"Öisin tässä metsässä kaikki tuijottivat tähtiä. Karhut ja muutkin. Ne istuivat suuren kuusen juurella, tuijottivat ja olivat vaiti. Silloin kun ollaan vaiti, ollaan hiljaa eikä sanota mitään." 

Me saimme loppukesää ilahduttamaan kirjapaketin, jossa on kolme tarinaa suloisesta karhusta, nimeltään Mur. Karhu on herännyt henkiin Kaisa Happosen mielikuvituksessa ja päätynyt tarinoiksi näihin kirjoihin ja kansiin. En tiedä, onko se tuo Pohjois-Karjalan metsistä ammennettu inspiraatio vai mikä, mutta jotain taikaa näissä kirjoissa tuntuu olevan. 

Tarinat kulkevat kuin laulu tai runo. Tekstiä on juuri sopivasti jokaiselle aukeamalle ja tykkään, miten tekstin tyyleillä on leikitelty. Puhumattakaan Anne Vaskon kuvituksista - siis näistä kirjoista voisi jokaisesta aukeamasta tehdä julisteen seinälle. Kirjoja on todellinen ilo lukea. 

Meillä Nooa aloitti nyt ekaluokan ja osaa jo lukea. Kovin pitkiä tarinoita hän ei vielä jaksa ja tällaiset Mur-kirjojen tapaiset lyhyet sadut ovat juuri sopivia. Luka taas arvostaa sekä Nooan lukemista että kirjojen värikkäitä kuvituksia ja sopivassa tahdissa etenevää, sopivan mittaista tarinaa. Keskittymiskyky kun ei ole yleensä kolmivuotiaiden vahvuus. 

Kirjoissa on sopivasti jännitystä ja tarinan kulku jättää tilaa myös lapsen mielikuvitukselle. Ja voinko vielä toisen kerran mainita, että en ole missään lasten kirjassa nähnyt näin sulavaa ja kaunista tekstin ja kuvituksen liittoa. Kuvat elävät, perspektiivit vaihtuvat, kuvitus ei kuitenkaan ole liian räikeä ja teksti, se tuntuu elävän myös. 

Lämmin suositus siis näistä lastenkirjoista. Meillä luettavana on nyt "Mur, eli karhu", "Mur ja tähti" sekä "Mur ja mustikka". Nyt lokakuussa on itseasiassa tulossa ihan uusi Mur-kirja, "Pisara kuonolla, Mur". Ei mikään ihme, että kirja on saanut kansainvälistäkin huomiota ja sen käännösoikeudet on myyty kymmenelle kielialueelle. 

Toivotamme paljon menestystä ja lähetämme lämpimiä karhunhalauksia Mur-karhulle! 

"Perillä on määränpää, polku on polku. Iso on iso. Ja pieni on pieni." 

30 vuotta ystävyyttä

Vuoden 1990 kesällä me muutimme Joensuusta Kontiolahdelle. Joensuun Noljakasta Kontiolahden Onttolaan. Asuinseutu siirtyi noin neljä kilometriä. Mutta se tarkoitti tietysti myös koulun vaihtumista. Olin käynyt Normaalikoulun ekaluokan Joensuun keskustassa ja muutin sieltä pieneen kyläkouluun Onttolaan.

Tai no, ei se edes ollut pienimmästä päästä kyläkouluja, mutta paljon luokkia oli yhdistettyjä. Kuten luokat 3-4 tai 5-6. Me tokaluokkalaiset sijoituttiin koulun päätyyn, vanhaan liikuntasaliin. Koulussa oli oma keittiö ja talonmies, joka asuin koulun yläkerrassa. Koulu oli kaikin puolin idyllinen, mutta myös hieman pelottava, koska osa opettajista oli hyvin vanhakantaisia, jotka eivät epäröineet vaikkapa nostaa uhmaavaa oppilasta tuolissa seinälle ja koululiikunta oman muistikuvan mukaan oli vaan hiihtämistä, yleisurheilua tai pesäpalloa. 

Tuolla koulussa oli kuitenkin Katariina. Toinen tokaluokkalainen, jolla oli sama toinen nimi, kuin minulla ja meidän syntymäpäivätkin toistensa peilikuvia. Ja pikkusiskot samanikäisiä. Joilla niilläkin sama toinen nimi. 

Tulimme hyvin juttuun silloin - ja siitä kymmenen, kaksi kymmentä ja nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Olen tästä ystävyydestä syvästi kiitollinen ja Kata onkin minulle ja pojille ihan perheenjäseniin lukeutuva ihminen. 

Kolmeakymmentä vuotta juhlistamaan lähdimme nyt Tallinnaan minilomalle. Tässä muutamia kuvia muistoksi. Sekä parhaat reissuvinkit: 

• Laivassa loungepaikat. Etenkin näin koronaviruksen aikaan aivan loistohomma. Etenkin sunnuntaina väsyneenä kotiin palatessa oli mahtava tietää, että voi rojahtaa pariksi tunniksi sohvan nurkkaan, käydä välillä naposteltavaa ja antaa vaan aaltojen kuljettaa kotiin. 
• Vegan Restauran V. Aivan huikea, kaikkien kehujen arvoinen ravintola. Kävin nyt vasta ensimmäistä kertaa. Ja mikä uskomattominta, söin kolmen ruokalajin illallisen ja hinta juoman kera oli 21 euroa. Kaksikymmentäyksi. Amazing. 
• Kauneushoitola Sinine. Kyseessä ei ollut mikään hurjan edullinen paikka, mutta olipa kyllä ihana tunnelma ja hyvä palvelu. Minä otin 80 minuuttia kestävän japanilaisen kokovartalohoidon, jossa ensin kuorittiin iho, sitten perusteellinen jalkahieronta ja lopuksi koko vartalon hieronta sheavoilla.
   

Tehtiin myös tosi hyviä ostoksia. Itse löysin kaksi alpakka-neuletta ihan mielettömällä alennuksella. Molempien hinta yhteensä oli alunperin satasen, nyt sain 15 eurolla ne! Lisäksi kannoin kotiin aika paljon kosmetiikkaa ja apteekkijuttuja. Lähinnä erilaisia tököttejä, joista toivon olevan apua tähän inhottavaan hiustenlähtöön. Ensi viikolla on aika sitten ihotautilääkärille, joten toivotaan parasta sen suhteen. 

Mutta olipa mahtava viikonloppu! Kahden päivän reissu tuntui siltä, kun olisi ollut vähintään puoli viikkoa poissa. Nyt ollaankin tässä totuteltu Lukan uuteen päiväkotiin ja valmistaudutaan ensiviikolla tapahtuvaan koulun alkuun. 

Maailman paras (gluteeniton) mustikkapiirakka

No nyt tuli kuulkaa niin älyttömän hyvä mustikkapiirakka, että oli pakko tulla laittamaan resepti tänne ylös. Vaikkakin luulen, että taika oli noissa eilen Nooan kanssa itse poimituissa mustikoissa. Kävin sitten ensimmäistä kertaa kahteen kymmeneen vuoteen mustikassa! 

Ensimmäiset kymmenen vuotta piti karistaa pois lapsuuden "vihaan marjojen keräämistä" angstia ja toiset kymmenen vuotta mietin, että mistä ihmeestä niitä täällä pääkaupunkiseudulla oikein löytää. Nyt lämmin kiitos ystävälleni, joka tarjoili mustikat suoraan heidän pihastaan - eipä olisi voinut olla helpompaa. 

Maailman paras (gluteeniton) mustikkapiirakka

Pohja: 

175 g voita

1/2 tl leivinjauhetta

1,5 dl kaurahiutaleita

2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 dl sokeria

1 rkl hienoksi jauhettua kardemummaa

Täyte: 

2 dl kermaviiliä

3/4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 muna

4 dl mustikoita

Sekoita pohjan kuivat aineet sulatetun voin sekaan. Painele vuokaan ja kaada päälle mustikat. Mustikoiden päälle täyte. Uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi. 

Täydellistä! 

Laita tarjolle vaniljajäätelön tai vaniljajugurtin kanssa. 

Reseptissä on yhdistelty useita eri reseptejä. Pohja mukailee Sikke Sumarin mustikkapiirakkapohjaa, joten siitä kiitokset sinne suuntaan. Nyt menen ottamaan vielä yhden annoksen.