Voimaannu sisustuksen avulla - SIS. ALEKOODI

15.7.2019

 YHTEISTYÖSSÄ POSTER STORE

Tiedättehän ne kaikki rentoutumisharjoitukset, jotka alkavat, että "kuvittele itsesi jonnekin rauhalliseen, hyvän mielen paikkaan..."? Arkisena maanantai-iltana haastava työprojekti naputtaa takaraivossa, lapsille ei kelpaa mikään ruoka, itseäkin väsyttää ja tekee meili haistattaa kukkanen koko hommalle. Mitäpä jos yhtäkkiä olisitkin rannalla, jossa meri avautuu suurena ja tuuli puhaltaa hiukset sotkuun? Tai ainakin saisit ajatuksesi hetkeksi sinne? 

Koska harvalla meistä on mahdollisuus kuljettaa mukana omaa mentoria, joka muistuttaa hengittämään ja astumaan muutaman askeleen taemmas stressaavasta olosta, täytyy keksiä muita keinoja. Ja minulle ne ovat kuvat. Niin kauan kuin muistan, olen teipannut kuvat ja julisteet seinilleni. Nuorena seinällä olivat Take Thatin julisteet (tuollaisen miehen minäkin otan, kun kasvan isoksi), Jani Sievisen juliste (minäkin vielä menestyn jossain lajissa) sekä Sugar-lehdestä leikatut muotikuvat (isona aion olla juuri yhtä cool). Kun katse osui kuviin, saivat haaveet hetkeksi syrjäyttää hissan kokeen stressin. 


Nyt olen reippaasti yli 30-vuotias. En mennyt naimisiin Markin kanssa, mutta voitin yhden Suomen mestaruuden ja päädyin kyllä muutamiin muotikuviinkin. Tällä hetkellä pako arjesta on tulevaisuuden haaveiden sijaan enemmän sellaista, että miten voisin paremmin tässä hetkessä. Miten jaksaisin ne työpaineet, kiukuttelevat lapset sekä menevät ja tulevat murheet?

Kuvien voima


Sain ilon valita Poster Storelta uusia julisteita meille kotiin. Olemme todellakin juliste-perhe, emmekä taulu-perhe. Ihan jo sillä, että itse ainakin kaipaan vaihtelua, eikä olisi mitään järkeä sijoittaa kalliiseen tauluun - vain kyllästyäkseen siihen puolen vuoden päästä. Julisteet ne siis meidän kodin sisustavat. Vietin ihanan aamupäivän, kun ajan kanssa selasin Posterstoren valikoimaa ja mietin, mitä julisteita laitetaan minnekin.

Seilasin ajatuksissani sisustuksen väreistä erilaisiin tilanteisiin sekä ajatuksiin, jota haluaisin mieleeni tulevan kuvien näkemisen myötä. Jännityksen ja vauhdin sijaan hain lempeyttä, rauhaa ja luonnonläheisyyttä. Olohuoneessa siis meillä virtaa vesiputous, jonka sävyt sopivat hyvin vastakkaisen seinän Nefriitti-sävyyn. Kuvat yllä. 




Tuolle maalatulle seinälle taas toin maanläheistä ja juurista muistuttavaa fiilistä tyylikkällä kuvalla halkopinosta. Viereen sopi teksti "Simplicity", koska moni meistä (itseni mukaanlukien) tunkee arjen liian täyteen kaikkea ja koettaa selvitä liian monesta asiasta. Yhtäaikaa. Karsimalla sekä tavaramäärää, kalenteria että itse määritettyjä velvotteita, olo rauhoittuu.

Aamupala rannalla 


Keittiöstä meillä on suora näkymä rannalle. Tämä kuva sopii hyvin uuteen täyspuiseen ruokapöytäämme sekä turkoosin värisiin tuoleihin. Kun aurinko pilkistää marraskuussa loskakasojen välistä, voi julistetta vilkaisemalla siirtää itsensä lomatunnelmaan ja kiireettömiin aamuihin perheen kanssa.


Lisäksi tilasin Nooan huoneeseen nuo alla näkyvät ihanan värikkäät eläinhahmot. Hän sai itseasiassa itse valita ne. Pienet julisteet sopivat hyvin pieneen huoneeseen. Näihin kauniisiin kehyksiin voi myös helposti vaihtaa jatkossa julisteita sen mukaan, mikä kasvavaa poikaa milloinkin miellyttää. Mielenkiintoista nähdäkin, mitä pojan seinällä nähdään vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Urheiljoita? Autoja? Taidetta? Mietelauseita?


Ihana ajatella, että samoin kuin itse haen mieleen tyyneyttä julisteiden kautta, pojat aikanaan rakentavat kuvien kautta omia tulevaisuuden unelmiaan ja haaveitaan. Täyttyköön niistä mahdollisimman moni.

Tässä alekoodi, jolla pääset tuomaan omaan kotiisi juuri niitä fiiliksiä, joita tähän hetkeen kaipaat: pandamama30

Saat sillä 30% alennuksen Poster Storen julisteista (ei koske Selection-osion julisteita). Koodi on voimassa kaksi viikkoa tästä eteenpäin. 


Oletko sinä julistesisustaja? Mitä kuvia teidän kodin seiniltä löytyy? ❤




Loma Hollannissa - viisi lasta ja neljä aikuista

7.7.2019


Terveisiä Hollannista! Me tultiin eilen kotiin hieman vajaan viikon mittaisen reissun jälkeen. Oli kyllä todella onnistunut reissu ja mahtavaa, että lapset tykkäsivät sekä kaikki olivat viikon terveenä. 

Rikkoutuneet rattaat ja unelmakoti


Lähdettiin maanantaina puolen päivän aikaan ja reilun kahden tunnin lento meni ihan ok. Onhan se todella todella pitkä aika Lukalle olla "paikallaan", joten yhtään pidempää lentoa ei kyllä olisi toivottukaan. Nooa nyt jaksaa vaikka kuinka hyvin etenkin iPadin kanssa. Kentällä meitä odotti vähän ikävä yllätys, sillä meidän rattaat olivat hajonneet lennon aikana. Huomasin sen heti, kun nostin rattaat takaisin pystyyn. Kasausmekanismi oli todella jäykkä eikä meinannut asettua ollenkaan. Sittenpä rattaita ei käytännössä enää saatukaan kasaan. "Onneksi" ne jumittivat yläasentoon, joten pystyttiin niitä viikko Hollannissa käyttämään. Nyt sitten vaan selvitetään asiaa, koska KLM koettaa kyllä vaatia kaikkea sellaista todistetta, jota meillä ei mitenkään ole. Ja kun päivänselvää on, että heidän kovakourainen käsittelynsä rattaat rikkoi. 


Meidän ystäväperhe oli viimein päässyt muuttamaan rakentamaansa kotiin ja apua miten upea se oli! Ihan hengästyttävää. Noin 250 neliötä kolmessa kerroksessa. Niin mahtavasti tilaa kaikelle. Kodinhoitohuone, iso keittiö, kylpyamme ja sauna, valtava terassi ja oma piha. Kyllä meidän kelpasi siellä majoittua - nukkumapaikkojakin oli tarjolla helposti yhdeksälle! Sijainti talolla on ihan täydellinen. Purmerend on todella idyllinen "pikkukaupunki" (noin 80 000 asukasta) ja viihdyn itse siellä aivan loistavasti. Amsterdamiin pääsee bussilla puolessa tunnissa. Vietimme aikaa yhtälailla molemmissa kaupungeissa, sekä lähellä olevassa yhdessä suosikkikaupungissani Zaandamissa. 


Pannukakkuja ja muiden tekemää ruokaa


Yksi työkaveri instan puolella ehtikin jo kommentoimaan, että "bye bye bikini body" ja sitä tuo viikko kyllä olikin. Syötiin niin paljon herkkuja! Heti ekana päivänä mentiin lounaalle pannukakkupaikkaan, jossa lapset saivat isot pannukakut noin sentin kerroksella tomusokeria, jossa päällä oli karkkeja. Minun letun päällä oli Nutellaa, jonka päällä tomusokeria. Ihan kamalan makeaa ja tietenkin kamalan hyvää! Oli jotenkin ihana sallia sekä itselleen että lapsille näitä herkutteluja siellä aika (lue: todella) löyhällä kädellä, koska loma on loma, se kesti kuusi päivää ja sen jälkeen palataan taas tuttuun arkeen. 

Syötiin myös paljon ulkona, mikä oli niin kivaa sekin. Takana on pätkä kotonaoloa ja töihin olen kahta päivää lukuunottamatta joka päivä raahannut eväät, joten oli ihanaa laistaa ruuanlaitosta viikon verran. Purmerendissa on pari niin kivaa kahvila/ravintolaa, jossa on mukavat leikkipaikat lapsille. Käytiinkin kahdesti lounaalla Katjan sekä Lukan ja Emilian kanssa, kun isommat olivat koulussa ja Nooa papan kanssa Amsterdamissa. Syötiin rauhassa salaatteja ja suklaata, kun lapset leikkivät vieressä isossa leikkipaikassa. 



Muutamia eroja kulttuurien välillä 


Teen nyt varovasti muutamia havaintoja siitä, miltä minun silmissäni hollantilainen kulttuuri etenkin lasten osalta näyttää. Se on hieman vapaampaa. Lapsia otetaan paljon mukaan ja heidän annetaan mennä ja olla. Kypärät eivät ole niin pakollisia, kuin Suomessa ja kädet pestään jos muistetaan. Hollannissahan ei käytännössä kukaan lapsi ole millekään allerginen. Lasten annetaan myös syödä enemmän makeaa, kuten pannukakut lounaaksi ja suklaaleivät aamulla.

Lapset menevät siellä kouluun neljävuotiaana. Toki koulu silloin vielä on enemmän päiväkodin tapaista, mutta kyllä siellä jo ihan luokissa ollaan. Perheen Nooan ikäinen tyttö on toisella luokalla ja heidän luokassaan on 26 lasta. Ja yksi opettaja. Tyttö siis viisi vuotias. Lapset saatetaan aina kouluun, ihan koululuokkaan asti. Opettaja seisoo ovella ja kättelee lapset. Tämä kuulostaa ehkä jäykältä, mutta tunnelma on todella lämmin ja iloinen. Mielestäni yleisesti Hollannissa otetaan vähän meitä suomalaisia paremmin toisia huomioon. Vaihdetaan kuulumisia niin koulun pihalla, kuin kaupan kassallakin. Niin, ja iltapäivällä lapset sitten haetaan koulusta noin kahden aikaan. Alle kouluikäiset lapset hoidetaan pääasiassa kotona, koska päivähoito on todella kallista. Voi olla, että siihen hupenee lähes täysin äidin palkka. On siis hyvin tavallista, että äidit ovat joko kotona tai osa-aikatöissä. 


Muistoja matkalaukullinen 


Meillä oli siis kaikin puolin onnistunut viikko. Nooa tykkäsi niin paljon, kun oli jatkuvasti leikkiseuraa tarjolla, vaikka välillä hurja meno vähän hirvitti sekä poikaa että äitiä. 99% ajasta kuitenkin oli vaan super hauskaa! Luka halusi tietenkin olla ja mennä koko ajan isompien mukana. Minulle itselle oli todella mukavaa, että me tultiin jotenkin paremmin Lukan kanssa toimeen reissun ajan. Hän kelpuutti minua paljon paremmin esimerkiksi vessareissulle mukaan tai pitämään sylissä. Myös puremista ja nipistelyä oli vähemmän. Se tuntui tosi kivalta ja koetan kaikin keinoin pitää tästä hyvästä vibasta täällä kotona kiinni myös. Nooa jaksoi ihan mahtavasti kävellä pitkiäkin matkoja ja hei, siis meinaanko unohtaan Nooan koko reissun kohokohdan: 

Nousevat sillat! 

En nyt muista äkkiä, että mikään olisi tehnyt niin suurta vaikutusta poikaan, kuin nähdä tien ja sillan nousevan ylös. Onhan se mahtavan näköinen! Itsekin olin syksyllä ihan vaikuttunut. Kun yhdistetään pannukakut, leikkikaverit lähes 24/7 ja nousevat sillat, ette varmaankaan ihmettele, kun kerron, että Nooa ilmoitti useaan otteeseen muuttavansa Hollantiin. 



Saatiin nyt kuitenkin molemmat pojat eilen takaisin Suomeen. 

Tuhannet kiitokset vielä tätäkin kautta meidän ihanille ystäville, jotka jaksoivat meitä tämän viikon. Arvokkaita muistoja kaikille ja ihanaa, että ystävyys ei katso välimatkaa. Ensi kertaa odotellessa!




10 viikon valmennus ohi - mitä opin?

29.6.2019


YHTEISTYÖSSÄ FITFARM

Kymmenen viikkoa FitFarmin Bikini Challenge -valmennusta päättyi sunnuntaina. Olen siitä pätkiä aina päivitellytkin Instagramin puolelle, mutta tässä kattava katsaus siihen, miten tämä valmennus osaltani sujui. Mitkä olivat tulokset ja mitä opin. 


Kymmenen viikon matka 


Aloitin valmennuksen huhtikuussa valtavalla innolla. Ruokavalio tuntui järkevältä ja siihen oli helppo sitoutua. Treeneistä olin alusta lähtien todella innoissani. Ensimmäistä kertaa minulla oli oikea saliohjelma ja sen mukaan treenaamisesta sai paljon enemmän irti. Neljä viikkoa meni mukavasti ja tuloksia alkoi näkyä hieman sekä vaa'alla että mittanauhassa. Noin puolessa välissä valmennusta sai pitää "vapaapäivän", jolloin sai syödä mitä huvittaa. Voitte arvata, että suklaan, mutakakun ja jätskin määrässä ei säästelty. Sain siitä seuraavaksi päiväksi mojovan päänsäryn ja armottoman herkkuhimon. Tämäkin selätettiin ja valmennus jatkui hyvällä tahdilla viikolle viisi. 

Noihin aikoihin tulikin sitten tämän valmennuksen yllätyshaaste. Sain pienen terveyteen liittyvän vaivan, joka paheni niin, että se jouduttiin yhden viikonlopun aikana kahdesti operoimaan. Tämän takia treenit olivat vajaalla teholla kolme viikkoa, siitä kaksi viikkoa täysin tauolla. Tämän yllätyksen aiheuttama harmitus ja stressi tekivät sen, että sallin itselleni muutamia jätskiannoksia ja suklaapatukoita. Ehkä vähän liiankin hövelisti. 

Palasin täydellä teholla takaisin treeniin ja ruokavalioon viimeiseksi kahdeksi viikoksi. Intoa löytyi edelleen, mutta harmitti, että olin missannut näin ison pätkän tehokasta valmennusaikaa.



Tulokset ja pieni pettymys 


Viimeinen viikko oli valmennuksen vaikein. Otti päähän, että viimeisen viiden viikon aikana ei ollut senteissä tapahtunut mitään kehitystä, vaakakin näytti enemmän kuin puolessa välissä. Deadline odotti jo muutaman päivän päässä ja ilmassa leijui pettynyt fiilis. Teki niin mieli heittää hanskat tiskiin, käydä lähikaupasta paketti jätskiä ja rojahtaa sohvalle toteamaan, että hittoako tässä pingotan, kun mitään ei tapahdu.

Olisi ollut todella hyvä idea käydä kehonkoostumusmittauksessa ennen ja jälkeen valmennuksen. Olen nimittäin varma, että olen onnistunut kasvattamaan lihasmassaa. En ole koskaan treenannut näin täysillä salilla ja voimatasojen nousun huomaa kyllä. Mittanauhalla olen katsonut vyötäröä, ylälantiota (eli se pömppiksen kohta) sekä lantiota. Vyötäröltä on lähtenyt neljä senttiä, ylälantiolta seitsemän senttiä ja lantiolta kolme senttiä. Paino on tullut alaspäin 2,2 kiloa.  Ja tiedän, tiedän, että nämä on ihan hyviä lukuja - pettymys tulee siitä, että tämä kaikki kehitys on tapahtunut ensimmäisen viiden viikon aikana.


Senttejä ja kiloja tärkeämpi oppi

Tulokset ovat mitä ovat ja kokonaisuutena olen niihin kuitenkin ihan tyytyväinen. Kaikista tärkein oppi löytyi kuitenkin vähän syvemmältä. Löysin itsestäni sellaisen "Sportti-Piritan", ai kamala muuten mikä nimi, älkää kukaan käyttäkö ikinä, haha. Ehkä se sama tyyppi, joka olin, kun kävin monta kertaa viikossa tanssitreeneissä tai tanssitunneilla. Huomasin, että haluan olla se tyyppi, jolle on poikkeus normaalista olla kaksi viikkoa treenaamatta. Haluan, että se vähän harmittaa. Koska sohvan pohjalle on varsinkin talvisin niin helppo rojahtaa ja jos liikkumattomuudesta tulee tapa, ei kaksi viikkoa löhöilyä tunnu missään. 

Ihastuin myös täysin tällaiseen tavoitteellisempaan salitreeniin. On mahtava tunne, tuntea itsensä vahvaksi. Jos haluan itselleni itsevarman olon, on takuuresepti siihen vetää niin kova salitreeni, että seuraavana päivänä tuntuu. Aivan paras tunne, kun tietää tehneensä jotain. Huomasin myös, että tykkään hieman haastaa itseäni liikunnan saralla. Etenkin nyt, kun fyysinen terveys muuten sen sallii. Kävin sunnuntaina kävelemässä 12 kilometrin lenkin ja aivan mahtava voittajafiilis. 


Treenit ja ruuat tästä eteenpäin


Dieetti on nyt ohi ja olen siitä kyllä ihan iloinen. Voin suurella lämmöllä suositella FitFarmin dieettejä, koska ne todella on fiksusti mietittyjä. Tiedän myöskin monta naista, jotka tekevät koko perheen ruuat niin, että saavat siitä napsittua itselleen tietyn grammamäärän proteiinia, hiilareita ja kasviksia. Itse kuitenkin palaan ilolla siihen, että voin tehdä koko perheelle lasagnen ja me kaikki syödään sitä. 

Hauska juttu muuten, minkä hoksasin tässä viimeisellä viikolla on se, että rahka-tyyppinen annos pitää minulla paljon paremmin aamupalan jälkeen nälän kurissa lounaaseen asti - ja illalla taas rahka tuntuu jotekin vähäiseltä. Puuro taas aamulla ei pidä nälkää, mutta illalla se maistuu niin hyvältä. Taidan siis arkiruokailuissa vaihtaa aamupuuron rahkaan ja iltapalaksi keitellä muhkean puuroannoksen. Näin estän aamupäivien napostelua ja saan illalla masun täyteen lämmintä puuroa ihanilla lisukkeilla. 

Treenejä jatkan valmennuksen ohjeiden mukaisesti. Olen tykännyt tosi paljon tästä kolmijakoisesta treenistä, mitä nyt teen, joten kolme kertaa viikossa tullaan minut näkemään salilla jatkossakin. Lisäksi otan nyt ilon irti hyvistä keleistä ja juoksulenkeistä sekä pitkistä kävelyistä. Tavallisen, hieman runsaamman ruokavalion myötä niihin riittää hyvin energiaakin. 

Tavoitteita pitää jatkossakin olla ja ne ovat minulla nyt seuraavat:

  • jaksaa juosta/hölkätä 5km (nyt menee 3km)
  • jaksaa vetää yksi leuka (nyt menee todella isolla avustuksella salilla)
  • tehdä spagaatti (olen kangistunut kuin rautakanki)
  • seisoa käsillä ilman tukea (pysyn vain vähän aikaa seinää vasten)


Joten, kuten huomaatte, ei tämä ole minkään loppu - tämän on sporttisemman elämän alku! Koska minä en suostu olemaan kankea, väsynyt ja voimaton keski-ikäinen!

Sydämellinen kiitos FitFarm ja valmentaja Satu Kalmi.
Ehkä näemme vielä jonkun valmennuksen parissa!




CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan