Me tultiin tänään kotiin Nooan kanssa parin päivän idän reissulta. Lähdettiin käymään Joensuussa minun äidin ja siskon luona, koska hauskasti tähän lokakuulle (tai syyskuun lopulle) mahtuu todella monet juhlat. Ensin äitin synttärit, sitten Nooan synttärit, heti perään minun nimipäivä, sitten Johanna-siskon synttärit, perään heti Lukan nimipäivä ja lopuksi vielä papa-isin synttärit. Olisi aivan ihanaa, jos näitä asioita voisi juhlistaa pullakahvien merkeissä jokaisena oikeana päivänä, mutta tuo suuri välimatka tekee sen, että juhlia on vähän niputettava. 

Oli myös aivan ihana nähdä tädin rakasta Tatua, joka on taas kesästä kasvanut ihan valtavasti ja oppinut uusia taitoja. Vielä hän jonkin verran vierastaa ja odotan vaan sitä aikaa, kun pieni ottaa heti tädin omakseen ja haluaa leikkeihin mukaan. Nooaa Tatu kyllä ei vierastanut, jotenkin nämä pienet hyväksyy heti toinen toisensa. 

Ikävä äitiä ja siskoa

Jos rehellisesti sanotaan, olen miettinyt monta päivää, millaisen postauksen tästä aiheesta kirjoittaisin - jos kirjoittaisin. Päädyin enemmän siihen, että en kirjoita. On helpompi keskittyä kaikkien silmien alla juhlapyhiin ja kakkuihin, kuin sydäntä painaviin asioihin. Kaipaan tosi paljon omaa lapsuudenperhettä. Isää ei ole aikuisiällä enää kuvioissa ollut, mikä on tietysti tosi suuri harmi ja menetys etenkin pojille. Äiti, vaikka asuukin kauempana, on ollut tosi tiiviisti meidän elämässä mukana ja hypänny kerta toisensa jälkeen junaan meitä auttamaan, ilostuttamaan ja lohduttamaan. Nyt äidin neurologinen sairaus, dystonia, on edennyt niin vaikeaksi, ettei hän pysty enää matkustamaan. En jotenkin voi hyväksyä sitä, ettäkö lapset näkevät mummiaan vain muutamia kertoja vuodessa. Jos välimatka olisi lyhyempi, käytäisiin tietysti vaikka joka viikonloppu mummia moikkaamassa, mutta kyllä tuo yhdeksän tuntia junassa per viikonloppu on aikamoinen rutistus lasten kanssa. Siksipä nyt tein niin, että otin vaan isomman mukaan ja suunnittelen vielä tähän syksylle sitten toista reissua tuon uhma-ahman kanssa. 

Vähän toisesta syystä, mutta "hauskasti" samaan aikaan tyrehtyivät myös siskon käynnit täällä. Voi että, miten me aina sitä Johanna-siskoa tänne odotettiin. Nooa odotti valtavasti ja niin odotin minäkin - tiesin, että sain vähän kevennystä arkeen ja joskus jopa päästiin miehen kanssa jätskille kahdestaan. Olen äärettömän kiitollinen Johannalle kaikista niistä kerroista, kun hän on tänne tullut käymään ja siitä suuresta sydämestä, jolla hän on Nooan kanssa ollut. Niin ja se syy on tietysti tuo maailman suloisin vauva nimeltä Tatu. Eihän sitä niin helposti tietysti vauvan kanssa matkusteta ja kyläillä. Toivon kyllä kovasti, että jatkossa tullaan Johannaakin näkemään täällä useammin - joko yksin tai pikkumiehen kanssa. 

Samoin toivon maailman eniten, että äidin ns. viimeinen oljenkorsi jotenkin toisi apua vaikeaan tilanteeseen. Mahdollinen operaatio ei ole kevyimmästä päästä ja sen ajatteleminen saa kyllä mieleen monenlaisia tunteita. En halua luopua milliäkään enempää, koska äiti on kuitenkin täysin korvaamaton apu ja tuki aina puhelimen päässä. Toisaalta, haluan niin kovasti hänelle toimintakykyä takaisin, elämää takaisin ja tietysti häntä myös meidän elämään tiiviimmin takaisin. 

Vanhojen viisauksia elämään 

Nähtiin Joensuussa myös minun isovanhempia. Jäin miettimään sitä, miten mummini kanssa keskustelun tärkeimmät pointit on aina lapset sekä terveys. Siitähän ne silloin jo aikuiset "maailman tylsimmin" juttelivat puhelimessa, kun teininä keskityin ihastumaan poikiin, leikkaamaan muodikkaat hiukset ja selviämään koeviikosta. Mutta mitä enemmän itselle tulee elämänkokemusta, sitä paremmin ymmärtää, että terveys ja läheiset ihmiset on ne kaksi kultaakin arvokkaampaa asiaa elämässä. 

Jos terveyttä riittää ja perheellä on kaikki hyvin - on kaikki isot asiat kunnossa. Siihen päälle saattaa kaatua valtavia murheita, pettymyksiä, olla tuhannen väsynyt, lapset flunssakierteessä, vaaka näyttää viisi kiloa enemmän kuin keväällä.. you name it! Mutta jos saat huomenna aamulla herätä tähän maailmana suhteellisen terveenä, kykenevänä koko päivän ajan tekemään asioita. Ja sinulla on rakkaita ihmisiä siinä ympärillä, on sinulla paljon mistä olla kiitollinen. Minulla on paljon, mistä olla kiitollinen.

Oletko sinä läheisen tai oman sairastamisen myötä oppinut arvostamaan ihan eri tavalla terveyttä? 

Ekologinen hotellivaihtoehto

YHTEISTYÖSSÄ GREENSTAR HOTEL JYVÄSKYLÄ 

Olin tällä viikolla käymässä Jyväskylässä osaksi työasioilla, osaksi omilla asioilla. Oli aivan huikean mahtavaa palata kaupunkiin, jonne liittyy niin paljon muistoja. Voit siis myös lukea, että ne vauhdikkaat opiskeluvuodet, jolloin naurettiin, hörpittiin siideriä, juhlittiin haalareissa, rakastuttiin, erottiin, itkettiin, saatiin töitä, tehtiin töitä, matkustettiin ja mitä vielä? Tunsin oikeasti ihan latautuvani noiden kaikien muistojen myötä ja samalla sai hienoa perspektiiviä siihen, miten pitkälle tuoltakin ollaan tultu - olenhan nyt kahden ihanan pojan äiti, kivalla alalla töissä ja saan kirjoittaa tätä blogia jo kuudetta vuotta. 

Lisää latautumisen tunnetta antoi yöpyminen hotellissa, joka oli minulle uusi tuttavuus, mutta menen takuulla uudelleenkin. Tämä hotelli nimittäin rehellisesti vei minun sydämen ihan täysin. 

Voiko ekologinen olla edullista? 

Ekologinen vaihtoehto on yleensä hyödykkeestä huolimatta aina hieman kalliimpi. Vastuullisesti tuotetut materiaalit ja toimintamallit kun yleensä vain maksavat hankintoina enemmän. Ja mielestäni on ihan ok maksaa niistä myös enemmän. Olinkin hieman skeptinen tämän GreenStar-hotellin suhteen. Jos hotelli väittää olevansa ekologinen ja hinta on silti hivenen alle "tavallisen hotellin", kuinka tämä on mahdollista? 

Onneksi lähdin tutustumaan asiaan. GreenStar on hotelli, jonne voin suurella sydämellä suositella kaikkien majoittuvan. GreenStar kuluttaa vähemmän ympäristöä, kuin perinteiset hotellit. Säästöjä tehdään niin energian kuin vedenkin kulutuksessa, aamiaisella on tarjolla lähituotettua luomuruokaa ja osa sähköstä tuotetaan itse aurinkopaneeleilla. GreenStar on myös ensimmäisenä hotellina Suomessa saanut Joutsen-merkin antamaan takuuta ympäristöystävällisyydestä. 

Hotelleissa on tätä kaikkea hienoa vastaan karsittu asioita, jotka eivät kaikille ole tarpeellisia. Aamiainen maksetaan erikseen, samoin kuin pysäköinti. Jyväskylässä ainakin hotelli onkin kätevästi matkakeskuksen vieressä, joten bussilla tai junalla kaupunkiin saapuessa hotelliin on vain lyhyt kävelymatka. Vastaanotto ei myöskään ole ympäri vuorokauden auki, mutta luulisin, että tuo 7-22 aukiolo riittää kyllä useimmille. Yöaikaankin saa kyllä tarvitsemansa palvelut itsepalveluna, kuten sisäänpääsyn tai check outin. Lisäksi tarjolla on söpöjä vihreitä polkupyöriä sekä aikuisille että lapsille käytettäväksi. 

Viihtyisät huoneet ja vastuullinen aamiainen

GreenStarissa on todella hienosti otettu ekologisuutta huomioon aivan läpi linjan. Huoneiden kokolattiamatot on tehty osaksi kierrätysmateriaalista ja huoneiden lämpötila on asetettu järkevälle tasolle. Itse rakastan nukkua juuri niin, että huone on viileä, mutta peitto mahdollisimman muhkea ja lämmin. Majoituin itse tällä kertaa isommassa perhehuoneessa, jossa oli tuollainen kätevä pieni keittiö. Etenkin lasten kanssa tämä on aivan loistava juttu, sillä iltapuurot voi lämmitellä itse ja jos vaikka pöpö iskee, saa lämpimät kaakaot laiteltua ihan omassa huoneessa. Oli myös mukava pystyä tiskaamaan itsellä reissussa mukana ollut kahvitermari ja illallisen tosiaan söinkin huoneessa, koska olin niin väsynyt. 

Pienemmissä huoneissa omaa keittiötä ei ole, mutta silloinkin käytävältä löytyy aivan tällainen vastaava keittiö, jota voi käyttää. Lisäksi on iso jääkaappi, jossa lokero jokaiselle huoneelle. Käytävän varrelta löytyy myös pyykinpesukone sekä kuivausrumpu. Kun tähän lisätään vielä mukava leikkipaikka alakerrassa, olen vakuuttunut siitä, että GreenStar on loistovalinta myös lapsiperheelle. Mietin itseasiassa, että lähdettäisiin perheenä käymään Jyväskylässä vielä tässä syksyllä. Hauskasti muuten GreenStar hotellit sijaitsevat juuri niissä kaupungeissa Suomessa, joissa olen itse asunut: Joensuussa (siellä avattiin ensimmäinen GreenStar jo vuonna 2008), Jyväskylässä ja Lahdessa. Tänä vuonna aukeaa uusi hotelli Vaasaan ja täällä vaan odotellaan sitten, koska saadaan GreenStar tänne pääkaupunkiseudulle. 

Hotellin aulassa on aina tarjolla kahvia ja teetä, josta voi lämpimän juoman käydä hakemassa. Juttelin saapumispäivänä respan työntekijän kanssa aamiaisesta ja hän kertoi sen olevan vähän karsitumpi. Sain heti mieleeni kaikki kokemani "hieman yksinkertaisemmat" aamiaiset reissatessa USA:ssa ja Aasiassa. Jenkeissä olen majoittunut paikassa, jossa aamupalalla oli tarjolla muroja ja tiivistemehua. Aasiassa ihan tavallinen traveller-aamupala oli pari palaa paahtoleipää ja kahvi. 

Olin siis todella yllättynyt, kun GreenStarin aamiaiseen kuului kaikki, mitä nyt tavalliselta aamiaiselta toivoo. Ja parasta oli se, että esimerkiksi kaikki leivät oli lähellä tuotettua luomuleipää. Herkullista lähellä tehtyä hilloa sai hotellista ostaa myös mukaan. Aamiainen GreenStarissa on suunniteltu niin, että hävikkiä syntyy mahdollisimman vähän. 

Kuten jo sanottu, olen elämässäni majoittunut aika monenlaisissa hotelleissa. Myös super-über-överi-luksus hotellissa Bratislavassa, jossa kiillotetussa ala-aulassa oli kuljettaja kysymässä, haluaisiko neiti lähteä hotellin Rolls Roycella käymään jossain. Jos sydämestäni vastaan, pidin GreenStarista paljon enemmän kuin hotellista, jossa kaukosäätimellä sai täytettyä kylpyammeen tietyn lämpöisellä vedellä. GreenStarissa on panostettu juuri oikeisiin asioihin ja tuotu se hinnan puolesta saavutettavaksi kenelle tahansa. 

Joko sinä olet majoittunut GreenStarissa?
Arvostatko itse ekologisuutta, kun valitset hotellia? 🌱

Seikkailuni Low FODMAP -maailmassa

Olen kärsinyt pienistä vatsavaivoista jo vuosikausia. Aina silloin tällöin maha menee ruuan jälkeen kipeäksi niin, että ylävatsaa kipristelee ja ainoastaan makuuasento on hyvä. Maha rauhoittuu muutamassa tunnissa, mutta uudelleen syöminen saa sen taas kipeäksi. Joka kerta seuraavana päivänä kaikki on taas hyvin. Kävin tätä joskus yli kymmenen vuotta sitten ihan allergiatesteissä selvittelemässä, mutta ei sieltä selvinnyt mitään ihmeellistä. Muuta kuin se, että olen niin allerginen kissoille, että testiläntti prick-testissä teki etälänttejä pitkin käsivartta. 

Miksi FODMAP? 

No, toinen vaiva, mikä on ollut varsinainen vaiva tässä reilut puoli vuotta, on mahan turvotus. Masu on todella turvoksissa lähes päivittäin. Aamuisin saan housut ihan mukavasti jalkaan, mutta lähes joka kerta jouduin töistä ajamaan kotiin farkkujen nappi ja vetoketju auki. Illalla näytin siltä, kuin takana olisi jo ensimmäinen kolmannes raskautta. Olo oli myös hyvin turvonnut ja epämukava. 

Kyselin itseasiassa Instagramin puolella kuvan kera vinkkejä, mistä tällainen voisi johtua ja mikä siihen auttaisi. Aika moni ehdotti FODMAP-ruokavaliota ja se itselläkin oli käynyt mielessä. Yksinkertaisuudessaan, tässä ruokavalioprojektissa vältetään 4-6 viikon ajan tiettyjä hiilihydraattiryhmiä, jotka helposti fermentoituvat suolistossa aiheuttaen kipuja ja turvotusta. 

Mitä saa syödä? Mitä ei? 

Jos haluaa tai joutuu jättämään ruokavaliostaan yhden tai useamman allergeenin tai ruoka-aineen pois, niin se sujuu vielä suhteellisen helposti. FODMAP:issa on se haaste, että vältettäviä asioita on paljon, eikä niitä päällisin puolin yhdistä mikään asia. On siis muistettava, että ei saa syödä esimerkiksi sipulia, nektariinia, makeutusaineita, vehnää, omenaa, kukkakaalia tai kookosvettä. Lisäksi on useita ruoka-aineita, joita voi syödä vain vähäisiä määriä. 

FODMAP tulee sanoista Fermentable Oligo-, Di- and Monosaccharides and Polyols. Näihin kuuluvat fruktaanit, galakto-oligosakkaridit, sokerialkoholi, ylimääräfruktoosi ja laktoosi. Ruokavalion ohjeita löytyy vähän erilaisia, itse olen katsonut ohjeita Leena Putkosen Superhyvää suolistollesi -kirjasta. Siinä selitetään FODMAP:in teoriaa, listataan sallitut ja rajoitettavat ruoka-aineet sekä kerrotaan muutamia reseptejä. Joissain lähteissä selvästi sallitaan enemmän ja toisaalla vähemmän. Itse olen koettanut noudattaa ohjeita mahdollisimman tarkasti. Painotan sanaa "mahdollisimman", eli sen verran, mitä arjessa nyt järkevästi pystyn. Olen joka viikko kyllä syönyt montaa kiellettyä asiaa, koska en vaan ole siinä tilanteessa voinut valita erikoisruokaa tai ei ole eväitä mukana tai vaan tekee mieli syödä joku juttu, jossa on vähäisesti jotain kiellettyä. Myös perheen ruuat ollaan tehty mahdollisimman "fodmapeiksi". Tai siis tietenkin low fodmap, olisi oikeampi tapa ilmaista. 

Periaatteessa olen vaihtanut kaikki maitotuotteet laktoosittomiin, leipänä syön vain kauraleipää ja kasviksista vältän kaaleja, papuja ja sipulia. Tylsintä on välttää hedelmistä lähes kaikkia muita, paitsi banaania ja kiiviä. Sitrushedelmiä kyllä saa syödä, mutta nyt ei oikein ole appelsiiniaika. Niin ja pähkinäosastolta pitää jättää väliin cashwet, mantelit ja pistaasit. 

Sen sijaan olen kyllä syönyt kookosmaitoa, kuivattuja hedelmiä, mustaherukkaa sekä valinnut gluteenittomia tuotteita tarkistamatta, onko niissä vehnätärkkelystä tai muuta kiellettyä. Niin ja välillä isoja määriä sokeria kerralla, kuten suuri jätskiannos tai levy tummaa suklaata. Niin, aika hauska, että siinä missä hunaja ja makeutusaineet on kielletty, niin tavallinen sokeri on ihan ok. 

Onko FODMAP auttanut? 

Jos täytyy vastata kyllä tai ei, niin vastaan kyllä. On auttanut. Heti muutaman päivän jälkeen pahin mahan turvotus helpotti, eikä tänä aikana ole ollut mahakipuja, kuin kerran vähäisesti. Olen varma, että jos ruokavaliota olisi seurannut 100% tarkkuudella JA olisi välttänyt stressiä tänä aikana, niin maha olisi todella paljon paremmassa kunnossa. Ja mahalla tietysti tässä viittaan suolistoon. 

Nyt olisi jäljellä vielä viikko tai kaksi tätä ruokavaliota ja sen jälkeen tulisi se vaikein osuus, eli täytyy yksi ryhmä kerrallaan testata ruokavalioon näitä hiilihydraattiryhmiä takaisin. Tarkoitus ei siis missään nimessä ole loppuelämää rajoittaa näin paljon syömisiään. Pointtina on saada rajoitetulla ruokavaliolla suolisto rauhoittumaan ja sen jälkeen katsoa, mitä se kestää. 

Tässä vähän vielä pohdinnassa, mitä teen tulevien viikkojen aikana. Olen etenkin tällä viikolla lipsunut laiskuuttani aika paljon ohjeista ja tuntuu siltä, että vitsit kun saisi itsestään irti sen, että nyt muutaman viikon söisi tosi tarkasti ohjeiden mukaan. Teoriassa tietenkin tällaiseen kun lähtee, niin ei ole mitään järkeä välillä syödä puolta pussia Pantteri-karkkeja, koska on vaan niin stressi töistä ja väsyttää kamalasti. Mutta, elämä on. 

Jos jotain suosittelisin muille aihetta pohtiville, on mahdollisuuksien mukaan kääntyä ravintoterapeutin puoleen. Silloin saa varmasti itselle sopivat ohjeet sekä tulee eri tavalla sitouduttua projektiin. On myös hyvä saada ohjeet sitten tuohon testausvaiheeseen ja palautetta siitä, vaikuttaako tietyt ruoka-aineet sopivan vai ei. 

Katsotaan, miten tässä minun projektissa käy! Koetan kyllä tsempata vielä ainakin viikon ja sitten tarkkailla, miten oma suolisto nuo FODMAP-hippuset hyväksyy. 

Rakkautta ranteessa - testissä Suunto 5

YHTEISTYÖSSÄ SUUNTO 

Sain reilu viikko sitten testiin uuden Suunto 5 -kellon ja tämä on kaikkea sitä, mitä urheilukellolta odotan. Tässä on juuri ne ominaisuudet, joita jäin Suunto 3 Fitness -kellosta kaipaamaan, muttei kuitenkaan mitään ylimääräistä. Jos sinulla on pohdinnassa uuden urheilukellon hankinta tai kiinnostaa tutustua vähän paremmin uuteen Suunto 5 -kelloon, niin tämä postaus on juuri sinulle.

Ensifiilikset Suunto 5 -kellosta

Tästä kellosta on saatavilla neljä eri väriä. Valinta oli vaikea kokomustan ja tämän burgundyn värisen välillä. Kokomusta on aina tyylikäs ja menee varmuudella kaikkien vaatteiden kanssa. Valinnan ratkaisi kuparin värinen kellon reunus. Burgundyn väri yhdistettynä kuparin sävyyn on vaan niin täydellinen yhdistelmä ja en kyllä ole valintaa katunut. Tämä on hivenen naisellinen ja samalla kuitenkin ronskin jämäkkä kokonaisuus, joka sopii hyvin tällaiselle pitkälle ja ei-lainkaan-heiveröiselle naiselle.

Kellossa on ns. nokka, joka tekee sen, että kello pysyy paremmin ranteessa oikeassa asennossa. Painoa tällä Suunto 5:lla on hieman enemmän verrattuna todella kevyeeseen Suunto 3 Fitness -kelloon, mutta kello ei missään nimessä vielä ole liian painava. Rannetuntumalta muistuttaa paljon taannoista Suunto t6 -kelloa, jonka sain gradupalkkioksi vuonna 2006, kun tein Firstbeat Technologiesille graduni. 

Näyttöön saa valita mieleisensä näkymän. Itse pidän digitaalisesta ajan ilmaisusta, jossa alla näkyy myös päivämäärä. Ja hei entäs tämä akun kesto! Ehdin jo tottumaan siihen, että jos akkua on jäljellä noin 20%, kannattaa napata piuha mukaan töihin. Tämä kaveri porskuttaa tuolla latauksella vielä monta vuorokautta! Toki riippuu käytön määrästä, mutta todella paljon kestävämpi akku.

Kaikki, mitä haluat treenin aikana ja jälkeen tietää

Hihkuin innosta ensimmäisellä lenkillä Suunto 5:n kanssa. Juoksun aikana näytössä näkyy kaikki ne asiat, mitä nyt voit lenkin aikana halutakaan tietää. Kuinka nopeaa juokset, paljonko olet juossut, kauanko aikaa on kulunut ja mikä on syke. Kyllä, kellossa on sisäänrakennettu GPS, joten et tarvitse yhdistää kelloa puhelimeen saadaksesi tarkkoja sijainti- ja matkatietoja. Aivan superloistavaa! Ja jos kaipaat jotain muuta dataa treenin aikana näytölle, niin sovelluksen kautta vaan valitsemaan. Huomattava plussa verrattuna aiempaan malliin. 

Lenkin jälkeen Suunto 5 kertoo mielestäni todella kattavasti dataa treenistä. Saat tietää lenkkiin käytetyn ajan ja matkan, keskimääräisen vauhdin, kadenssin (keskimääräisen ja maksimin), askelten määrän, keskimääräisen sykkeen sekä sykkeen koko treenin ajalta grafiikkana, millä intensiteettitasoilla olet treenannut, kuinka monta kaloria treeni kulutti, paljonko menee aikaa palautumiseen ja mikä on arvointu PTE (peak training effect) sekä EPOC (excess post-exercise oxygen consumption). Sitten päästään Suunto 5 erikoisominaisuuksiin. Saat tietää myös arvoidun maksimihapenottokyvyn, mikä on aika huikea juttu.  Lisäksi saat vielä tietää paljonko lenkin aikana oli nousua ja laskua.

Hyvä kysymys tietenkin on, miksi näitä pitäisi tietää tai seurata? Itse saan valtavasti motivaatiota treenaamiseen, kun voin jo suorituksen aikana tarkkailla, miten menee ja yleensäkin seurata kehitystä. Eikä tarkoitus ole suinkaan aina vaan piiskata itseään menemään kovempaa, tärkeimpänä määreenä oikeastaan seuraan itse sykettä. Se lähtee minulla helposti liian ylös ja sitten en jaksa, kylkeen alkaa pistää, juokseminen tökkii ja seuraavalle lenkille lähtö ei houkuta. Suunto auttaa minua pitämään huolta itsestäni sekä motivoi treenaamaan - ihan kuin oma pieni PT. 

Vertailussa Suunto 3 Fitness ja Suunto 5

Puhuin tässä postauksessa nyt paljon treenin näkökulmasta. Jos kiinnostaa enemmän tuo palautumisen ja hyvinvoinnin puoli, niin kannattaa käydä lukaisemassa keväinen postaus Suunto 3 Fitness - urheilukello, joka pitää huolta sinusta. Suunto 5 sisältää kaikki samat ominaisuudet unen, levon ja voimavarojen seuraamiseen. 

Jos mietit näiden kahden kellon hankkimisen välillä, niin tässä oma listaus hyvistä ominaisuuksista: 

Suunto 3 Fitness:

- kevyt
- ohut ja naisellinen malli
- mahdollisuus vaihtaa ranneketta
- kattava hyvinvoinnin seuranta
- kattava treenin seuranta

Suunto 5: 

- jämäkkä malli
- loistava akunkesto
- sisäänrakennettu GPS
- kattava hyvinvoinnin seuranta
- erittäin kattava treenin seuranta

Tässä siis reilun viikon kokemuksella omat fiilikset. Odotan innolla päästä tutustumaan kelloon paremmin ja varmasti löydän vielä uusia kivoja ominaisuuksia myös. Halusin vaan tulla heti tekemään tämän postauksen, koska kello on juuri saapunut markkinoille ja tämä kannattaa käydä hankkimassa heti, sillä kysyntä on niin suurta, että joistain paikoista Suunto 5 on päässyt hetkellisesti loppumaan. Ymmärrän hyvin miksi ;) 

Ja niin, tämä malli menee kivasti mielestäni sekä miehelle että naiselle, joten hyvä idea myös isänpäivään tai jouluksi - minun mielestäni liikkumiseen ja itsestä huolenpitoon kannustava lahja on paras lahja. 

Lehmät lentää ja meillä on uusi terassi!

Meillä oli tälle kesälle to do -lista (tai bucket list, riippuu kummasta näkökulmasta katsoo) ja voin ylpeänä kertoa, että läheskään kaikki listassa olleet asiat eivät toteutuneet. Mutta se mikä toteutui, oli meille uusi terassi! Nakkaan tuonne ihan loppuun kännykällä otetun kuvan vanhasta terassista ja ymmärrätte ilon määrän. 

Sen päivän kun näkisi, että meillä on uusi terassi!

Me muutettiin tähän asuntoon keväällä 2017 juuri ennen Lukan syntymää. Asunto tarvitsi todellakin pientä pintaremppaa joka puolelta ja prioriteetti oli saada asunnon sisäpuoli kuntoon ensiksi. No, ulkopuolen kanssa sitten kestikin. Vasta kesällä 2018 laitettiin pihoja uusiksi. Siitä olikin tämä kiva kolmen postauksen sarja viime kesältä; suunnittelut, toteutukset ja lopputulokset. Tänä kesänä oli sitten terassin vuoro. Olin hieman sysännyt tätä projektia perheen komeamman niskoille ja suoraan sanottuna en uskonut vielä tänä(kään) kesänä näkeväni tätä päivää. Mutta niin vain heinäkuussa mies sai ex tempore sovittua rakennuslahjakkaan ystävänsä kanssa remppapäivän ja voitteko uskoa, tämä terassi syntyi yhden päivän aikana. Ja tietenkin siihen muuten sattui se päivä, kun oli yli 30 astetta lämmintä. 

Vanhassa terassissa oli pari ongelmaa. Ensinnäkin, se oli pieni ja toisekseen laho. Jos astui tietyille laudoille, meni jalka terden läpi. Not good. Uudesta haluttiin siis sekä tietysti ehjä, mutta hieman isompi. Osalla meidän taloyhtiön pihoista on aivan koko pihan kattava terassi ja se onkin mielestäni nappiratkaisu, jos on vähän pienempi piha. Meillä pihaa on hieman enemmän ja haluttiin jättää myös nurmikkoa. Joku sisäinen hippini tykkää tepsutella kesällä paljain varpain nurmikolla (vaikka kammoan ötököitä) ja on kiva myös saada pari istutuslaatikkoa ja joku marjapensas. Hei, tänä kesänä meidän viinimarjapensas teki YHDEN marjan. 

Täydellinen kesähuone 

Terassista tuli meidän kaikkien mielestä sanalla sanoen täydellinen. Se on juuri ihanan kokoinen. Mahtuu hyvin sohvaa ja pöytää sekä lasten uima-allasta ja grilliä. Itseasiassa, "sisustus", vai tirsk "ulostus" on vielä vähän (apua toi on niin huono, mutta jätetään nyt, jos jollain on yhtä väsynyt olo ja naurattaa) kesken. Ostettiin loppukesän alennusmyynneistä tuo ihana sohva, joka on nyt ihan ykkösjuttu istumiseen. Meinattiin heivata pöytä ja tuolit myyntiin, mutta toisaalta on nekin ihan kivat. No, varmaan mennään talven yli näin ja katsotaan sitten keväällä uusia kalusteita. Terassissa on myös muuten se kiva puoli, että kun se tehtiin samaan tasoon, kuin sisällä lattia, tuntuu ison terassin oven ja ikkunan ansiosta, että asunto lähes jatkuu tuonne terassin puolelle. Varsinkin kesällä aivan ihana juttu. 

Kiva palata myös näin kuukauden blogitauon jälkeen kirjoittamisen pariin. Pieni breikki toimii itselle ainakin siihen, että muistaa miksi tätä blogia pitää. Koska kirjoittaminen on vaan parasta ja samoin kuvien ottaminen. Plus ihanaa, että tämä kaikki jää itselle (ja lapsille) muistoksi. Luvut ja yhteistyöt on sinällään toissijaista, mutta olen samalla innoissani syksylle tulevista muutamista yhteistöistä. Haluan painottaa enemmän ja enemmän tätä blogia hyvinvoinnin suuntaan, joten sitä tulevat myös tukemaan pari innostavaa yhteistyötä. Mutta niistä myöhemmin lisää! Nyt tähän alle vielä kuva vanhasta terassista. Mitäs sanotte, oliko iso muutos vai valtavan iso muutos?