Retki Emäsaloon - koronapääsiäisen kohokohta

Yleensä pääsiäinen on vuoden parhaita juhlapyhiä, koska siinä saa ihanasti neljä päivää peräkkäin vapaata ja se osuu minun suosikkivuodenaikaan eli kevääseen. Tänä vuonna meininki on jo kuukauden ajan ollut aika toinen.

Meillä Juhiksella alkoi viikonlopputyöputki samaan aikaan, kuin koronarajoitukset, joten eilen oli ensimmäistä kertaa kuukauteen koko perheellä vapaapäivä. Tämä tuli tarpeeseen. Kuluneet viikot ovat vieneet voimia ja vaikka meillä kaikki perushyvin onkin, huomaan itse, että hermot kiristyvät, olen unohtanut asioita, joita en koskaan normaalitilassa unohtaisi ja sanonut asioita, joita en koskaan normaalitilassa sanoisi. Jotenkin salaa kuitenkin pienesti uskon, että tämän kaiken takia opin tuntemaan itseäni hieman paremmin ja myös hyväksymään heikkouksiani.

Ajattelimme ensin ajella Hankoon katsomaan merenrantaa (koska Helsingissähän sitä ei ole tarjolla), mutta sen verran pitkä sinne ajomatka kuitenkin on, että päätettiin siirtää sitä reissua aikaan, jolloin on vähän lämpimämpää ja voidaan rennosti mennä jonnekin syömään ja nauttimaan ilman stressiä lähellä olevista ihmisistä.

Pakkasimme siis ensimmäistä kertaa koko perheen Teslaan ja ajoimme eväät repussa Porvoon lähelle Emäsaloon. Todella kaunis paikka, jossa on sekä merta, kallioita että metsää. Pojat tykkäsivät valtavasti eivätkä olisi halunneet lähteä pois lainkaan. Tosiaan, emme vaan olleet ainoat, jotka olivat saaneet saman idean. Autolle oli hieman hankala löytää paikkaa ja tunnin olemisen jälkeen kyllästyimme väistelemään ihmisiä tarpeeksi kaukaa ja ajelimme takaisin kotiin.

Joka tapauksessa, pieni retki oli ihana ja piristi mieltä. Takaisin tullessa aloimme haaveilla isosta kesäreissusta, jonka voisimme tehdä ensi tai sitä seuraavana kesänä. Yhdessä haaveilu on parasta.