Touhukas Luka jo 10 kuukautta!

23.4.2018


Vauva. Meillä on virallisesti vauva enää kaksi kuukautta. Sitten kai tänne muuttaa taapero, joka on ihan pian jo neljävuotias. On se hassua, miten jotkut päivät tuntuvat loputtoman pitkiltä, samoin kuin viikot - mutta kuukaudet sitten menevätkin jo nopeasti, puhumattakaan vuosista!

Luka täytti eilen 10 kuukautta ja ajat sylivauvana on to-del-la-kin taakse jääneitä. Touhua ja vauhtia piisaa, kuin pienessä kylässä. On se jännä, miten ainakin liikkumisessa nämä kaksi lasta ovat ihan erilaiset. Nooan pystyi jo vauvana vaikka jättämään hetkeksi sängyn päälle. Hän saattoi kontata sängyn reunalle ja pysähtyi siihen epäuskoisena vuorotellen alas ja äitiin katsoen. Silmät viestivät, että nyt on tässä jotain kummallista lähellä, voitko ottaa minut syliin? Lukan näkemys asiasta on... 20km/h eteenpäin vaan, seikkailu odottaa!! 

Go go go baby 


Tulemme niin olemaan pulassa tämän touhottajan kanssa. Hän koettaa kiivetä ihan kaikkialle ja minkään sortin itsesuojeluvaistoa hänellä ei ole olemassa. Viime viikolla hän keksi, miten portaita kiivetään ja nyt on siis aina muistettava laittaa alhaallakin portti kiinni. Portinhan meillä saa vasta tuohon kolmannelle portaalle, joten kaksi porrasta jää Lukalle opetteluun. Siinä hän saattaa nousta tokalle portaalle ja päättää siitä pyllähtää istumaan alas, ekan portaan ohi. 

Olohuone täynnä leluja on niin nähty. Kaiken aikansa hän viettää keittiössä. Avaa kierrätyspaperilaatikon syödäkseen pari päällimmäistä lehteä. Purkaa muut laatikot lattialle ja silppuaa suuhunsa kaiken paperisen. Syö myös kaiken, mitä pöydän alta saattaa löytää. Jos vessan ovi on auki, maistelukohteena on vessaharja ja vessapaperi vedetään kokonaan rullasta lattialle. Ja maistellaan. 

On se HIENO ikä tämä, kun uteliaisuus on asteikolla tuhat, järkeä päässä ei juuri lainkaan ja kaikki on edelleen pakko tunkea suuhun! 



Syö kaikki muu, paitsi ruoka


Paitsi ruoka. Siinä vaiheessa, kun oikeasti syötävä asia lähestyy lusikalla, PAKENE! Näin hän on asian nyt jotenkin järkeillyt. Olemme viime viikkoina taistelleet tosi paljon syömisen kanssa. Kädet menevät suun eteen ja millään kikalla ei poikaa meinaa saada syömään. Syynä on varmasti suurimmaksi osaksi ollut hampaat, joita nyt alaikenessä komeilee kaksi kappaletta. 


Uni ja uhma


Yöt on viime aikoina olleet vähän parempia. Edelleen öisin heräillään, mutta parhaimmillaan vaan kerran. Yleensä tutti on hukassa tai asento muuten vaan pinniksessä vinksallaan. Viime viikolla yhtenä yönä Lukan mielestä oli ihan järjettömän hauskaa kolmen aikaan kammeta pinnasängyssä seisomaan laitaa vasten, tiputtaa tutti lattialle, sanoa "oho" ja nauraa päälle. Tämä vitsi kesti yllättävän hyvin (Lukan mielestä) toistoja. Papa oli eri mieltä. 

Mitään sanojahan meillä ei vielä kuulla, tämä "oho" taitaa olla ainut. Jokellusta on vähän eri lajeja, mutta ei sitäkään kyllä mitenkään merkittävän paljon. Taitaa tämä liikkuminen viedä nyt aivoista suurimman energian. 

Mutta onneksi energiaa jää uhmaan. 

Tiesitkö, että ensimmäiset uhmat lapsella koetaankin yleensä jo alle vuoden iässä? Lukalle on selvästi kehittynyt oma tahto ja se täytyisi tietenkin saada aina ja kaikkialla läpi. Yhdistettynä hänen touhukkaaseen luonteeseensa, temperamentti ei tietysti ole paras mahdollinen. Ymmärrätte varmaan; vessapaperin syönti -> kielto -> hermoromahdus. Onneksi romahdukset yleensä on vain suht lyhyitä itkuja, mutta muistan kyllä taas hyvin, mitä se taaperon uhma olikaan...


Normipäivä


Menee meillä tällä hetkellä näin:

5-6    Luka herää
7       Nooa herää
8       Nooa hoitoon ja papa töihin
9-11 välillä 1-2h päiväunia
11     Lounas mama ja Luka
12     Nooan haku päiväkodista
12-14   Retki jonnekin, avoin päiväkoti, kerho tms.
14      Välipala
14-16 välillä 1-2h Lukalle päiväunia
17      Iltaruoka
19      Iltapala
20 mennessä Luka nukkumaan
20:30 mennessä Nooa nukkumaan


Tällaista elämää täällä kymmenkuisen kanssa!


ps. Tosi helakan punaiset taas olleet nuo posket. Käytiin niitä (ja muita iho-oireita) allergialääkärille näyttämässäkin. Odotellaan vielä tuloksia, että onko ihan joku bakteeri iskenyt vai ihanko atooppisen ihon oireilua.


Raskauskilot karistettu - kuinka onnistuin?

21.4.2018


Tänään kävimme rakkaan ystäväni kanssa Tallinnassa päiväristeilyllä. Olimme sopineet risteilyn jo pidempi aika sitten ja tässä reissulla oli erityinen merkitys. Meillä on molemmilla onnistunut kevät takana painonpudotuksen ja sitä myötä paremman voinnin kanssa. Tämän kunniaksi kohotimme yhdessä heti reissun aluksi lasilliset kuohuvaa. Oma projektini on maalissa ja raskauskilot pudotettu. Vielä olisi kiva vähän kiinteytyä, mutta en ota aiheesta minkäänlaista stressiä. Tässä nyt oma tarinani siitä, miten onnistuin pudottamaan reippaat yhdeksän kiloa. 


Kaikki kiinni motivaatiosta 


Motivaatiota ei voi liikaa korostaa. Sitä joko on rutkasti, on vähän tai ei ole juuri lainkaan. Voin sanoa, että ensimmäinen vaihtoehto on paras. Itse tympäännyin niin täydellisesti (itselle) isoon kokoon, puristaviin vaatteisiin ja suureen rasvaprosenttiin, että päätin vain tehdä asialle jotain. Näin kotiäitinä kun päivät toistavat aika paljon itseään, oli ihan kivaa saada joku oma proggis edistettäväksi. Motivaatio liikkumiseen löytyi helposti. Ruokavaliokin meni iisisti muuten, paitsi pidemmän päälle alkoi kyllä ärsyttää aina itselle eri ruuan laittaminen. 



Kaksi kovaa: ruokavalio ja liikunta 


Kaikki sen teoriassa tietävät, ihminen laihtuu, kun syö terveellisempää ruokaa ja hieman pienempiä annoksia sekä liikkuu runsaammin. Itsellä koko projektin avain oli onnistunut ruokavalio. Ostin syksyllä FitFarmin FitMama-valmennuksen ja voin vain kehua maasta taivaaseen tuota heidän ruokavaliota. Kyseessä on vasta lapsen saaneille äideille tehty ruokavalio ja se ei todellakaan ole mikään nälkäkuuri. Ruokavalion vaihtoehtoina on imettävä tai ei-imettävä, mikä vähän vaikuttaa kalorimääriin ja ruuan laatuun. Tykkäsin dieetistä tosi paljon, sillä siinä saa syödä tarpeeksi ja vaihtoehtoja on niin monipuolisesti, että oikeastaan en tässä vajaan neljän kuukauden aikana kertaakaan kyllästynyt syömään ohjeiden mukaan. 

Pieniä muutoksia ohjeisiin tein sen mukaan, mikä omalle kropalle tuntui sopivammalta. Näitä kannattaa tosiaan tunnustella ja luottaa osaltaan vaistoonsa. Ja mahaansa :) Aamupalalta otin yhden kolmesta "hiilaripallosta" pois, koska tuntui, etten sitä tarvinnut. Iltaruualta siirsin yhden "hiilaripallon" iltapalalle, koska en tuntunut sitä iltaruualla tarvitsevan, mutta iltapala minulle on hyvä sisältää hiilihydraatteja, koska en tietenkään suostu menemään nälkäisenä nukkumaan. 

Pieni jousto mielestäni on myös hyvä olla matkassa. Kauppareissuilla otin usein muutaman ison lakupalan ja söin niitä yhden palan per päivä. Varsinaisia herkkupäiviä pidin kerran kahdessa viikossa. Joustin myös silloin, jos oli joku tilaisuus, jossa halusin syödä samaa ruokaa, kuin muut. En kompensoinut näitä syömisiä mitenkään seuraavana päivänä tiukemmalla treenillä tai vähemmällä ruualla. 



Liikunta on toinen kahdesta tärkeästä palikasta. Palasin salitreenin pariin vuoden vaihteessa ja olin siitä aivan super innoissani. Opin myös juoksemaan ja se kuuluikin lähes jokaiseen salikäyntiin. Keskityin paljon enemmän aerobiseen liikuntaan, kuin lihaskuntoon. Juoksuksi itseasiassa menoa tuskin voi kutsua, sillä vauhtini on 6km/h, mutta se tuntuu olevan juuri hyvä vauhti rasvanpolttoon ja peruskunnon nostoon. Hölkkäsin aluksi 15min, nyt menee jo parhaimmillaan puoli tuntia. Lihaskuntoa teen joka kerta myös salilla, mutta hyvin vapaasti ja fiiliksen mukaan. 

Mainittava on se etu, että olen tällä hetkellä kotiäiti. Istun päivässä siis korkeintaan kaksi tuntia. Miettikää mikä ero siihen, että töissä istuu aina KAHDEKSAN tuntia ja siihen päälle matkat bussissa. Ja illalla ehkä vielä tunti sohvalla. Vähän siis kauhulla jo odotan töihin paluuta ja mitä se vyötärölle tekee... Olen vielä armoton toimistonapostelija ja rakastan tehdä töitä toinen käsi karkkipussissa. Tällä hetkellä kuitenkin ihan perus päivä sisältää paljon liikettä ja arvatkaa mikä on viimeisen kolmen päivän kilometrisaldo, kun kävin kahdella pidemmällä vaunulenkillä? Yhteensä kolmessa päivässä 33km! 


Mittanauha ja vaaka kertovat 


Koko projektin ajan seurasin edistymistä neljällä eri "mittarilla". Mittasin kerran viikossa lantion, vyötärön ja ylälantion (pömppis) ympäryksen sekä painoni. Vaa'alla kävin välillä vähän useammin, kuin kerran viikossa, mutta en tosiaan suosittele kenellekään laihduttavalle(kaan) päivittäin vaa'alla ramppaamista. Huomasin, että minulla viikon sisällä voi heitellä paino jopa reilun kilon suuntaan ja toiseen. Mittanauhakin antaa välillä erilaisia tuloksia, esimerkiksi kuukautisten alla yleensä vyötärön ja etenkin ylälantion ympärys on vähän suurempi turvotuksesta johtuen. 

Tässä muutos numeroina: 

Paino: 75.4kg // 66.1kg // -9.4kg 

Vyötärön ympärys: 83cm // 76.5cm // -6.5cm

Ylälantion ympärys: 98cm //  88cm // -10cm

Lantion ympärys: 104cm // 97cm // -7cm

Olen tähän tosi tyytyväinen. Käytän yleensä vaatteissa yläosissa kokoa S/M tai 38/40 - ja nyt se koko sopii taas. Alaosasta olen yleensä M/L tai 40/42. Pikkuisen taidan näin kahden lapsen synnytyksen jälkeen olla eri mallinen, sillä ihan kaikki vanhat housut eivät edelleenkään mene lantiolta mukavasti kiinni. Voi olla, että kroppa vielä hakee muotoaan - tai sitten jää tällaiseksi. Molempi sopii minulle. 



Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä ja tsemppiä muille samanlaisen projektin edessä oleville! Panostus omaan hyvinvointiin kannattaa aina 💕

Helppoja puurohetkiä vauvan kanssa + kilpailu

18.4.2018

* Kaupallinen yhteistyö: Semper


Puuro. Tuo heti hedelmäsoseiden jälkeen usein ensimmäinen kosketus kiinteisiin ruokiin. Aamupalan vakkarikaveri ja hyvien yöunien moottori. Puuroa syödään meidän perheessä joka aamu. Vähintään sitä syö Luka, mutta esimerkiksi viikonloppuisin keitän puurot ihan jokaiselle. Meillä vauvojen kanssa puuroihin totuttelu on aina tehty valmiiden puurojauheiden kautta ja olikin hauska päästä nyt mukaan Semperin testiryhmään maistelemaan puurouutuuksia. 

Nämä puurot ovat saaneet ympärilleen oikein nätit paketit, mikä on plussaa, sillä meillä usein puuropaketti on keittiössä esillä. Mukavan ulkomuodon lisäksi paketti on myös ihanan helppo avata ja sulkea uudelleen. Puuron saa helposti otettua isosta avoimesta pussista lusikalla ja sulkeminen oikeasti sulkee paketin nätisti. 

Paketin kyljessä on helpot ohjeet puuron sekoittamiseen, vaikka eipä siihen nyt välttämättä korkeakoulututkintoa tarvita, kun puurojauhe sekoitetaan lämpimään keitettyyn veteen. Jauhe sekoittui helposti ja puurosta tuli koostumukseltaan mukavan pehmeää. 


Mistä on herkullinen puuro tehty? 


No ja puurohan maistui. Luka olisi syönyt vaikka kuinka paljon, mutta jouduimme vähän rajoittamaan, sillä lievästi maitoallerginen poika ei vielä voi isoja määriä maitoa sisältäviä ruokia syödä. Maistoin puuroa itsekin ja olihan se ihanan kermaista, pehmeää ja aika makeaa. Sokeria puuroon ei kuitenkaan ole lisätty, mistä iso plussa. 

Puurojauheeseen on lisätty myös rautaa, kalsiumia, jodia ja D-vitamiinia. Se sisältää runsaasti terveellistä tyydyttymätöntä rasvaa ja lisäksi vielä maitohappobakteereja. Aika mukava paketti siis kasvavalle pikkuihmiselle. 



Miksi valmispuuro, kun puuron keittää hetkessä kattilassakin? 


On varmasti äitejä, jotka eivät koske pitkällä tikullakaan valmisruokiin ja se sallittakoon, jokainen tyylillään. Itse käytän sekaisin valmistuotteita ja kotona tehtyjä. Mielestäni valmispuuroissa on muutama kiistaton etu. 

  1. Ihan aluksi vauvan syömät puuromäärät eivät ole kovin suuria. Kaurapuuroa on hankala keittää kattilassa tai tehdä mikrossa hyvin pientä määrää. Näistä puuroista tekee helposti vaikka ihan miniannoksen. 
  2. Joskus äidin arvio nälän suuruudesta meneekin ihan pieleen ja pikkuannoksen jälkeen linnunpoikasen suu on vielä auki odottamassa lisää herkkuja. Valmispuurosta tekee sekunnissa lisää puuroa, eikä tarvitse odotella uuden annoksen kiehumista. 
  3. Jos Lukalta kysyisi, hänen mielestään parasta varmasti on pehmeä ja tasainen koostumus. Vauvat ovat usein aika kranttuja pieniäkin paakkuja kohtaan, joten tämmöinen silkkinen puuro on enemmän kuin täydellistä heidän mielestään. 
  4. Ei voi olla helpompaa ruokaa vauvalle, kuin vitaminoitu ja hedelmämehulla täydennetty puuro. Samassa annoksessa hiilihydraatit, proteiinit, vitamiinit ja kivennäisaineet. 



Meidän testaamat Semperin valmispuurot on kuuden kuukauden ikäiselle ja kahdeksan kuukauden ikäiselle. Testissä oli maustamaton, eli pelkkä kaurapuuro sekä nämä päärynällä ja banaanilla sekä omenalla ja päärynällä maustetut puurot. Koostumuksessa en huomannut eroja 6kk ja 8kk puurojen välillä, kuituja ja suolaa sen sijaan isompien puuro sisältää hieman enemmän. Suolan määrä toki hyvin pieni jokatapauksessa, alle 0,5g/100g. Puuroihin ei ole lisätty lainkaan suolaa, vaan suola tulee luontaisesti natriumista, jota puurossa on mukana lapselle sopiva annos. 

Vaikka tykkäisitkin kotona tehdä itse vauvalle puuron, kannatta näitä napata ainakin reissuun mukaan! Pieneen pussiin tai purkkiin voi mitata valmiiksi sopivan annoskoon jauhetta ja siihen vain lämmin vesi sekaan. Vauvalle nopeasti ruoka valmiina. Ja testattiinpa meillä puuroa muuten kylmänäkin - maistuu varmasti välipalaksi kuumana kesäpäivänä. 

Eikä tässä vielä kaikki, arvaatteko maistuiko puuro myös meidän neljävuotiaalle? Maistui. Reissuun kannattaa siis napata useampi pussi puurojauhetta, ettei iske annoskateus :) 

Syökö teidän pikkuiset puuroa? Onko teillä käytössä näitä valmiita puurojauheita? 


Ja hei, tässä vielä linkki hauskaan kilpailuun, jossa voi voittaa lahjakortin kylpylään. Kelpaisi nimittäin minulle ainakin ;) 

Osallistu kilpailuun ja voita 150 € arvoinen hemmottelupalkinto!

Kerro mikä Semper tuotteista on sinusta mieluisin ja voita 150 € arvoinen lahjakortti Holiday Club-kylpylään. Osallistu kilpailuun alla olevasta linkistä 4.5.2018 mennessä. Ilmoitamme voittajalle henkilökohtaisesti.



Vastanneiden nimi- ja osoitetietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Lisätietoja Otavamedia Oy:n rekisteriselosteesta.




CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan