Perjantaina saimme ihanan irtioton tissikumien, liivinsuojien, minikokoisten vaippojen ja katkonaisten öiden värittämään arkeen. Rakas ystäväni, Nopsun kummitäti nimittäin vihittiin avioliittoon ja me saimme olla paikalla todistajina. Vihkiminen tapahtui Helsingin maistraatissa, sen jälkeen otimme vähän valokuvia ja menimme juhlistamaan tuoretta avioparia muhkeiden kakkupalasten ja kahvien merkeissä.
Teki niin hyvää omalle päälle laittautua nätiksi ja lähteä vähän ihmisten ilmoille. Täytyy kyllä sanoa, että tällä toisella kertaa koko perhe on päässyt ns. tavalliseen arkeen kiinni niin paljon nopeammin, kuin viimeksi. Myönnän, että Nopsun syntymän jälkeen minulla meni ekat kuukaudet jatkuvassa pienessä paniikissa. Oma toipuminen kesti fyysisesti kauemmin enkä luottanut pätkääkään itseeni äitinä. Kaksistaan vauvan kanssa jääminen aiheutti välittömän hyperventilaatiokohtauksen.
Nyt kun miettii taaksepäin, tuntuu ihan huvittavalta, miten kaaokselta elämä silloin yhden vauvan kanssa tuntui. NYT sen sijaan tuntuu olevan vähän jaksamisessa haastetta, kun on kuitenkin tuo 3,5v tässä menossa mukana. Hän on alkanut hieman reagoimaan vauvan saapumiseen. Ei mitään mahdotonta, mutta sen verran, että itse väsyneenä varsinkin iltaisin alkaa helposti pinna kiristyä. Toiselle kun tulee paha mieli milloin mistäkin asiasta ja samoin häviää jatkuvasti kyky vaikkapa laittaa sukat jalkaan tai ymmärtää, että kengät jalassa ei lompsita pitkin olohuonetta. Ja auta armias, kun huomautat jostain asiasta...
Kuitenkin eilen tsemppasimme itseämme, että huolestuttavampaa olisi, jos esikoinen ei reagoisi mitenkään. Onhan muutos hänen näkökulmastaan ihan valtava. En voi kylliksi kiittää onneani, että rakas mieheni järjesti yrittäjänä kesä- ja heinäkuun lomaa, jotta saamme paremmin arkea täällä alkuun. Tällä hetkellä pari päivää apuna on myös siskoni, jolle tämä vierailu on kyllä aikamoinen leikki-työleiri! Täytynee viedä hänet tänään vaikka jätskille kiitokseksi ;)
Mukavaa kesäistä (vaikkakin hieman viileää ja tuulista) sunnuntaita kaikille!
Ihanaa, että olette lähteneet reippaasti liikkeelle näin nopeasti synnytyksen jälkeen <3 Ja onhan tällainen vihkimistilaisuus hyvä syy kokoontua juhlimaan! ;)
VastaaPoistaHihi, ironista, kuinka nyt olen sitten ollut lähes viikon vuodepotilaana tuon loistavan startin jälkeen :)
PoistaOi miten ihanasti rakkautta ilmassa! Onnea hääparille ♥
VastaaPoistaJa voi miten suloinen tuo pikkumies ♥
Tunnistan itsessäni aivan saman - esikoisvauvan kanssa kaikki oli aika kaaosta. Kunnes niitä lapsia olikin sitten kaksi ja langat pysyivät hyvin käsissä. Siis niin hyvin kuin ne voi pysyä, thih!
Ihanaa keskiviikkoa ♥
ps. toivottavasti kommenttini tulee nyt vain yhteen kertaan, naputtelin jo aiemmin jotakin ja sitten sotkin selaimeni, nyt uusi yritys ja poista jos tuli kymmenen kommenttia tähän samaan asiaan. Terveisin tekniikan ihmemutsi ;)
Kiitos ihanasta kommentista! Piristi kovasti :)
PoistaToisen lapsen kanssa kyllä tietyllä tapaa asiat ottaa rennommin - vaikka toisaalta kahdessa lapsessa on sitten ne omat haasteensa.
Aurinkoa viikkoosi!