Äitien yksinäisyydestä on viime aikoina ollut kohtuullisen paljon puhetta - ja hyvä niin! Etenkin ensimmäistä kertaa kotiin vauvaa hoitamaan jäävä äiti kokee kyllä aika ison elämänmuutoksen. Varsinkin, jos on tottunut jo vuosi(kymmen)tolkulla arkensa pyörivän töissäkäynnin ja oman vapaa-ajan ympärillä. Voin sanoa, että kyllä se vielä näin toisellakin kertaa vähän välillä pinnaa kiristää. Kotona oleminen on nimittäin siinä mielessä hassua, että tietyllä tapaa on tosi vapaa tekemään mitä tahansa, ainut vaan, että mukana on aina vauva. Tai vauva ja isompi lapsi / isommat lapset. Oma aika on sen varassa, miten mies illalla ehtii ja pystyy lasten kanssa olemaan. Itse olen siitä onnekas, että mieheni antaa minulle kyllä vapaa-aikaa ihan joka ilta, jos hän tulee kotiin ennen lasten nukkumaan menoa. Käyn silloin salilla tai kaupassa. Tai salilla. Tai kaupassa. Joskus nappaan läppärin ja menen kahvilaan hoitamaan kaikkia asioita ja kirjoittelemaan vaikka blogijuttuja. 

Mikään ei äitiyslomalla voita silti äitikavereita. Mistä niitä äitikavereita sitten voi löytää? Tässä omat vinkkini: 

1. Neuvolan perhevalmennus

Tiedättekin jo, että Nopsua odottaessa meillä kävi mahtava tuuri, kun neuvolan perhevalmennusryhmästä muodostui tiivis ystäväporukka moneksi vuodeksi. Tästä on osaltaan kiittäminen.. öh, minua, hehe, mutta myös erästä tuttavaani, joka evästi minua tulevaan ensimmäiseen vauvavuoteen sanomalla, että hanki äitikavereita. Niiden ei tarvitse olla sydänystäviä, ajattele niitä vähän niinkuin työkavereina. Hän itse oli saanut hyvän äitiporukan juuri nimenomaan neuvolan perhevalmennusryhmästä. Niinpä kun valmennuksessa kerättiin kaikkien meiliosoitteet, kirjoitin heti kaikille postia ja ehdotin tapaamista kahvilassa. Saavuimme kaikki paikalle isojen mahojemme kanssa. Vieläkö muistatte, tytöt? Nähtiin Jumbon Fazerin kahvilassa. Itse paloin halusta kertoa keksimämme pojan nimen ja Anita söi salaattia ja kertoi, että syö tosi terveellisesti odotusaikana. Minä mietin kaikkea sitä suklaata, mitä olin syönyt... 

Vinkki: mene avoimin mielin neuvolan perhevalmennuksiin tai vauvaryhmiin. Ota rohkeasti yhteyttä - hyvät mahdollisuudet on, että et ole ainut kotiin jäävä äiti, joka kaipaa päiviin seuraa. 

2. Facebookin vauvaryhmät

Nopsua odottaessa minulle ei tullut mieleenkään etsiä Facebookista jotain äitiryhmiä. Lukan hypätessä masuun mukaan klikkailin itseni jo ehkä viidentenä jäsenenä "Kesäkuiset vauvat 2017" ryhmään. Ryhmässä on nyt yli tuhat äitiä. Isoissa ryhmissä on aina vähän niitä huonojakin puolia (et oikein "tutustu" keneenkään tarkemmin ja mielipiteitä on aina se tuhat suuntaan ja toiseen), mutta onhan se nyt aivan mahtavaa, että yhden klikkauksen päässä sinulla on tuhat samassa tilanteessa olevaa naista. Kaikilla saman ikäiset vauvat. Tällä meidän porukalla on ollut ihan mahtava jännittää kaikkien lähestyviä synnytyksiä, nähdä vauvoista ensimmäiset kuvat ja siitä eteenpäin jakaa ties mitä ilon aiheita, huolia ja hermoromahduksia. Jotain ryhmän yhteishengestä kuvaa se, että kun erästä äitiä kohtasi suurin tragedia, mikä kenenkään vauvan äitiä voi kohdata, eräs ryhmän jäsen sai idean kerätä vauvan muistolle helminauhan, johon ryhmäläiset toimittivat jokainen yhden helmen. Vauvan äiti oli arvostanut paljon tätä muistamista. Ihan kyyneleet nousee vieläkin silmiin. Itse en (tietenkään, argh) saanut aikaan helmeä lähettää, mutta lämpimiä ajatuksia olen lähettänyt sitäkin enemmän.

No, olipa raskas näkökulma... iloja ryhmässä on kuitenkin onneksi koettu paljon enemmän ja varmasti tullaan vielä kokemaankin. 

Vinkki: liity oman vauvasi syntymäkuukauden Facebook-ryhmään. Saat vertaistukea lähes ympäri vuorokauden ja voit sopia myös tapaamisia oman paikkakuntasi äitien kanssa. 

3. MLL:n perhekahvilat

Järjestääkö alueellasi MLL perhekahviloita? Meillä järjestetään ja nuo on tosi kivoja paikkoja mennä lasten kanssa leikkimään, syödä vähän välipalaa ja tutustua muihin alueen äiteihin. Näissä hyvä puoli on se, että paikalle voi mennä vauvan lisäksi isosisarusten kanssa myös. Leikin lomassa on helppo jutustella niitä näitä, eikä tarvitse vartavasten mennä Tapaamaan Uusia Ihmisiä. 

4. Seurakunnan kerhot

Seurakunnan kerhot toimivat aikalailla saman tyyppisesti, kuin MLL:n kerhotkin. Usein seurakunnan kerhoissa on myös jotain ohjattua toimintaa, kuten muutamia laululeikkejä tai tietyn teeman ympärillä vaikka askartelua. Kovin vannoutunut kristitty ei tarvitse olla, oman kokemukseni mukaan joku loppulaulu taisi olla uskonnollinen, mutta muuten tekeminen on ihan vain reipasta lasten leikkiä ja äitien kahvittelua. 

Vinkki: neuvola tietää usein hyvin alueen erilaiset kerhot. Jos et ole saanut niistä tietoa, kysy omalta terveydenhoitajaltasi! 

5. Oma pihapiiri ja leikkipuistot

Tämä on täysin arpapeliä. Jos sinulla on käynyt hyvä tuuri, joku naapureistasi on yhtä aikaa äitiyslomalla ja oikein hyvällä tuurilla tyyppi on myös hauskaa seuraa. Nopsun aikana en tuntenut oikein ketään kerrostalomme naapureista. Yksi tuttu samassa talossa oli, joka sai ehkä vuosi Nopsun syntymän jälkeen vauvan. Tässä uudessa kodissa kävi parempi tuuri. Viereisessä talossa asuu tosi mukava äiti, jolla on suunnilleen Nooan ikäinen tyttö ja Lukaa kuusi päivää nuorempi tyttö. Puuskutimme kesällä molemmat hermot palasina viimeisiä raskausviikkoja ja nyt taaperramme vauva-arkea samaan aikaan. Samassa talossa on itseasiassa kaksi muutakin äitiä, joilla pieniä lapsia, joten viimeistään kesän tullen saamme kyllä varmasti taas leikkipaikalle seuraa lähes päivittäin. 

Alueen leikkipuistoissa tapaa myös muita äitejä ja taaskin lasten leikin lomassa on helppo jutustella niitä näitä ja kenties saada uusia äitikavereita. Ylös ja ulos siis vaan! (tässä auttaa, jos ei ole tällainen -40 astetta pakkasta!!)

6. Kaverisovellukset 

Oletko sinä kokeillut erilaisia kaverisovelluksia? Kuten vaikka tämä Momzie? Itsellä näistä ei ole kokemusta, mutta kuulisin mielelläni, jos jollain on! Ideana kai tässä on se, että voi hakea samalla alueella asuvia äitejä ja kysellä heistä seuraa vaikkapa leikkipuistoon. Kertokaa siis, jos tiedätte miten nämä toimivat! 

Oletko sinä saanut uusia kavereita tai jopa ystäviä lasten saamisen myötä? Mistä olet löytänyt itsellesi äitikavereita? 

ps. kuvituksena meidän Kesäkuisten Facebook-ryhmän vauvoja, heidän äitiensä luvalla tietenkin :) 

Luka 8kk - se jokeltaa ja liikkuu!

Onnea kahdeksan kuukauden ikäiselle! Tämä kulunut kuukausi on tuonut tänne valtavia harppauksia liikkumiseen liittyvien taitojen suhteen. Tässä kuussa on opittu ryömimään, tosin eteenpäin mennään edelleen aika vaivalloisesti, mutta pakki toimii loistavasti. Eikä tässä kaikki, eilen nähtiin ensimmäiset konttausaskeleet! Luka tykkää pitää itseään konttausasennossa ja eilen hän otti ainakin kolme "askelta" sekä käsillä että jaloilla. Istumasta hän pääsee nyt myös itse mahalleen ja tänään näin ensimmäistä kertaa, kun hän meni mahaltaan ensin konttausasentoon ja siitä sitten istumaan. Aikamoisia harppauksia!

Lisäksi hän seisoo vähän aikaa itse tukea jostain pitäen. Vaikkapa pinnasängyn laitaa vasten. Ja tykkää seisomisesta niin, että itkuhan siinä tulee, kun joku laskee hänet istumaan. Se on kuitenkin tehtävä, sillä seisomasta alas tuleminen on muuten hieman.. suurpiirteistä ja kivuliasta. 

Yömaito on myös tässä kuussa jäänyt pois ja poika hörppää maitonsa aamulla herätessään, eli joskus viiden ja seitsemän välillä. Nukkumaan hän käy kahdeksalta ja herää vaihtelevasti öisin. Parhaimmillaan pari kertaa, pahimmillaan pari kymmentä kertaa. Ihan kokonaisista öistä ei vielä siis voida puhua. Päiväunia on niitäkin edelleen kolmet. Ensimmäiset alkaa heräämisajasta riippuen 8:30 - 10 välillä ja kestävät yleensä pari tuntia. Toiset unet on lyhyemmät ja ne asettuvat iltapäivään yleensä ennen Nopsun hakua hoidosta, eli 13-15 välille. Ehkä tunnin verran. Tämän lisäksi mussukka tarvitsee lähes aina vielä illalla pienet torkut viiden ja kuuden välillä. Siihen riittää vaikka puolikin tuntia, kunhan käy unessa. Tutti on hyvä ystävä. Se on oltava aina kun käy nukkumaan ja auttaa rauhoittamaan muutenkin. 

Syöminen sujuu edelleen hyvin. Maitona on maitoallergisten Nutrilon Pepti, johon muuten edelleen odotamme Kela-korttia korvausnumeron kanssa. Odotettu jo yli kuukausi. Muuten kaikki ruuat tuntuvat pikkuiselle sopivan ja suosikkeja edelleen hedelmäsoseet sekä banaani. Luka on jo pitkään syönyt ihan samoihin aikoihin meidän muidenkin kanssa. 

Jokelluksiakin on tässä kuussa alettu kuulemaan. Yleisin on babababa tai babbababba. Kuulemme välillä myös väyväy ja vauvau. Sekä paljon huulien ja kielen päristelyä. Hän myös vimmatusti hakkaa käsiä kylkiinsä (tai sylissä pitäjän käsiin) aina kun olisi kovasti asiaa kerrottavana. Luka ei muuten vierasta vielä ollenkaan! Onkin ollut helppo edelleen hetkeksi antaa hänet kenen tahansa syliin tai käydä yksin vessassa. Odottelen koko ajan, että milloin vierastaminen astuu kuvioihin.

Kahdeksan kuukautta on jo aika hyvä ikä! Pikkuvauvaksi ei toista voi mitenkään enää kutsua ja jotenkin alkaa jo häämöttää se yhden vuoden rajapyykki. Neuvolassakin päästään pitkästä aikaa käymään ensi viikolla, joten päivitän sitten noita pituutta ja painoa tänne. Pinsettiote vissiin myös tämän ikäiseltä pitäisi onnistua, mutta siitä kyllä en ole ihan varma.. enemmän nyrkillä hän tarttuu asioihin. Niin ja eilen oppi myös "saisiko-olehyvä" leikin, jossa hänelle annetaan lelu ja hän antaa sen takaisin. Näin saatiin veljet jopa hetkeksi leikkimään yhdessä. Vaikka tosi kivasti heillä menee kyllä oleminen jo yhteen muutenkin. Tänään he olivat rakennustiimi. Nopsu rakensi palikoista tornin ja kutsui purkutraktorin aina paikalle purkamaan :)

Tällainen kahdeksankuinen meillä asuu! Yleensä aina hymyilevä ja hyväntuulinen pieni poikanen, jota ilman ei oikein enää elämää osaisi kuvitella. 

Tykkää

Siitä, kun Nooa pomppii. Naruista. Tutista. 

Ei tykkää

Toppavaatteiden pukemisesta. No, kyllä se minullakin tulee jo vähän korvista ulos ja odotan kesää...

Suosikkiruokaa

Banaani edelleen. 

Paino

10,1kg

Pituus

73,5cm

Vaatekoko 

80

Kahden raskauden runtelema kroppani

Myönnän, vähän raflaava otsikko, mutta oikeutan sen sillä, että on se vaan aikamoinen rääkki, jonka läpi jokainen äiti kroppansa vie. Ja kun ei se kaikki edes todellakaan lopu synnytykseen. Tässä sensuroimaton katselmus siihen, mitä kaksi raskautta omalle kropalleni on tehnyt ja mitä pysyviä "vaurioita" niistä jäi. 

En tiedä mistä sen sain päähäni, mutta jostain syystä toisen synnytyksen kohdalla minua pelotti tosi paljon paha repeäminen. Että jos oikeasti repeäisi sieltä sinne, niin hip hei sitten vaan loppu elämän kanssa. No, sellaisenkin kanssa voi elää tietenkin ja todennäköisyydet tuollaiseen on tosi pienet, mutta onko joku sanonut, että raskaanaolevien pelot ovat aina rationaalisia? Tähän peilaten, olen selvinnyt kahdesta raskaudesta ja synnytyksestä tosi hyvin. 

Instagramia seuraavat tietävät, että pelkään hieman hammaslääkäriä. Oikeastaan en pelkää, vaan suuni vaan on jotenkin tosi kipuherkkä ja sanon AU heti kun hammaslääkäri pyytää avaamaan suun. Eilistä hammaskiven poistoa varten tarvitsin Burana 600 ja pintapuudutuksen, voitteko kuvitella :D Hampaissani on ikinä ollut vain yksi reikä, joten olikin shokki Nopsun syntymän jälkeen istua hammaslääkärin tuoliin. 20 alkavaa reikää! En voinut uskoa korviani! Ilmeisesti raskaus muuttaa syljen koostumusta ja kun siihen lisätään raskauspahoinvoinnin aisoissa pitäminen jatkuvalla napostelulla, niin siinä kai se soppa sitten on. Luojan kiitos, yksikään noista ei ole kehittynyt varsinaiseksi reiäksi asti. Sen verran tämä kokemus kuitenkin pelotti, että siirsin Lukan jälkeistä hammastarkistusta puolen vuoden ajan.. 

Eilen siis kävin ja ihanaa, olikohan tullut yksi alkava reikä lisää, muttei sen enempää. Ja näille alkavillehan ei tarvitse mitään tehdä, ne monesti pysähtyy itsestään. JEE! 

Hampaat: Vauriot ekalla kertaa (+), vahingot tokalla kertaa (-)

Jos raskaus tekee usein kolhun ulkonäköön, niin tekee se sitä myös silmien näkökykyyn. Ei ole tavatonta, että näkö huononee raskauden ja imetyksen myötä. Joku hormonijuttu siis tämäkin. Optikot kehoittavat odottamaan semmoisen kolme kuukautta imetyksen lopettamisesta, ennen kuin menee tarkistuttamaan näön. Omalla kohdallani Nopsun jälkeen näkö oli mennyt paljon huonommaksi, mutta nyt muutosta ei ollut tapahtunut juuri lainkaan. Oikeastaan vain hieman parantunut näkö! Ei paha tuomio siis lainkaan. 

Näkö: Vahinko ekalla kertaa (+), vahinko tokalla kertaa (-) 

Molemmissa raskauksissa painoa tuli noin 20 kiloa lisää. Nopsua odottaessa taisin herkutella melko rajattomasti, Lukaa odottaessa taas liikunta oli täysin kadoksissa, joten siitä ehkä syyt suuriin lukemiin. Molemmilla kerroilla synnytyksessä lähti noin 10 kiloa. Siitä eteenpäin tarina onkin erilainen. Ekalla kertaa loput kymmenen kiloa (ja siihen varmaan viisi vielä lisäksi) lähtivät ihan huomaamatta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Nyt toisella kertaa puolen vuoden kohdalla vaaka näytti ihan samaa, kuin sairaalasta palatessa. Syitä varmaankin stressaava syksy, ikä, liikunnan vähyys. Ensimmäisellä kertaa tässä kohdassa siis shoppailin kaupasta S-kokoisia vaatteita ja olin aikalailla elämäni kunnossa. Tällä kertaa puurran dieetin ja treenin parissa, jotta pääsisin siihen raskautta edeltäneeseen vaatekokoon. 

Vaatekoko: Vahinko ekalla kertaa (-), vahinko toisella kertaa (+)

Monet kertovat raskauden jälkeen kengän kokonsa kasvaneen niin, että koko kenkäkaappi on mennyt uusiksi. Itsellä ei onneksi näin käynyt kummallakaan kertaa. Ensimmäisen raskauden jälkeen räpylä pysyi ihan saman kokoisena, mutta tämän toisen kerran jälkeen huomaan jalan vähän kasvaneen. Jos ennen kenkäni koko oli 39/40, niin nyt se on 40/41. Itseasiassa kaikki nyt talvella ostamani kengät taitavat olla kokoa 41. 

Kengänkoko: Vahinko ekalla kertaa (-), vahinko toisella kertaa (+)

Kaikkihan sen tietävät, että raskaana ollessa harvoin mahtuu sormukset sormeen. Ei ainakaan minulla mahtunut kummallakaan kertaa. Hauskaa (?) oli kuitenkin se, että ekan kerran jälkeen sormien nivelet eivät koskaan palautuneet ennalleen, vaan jouduin hankkimaan uuden sormuksen. No, on pidempi tarina, miksi vain en suurennuttanut entistä, mutta kuitenkin. Toisen raskauden jälkeen nivelet eivät nyt onneksi sentään enää jatkaneet kasvuaan, vaan tutut sormukset mahtuvat edelleen. 

Sormien nivelet: Vahinko ekalla kertaa (+) vahinko toisella kertaa (-)

**

Ja vielä lopuksi osasto, josta en kyllä ajatellut puhuvani blogissa, mutta kaikkea sitä kevätaurinko saa aikaan! Tissit. Ne eivät lähtökohtaisestikaan olleet suuret. Mukava A-kuppi, jonka kanssa olen aina viihtynyt, koska eivät ole tiellä treenatessa. Mitä niistä sitten kahden imetyksen jälkeen on jäljellä... no, paljon vähemmän. Sama A-kuppi on edelleen käytössä, mutta vähän niinkuin ilmapallosta olisi päästetty puolet ilmasta pois. Tai lapasesta käsi pois. Tiedätte mitä tarkoitan. 

Jos nyt kerran tälle linjalle lähdettiin, niin itse alakerta on ihan kuin ennenkin. Haluisin tämänkin (näköjään!!) tuoda esiin, sillä usein törmää ajatukseen, ettei haaroväli synnytyksen jälkeen koskaan enää ole entisensä. No, en nyt ole muilta pahemmin kysellyt, mutta omani ainakin on kuin ennenkin. 

Hyvät ystävät, lupaan, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta puhua blogissa tisseistä ja t*ss*ista :D Kiitos ja anteeksi! 

Millaiset jäljet raskaus tai raskaudet ovat sinun kroppaasi jättäneet? Kannatko niitä ylpeydellä ja hyväksyen, vai ottaako päähän? *

*saa ottaa! On ihan höpönhöpöä, ettei nainen saisi kaivata entisiä rintojaan, raskausarvetonta mahaa tai mitä ikinä, vain sen takia, että on toiminut vauvankasvattamona.