Kaipaatko sinäkin lomaa vauva-arjesta?

Vauvavuosi on.. no, se on vauvavuosi. Joillekin ehkä helpompi, joillekin rankempi, mutta uskallan sanoa, että ainakin ilman hoitoapua vuosi on aikamoinen rutistus. Etenkin tämä väli noin yhdeksästä kuukaudesta sinne vähän päälle vuoden ikään. Ehkä puolentoista vuoden ikään. Vauva mennä tohottaa vailla järjen hiventä. Tahtoa on usein enemmän kuin taitoja. Tyytymättömyys iskee syystä tai toisesta vähän väliä, hampaita puskee ja uhma sieltä myös alkaa pilkistellä elämää värittämään. Usein yöt ovat edelleen rikkonaisia ja päivällä nukutaan miten nukutaan.

Kun tämmöisen murupullan kanssa viettää kaikki päivänsä, alkaa sitä kummasti kaivata jo takaisin töihin. Tai edes muutaman päivän hengähdystaukoa.

Olen itse siinä mielessä tosi onnekas, että minulla on mies, joka ihan itsestäänselvyytenä hoitaa lapsia ja antaa minulle lähes päivittäin tunnin tai kaksi omaa aikaa. Saan käydä usemman kerran viikossa salilla ja yksin ruokakaupassa. Mutta kuten mistään työstä, ei vauvanhoidon tuomasta stressistäkään palaudu ihan vain muutamassa tunnissa. Mieti nyt, jos olisit pitkän päivän töissä ja pääsisit kotiin kahdeksi tunniksi. Katsot sen pari tuntia kelloa ja mietit, että kohta on taas mentävä, ettei ole myöhässä.

Olin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa kotoa poissa useamman tunnin putkeen. Olisinko ollut kuusi tai seitsemän tuntia. Huomasin heti, miten tuossa ajassa jotenkin rentoutui. Vauvan kanssa kun sitä on tietyllä tapaa jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Miksi se kitisee? Kolauttiko se nyt päänsä jonnekin? Syökö se Elsan tai Annan kenkää? Joko se meinaa herätä päikkäreiltä eihän se vielä nukkunut kuin tunnin ja miksi se ei suostu taaskaan syömään???

Niinpä. Soisin jokaiselle äidille edes muutaman kuukauden välein hieman pidemmän ajan poissa lasten luota. Isukithan usein saavat tämän päivittäin oman päivätyönsä parissa. Tästä se ajatus sitten lähti. Päätin lähteä ihan yksin käymään Joensuussa äidin ja siskon luona.

Ja vitsit miten on ollut mukavaa!! Nauroin jo junan saapuessa Joensuun asemalle, kun katsoin kelloa todeten, että ei voi vielä olla perillä! Harvoin sitä 4,5 tunnin matkustamisen jälkeen haluaisi matkan jatkuvan vielä. Mutta kyllä. Kun et muista milloin olet viimeksi saanut olla noin pitkän ajan paikallasi ilman, että kenelläkään on sinulle mitään asiaa, niin siinä kuulkaa mieli lepää. Kirjoittelin blogijuttuja, kuuntelin musiikkia ja tein oikolukua erään ystävän yrityksen teksteille. Uskokaa tai älkää, olen aika hyvä oikolukemaan, vaikka sitä täältä blogista ei aina huomaa. Näiden tekstien suhteen olen aina liian malttamaton ja hiominen usein unohtuu. 

Joensuussa on ollut tosi kaunis sää. Ihan liian kylmää maaliskuun loppuun nähden, mutta tosi aurinkoista. Lunta aivan valtavasti! En muista koskaan nähneeni näin korkeita lumipenkkoja! Eilen pääsin ex-tempore tutustumaan Joensuulaiseen lääkäriasemaan, koska kävin hakemassa tulehtuneeseen varpaaseeni antibioottikuurin. Olen joutunut täällä kulkemään äidin isommissa kengissä, sillä omia kenkiä en saa jalkaan. Käytiin siskon kanssa kaupungilla ja ihanassa Houkutuksessa lounaalla. Olen nähnyt omia isovanhempiani ja kukkunut aivan liian pitkään iltaisin, kun tietää, ettei aamulla tarvitse nousta vielä kuudelta. Olen syönyt ihan hirveät määrät kaikkia herkkuja; pullaa, mutakakkua, jätskiä, suklaata, irtokarkkeja, suklaakakkua, mämmiä... ja rahkapiirakkaa! Taisi tulla aikamoinen takapakki tähän raskauskilojen pudotukseen, mutta se ei nyt haittaa. Näiden 2,5 vuorokauden tarkoitus ei ole ollut kurinalaisuus, vaan nimenomaan huolettomuus.

Rentoutumisessa pääsin sille tasolle, että tulin kipeäksi, haha. Luka on kotona ollut nuhainen ja tietenkin se pöpö on minulla myös. Olen ihan varma, että jos en olisi tullut tänne tällä tavalla hengähtämään, en olisi tullut kipeäksi. No, toivotaan, että on vain pieni nuha eikä tule sen isommaksi flunssaksi. 

Kohta on aika hypätä junaan ja ajella takaisin kotiin. 

Lämmin suositukseni on, että jos suinkin siltä tuntuu - ottakaa äidit pieniä omia minilomia. Tekee niin hyvää hetken aikaa huolehtia vain itsestään ja antaa sekä pään että kropan levätä. Oli se miniloma sitten yksi yö jossain oman ystävän luona tai viikonloppumatka Keski-Eurooppaan. Tai aikaa yksin omassa kodissa. Tavalla ei ole mitään väliä, lopputulos on nimittäin ihan varmasti joka tapauksessa rentoutuneempi äiti. 

Mitä te muut olette tehneet pääsiäisenä? Oletteko päässeet rentoutumaan? 🐣

Edit: otsikkoa muokattu 3.4.