Ajatuksena oli kirjoittaa näitä kuukausikuulumisia vauvavuoden ajan, mutta jatkankin vähän pidempään, sillä onhan tämä noin vuoden ikä vauhdikasta kehityksen aikaa. Ihan hullua ajatella, että tasan vuosi sitten ihmeteltiin kuukauden ikäistä pikkuveljeä.
Viikonloppu on ollut todellakin erilainen viikonloppu, sillä J pakkasi itsensä ja pojat autoon, ja hurautti mumman luo Alavudelle pariksi päiväksi. Olen saanut siis viettää aikaa kotona ihan rauhassa, siististä kodista nauttien ja hiljaisuutta ihmetellen. Kannan vähän huonoa omaatuntoa siitä, miten vähän olen saanut aikaan, mutta koetan hokea itselleni, että lepääminen ja jouten olo on nyt ollutkin se tärkein asia. Kyllä tässä on taas touhuntäyteinen syksy edessä, että ehkä on ollut ihan hyvä vähän ladata akkuja. Sanotaan nyt suoraan, että olen pääasiassa nököttänyt sohvalla keksipaketin kanssa ja katsonut telkkaria.
Juoksuaskeleita
Jos vielä kuukausi sitten ennätys oli 10 askelta ja nekin haparoiden, niin kyllä on 30 päivää tehnyt ihmeitä tälle taidolle. Nyt kävely on ehdottomasti se pääasiallinen liikkumismuoto ja Luka jaksaa kävellä jo pitkän aikaa kaatumatta. Ihan viime päivinä hän on oppinut myös nousemaan ylös ilman tukea, joten pienet muksahdukset ei menoa haittaa, poika on sekunnissa pystyssä taas. Nooan kanssa lempparileikki on juosta meidän alakertaa ympäri niin, että pojat menevät eri suuntiin ja aina kun kohtaavat, molemmat vaihtavat suuntaa. Tässä leikissä on nähty myös juoksuaskeleita, kun pitäisi saada kroppa kulkemaan kovempaa. Kaatuminenhan siinä käy, mutta ei menoa haittaa.
Helteet ja nukkuminen
Tämä kesä on ollut lämpimin kesä kymmeniin vuosiin. Koko toukokuu oli jo hellettä ja nyt on pari viikkoa lämpötila ollut päivisin jopa 33 astetta! Sanomatta selvä, että meidän pieni kaksikerroksinen asunto muuttuu kiertoilmauuniksi. Etenkin yläkerrassa tulee todella kuuma. Tämä on vaikuttanut myös Lukan uniin ja kun hän välillä jo heräili enää vaan kerran yössä, on herätyksiä taas ollut enemmän. Aamut alkavat viideltä tai viimeistään kuudelta, joten päiväunia on edelleen kahdet. Mietin kyllä, että jos väen vängällä koettaisi vaihtaa yksiin uniin, että josko se pidentäisi yöunia tuosta 9-10 tunnista vaikka 11 tuntiin? Tai edes aina se 10 tuntia.
Syömisen vaikeudet lääkärin näkökulmasta
Lukalla oli muutama viikko sitten korvien jälkitarkastus, jossa J käytti Lukaa. Pyysin häntä samalla kysymään lääkäriltä siitä, voisiko Lukalla olla jotain fysiologista, mikä tekisi syömisestä niin vaikeaa. Lääkäri kurkisti Nasun kurkkuun ja totesi, että hänellä on vähän kapea leuka ja sen takia hieman ahdas kurkku. Tämä siis selittää sitä, miksi tyyppi esimerkiksi niin ärsyttävästi sylkee ruokaa helposti suusta ulos. Kuulema "vika" korjaantuu tässä vuoden sisällä kun poika kasvaa ja sitä myötä kaikki kurkun alueellakin kasvaa.
Nyt onkin sitten menty ihan sileillä soseilla ja siinä ohessa sormiruokailua sen verran, mitä poika itse haluaa. Varmaan johtuu osaksi helteistä, mutta eipä syöminen kovin menestyksekästä ole ollut. Yksi poikkeus nähtiin ja se tännekin kirjattakoon ylös. J teki thaimaalais-henkistä kana-nuudeli-keittoa ja nuo nuudelit olivat Lukan ihan suosikki! Hellepäivänä hieman suolainen ja mausteinen nuudeli ilmeisesti maistui ja meillä nähtiin ensimmäistä kertaa koskaan se, että ruokaa otetaan pienen linnunannoksen jälkeen vielä lisää.
Jokellus ja puheen ymmärrys
Puheen ymmärtämisessä on myös otettu askeleita tässä kuukauden aikana. Luka osaa joka kerta näyttää, missä on varpaat. Usein myös näyttää missä on pää ja missä suu. Katseella hakee Nooan, kukan, lampun ja kerran on tuonut nallen, kun sitä häneltä on pyytänyt. Myös "ota tutti pois" menee selvästi ymmärrykseen ja lisäksi jos häntä ei huvita tuttia ottaa pois (no, koska nyt huvittaisi!) hän pyörittää päätään. Ihania edistysaskelia!
Jokellus on vielä samanlaista, kuin kuukausi sittenkin. Hän hokee aika usein minut nähdessään mama tai mamma, mutta toisaalta hokee samaa paljon muutenkin, joten en ihan tiedä, ymmärtääkö hän maman olevan äiti. Siis tämähän on aika hassu tilanne, kun Nooa silloin vuosi sitten alkoi kutsua äitiä mamaksi ja isää papaksi, niin nehän se Luka nyt sitten on oppinut, koska emme itsekään oikein osaa enää käyttää sanoja äiti ja isi. No, onhan mama ja papa silleen helpot sanoa :)
Tällainen vuoden ja kuukauden ikäinen poika täällä meillä!
Tästä vaan kohti sitä 1,5 vuoden rajapyykkiä. Jotenkin muistan Nooan kohdalta kaksi vaihetta, joissa selkeästi elämä "helpottui" tai jotenkin muuttui paljon hauskemmaksi. Puolitoista ja kolme vuotta. Ehkä eniten odotan sitä kommunikoinnin laskeutumista Lukan ja muiden ihmisten välille. Puhe tuo niin paljon sisältöä yhdessä olemiseen ja myös lapsen turhautumiset alkaa helpottaa, kun saa ilmaistua itseään. Uhman myötä sitä ilmaisua sitten onkin reilusti luvassa :)
Mukavaa kesäistä sunnuntai-iltaa ja uutta aurinkoista viikkoa! 💛
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti