Kahden raskauden runtelema kroppani

20.2.2018


Myönnän, vähän raflaava otsikko, mutta oikeutan sen sillä, että on se vaan aikamoinen rääkki, jonka läpi jokainen äiti kroppansa vie. Ja kun ei se kaikki edes todellakaan lopu synnytykseen. Tässä sensuroimaton katselmus siihen, mitä kaksi raskautta omalle kropalleni on tehnyt ja mitä pysyviä "vaurioita" niistä jäi. 

En tiedä mistä sen sain päähäni, mutta jostain syystä toisen synnytyksen kohdalla minua pelotti tosi paljon paha repeäminen. Että jos oikeasti repeäisi sieltä sinne, niin hip hei sitten vaan loppu elämän kanssa. No, sellaisenkin kanssa voi elää tietenkin ja todennäköisyydet tuollaiseen on tosi pienet, mutta onko joku sanonut, että raskaanaolevien pelot ovat aina rationaalisia? Tähän peilaten, olen selvinnyt kahdesta raskaudesta ja synnytyksestä tosi hyvin. 


Instagramia seuraavat tietävät, että pelkään hieman hammaslääkäriä. Oikeastaan en pelkää, vaan suuni vaan on jotenkin tosi kipuherkkä ja sanon AU heti kun hammaslääkäri pyytää avaamaan suun. Eilistä hammaskiven poistoa varten tarvitsin Burana 600 ja pintapuudutuksen, voitteko kuvitella :D Hampaissani on ikinä ollut vain yksi reikä, joten olikin shokki Nopsun syntymän jälkeen istua hammaslääkärin tuoliin. 20 alkavaa reikää! En voinut uskoa korviani! Ilmeisesti raskaus muuttaa syljen koostumusta ja kun siihen lisätään raskauspahoinvoinnin aisoissa pitäminen jatkuvalla napostelulla, niin siinä kai se soppa sitten on. Luojan kiitos, yksikään noista ei ole kehittynyt varsinaiseksi reiäksi asti. Sen verran tämä kokemus kuitenkin pelotti, että siirsin Lukan jälkeistä hammastarkistusta puolen vuoden ajan.. 

Eilen siis kävin ja ihanaa, olikohan tullut yksi alkava reikä lisää, muttei sen enempää. Ja näille alkavillehan ei tarvitse mitään tehdä, ne monesti pysähtyy itsestään. JEE! 

Hampaat: Vauriot ekalla kertaa (+), vahingot tokalla kertaa (-)



Jos raskaus tekee usein kolhun ulkonäköön, niin tekee se sitä myös silmien näkökykyyn. Ei ole tavatonta, että näkö huononee raskauden ja imetyksen myötä. Joku hormonijuttu siis tämäkin. Optikot kehoittavat odottamaan semmoisen kolme kuukautta imetyksen lopettamisesta, ennen kuin menee tarkistuttamaan näön. Omalla kohdallani Nopsun jälkeen näkö oli mennyt paljon huonommaksi, mutta nyt muutosta ei ollut tapahtunut juuri lainkaan. Oikeastaan vain hieman parantunut näkö! Ei paha tuomio siis lainkaan. 

Näkö: Vahinko ekalla kertaa (+), vahinko tokalla kertaa (-) 


Molemmissa raskauksissa painoa tuli noin 20 kiloa lisää. Nopsua odottaessa taisin herkutella melko rajattomasti, Lukaa odottaessa taas liikunta oli täysin kadoksissa, joten siitä ehkä syyt suuriin lukemiin. Molemmilla kerroilla synnytyksessä lähti noin 10 kiloa. Siitä eteenpäin tarina onkin erilainen. Ekalla kertaa loput kymmenen kiloa (ja siihen varmaan viisi vielä lisäksi) lähtivät ihan huomaamatta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Nyt toisella kertaa puolen vuoden kohdalla vaaka näytti ihan samaa, kuin sairaalasta palatessa. Syitä varmaankin stressaava syksy, ikä, liikunnan vähyys. Ensimmäisellä kertaa tässä kohdassa siis shoppailin kaupasta S-kokoisia vaatteita ja olin aikalailla elämäni kunnossa. Tällä kertaa puurran dieetin ja treenin parissa, jotta pääsisin siihen raskautta edeltäneeseen vaatekokoon. 

Vaatekoko: Vahinko ekalla kertaa (-), vahinko toisella kertaa (+)



Monet kertovat raskauden jälkeen kengän kokonsa kasvaneen niin, että koko kenkäkaappi on mennyt uusiksi. Itsellä ei onneksi näin käynyt kummallakaan kertaa. Ensimmäisen raskauden jälkeen räpylä pysyi ihan saman kokoisena, mutta tämän toisen kerran jälkeen huomaan jalan vähän kasvaneen. Jos ennen kenkäni koko oli 39/40, niin nyt se on 40/41. Itseasiassa kaikki nyt talvella ostamani kengät taitavat olla kokoa 41. 

Kengänkoko: Vahinko ekalla kertaa (-), vahinko toisella kertaa (+)



Kaikkihan sen tietävät, että raskaana ollessa harvoin mahtuu sormukset sormeen. Ei ainakaan minulla mahtunut kummallakaan kertaa. Hauskaa (?) oli kuitenkin se, että ekan kerran jälkeen sormien nivelet eivät koskaan palautuneet ennalleen, vaan jouduin hankkimaan uuden sormuksen. No, on pidempi tarina, miksi vain en suurennuttanut entistä, mutta kuitenkin. Toisen raskauden jälkeen nivelet eivät nyt onneksi sentään enää jatkaneet kasvuaan, vaan tutut sormukset mahtuvat edelleen. 

Sormien nivelet: Vahinko ekalla kertaa (+) vahinko toisella kertaa (-)

**

Ja vielä lopuksi osasto, josta en kyllä ajatellut puhuvani blogissa, mutta kaikkea sitä kevätaurinko saa aikaan! Tissit. Ne eivät lähtökohtaisestikaan olleet suuret. Mukava A-kuppi, jonka kanssa olen aina viihtynyt, koska eivät ole tiellä treenatessa. Mitä niistä sitten kahden imetyksen jälkeen on jäljellä... no, paljon vähemmän. Sama A-kuppi on edelleen käytössä, mutta vähän niinkuin ilmapallosta olisi päästetty puolet ilmasta pois. Tai lapasesta käsi pois. Tiedätte mitä tarkoitan. 

Jos nyt kerran tälle linjalle lähdettiin, niin itse alakerta on ihan kuin ennenkin. Haluisin tämänkin (näköjään!!) tuoda esiin, sillä usein törmää ajatukseen, ettei haaroväli synnytyksen jälkeen koskaan enää ole entisensä. No, en nyt ole muilta pahemmin kysellyt, mutta omani ainakin on kuin ennenkin. 

Hyvät ystävät, lupaan, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta puhua blogissa tisseistä ja t*ss*ista :D Kiitos ja anteeksi! 

Millaiset jäljet raskaus tai raskaudet ovat sinun kroppaasi jättäneet? Kannatko niitä ylpeydellä ja hyväksyen, vai ottaako päähän? *

*saa ottaa! On ihan höpönhöpöä, ettei nainen saisi kaivata entisiä rintojaan, raskausarvetonta mahaa tai mitä ikinä, vain sen takia, että on toiminut vauvankasvattamona.


15 kommenttia:

  1. Anonyymi20/2/18

    Ihanaa, että uskallat kirjoittaa aiheesta. Itselläni jo valmiiksi ylipainoa ennen raskautta ja nyt vielä lisää. Ennen en inhonnut vatsaani, mutta nykyään se roikkuu inhottavasti ja pelkään laihduttuani sen jäävän aivan kamalaksi. Tissit, niitä ei ole juuri ollut minullakaan joten en ole niistä huolissani, olemattomat hirvitykset ne on olleet muutenkin :D mutta sitten alapäähän. Se on onneksi yhtä hyvässä kunnossa kun ennenkin! Ja se on pääasia �� mulla ei ole ollut näön kanssa ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Joo siis tämä on varmasti ihan typerä ajatus oikeassa maailmassa, mutta mun mielestä kaikille naisille saisi korvata jokaisen niin halutessaan esim. just vatsanahan kiristyksen (vai mikä onkaan?), jos se on raskauden takia venynyt sellaiseksi, että siitä kokee pahaa mieltä. Onneksi sentään sullakin jotain sentään säilynyt prosessissa ehjänä :P Hyvä me!!

      Poista
  2. Anonyymi20/2/18

    Vaikka onnellinen olenkin pitkästä imetystaipaleestamme niin kyllä, ottaa päähän. Varsinkin kun imetti toisella tissillä vajaat 4kk ja toisella 1,5v. Arvata saattaa, että ihan eivät ole samaa paria nähneetkään sen kurituksen jälkeen.. Tekisin toki saman uudestaankin, mutta silti, kyllä se kyrsii.

    Myös kamalaksi mennyt ryhti (raskaus, sen jälkeen refluksikon sylissä kantaminen lähes vuoden päivät ja se hiivatin imetys..) on kyllä myös harmittanut ja aiheuttanut päänvaivaa ikävine selkäkipuineen. Onneksi sille on nyt viimein tuntunut löytyvän apua pilateksen parista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, mulla kans se, että imetys päättyi (ei ihan omasta tahdosta) molempien kohdalla 2,5kk jälkeen, mutta silti ehtivät tyhjenemään nämä omat pussukat. Uskon, että tuollainen toispuoleisuus kyllä jättää jälkensä...

      Tuollaiseen ryhtijuttuun varmasti saa ja kannattaakin hakea apua! Itsellä kans pysyvästi jumissa hartiat, kun kantaa paljon tuota 10kg tyyppiä... Tsemppiä sinne ja toivottavasti saat ainakin selän kuntoon <3

      Poista
  3. Tää on hyvä aihe puhua :) Mulla on jonkun verran raskausarpia mahassa, ja kyllä ne ottaa päähän, mutta vain sillon kun erikseen mietin niiden olemassaoloa. Ei oo enää niin tärkeä asia se, mutta kyllä ne sillon esikoista odottaessa ahdisti tosi paljon. Toisen lapsen syntymästä 4kk, ja kiloja löytyy vielä kymmenisen. Se on vähän ärsyttävää, kun tosiaan ne ei tällä kertaa lähde niin helposti kuin mitä esikoisesta. Mutta pikkuhiljaa, on tässä tehty onneksi jo ryhtiliikekin niiden häivyttämiseksi :)
    Alapää ei onneksi ole ottanut damagea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin joo mutta näkö on ainakin huonontunut! Mutta mä oon tässä viimeset kolme vuotta ollut koko ajan raskaana tai imettänyt, niin eipä varmaan näy loppua vielä tälle :D

      Poista
    2. Onnea sinne vielä pikkuisesta <3 Joo, tämä tuntuu usein olevan, että ekan lapsen raskauskilot lähtee helposti ja toisen meinaa jäädä asumaan. Raskausarvet onneksi harvoin näkyy. Mulla niitä on vain yksi, joka sekin näkyy vain kun oikein suurennuslasilla etsii. Mutta mieluummin tosiaan ottaisin niitä arpia vaikka, kuin muita isompia murheita, joita niitäkin tämä viimeisin raskaus toi. Ihan kaikkea kun en viitsi tänne kuitenkaan kirjoitella.

      Poista
  4. hitsi että piti pitkään miettiä mikä tuo sensuroitu sana on ! :'DD Ihana postaus! :) mullekin tuli molemmista n. 20kg jotka molemmista on lähteneet ihan itsestään. Näkö pitäisi käydä tarkistamassa, mutta imetän vielä... :D Ainu mikä itseäni hieman häiritsee on konttausasennossa roikkuva vatsanahka. Mutta paidan alla se on piilossa ja harvemminpa sitä tulee ilman vaatteita kontattua että ihan sama :D ollapa vain taas raskaana.... (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha, siinä oli ensin vain yksi * mutta näytti sittenkin vielä liian rujolta, joten lisäsin toisen :D :D Kiitos kommentista! Onnekas, kun kilot lähteneet sulta helposti. Ja mitä ihmettä, etkö usein konttaa alasti :D :D :P

      Poista
  5. Tää on hyvä aihe!

    Saanko olla onnellinen että mulle tuli vain 14 kg raskauden aikana painoa ja eikä yhtään löysää, eikä arven arpea. Arpia tosin löytyi ennestään kun alaikäisenä olin ylipainoinen, mitä en enää ole. Kun viimeisillään raskaanaakaan en painanut niin paljoa mitä joskus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liina <3 Tietenkin saat olla onnellinen, pitääkin olla! :) :) Ja onnea myös menneestä isommasta painon pudotuksesta, hieno juttu se!

      Poista
  6. No kuten jo aiemmin kerroin, mulla siis se venynyt vatsanako jo ekasta rakkaudesta, distasis recti. Ja olihan tuossa sitä ylimääräistä vatsanahkaa myös roikkumassa, mutta se poistettiin myös siinä leikkauksessa. Ei se vatsan nahka siltikään ole kuten ennen raskauksia. Mä olin joskus tosi ylpeä mun vatsasta... Mä väitän, että aika paljon on tekemistä geeneillä, että miten kroppa reagoi tai palautuu. Itselläni tulee helposti raskausarpia ja venynyt iho/kudos ei palaudu ennalleen. Toisaalta olen aina ollut melko notkea. Että puolensa ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en edes uskalla kuvitella, mitä musta olis jäljellä kolmen raskauden jälkeen :) Että hienosti "suoritettu" sulta siskoseni! Ja sä näytät mun mielestä edelleen ihan samalta, kuin silloin Göteborgissa :)

      Poista
  7. mulla lantiopohjalihakset kärsi tosi paljon raskauksista ja nopeista synnytyksistä. Nim en pompi trampalla :D onneksi tähän vaivaan auttaa niiden treenaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo, sua ei passannut pyytää HopLopissa trampalle :P Onneksi ei kuitenkaan sen isompia vaurioita sullakaan :)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan