Slider

Luvassa ihana joogaviikonloppu! + instassa arvonta

15.2.2018


YHTEISTYÖSSÄ: JOOGAFESTIVAL

Kalenteriini on merkitty isosti pinkillä päivämäärä 4.3. Tuona viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaan valtaa kuudetta kertaa järjestettävä Joogafestival, joka tarjoilee paitsi joogaa, myös  mindfulnessia, pilatesta, auyrvedaa ja kaikkea ihanaa hyvinvointiin liittyvää. Olen käynyt Joogafestareilla kerran aiemmin ja tykkäsin kovasti. Tunnelma tuolla on niin ihana, että siellä rauhoittuu ja inspiroituu yhtä aikaa.

Olen joogannut enemmän tai vähemmän viimeiset kahdeksan vuotta. Varsinainen joogakärpänen minua puraisi asuessani kesän 2010 Berliinissä. Siellä kävin työpaikkani vieressä sijaitsevalla joogasalilla monta kertaa viikossa. Välillä tunneilla oli vain muutama ihminen, joten ohjaajat ehtivät hyvin myös henkilökohtaisesti korjata ja ohjata. No, eivät kuitenkaan ihan kaikkea nähtävästi, sillä kipeytin vuosiksi toisen ranteeni tekemällä alaspäin katsovan koiran käsien linjauksen täysin väärin. Hyvin yleinen virhe muuten kaikilla - kannatta kysyä hyvältä joogaopettajalta kyynärpäiden asento. 

Suomessa kävin pari vuotta ahkerasti Astanga-joogassa ja saatoin jopa sanoa kehittyneeni siinä jonkin verran. Viime vuosina jooga on kuitenkin jäänyt niiden kuuluisien ruuhkavuosien jalkoihin, vaikka voisi fiksuna ajatella, että silloin joogaa ehkä kaikista eniten tarvittaisiin. Syksyllä aloitin pikkuhiljaa lempeässä joogassa ja kävin siihen perään kymmenen kertaa erilaisilla hot jooga -tunneilla, mukaanlukien kokeilun ilmajoogassa. Tällä hetkellä luen Rachel Brathenin Yoga Girl -kirjaa ja olen jälleen ihan vakuuttunut, että jos jotain kiireinen äiti-ihminen elämäänsä tarvitsisi, on se jooga. 


Mitä Joogafestarit sitten tarjoavat? No, ei sen vähempää, kuin 100 tutustumistuntia ja 40 luentoa kaikista kiinnostavista aiheista! Tunneille on ilmeisesti nyt jo tehty aika paljon ennakkovarauksia, joten liput kannattaa ostaa pikimmiten. Ennakkoliput (joilla ainoastaan varauksia voi tehdä) ovat myynnissä 2.3. saakka. 

Itse suuntaan festareille siskoni kanssa, koska hän on silloin täällä kylässä. Jooga ei ole ihan hänen juttunsa, joten jätän raahaamatta häntä tunneille ja menemme muuten vain fiilistelemään tunnelmaa, kiertelemään kaikkea esillä olevaa ja ehkä kuuntelemaan muutaman luennon. Erityisesti minua kiinnostaa kehutun Suvi Bowellanin luento erityisherkkyydestä sekä yleensäkin kaikenlainen stressin vähennys. Myös Kylli Kukk on tietenkin nähtävä livenä! Pieni ei-koskaan-lääkikseen-päätynyt tyttö sisälläni kiinnostui myös asanoiden anatomian luennosta. 

Tarvitsisin myös joogamatolle kantokassin ja tietenkin kiinnostaa myös mahdolliset joogakoulujen tarjoukset :) 

Joogafestareilla on muuten myös lapsille Lapsi&Vanhempi -joogaa, mikä olisi varmasti todella kiva kokemus. Lasten tunteja kuvataan esimerkiksi näin: "Tunneilla keskitytään leikin kautta ja iloiten kehon luonnolliseen liikkeeseen, koordinaatioon, hauskuuteen ja mielen sekä kehon rauhoittamiseen. Tunneilla harjoitellaan kehotietoisuutta ja itsensä ilmaisua ilman suorittamista ja kilpailua."

Tuota noin, voisiko tällaisen tekemisen saada pakolliseksi osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa myös? Jooga ja meditaatio taipuu kyllä niin moneen myös lasten hyödyksi ja iloksi. Joogafestareille muuten voit ottaa 0-13 vuotiaat lapset ilmaiseksi mukaan! 


Sokerina pohjalla LIPPUARVONTA! Minulla on ilo ja kunnia arpoa Instagramin puolella VIISI kappaletta yhden päivän avec-lippuja. Eli lauantaina tai sunnuntaina sisäänpääsy kahdelle hengelle, arvo 30 euroa. Näillä lipuilla ei voi tehdä tuntivarauksia, mutta ne tarjoavat osallistumismahdollisuuden niille tunneille, joilla on tilaa ja tietenkin pääsyn kaikille luennoille. 

Nyt siis heti paikalla Instagramista esiin @piritapanda -tili ja osallistumaan! Aikaa osallistua on 19.2. päivän loppuun asti. 

Oletko sinä käynyt Joogafestareilla? Mitä ajatuksia sinussa herättää lapsen kanssa tehtävät joogaharjoitukset? 

KUVAT: JOOGAFESTIVAL

HAASTE: Yllätysvisiitti jääkaappiin!

14.2.2018


Kääk! Mitä sisältää jääkaappi, kun sitä ei mitenkään kuvausta varten olla valmisteltu? Sain Kaksplussan verkostobloggajien keskustelusta ronskin idean, esitellä meidän jääkaappi. Koska mä ainakin myönnän, että kyllä minua kiinnostaa muiden ihmisten jääkaappien sisältö, hahhaha. Mutta en varmasti ole ainut, eikös siitä ollut joku tv-ohjelmakin, että mitä ihmiset ruokakaupasta ostavat :) 

Koko juttuhan vähän lässähtää, jos käy kaupassa sillä tavalla "jääkaapinesittelymielessä" (siis anteeksi, miten?) joten tartuin tuumasta toimeen ja otin meidän jääkaapista vain kuvat niin, kuin nyt jääkaappi sattui sillä hetkellä olemaan. 

Ylimmällä hyllyllä raejuustoa (tosi pahaa ja rasvatonta, mutta syön nyt dieetin ajan). Kaurakermaa aina pari purkkia varalla ruuanlaittoon. Munia. Salaattia ja siinä päällä raakakakun jämät. Takana purkissa jotain kastiketta ja Salsa Verdeä, joka muuten on varppina mennyt vanhaksi.. Alemmalla hyllyllä omenasosetta ja appelsiinimarmelaadia. Appelsiinimarmelaadi on niin hyvää!! Green Curry -tahnaa sekä Dijon-sinappia. Ja vissiin oliiveja? Makujugurtteja itse en syö, nämä on miehen ostamia. Nopsulle yleensä ostan niitä missä on vähemmän sokeria. Juustoa löytyy ja viinirypäleitä. 


Seuraavalla hyllyllä takana suolakurkkuja, sit aurinkokuivattuja tomaatteja, kurkkusalaattia ja hillosipuleita. Ai, hillosipulit, nam! En koskaan varmaan pääse selvyyteen, mikä olisi paras rasva leivän päälle (jos ei viitsi lotrata oliiviöljyä tai aina ostaa avokadoja), joten valitsen tyyliin joka kerta kaupasta eri levitteen. Tsatsiki on miehen ostama. Pinaatti- ja porkkanaletut olivat alennuksessa. Porkkanaletut on muuten pannulla paistettuna aivan taivaallisen hyviä ja syömme niitä "lettuina", eli hillon kanssa. Vielä puolukkahilloa, vaikka aina kyllä kaipaan sitä lapsuuden puolukkasurvosta... laitankin aina kun jaksan tähän hilloon sekaan puolukoita, jotta hillosta tulee vähemmän makea.


Kattilassa kasvissosekeittoa. Vieressä selleriä, jota rakastan. Vieressä tomaattia, kurkkua ja suolakurkkuja. Alemmalla hyllyllä lasagnea quorn-rouheesta. Meni muuten äidilleni ihan täydestä broilerijauhelihasta. Purkit soijamaitoa ja lehmänmaitoa. Alimpana perunoita ja alhaalla laatikossa porkkanoita ja sipuleita. Syön tosi paljon porkkanoita ja ostan niitä aina kaupasta. 


Ovesta löytyy punaviinietikkaa, Bonne-persikkasosetta, pari matkakokoista mantelimaitoa, sinappia, limeä (jota laitan aina omenasiivujen päälle, niistä tulee todella hyviä niin!), soijakastiketta, mansikkabalsamicoa (taivas, koskahan tuo on edes ostettu..) ja wasabia. 

Alempana vichyä, ketsuppia (miksi lapset haluaisivat aina uittaa kaiken ketsupissa?), soijamaitoa, lehmänmaitoa (J tekee aina aamuisin itselleen kahvilatasoisen latten ja tarvitsee siihen punaista maitoa) jaaaaaaa mansikkamehukeittoa. Olen vasta hiljattain tajunnut, että sokeriton mehukeitto on yhtä kuin aspartaamilla makeutettu. Valitsen siis todellakin aina tuon sokerilla makeutetun. 

Alimpana Nopsun "lempimaitoa", eli Aito Kaurajuomaa, mummin Joensuusta tuomaa viinimarjamehua sekä purkki rasvatonta lehmänmaitoa. Tästä itseasiassa puuttuu vielä pari ylintä lokeroa, joissa on liha-, kasvis- ja kanaliemikuutioita, pari lasten kylmäpakkausta sekä Lukan kylmässä säilytettävä Sibicort. Ja vaniljauutetta. 


Ja tämähän on tietenkin nyt HAASTE! Jos sinä bloggaaja luet tämän postauksen, niin kamera vaan käteen ja armottomasti omalle jääkaapille NYT :) Haluan (me kaikki halutaan) nähdä, mitä sinun jääkaapissasi on? 



Hyvän mielen vuosi 2018 - kuinka se tehdään?

12.2.2018


YHTEISTYÖSSÄ: MAARETTA TUKIAINEN JA PS-KUSTANNUS

Jos minun pitäisi listata inspiroivimpia esikuvallisia ihmisiä, niin listalla olisi ehdottomasti Maaretta Tukiainen. Tutustuin häneen ollessani tv-maailmassa töissä. Tapa, jolla hän rakensi Sub-kanavan ja johti sitä, oli jotain, mitä harvoin pääsee näkemään. Huikean ammatillisen osaamisen lisäksi naisesta hehkuu hyvin erityislaatuinen energia, jolla takuulla voidaan tarvittaessa siirtää kallioita ja uudelleen muovata ihmismieliä. Tv-maailman taakse jättämisen jälkeen Maaretta onkin tehnyt valtavasti hienoja juttuja itsensä kehittämisen saralla. Häneltä on ilmestynyt useita kirjoja, hän on kirjoittanut arvostetulle Huffington Post -sivustolle ja tekee töitä myös sisustusarkkitehtinä sekä lifecoachina. Jep. Itsehän koetan tällä hetkellä selviytyä vain kotona äitinä... 

Olin jo pidempään halunnut itselleni Maaretan kirjoittaman Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjan. Ja tämä vuosi on siihen aivan täydellinen. 


Itselläni oli todella rankka syksy terveysongelmien ja niistä seuranneiden (niiden taustalla olevien?) stressitekijöiden kanssa. Jouduin toteamaan, että muutama osa-alue omassa elämänhallinnassa kaipaa remonttia. Tai oikeastaan, edes kunnollista rakentamista ensimmäistä kertaa. Teen tämän vuoden aikana monella tapaa töitä asioiden eteen ja tämä pinkki kirja on yksi innostava osa projektia, jos sitä projektiksi voi kutsua. 

Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, jossa kuukausi ja viikko kerrallaan käydään läpi elämän eri osa-alueita, pohtien millä tolalla ne ovat ja mitä tavoitteita ja parannettavaa sieltä voisi löytyä. Kirjaa ei missään nimessä tarvitse aloittaa vuoden alusta, kalenterikuukauden alku on oikein sopiva siihen. Itse aloitin kirjan nyt helmikuussa, mikä sopiikin jotenkin hyvin, sillä onhan syntymäpäiväni helmikuun alussa.  


Ensimmäisen kuukauden tehtävät kartoittavat omaa menneisyyttä ja sitä mistä itse oikein tulee. Seuraavassa kuussa saa luvan kanssa unelmoida. Tulossa on vielä kymmenen toinen toistaan kiinnostavampaa aihetta, kuten "Miten kuulen paremmin oman ääneni?", "Miten saan voimaa toisista?" ja "Miten kohtelen itseäni rakentavasti?"

Lapsethan ovat aivan guruja elämään hetkessä ja pitämään yllä joustavaa mieltä. Kun seuraa Lukaa, ei hänelle ole mitään muuta kuin tämä hetki. Jos pää kolahtaa ryömiessä lattiaan, sitä itketään muutama minuutti ja sitten ryömitään taas. Jos kädet havittelevat jotain vauvalle sopimatonta, unohtuu esine noin kymmenessä sekunnissa, kun sen vie näkyvistä pois. Ihan kuin vauva ajattelisi, että jaaha, eipä ole sitä enää olemassa, mitäs muuta kivaa keksitään? Vaikka juu juu tiedän, että ilmiö johtuu vauvan esinepysyvyyden kehittymättömyydestä :) 

Itsehän olen tässä ihan surkea. Jään liiaksi kiinni menneisiin; mietin, olisiko pitänyt tehdä elämässä jotain valintoja ja murehdin asioita, jotka menivät mönkään. Samaan aikaan olen taitava stressaamaan tulevasta. Joudummeko vielä etsimään uuden asunnon, saadaanko poikien tulevan koulun sisäilmaongelmat korjattua, miten käy ystävyyssuhteiden, kun niin moni ystäväperhe on muuttamassa meistä kauemmas... 

Järjellä ajateltuna moni ongelma ei olekaan niin suuri ja kyllähän sen tietää, että pitäisi olla kiitollinen menneestä ja suhtautua luottavaisesti tulevaan. Mutta mitenpä pidät sen arjessa mielessä? Mieli kun niin hiton helposti karkaa tutuille raiteille, niin möykyiset raiteet kun ne sitten ovatkaan. Tässä tulee mielestäni kirjan nerokkuus. Eihän kirja nyt pidempää terapiajaksoa vastaa (ei ole tarkoituskaan), mutta kirjan kanssa oikeasti joudut miettimään oman mielen asioita jatkuvasti, pitkin vuotta. Kerran viikossa otetaan aina uusi kysymys pohdittavaksi, joten hyvän mielen projekti ei vaan voi jäädä kovin pitkäksi aikaa unholaan. 

Tosin kirja on myös armollinen siinä, että jos joku kuukausi ei vain ole voimavaroja mielen pohtimiseen, voi yhden kuukauden helposti vain jättää väliin. Kirjassa on tietenkin myös sallittua hyppiä vähän ees ja taas, kunhan pysyy vain itse kärryillä siitä, mitkä osiot on jo työstänyt ja mitkä odottavat vielä. 


Tarkoitan tätä siis ihan koko sydämestäni, kun sanon, että voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille! Erityisen hyvin tämä tuntuu sopivan näin lasten kotihoidon vuoteen, kun on jotenkin muutenkin irti tavallisesta arjesta. 

Onko kirja sinulle tuttu? Mitä osa-alueita itse haluaisit päästä työstämään oman mielesi kanssa? Luetko yleensäkin tämän tyyppistä kirjallisuutta? 


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan