Kaksplus.fi

14.10.2017

KOTIÄIDIN SYKSYN JA TALVEN MUST-HAVES




Kotiäitiys vaatii vaatekaapilta vähän erilaisia asioita, kuin toimistotyö. Jos/KUN vauva sattuu nukkumaan vain liikkeellä olevissa vaunuissa ja esikoinen pitää joka päivä hakea päiväkodista, on sanomatta selvää, että ulos lähdetään kelistä piittaamatta. Siispä mukavuuskerrointa elämässä nostaa kummasti hyvät varusteet. Niinpä, bye bye vaatteet ja asusteet, tervetuloa varusteet! Jos/KUN vauva vielä on semmoista sorttia, ettei liiaksi viihdy yksin missään, itsensä on saatava ihmisen näköiseksi vain sekunneissa. Bye bye 10 minuutin pikameikit, tervetuloa 10 sekunnin pikameikit. 

Siispä ajattelinkin jakaa teille omat suosikkini ja toivevalintani kotiäidin syksyyn ja talveen! 



Aloitetaan perusteista. Ilma viilenee ja kuivuu, niin kuivuu ihokin. Mikään ei kosteuta paremmin, kuin The Bodyshopin ihanat vartalovoit. Lempituoksuni lähes kaikessa on Green Tea, joten tässä kauden valinta. Hiukset ovat kesän kärsineet auringosta ja edessä kuiva talvi, kunnon kosteuttava hiusnaamio tekee ihmeitä tukalle, sen kerran kun ilman lapsia pääsee rauhassa suihkuun. Samalla reissulla voikin kestovärjätä kulmakarvat, mikä on nopea ja helppo panostus arkimeikin pohjaksi. 

Sekuntipelissä voittaa meikkivoidepuuteri, jota sipaisemalla saa pahimmat punotukset ja näpyt piiloon sekä kiillon kuriin. Vedenkestävä ripsiväri ei hätkähdä tihkusateesta. Jos tykkään pusutella lapsiasi, kuten minä, ei huulipuna ehkä ole paras mahdollinen valinta meikkiin. Mutta enpä laittanutkaan sitä tähän esille sen takia! Käytän aina meikissä poskipunana huulipunaa! Sillä vaan viirut poskiin ja sormin häivytys - todella kiva ja supernopea lopputulos! 


Olen aivan ihastunut treenitrikoisiin kotihousuina. Päihittää ulkonäöllään polvipussittavat colleget 10-0, ovat mukavat jalassa ja menevät helposti ulkohousujen alle. Tällaiset löytyykin jalastani joka ikinen kotipäivä. Perustoppi ja siihen mukava huppari päälle. Tästä asusta todennäköisimmin löydät minut, jos pimpotat yllärinä ovikelloa. Vinkkinä muuten hieman ylisuurta hupparia etsivälle: H&M:n miesten osasto. Olen tällä hetkellä vielä L/42 kokoa, joten miesten huppareiden M istuu juuri täydellisesti. Hihatkin ovat tarpeeksi pitkät - muutama minut tunteva saattaa tietääkin, että olen äärimmäisen allerginen yhtään lyhyille hihoille :) 



Tällaisiin syyspäiviin ulos hyvät valinnat ovat hieman vedenpitävät ulkoiluhousut sekä ulkoilutakki. Huppu on ehdoton. Satsaus hyvin istuviin, vedenpitäviin ulkoilukenkiin on äärimmäisen kannattava juttu. Omani ovat Haltin ja niissä ei tule kuuma edes kesällä, ne pitävät täysin vettä ja niihin mahtuu ohut villasukka, jolloin niissä tarkenee pakkasellakin! Kuivempiin päiviin jalkaan kannattaa valita kunnon lenkkarit, varsinkin jos niitä vaunulenkkejä tulee tehtyä useampien kilometrien edestä. Jos haluat varjella naamaasi hieman tihkusateelta, lippa on paras ystäväsi! 


Kun kelit viilenevät, on aika siirtyä lämpimämpiin kerroksiin. Pitkä toppatakki karvakauluksella lämmittää pakkasella. Takki kannattaa olla sen verran väljä, että sinne mahtuu tarvittaessa vielä fleecekerros alle. Toppahousut on pop. Kerronpa minitarinan siitä, että sain kerran bonuspisteitä työhaastattelussa, kun saavuin paikalle toppahousuissa. No hei, ulkona oli -30 astetta ja tuulinen sijainti! Kuulema kertoi siitä, että osaan tehdä hyviä päätöksiä. 

Pipossa kannattaa siinäkin olla lämmittävä fleecekerros ainakin "reunassa". Vedenpitävät lämpimät rukkaset ovat ehdottomat. Jos sinäkin tykkäät pitää mom bun -tyyppistä suttunutturaa pään päällä, pipoa kätevämpi valinta voi olla lämmin pääpanta. Tarpeeksi ison (ympärykseltään ja leveydeltään) löysin Hööksin ratsastustarvikeliikkeestä, samoin kuin talvikengät melko edulliseen hintaan.

Näillä varusteilla meinasin kohdata viilenevän syksyn ja jossain vaiheessa vihdoin koittavan talven!

Mitkä ovat sinun vaatekaappisi kulmakivet, kun ammattina on pysyvästi tai väliaikaisesti kotiäitiys? Raaskitko panostaa laadukkaisiin merkkeihin vai kierrätkö kirppareita? 


Kuvat Stadium, The Body Shop, H&M ja Hööks


11.10.2017

TALVI TULI OLOHUONEESEEN + ARVONNAN VOITTAJA


Mikään ei ole sen halvempaa sisustamista, kuin järjestyksen vaihto. Näin kotona ollessa kun sitä ehtii zuumailla kaikkia huoneita jokaisesta vinkkelistä, niin mietin, josko koetettaisiin olohuoneeseen uutta järjestystä. Halusin testata, mahtuisiko sohva olemaan näin "poikittain" huoneen keskellä jakaen sen vähän kuin kahteen eri tilaan. Tuntuu toimivan mainiosti! 


Nyt tuonne sohvan selän taakse jää tila vaunuille (meillä ei ole vaunuvarastoa eikä eteisessä tilaa, niin niiden on oltava olohuoneessa) ja sinne kaavaillaan myös työpöydälle paikkaa. Varmasti viimeistään ensi vuoden alussa Ludu muuttaa omaan huoneeseen, vieden näin työhuoneen meiltä. J tekee kuitenkin välillä töitä kotona iltaisin (ja öisin), joten pieni työpiste olisi suotava olla. Vaihtoehtoja jää oikeastaan kaksi; joko makuuhuoneessa tai olohuoneessa. Koska en haluaisi yhtään tekniikkaa makuuhuoneeseen, valinta kallistuu olohuoneen puolelle. Asetin kuitenkin tiukat vaatimukset sille, että pöydän on oltava minimalistisen siisti ja kaunis. Ja mahdollisimman vähän johtoja :)  


Mutta takaisin olohuoneeseen. Todella kivasti nyt jää tämmöinen pienempi tila sohvan ja telkkarin väliin. Nuo korit muuten ovat edullinen löytö lelukoreiksi - eivätkö olekin aivan ihanat! Yhdessä on Nopsun lelut, toisessa Ludun vauvalelut ja kolmannessa, vähän pienemmässä isot legot. 


Syksy ja talvi tuli olohuoneeseen muutamien sisustusjuttujen myötä. Vaihdoin mustavalkoisen maton tähän mintunvihreä/valkoraidalliseen. Keltainen poistui sisustusväripaletista ja tilalle tuli lämmin roosa. Sitä löytyy nyt taulun julisteesta, tyynynpäällisistä sekä tietenkin kynttilöistä. Haaveilen vielä muutamista kauniista valonlähteistä olohuoneeseen. 


Näin minustakin tuli "kausisisustaja". Aikaisemmin olen vain naureskellut ihmisille, joilla on kesäverhot ja talviverhot. Verhot meillä edelleen saa olla samat vuodenajasta toiseen, mutta näillä pienillä sisustusjutuilla on kiva tuoda kotiin kausivaihtelua. 

Mites muut, vaihtuuko teillä syksyn tullen verhot tai vessapaperit? :)

Ja vielä loppuun I love me -messulippujen arvonnan voittaja! 
Onneksi olkoon "niemineniitu", sinulle on lähetetty sähköpostia 💌

8.10.2017

TAVOITTEENA -10KG


Viikko sitten sain tarpeekseni. Kolme kuukautta synnytyksestä ja mun paino näyttää edelleen samaa, kuin sairaalasta tullessa. Jostain syystä kilot vaan eivät lähteneet putoamaan. Okei, yksi pieni syy saattaa olla mahdoton herkuttelu.. suklaalevy siellä, toinen täällä. Yksi lohduttamaan omien terveyshuolien kanssa, yksi auttamaan jaksamista kärttyisen vauvan kanssa.. jätskiä siellä, karkkipussi täällä. Saa riittää!

Viikko sitten ostin itselleni motivaatiota neljällä kympillä, kun liityin Fitfarmin Fitmama-valmennukseen. Ensimmäinen viikko on takana ja olen kyllä aika tyytyväinen sekä valmennukseen että itseeni. Olen lipsunut ruokavaliosta vain kerran, kun en voinut laittaa kakkutaikinakulhoa suoraan pesukoneeseen vaan oli pakko lusikalla kaapia ne viimeiset rippeet sieltä reunoilta. Aika pieni lipsuminen, jos minulta kysytään. Tässä oli kuitenkin koko Nopsun synttäritkin viikonloppuna! 


Olisi tietysti kiva, että koko kymppikilon olisi saanut tiputettua viikossa, mutta faktahan on, että jos nuo kilot ovat tulleet yhdeksän kuukauden aikana, niin todennäköisesti vaaditaan lähemmäs yhdeksän kuukautta myös niiden karistamiseen. Ihan hassua kyllä - Nopsusta tulleet kilot kun lähtivät ihan huomaamatta muutaman kuukauden aikana ja nämä meinaavat nyt olla jäädäkseen! 

Suunta puntarilla on nyt kuitenkin oikea ja varmasti pikkuhiljaa alan saada lihaskuntoakin takaisin. Ruokavalio tosiaan tässä "dietissä" on niin järkevä ja monipuolinen, että sitä on melko helppo noudattaa. Mitään herkkua ei erityisesti edes ole tehnyt mieli - sen sijaan olen kaivannut jotain makeaa kyllä päivittäin nimenomaan lohdutukseksi/piristykseksi/palkinnoksi. Liikunta on ok-tasolla. Pitäisi treenata enemmän ja reippaammin, mutta kun verrataan puolen vuoden lähes liikkumattomuuteen, on edes pienet hölkkälenkit, kotijumpat ja kerran viikossa jooga ihan hyvä saavutus.


Tarkoitus on jatkaa ruokavaliota ainakin tämä valmennukseen kuuluvat kuusi viikkoa. Olisi kiva, jos saisi pudotettua 4-5 kiloa tuossa ajassa. Vaikka kiloja enemmän iloa kyllä tuo kadotetut sentit, jotta mahtuisin takaisin vaatteisiini. Kadonneita lihaksia kun aion myös hankkia takaisin, niin paino sinällään vielä ei kerro koko totuutta. 

Mitä kuuluu muiden syksyyn? Onko kenelläkään muulla menossa raskauskilojen karistaminen? 

5.10.2017

5.10 - KAKSI HYVÄÄ SYYTÄ OLLA KIITOLLINEN


Tänään ajattelin käydä ostamassa kotiin kukkia - ensimmäistä kertaa ikinä :) 

Syitä on kaksi, kaksi isointa pientä aarretta elämässäni. Tasan neljä vuotta sitten heräsin ensimmäistä kertaa äitinä. Pääni oli aivan pyörällä siitä, että vihdoin neljän päivän synnytys oli ohi ja nyt vieressä tuhisi ihan oikea pieni ihminen. Tasan vuosi sitten oli lähes yhtä huumaantunut ja epätodellinen fiilis. Nopsun kolmevuotissyntymäpäivän aamuna tein raskaustestin, johon piirtyi yhden vahvan viivan lisäksi toinen haalea viiva. Ennen Nopsun heräämistä menin silmät suurina herättämään J:n ja näyttämään tikkua. "Täähän voi tarkoittaa, että.." oli sanat, jota sain sanottua. Suuri salaisuus sisälläni (kuvainnollisesti ja fyysisesti) leijuin sinä aamuna töihin. 

Tuo iso pieni poika täyttää tänään neljä vuotta. Minulla on hyvin hassu olo, kun haluaisin nyt kirjoittaa jotain ikimuistoista ja nasevaa hänestä. Nopsu on jotenkin oudosti tässä kesän aikana kasvanut enemmän, kuin elämiensä päivien määrä. Sen täytyy olla tuo isoveljeys. Enää poikaa ei saakaan yhtä usein syliin istumaan. Enää hän ei roikukaan samalla tavalla äidissä ja isissä, kun ollaan vaikkapa kylässä. Eikä hän enää välttämättä selitä innokkaasti ja värikkäästi kaikkia ajatuksiaan puolitutuille, vaan kysyttäessäkin kommentoi muutamalla sanalla, kehonkieli aivan kuin murrosikäisellä. 

Jollain haikealla tavalla tuntuu, että olemme hieman kasvaneet erillemme Nopsun kanssa tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Selväähän se, että ensin voimiani verotti raskaus ja sen jälkeen vauva on ollut aika paljon minussa kiinni. Emme ole samaan tapaan päässeet Nopsun kanssa tekemään yhteisiä asioita, kuten ennen. 

Niin iso jotenkin on jo neljävuotias poika. 

Mutta sitten taas onneksi kuitenkin vielä pieni. Sydän avoimena rakastaa edelleen pinkkiä ja Hello Kittyä. Ei tosin yhtä paljon kuin Ryhmä Hauta ja automerkkien bongailua. Ottaa kädestä kiinni tiukasti tietä ylittäessä ja varmistaa, että pyörällä ajaessa hankalasta paikasta, äiti varmasti pitää työntöaisasta kiinni. 

Olet Nopsu maailman ihanin ja rakkain isompi murunen. Maailman taitavin legojen rakentaja. Kohtelias ja varovainen, mutta kuitenkin pidät oman puolesi napakasti. Varoitat tarhakavereitasi, että pikkuveljeä pitää silittää kevyesti - ei liian kovaa. Ja halusit viedä tarrakuvasi myös päiväkodin johtajalle, koska hän varmasti ilahtuisi siitä. 

Hei älä koskaan ikinä muutu, kun täällä on jo liikaa sellaisia jotka tekevät niin. 

Paljon onnea syntymäpäivänäsi!

Toivoo,
Äiti

3.10.2017

I LOVE ME 2017 - LIPPUARVONTA!


Olen aina tykännyt käydä messuilla ja koko vuoden suosikkini on ehdottomasti I love me -messut. Koko viikonloppu kauneutta, tyyliä ja hyvinvointia, ihan täydellistä! Merkkasin nyt jo yhteiseen kalenteriimme isoilla kirjaimilla, että lauantaina 21.10 on maman messupäivä, sillä aion mennä ihan rauhassa tuonne kiertelemään, tutustumaan, kokeilemaan ja vähän tietenkin myös shoppailemaan. 

Voi olla, että käväistään Ludden kanssa jo perjantaina päivällä tutustumassa messujen antiin, sillä silloin sinne menee hyvä ystäväni ja toisaalta, eipä meillä päivisin niin hirveästi tuon pikkumiehen kanssa ole ohjelmaa. Toivon saavani messuilta myös puhtia tähän syksyn kuntokuuriin, josta kirjoittelen pian tarkemmin lisää :) 


Tulinkin oikeastaan nyt kirjoittamaan tämän postauksen vain kertoakseni, että sain taas ilon ja kunnian arpoa messuille 2 lipun lippupaketin! 

Messut on kaiken antinsa lisäksi myös todella kiva tapa viettää aikaa vaikkapa ystävien kanssa, joten haluan nimenomaan arpoa liput pakettina. Voit sitten voittaessasi valita, kenet haluat ottaa messuseuraksi mukaan. Ohjeet seuraa alla: 


Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, mikä syyskuun postauksista oli sinun suosikkisi. Kaikkien vastanneiden sekä sähköpostiosoitteensa jättäneiden joukosta arvotaan voittaja. Osallistumisaikaa on 10.10 päivän loppuun saakka. 


ps. jos kommentoit vielä miksi kyseinen postaus oli suosikkisi, saat minut iloiseksi :) 



Yhteistyössä I love me -messut
Kuvat: Suomen Messut / Kuvapankki 

27.9.2017

TUULIKAAPIN UUDISTUS PIKKURAHALLA


No kun ihan hieman on puraissut tämä kodinlaittokärpänen. Koska meillä ei nyt mihinkään ison rahan remontteihin ole varaa, on oltava nokkela. Ja pojat miten kivoja juttuja saakaan pienellä rahalla aikaan, kun vaan näkee vähän vaivaa. Tämäkin uudistus tapahtui muutamassa illassa ja muutamalla eurolla. 


Tuulikaapin lattia näytti koko ajan likaiselta. Syynä oli likaiseksi pinttyneet laattojen saumat. Saumat saa aika hyvin putsattua saumanpuhdistusaineella, mutta jos sekään ei tehoa, on olemassa saumamaalia. En kuitenkaan kokenut mitenkään järkeväksi lähteä tuulikaappiin tavoittelemaan puhtaan valkoisia saumoja, eikä tummat saumat houkuttaneet nekään, joten väännettiin sävynuppia ihan eri suuntaan. Kaakelimaali. Jokaisen kaakeleidensa vihaajan paras ystävä. Neljällä kympillä saa kaakelit todella helposti uuden, tasaisen värin. Ja saumat samalla. Tässä päästiin vielä halvemmalla, sillä ystäväni bongasi minulle harmaan kaakelimaalin purkinloput vitosella nettikirpparilta! 


Toinen pieni, hauska uudistus oli sähkökaappi. Tuo jokaisen asunnon pakollinen paha. Eipä se valkoisena tuossa enempää häirinnytkään, mutta toisaalta, kun se siinä jokatapauksessa on, niin miksei tehdä siitä jotain hauskaa? Biltemasta purkki liitutaulumaalia kympillä ja lopputuloksen näet alta. Samoin kuin lattian lopputuloksen. Mitäs tykkäät? 





Oletteko muut kokeilleet kaakelimaalia? Entä löytyykö keneltäkään muulta tällaisen muodonmuutoksen kokenut sähkökaappi? 


ps. sisustus on sitten JUURI tällaista: nyt kun näen tämän viimeisen kuvan, niin mietin, että ehdottomasti saatava tuohon musta naulakko, eikä valkoinen! Hihi, yhden paikan kun fiksaa, niin kolme jo odottaa jonossa :)

25.9.2017

MAITOALLERGIA VAUVALLA?


Homma alkoi ihottumasta Ludden päässä. 

Ei, se alkoi aiemmin. Nopsun maitoallergiasta. 

Ei, vaan oikeastaan se alkoi yli 30 vuotta sitten MINUN maitoallergiasta. 

Minulla oli maitoallergia vauvasta aina kuusivuotiaaksi asti. Nopsulla oli maitoallergia syntymästään noin kahden vuoden ikään asti. Tätä pohjaa vasten synnärillä kyselin lääkäriltä, että mitä maitoa lapselle korvikkeena (tarvittaessa) annan? Voinko suoraan olettaa, että hänkin saattaa olla herkistynyt lehmänmaidolle ja antaa allergiakorviketta. Ei missään nimessä, vastasi lääkäri. Ei mitään oletuksia. 

Ja näin päädyimme antamaan tavallista, tosin hypoallergenic-tyyppistä korviketta. Hormoninäppyjen ja runsaan pään karstan kadottua Ludun pää jäi tosi kutisevaksi ja punoittavaksi. Jos hänellä ei ollut töppöset kädessä, raapi hän päänsä ihan täyteen verinaarmuja. Pää oli kerrassaan pahan näköinen. Varasin ajan tutulle lääkärille (Nopsun allergialääkäri), jotta saisin hyvät voiteet pään kutinan hillintään. 

Lääkäri heitti lähes jo kättelyssä tiskiin maitoallergiakortin. Hän kertoi, että jos perheessä on  (ollut) maitoallergiaa, yleinen suositus tällä hetkellä on vauvallekin aloittaa allergiakorvike. Jaahas! No tätä kun varta vasten sairaalassa kysyin... 


Saimme mukaamme kortisonivoiteen pään kutinaan, mutta koska iho oli myös muualtakin lievästi ihottumainen saimme suosituksen siirtyä allergiakorvikkeelle muutamaksi viikoksi. Ludulle tehtiin myös suppea pricktesti, jossa mahdolliset ihoreaktiot katsottiin maitoon, kalaan, kananmunaan ja.. no.. mikä on neljäs yleinen allergeeni vauvoilla/pienillä lapsilla? Soija? En muista. 

Kaikki testit näyttivät negatiivista. Tiesin kuitenkin itsekin, että pääosin suolisto-oireinen maitoallergia ei iholle välttämättä pattia nosta. 

Hauskana lisähuomiona, että itseltäni kun testattiin eläinallergioita, niin se "kissan" patti levisi niin suureksi, että peitti alleen seuraavankin allergeenin läikän :) 


No kotona sitten saatiin hyvät järkytykset apteekista, kun purkki tuota erikoiskorviketta maksaa 25 euroa. Tyyppi juo sen muutamassa päivässä, viimeistään neljässä. Kelakorvausta ei saa ennen allergiadiagnoosia ja sen taas saa vasta kaksoissokkoaltistuksen jälkeen. 

Noin viikon kuluttua soitin lääkärille uudelleen, koska en tiennyt mitä tehdä. Iho oli paremmassa kunnossa, mutta siitä lienee kiittäminen tujun kortisonikuurin. Mahan toiminta samanlaista kuin ennenkin (ellei vähän huonompaa) eikä muuten erityisemmin tyytyväisempi tai tyytymättömämpi vauva. Lääkäri ehdotti, että heitetään kotona ihan tavallinen maito kehiin ja katsotaan mitä siihen sanoo. Kävin samana iltana hakemassa kaupasta Tuutia ja seuraavana aamuna alettiin antamaan sitä. No mitä kävi? 


Ei mitään. Eli näin kotidiagnoosilla voimme todeta, että ei tällä pojalla nyt maitoallergiaa näytä olevan. Sen sijaan atooppinen iho kyllä. Tosi helpottavaa. Samalla on testattu tosiaan nuo muutamat muutkin allergeenit, joista pahimmillaan voisi tulla anafylaktinen shokki, joten hieman huojentunein mielin voimme vajaan kuukauden (!!) päästä suunnata kiinteän ruuan maistelun maailmaan! 

Näin! Yhtä lääkärikäyntiä, muutamaa puhelinsoittoa ja erikoiskorvikkeeseen palanutta satasta köyhempinä :) 

Onko siellä lukijoissa muita maitoallergiaan tutustuneita? Tai muuten allergisia lapsia? Omakohtaista kokemusta on allergioista kyllä varsin laajasti täällä minulla :)