Katsoin telkkarista Evelinan keikkaa YleX:n tapahtumassa ja pysähdyin fiilistelemään sen tuomaa tunnetta. Muistin elävästi, millaista oli teini-ikäisenä katsoa erilaisia livekeikkoja. Tätä tunnetta on vähän hankala pukea sanoiksi, mutta pelkkään keikan katsomiseen liittyi tuhat eri unelmaa. Artistilla oli tosi upeat hiukset tai mahtavat vaatteet - minäkin haluan pukeutua noin, minäkin haluan kasvattaa tuollaiset hiukset. Minäkin haluan laulaa tuolla tavalla - ehkä joskus pääsen itsekin lavalle ja keikalle. Millaistahan se olisi? Mahtavaa, tietenkin! Tämä biisi on niin hyvä, tätä voisin kuunnella, kun ajaisin autolla kesällä jonnekin kaupunkilomalle, parhaan ystävän kanssa. Voi kun nämä festarit ovat kivat, olisinpa ensi kesänä täällä jonkun ihanan pojan kanssa. Voitaisiin katsoa käsikädessä illan viimeisiä keikkoja ja ehkä pussailla.
Nuo kaikki menneisyyden haaveet tuntuivat käsin kosketeltavilta.
Olen aiemminkin huomannut saman tunteen - tai oikeastaan sen puuttumisen. Kun oli lukioikäinen, koko elämä oli vielä edessä. Aamulla herätyskellon sointi tarkoitti samaan aikaan sitä, että tänään voin keksiä unelmieni opiskelupaikan. Ehkä tänään se ihastukseni katsoo minun perään vähän pidempään. Jokainen uusi vuosi toi uusia mahdollisuuksia ja unelmia rakkauden, opiskelujen, harrastuksien ja reissaamisen suhteen.
Nyt olen reilusti päälle 30-vuotias, eli aivan ikäloppu tuon lukiotytön mielestä. Tai jos ei ikäloppu, niin ainakin aikuinen isolla a:lla. Jos pysähdyn miettimään, olen saavuttanut aivan huikeita asioita elämässä. Oikeastaan, ne kaikki suurimmat haaveet ovat toteutuneet. Sain reissata, olen päässyt festareille tanssimaan lavalle ja laulamaankin joskus. Olen vaihtanut hiustyyliä sata kertaa ja pitänyt poikaa kädestä festareilla. Olen monen mutkan jälkeen tavannut ihmisen, jonka kanssa tiesin, että minun on hyvä olla koko loppuelämä. Tanssin häävalssia omissa häissäni. Meille syntyi lapsi. Ja vielä toinenkin. Asun jo kolmannessa omassa asunnossa. Minulla on vakituinen työ.
Mistä haaveilen nyt?
On aika pysäyttävä kontrasti tuon lukiolaisen mielenmaiseman ja tämän hetken mielenmaiseman välillä. Tällä hetkellä arki täyttyy paljolti velvotteista. On hoidettava lapset ja siivottava kotia. Joka päivä. On ehdittävä salille tai edes lenkille, että pysyisi kunnossa. Pitäisi syödä terveellisesti ja jaksaa vähän ehkä opiskella itseään kehittääkseen. Aikaa on jatkuvasti vähemmän, kuin olisi tekemistä.
Täyttä elämää? Varmasti. Kutkuttavaa tunnetta tulevasta, optimistista suhtautumista tulevaisuuteen? Hmm...
Tajusin, että myös paikalleen asettuneen perheenäidin täytyy unelmoida. Unelmien vähyys verottaa suoraan elämäniloa ja asennetta tulevaan. Siispä halusin pinnistää listalle edes muutaman asian, josta tällä hetkellä tulevaisuuden suhteen haaveilen:
1. Unelma isosta perheestä
Ei, en haaveile enää yhdestäkään omasta lapsesta, mutta haaveilen siitä, että reilun 30 vuoden päästä meillä on joka sunnuntai syömässä iso porukka. Nooa, hänen puolisonsa ja heidän lapsensa. Luka, hänen puolisonsa ja heidän lapsensa. Kaikki pidämme tiiviisti yhteyttä, jaamme arjen ilot ja surut. Olemme toisillemme perhe. Tämä on unelmistani suurin.
2. Unelma nopeista autoista
Mitä vanhemmaksi mä tulen, sitä enemmän mä pidän autoista. Siis ihan pöhköä. Mutta jos tällä mielentilalla olisin kaksikymppinen, lähtisin treffeille heti miehen kanssa, jolla on hieno ja kallis auto. Naurattaa itseänikin. Mutta tykkään vaan niin kovasti autolla ajamisesta ja hyvässä autossa matkustamisesta. Siinä on joku ihana vapauden tunne. Haaveilen siitä, että vielä joskus istun autossa etupenkillä, kun J on ratissa ja ajetaan Saksassa autobahnilla 150km/h. Onneksi mies on niin hyvä ja turvallinen kuski. Itse en varmaan tuolla uskaltaisi ajaa, mutta kyydissä haluan olla.
3. Unelma hiuksista
Ohuet ja taipuvaiset hiukseni eivät varmaan koskaan kasva pitkäksi, ainakaan niin, että ne olisi jotenkin kauniit. Haaveilen siis siitä, että ottaisin jonkinlaiset pidennykset ja saisin kokeilla millaista olisi elämä pitkien hiusten kanssa. Mietin tätä jopa vähän seuraavaksi synttärilahjaksi, saa nähdä :)
4. Unelma New Yorkista
Sain jo joskus pitkä aika sitten päähäni, että haluan lähteä Katariinan kanssa New Yorkiin, kun täytän 40 vuotta. Silloin ajatus tuntui tosi kaukaiselta, mutta eihän siihen ole enää kuin 4 vuotta!
5. Unelma opiskelusta
Yliopisto-opinnoista tuntuu olevan ikuisuus! Näin hoitovapaalla kaipaan aivojumppaa ja aloitinkin opiskelemaan itseä kiinnostavaa opintokokonaisuutta. Se ei ole se ammatillisesti hyödyllisin, mutta olen siitä kuitenkin aidosti innoissani ja kiinnostunut. Pääsenkö ehkä ensimmäistäkään tenttiä läpi? En tiedä. Onko näistä opinnoista koskaan minulle suoranaista hyötyä? En tiedä. Antaako opiskelu tällä hetkellä iloa elämään. Kyllä!
6. Unelma työstä
Tunnustan, että työssä, josta jäin äitiyslomalle en voinut kovin hyvin. Se johtui muutamasta huonosti olevasta asiasta kyseisessä yrityksessä. Nyt universumi on kuitenkin järjestellyt asioita loistavalla tavalla ja nämä kyseiset asiat ovat kokeneet yrityksessämme isoja muutoksia. Menen siis avoimin mielin katsomaan, millainen työ siellä minua odottaa. Haluan tehdä töitä yrityksessä, jossa osaamistani ja panostustani arvostetaan, minua kunnioitetaan ihmisenä, työn ja perheen yhdistäminen ymmärretään ja lisäksi työ antaa sopivasti haastetta sekä iloisia onnistumisen kokemuksia. Ja ennenkaikkea siellä on hyvä yhdessä tekemisen meininki.
7. Unelma paremmasta parisuhteesta
Parisuhteemme on tällä hetkellä aika arkinen. Hyvä, mutta arkinen. Olen tosi onnellinen, että meillä on kaikki perusasiat kunnossa, luotamme toisiimme ja tiedämme, että tämä on se liitto, jossa haluamme olla viimeiseen vitsin murjaisuun asti. Kuitenkin vauva-arki verottaa ja yhteinen aika on lähes olematonta. Väsyneenä ja stressaantuneena tulee (minun) tiuskittua ja puututtua ihan epäolennaisiin ärsytyksiin. Unelmoin siitä, että arjesta tulee vähän rennompaa, meillä on enemmän mahdollisuuksia ottaa hetkiä kahdestaan ja muistetaan useammin kertoa toiselle, että se toinen on ihan kiva. Ihan oukkidoukki, kuten Nooa sanoo asioista, jotka on hänestä huippuja.
8. Unelma notkeudesta
Oma kunto poikien kanssa touhutessa pysyy väkisinkin suht hyvänä ja siihen päälle kun käy vähän salillakin. Mutta venyttely... sen olen laiminlyönyt kohta pari vuotta. Hyvä jos saan kämmenet lattiaan suorilta jaloilta! En halua kangistua, joten haaveena ehdottomasti on notkeampi kroppa. Olisi huippua saada joskus spagaatti, tosin siihen on matkaa ehkä puoli metriä, ellei enemmän.
9. Unelma metsästä
Haluaisin löytää itselleni jonkun sellaisen latautumisen ja rauhoittumisen paikan - ja oikeastaan tiedänkin, mikä siihen toimii. Metsä tai meren/järven ranta. Ja meillä on aivan ihania metsiä ihan tässä lähellä. En tiedä, miten sinne on niin pitkä matka mennä! Toivoisin, että metsäkävelyistä tulisi minulle sellainen erottamaton osa arkea.
10. Unelma kummilapsesta
Tiedättekö, minulla ei ole vielä yhtään kummilasta! Olisi niin ihanaa ja suuri kunnia olla kummitäti jollekin läheisen vauvalle. Jos tämä onni minulle suodaan, niin ihan varmasti tulen hukuttamaan kyseisen vauvan haleihin, pusuihin, lahjoihin, hoitotarjouksiin ja isompana yökyläilykutsuihin.
Olipa ihanaa kirjoittaa tämä postaus!
Taisin tätä kirjoittamalla päästä aika hyvin kiinni siihen mielentilaan, jossa olin Joensuun Norssin lukiota käydessä tai Jyväskylään muuttaessa vuosituhannen alussa. Kyllä bloggaamisella on ihanat yllättävät vaikutukset!
Heitänkin sinulle haasteen listata ylös omia tämän hetken unelmia. Jos haluat, kerro niitä tässä alla kommenteissa, olisi ihana lukea niitä 💖
Ylin kuva: Ilosaarirock / Arttu Kokkonen
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaIhana juttu!
VastaaPoistaTää herätti itsessäkin noita samoja fiiliksiä, että totta, toi ihana haaveilu on jäänyt lähes kokonaan tässä arjessa. Otan siis tästä kopin ja koitan pohtia omat haaveet! :) kiitos jutusta. Blogisi löytyi mulle vasta, täytyy enemmän paneutua!
Kiitos kivasta kommentista! Ihanaa, että onnistuin herättämään ajatuksia. Ja mukavaa, että eksyit blogiin - jää ihmeessä lukemaan :)
Poista