MIKSI?

Siis onhan se huippua, kun lapsi kyselee ja saat selittää sille asioita, mutta voi härreguud siihen osaa myös väsyä, koska kysymysten tulva on aivan loputon!

"Äitillä onkin jo vähän nälkä."
N: "Miksi on?"
"No, maha vähän kurnii.."
N: "Miksi kurnii?"
"No, kun on nälkä!"
N: "Miksi on nälkä?"
"No kun on jo pitkä aika aamupalasta?"
N: "Miksi on pitkä aika?"

Öö...

"No siksi, kun on pitkä aika. Kun siitä on jo pitkä aika kun herättiin."
N: "Miksi on pitkä aika kun herättiin?"
"No siksi kun sinä heräsit aika aikaisin."
N: "Miksi?"
"No, niinpä, MIKSI??"
N: "Miksi heräsin?"

Öööö..

"No sinua ei varmaan enää nukuttanut."
N: "Miksi ei nukuttanut?"
"No sitä minäkin aamulla mietin!"
N: "Mitä mietit?"


Tätä jatkuu meillä non-stoppina mistä tahansa aiheesta. Olen tähän asti koettanut välttää sanomasta "En tiedä", mutta nyt vaihdoin taktiikkaa - annan muutamat vastaukset siihen asti, kun oikeastikin osaan vastata, mutta esim. se, että minne mikäkin bussi menee ja miksi, miksi talo on rakennettu niin, että se pysyy pystyssä, mikä se ääni oli (ja kun et oikeasti kuullut mitään ääntä), niin..

EN TIEDÄ.

Kyselykautta kellään muulla meneillään?? :D