Miltä tuntuu täyttää 36 vuotta?

En yleensä tee iästä mitään isompaa numeroa, sillä sehän toden totta on vain numero. On kuitenkin myönnettävä, että aina näin syntymäpäivänä mieleen hiipii ajatus "mitä hittoa miten ihmeessä muka voin olla jo näin vanha?!?!". Mikä on tietenkin ihan älyttömän tylsää, sillä muistattehan vielä kaikki lapsuuden ja nuoruuden synttärit, kun oli aivan mahtavaa olla taas vuoden vanhempi ja sitten jo alkoi melkein heti odottamaan seuraavia synttäreitä. Täällä ainakin yksi neljävuotias jo haaveilee kovasti viisivuotissynttäreistään.

Missä ikä sitten näkyy ja tuntuu? No, ainakin siinä, että kilojen pudottaminen on sata tuhatta kertaa hitaampaa, kuin nuorempana. Laihdutin kerran parikymppisenä kymmenen kiloa ja se meni ihan tuosta vaan. Nyt takkuan näiden kilojen kanssa kuukausi toisensa perään. Aineenvaihdunta siis on kai  hidastunut. Toisaalta, parikymppisenä ajoin päivittäin pyörällä viiden kilometrin matkan töihin ja pyörin kaikki illat tanssitunneilla. Meikatessa pysähtyy aina ihmettelemään, että mitä pirua on nuo rypyt silmien ympärillä ja miksi silmäluomien iho ei enää ole tasaisen sileä, vaikka sitä minne suuntaan venyttelisi? Myös toinen silmäni tuntuu vanhenevan toista nopeammin :) 

Missä muussa ikä sitten tuntuu? No enpä tiedä :) Pään sisällä olo on ehkä jotain 25-30 välillä. Olen suhteellisen notkea, habaa löytyy hyvin ja jaksan hölkätä jopa pidempiä matkoja, kuin yleensä. Pukeudun juuri niin kuin huvittaa, enkä ole kertaakaan törmännyt ajatukseen, etten voisi jotain käyttää tai tehdä, koska en ole enää parikymppinen. 

Parasta tässä iässä on perhe. On ihan paras juttu, että olen jotenkin onnistunut keräämään ympärilleni kolme ihanaa poikaa. Onko sitten niinkään paljon muuttunut, sillä kyllä 10 vuotta sitten myös tykkäsin, että ympärillä pyöri useampia ihania poikia... Myöskin nykyisin on vaikka millä mitoin esikuviksi todella hyväkroppaisia, kauniita, fiksuja ja energisia nelikymppisiä, joten mikäs tässä on porskuttaessa! 

Tämä ikävuosi tullaan viettämään lähes kokonaan kotiäitinä. Olen ajatellut olevani tämän vuoden kotona hoitamassa Lukaa ja syksyllä myös Nopsu jää hoidosta pois. Vaikka kotona olo ei tietenkään mitään lomaa ole, on tämä silti ainut mahdollisuus enää olla pidemmän aikaa irti työelämästä ja keskittyä näiden ihmistaimien kasvatukseen. Nopsu jatkaa nyt toukokuun loppuun asti osa-aikaisena hoidossa ja on kesälomalla kesäkuusta elokuun loppuun. Syksyksi toivottavasti saamme paikan kerhosta, jonne poika voisi mennä kolmena tai jopa neljänä päivänä viikossa kolmeksi tunniksi. Kyllä viisivuotias omasta mielestäni kaipaa jo vähän kavereiden seuraa ja ohjattuja leikkejä, varsinkin kun on niihin jo neljä vuotta ehtinyt tottumaan. Ensi vuoden alusta sitten palaan töihin ja odotan kyllä sitäkin jo. Kiva päästä tekemään omia juttuja ja kehittämään itseään työn merkeissä. Meillä onkin töissä tapahtunut tällä aikaa niin valtavia muutoksia, että hyvä kun tiedän mihin työpaikkaan olen palaamassa! 

Mutta niin, tänään vietetään synttäripäivää ensin pienimmän miehen kanssa, sitten haetaan vähän isompi hoidosta ja mennään kaverin luo kyläilemään. Illalla sitten ystävien kanssa ravintolaan syömään :) 

Ihanaa helmikuun viikkoa kaikille! 💕🌟