, että pääsin vihkimiseen todistajaksi paikalle, alle viikko synnytyksen jälkeen. Mukana rakkain Nooa. 

17. Luka 3kk

Lukan kasvua ja kehitystä seurattiin ensimmäisen vuoden ajan joka kuukausi. Tällainen kolmikuinen meillä asui syksyllä 2017. 

18. Kotiäitinä ehti myös sisustamaan 

Sekä remontoimaan. Sekä sisustamaan. 

19. Raskauskiloihin kyllästyin 

vuodenvaihteessa ja huhtikuussa olin kymmenen kiloa entistä kevyempi. Olen vieläkin tuosta saavutuksesta ylpeä. Siitä en, että lähes kaikki kilot ovat hiipineet tässä pikkuhiljaa takaisin. Täytyy varmaan sama ryhti kaivaa uudelleen jostain esille. 

20. Hollannissa 

kävin syksyllä 2018 ihan vain itse omalla lomalla. Sinnehän palasimme myös kesällä 2019 koko perheen kera. 

21. Digitaalisuudesta ja keskittymiskyvystä

Välillä blogissa on myös pohdittu vähän syvällisempiä aiheita. Mielenterveyttä, lasten (vanhempien) oikeutta vegaaniruokaan päiväkodissa tai näitä sosiaalisen median tuomia varjopuolia. 

22. Lukan päiväkodin aloitus

Luka aloitti päiväkodin tammikuussa 2019 ja minä palasin työelämään. Luka on aina rakastanut päiväkotia ja olen syvästi kiitollinen ihanille aikuisille siellä. Mietin juuri tänään aamulla, että tarhan "tädit" viettävät arkena PUOLET enemmän aikaa minun lasten kanssa, kuin minä itse. 

23. Astmatestissä

Maaliskuussa Nooa kävi astmatestissä ja kerroin blogissa miten se lapselle tehdään. 

24. Luka täytti kaksi vuotta 

Kesällä 2019 juhlittiin kaksivuotiasta Lukaa. Ja syksyllä kuusivuotiasta Nooaa. 

Hups, ajattelin listata tähän vain muutaman kohokohdan, mutta näitä tuli jouluisasti nyt 24. Löytyykö lukijoista monta, jotka ovat kaikki nämä käänteet seuranneet meidän matkassa? 

Ihanaa joulun odotusta!

Oletko sinä jouluihminen?

YHTEISTYÖSSÄ KONTTI 

Jos olet, niin veikkaan, että jo kuukauden verran sinun kotonasi on näyttänyt tältä, iltaisin juotu glögiä ja pipareitakin jo leivottu. Ymmärrän. Talvi on piiiiiitkä ja pöyristyttävän pimeä, kyllä siihen jonkin valoisan ja lämpimän kohokohdan tarvitsee. Mutta muuten itse kyllä en lukeudu näihin pikkujouluisesti kimaltaviin ja glögiltä tuoksuviin jouluihmisiin. 

Tuntuu, että viimeisen vuosikymmenen olen elänyt vähän sitä välitilaa, kun lapsuuden jouluista on jo kaikki hohto ja maailmaa syleilevä lempeys karissut. Toisaalta Nooa on ollut vielä sen verran pieni, että ei ole osannut kovin ihmeellisesti joulua odottaa. Meille joulu on aina myös sisältänyt pitkän automatkan talvisessa kurjuuskelissä Joensuuhun ja takaisin. Ei niin lystiä yhden tai kahden pienen lapsen kanssa. Jos lähdemme matkaan aamuhämärässä, niin perillä olemme iltahämärässä. 

Omanlainen joulutunnelma omassa kodissa 

Olen viettänyt kaikki elämäni joulut äidin luona, joten en ollut vielä tähän mennessä ostanut yhden yhtä joulukoristetta omaan kotiin. Ei tuntunut järkevältä laittaa rahaa sisustusasioihin, jotka olisivat silmiä ilahduttamassa kaksi päivää kolmestasadastaviidestäkymmenestäkuudesta päivästä. Viime jouluna sitten tajusin, että kausikoristeita on pilvin pimein myynnissä SPR:n Kontissa. Aivan täydellistä. Kuka ihmeessä tarvitsee uusia joulukoristeita, kun eiväthän nämä tuossa muutaman päivän käytössä paljon kulu ja näyttävätkin vuodesta toiseen suunnilleen samalta. 

Olen nyt hankkinut Kontista muutamalla eurolla kotiin koristetähden, klassisen kynttelikön ja pojille joulusukat. Nooa sai valita tuollaisen joulupukki-koristeen omaan huoneeseensa.

Ekologiset joulupaketit 

Samalla, kun kiersin joulusisustusostoksilla Kontissa löysin sieltä jotain pientä kivaa poikien joulupaketteihin. Lelut kestävät yleensä hyvin useammankin lapsen leikit, joten kierrätettynä tekee edullisia ja ekologisia löytöjä. Mielestäni on myös kiva opettaa lapselle, ettei lahjan tarvitse aina olla uusi ja kaupasta ostettu. Se voi olla myös itse tehty tai käytettynä ostettu. Se on aivan yhtä lämmöllä jokaisessa tapauksessa saajalleen ostettu. 

Tämän joulun paketteihin Lukalle sukeltaa nämä söpöt pikkuautot ja Nooalle kirjoitustehtäviä sisältävä tehtäväpaketti. Nooa on oppinut hurjan taitavaksi kirjoittamisen, lukemisen ja sanojen kanssa tässä syksyn aikana, olen varma, että tästä pelistä on paljon iloa. Ehkäpä vaikka mukaan sille pitkälle matkalle jouluiseen Joensuuhun.

Niin, vaikka itse ei olisi niin jouluihminen, niin kyllä sitä lasten kautta kuitenkin pääsee joulutunnelmaan kiinni. Onhan se myös hieman velvollisuus ja kunnia luoda lapselle niitä jouluja, joita hän voi aikuisena muistella. Oli ne sitten Joensuussa paukkupakkasessa tai palmun alla jossain lämpimässä. 

Oma jouluhaaveeni on vielä joku päivä järjestää kunnon iso joulu kaikkine jouluruokineen ja ohjelmanumeroineen meidän pojille ja heidän perheilleen. Niinhän se on, että ihmiset ne sen joulun tekevät. Senhän todisti meidän viimevuoden jouluaatto, jos muistat ;)

Tiesitkö muuten, että Kontti on mukana ihanan tunnelmallisilla Tuomaan joulumarkkinoilla Helsingissä Senaatintorilla. Jos liikut sillä suunnalla 6.12 tai sen jälkeen, niin käy ihmeessä fiilistelemässä joulutunnelmaa ja moikkaamassa Konttia.

Ihanaa joulun odotusta ja kiitos upealle Kontille tästä yhteistyöpostausten sarjasta. 

Aiemmat yhteistyöpostaukset:

• Kevät tuli kotiin - kestävällä tavalla 
• Ekologisempia vaateostoksia 

Thairuoka - lasten lempiruoka

Olen saanut ilon käydä reissaamassa Aasiassa neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla vietin kuukauden reppureissaten Thaimaata, Malesiaa ja Singaporea. Toisella kertaa käytiin J:n kanssa Malesiassa ja Thaimassa. Kolmas kerta suuntautui Japaniin ja neljäs kerta oli häämatka Kiinaan ja Thaimaahan. Yksi parhaista asioista noilla reissuilla on ehdottomasti ruoka. Etenkin thairuoka.

Häämatkalla J jopa kävi lyhyen kokkikurssin, jossa opeteltiin tekemään thairuokaa ja kannoimme kotiin paikallisia ruuanlaittokirjoja. Suomessa meidän the luksusravintola on aina ollut Farang, jossa tarjoillaan juurikin thaimaalaista ruokaa. Kallista. Aivan järjettömän hyvää.

Thairuokaa lasten makuun

Meidän perheessä minä teen kuukaudessa suurinpiirten 25 kertaa ruuan ja J loput kerrat. Joista niistä puolet on pizzan tilaamista tai sushin hakemista. Rakkaudella sanottuna. On muutamia ruokia, jotka annan aina J:n tehtäväksi, koska se vaan osaa tehdä niistä niin paljon parempia, kuin minä. No, jos totta puhutaan, niin J saa ai-na lapsilta ihan älyttömät kehut ruuasta, oli se sitten mitä vaan. Mikä tietysti lämmittää sen mieltä, joka tekee ruokasuunnittelun, käy kauppareissut ja lähes aina tekee sen ruuan. Mutinaa.

No niin, ne "papan ruuat" ovat siis lihapullat, kaalipata sekä thai-keitto. Tämä thaikeitto ei ole mikään "virallinen" thaikeitto, mutta siinä yhdistyy juuri täydellisesti Thaimaan maut ja sillä lempeydellä, että sitä syövät mielellään myös lapset. Jätän mainitsematta, että meillä lapsilla on paljon parempi chilinsietokyky, kuin minulla.

Thaikeitto à la Papa

Tarvikkeet: 

1 tlk Kookosmaitoa
1 kanaliemikuutio
1 kasvisliemikuutio
1 sitruunaruoho
1-2 tl Tom Yam Kung -tahnaa
1 limen mehu
4 porkkanaa
3 tomaattia
Kanaa / tofua / katkarapuja 300- 300g
Inkivääriä
Thai-basilikaa
Reilusti vettä

Lisäksi riisiä

Valmistus: 

Paista kana, jos käytät sitä. Muut ainekset vaan isoon pataan ja kiehumaan. Lopuksi lisätään kookosmaito. Etenkin jos sen unohtaa ostaa ja pitää käydä lähikaupasta. 

Tarjoiluun korianteria ja lisää limeä, jos sattuu tykkäämään siitä tosi paljon kuten me. 

Etenkin näihin viileisiin syksyn ja talven päiviin tämä ruoka on aivan täydellinen. Ja tätä voi tehdä ison padan, josta riittää syödä monta päivää. Riisin sijaan voi tietysti tehdä tähän kaveriksi nuudelia. 

Hyvää ruokahalua! 🍜

Palkkaisitko sinä siivoojan?

YHTEISTYÖSSÄ STELLA

Minulla oli eilen toisiksi viimeinen vapaapäivä. Lähdin käymään salilla, Ikeassa ja Jumbossa kahvittelemassa sekä hieman ostoksilla. Kun palasin kotiin, lattia kiilsi puhtauttaan, vessassa tuoksui raikkaalle, keittiöstä oli hinkattu jokainen tahra pois ja mikä parasta, kaikkien sänkyihin oli vaihdettu lakanat. Nimittäin, lakanoiden vaihto, tuo kotitöistä ärsyttävin.

Arvaatte varmaankin, että meillä oli käynyt siivooja. Mutta miksi?

Stella auttaa arjessa 

Me päästiin keväällä jo tutustumaan Stellan lastenhoitopalveluun ja saatiin sitä myötä harvinaislaatuinen mahdollisuus viettää aikaa kahdestaan miehen kanssa. Nyt kun minulla alkaa huomenna uusi työ, jossa 100% työaika, niin tulemme kyllä tarvitsemaan hieman apua arjen kotiasioihin. Lastenhoito itseasiassa on siirtynyt Stellalta tässä syksyn aikana pois, mutta muuta arjen helpotusta on kyllä saatavilla ja niistä yksi on tämä kotisiivous. 

Me pääsimme eilen tutustumaan Stellan kotisiivouspalveluun ja kokemus oli todella miellyttävä. Siivooja saapui ajallaan ja oli ystävällinen sekä kohtelias. Kävimme lyhyesti läpi työtehtävät, jotka itseasiassa oli puhelimessa jo etukäteen listattu. Lähdin kotoa hieman yhdeksän jälkeen ja palasin neljän jälkeen poikien kanssa putipuhtaaseen kotiin. 

Toki rehellisyyden nimissä mainittava, että aamulla täytyi tunti käyttää kaiken sekalaisen roinan raivaamiseen, jotta siivooja pääsee kunnolla hommiin. Toki siivoojakin voi tavarat nostella lattialta, mutta eihän kukaan muu tiedä minne mikäkin vaate, lelu, muistilappu, henkari, avaimenperä (lista jatkuu loputtomiin) kuuluu.

Miksi emme siivoaisi itse? 

Varsinkin, kun itse tykkään siivota ja pidän tärkeänä sitä, että pojatkin oppivat siihen, ettei koti taikasanojen voimalla pysy siistinä ja puhtaana. 

Pointti on ajan vapauttaminen tärkeämpiin asioihin, kuten yhdessäoloon. Eilen illalla meille jäikin kaikille aikaa illalla osallistua poikien kanssa legojen rakentamiseen ja Nooa oikein kiitti, että ehdimme rakentamaan hänen kanssaan. Tunsin pienen piston sydämessä. Mutta niin, kun koti oli järjestelty ja puhtaaksi siivottu, ei ollut sitä jatkuvaa keskeneräisten asioiden tunnetta ja ainakin itse pystyin paremmin keskittymään leikkiin ja läsnäoloon. 

Eikä sitä siivousta tarvitse joka viikko ostaa. Mietimme, että jatkossa voisimme pyytää siivoojan käymään joko kerran tai kaksi kuussa. Jos kerrankin kuussa tehdään näin siistiä jälkeä, niin kevyempi siivous ja se loputon tavaran paikoilleen paimentaminen riittää hyvin siinä välissä. 

Ihanasti nykyisin on tarjolla siivouspalveluita ja tietty korkealuokkainen leima on kotisiivouksen ostamisesta karissut. Moni elää pikkulapsiarkea ilman sen ihmeempiä tukijoukkoja ja silloin on mielestäni enemmän kuin ok kääntyä lastenhoitopalvelun tai siivouspalvelun puoleen. Kotitalousvähennys tekee myös sen, ettei siivouksen ostaminen ole mitenkään mahdotonta rahallisesti. 

Ja mistä pidän itse on se, että siivoojalle voi tosiaan vaikkapa sysätä ne kotihommat, joista itse ei satu pitämään lainkaan. Minulla ne on lakanoiden vaihtaminen, lattiakaivon putsaaminen sekä mattojen tamppaaminen. Tai miksipä et käyttäisi siivouspalvelua esimerkiksi ennen juhlia, jolloin itsellä on muutenkin kädet täynnä käytännön järjestelyjä? Juuri luin sosiaalisesta mediasta jostain äidistä, joka oli ottanut Stellalta siivouksen ennen ristiäisiä. Kuinka viisasta! 

Stellan siivouksella on myös 100% tyytyväisyystakuu ja he kysyvätkin mielipidettäsi siivouksen jäljestä heti seuraavana päivänä. 

Mitkä kotihommat sinä jättäisit mieluiten siivoojan hoidettavaksi? 

Luetaanko teillä?

"Mikään ei enää pidättele Tupunaa, kun on päästy kolmanteen kerrokseen ja se huomaa leluosaston. Huiskis vaan! Se hyppää tytön sylistä ja ryntää innoissaan eteenpäin. "Ei voi olla totta! Ei näin paljon leluja ole olemassakaan. Mikähän olisi kivointa ja mitähän katsoisin ensin!" Pupu onkin aivan sekaisin eikä edes ensisilmäyksellä tajua, mitä kaikkia leikkikaluja täällä on." 

Kuinka moni muistaa lapsuudestaan Pupu Tupuna -kirjat? Kieli on ehkä jossain kohdin hieman vanhahtavaa eikä monesta kaupungista enää meinaa edes löytyä tavarataloja, mutta silti Pupu Tupuna tavaratalossa on ollut meillä hyvin luettu kirja. Ensin Nooan ja nyt myös Lukan kanssa. 

Iltasatuja kaksivuotiaille 

Meillä molemmille pojille aloitettiin iltasatujen lukeminen heidän ollessa noin kaksivuotiaita. Nooan kohdalla ehkä vähän aikaisemmin - Lukan kohdalla kävi se klassinen, että "ainiin, tällekinhän voisi jo lukea kirjaa illalla!" Nooa ei aluksi malttanut pysyä yhdellä sivulla kahta sekuntia enempää ja kirja oikeastaan selattiin läpi. Luka sen sijaan jaksoi yllättävän hyvin seurata tarinaa sekä tutkia kuvia. Lukan ensimmäinen iltakirja oli "roska-autokirja", joka on lyhyt, neljän aukeman kirja, jossa tekstiä on yhteensä ehkä kymmenen lausetta. Lisäksi aukeaman sivussa on kuvia esineistä, joita voi etsiä sieltä isommasta kuvasta. Kirja luettiin pitkään ainoana iltakirjana ja Luka selvästi vain nautti siitä, kun alkoi muistaa ulkoa tiettyjä kohtia. 

Molemmille pojille luettiin paljon Maisa-kirjoja, joita meillä on kaksi. Lyhyet tekstit ja värikkäät yksinkertaiset kuvat tekevät tarinan seuraamisesta helppoa. Näidenkin kirjojen kohdalla molemmat tykkäsivät vuorollaan siitä, että tarina alkoi jo muistua mieleen jopa ennen sivun kääntämistä. Ja kumpikin nauroi katketakseen (ja pyysi lukemaan noin kymmenen kertaa uudelleen), kun eräänä iltana luinkin, että "täytti altaan.. ketsupilla!" ja sitten altaassa reiän sijaan olikin "leipä". Toisaalta, tällä taisin tilata itselleni sen, että Nooa edelleen pyytää välillä lukemaan tuttua kirjaa hassutellen, eli pitää keksiä hullunkurisia kohtia tekstin sekaan. 

Kummankin pojan suosikki ja minun inhokki on ollut traktorikirja. Kirja, jossa siis monotonisesti ja hyvin teknisesti esitellään menneiden aikojen traktoreita. Luulisin, että kirja nukuttaisi kenet tahansa alta minuutin, mutta pojat se on vain saanut innostumaan. Nooa tiesi jo pian puolet enemmän teknistä traktorisanastoa, kuin minä olin koskaan aiemmin kuullutkaan. 

Oodi kirjastolle!  

Nooan kanssa on tietysti pikkuhiljaa siirrytty lukemaan isompien kirjoja. Kirjastosta on kannettu kotiin varmaan pakettiautollisen verran luettavaa. Olen niin kiitollinen tästä Suomen kirjastojärjestelmästä. Tuota kautta on tullut tutuksi Tatu ja Patu, Pupu Tupunat, Puppe-kirjat sekä tuhannet auto-, traktori-, juna- ja laivakirjat. Sekä ihmisen biologiaa ja jätteenkäsittelykeskuksten toimintaa. Osa meidän perheen kirjoista on aina kirjastolainoja, osa on minun vanhoja ja osa lahjaksi saatuja. 

Meiltä sitten kirjat siirtyvät vuorostaan Tatu-serkulle luettavaksi. Montakohan lukijaa yksi vauvakirja keskimäärin näkee? Lähes kaikki ihan pienten kirjat ovat tulleet meille käytettynä, olleet kahden pojan iltojen ilona ja jatkavat vielä mataa. Kierrätys ja kirjasto - kiitos teille! 

Lukutaito viisivuotiaana 

Nooa kiinnostui neljävuotiaana kirjaimista. Aika pian hän osasi nimetä kaikki kirjaimet ja sen verran olen oppinut tässä äitiydessä, että kun jonkun asian suhteen tuntuu joku herkkyyskausi olevan meneillään, siihen kannattaa tarttua. Kannustin poikaa tutustumaan kirjaimiin ja koetin useamman kerran saada häntä hoksaamaan kirjainyhdistelmiä, kuten UI tai EI. Vaikka kuinka liu'utin noita vokaaleita peräkkäin, niin vastaus oli yleensä jotain tyyliin: "uuuuuu iiiiii (pitkä tauko ja sitten iloinen huudahdus) uima-allas!!". Oli hankala olla nauramatta, mutta en kuitenkaan puskenut lainkaan tätä taitoa, koska mikään kiirehän ei vielä ollut. 

Sitten tuli tammikuu, Nooa oli hieman päälle viisi vuotta ja matkustimme junalla Joensuuhun. Hän nappasi konduktööriltä saamansa lasten junalipun ja alkoi lukemaan siitä "maaaaattttkaaaallaaaa..." Siis aivan kerrassaan yhdessä hetkessä hän tajusi, miten kirjaimia/äänteitä sidotaan yhteen ja siitä alkoi lukutaito kehittymään. Nyt tuosta junareissusta on 10 kuukautta ja poika lukee sujuvasti lauseita. Aivan mieletöntä, miten nopeasti lukemiseen tulee vauhtia. Ja selvästi kuinka koukuttavaa lukeminen on. Nooa katselee lähes jatkuvasti ympärilleen etsien jotain sanoja, joita voisi lukea. Muistan tuon tunteen, kun olin Japanissa. Osaan lukea hiraganat ja kataganat (merkeistä muut paitsi vaikeat kanjit) ja olin päivän jälkeen aina aivan uupunut, kun kaupungilla en voinut lopettaa sitä, että koetin joka paikassa saada luettua sanoja ja mietittyä, voisinko ymmärtää ne. 

Iltasatujen voima 

Olen vahva iltasatuihin ja nimenomaan lapselle ääneen lukemisen kannattaja. Tiedän, että moni laittaa iltaisin vaikka jostain äänikirjapalvelusta kirjan soimaan. Ihan hyvä sekin ja kyllä meilläkin joskus iltasatu kuitataan yhdellä jaksolla Muumeja, jos allekirjoittanut on todella väsynyt tai on pakko saada joku asia juuri sillä hetkellä tehtyä. Mutta vähintään 350 iltaa vuodessa meillä luetaan molemmille pojille iltasadut. 

Vielä toistaiseksi lukemista on tuplaten, sillä kummallekin luetaan erikseen oma kirja tai pätkä kirjaa. Onhan se selvä tällä melkein neljän vuoden ikäerolla. Luulen myös, että Nooa vielä hyvän aikaa vaatii hänelle luettavan iltasadun, vaikka periaatteessa pystyisi itsekin jo lukemaan. Onhan tuo lukeminen hänelle kuitenkin vielä niin aivoja kovasti aktivoivaa, että paremmin uneen rauhoittaa maman tai papan ääni kirjaa lukiessa. Tällä hetkellä suosiossa ovat olleet Pikkiriikki-sarjan kirjat. Tuo hassunhauska, kiltti ja tuhma pikkutyttö saa aikaan monet kikatukset ja hyvän mielen. Hanneleen kirjoitus on myös aikuiselle mukavaa luettavaa ja siksi itsekin ehdotan usein iltakirjaksi Pikkiriikkiä. 

Asiasta on varmasti tutkimuksiakin, mutta oma veikkaus on, että kyllä lapselle lukeminen tekee hyvää sekä lapsen ja aikuisen väliselle suhteelle että muokkaa maaperää otolliseksi lukutaidolle. Tiedän, että sitten kun pojat ovat teini-ikäisiä, tulen kaipaamaan niitä yhteisiä hetkiä iltaisin kirjan äärellä. Toivon, että silloin he kumpikin lukevat omia kirjojaan sängyssä hetken ennen nukahtamista. 

Luetaanko teillä iltasatuja lapsille? 

Vatsalihasten erkauman kuntoutus

YHTEISTYÖSSÄ FYSIOTERAPEUTTI IRA RISSANEN

Haluatteko alkuun esimerkin siitä, miten priorisointi ruuhkavuosissa toimii? Olen synnyttänyt toisen (ja viimeisen) lapseni kesällä 2017. Kesällä 2019 aloin miettimään, että jaa niin.. ei vissiin kehoa taaksepäin taivuttaessa tuohon vatsan keskelle kuuluisi nousta tuollainen iso pystysuora harjanne. 

No ei kuuluisi ei. 

Mutta kun on ollut muutakin tärkeämpää asiaa tässä viimeiset kaksi vuotta, kuten vauvan kasvattaminen taaperoksi, töiden haku, töiden aloitus, lasten sairastelut, omat tärkeämmät sairastelut. Yksi harjanne siinä paljon ole kaivanut tietään tietoisuuteen. Nyt viime kesänä kuitenkin tuo harjanne alkoi vaivata mieltä. Olin jotenkin laittanut sen sinne kategoriaan, että eipä se kroppa kahden synnytyksen jälkeen enää ole entisensä. Mutta jotenkin.. ihan kuin tuo harjanne olisi kevään aikana suurentunut. Myös maha pömpöttää tosi paljon ja tosi helposti. 

Miten arvasin, että minulla on vatsalihasten erkauma? 

Tuo harjanne tosiaan oli asia, joka sai minut hakeutumaan fysioterapeutille. Hyvin epävarmoin askelin ja hieman hermostuneesti naureskellen menin heinäkuussa ensimmäisen kerran Femihealthin Ira Rissasen vastaanotolle. Selitin alkuun omat tuntemukseni ja toistelin sitä, kuinka saatan kyllä olla ihan turhaan täällä. Ira otti lempeän ammattitaitoisesti minut epävarmuuksenine vastaan ja pyysi asettumaan tutkimuspöydälle. Hän kehoitti ensin nostamaan kevyesti yläkroppaa ja totesi jo siinä, että kyllä - erkaumaa on. Ultralla katsominen poisti viimeisetkin epäilyksen rippeet. Erkauma oli leveimmillään 4cm tuossa navan kohdalla ja sen yläpuolella. Lisäksi syvä poikittainen vatsalihas ei aktivoitunut lainkaan lantionpohjan aktivaation kanssa. Sen siis tulisi tehdä niin. Yhteys oli totaalisesti poikki eikä siihen auttanut mitkään apukonstit. 

Olin yhtäaikaa hämmentynyt ja tyytyväinen. En siis ollut tullut vastaanotolle turhaan, mutta mitä ihmettä, neljän sentin erkauma! 

Erkauman synty - ja paheneminen 

Suorien vatsalihasten erkauma on yleinen raskaanaolevilla sekä synnyttäneillä naisilla. Raskauden aikana kasvava kohtui tarvitsee tilaa ja vatsalihakset ystävällisesti siirtyvät sivulle mahdollistaakseen vauvan kasvun masussa. Tämä venyttää kehon keskilinjassa kulkevaa jännesaumaa sekä vatsan lihaskalvoja. Venyessään jännesaumasta tulee hauras ja sen jännitekyky heikkenee. 

Aina vatsalihasten erkauma ei palaudu synnytyksen jälkeen ennalleen ja tarvitaan kuntoutusta. Pieni erkauma ei välttämättä haittaa elämää, mutta minulla selvästi haittaa oli. Esimerkiksi polvessa. Kyllä, otin vastaanotolla puheeksi usein kipeytyvän polven ja Ira totesi muutaman testiliikkeen jälkeen, että vartalon keskiosan tuki ei toimi normaalisti ja tästä voi hyvin johtua huono askellus kävellessä. Viimeistään tässä kohdassa olin todella tyytyväinen, että olin tullut osaavan fysioterapeutin vastaanotolle. Muuten olisin varmasti kärsinyt enenevässä määrin erilaisista oireista, joita epätasapaino kehon tukilihaksissa aiheuttaa. 

Tajusin vastaanotolla myös sen, miksi tavallaan heräsin tähän asiaan vasta näin myöhään. Olinhan treenannut kevään aika kovaa treeniohjelman mukaisesti. Ja tuohon ohjelmaan kuului runsaasti myös suorien vatsalihasten harjoituksia. Veikkaan, että erkauma oli tammikuussa paljon pienempi, kuin mitä se oli kesällä. Enhän nimittäin olisi saanut tehdä yhden yhtä istumaannousua tai lankutusta tässä kunnossa. 

Vatsalihasten erkauman kuntoutus

Sain kotiin mukaani neljä erilaista liikettä, joita minun tuli tehdä 3-5 kertaa viikossa. Liikkeitä oli runsaasti ja niihin sain kulumaan noin 20 minuuttia aina kerrallaan. Ensimmäiset liikkeet olivat todella pieniä. Ira katsoi tarkasti, missä liikkeissä pito vatsalihaksissa pysyy ja missä se herpaantuu. Tein esimerkiksi bussia odotellessa rauhallisia taaksetaivutuksia jännittäen lantionpohjaa ja vetäen vatsalihakset sivuilta yhteen. Uskon, että omasta tanssitaustasta on tässä hyötyä, sillä aika helposti hahmotan omaa kroppaa ja sen lihaksia. 

Nyt harjoituksia on takana jo useampi kuukausi ja erkauma on kaventunut sentin. Myös jännesauma on napakoitunut. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, sillä sitkos kehittyy hitaasti. Itselle mahtavinta oli nähdä toisella käyntikerralla ultrassa, miten yhtäkkiä se täysin uinuva poikittainen vatsalihas heräsi heti, kun jännitin lantionpohjaa. Aivan mieletön juttu, että kuntouttavalla treenillä vain kahdessa kuukaudessa on saanut noin hienon hermotuksen muutoksen aikaan! Kokonaisuutena tämä on todella hyvä tulos kolmen käyntikerran jälkeen. 

Miksi vatsalihasten kuntoa ei tarkisteta? 

Jos lähdin ensimmäiseltä fysioterapiakäynniltä hämmentyneenä, niin osa hämmennystä oli se, miksi ihmeessä tästä asiasta ei puhuta enempää? Miksi neuvolan jälkitarkastuksessa ei sanallakaan kummankaan pojan synnytyksen jälkeen puhuttu vatsalihaksista? En sitä kyllä osannut kysyäkään, mutta mikään jälkitarkastuksen asia ei saa olla tuoreen (ja yleensä järkyttävän väsyneen) äidin vastuulla muistaa. Parasta olisi, jos synnyttäneelle naiselle kuuluisi automaattisesti yksi tai muutama fysioterapiakäynti synnytyksen jälkeen. Tuolla voitaisiin katsoa sekä erkauman tilanne, mutta myös muuten mahdollisesti kehoon jääneitä virheasentoja. Ranskassa tämä kuuluu jokaiselle synnyttäneelle äidille. Tällä hetkellä Suomessa asia on täysin äidin oman tietämyksen varassa ja vaatii mahdollisesti käynnin yksityisellä fysioterapeutilla. 

Moni on kysynyt minulta, missä vaiheessa synnytyksen jälkeen sinne fyssarille sitten kannattaisi mennä. Ihan heti synnytyssairaalasta tietysti ei vatsaa kannata lähteä tutkimaan, vaan antaa rauhassa aikaa palautumiselle. Noin pari kuukautta on hyvä aika käydä ainakin ottamassa ensimmäinen arvio tilanteesta. Jos erkaumaa on ollut aiemmin ja tulee uudelleen raskaaksi, kannattaa asiaan perehtyneelle fysioterapeutille suunnata jo raskausaikana. Mitä aiemmin asiaan päästään puuttumaan, sitä vähemmillä vahingoilla selvitään. Toinen tavallinen kysymys on myös ollut se, voiko vielä vuosi tai vuosia synnytyksen jälkeen asialle tehdä jotain. Kyllä voi. Ja lämpimästi sitä suosittelen. Ennemmin panostus tässä kohdassa asiaan, kuin epämääräiset selkäkivut tai vastaavat myöhemmin. 

Onko sinulla ollut tai onko sinulla vatsalihasten erkauma? 

Millaisia kokemuksia sinulla on erkauman kuntoutuksesta? 

Syksyn suurin yllätyskäänne

Jäin tänään 19 päivän lomalle. Olo on todella vapaa, sillä olen juuri hyppäämässä yhdestä aikakaudesta toiseen. Eilen suljin viimeistä kertaa toimiston oven Lauttasaaressa ja matkustin kotiin bussilla, metrolla ja bussilla - monenlaisten tunteiden ja ajatusten kanssa. Vanhan taakse jättäminen on aina tietysti jollain tapaa haikeaa, mutta tiedän tehneeni 100% oikean päätöksen. Aloitan 19 päivän päästä uudessa työssä, joka vaikuttaa todella innostavalta, sopivasti haastavalta ja ihmiset siellä aivan ihanilta. 

Olen yleensä ihmisenä tosi sovitteleva ja haluan, että kaikki on samaa mieltä. Nyt olin hieman tiukkana molempiin suuntiin (vanhaan ja uuteen työhön) siitä, että haluan tähän väliin jäävän pienen loman. Olin kesällä vain kaksi viikkoa lomalla ja siinä olikin kaikki tämän vuoden lomat. Syksy on ollut kuormittavan työn, uuden työn hakemisen, satunnaisen opiskelun ja lasten sairastelun kanssa aika rankka. Omasta hyvinvoinnista huolenpito on tarkoittanut suklaalevyä per päivä ja huomaan olevani todella väsynyt. Eilen tulin kotiin kahden aikaan ja nukuin kuin tukki sen kaksi tuntia, ennen kuin lähdin hakemaan pojat. Tänään siivosin kaksi tuntia aamulla alakertaa (en kestä, millaisen pöly-, roska- ja hiekkamäärän keskellä ollaan eletty) ja sen jälkeen otin tunnin päikkärit, joita olisin voinut vaan jatkaa ja jatkaa. 

On siis sekä tilaisuus että pakko ottaa hieman hengähdystaukoa ja aikaa itselle. 

19 päivää vain minulle (ja perheelle)

Mitä sitten ajattelin näiden 19 päivän aikana tehdä? Tarkoitus on kerätä itselle voimia, saada hieman asioita aikaan ja tehdä kivoja juttuja. Nämä ovat asiat, jotka täyttävät henkisen kalenterin seuraavat reilut kaksi viikkoa: 

1. Uni ja lepo 

Ihan ykkönen. Tarpeeksi ajoissa nukkumaan ja jos Luka jatkaa viideltä heräämisiä, niin sitten vaan reilusti päiväunet aina kun mahdollista. 

2. Erkauman ja polven kuntoutus

Olen aivan hävyttömän paljon laistanut erkauman kuntoutuksesta - nyt on hyvä hetki skarpata sen kanssa. Ja jos en ole saanut erkaumatreeniä mahdutettua viikkooni, niin arvatkaas mitä, sain lisäksi polvitreenin! Minullahan on kesästä asti toinen polvi vihoitellut ja kipuillut välillä enemmänkin. Kävin tällä viikolla fyssarilla ja siinä on toiminnallinen vika. Täytyy vahvistaa tiettyjä lihaksia ja saada ylikireitä ulkoreisiä löysytettyä. 

3. Venyttely

Tiesinkin, etten koskaan ole ollut näin kankeassa kunnossa kuin nyt, mutta fyssarilla sen vasta huomasin kunnolla. Minua nauratti, että miten ex-tanssija voikin olla näin kankikaikkonen. Olisi ihanaa, jos saisin aikaan venytellä joka päivä, mutta jos edes jokatoinen! 

4. Liikunta 

Liikunta viime aikoina on ollut karkkipussin hakemista kesken työpäivän lähikaupasta. Rakastan liikkumista, mutta jotenkin se silti helposti välillä jää unholaan. Nyt on siis hyvä hetki lisätä treenit takaisin viikkoon. Juoksua pitää polven takia välttää ja sydän/hermosto ei tykkää kovasta treenistä, mutta rauhallinen kuntopyöräily, kävelylenkit sekä kevyehkö salitreeni on on paikallaan ja maistuu kyllä. 

5. Terveellinen ruoka 

Terveellinen, monipuolinen, värikäs kasvispitoinen ruoka. Välillä herkkuja. Paljon vettä. Tällä reseptillä saisi jo aikaan ison parannuksen tämän alkusyksyn ruokavalioon. Ihanaa olisi löytää aikaa jonain päivänä vaikka leipoa jotakin! Ihania reseptejä kirjat täynnä, ei vaan ole ollut aikaa leipoa. 

6. Kodin organisointi 

Rakastan siistiä, puhdasta kotia, jossa on tavarat paikallaan. Viimeksi kesällä kävin kodin huone huoneelta läpi. Konmaritin ja puunasin lähes hammasharjan kanssa joka nurkan. Nyt jos saisi hieman samantapaisen järjestelyn tehtyä edes perheen vaatteiden osalta. Arki vaan pyörii paremmin, kun on tällaiset perusasiat kunnossa. 

7. Opiskelu

Minulla on ollut tämä kirja lainassa lähes koko tämän vuoden. Olisi huippua saada kurssi viimein tehtyä. Tämä kurssi on todella laaja, siihen sisältyy tästä lääketieteen tiiliskivestä tentti, seurattavat luennot ja vielä oppimispäiväkirja. Täytyy tässä viikonloppuna tutkia vielä kurssin vaatimukset ja katsoa, jos saisi ainakin tehtyä muut osiot, paitsi tentin. Ja ilmoittauduttua sinne tenttiin. 

8. Lukan pottakoulu 

Kun Nooa täytti kaksi vuotta, käytimme häntä säännöllisesti potalla ja hän oppi tosi pian kuivaksi. Lukan kohdalla se on vaan jäänyt. Nyt olisi hyvä aika ottaa säännölliset pottakäynnit käyttöön ja jospa tuokin lapsi jossain vaiheessa "kuivuisi". 

9. Äiti-poika -päivät 

Pojat ovat tämän aikaa ihan normaalisti hoidossa, mutta muutamat päivät kyllä pidän heitä kotona. Meillä on suunnitteilla molempien kanssa "hauskuuspäivät", jolloin tehdään poika kerrallaan koko päivä kivoja juttuja yhdessä. Nooan spontaani toive oli käydä kaupasta jätskiä ja siivota mopilla. 

Näillä ajatuksilla toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua!

Hieroja, joka ei suostunut hieromaan

YHTEISTYÖSSÄ OSTEOPAATTI KRISTIAN KIVIMÄKI

Yleensä, kun sitä itselleen varaa jonkin palvelun, sen odottaa myös saavansa. Minäpä tiedän hierojan, joka on kieltäytynyt hieromasta, ja vielä kahdesti! Ja uskokaa tai älkää, juuri sen takia kyseinen hieroja on ollut jo vuosia suosikkini. Kerron tässä hieman miksi.

Stressaantuneen istumatyöläisen keho 

Yksi tehokkaimpia keinoja rauhoittaa itsensä, on keskittyä rauhalliseen hengittämiseen. Samaan tapaan stressaantuneena hengitys on ensimmäisiä asioita, joissa kuormitus alkaa näkyä - ja puutteellinen hengitys saa aikaan myös erilaisia jumituksia kehossa.

Tiedättehän sen, miten urheilijat maaliviivan jälkeen kumartuvat nojaamaan polviinsa ja odottavat hengityksen tasaantumista. Tuolle on ihan fysiologinen selitys. Eteenpäin kumartuminen auttaa keventämään apuhengityslihasten työkuormaa ja näin helpotetaan pallean tekemää työtä. Normaalissa hengityksessähän lihakset tekevät työtä vain sisäänhengityksessä (rintakehä palautuu takaisin rintaontelossa olevan alipaineen takia), mutta kun tarvitaan lisää voimaa, tulevat mukaan uloshengitystä tukevat lihakset. Sama asennon hienovarainen muutos tapahtuu väsyneellä ja stressaantuneella ihmisellä. Tuon seurauksena selkärankaan kohdistuu luonnotonta kuormitusta ja lihakset sekä niskassa että palleassa kiristyvät.

Kristian kertoikin, että näkee heti asiakkaan tavatessa, onko hän stressaantunut. Ryhti, hengitystapa ja lopulta selkärangan liikkuvuus sekä pallean joustavuus ja arkuus paljastavat senkin, mitä järki ei haluaisi myöntää.

Kun ei saa mitä tilaa - ja hyvä niin

Ensimmäisen kerran koin tämän kummallisen, mutta kovin viisaan reaktion, kun reilu vuosi sitten menin Kristianille hierottavaksi. Olin todella stressaantunut, kehoni oli sairastellut ja mielen jaksaminen myös kovilla. Olin niin jännittyneessä tilassa, että Kristian totesi, ettei kehoni yksinkertaisesti suostu ottamaan hierontaa vastaan. Hän olisi voinut toiveeni mukaan runnoa jumissa olevia hartioitani, mutta todennäköisesti olisin vain tullut kipeämmäksi. Sen sijaan hän teki kevyttä ja lempeää hierontaa. Lähdin vastaanotolta kiitollisena ja kevyemmin hartioin. 

Toisen kerran menin tänä syksynä hierottavaksi - pienessä flunssassa. Olin odottanut hierontaa kovasti ja totesin ohimennen, että hankin sitten edellisenä iltana flunssan. Kristian katsoi minua pitkään ja totesi, että voi kyllä hieroa, mutta ei kai minulla ole seuraavalla viikolla mitään, minne on pakko päästä. Eli siis hierominen tuossa kohtaa, kun tauti on juuri iskemässä päälle tekee saman, kuin rankka treeni. Entistä kipeämmäksi ja viivästyttää paranemista. Häntä koipien välissä, mutta jälleen kiitollisena lähdin kotiin, käyden kotimatkalla kaupasta sitruunaa, inkivääriä ja tuorepuristettua appelsiinimehua. 

Ihminen on kokonaisuus

Ihminen. On. Kokonaisuus. Asia, jonka toivoisin kaikkien terveydenhuollon parissa toimivien ihmisten ymmärtävän. Keho ja mieli toimivat täysin käsi kädessä. Kun polvi on kipeä, sitä varoo ja pian on kipeä selkä. Kun sydämen tykytykset ahdistaa ja saa nukkumaan huonosti, on seuraavana päivänä ahdistuneempi ja väsyneempi ja taas tykyttää enemmän. Stressi vaikuttaa sekä mieleen että kehoon. Yksi viisaimpia asioita on kysyä, "miten sinä tällä hetkellä voit?". Päänsärky voi toki johtua huonosta työasennosta ja sen takia jumiin menneistä hartioista, mutta se voi myös johtua huonosta ilmapiiristä töissä. 

En ole lainkaan lääkevastainen, lääkkeillä (myös psyykelääkkeillä) on tärkeä roolinsa meidän terveydenhuollossa, mutta aina kannattaa miettiä, voisiko lääkkeiden sijaan tai niiden ohella muun tyyppisellä hoidolla saada parempia lopputuloksia aikaan. Itse sain keväällä purentakiskot, jotka kyllä  estävät hampaita kulumasta, mutta päänsärkyyn auttoi kummasti Kristianin tekemä purentalihasten hieronta. Ja loppujenlopuksi tulee kaivautua alkuperäisen syyn lähteille - onko elämässä jotain, mikä kuormittaa ja mikä näkyy öisenä hampaiden yhteenpuremisena? 

Haluan tällä postauksella kannustaa teitä kaikkia etsimään hyvän hierojan, osteopaatin tai fysioterapeutin, joka katsoo sinua kokonaisuutena. Tällainen sinut tunteva ihminen on loistava lisä terveyskeskusten ja lääkäriasemien tarjoamaan terveydenhoitoon. 

LUE MYÖS:

• BRUKSISMI - KUN HAMPAAT OVAT VAARASSA 
• SELF CARE WEEK - TÄRKEIN OIVALLUS 

My Day 13.10.2019

Hei se olisi pitkästä aikaa ihanan my day -postauksen aika! Päiväksi valikoitui viime sunnuntai. Tervetuloa mukaan! 

Aamulla sain ilon nukkua pitkään, sillä yö oli mennyt tosi huonoilla unilla. Nousin ylös vasta 8:30, mikä on meidän huushollissa to-del-la pitkään nukuttu. Aamupäivällä lähdin käymään lyhyellä lenkillä, mutta harmittavasti nyt minun polvissa on jotain vialla ja polviin sattui koko lenkin ajan. Tämä vaiva on ollut hieman jo kesästä saakka, mutta ei koskaan näin, että jäisi rasituksen jälkeen "päälle". Toivottavasti pian menee ohi. 

Puolen päivän aikaan lähdin bussilla kohti keskustaa, sillä minulla oli sinne sovittuna kaksi mukavaa juttua. 

Rakastan autolla ajamista, mutta bussikyydissä on se hyvä puoli, että matkan voi jotenkin käyttää hyödykseen. Nyt nappasin mukaan neulomisen, mutta tajusin, että tällaiset pitkät puikot eivät ole kovin bussiystävälliset. Onneksi nyt vieressä ei istunut ketään, sillä muuten olisi varmaan tullut puikosta kyynärpäähän. 

Keskustassa näin mun parasta ystävää ja otettiin hänen loman alun kunniaksi vähän hyvää kahvia ja herkkuja. Opettajilla on kyllä hitsin kadehdittavat lomat! Ja kauhulla vaan odotan ensi vuotta... siis mihin ihmeeseen me laitetaan Nooa lomaviikon ajaksi?! Ja joululoma. Ja talviloma. En edes mainitse sitä k-lomaa. 

Kata hyppäsi kahvittelun jälkeen junaan kohti itää ja minulle jäi pieni hetki käydä shoppailemassa. Roudasin hirmuisen kasan vaatetta sovituskoppiin, mutta yhden niistä vain kiikutin kassalle. Vähän jäi houkuttamaan tuo farkkumekkopaita, joka kuvassakin näkyy... ehkä käyn sen vielä jollain toisella kerralla ostamassa. 

Tämän jälkeen suuntasin fysioterapiaan, jossa kuntoutetaan minun vatsalihasten erkaumaa. Ajattelin tästä tehdä ihan oman postauksensa, koska kyseessä on aihe, josta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. Niin, ettei tarvitsisi vasta kaksi vuotta toisen lapsen synnytyksen jälkeen havahtua miettimään, että ei tuollainen valtaisa harjanne varmaan kuulu keskelle vatsaa. 

Tässä kohtaa taas täytyi vähän tiivistää perheen aikatauluja, sillä J:llä oli alkamassa jo työpäivä Redissä. En olisi ihan ehtinyt ajoissa kotiin asti, joten sovittiin treffit Rediin. Käytiin syömässä siellä maailman parasta artesaanijätskiä ja sen jälkeen tultiin poikien kanssa bussilla kotiin.

Bussissa aloin miettimään, että nyt muuten ei taida olla mitään iltaruokaa kotona. Ei valmiina, mutta ei oikein aineksiakaan. Kaivoin pakastimesta ison pussin wok-vihanneksia, nappasin jääkaapista palan silken-tofua, siihen päälle kaurakermaa, soijaa, inkivääriä ja paljon sweet chili -kastiketta. Riisiä siihen lisäksi ja avot, saatiin oikeasti tosi hyvä ruoka ihan "tyhjästä" aikaan. 

Ruuan jälkeen lähdettiin vielä hetkeksi oman taloyhtiön pihalle leikkimään. Voi mä oon kyllä niin "kesä-äiti". Kesällä, kun on lämmintä ja valoisaa, tulee aina lähdettyä ulos vielä illemmallakin. Kun pitää pukea kymmenen kerrosta ja ulkona on pimeää, niin ulkoiluinto kummasti laskee. Luka vielä reppana jotenkin vähän pelkää pimeää ja pyysi pihalla koko ajan vaan olla sylissä ja kiskoi kädestä, että "mennään kotiin, mennään sisälle". 

Seitsemän jälkeen vielä iltapalaa pojille. Molempien poikien saaminen ajoissa nukkumaan vaatii sen, että iltatoimiin ryhdytään jo heti puolen kahdeksan jälkeen. Univaatteet päälle, hampaiden pesut. Lukalle jalkojen rasvaus. Lelujen raivaus, jos jaksetaan. Sitten menen aina lukemaan Lukalle iltasadun ja toivotan hyvät yöt. Sen jälkeen Nooalle iltasatu ja Nooakin omaan huoneeseensa nukkumaan. 

Kun pojat oli saatu unille, tein itselleni iltapalaa ja siihen vähän mutakakkua kylkeen. Meillä ei oikeasti saa olla varalla pakastimessa mutakakkua! Mä syön sen. Katsoin pari jaksoa Orange is the New Blackia. Olen viimeisen kauden ihan viimeisissä jaksoissa ja tekee mieli katsoa ne kaikki putkeen. 

Itse koetan olla nukkumassa kello 22 mennessä, vaikka yleensä kello kyllä hiipii lähemmäs puolta yhtätoista. Aamulla puhelimen kello soi 6:15. 

Sellainen oli meidän sunnuntai!

Kiitos, kun seurasit mukana 💖