Kahden raskauden runtelema kroppani

Myönnän, vähän raflaava otsikko, mutta oikeutan sen sillä, että on se vaan aikamoinen rääkki, jonka läpi jokainen äiti kroppansa vie. Ja kun ei se kaikki edes todellakaan lopu synnytykseen. Tässä sensuroimaton katselmus siihen, mitä kaksi raskautta omalle kropalleni on tehnyt ja mitä pysyviä "vaurioita" niistä jäi. 

En tiedä mistä sen sain päähäni, mutta jostain syystä toisen synnytyksen kohdalla minua pelotti tosi paljon paha repeäminen. Että jos oikeasti repeäisi sieltä sinne, niin hip hei sitten vaan loppu elämän kanssa. No, sellaisenkin kanssa voi elää tietenkin ja todennäköisyydet tuollaiseen on tosi pienet, mutta onko joku sanonut, että raskaanaolevien pelot ovat aina rationaalisia? Tähän peilaten, olen selvinnyt kahdesta raskaudesta ja synnytyksestä tosi hyvin. 

Instagramia seuraavat tietävät, että pelkään hieman hammaslääkäriä. Oikeastaan en pelkää, vaan suuni vaan on jotenkin tosi kipuherkkä ja sanon AU heti kun hammaslääkäri pyytää avaamaan suun. Eilistä hammaskiven poistoa varten tarvitsin Burana 600 ja pintapuudutuksen, voitteko kuvitella :D Hampaissani on ikinä ollut vain yksi reikä, joten olikin shokki Nopsun syntymän jälkeen istua hammaslääkärin tuoliin. 20 alkavaa reikää! En voinut uskoa korviani! Ilmeisesti raskaus muuttaa syljen koostumusta ja kun siihen lisätään raskauspahoinvoinnin aisoissa pitäminen jatkuvalla napostelulla, niin siinä kai se soppa sitten on. Luojan kiitos, yksikään noista ei ole kehittynyt varsinaiseksi reiäksi asti. Sen verran tämä kokemus kuitenkin pelotti, että siirsin Lukan jälkeistä hammastarkistusta puolen vuoden ajan.. 

Eilen siis kävin ja ihanaa, olikohan tullut yksi alkava reikä lisää, muttei sen enempää. Ja näille alkavillehan ei tarvitse mitään tehdä, ne monesti pysähtyy itsestään. JEE! 

Hampaat: Vauriot ekalla kertaa (+), vahingot tokalla kertaa (-)

Jos raskaus tekee usein kolhun ulkonäköön, niin tekee se sitä myös silmien näkökykyyn. Ei ole tavatonta, että näkö huononee raskauden ja imetyksen myötä. Joku hormonijuttu siis tämäkin. Optikot kehoittavat odottamaan semmoisen kolme kuukautta imetyksen lopettamisesta, ennen kuin menee tarkistuttamaan näön. Omalla kohdallani Nopsun jälkeen näkö oli mennyt paljon huonommaksi, mutta nyt muutosta ei ollut tapahtunut juuri lainkaan. Oikeastaan vain hieman parantunut näkö! Ei paha tuomio siis lainkaan. 

Näkö: Vahinko ekalla kertaa (+), vahinko tokalla kertaa (-) 

Molemmissa raskauksissa painoa tuli noin 20 kiloa lisää. Nopsua odottaessa taisin herkutella melko rajattomasti, Lukaa odottaessa taas liikunta oli täysin kadoksissa, joten siitä ehkä syyt suuriin lukemiin. Molemmilla kerroilla synnytyksessä lähti noin 10 kiloa. Siitä eteenpäin tarina onkin erilainen. Ekalla kertaa loput kymmenen kiloa (ja siihen varmaan viisi vielä lisäksi) lähtivät ihan huomaamatta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Nyt toisella kertaa puolen vuoden kohdalla vaaka näytti ihan samaa, kuin sairaalasta palatessa. Syitä varmaankin stressaava syksy, ikä, liikunnan vähyys. Ensimmäisellä kertaa tässä kohdassa siis shoppailin kaupasta S-kokoisia vaatteita ja olin aikalailla elämäni kunnossa. Tällä kertaa puurran dieetin ja treenin parissa, jotta pääsisin siihen raskautta edeltäneeseen vaatekokoon. 

Vaatekoko: Vahinko ekalla kertaa (-), vahinko toisella kertaa (+)

Monet kertovat raskauden jälkeen kengän kokonsa kasvaneen niin, että koko kenkäkaappi on mennyt uusiksi. Itsellä ei onneksi näin käynyt kummallakaan kertaa. Ensimmäisen raskauden jälkeen räpylä pysyi ihan saman kokoisena, mutta tämän toisen kerran jälkeen huomaan jalan vähän kasvaneen. Jos ennen kenkäni koko oli 39/40, niin nyt se on 40/41. Itseasiassa kaikki nyt talvella ostamani kengät taitavat olla kokoa 41. 

Kengänkoko: Vahinko ekalla kertaa (-), vahinko toisella kertaa (+)

Kaikkihan sen tietävät, että raskaana ollessa harvoin mahtuu sormukset sormeen. Ei ainakaan minulla mahtunut kummallakaan kertaa. Hauskaa (?) oli kuitenkin se, että ekan kerran jälkeen sormien nivelet eivät koskaan palautuneet ennalleen, vaan jouduin hankkimaan uuden sormuksen. No, on pidempi tarina, miksi vain en suurennuttanut entistä, mutta kuitenkin. Toisen raskauden jälkeen nivelet eivät nyt onneksi sentään enää jatkaneet kasvuaan, vaan tutut sormukset mahtuvat edelleen. 

Sormien nivelet: Vahinko ekalla kertaa (+) vahinko toisella kertaa (-)

**

Ja vielä lopuksi osasto, josta en kyllä ajatellut puhuvani blogissa, mutta kaikkea sitä kevätaurinko saa aikaan! Tissit. Ne eivät lähtökohtaisestikaan olleet suuret. Mukava A-kuppi, jonka kanssa olen aina viihtynyt, koska eivät ole tiellä treenatessa. Mitä niistä sitten kahden imetyksen jälkeen on jäljellä... no, paljon vähemmän. Sama A-kuppi on edelleen käytössä, mutta vähän niinkuin ilmapallosta olisi päästetty puolet ilmasta pois. Tai lapasesta käsi pois. Tiedätte mitä tarkoitan. 

Jos nyt kerran tälle linjalle lähdettiin, niin itse alakerta on ihan kuin ennenkin. Haluisin tämänkin (näköjään!!) tuoda esiin, sillä usein törmää ajatukseen, ettei haaroväli synnytyksen jälkeen koskaan enää ole entisensä. No, en nyt ole muilta pahemmin kysellyt, mutta omani ainakin on kuin ennenkin. 

Hyvät ystävät, lupaan, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta puhua blogissa tisseistä ja t*ss*ista :D Kiitos ja anteeksi! 

Millaiset jäljet raskaus tai raskaudet ovat sinun kroppaasi jättäneet? Kannatko niitä ylpeydellä ja hyväksyen, vai ottaako päähän? *

*saa ottaa! On ihan höpönhöpöä, ettei nainen saisi kaivata entisiä rintojaan, raskausarvetonta mahaa tai mitä ikinä, vain sen takia, että on toiminut vauvankasvattamona.