Vauva. Meillä on virallisesti vauva enää kaksi kuukautta. Sitten kai tänne muuttaa taapero, joka on ihan pian jo neljävuotias. On se hassua, miten jotkut päivät tuntuvat loputtoman pitkiltä, samoin kuin viikot - mutta kuukaudet sitten menevätkin jo nopeasti, puhumattakaan vuosista!
Luka täytti eilen 10 kuukautta ja ajat sylivauvana on to-del-la-kin taakse jääneitä. Touhua ja vauhtia piisaa, kuin pienessä kylässä. On se jännä, miten ainakin liikkumisessa nämä kaksi lasta ovat ihan erilaiset. Nooan pystyi jo vauvana vaikka jättämään hetkeksi sängyn päälle. Hän saattoi kontata sängyn reunalle ja pysähtyi siihen epäuskoisena vuorotellen alas ja äitiin katsoen. Silmät viestivät, että nyt on tässä jotain kummallista lähellä, voitko ottaa minut syliin? Lukan näkemys asiasta on... 20km/h eteenpäin vaan, seikkailu odottaa!!
Go go go baby
Tulemme niin olemaan pulassa tämän touhottajan kanssa. Hän koettaa kiivetä ihan kaikkialle ja minkään sortin itsesuojeluvaistoa hänellä ei ole olemassa. Viime viikolla hän keksi, miten portaita kiivetään ja nyt on siis aina muistettava laittaa alhaallakin portti kiinni. Portinhan meillä saa vasta tuohon kolmannelle portaalle, joten kaksi porrasta jää Lukalle opetteluun. Siinä hän saattaa nousta tokalle portaalle ja päättää siitä pyllähtää istumaan alas, ekan portaan ohi.
Olohuone täynnä leluja on niin nähty. Kaiken aikansa hän viettää keittiössä. Avaa kierrätyspaperilaatikon syödäkseen pari päällimmäistä lehteä. Purkaa muut laatikot lattialle ja silppuaa suuhunsa kaiken paperisen. Syö myös kaiken, mitä pöydän alta saattaa löytää. Jos vessan ovi on auki, maistelukohteena on vessaharja ja vessapaperi vedetään kokonaan rullasta lattialle. Ja maistellaan.
On se HIENO ikä tämä, kun uteliaisuus on asteikolla tuhat, järkeä päässä ei juuri lainkaan ja kaikki on edelleen pakko tunkea suuhun!
Syö kaikki muu, paitsi ruoka
Paitsi ruoka. Siinä vaiheessa, kun oikeasti syötävä asia lähestyy lusikalla, PAKENE! Näin hän on asian nyt jotenkin järkeillyt. Olemme viime viikkoina taistelleet tosi paljon syömisen kanssa. Kädet menevät suun eteen ja millään kikalla ei poikaa meinaa saada syömään. Syynä on varmasti suurimmaksi osaksi ollut hampaat, joita nyt alaikenessä komeilee kaksi kappaletta.
Uni ja uhma
Yöt on viime aikoina olleet vähän parempia. Edelleen öisin heräillään, mutta parhaimmillaan vaan kerran. Yleensä tutti on hukassa tai asento muuten vaan pinniksessä vinksallaan. Viime viikolla yhtenä yönä Lukan mielestä oli ihan järjettömän hauskaa kolmen aikaan kammeta pinnasängyssä seisomaan laitaa vasten, tiputtaa tutti lattialle, sanoa "oho" ja nauraa päälle. Tämä vitsi kesti yllättävän hyvin (Lukan mielestä) toistoja. Papa oli eri mieltä.
Mitään sanojahan meillä ei vielä kuulla, tämä "oho" taitaa olla ainut. Jokellusta on vähän eri lajeja, mutta ei sitäkään kyllä mitenkään merkittävän paljon. Taitaa tämä liikkuminen viedä nyt aivoista suurimman energian.
Mutta onneksi energiaa jää uhmaan.
Tiesitkö, että ensimmäiset uhmat lapsella koetaankin yleensä jo alle vuoden iässä? Lukalle on selvästi kehittynyt oma tahto ja se täytyisi tietenkin saada aina ja kaikkialla läpi. Yhdistettynä hänen touhukkaaseen luonteeseensa, temperamentti ei tietysti ole paras mahdollinen. Ymmärrätte varmaan; vessapaperin syönti -> kielto -> hermoromahdus. Onneksi romahdukset yleensä on vain suht lyhyitä itkuja, mutta muistan kyllä taas hyvin, mitä se taaperon uhma olikaan...
Normipäivä
Menee meillä tällä hetkellä näin:
5-6 Luka herää
7 Nooa herää
8 Nooa hoitoon ja papa töihin
9-11 välillä 1-2h päiväunia
11 Lounas mama ja Luka
12 Nooan haku päiväkodista
12-14 Retki jonnekin, avoin päiväkoti, kerho tms.
14 Välipala
14-16 välillä 1-2h Lukalle päiväunia
17 Iltaruoka
19 Iltapala
20 mennessä Luka nukkumaan
20:30 mennessä Nooa nukkumaan
Tällaista elämää täällä kymmenkuisen kanssa!
ps. Tosi helakan punaiset taas olleet nuo posket. Käytiin niitä (ja muita iho-oireita) allergialääkärille näyttämässäkin. Odotellaan vielä tuloksia, että onko ihan joku bakteeri iskenyt vai ihanko atooppisen ihon oireilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti