Raskauskilot karistettu - kuinka onnistuin?

Tänään kävimme rakkaan ystäväni kanssa Tallinnassa päiväristeilyllä. Olimme sopineet risteilyn jo pidempi aika sitten ja tässä reissulla oli erityinen merkitys. Meillä on molemmilla onnistunut kevät takana painonpudotuksen ja sitä myötä paremman voinnin kanssa. Tämän kunniaksi kohotimme yhdessä heti reissun aluksi lasilliset kuohuvaa. Oma projektini on maalissa ja raskauskilot pudotettu. Vielä olisi kiva vähän kiinteytyä, mutta en ota aiheesta minkäänlaista stressiä. Tässä nyt oma tarinani siitä, miten onnistuin pudottamaan reippaat yhdeksän kiloa. 

Kaikki kiinni motivaatiosta 

Motivaatiota ei voi liikaa korostaa. Sitä joko on rutkasti, on vähän tai ei ole juuri lainkaan. Voin sanoa, että ensimmäinen vaihtoehto on paras. Itse tympäännyin niin täydellisesti (itselle) isoon kokoon, puristaviin vaatteisiin ja suureen rasvaprosenttiin, että päätin vain tehdä asialle jotain. Näin kotiäitinä kun päivät toistavat aika paljon itseään, oli ihan kivaa saada joku oma proggis edistettäväksi. Motivaatio liikkumiseen löytyi helposti. Ruokavaliokin meni iisisti muuten, paitsi pidemmän päälle alkoi kyllä ärsyttää aina itselle eri ruuan laittaminen. 

Kaksi kovaa: ruokavalio ja liikunta 

Kaikki sen teoriassa tietävät, ihminen laihtuu, kun syö terveellisempää ruokaa ja hieman pienempiä annoksia sekä liikkuu runsaammin. Itsellä koko projektin avain oli onnistunut ruokavalio. Ostin syksyllä FitFarmin FitMama-valmennuksen ja voin vain kehua maasta taivaaseen tuota heidän ruokavaliota. Kyseessä on vasta lapsen saaneille äideille tehty ruokavalio ja se ei todellakaan ole mikään nälkäkuuri. Ruokavalion vaihtoehtoina on imettävä tai ei-imettävä, mikä vähän vaikuttaa kalorimääriin ja ruuan laatuun. Tykkäsin dieetistä tosi paljon, sillä siinä saa syödä tarpeeksi ja vaihtoehtoja on niin monipuolisesti, että oikeastaan en tässä vajaan neljän kuukauden aikana kertaakaan kyllästynyt syömään ohjeiden mukaan. 

Pieniä muutoksia ohjeisiin tein sen mukaan, mikä omalle kropalle tuntui sopivammalta. Näitä kannattaa tosiaan tunnustella ja luottaa osaltaan vaistoonsa. Ja mahaansa :) Aamupalalta otin yhden kolmesta "hiilaripallosta" pois, koska tuntui, etten sitä tarvinnut. Iltaruualta siirsin yhden "hiilaripallon" iltapalalle, koska en tuntunut sitä iltaruualla tarvitsevan, mutta iltapala minulle on hyvä sisältää hiilihydraatteja, koska en tietenkään suostu menemään nälkäisenä nukkumaan. 

Pieni jousto mielestäni on myös hyvä olla matkassa. Kauppareissuilla otin usein muutaman ison lakupalan ja söin niitä yhden palan per päivä. Varsinaisia herkkupäiviä pidin kerran kahdessa viikossa. Joustin myös silloin, jos oli joku tilaisuus, jossa halusin syödä samaa ruokaa, kuin muut. En kompensoinut näitä syömisiä mitenkään seuraavana päivänä tiukemmalla treenillä tai vähemmällä ruualla. 

Liikunta on toinen kahdesta tärkeästä palikasta. Palasin salitreenin pariin vuoden vaihteessa ja olin siitä aivan super innoissani. Opin myös juoksemaan ja se kuuluikin lähes jokaiseen salikäyntiin. Keskityin paljon enemmän aerobiseen liikuntaan, kuin lihaskuntoon. Juoksuksi itseasiassa menoa tuskin voi kutsua, sillä vauhtini on 6km/h, mutta se tuntuu olevan juuri hyvä vauhti rasvanpolttoon ja peruskunnon nostoon. Hölkkäsin aluksi 15min, nyt menee jo parhaimmillaan puoli tuntia. Lihaskuntoa teen joka kerta myös salilla, mutta hyvin vapaasti ja fiiliksen mukaan. 

Mainittava on se etu, että olen tällä hetkellä kotiäiti. Istun päivässä siis korkeintaan kaksi tuntia. Miettikää mikä ero siihen, että töissä istuu aina KAHDEKSAN tuntia ja siihen päälle matkat bussissa. Ja illalla ehkä vielä tunti sohvalla. Vähän siis kauhulla jo odotan töihin paluuta ja mitä se vyötärölle tekee... Olen vielä armoton toimistonapostelija ja rakastan tehdä töitä toinen käsi karkkipussissa. Tällä hetkellä kuitenkin ihan perus päivä sisältää paljon liikettä ja arvatkaa mikä on viimeisen kolmen päivän kilometrisaldo, kun kävin kahdella pidemmällä vaunulenkillä? Yhteensä kolmessa päivässä 33km! 

Mittanauha ja vaaka kertovat 

Koko projektin ajan seurasin edistymistä neljällä eri "mittarilla". Mittasin kerran viikossa lantion, vyötärön ja ylälantion (pömppis) ympäryksen sekä painoni. Vaa'alla kävin välillä vähän useammin, kuin kerran viikossa, mutta en tosiaan suosittele kenellekään laihduttavalle(kaan) päivittäin vaa'alla ramppaamista. Huomasin, että minulla viikon sisällä voi heitellä paino jopa reilun kilon suuntaan ja toiseen. Mittanauhakin antaa välillä erilaisia tuloksia, esimerkiksi kuukautisten alla yleensä vyötärön ja etenkin ylälantion ympärys on vähän suurempi turvotuksesta johtuen. 

Tässä muutos numeroina: 

Paino: 75.4kg // 66.1kg // -9.4kg 

Vyötärön ympärys: 83cm // 76.5cm // -6.5cm

Ylälantion ympärys: 98cm //  88cm // -10cm

Lantion ympärys: 104cm // 97cm // -7cm

Olen tähän tosi tyytyväinen. Käytän yleensä vaatteissa yläosissa kokoa S/M tai 38/40 - ja nyt se koko sopii taas. Alaosasta olen yleensä M/L tai 40/42. Pikkuisen taidan näin kahden lapsen synnytyksen jälkeen olla eri mallinen, sillä ihan kaikki vanhat housut eivät edelleenkään mene lantiolta mukavasti kiinni. Voi olla, että kroppa vielä hakee muotoaan - tai sitten jää tällaiseksi. Molempi sopii minulle. 

Toivottavasti tästä postauksesta on hyötyä ja tsemppiä muille samanlaisen projektin edessä oleville! Panostus omaan hyvinvointiin kannattaa aina 💕