Meidän piti lähteä 1.7.2020 Pariisiin. Lennot oli ostettu ja reissua odotettu vaikka kuinka. Mutta sitten tuli korona. Pariisiin suuntaavan koneen sijaan istuin kyseisenä aamuna Joensuuhun suuntaavaan Teslaan. Loman ensimmäisenä päivänä lähdimme koko perhe Joensuuhun, jossa meillä oli kaksi hurjan täyteen buukattua lomapäivää. Plus vielä siskojen oma retkipäivä.
Heti keskiviikkona illalla me juhlittiin äidin, Johannan, Antin sekä Tatun kanssa Lukan kolmevuotissynttäreitä valtavan suklaakakun voimin. Luka sai lahjaksi leikkitrukin sekä pehmolelun. Seuraavana päivänä heti aamulla kylään tulivat Saara-mummi ja Aulis-ukki, siitä suunnattiin Johannan ja Tatun kanssa leikkipuistoon, tämän jälkeen Lukan päiväunien aikaan itse kävin kävelyllä ja loppupäivä vietettiin keskustassa kaikkea mukavaa puuhaten ja syötiin maailman parasta kreikkalaista ruokaa, joka on meidän Joensuun kesäperinne. Perjantaina lähdettiin käymään Rääkkylässä minun isovanhempien mökillä. Sekä pienet ihmiset että vanhimmat ihmiset pitivät tästä valtavasti. Minun ukki ja Luka olivat ihan parasta kaveria ja Nooa kävi viisi kertaa järvessä uimassa. Illaksi vielä siskon luokse grillaamaan ja Nooa jäi sinne yökylään. Me saatiin nauttia mummin luona tosi rauhallisesta illasta, kun seurana oli vain Luka.
Mäkrän huiputus
Lauantaina aamulla pojat lähtivät ajamaan kohti Vantaata ja minä siskon kanssa kohti Kolia. Kartturi ei ilmeisesti saanut ihan täysiä pisteitä reittivalinnasta, mutta ainakin saatiin nauraa mahat kippurassa tuolla matkalla. Onneksi lähdettiin heti aamusta, sillä jo ennen kymmentä parkkipaikat alkoivat täyttyä kovaa tahtia. Itse en ollut koskaan ennen käynyt Kolilla, joten maisemat kirvoittivat kyllä monta huudahdusta jo heti lähtöpisteellä. Kolillahan moni reitti lähtee nimenomaan sieltä vaaran päältä, joten heti startissa näkee upeita maisemia.
Me oltiin valittu reitiksi 7,5km pituinen Mäkrän kierros, jolla noustaan viereisen Mäkrän vaaran laelle. Matka ei pituuden puolesta kuulostanut yhtään pahalta ja vähän viittasin kintaalla maininnalle "reitti on vaativa suurista korkeuseroista johtuen". No, en viittaile enää. Nousut olivat tosiaan aika kovia. Etenkin to Mäkrälle nousu nosti kyllä sykkeet kattoon ja vaati kaikki tehot reisi- ja pakaralihaksista. Maisema kyllä palkitsi ylhäällä. Oli aivan mahtavaa syödä eväät katsellen näitä maisemia, joita tässä postauksessa nyt piisaa.
Eikä siinä vielä kaikki
Oman sävynsä patikointiin toivat vielä itikat, joita oli valtavan paljon kaikkialla muualla, paitsi huipuilla tuulessa. Sattuipa lisäksi vielä niin, että tulkitsimme reittiä hieman väärin ja Mäkrältä alatasanteelle palaamisen sijaan kiipesimme vielä uudelleen Kolin päälle ja siellä vielä Kolin huipulle, jossa emme olleet aluksi edes käyneet. Toinen nousu oli siis a) ylimääräinen b) vielä vaativampi, kuin Mäkrälle nousu. Hieman nauratti, kun kotona tämän huomasimme. No mutta, olen onnellinen, että tehtiin se. Hieman tutisevin jaloin saavuttiin siis maaliin ajassa 3 tuntia ja 10 minuuttia.
Voin suurella lämmöllä suositella tätä reittiä kaikille. Jalkaan kannattaa laittaa hieman lenkkareita tukevammat kengät, tarpeeksi vettä mukaan sekä hyttysmyrkkyä. Ja kamera. Myös jonkinlainen reittiopas kartan tai puhelimeen napatun kuvan muodossa on paikallaan, sillä vaikka reitin sanotaan olevan hyvin opastettu, ei se sitä kaikissa kohdissa ole. Onneksi saatettiin muiden turistien kanssa välillä pähkäillä oikeita suuntia.
Patikoinnin jälkeen oli täysi työ pitää itsensä hereillä paluumatkan ajan ja suihkun jälkeen maistuikin pienet päikkärit. Sen jälkeen suunnattiin vielä keskustaan syömään, koska sen kerran kun äidit on vapaalla, ei me jaksettu laittaa ruokaa! Vielä kaupan kautta kotiin jäätelöiden ja suklaan kanssa, loppu ilta menikin sohvalla peiton alla maaten ja leffaa katsoen. Voisin sanoa, että aika täydellinen päivä, vaikkei Pariisi ollutkaan. Parasta oli viettää aikaa siskon kanssa. Ja Koli - sinne on päästävä kyllä vielä uudelleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti