Meillä oli omanlainen joulu. Perheen isimies oli joulua edeltävän viikon kokonaan Tampereella töissä, joten mehän ei jääty poikien kanssa tänne kökkimään, vaan suunnattiin junalla Joensuuhun. Suhtauduin vähän skeptisesti tuohon 3,5 tunnin junamatkaan, mutta kas vain, se meni todella helposti! Olimme varanneet perhehytin, mikä oli loistovalinta. Rauhallinen tukikohta, jonne sai levitellä omat tavarat. Siitä käsin sitten kävimme leikkivaunussa leikkimässä ja ravintolavaunussa syömässä. Toki olisi voinut ottaa eväätkin mukaan, mutta saatiinpa ruokailusta tekemistä matkalle. Juna oli ihanan tyhjä, joten päästiin hyvin istumaan ja leikkivaunukaan ei ollut aivan mahdoton sirkus. Onnistuin jopa nukuttamaan Lukan rattaisiin puolenpäivän jälkeen noin tunniksi. Samaan aikaan Nopsulle ipad ja kuulokkeet, joten sain itsekin huonojen yöunien jälkeen torkkua hetken.
Lapset tykkäsivät tietysti valtavasti päästä mummin luokse, mutta minulle varsinainen tähtihetki oli tavata ensimmäistä kertaa siskon poika. Oma rakas siskoni siis sai 11.12 vauvan ja tämä on oikeasti ensimmäinen vauva, joka syntyy pitkäaikaiselle läheiselle ihmiselle. Olen aivan myyty tuolle pienelle nyytille! Poika on maailman söpöin ja voisin pitää häntä vaan tuntikaupalla sylissä. Joku ehtikin jo kysymään, tuliko vauvakuume - no ei tullut. Kyllä aivan parhaita ovat tästä eteenpäin vauvat, jotka eivät ole omia.
Mummin luona Lukalle ei oikein maistunut uni. Matkasänky oli kai hieman kummallinen ja eihän poika ole myöskään vieressä tottunut nukkumaan. Yöt mentiin muutamien tuntien unipätkillä heräten aamulla viideltä, joten päiväunet olivat ihan välttämättömät sekä Nasulle että mamalle. Mutta huokaus, onhan tämä puolitoistavuotiaan ikä vielä aika mahdoton noin kyläilyn kannalta. Mummi oli tosi hyvin laittanut kaiken vaarallisen ulottuvilta pois, mutta silti sai jatkuvasti olla kieltämässä laatikoiden penkomista ja en nyt tiedä onko kenenkään ykköstoive, että joku täystuho levittää koko hereilläoloajan lelut ja kaiken käsiin saamansa tavaran ympäriinsä... Mummi totesikin meidän lähtiessä, että tuntuu kuin olisi ollut pyörremyrsky viikon kylässä. Hups, sorry.
Jouluaatto me pidettiin jo lauantaina. Nooa odotti koko päivän malttamattomana joulupukkia ja minä vauvaa kylään. Jokainen rasahdus sai siis meidät juoksemaan ovelle - eri syistä vaan. Joululahjat osuivat todella hyvin kohdalleen kaikille. Omat suosikkini hierontalahjakortti, langattomat kuulokkeet ja hei katsokaa tuota suklaarasiaa, jonka sain! Kukaan ei tunnu uskovan, kun kerron, että olen jo syönyt tuon kilon verran suklaata. Olen! Siis aina olen ollut reipas syömään suklaata, mutta nyt kyllä olen suorittanut tämän rastin erityisen ansiokkaasti.
Kotiin me lähdettiin ajelemaan aattona ja olimmekin sitten illalla viiden aikoihin Lahden ABC:llä syömässä. Kotona ei ollut tietenkään oikein mitään ruokaa ja kaupat kiinni, joten miksipä ei. Kaikessa omituisuudessaan tuo hetki oli tosi ihana, koska siinä korostui se, että aivan sama missä ja milloin olemme, kunhan vaan meillä perheenä on toisemme, on meillä kaikki hyvin.
Nyt nämä päivät kotona on kuluneet lepäillessä, ulkoillessa, siivoillessa ja käytiin myös Tikkurilassa sukulaisten luona kylässä. Nyt viikonloppuna on tarkoitus mennä Nooan kanssa Superparkiin sekä Messukeskuksessa olevaan Suomen suurimpaan sisähuvipuistoon. Opiskelujakin pitäisi saada tehtyä, vielä olisi puolikas kurssi nimittäin tehtävänä tänä vuonna. Jos sinua muuten kiinnostaa tuo sisähuvipuisto, niin minun instassa @piritapanda on vielä vajaan vuorokauden menossa lippuarvonta.
Tällainen oli meidän joulu. Jotenkin on tullut tosi paljon sellainen haave, että olisimme ensi joulun ihan vaan omassa kotona. Mutta samaan aikaan haluaisin kyllä äidin ja siskon perheineen sekä omat isovanhempani ja enon meille kylään. Voi tätä välimatkaa...
Miten sinun joulusi sujui? 🎄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti