Hyvän mielen vuosi 2018 - kuinka se tehdään?

YHTEISTYÖSSÄ: MAARETTA TUKIAINEN JA PS-KUSTANNUS

Jos minun pitäisi listata inspiroivimpia esikuvallisia ihmisiä, niin listalla olisi ehdottomasti Maaretta Tukiainen. Tutustuin häneen ollessani tv-maailmassa töissä. Tapa, jolla hän rakensi Sub-kanavan ja johti sitä, oli jotain, mitä harvoin pääsee näkemään. Huikean ammatillisen osaamisen lisäksi naisesta hehkuu hyvin erityislaatuinen energia, jolla takuulla voidaan tarvittaessa siirtää kallioita ja uudelleen muovata ihmismieliä. Tv-maailman taakse jättämisen jälkeen Maaretta onkin tehnyt valtavasti hienoja juttuja itsensä kehittämisen saralla. Häneltä on ilmestynyt useita kirjoja, hän on kirjoittanut arvostetulle Huffington Post -sivustolle ja tekee töitä myös sisustusarkkitehtinä sekä lifecoachina. Jep. Itsehän koetan tällä hetkellä selviytyä vain kotona äitinä... 

Olin jo pidempään halunnut itselleni Maaretan kirjoittaman Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjan. Ja tämä vuosi on siihen aivan täydellinen. 

Itselläni oli todella rankka syksy terveysongelmien ja niistä seuranneiden (niiden taustalla olevien?) stressitekijöiden kanssa. Jouduin toteamaan, että muutama osa-alue omassa elämänhallinnassa kaipaa remonttia. Tai oikeastaan, edes kunnollista rakentamista ensimmäistä kertaa. Teen tämän vuoden aikana monella tapaa töitä asioiden eteen ja tämä pinkki kirja on yksi innostava osa projektia, jos sitä projektiksi voi kutsua. 

Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, jossa kuukausi ja viikko kerrallaan käydään läpi elämän eri osa-alueita, pohtien millä tolalla ne ovat ja mitä tavoitteita ja parannettavaa sieltä voisi löytyä. Kirjaa ei missään nimessä tarvitse aloittaa vuoden alusta, kalenterikuukauden alku on oikein sopiva siihen. Itse aloitin kirjan nyt helmikuussa, mikä sopiikin jotenkin hyvin, sillä onhan syntymäpäiväni helmikuun alussa.  

Ensimmäisen kuukauden tehtävät kartoittavat omaa menneisyyttä ja sitä mistä itse oikein tulee. Seuraavassa kuussa saa luvan kanssa unelmoida. Tulossa on vielä kymmenen toinen toistaan kiinnostavampaa aihetta, kuten "Miten kuulen paremmin oman ääneni?", "Miten saan voimaa toisista?" ja "Miten kohtelen itseäni rakentavasti?". 

Lapsethan ovat aivan guruja elämään hetkessä ja pitämään yllä joustavaa mieltä. Kun seuraa Lukaa, ei hänelle ole mitään muuta kuin tämä hetki. Jos pää kolahtaa ryömiessä lattiaan, sitä itketään muutama minuutti ja sitten ryömitään taas. Jos kädet havittelevat jotain vauvalle sopimatonta, unohtuu esine noin kymmenessä sekunnissa, kun sen vie näkyvistä pois. Ihan kuin vauva ajattelisi, että jaaha, eipä ole sitä enää olemassa, mitäs muuta kivaa keksitään? Vaikka juu juu tiedän, että ilmiö johtuu vauvan esinepysyvyyden kehittymättömyydestä :) 

Itsehän olen tässä ihan surkea. Jään liiaksi kiinni menneisiin; mietin, olisiko pitänyt tehdä elämässä jotain valintoja ja murehdin asioita, jotka menivät mönkään. Samaan aikaan olen taitava stressaamaan tulevasta. Joudummeko vielä etsimään uuden asunnon, saadaanko poikien tulevan koulun sisäilmaongelmat korjattua, miten käy ystävyyssuhteiden, kun niin moni ystäväperhe on muuttamassa meistä kauemmas... 

Järjellä ajateltuna moni ongelma ei olekaan niin suuri ja kyllähän sen tietää, että pitäisi olla kiitollinen menneestä ja suhtautua luottavaisesti tulevaan. Mutta mitenpä pidät sen arjessa mielessä? Mieli kun niin hiton helposti karkaa tutuille raiteille, niin möykyiset raiteet kun ne sitten ovatkaan. Tässä tulee mielestäni kirjan nerokkuus. Eihän kirja nyt pidempää terapiajaksoa vastaa (ei ole tarkoituskaan), mutta kirjan kanssa oikeasti joudut miettimään oman mielen asioita jatkuvasti, pitkin vuotta. Kerran viikossa otetaan aina uusi kysymys pohdittavaksi, joten hyvän mielen projekti ei vaan voi jäädä kovin pitkäksi aikaa unholaan. 

Tosin kirja on myös armollinen siinä, että jos joku kuukausi ei vain ole voimavaroja mielen pohtimiseen, voi yhden kuukauden helposti vain jättää väliin. Kirjassa on tietenkin myös sallittua hyppiä vähän ees ja taas, kunhan pysyy vain itse kärryillä siitä, mitkä osiot on jo työstänyt ja mitkä odottavat vielä. 

Tarkoitan tätä siis ihan koko sydämestäni, kun sanon, että voin lämpimästi suositella tätä kirjaa kaikille! Erityisen hyvin tämä tuntuu sopivan näin lasten kotihoidon vuoteen, kun on jotenkin muutenkin irti tavallisesta arjesta. 

Onko kirja sinulle tuttu? Mitä osa-alueita itse haluaisit päästä työstämään oman mielesi kanssa? Luetko yleensäkin tämän tyyppistä kirjallisuutta?