Imetys. Tuo ihmeellinen asia, joka hetkeksi täyttää elämästä ja ajatuksista valtaosan - ja taas muutaman vuoden päästä tuntuu ihan kaukaiselta jutulta. Mutta millainen oma maailmansa koko imetyshomma onkaan! Kaikki alkaa sieltä synnytyssalista, kun vauvalle täräytetään vielä synnytyksestä vapiseva tissi eteen ja oletetaan, että a) vauva osaa siitä syödä b) äiti osaa siitä syöttää.
Molempien lasten kohdalla vaikeudet alkoivat tuosta hetkestä.
Nopsu avasi kyllä suun, mutta piti tiukasti kielen kitalaessa kiinni. Miten siinä sitten selität muutaman tunnin ikäiselle, että laske kieli alas. Niinpä hän sai ensimmäiset sapuskansa ruiskulla korvikkeena. Siitä alkoi meidän 2,5kk kestänyt osittaisimetyksen taival.
Tällä kertaa vauva kyllä hoksasi aika hyvin imemisen ja äitikin osasi hieman survoa tissiä puolimetrisen suuhun. Seuraavat kaksi yötä meni jat-ku-val-la imetyksellä, mutta vauva ei vaan ollut tyytyväinen. Eipä ihme. Olin koko ajan itse sitä mieltä, että ei sieltä mitään tule, johon tietysti vastataan, että pisarakin riittää, kyllä vauva sieltä maitoa saa. No kiitos tsempistä, mutta kummasti kuulkaa vauva rauhoittui nukkumaan parin tunnin unet, kun sai lisämaidon ruiskulla.
Kotona jatkui melkolailla sama juttu - imetin (miten tämän nätisti sanoisi, ruokailuvälineet kivusta huutaen) sen mitä vaan jaksoin, mutta vasta pienen lisämaidon avulla vauvasta tuli tyytyväinen. Viimeistään neuvolan ensimmäinen punnitus kertoi selvän viestin. Paino ei ollut noussut tarpeeksi, eli saimme luvan/käskyn antaa vaan ihan reilusti sitä lisämaitoa rinnan lisäksi.
Tällä tapaa ollaan sitten menty tähän päivään asti. Olen koettanut parhaani mukaan imettää öisin, mutta en tunnu mitenkään pääsevän maidontuotannossa lähellekään vauvelin ruokahalua. Pumppu laulaa lisäksi useamman kerran päivässä, pesemme pulloja ja kannamme kaupasta maitoa. Aikamoinen show siis siihen verrattuna, että olisi vain joko tissi tai pullo.
Viimeisen viikon aikana lisähaastetta on tuonut oma sairastaminen. Kolmiolääkkeiden takia (vaikka otin niitä vain kahdesti) jouduin pitämään lähes 24h, etten voinut imettää. Pumppasin ja dumppasin. Muutenkin imetyskertoja oli viikon verran selvästi vähemmän. Maidon tuotanto on ikävästi kärsinyt. Olisi ollut todella helppo jättää imetys kokonaan tähän, mutta kovasti haluaisin edes sen kuukauden verran tarjoilla bebelle tätä kuuluisaa terveysjuomaa.
Jonkun, jolla maitoa riittää ja vauva osaa reippaasti sen nauttia, voi olla hankala ymmärtää, miksi joku jättää imetyksen jo pienen yrityksen jälkeen. Itseltä kaikki sympatiat kuitenkin imetyksessä epäonnistuneille (ironiaa) äideille. Kun itse on vielä mahdollisesti todella kipeä synnytyksestä, maitoa ei tule, vauva ei osaa, nännit vuotaa verta, kaikki itkee, hermot menee - ja vauva tulee pullomaidolla helposti tyytyväiseksi, vaatii aika paljon kanttia jaksaa puskea eteenpäin imetyksen kanssa. Itse olen ihan pro imetys, mutta vielä enemmän pro äidin jaksaminen ja sitä kautta vauvan hyvinvointi 💕
Millaisia imetyskokemuksia muilta löytyy?
Ensimmäisen kohdalla alku oli hankalaa, imetys teki kipeää, oli ahdistavaa olla jatkuvasti kahlittuna sohvaan ja epävarmuus onnistumisesta ja maidon riittämisestä oli valtavan suuri, vaikka vauvan paino nousikin. Noin kuukauden ikäisenä alkoi helpottaa ja tarjonta alkoi vastata tasaisesti kysyntää.
VastaaPoistaToisesta en stressannut niin paljon, vaikka silloinkin oli vaiheita, jolloin maitoa tuli vähänlaisesti. Tällöin imetin tiheästi ja imetyksen jälkeen vielä lypsin, kunnes aloin taas imettämään. Noin kolmen päivän päästä maito nousi.
Ystävällä oli esikoisen kanssa suuria imuoteongelmia ja korviketta meni suuria määriä. Sitkeällä yrityksellä hänkin pääsi vielä täysimetykseen. Ajattelen, että imetyksen eteen kannattaa nähdä alussa vaivaa, koska jatkossa se voi olla hyvinkin helppoa. Tärkeämpää on kuitenkin vauvan riittävä maidonsaanti ja äidin mielenterveyden säilyminen. Onko imetyksentuki tuttu?
Hyvä kommentti, oot kyllä ollut tosi sinnikäs itse imetysten kanssa! Olen itsekin kuullut sitä, että saattaa mennä tosiaan kuukausi (tai useampikin!) ennen kuin kunnolla tarjonta vastaa kysyntää. Siksi tässä koetan parhaani jatkaa/jaksaa vielä :) Imetyksen tuesta olen lukenut jotain juttuja ja jotain itsekin kysynyt - ihan hyvä palvelu kyllä.
PoistaKuulostaa tutulta�� Kaksi kuukautta onnistuin imettämään(korviketta meni kokoajan lisänä). Koskaan en saanut pikku pojun masua täyteen omalla tuotannolla joten koko perhettä ajatellen(3v mustasukkainen esikoinen��) valitsin korvikkeen ja yölläkin alettiin nukkumaan��
VastaaPoistaNo onpa siellä tosiaan samanlaiset kokemukset! Se on just näin, että pitää miettiä kokonaisuutta - omaa jaksamista ja koko perheen hyvinvointia. Mä kans ajattelin, että viimeistään imetys-pullo-sirkus vaihtuu pelkkään pulloon kun miehellä alkaa intensiivinen työjakso syksyllä. On vaan sitten yksinkertaisempi pärjätä jommallakummalla ja jos tissibaari ei tuota, niin.. valinta on selkeä :)
PoistaHeippa, kuulostaa siltä että teillä on väärä imuote! Siksi imetys sattuu ja maitoa ei nouse kunnolla. Käy tarkistamassa vauvan kielijänne! Helsingissä ainakin Mervi Närkiö
VastaaPoista(Terveystalo) osaa homman! Et menetä mitään muuta paitsi rahaa ja se saattaa olla ratkaisu ongelmiinne. T. Kätilö
Ps. Hienoa, että olet jaksanut osittaisimettää!! Se on raskasta, omaa kokemusta on.
Kiitos ihanasta kommentista! No siis imetys ei enää kyllä satu, mutta nyt kun sanoit, niin imuotetta voisi kyllä tarkastella. Tajusin itse vasta jälkeenpäin nimittäin esikoisen kohdalla, että hänen kielihän oli ihan "sydämen muotoinen" kärjestä, kun työnsi kieltä ulos. Eli selvästi kireä kielijänne. Harmittavasti tajusin asian vaan vasta hyvä aika imetyksen lopettamisen jälkeen.
PoistaKiitos myös hyvästä vinkistä hyvän lääkärin suhteen! Meillä on vauvalla vakuutus, niin hyvin voitaisiinkin ajatella siellä käyntiä :)
Täällä suuri HEP epäonnistumiselle ja imetyspettymykselle. Esikoinen nappasi rinnasta kiinni hyvin ja synnärillä katsoivat, että ote on hyvä. Nännit tulivat kuitenkin todella kipeiksi. Olin seuraavat 2 kk kipeämpi kuin koskaan, sillä nännit menivät halki, haavoille, saivat pöpön ja sammaksen kaupanpäälle. Maito ei koskaan noussut kunnolla vaan tehostin itse tuotantoa koko ajan. Kaikki niksit kokeilin, ei vain onnistunut. Sain tuon kahden kuukauden kuluessa kuulla olevani huono ja väsynyt äiti ja että pidin lastani nälässä. Itsestäni ei kuitenkaan siltä tuntunut. Nyt ollaan kokonaan pullolla ja vaikka pettymys on edelleen valtaisa, nautin myös siitä, että saan mennä ilman pelkoa siitä, että vauva olisi nälässä.
VastaaPoistaTsemppiä!
Kiitos ihanasta kommentista - hyvin samanlaisia fiiliksiä ja kokemuksia sielläkin siis! Kuulostaa tosi kipeältä toi sun "tissien tarina" :( Ihan hirveetä, jos joku on kehdannut sanoa sulle jotain noin loukkaavaa!! Miten hitsissä voisit olla HUONO äiti, kun olet noin kaikkesi tehnyt vauvan hyvinvoinnin eteen, jopa itse siinä samalla kärsien.
PoistaPelkällä pullolla ruokkiminen on kyllä (mun mielestä) paljon helpompaa, kuin imetyksen ja pullojen yhdistelmä. Kaikkea hyvää teidän kesään! <3
Meilläkin päättyi ekalla kerralla lyhyeen imetys, kun se oli niin ahdistavaa ja jotenkin hankalaa, kun Lilian huusi myös paljon rinnalla. Plus tietty se, että oltiin koko aika osa-imetyksellä ja lopulta maitoa ei enää tullut juuri mitään. Siirtyminen pelkkään pulloon oli iso helpotus.
VastaaPoistaNyt ollaan menty jo näin pitkään molemmilla, vaikka huomasin jo siinä 2-3kk iässä, että pärjättäisiin jo pelkällä tissillä. Patrik on oikee tissipoika ja nauttii kovasti olla rinnalla, joten se on tuntunut luontevalta vaihtoehdolta, mutta oon silti kaivannut "vapaata" ja Kimmo on sitten antanut korviketta kun oon ollut kaupoilla tms ihan YKSIN :D Nyt kun ollaan otettu soseetkin mukaan, niin Patrikille ei enää kelpaakaan oikeestaan muu kuin tissi. Olin ajatellut, että se 6kk olis ihan hyvä saavutus jo imetykselle, mutta eihän tätä nyt sitten noin vaan lopeteta. Patrik on tällä hetkellä ihan hullaantunut tissistä, ettei nukkumisestakaan tuu oikeen mitään, jos se ei oo suussa yöllä. Voi huoooh nuita poikia :D
Hih, voi toista tissipoikaa :) Sullakin kyllä jo monenlaisia kokemuksia takana! Itse kans pidän ihan ehdottomana omalle kohdalle, että vauvalle kelpaa myös pullo. Muuten olisin ihan stressissä lähtemään edes tunniksi minnekään. Nyt voinut hyvin olla jopa 4h pätkiä poissa kotoa joko yksi tai Nopsun kanssa.
PoistaImettäminen on kyllä rankkaa, henkisesti ja fyysisesti. Oli se sitten täysimetys, osittainen imetys tai sitten se ettei imetä (syystä tai toisesta) ollenkaan. Onhan sillä imetyksellä paljon etuja, mutta jos se nyt ei onnistu, niin varmasti kaikkien kannalta suurin etu on hyväksyä tilanne, EI ruoskia itseään. Kuitenkin kaikkein suurin etu kaikkien kannalta on se, että vanhemmat jaksavat mahdollisimman hyvin. Meillä pikku-T oli alkuun täysimetyksellä, mutta jouduin lopettamaan sen masukipujen takia. En saanut neuvolasta yhtään tukea lopettamispäätökselle ja se oli jotenkin tosi vaikea ratkaisu, mutta onneksi yksi allergialääkäri tuki ajatustani. Sain sitten lopetettua kun sain "luvan". Sekin oli ihan hassua, että sitä lupaa niin kovasti tarvitsin. Tuntui vaan et joka puolella hoettiin, miten tärkeää se imetys on ja ihanaa kun pystyy täysimettämään - viis siitä että vauvalla oli veristä ripulia, puklasi aivan hulluna ja äiti laihtui ja tukka lähti päästä. No onneksi tapasin tämän yhden allergialääkärin, lopetin imettämisen ja meidän molempien vointi koheni. Ja juups, eipä suojannut täysimetys allergioilta meidän lasta...
VastaaPoistaVoi sinua! No onpa sullakin kokemuksia! Ja mikä meihin fiksuihin, moderneihin, akateemisiin naisiin iskee, kun kyse on imetyksestä... Joku vaisto kai se on, että minun tulee pystyä ruokkimaan vauvani - ja ettäkö pullo ja korvike vaan jotenkin ei ole sama asia. Okei, no ei 100% olekaan, mutta nimenomaan aina olisi katsottava kokonaisuutta.
PoistaEsikoisen kanssa kaikki meni ihan täydellisesti, maito nousi kohisten ym. Toisen kohdalla kaikki meniki päin mäntyä. Synnytyksen jälkeen todettiim suulakihalkio, minkä takia imetys ei onnistunut. Minä optimistisena ajattelin että pumppaan kuitenkin että vauva saisi edes minun maitoa. Noh, tulikin istukan käsinirrotus, vauvan 10vrk mittainen teho-/tarkkailuosasto jakso ja äidille synnytyksen jälkeinen masennus, sekä vauvalle 3kk koliikki. Kolme viikkoa jaksoin säätää yksin kahden lapsen kanssa kotona ollessa pulloja ja pumppua, yöunien ollessa maksimissaan 5 tuntia yössä.. se olikin tarpeeksi määrä mielenterveydelle. Pumppaamisesta luopuminen aiheutti kauheita tunnontuskia ja itku oli puoli(!) vuotta tosi herkässä kun vain ajatteli imetystä. Onneksi se kaikki on nyt takanapäin, jälkeenpäin ajateltuna minulle ei edes olis saanu tarjota pumppaamista vaihtoehtona, olisin säästynyt paljolta..
VastaaPoistaVoi että, no onpa sullakin kokemukset takana!! Mä olen kans miettinyt, että siinä vaiheessa syksyllä kun miehellä alkaa hurja työpyöritys, niin mä lopetan imetyksen. Sanoi kuka sitten mitä vaan, mutta ihan vaan tämä imetys-pullo-pumppaus -rumba tosiaan kahden lapsen kanssa EI vaan kuulosta järkevältä. Jos vaihtoehto ei ole pelkkä tissi, niin sitten meidän vaihtoehto on pelkkä pullo.
PoistaTosi harmi, että sinulle(kin) imetys aiheuttanut noin paljon stressiä ja pahaa mieltä. Olet todellakin tehnyt parhaasi ja kukaan ei voi muuta sanoa. Mukavaa loppukesää sinulle!
Apua! Tää on just tätä! Nyt pikkukakkosen kanssa imuote parempi ja myös vauva jaksanut olla tissillä esikoista paremmin. Silti meilläkin täällä tissi-tissimaitoa pumpattuna pullosta-korviketta pullosta kombolla mennään. Ja aivan törkeen kipeet tissit!! Luojan kiitos Burana ❤ Itsellä myös kova tsemppi esikoisen kanssa epäonnistumisesta ja meinaan sitouttaa niin kauan kun tuntuu järkevältä ja hyvältä
VastaaPoistaJep, mä kans otin alussa pari kertaa särkylääkettä ihan vaan, että jos helpottaisi jatkuvaa kipua (ja tietenkin sitä tuskaa, kun tissitarraaja iskee niihin kiinni). Nyt onneksi jo hyvän aikaa ollut kivutonta tuo rintaruokailu. Tsemppiä sinne, toivottavasti saat jatkettua just niin kauan, kuin itsestä tuntuu hyvältä <3
PoistaAinokaisen kanssa jo synnärillä piti ottaa korvike käyttöön suhteessa 30% rintaa/70% korviketta ja tuota jaksoin 2kk. Sit lopetin yrittämisen ja siirryttiin pelkkään korvikkeeseen. Syynä korvikkeelle oli vaan olematon maidon eritys. Kyllä vähän ketutti ku toivoin täysimetystä
VastaaPoistaTiedän niin hyvin, miten uuvuttavaa tuo "yrittäminen" on ja siihen peilaten 2kk on jo hieno saavutus! Siinä ajassa vauva on saanut jo hyvän määrän kaikkea sitä taikaa, mitä rintamaidossa on. Varmasti harmittaa, jos/kun toiveissa ollut täysimetys, mutta vauvat onneksi kasvavat oikein onnellisesti myös korvikkeella. Perhana, pitäsi muuten muuttaa koko KORVIKE-sana johonkin parempaan, kun tuosta tulee semmoinen fiilis, että on OIKEA maito ja KORVIKE!
PoistaMutta kun sitähän korvike on, äidinmaidonkorviketta, lehmänmaitoa, ei ihmismaitoa. Se ei ole huono vaihtoehto ja on tärkeää että korviketta on olemassa, mutta koskaan ei voida kiistää eikö äidinmaito olisi parempaa. Ei voida puhua vastikkeesta, koska lehmänmaito (tai maidottomat korvikkeet) ei koskaan voi vastata äidinmaitoa sataprosenttisesti, se vain korvaa sen jos ämmää ei ole saatavilla.
PoistaJos joku kaipaa vertaistukea imetyspettymyksiinsä, niin suosittelen lukemaan Imetyksen tuki ry:n kirjan aiheesta. Oli itelle todella tärkeä silloin kun imetykseen on liittynyt negatiivisia tunteita/surua.
VastaaPoistaOlen imettänyt esikoista 2v 5kk asti ja nyt kuopusta 9 kk. Monenlaista on matkoihin mahtunut, mutta tärkein oppi on ollu se, että tukea kannattaa hakea ja apua pyytää! Imetys on herkkä asia ja jos OMA toive siitä ei toteudu, niin saattaa vielä mummoiässäkin harmittaa!
Eea