Miltä tuntuu täyttää 36 vuotta?

5.2.2018


En yleensä tee iästä mitään isompaa numeroa, sillä sehän toden totta on vain numero. On kuitenkin myönnettävä, että aina näin syntymäpäivänä mieleen hiipii ajatus "mitä hittoa miten ihmeessä muka voin olla jo näin vanha?!?!". Mikä on tietenkin ihan älyttömän tylsää, sillä muistattehan vielä kaikki lapsuuden ja nuoruuden synttärit, kun oli aivan mahtavaa olla taas vuoden vanhempi ja sitten jo alkoi melkein heti odottamaan seuraavia synttäreitä. Täällä ainakin yksi neljävuotias jo haaveilee kovasti viisivuotissynttäreistään.

Missä ikä sitten näkyy ja tuntuu? No, ainakin siinä, että kilojen pudottaminen on sata tuhatta kertaa hitaampaa, kuin nuorempana. Laihdutin kerran parikymppisenä kymmenen kiloa ja se meni ihan tuosta vaan. Nyt takkuan näiden kilojen kanssa kuukausi toisensa perään. Aineenvaihdunta siis on kai  hidastunut. Toisaalta, parikymppisenä ajoin päivittäin pyörällä viiden kilometrin matkan töihin ja pyörin kaikki illat tanssitunneilla. Meikatessa pysähtyy aina ihmettelemään, että mitä pirua on nuo rypyt silmien ympärillä ja miksi silmäluomien iho ei enää ole tasaisen sileä, vaikka sitä minne suuntaan venyttelisi? Myös toinen silmäni tuntuu vanhenevan toista nopeammin :) 


Missä muussa ikä sitten tuntuu? No enpä tiedä :) Pään sisällä olo on ehkä jotain 25-30 välillä. Olen suhteellisen notkea, habaa löytyy hyvin ja jaksan hölkätä jopa pidempiä matkoja, kuin yleensä. Pukeudun juuri niin kuin huvittaa, enkä ole kertaakaan törmännyt ajatukseen, etten voisi jotain käyttää tai tehdä, koska en ole enää parikymppinen. 

Parasta tässä iässä on perhe. On ihan paras juttu, että olen jotenkin onnistunut keräämään ympärilleni kolme ihanaa poikaa. Onko sitten niinkään paljon muuttunut, sillä kyllä 10 vuotta sitten myös tykkäsin, että ympärillä pyöri useampia ihania poikia... Myöskin nykyisin on vaikka millä mitoin esikuviksi todella hyväkroppaisia, kauniita, fiksuja ja energisia nelikymppisiä, joten mikäs tässä on porskuttaessa! 


Tämä ikävuosi tullaan viettämään lähes kokonaan kotiäitinä. Olen ajatellut olevani tämän vuoden kotona hoitamassa Lukaa ja syksyllä myös Nopsu jää hoidosta pois. Vaikka kotona olo ei tietenkään mitään lomaa ole, on tämä silti ainut mahdollisuus enää olla pidemmän aikaa irti työelämästä ja keskittyä näiden ihmistaimien kasvatukseen. Nopsu jatkaa nyt toukokuun loppuun asti osa-aikaisena hoidossa ja on kesälomalla kesäkuusta elokuun loppuun. Syksyksi toivottavasti saamme paikan kerhosta, jonne poika voisi mennä kolmena tai jopa neljänä päivänä viikossa kolmeksi tunniksi. Kyllä viisivuotias omasta mielestäni kaipaa jo vähän kavereiden seuraa ja ohjattuja leikkejä, varsinkin kun on niihin jo neljä vuotta ehtinyt tottumaan. Ensi vuoden alusta sitten palaan töihin ja odotan kyllä sitäkin jo. Kiva päästä tekemään omia juttuja ja kehittämään itseään työn merkeissä. Meillä onkin töissä tapahtunut tällä aikaa niin valtavia muutoksia, että hyvä kun tiedän mihin työpaikkaan olen palaamassa! 

Mutta niin, tänään vietetään synttäripäivää ensin pienimmän miehen kanssa, sitten haetaan vähän isompi hoidosta ja mennään kaverin luo kyläilemään. Illalla sitten ystävien kanssa ravintolaan syömään :) 

Ihanaa helmikuun viikkoa kaikille! 💕🌟


7 kommenttia:

  1. Mikä ihana asenne ja mitä parhainta juhlapäivää! Olet upea 🤗😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti :) Kiitos paljon <3

      Poista
  2. Hep. Itse olen huomannut saman, liittyen tuohon aineenvaihduntaan. Itse myös laihdutin joskus 22-vuotiaana 10 kiloa ja se oli helppoa. Nyt se on niiiin paljon vaikeampaa. Vaikka toki mainitsin tuolla omassa blogissani ne raskauskilot (yhteensä 53 kg!!! kolmesta raskaudesta), jotka sitten olen myös laihduttanut, niin se ei perskule ole ollut helppoa enää kolmen kympin jälkeen. Nyt vielä viimeisen pudotuksen jälkeen jostain hiipinyt +10kg takaisin (whaat....?) ja ne tuntuu sitten jämähtäneen ikihyviksi. Siis kyllä ne lähtis, tiedän sen. Mutta kun tän ikäisenä sen eteen pitää tehdä niiiiin paljon töitä ja kun on tota muutakin elämää.....
    Muuten mua ei ikääntyminen tällä hetkellä pelota. Olen sua pari vuotta edellä ja iso neljä nolla parin vuoden päässä. Olen saanut niin paljon vihjeitä siitä, että neljäkymmentä on oikeasti ihmisen parasta aikaa. Sitä odotellessa... Ehkä sitten viidenkympin kohdalla tulee se kriisi kun pitää laittaa kaikki entinen matalaksi. Hope not...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siis sehän olikin +/-73kg ne raskauskilot ����

      Poista
    2. No mutta aikamoinen emäntä oot ollut (anteeksi kamala sanavalinta, koetin hakea huumoria, mutta se ehkä kuulostaa vaan kamalalta :D ) kun oot tuollaisen määrän kiloja tiputellut! 40 on kyllä varmasti aika mahtava vuosikymmen, joten sitä odotellessa :)

      Poista
  3. Anonyymi6/2/18

    Itse täytän keväällä 37 ja välillä sitä jää kyllä hämmästelemään että kuka tuolta peilistä katselee. Naama on ihan ok, mutta kun omassa mielessäään sitä on vielä tytönhupakko (huolimatta siitä että niitä lapsiakin on, onneksi ne on vielä pieniä niin voi kuvitella edes olevansa nuori vielä :D). Mutta onnea juhlapäivään, kaunis olet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja just toi se hassu juttu on, että kun pään sisällä on vielä ihan nuori, mutta jotain merkkejä vanhenemisesta tosiaan peili jo antaa. Mutta niin kai se taitaa olla, että ei se ihmisen mieli juurikaan iän myötä vanhene. Ja aina voi lohduttautua jo edesmenneen isomummini sanoilla, jotka hän lausui lähes ysikymppisenä "Voi ollapa vielä semmoinen pirtsakka kuuskymppinen!!" :)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan