Terveisiä Hollannista! Me tultiin eilen kotiin hieman vajaan viikon mittaisen reissun jälkeen. Oli kyllä todella onnistunut reissu ja mahtavaa, että lapset tykkäsivät sekä kaikki olivat viikon terveenä.
Rikkoutuneet rattaat ja unelmakoti
Lähdettiin maanantaina puolen päivän aikaan ja reilun kahden tunnin lento meni ihan ok. Onhan se todella todella pitkä aika Lukalle olla "paikallaan", joten yhtään pidempää lentoa ei kyllä olisi toivottukaan. Nooa nyt jaksaa vaikka kuinka hyvin etenkin iPadin kanssa. Kentällä meitä odotti vähän ikävä yllätys, sillä meidän rattaat olivat hajonneet lennon aikana. Huomasin sen heti, kun nostin rattaat takaisin pystyyn. Kasausmekanismi oli todella jäykkä eikä meinannut asettua ollenkaan. Sittenpä rattaita ei käytännössä enää saatukaan kasaan. "Onneksi" ne jumittivat yläasentoon, joten pystyttiin niitä viikko Hollannissa käyttämään. Nyt sitten vaan selvitetään asiaa, koska KLM koettaa kyllä vaatia kaikkea sellaista todistetta, jota meillä ei mitenkään ole. Ja kun päivänselvää on, että heidän kovakourainen käsittelynsä rattaat rikkoi.
Meidän ystäväperhe oli viimein päässyt muuttamaan rakentamaansa kotiin ja apua miten upea se oli! Ihan hengästyttävää. Noin 250 neliötä kolmessa kerroksessa. Niin mahtavasti tilaa kaikelle. Kodinhoitohuone, iso keittiö, kylpyamme ja sauna, valtava terassi ja oma piha. Kyllä meidän kelpasi siellä majoittua - nukkumapaikkojakin oli tarjolla helposti yhdeksälle! Sijainti talolla on ihan täydellinen. Purmerend on todella idyllinen "pikkukaupunki" (noin 80 000 asukasta) ja viihdyn itse siellä aivan loistavasti. Amsterdamiin pääsee bussilla puolessa tunnissa. Vietimme aikaa yhtälailla molemmissa kaupungeissa, sekä lähellä olevassa yhdessä suosikkikaupungissani Zaandamissa.
Pannukakkuja ja muiden tekemää ruokaa
Yksi työkaveri instan puolella ehtikin jo kommentoimaan, että "bye bye bikini body" ja sitä tuo viikko kyllä olikin. Syötiin niin paljon herkkuja! Heti ekana päivänä mentiin lounaalle pannukakkupaikkaan, jossa lapset saivat isot pannukakut noin sentin kerroksella tomusokeria, jossa päällä oli karkkeja. Minun letun päällä oli Nutellaa, jonka päällä tomusokeria. Ihan kamalan makeaa ja tietenkin kamalan hyvää! Oli jotenkin ihana sallia sekä itselleen että lapsille näitä herkutteluja siellä aika (lue: todella) löyhällä kädellä, koska loma on loma, se kesti kuusi päivää ja sen jälkeen palataan taas tuttuun arkeen.
Syötiin myös paljon ulkona, mikä oli niin kivaa sekin. Takana on pätkä kotonaoloa ja töihin olen kahta päivää lukuunottamatta joka päivä raahannut eväät, joten oli ihanaa laistaa ruuanlaitosta viikon verran. Purmerendissa on pari niin kivaa kahvila/ravintolaa, jossa on mukavat leikkipaikat lapsille. Käytiinkin kahdesti lounaalla Katjan sekä Lukan ja Emilian kanssa, kun isommat olivat koulussa ja Nooa papan kanssa Amsterdamissa. Syötiin rauhassa salaatteja ja suklaata, kun lapset leikkivät vieressä isossa leikkipaikassa.
Muutamia eroja kulttuurien välillä
Teen nyt varovasti muutamia havaintoja siitä, miltä minun silmissäni hollantilainen kulttuuri etenkin lasten osalta näyttää. Se on hieman vapaampaa. Lapsia otetaan paljon mukaan ja heidän annetaan mennä ja olla. Kypärät eivät ole niin pakollisia, kuin Suomessa ja kädet pestään jos muistetaan. Hollannissahan ei käytännössä kukaan lapsi ole millekään allerginen. Lasten annetaan myös syödä enemmän makeaa, kuten pannukakut lounaaksi ja suklaaleivät aamulla.
Lapset menevät siellä kouluun neljävuotiaana. Toki koulu silloin vielä on enemmän päiväkodin tapaista, mutta kyllä siellä jo ihan luokissa ollaan. Perheen Nooan ikäinen tyttö on toisella luokalla ja heidän luokassaan on 26 lasta. Ja yksi opettaja. Tyttö siis viisi vuotias. Lapset saatetaan aina kouluun, ihan koululuokkaan asti. Opettaja seisoo ovella ja kättelee lapset. Tämä kuulostaa ehkä jäykältä, mutta tunnelma on todella lämmin ja iloinen. Mielestäni yleisesti Hollannissa otetaan vähän meitä suomalaisia paremmin toisia huomioon. Vaihdetaan kuulumisia niin koulun pihalla, kuin kaupan kassallakin. Niin, ja iltapäivällä lapset sitten haetaan koulusta noin kahden aikaan. Alle kouluikäiset lapset hoidetaan pääasiassa kotona, koska päivähoito on todella kallista. Voi olla, että siihen hupenee lähes täysin äidin palkka. On siis hyvin tavallista, että äidit ovat joko kotona tai osa-aikatöissä.
Muistoja matkalaukullinen
Meillä oli siis kaikin puolin onnistunut viikko. Nooa tykkäsi niin paljon, kun oli jatkuvasti leikkiseuraa tarjolla, vaikka välillä hurja meno vähän hirvitti sekä poikaa että äitiä. 99% ajasta kuitenkin oli vaan super hauskaa! Luka halusi tietenkin olla ja mennä koko ajan isompien mukana. Minulle itselle oli todella mukavaa, että me tultiin jotenkin paremmin Lukan kanssa toimeen reissun ajan. Hän kelpuutti minua paljon paremmin esimerkiksi vessareissulle mukaan tai pitämään sylissä. Myös puremista ja nipistelyä oli vähemmän. Se tuntui tosi kivalta ja koetan kaikin keinoin pitää tästä hyvästä vibasta täällä kotona kiinni myös. Nooa jaksoi ihan mahtavasti kävellä pitkiäkin matkoja ja hei, siis meinaanko unohtaan Nooan koko reissun kohokohdan:
Nousevat sillat!
En nyt muista äkkiä, että mikään olisi tehnyt niin suurta vaikutusta poikaan, kuin nähdä tien ja sillan nousevan ylös. Onhan se mahtavan näköinen! Itsekin olin syksyllä ihan vaikuttunut. Kun yhdistetään pannukakut, leikkikaverit lähes 24/7 ja nousevat sillat, ette varmaankaan ihmettele, kun kerron, että Nooa ilmoitti useaan otteeseen muuttavansa Hollantiin.
Saatiin nyt kuitenkin molemmat pojat eilen takaisin Suomeen.
Tuhannet kiitokset vielä tätäkin kautta meidän ihanille ystäville, jotka jaksoivat meitä tämän viikon. Arvokkaita muistoja kaikille ja ihanaa, että ystävyys ei katso välimatkaa. Ensi kertaa odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti