Kaksplus.fi

14.8.2017

VALOISAMPIA AIKOJA KOHTI

Katse eteenpäin! Takana on melkoisen raskas kuukausi, joten tästä suunta on vain ylöspäin ja inspiraatioksi tarvitaan nyt kunnon piristysohjelma. Haaveilin vaunulenkillä tassutellessani kaikesta ihanasta ja ne tässä nyt oikein listana piristyksen maksimoinniksi. Näillä keinoilla ajattelin rakentaa itsestäni entistä ehompaa mamaa tähän tulevaan syksyyn!


LIIKUNTA JA KEHONHUOLTO

Kehoni voi tällä hetkellä todella huonosti. Se on sairastellut enemmän kuin koskaan ja ollut liikuntavajeessa koko vuoden. Lähden tästä voimien mukaan tekemään vaunukävelyitä Ludun kanssa ja niinä aamupäivinä, kun pallero viihtyy vaikkapa sitterissä, nappaan puntit esiin ja teen kotona vähän lihaskuntoliikkeitä. Huomiselle on varattu hieronta avaamaan pahimmat jumit ja rahavarojen salliessa kävisin mielelläni myös vyöhyketerapiassa purkamassa kaikkea kehoon kertynyttä stressiä. 

Minulla on edelleen jemmassa viime syksynä messuilta ostettu kymmenen kerran kortti joogaan. Sinne suuntaan varmaankin muutaman viikon päästä. Eilen koetin huvikseni tehdä yhden aurinkotervehdyksen ja selvisin siitä nipin napin. No, pohjalta on hyvä ponnistaa! 



KAUNEUS

Kotona ollessa on niin helppo pudota lököhousujen valtakuntaan ja vaeltaa ympäriinsä meikitömänä likaisessa tukassa. Ei siinä mitään, jos tämä ei itseä häiritse, niin siitä vaan! Ei mitään kannata ympäristön ja muiden ihmisten takia tehdä. Huomaan itsestäni vaan sen, että jos laitan tukan kivasti, meikkaan ja katson vähän mitä päälläni on, on oloni huomattavasti pirteämpi. Tämä on ihan sama juttu, kun miksi en sairaalassakaan halunnut pitää sitä sairaalakaapua, koska sitä tuli itselle henkisesti ihan vääränlainen olo. 

Käyn pian siistimässä hiusmallin ja haaveilen myös kasviväristä, joka olisi juuri tällainen, kuin kuvassa. Lämmin vaalea ruskea. Samalla haaveilen myös geelilakkauksesta kynsiin. Olisi ihanaa, kun kynnet olisivat siistit jatkuvasti. Vauva-arjessa kun kynsien lakkaamiselle on kovin vähän aikaa. 


RUOKA

Olen syönyt kerrassaan päin honkia viimeiset kuukaudet. Raskauskiloja on tiputettavana ainakin kymmenen, jotta mahtuisin omiin vaatteisiini jälleen. Aluksi voisin jättää pois rajattoman herkkujen syömisen. Aamupalaksi toimii aina puuro - joko raakapuuro tai kattilassa keitetty kaurapuuro. Lounaaksi näin lämpimällä säällä maistuu salaatti ja pyrinkin sen tekemään aamulla valmiiksi, kun kaikki ovat vielä kotona. Näin minulla on lounas valmiina, jos vauva ei anna minun käyttää suuremmin aikaa mihinkään ruuan laittamiseen. Välipalana toimii hyvin smoothie, jonka surauttaa nopeasti puolivalmiista jauheista ja banaanista sekä kasvimaidosta. 

Iltaruoka on käytännöllistä olla koko perheelle sama. Iltapalaksi pyrin myös valitsemaan jotain järkevää. Pahimpia pudotuksen paikkoja onkin nämä hetket, kun saan jäädä hetkeksi yksin kotiin. Silloin kaivan kaapit tyhjäksi herkuista tai juoksen lähikauppaan karkkiostoksille. Tästä tavasta voisi koettaa päästä eroon. 


BLOGI 

Haaveilen myös blogiin panostamisesta. Haluaisin ehdottomasti uusia ulkoasua, ottaa valokuvia postauksiin, kirjoittaa kiinnostavia juttuja... Suunnittelu on toistaiseksi vain mielikuvituksen tasolla, mutta toivottavasti syksyn aikana nähdään visuaalisesti uudistunut Pandamama ja myös tuoretta mielenkiintoista sisältöä. Liian suunniteltuun sisällöntuotantoon en halua lähteä, vaan Pandamama saa olla juuri sellainen aito, oma päiväkirja, kuin se alunperinkin on ollut. 


Millaisia keinoja teillä lukijat on ollut tuoda piristystä elämään silloin, kun meneillään tai takana on syystä tai toisesta hyvin rankka jakso? Kaikki hyvät vinkit nyt jakoon! :)


Kuvat: Pinterest

31.7.2017

LENTÄMÄLLÄ MUMMIN LUO


Heippa vaan, tulimme juuri kotiin mummin luota Joensuusta. Lähdimme matkaan perjantaina aamulla ja hauskasti tajusin, että vauva pääsi tuona aamuna sekä ensimmäistä kertaa bussiin että ensimmäistä kertaa myös lentokoneesen! Ei voi muuta sanoa, kuin että kovin helppo ja rauhallinen matkustaja on pikkuveli, aivan kuten isompi poikakin on aina ollut. Pikkuinen katseli ympärilleen bussissa (turvakaukalo on siitä kyllä vaunuja kivempi, että siitä näkee vähän maailmaa) ja lennolla viihtyi hyvin tunnin verran hereillä välillä maitoa hörppien. 

Jos muutkin muuten miettivät turvakaukalon ottamista lennolle mukaan, niin käytännössä jos haluaa olla varma, että kaukalon saa koneeseen, sille pitää olla paikka ostettuna. Yleensä kuitenkin koneissa on sen verran tilaa, että kun lähtöselvityksessä mainitsee matkustavansa kaukalossa kulkevan vauvan kanssa, niin he voivat järjestää viereen tyhjän paikan. Nyt paluulennolla kone oli aivan täynnä, mutta ihmeesti kuitenkin minun viereen onnistuttiin järjestämään tyhjä paikka. Se olikin mahtava juttu, sillä vauva oli unessa jo koneeseen noustessa - ja pysyi kaukalossaan unessa koko tunnin lennon ajan. Jos kone olisi ollut tupaten täynnä, ymmärtääkseni henkilökunnan tiloissa on aina sen verran tyhjää, että kaukalon olisi saanut sinne, ja vauva sitten syliin. Kertokaa lentoemot/-stuertit, jos toisin on :) 


Syy lähteä Joensuuhun juuri tänä kyseisenä viikonloppuna oli ystäväni hääbileet. Muistatteko, kun kerroin maistraattivihkimisestä, jossa olimme Nopsun kanssa? No, nyt sitten pääsimme itse hääjuhlaan loppujen poikien kera, eli Nopsu jäi mummin ja tädin hoiviin kun me J:n ja vauvan kanssa lähdettiin juhliin. Kyseessä oli ns. aikuisten illanviettojuhlat, joten siksi Nopsu ei lähtenyt mukaan. Mekin lähdettiin sieltä sitten ajoissa jo kotiin, vaikka olisi ollut tosi ihana kyllä viipyä pidempäänkin. 

Seuraavana päivänä lähdimme käymään rannalla. Nopsu nautti rantavedessä leikkimisestä vaikkakin se oli vähän liian kylmää uimiseen. Pienin köllötteli viltillä ja sylissä ja välillä vaunuissa. 


Jos joku asuu Joensuussa tai on menossa sinne käymään, niin lämmin suositus käydä torilla syömässä Mihailin tavernassa. Aivan käsittämättömän hyvää kreikkalaista ruokaa!! Siis tuhat pistettä ja tähtimerkki. Vauva nukkui ihanasti koko ruokailun ajan (kun sai olla ulkona) ja me saatiin rauhassa syödä. 

Kaiken kaikkiaan reissu meni mainiosti. On se kuulkaa jännä, miten erilailla toisen lapsen kanssa ollaan menossa ja näin kuukauden iässä. Nopsun kanssa en tässä vaiheessa uskaltanut juuri edes kotoa poistua. Nyt on jo oltu ravintolassa, kahvilassa, Ikeassa, bussissa, lentokoneessa, rannalla... täysillä siis menossa mukana. 

Ihanaa oli tietenkin mummin luona, kun siellä oli jatkuvasti neljä aikuista paikalla pitämään huolta näistä kahdesta lapsesta. Nyt sitten totutellaan taas kotona arkeen. Minulla on jälleen ollut uusia/vanhoja terveyshaasteita tässä parin viikon ajan ja ne ovat vähän vieneet mieltä matalaksi. Toivottavasti nyt kuitenkin suunta olisi parempaan. 

Huomenna sitten Nopsulla alkaa taas päivähoito! Puolipäiväisenä tosin. Jotenkin ihanaa tavallaan saada arkeen enemmän rytmiä ja Nopsulle tekemistä aamupäiviin. 

Miten siellä muut vauvojen (ja isomman lapsen) äidit - onko teidän esikoiset nyt syksyn alkaessa täysin kotona, osittaisessa hoidossa vai täydessä päivähoidossa? 

JA HEI!

Vauvakorttien voittaja on myös eilen arvottu!
Onnea voittajalle, joka oli jättänyt viestin anonyymina. Sinulle on lähetetty sähköpostia!

23.7.2017

KUUKAUSIKORTIT VAUVALLE - ARVONTA!


Huomasitteko eilisen kuukausipostauksessa söpön kortin, joka kertoo vauvan iän? Minulla kävi mahtava tuuri, koska olin jo odotusajasta, ei, vaan jo ennen sitä ajatellut, että tällaiset kortit haluan sitten vauvan kuvaamista varten. No, onni potkaisi bloggaajaa, kun ystävällinen Ilona otti yhteyttä ja tarjosi näitä ihania, värikkäitä kortteja yhteistyön merkeissä. 


Design by Ilonan mallisto sisältää monenlaisia kodintuotteita, paperituotteita, koruja ja puhelimen suojakuoria. Malliston tyyli on skandinaavinen ja sen tavoitteena on omien sanojensa mukaan tuoda iloa ja käytännöllisyyttä elämään. Selatessani mallistoa, voisin klikkailla lähes jokaisen tuotteen ostoskoriin! Tyyli osuu omaan makuun aivan täydellisesti eivätkä hinnatkaan ole mahdottomia. Lisäpisteet vielä tietenkin suomalaisuudesta.


Ilokseni saan arpoa teidän lukijoiden kesken yhden tällaisen kuukausikortti-setin! Setti sisältää yhteensä 13 erilaista korttia sekä yhden kortin, johon voi kirjoittaa vauvan nimen, syntymäpäivän, kellonajan, painon ja pituuden.

Osallistut arvontaan jättämällä sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommentteihin. Mikäli seuraat blogia myös jossain somekanavassa, saat kanavien määrän mukaan lisäarpoja. Pandamaman löydät Bloglovinista, Facebookista ja Instagramista nimellä piritapanda. Do the maths ja kerro kommentissasi seuraamasi kanavat :) Osallistumisaikaa on viikon verran, eli 29.7 asti.

Onnea arvontaan! 🍀

ps. Design by Ilonan tuotteita jälleenmyyvät paikat löydät täältä, jos haluat päästä katselemaan ja hypistelemään tuotteita luonnossa.


22.7.2017

KUUKAUDEN IKÄINEN PIKKUVELI


Meidän pikkuinen on jo yhden kuukauden ikäinen. Pojalle on jo nimikin, kerron sen julkisesti vasta vauvajuhlien jälkeen ja tietenkin pitää keksiä myös tänne blogin puolelle bloginimi :)

Kuukauden ikäinen vauva on jo selvästi karistanut vastasyntyneen olemuksen. Poskiin on tullut pulleaa vauvapyöreyttä, ihoa tuli koristamaan hormooninäpyt ja olemus on jäntevämpi. Katse on alkanut seuraamaan kiinnostavia kohteita ja epäilemme jo nähneemme muutaman ihan oikean hymynkin.

Moni on kysynyt, millainen vauva on ja koen hirveän hankalaksi vastata siihen. En pystyisi sanomaan, että "tosi helppo vauva", mutta toisaalta kun kokemus on jo yhdestä haastavasta vauvasta, niin kyllä tämä sillä tavalla iisimpi on. Toisaalta, itsekin ottaa rennommin ja tietää, että jokaista itkuista iltaa tai vatsaväännettä vaan ei millään pysty poistamaan - tekee vain parhaansa vauvan oloa helpottaakseen ja muistuttaa itseään, että this too shall pass. Koko ajan on paljon tietoisempi siitä, että kaikki on vain vaihetta. Puolen vuoden päästä tämäkin aika tuntuu jo kaukaiselta ja parin vuoden päästä koko vauva-aika on pelkkiä värikkäitä muistoja.

Vuorokausirytmi tietenkin on vielä hakusessa. Vähän pidempiä unipätkiä tulee kyllä yöhön. Päivällä sitten otetaankin torkkuja ihan satunnaisesti eikä yhdetkään päiväunet ole vielä olleet yli tuntia. Silloinkin paikkana täytyy olla joko syli tai liikkuva kuljetusväline.

Aivan paras juttu tässä kuukaudessa on tietysti ollut se, että J on myös ollut kotona koko kuukauden. Varsinkin oman sairastelun aikaan en edes pysty kuvittelemaan, miten oltaisiin pärjätty muuten. Nautitaan nyt vielä näistä päivistä, kun paletti on jotenkin kasassa kahden aikuisen ja kahden lapsen yhdistelmällä. Ei enää kauaa siihen, kun täytyy pärjätä pitkiäkin päiviä kahden kanssa yksin - eikä minulla ole vielä hajuakaan miten se onnistuu!!

Vielä katsaus pikkuisen elämään, kun ikää on mittarissa yksi kokonainen kuukausi:

Tykkää
Sylistä ja pomppupallon päällä hytkyttelystä. Mobilesta (kiitos Tanjalle!). Kylvystä. 

Ei tykkää
Pysähtyvistä vaunuista tai siitä, että hänet lasketaan nukkumaan jonnekin muualle, kuin syliin. 

Suosikkiruokaa
Maito - tissistä tai pullosta. Äidinmaito tai purkkimaito. Kaikki käy, kunhan sitä on paljon ja usein tarjolla!

Pituus viimeisin mittaus kun ikää oli 3vk
52.5cm (syntymäpituus 50cm)

Paino viimeisin mittaus kun ikää oli 3vk
4125g (syntymäpaino 3742g)

Vaatekoko
56

Odotan jo kovasti seuraavaa kuukausikatsausta, mahtavaa, kun tästä nyt pikkuhiljaa alkaa kaikkia taitoja kehittymään - hymyt, käsillä esineisiin tarttuminen, ympäristön tarkempi havainnointi...

Onko lukijoiden joukossa muita kuukauden ikäisiä vauvoja? Tai ehkä ennemmin äitejä :) Millaisia pötkylöitä siellä ruudun toisella puolella asuu? 

15.7.2017

TISSITUSKAT


Imetys. Tuo ihmeellinen asia, joka hetkeksi täyttää elämästä ja ajatuksista valtaosan - ja taas muutaman vuoden päästä tuntuu ihan kaukaiselta jutulta. Mutta millainen oma maailmansa koko imetyshomma onkaan! Kaikki alkaa sieltä synnytyssalista, kun vauvalle täräytetään vielä synnytyksestä vapiseva tissi eteen ja oletetaan, että a) vauva osaa siitä syödä b) äiti osaa siitä syöttää. 

Molempien lasten kohdalla vaikeudet alkoivat tuosta hetkestä. 

Nopsu avasi kyllä suun, mutta piti tiukasti kielen kitalaessa kiinni. Miten siinä sitten selität muutaman tunnin ikäiselle, että laske kieli alas. Niinpä hän sai ensimmäiset sapuskansa ruiskulla korvikkeena. Siitä alkoi meidän 2,5kk kestänyt osittaisimetyksen taival.

Tällä kertaa vauva kyllä hoksasi aika hyvin imemisen ja äitikin osasi hieman survoa tissiä puolimetrisen suuhun. Seuraavat kaksi yötä meni jat-ku-val-la imetyksellä, mutta vauva ei vaan ollut tyytyväinen. Eipä ihme. Olin koko ajan itse sitä mieltä, että ei sieltä mitään tule, johon tietysti vastataan, että pisarakin riittää, kyllä vauva sieltä maitoa saa. No kiitos tsempistä, mutta kummasti kuulkaa vauva rauhoittui nukkumaan parin tunnin unet, kun sai lisämaidon ruiskulla. 

Kotona jatkui melkolailla sama juttu - imetin (miten tämän nätisti sanoisi, ruokailuvälineet kivusta huutaen) sen mitä vaan jaksoin, mutta vasta pienen lisämaidon avulla vauvasta tuli tyytyväinen. Viimeistään neuvolan ensimmäinen punnitus kertoi selvän viestin. Paino ei ollut noussut tarpeeksi, eli saimme luvan/käskyn antaa vaan ihan reilusti sitä lisämaitoa rinnan lisäksi.


Tällä tapaa ollaan sitten menty tähän päivään asti. Olen koettanut parhaani mukaan imettää öisin, mutta en tunnu mitenkään pääsevän maidontuotannossa lähellekään vauvelin ruokahalua. Pumppu laulaa lisäksi useamman kerran päivässä, pesemme pulloja ja kannamme kaupasta maitoa. Aikamoinen show siis siihen verrattuna, että olisi vain joko tissi tai pullo. 

Viimeisen viikon aikana lisähaastetta on tuonut oma sairastaminen. Kolmiolääkkeiden takia (vaikka otin niitä vain kahdesti) jouduin pitämään lähes 24h, etten voinut imettää. Pumppasin ja dumppasin. Muutenkin imetyskertoja oli viikon verran selvästi vähemmän. Maidon tuotanto on ikävästi kärsinyt. Olisi ollut todella helppo jättää imetys kokonaan tähän, mutta kovasti haluaisin edes sen kuukauden verran tarjoilla bebelle tätä kuuluisaa terveysjuomaa. 

Jonkun, jolla maitoa riittää ja vauva osaa reippaasti sen nauttia, voi olla hankala ymmärtää, miksi joku jättää imetyksen jo pienen yrityksen jälkeen. Itseltä kaikki sympatiat kuitenkin imetyksessä epäonnistuneille (ironiaa) äideille. Kun itse on vielä mahdollisesti todella kipeä synnytyksestä, maitoa ei tule, vauva ei osaa, nännit vuotaa verta, kaikki itkee, hermot menee - ja vauva tulee pullomaidolla helposti tyytyväiseksi, vaatii aika paljon kanttia jaksaa puskea eteenpäin imetyksen kanssa. Itse olen ihan pro imetys, mutta vielä enemmän pro äidin jaksaminen ja sitä kautta vauvan hyvinvointi 💕

Millaisia imetyskokemuksia muilta löytyy? 


12.7.2017

MEIDÄN PERHEEN SUOSIKKIVAIPAT


Vaipat, nuo vauvaelämän symbolit. Päivittäistavara, jota ilman harva vauvaperhe pärjää. Hatunnosto kaikille kestovaippailijoille, ei ollut meidän juttu Nopsun kanssa (fuskasi joka ikinen malli, jota koetettiin ja kun ne ei ihan halpoja ole testata malli toisensa jälkeen, niin homma aika pian jäi)

Aluksi käytössä oli sekalaisesti eri merkkisiä vaippoja, mutta pian suosikiksemme valikoitui Muumi-vaipat. Yksi tunnettu vaippamerkki ei istunut malliltaan ja toinen tunnettu merkki haisi niin pahalle, että tein jo kertaalleen reklamaation asiasta. Vaippapaketti haisi avatessa ihan jollekin maalille tai muulle kemikaalille. Toisen paketin ostaessamme tajusimme, että ei kyseessä ollutkaan virheellinen pakkaus, vaan ilmeisesti nämä kyseisen merkin vaipat oikeasti haisevat todella voimakkaalle. 

Muumit tuntuivat istuvan hyvin, eivät haisseet millekään ja isot plussat pamahtivat niiden ympäristö- ja ihoystävällisyydestä. 


Muumivaipat ovat ainoita suomalaisia kertakäyttöisiä lasten vaippoja. Vaippojen tuotannossa otetaan esimerkillisesti ympäristö huomioon; valmistuksessa käytetään ainoastaan kotimaista, täysin biohajoavaa selluloosaa, puuraaka-aineet hakataan sertifioiduista metsistä, sellun valkaisussa ei käytetä lainkaan kloorikemikaaleja... lista on pitkä ja siihen voi käydä tutustumassa täällä paremmin. Jopa vaipan pakkaus on biohajoavaa, eli pussia voi käyttää vaikka biojätteen pussina!


Kukaan äiti ei halua lapselleen vaippaihottumaa ja Muumeissa tämä onkin otettu hyvin huomioon. Vaipoilla on Allergia- ja Astmaliiton tunnus, joka tarkoittaa, että tuote täyttää tarkat vaatimuskriteerit eikä sisällä hajusteita tai muita yleisesti ärsyttäviä tai herkistäviä aineita. Kuten jo sanoinkin, valkaisussa ei käytetä kloorikemikaaleja eivätkä vaipat muutenkaan sisällä mitään lisättyjä kemikaaleja, kuten hajusteita tai voiteita. Nopsu selvisikin koko "vaippauransa" ilman ensimmäistäkään ihottumaa vaippa-alueella, mikä on jonkinlainen ihme, varsinkin ottaen huomioon äitinsä to-del-la ihottumantäyteisen vauva- ja lapsuusajan.

Vauvalla ollaan aluksi käytetty vaippoja, joissa on sellainen merkkiviiva vaipan kastumiselle (ja niitä tuli ostettua aivan liikaa!) joten vasta nyt pääsemme siirtymään pikkuisen kohdalla myös muumeihin :)


Olen tosi iloinen, että sain yhteistyönä kehaista teillekin näitä meidän suosikkivaippoja! Muumivaippaa valmistava Delipap valmistaa myös muitakin "aiheeseen liittyviä" tuotteita ja tajusin itse vasta nyt, että suosikkini sidemerkeistä on saman valmistajan. Nimittäin Vuokkoset. Laadukas tuote ja lisäksi plussat näistä samoista asioista; kotimaisuus sekä ympäristö- ja ihoystävällisyys. Ihotuntuma on oikeasti aivan eri luokkaa, kuin joissain hyvin muoviselta tuntuvissa merkeissä. Erityiset pisteet uudesta yösiteestä, jossa leveämpi takaosa - ei enää ylivuotoja sieltä suunnalta, jee!

Mitkä on teidän perheen suosikkivaipat? Vai oletteko jaksaneet "kestoilla"? 


8.7.2017

YLLÄTTÄVÄ KÄÄNNE SYNNYTYKSESTÄ TOIPUMISEEN


Halusin tulla kertomaan pienet terveiset sairasvuoteelta. Blogissa on ollut hieman taukoa ja saattaa vielä hetken olla, sillä juuri kun pääsin hehkuttamasta kaikille, miten selvisin synnytyksestä ilman mitään vaurioita - no, arvaatte varmasti loput... 

Jouduin ensimmäistä kertaa operoitavaksi keskiviikkona illalla, eikä siinä vielä kaikki, sama toimenpide jouduttiin tekemään uudelleen perjantaina aamulla! Kyseessä ei ole mitään vaarallista tai vakavaa, mutta inhottavaa ja epämukavaa kyllä. Kaikista pahinta on kuitenkin se, että toimenpiteen jälkeen olen ollut aina vähintään vuorokauden ihan vaakatasossa. Eilisen jälkeen sain vielä niin vahvat lääkkeet, etten edes saa imettää niiden kanssa. 

Voitte vain kuvitella, että harmitus on ollut aivan pilvissä asti, koska en pysty hoitamaan vauvaa sen enempää kuin esikoistakaan. Äitini on kyllä aivan mieletön tyyppi, koska hän (taas) hyppäsi Joensuusta junaan ja tuli eilen meidän perheestä pitämään huolta. Iso helpotus J:lle, kun on yhdet kädet lisää leikittämään Nopsua, kantelemaan vauvaa ja tekemään ruokaa. Minäkin olen saanut vähän kevyemmällä mielellä nyt levätä. 

Nyt vaan peukut pystyyn, että tällä kertaa vaiva olisi saatu lopullisesti hoidettua ja pääsisin tästä vaan toipumaan. Klassinen toteamus, mutta jestas lupaan olla iloinen enkä valittaa turhasta, kunhan vaan saan terveyteni takaisin! 

Toivottavasti pian pääsen päivittämään teille kuulumisia vauvan ensimmäisistä viikoista 💙